MTT ELO 2/2013 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

2/2013

Ruukkiin uusi tutkimuspihatto s. 4

Villiruoka pit채isi tuotteistaa s. 6

Kiina haluaa lis채t채 ruoan turvallisuutta s. 8

asiakaslehti

On tää nyt merkillistä Televisiosta tuli muutama viikko sitten ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva vuodelta 1973. Siinä vastikään avioliiton satamaan purjehtinut Turhapuro venyttää tuoreen vaimonsa hermoja loikoilemalla sohvalla ja välttelemällä töitä. Uuno kuitenkin ryhdistäytyy ja tilaa itse rakennettavan viulun, jota hän opettelee soittamaan kirjekurssin opeilla. Uunosta tulee taiturimainen viuluvirtuoosi. Hän lähtee kiertämään Suomea ja maailmaa, saa managerin, mainetta ja mammonaa. Mutta mitä enemmän Uuno soittaa ja kiertää, sitä vähemmän hän saa työstään iloa ja hyvää itselleen. Joka kerta, kun Uunolla olisi tilaisuus päästä syömään herkkuja, manageri estää häntä kiireeseen vedoten. ”On tää nyt merkillistä”, Uuno toteaa. Härski Hartikainen ja Sörsselssön eivät enää suostu pelaamaan korttia Uunon kanssa, koska pitävät häntä liian suurena taitelijana. Lopulta, kun sohvalla lepäileminenkin käy mahdottomaksi, Uuno joutuu sairaalaan. ”On tää nyt merkillistä et ennen ei ollu rahaa mut aikaa, mut nyt on rahaa, mut ei aikaa, on tää nyt merkillistä. Ja sitku varaa et on aikaa ja rahaa, niin lääkäri kieltää, on tää nyt merkillistä”. Uunon hyvinvointi muuttuu huonoksi. Tässä MTT ELO:ssa käsitellään ihmisten ja eläinten hyvinvointia usealta kantilta, sillä monen tutkimuksen päämääränä on parantaa elämän laatua. Maatalousyrittäjiä kuormittavat taloushuolet, pitkät päivät sekä EU-politiikka ja sen vaatima byrokratia. Stressinhallintaan etsitään hyviä ratkaisuja. Kuluttajista varakkaiden ja ikääntyvien hyvinvointia uhkaa epäterveellinen ruokavalio. Miten sitä parannettaisiin? Talouserot maaseudun ja kaupunkien välillä kasvavat. ItäSuomen ja Lapin kunnissa monia uhkaa työttömyys ja sen mukanaan tuomat hyvinvointiongelmat: alkoholismi, riippuvuus toimeentulotuesta ja pitkäaikaissairaudet, jotka lamauttavat ihmisiä ja vievät elämänhalun. Millaista sosiaalipolitiikkaa tarvittaisiin? Myös eläinten elinoloja tutkitaan. Broilereiden hyvinvointia huonontavat vääränlaiset kuivikkeet ja tilanpuute. Isoissa karjoissa saattaa olla vaikea seurata nautojen terveydentilaa. Millaisissa oloissa eläimet saadaan kasvatettua hyvinvoivina ja samalla taloudellisesti kannattavasti? Suurimmalla osalla meistä päivittäistä hyvinvointia painaa alas jatkuva kiire – ihan kuten Uunolla viulistina. Mitä enemmän pyörää pyöritämme, sitä vähemmän hyvää se tuntuu jauhavan. On tää nyt merkillistä. Ulla Jauhiainen päätoimittaja

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Veikko Somerpuro

PÄÄKIRJOITUS

MTT ELO 2/2013 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 6. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

asiakaslehti

Sisältö: Pääkirjoitus

MTT ELO netissä: www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: RODEO Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Eipä haise enää!

Hyvinvointia tutkitaan monelta kantilta. Sivu 2

Mikrobit syövät hajun sikojen lannasta. Sivu 10

Navetta avattu Ruukissa

Miten voi broileri?

Villiruokaa vientiin?

Likaisen työn tekijä

Uusi pihatto vahvistaa MTT:n nautatutkimusta. Sivu 4

Suomen luonnon antimia ei ymmärretä tuotteistaa. Sivu 6

Hyvinvointivaje passivoi

Huono-osaisuus haittaa kansantalouden kasvua. Sivu 7

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Kuiva pehku tekee hyvää linnulle. Sivu 11

Ruokahävikkitutkija upotti kätensä jätteisiin. Sivu 12

Trendilemmikki

Kotikanasta on tullut suosittu lemmikkieläin. Sivu 14

Jarmo Ketola

2/2013

TILAUKSET: Tarja Lintula, MTT, tarja.lintula@mtt.fi

Myrkky vai mehiläinen?

