Ahvenen ja kuhan jigaus

KUHAN JIGAUS

Jigaus on nopeasti kasvattanut suosiotaan yhtenä hauskimmista ja tehokkaimmista pyyntitavoista kuhalle. Jigit ovat pehmeästä silikonista valmistettuja pikkukalan tai madon näköisiä vieheitä, jotka koukutetaan painopäiseen jigikoukkuun. Pyrstöjen värejä on helppo vaihdella ja kalareissulle kannattaakin varata matkaan useampaa eriväristä runkomallia, joita vaihtelemalla ottipelin löytyminen helpottuu.

Jigit ovat edullisia vieheitä, joten kustannukset eivät nouse pilviin vaikka viehepakissa olisi reilustikin valikoimaa. Kun viehehävikki ei kirpaise pahasti lompakossa, uskalletaan myös kalastaa tehokkaammin läheltä pohjaa.

Jigaus onnistuu perinteisillä virvelivälineillä, mutta jos haluat panostaa lajiin saadaksesi enemmän nautintoa ja varmemman saaliin, välineet on syytä päivittää. Kuhan jigauksessa käytetään yleisesti kevyttä 180–210 cm pitkää ja napakkatoimista jigivapaa (viehesuositus 5–30 g) ja 2000-koon avokelaa, joka on varustettu kestävällä venymättömällä kuitusiimalla (0,12 mm–0,8 mm). Varsinkin kuhankalastuksessa tärkeää on kunnon vastaiskun teko. Venymätöntä kuitusiimaa käytettäessä tärpit tuntuvat hyvin ja vastaisku jäykähkön vavan kanssa varmistaa koukun pureutumisen kuhan luiseen leukaan. Kuhaa kalastetaan lukemattomissa järvissä ja merialueilla ympäri Suomen. Kuha löytyy alkukeväästä hyvinkin matalasta ja vesien lämmetessä se siirtyy syömään syvempiin vesiin. Järvillä kesäöisin kuhan tavoittaa myös läheltä pintaa tai välivedestä.

Perinteisin kalastustekniikka on ns. pohjajigaus, jossa jigiä pompotellaan pohjaa pitkin. Tämä on kaikkein helpointa toteuttaa suuntaamalla vavan kärki lähelle veden pintaa kohti jigiä ja uittamalla viehettä pelkällä kelalla. Pyöräytä kampea 1–5 kertaa ja anna siiman tämän jälkeen löystyä. Tällöin jigi tekee siksak -tyyppistä liikettä pohjan yläpuolella ja kelauksen pysähdyttyä se vajoaa aina takaisin pohjaan, jonka jälkeen kelausrytmi toistetaan. Syönnistä ja veden lämpötilasta riippuen kelausvauhtia ja taukojen pituutta on syytä vaihdella.

Kuha on välillä oikukas pyydettävä, joten kalapakkiin saa varata laajan valikoiman eri värisiä ja kokoisia jigejä. Keväällä ja syksyllä kylmän veden aikaan usein räikeät ärsykevärit ovat tehokkaimpia. Lämpimässä vedessä luonnolliset pikkukalavärit ovat monesti antaneet parhaiten saalista. Pohjajigaukseen tarkoitetut kuhajigit on varustettu heiluvalla pyrstöllä, joka värinällään antaa vaikutelman räpiköivästä saaliskohteesta.

Suosituin kokoluokka heittojigeissä on 9–15 cm. Jigivalikoima on tänä päivänä todella laaja, joten oikean vieheen valinta voi joskus tuottaa harmaita hiuksia. Jos et ole täysin varma asiasta, kannattaa rohkeasti nykäistä henkilökuntaamme hihasta. Usein myymälöistämme löytyy juuri ne paikalliset olosuhteet tunteva ammattilainen joka osaa auttaa sinua löytämään juuri sinun kalastukseesi sopivan jigimallin ja -värin. Kuhan lakisääteinen alamitta on 42 cm, mutta monilla kalastusalueilla on voimassa tätäkin korkeammat alamitat. Alamittaiset kalat on päästettävä viipymättä takaisin, jotta varmistetaan kalakannan elinvoimaisuus ja hyvät saaliit myös tuleville kausille.