MTT selvittää, haittaako peittausaine pölyttäjiä. Sivu 15

Marjatta Sihvonen

Moni viljelijä väsyy

Lammastalouteen liitetään positiivisia mielikuvia. Sivu 20

Raha ei näy ruoassa

Lyhyesti

Varakkaat ikäihmiset eivät syö terveellisesti. Sivu 18

Valvonta ei toimi

Kiinan elintarviketurvallisuus kärsii valvonnan puutteista. Sivu 8

Lammasbrändi myy

Työuupumukseen on tarjolla apua. Sivu 16

Kolumni

Lama opettaa kokkaamaan kotona. Sivu 19

Sivu 22

Lue lisää netistä: www.mttelo.mtt.fi MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Nautatutkimus Ruukissa harppasi

Lokakuun alussa Ruukin uutteen tutkimusnavettaan asennettiin laitteistoa. Harmaisiin kehikoihin on tulossa ruokintakaukalot.

Työtä säästyy ja tulokset tarkentuvat, kun nautojen kasvua ja hyvinvointia päästään tutkimaan uusissa tiloissa MTT:n toimipaikassa Ruukissa. Lokakuun puolivälissä avatun tutkimusnavetan rakennutti Ruukin Yrityspuisto Oy.

utkimusnavetta on noussut ripeässä tahdissa: työt aloitettiin toukokuussa ja rakennuksen vihkiäisiä juhlittiin 18. lokakuuta. Nautoja navettaan tulee noin 110, jolloin karsinoissa on väljästi tilaa. Rehut odottavat valmiina uusissa laakasiiloissa. Syksyllä ajetaan sisään rehunkulutusta mittaava vaakalaitteisto ja muut laitteet. Ryhmäpäällikkö Erkki Joki-Tokola MTT:stä kertoo, että ensimmäinen ruokintakoe alkaa vuoden vaihteessa. Siinä

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

verrataan kolmea erilaista valkuaislähdettä luomusäilörehuissa. Nautojen kasvatuskokeet ovat perinteisesti olleet melko työläitä. Vanhassa tutkimusnavetassa eläimet seisoivat parsiin kytkettyinä ja saivat eteensä käsipelillä punnitun rehuannoksen. Syöty rehumäärä selvitettiin tähteet punnitsemalla. Parsikasvatus ei vastaa enää nykykäytäntöä, eikä ole nautojen hyvinvoinnin kannalta ihanteellinen. Nykyään naudat kasvatetaan myös paljon aikaisempaa

korkeampiin teuraspainoihin. Uusi kylmäpihatto tuo Ruukin koetoiminnan uudelle vuosituhannelle.

Kylmänkestävää teknologiaa Naudat liikkuvat vapaasti viiden eläimen ryhmäkarsinoissa ja syövät vaa´alta, joka tallentaa rehunkulutuksen ryhmäkohtaisesti suoraan tietokantaan. – Ruokintajärjestelmä on kanadalainen. Vastaava laitteisto on käytössä muutamalla tutkimuslaitoksella Euroopassa. Vaatimukset kylmäpihaton automatiikalle olivat kovat, eikä muita sopivia laitteita ollut maailmalla juuri tarjolla, Joki-Tokola kertoo. Vaakalaitteisto oli kallein yksittäinen laitehankinta. Se nielaisi runsaan 500 000 euron laitebudjetista 260 000 euroa.

teksti: Raila Aaltonen l kuvat: Maarit Kärki

uuteen aikaan Navetta nousi yhteistyönä Ruukin uuden tutkimusnavetan rakentamisesta vastasi Siikajoen kunnan omistama kehitysyhtiö Ruukin Yrityspuisto Oy. MTT vuokraa tilat pitkäaikaisella sopimuksella ja lunastaa rakennuksen itselleen 15–20 vuoden aikana. Tutkimuslaitteiston rahoitus järjestyi Ruukin Yrityspuistolle myönnetyllä Euroopan alueiden kehitysrahaston (EAKR) tuella. MTT ei tutkimuslaitoksena voinut hakea sitä suoraan. Ruukin kunnanjohtaja Kaisu Tuomi pitää tutkimusnavetan ympärille virinnyttä yhteistyötä kunnan kannalta tärkeänä. Hän näkee rakennuksen ankkuroivan MTT:n jo uhattuna olleen toiminnan entistä lujemmin paikkakunnalle. – Karjataloudella on alueellamme hyvin suuri merkitys, ja on tärkeää, että MTT:n toimipiste täällä säilyy ja kehittyy. Haluamme säilyttää työpaikkoja kunnan alueella, ja tarjosihan navetan rakentaminenkin työtä paikallisille yrityksille.

Jokaisen juomakupin vedenkulutusta seurataan omalla vesimittarilla.

Navetan piha-alue on asfaltoitu.

Myös veden kulutuksesta ja juontikäyttäytymisestä saadaan tarkkaa karsinakohtaista tietoa. Eläimistä kerätään lisäksi havaintoja ultraäänimittarin, kameroiden ja ruoansulatuskanavan sisältä tietoa tallentavien pötsibolusten avulla.

Hyvinvointi seurantaan Nautojen ruokinta, kasvu ja teurastulokset ovat aina kiinnostaneet tutkijoita. Uudessa navetassa eläinten käyttäytymistä voidaan seurata kameroiden avulla, mikä avaa uusia mahdollisuuksia. – Hyvinvointi on mielenkiintoinen ja lihanaudoilla melko vähän tutkittu alue. Kehitämme tutkimusideoita parhaillaan hyvinvointitutkijoiden kanssa. Vasikat ostetaan teurastamon vasikkavälityksestä vieroitettuina, sillä uudes-

sa navetassa ei ole juottomahdollisuutta. Kokeet kestävät tavallisimmin eläimen koko teuraskasvatuksen puolivuotiaasta noin 18 kuukauden ikään. Erona vanhaan on myös, että kokeet toteutetaan kertaerinä: navetta täytetään kerralla ja tyhjennetään lyhyen ajan sisällä kokonaan.

Paljon on tehtävissä Ruukin uusi navetta on MTT:n kotieläintutkimuksen johtajan Jutta Siivosen mukaan hyvä uutinen erityisesti nyt, kun useista kotieläintutkimusta palvelevista rakenteista on jouduttu luopumaan kustannuspaineiden vuoksi. Hän pitää tärkeänä eläinten hyvinvoinnin yhdistämistä ruokinnan tutkimukseen. – Kotieläintuotannon on oltava teho-

kasta, mutta eläinten on voitava hyvin. Uudessa tutkimusympäristössä saamme käyttöömme paljon uutta tietoa eläinten terveydestä, hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä. Tämä palvelee niin tuottajia kuin koko ruokaketjua. MTT on mukana ratkaisemassa ruokaketjun isoja kysymyksiä, joista lihantuotannon kilpailukyky ja kannattavuus ovat yksi juonne. Toisen juonteen muodostavat ravitsemukseen ja lihan laatuun liittyvät kysymykset. – Paljon on tehtävissä, jotta naudantuotanto Suomessa säilyy elinkelpoisena ja kehittyy. Meidän tehtävämme MTT:llä on tuoda vastauksia kilpailukyvyn säilyttämiseen. Ilmastoasiatkin ovat haaste, johon tutkimuksen täytyy vastata, Siivonen hahmottaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Suomalaisten metsäsienten bioaktiivisia yhdisteitä ei vielä tunneta.

Villiruoassa piilee bisnesideaa

TEKSTI: Päivi Haavisto l kuva: Rodeo/Antti Jokinen

ehittämiskeskus Oy Hämeen luotsaamassa Luontoinnovaatiot-projektissa kannustetaan kantahämäläisiä yrityksiä tuotteistamaan luonnonantimia aiempaa pitemmälle. MTT selvittää hankkeessa erityisesti villiruoan nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä. Hanke jatkuu kevääseen 2014. – Tavoitteena on lisätä ja monipuolistaa Suomen luonnonantimien käyttöä. Esimerkiksi metsämarjoilla on menekkiä Aasiassa ja sienillä Keski-Euroopassa, mutta ne kannattaisi jalostaa tuotteiksi jo täällä, kertoo tutkija Erkki Vasara MTT:stä. Tutkimusta ja ideointia kaipaa myös villivihannesten hyödyntäminen. Esimerkiksi nokkosta ja vuohenputkea voitaisiin käyttää runsaammin elintarvikkeissa. Vasara lisää listaan myös riistan ja niin sanotut vajaakäyttökalat, särjen ja lahnan.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Tutkimattomat sienet Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on valtavasti. Erikoistutkija Pirjo Mattila MTT:stä mainitsee esimerkkinä sienet, joista vain murto-osa otetaan talteen. Sienissä on muun muassa D-vitamiinia, jota etenkin kantarellit ja suppilovahverot sisältävät paljon. Suomessa sienien ravitsemuksellista ja lääkkeellistä arvoa ei ole selvitetty nykymenetelmin. – Aasiassa on tutkittu paljon sikäläisiä sieniä ja niiden vaikutuksia, esimerkiksi siitakesientä. Siellä sienet ovat arvossaan ja niistä tehdään lääkeuutteita ja -juomia, Mattila kertoo. Mattila arvioi, että suomalaisia metsäsieniä voitaisiin käyttää paitsi ravintona myös niiden terveysvaikutusten vuoksi. Joitakin satoisia lajikkeita pystyttäisiin luultavasti hyödyntämään nykyistä enemmän, jos niiden bioaktiiviset yhdisteet tunnettaisiin.