AHVENEN JIGAUS

Jigaus on nykyään ehkä se kaikkein suosituin tapa pyytää ahventa. Alkuun pääsee huokeilla alkuinvestoinneilla ja tätä Suomen kansalliskalaa löytyy lähes kaikista vesistöistämme. Ahven on myös mitä herkullisin kalaruokien raaka-aine.

Ahvenen jigauksessa käytetään pieniä 5–10 cm silikonista valmistettuja jigejä tai heittoperhoja. Sirppi- ja kalapyrstöt ovat suosituimpia malleja niiden elävän liikkeen vuoksi. Oikeanlainen jigipää valitaan kalastettavan alueen syvyyden, veden lämpötilan sekä virtauksien mukaan. Yleisin virhe on käyttää liian painavaa päätä. Tällöin jigi uppoaa liian nopeasti ja huonommalla syönnillä olevat kalat saattavat jopa pelästyä kovalla vauhdilla pohjaan painuvaa viehettä. Onneksi ahven ei tunne painoyksiköitä, joten asiasta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Alle kolmen metrin veteen valitaan 3–7 g pää, 3–6 metriin 5–14 g, 6–9 metrissä toimii 10–17 grammaiset koukut.

Ahventa voi kalastaa aivan hyvin perus mökkivirvelillä, mutta kevyet jigit ja pienehköt saaliskalat edellyttävät välineiltä herkkyyttä, mikä lisää myös kalastuksen nautinnollisuutta. Ahvenelle käytetyimmät vavat ovat noin 160–200 cm pitkiä avokelavapoja (viehesuositus 3–15 g) varustettuna 1000–2000 -koon avokelalla. Venymätön mikrokuitusiima (0,08–0,6 mm) on ylivoimaisesti suosituin sen vahvan vetolujuuden ja tuntuman vuoksi. Tärpit välittyvät hyvin kalastajan vapakäteen ja vastaiskut ovat tehokkaita.

Ahventa jigataan pääosin pohjan tuntumassa, mutta erityisesti lämpimän veden aikaan välivesikalastusvoi yllättää positiivisesti. Jigin uitto tehdään joko kelaamalla tai vavankärjen nypyillä, tai näitä yhdistelemällä. Kun kala tärppää, vastaiskun on lähdettävä välittömästi nostamalla vapa ylös. On tärkeää ettei kalalle anneta yhtään löysää siimaa, koska terävästi ravisteleva kyrmyniska karkaa muuten helposti.

Ahvenen tavoittaa keväällä läheltä kutulahtia. Kesällä se taas syönnöstää parvissa, ja usein puhutaan ns. ”ahvenajoista” joissa raitapaidat ajavat pikkukalat lähelle pintaa. Kun tällaiseen luonnonnäytelmään sattuu osumaan paikalle, on mahtavaa seurata sivusta, kun lokit syövät pikkukaloja yläpuolelta ja ahvenet alapuolelta. Lokkiparvet näkyvät kauas ja silloin kannattaakin suunnistaa samoille apajille pikavauhtia. Loppukesästä ja syksyllä ahvenet parveutuvat isoiksi syönnösparviksi ja varsinkin merialueella tämä on jigaajan juhla-aikaa. Etsi kaloja tällöin virtaavista salmista, niemistä ja vedenalaisilta rinteiltä.

Vanha sanonta pitää syksyisin usein paikkansa. 95 % kaloista saadaan 5 % vesialueesta. Älä siis luovuta heti kahden ankkuripaikan jälkeen vaan etsi kaloja. Jossain vaiheessa vaivasi palkitaan komealla saaliilla. Nykypäivän kaikuluotaimista saadaan suuri apu kalojen etsinnässä. Viistokaiut luotaavat pitkiäkin matkoja veneen molemmille sivuille. Ne auttavat nimenomaan parvikalojen sekä pohjan vaihteluiden etsinnässä.