Marjat tunnetaan paremmin Marjoista tutkimustietoa on olemassa sieniä paremmin. Metsä- ja puutarhamarjat sisältävät polyfenoleja, joilla katsotaan olevan runsaasti terveysvaikutuksia. Fenoliyhdisteet hillitsevät tulehduksia sekä bakteerien ja virusten lisääntymistä, hidastavat syöpäsolujen kasvua ja estäAntti Jokinen/Rodeo

Kanta-Hämeessä haetaan luonnosta uutta liiketoimintaa. Villiruoan tuotteistaminen ja vienti esimerkiksi Aasian markkinoille on Suomessa vielä käyttämätön mahdollisuus.

vät verihiutaleiden kasaantumista. Yhdisteiden ansiosta mustikan ja mustaherukan arvellaan edistävän silmien terveyttä. – Marjoja kerätään edelleen vähän myyntiin ja ne viedään ulkomaillekin sellaisenaan. Olemme tyytyneet vain raakaaineen tuottajiksi, kun pitäisi osata hyödyntää sitä pidemmälle, Mattila sanoo.

Tuotteistamalla lisäarvoa Esimerkiksi mustikkaa käytetään Kaukoidässä uutteena. Japanin markkinoita varten Suomesta viedyt mustikat jalostetaan Aasiassa antosyaanipillereiksi, joiden uskotaan parantavan hämäränäköä. Tällaisina erikoistuotteina raaka-aineiden arvo parhaimmillaan satakertaistuu. Mattilan mukaan Suomessa hallitaan menetelmät, joilla myös marjojen mehustusjäte eli siemenet ja kuoret saadaan talteen. – Siemenöljy on ravinteikasta. Kuorissa on polyfenoleita, ja kuoristakin voisi tehdä uutteita. Näitä kaikkia voisi käyttää nykyistä enemmän, hän huomauttaa. Myös puolukan viljelyä on tutkittu MTT:llä pitkään. Kaupalliseksi yrittämiseksi asti se ei ole vielä edennyt, vaikka puolukkaviljelmät olisivat helppohoitoisia ja satoisia. Suomessa on paljon eri puolukkalajikkeita, joista parhaat tuottavat tonneista kymmeneen tonniin marjaa hehtaarilta.

Talousteorioissa oletetaan, että ihmiset muuttavat työn perässä. MTT:n tutkijat havaitsivat, että alkoholismi, pitkäaikainen sairastelu ja toimeentulotuen asiakkaaksi joutuminen pitävät työtöntä kotikonnuillaan, vaikka työnäkymät ovat heikot.

Matala hyvinvointi pitää peräkammarissa TEKSTI: Hannu Kaskinen I KUVA: Olli Lehtonen

TT:n taloustutkijat ovat selvittämässä, miksi monet työttömät eivät jätä korkean työttömyyden riivaamaa kotiseutuaan. Tutkijat havaitsivat, että korkeaa alueellista työttömyyttä ja vähäistä nettomuuttoa yhdistää alhainen hyvinvointi. – Alkoholismi, riippuvuus toimeentulotuesta ja pitkäaikaissairastavuus hidastavat muuttoa. Nämä hyvinvoinnin puutteet selittävät korkeaa työttömyyttä pysyttävää noidankehää, tutkija Olli Lehtonen MTT:stä kiteyttää. Aineistonsa Lehtonen ja Itä-Suomen yliopiston maantieteen professori Markku Tykkyläinen poimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen SotkaNet-materiaalipankista. Valitsemansa muuttujat – toimeentulotuki, erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetut, alkoholin myynti ja omaisuusrikokset – he yhdistivät Tilastokeskuksen tietoihin.

Idän ja Lapin työntö–tappiot Tutkijat kehittivät indeksin muuttoliikkeen ja työttömyysasteen välille sekä selittivät tätä indeksiä hyvinvointia kuvaavilla muuttujilla. Näin he osoittivat, että hyvinvointiongelmat selittävät alueiden eroja. Noin joka viides kunta oli vuonna 2008 työntö–tappio-kunta, eli niissä muuttoliike oli työttömyyteen nähden odotettua pienempi. Näissä tyypillisesti Itä-Suomen ja Lapin kunnissa asuu noin kymmenesosa suomalaisista. Pysyviksi havaitut alueelliset työttömyyserot vähentävät kansantalouden te-

– Jos halutaan poistaa alueellisia eroja, tarvitaan kokonaisvaltaista sosiaalipolitiikkaa. Pitäisi ottaa henkilöiden ongelmia huomioon yksilöllisesti. Kylätalon rakentaminen ei ratkaise sijaintihaittaa tai muita talouden rakenneongelmia. Vastaavat ongelma-alueet löytyvät myös Ruotsista ja Norjasta. Lehtosen mukaan Pohjois-Amerikassa taas kaupungistuminen on noin 20 vuotta Suomea edellä. Siellä talouden rakennemuutos on jo ohi, mikä on tasannut maaseudun ja kaupungin eroja.

Kuntakeskuksiin eloa

Samanlaisuus- eli similariteetti-indeksillä neljänneksiin jaettu Suomi vuonna 2008. Mitä tummempaa, sitä korkeampi työttömyys ja alhaisempi hyvinvointi. Poikkiviivoitus on työntö–tappio-kunnan merkki.

hoa, joten niitä tulisi vähentää jo kansantalouden näkökulmasta.

Sosiaalipolitiikka uusiksi Lehtonen arvioi esimerkiksi toimeentulotuen passivoivan työvoimaa korkean työttömyyden alueille. Toisaalta hän pitää muuttotukea ja muita nykyisiä kovia keinoja tehottomina.

Parhaillaan Olli Lehtonen tutkii alueiden asumis- ja liikkumiskustannusten eroja. Tarkoitus on vastata kysymykseen, kuinka etäällä keskuksista keskimääräisesti kuluttava suomalainen voi asua. – Pienituloisesta kotitaloudesta ei kannata lähteä töihin yli 80 kilometrin päähän. Yhteiskunnan kannalta tällainen muuttomuuri ilmeisesti johtaa hyvinvointitappioihin. Lehtonen pitää yhtenä muuttomuurin selittäjänä sitä, että etäisiltä alueilta liikkuminen keskuksiin on kallista. Toisaalta asumiskustannukset varsinkin Helsingissä ovat karanneet. Esimerkiksi Lieksasta ja Nurmeksesta ei kannata käydä töissä Joensuussa asti, sillä etäisyyttä on liikaa. – Pitäisi nähdä kuntakeskusten mahdollisuudet. Jos talouskasvu perustuisi vihreään talouteen, tilanne kohenisi ainakin vähän, Lehtonen arvelee. MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

teksti: Marjatta Sihvonen l KUVA: Pixmac

Maailman suurin ruokamarkkina kehittää turvallisuuttaan Kiina. Yli 20 miljoonaa maatilaa ja lähes puoli miljoonaa elintarvikkeita jalostavaa yritystä. Maan elintarvikelainsäädäntöä pidetään yhtenä maailman parhaista, mutta valvonta ja pientilat eivät yllä samalle tasolle.

ankingin yliopistossa työskentelevä apulaisprofessori Aijun Liu kertoo, että kiinalaisten epäluottamus ruokaturvallisuuteen näkyy jo kulutustottumuksissa. Syyskuussa Liu vieraili kollegoidensa kanssa Suomessa kertomassa, miten Kiina kehittää elintarviketurvallisuuttaan. Liun puheessa vilahtelevat ääripäät:

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

brändiruokaa ostavat vauraat shanghailaiset ja pientiloilla elävät Länsi-Kiinan maanviljelijät. Shanghain 23 miljoonan asukkaan markkinoilla vaurastuva keskiluokka vaatii sertifikaatteja ruoan turvallisuuden takeeksi ja on kiinnostunut myös luomutuotteista, jotka kattavat Kiinan elintarvikemarkkinoista yhden prosentin. Turvallisuussertifikaatin saa noin viisi

prosenttia elintarvikkeista. Se takaa, että tuotteessa tai sen tuotantoympäristössä ei ole kiellettyjä aineita.

Suurin osa tiloista pieniä Sertifioitujen tuotteiden kysyntään pystytään vastaamaan tällä hetkellä vain suurilla tiloilla. Suurin osa maatiloista on

Valvonta tehotonta Pientilojen ongelmat tulivat konkreettisesti esiin keväällä, kun Itä-Kiinan joista löytyi tuhansia kuolleita sikoja. Elintarvikevalvonta oli aiemmin siivonnut alalta mustan pörssin kauppiaat, jotka ostivat pienviljelijöiltä kuolleita sikoja ja välittivät elintarvikkeeksi kelpaamatonta lihaa kauppoihin. Valtio korvaa kuolleen eläimen suurkasvattajille, mutta pientilallisille jäivät mustan pörssin loputtua käteen sekä tappiot että kuolleiden eläinten ruhot, tunnetuin seurauksin. – Lakeja meillä on paljon, valvonnan tehokkuutta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken vähän, Liu tiivistää. – Kiinan elintarvikelainsäädäntö on tiukka ja rangaistukset rikkomuksista kovia. Lait ovat jopa maailman mittakaavassa erinomaisia, mutta niiden valvonta on kehittymätöntä, vahvistaa myös tutkija Ellen Huan-Niemi MTT:stä.

Tilaa suomalaisosaamiselle? Liu tähdentää, että viimeisen kymmenen vuoden aikana valvontaa on kehitetty pal-

Marjatta Sihvonen

kuitenkin pieniä, noin kahden hehtaarin viljelypalstoja, joiden tuotantoa on vaikea valvoa ja kehittää. – Elintarvikemarkkinat ovat kasvaneet liian nopeasti. Valvonta ja alkutuotannon rakenne jäivät jälkeen kasvavien markkinoiden tarpeista, ja ruokajärjestelmämme on edelleen hyvin monimutkainen, Liu toteaa. Liun mukaan on välttämätöntä, että tilakokoa kasvatetaan ja päästään kehittämään ammattimaista viljelyä. – Pieni maatilkku ja tai takapihan kanatarha ei pysty hakemaan sertifikaattia, joka minun mielestäni pitäisi olla kaikella markkinoille tulevalla ruoalla. Yritämme tukea ammattimaisten kylämaatilojen ja usean perheen viljelmien muodostumista, mutta Kiinan pankit ovat haluttomia lainoittamaan maatalousalaa. Prosessiin kuluu vielä paljon aikaa, Liu kertoo.

Tutkija-opas ja kaukaa saapuneet vieraat: Ellen HuanNiemi MTT:stä sekä Jiqin Han, Aijun Liu ja Meilian Yu.

jon. Erityisesti byrokraattista, kymmenistä viranomaisista koostunutta keskushallintoa on selkeytetty. Nyt elintarviketurvallisuudesta vastaa kolme organisaatiota: valtion ruoka- ja lääketurvallisuusvirasto, terveysministeriö ja maatalousministeriö. Huan-Niemi toteaa, että Kiinan toimet ovat oikean suuntaisia. – Seuraavaksi on kuitenkin tärkeää resursoida paikallista valvontaa, jossa on yhä päällekkäisyyttä, aukkoja ja tehottomuutta. Tässä Suomella on paljon annettavaa: täällä on kehitetty paikallisesti hyvin toimiva elintarvikevalvonta laajalle maantieteelliselle alueelle. Mutta Suomen osaamista tai korkeatasoisia elintarvikkeita ei tunneta Kiinassa lainkaan, hän huomauttaa.

Kylmäketju heikoin lenkki Shanghai on elintarviketurvallisuuden pilottikaupunki, jonne tuodaan vuosittain yli seitsemän miljoonaa tonnia ruokaa muualta Kiinasta. Apulaisprofessori Meilian Yu Shanghain maatalousyliopistosta kertoo, että vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa 93 prosenttia näistä elintarvikkeista läpäisi laatutarkastuksen. Näkyvimpiä puutteita on kylmäketjussa. Tarkastuksissa hylätyistä elintarvikkeista 54 prosentista löytyi mikrobikon-

taminaatio. Liu myöntää, että korjattavaa on, mutta kantaa huolta myös kuluttajien reaktioista. – Kuluttajien huomio kohdistuu vahvasti ongelmiin. Osa luottaa enemmän kansainväliseen pikaruokaan kuin kiinalaiseen ruokaan, mikä voi alkaa näkyä ravitsemuksessa, Liu sanoo.

Osaamistakin löytyy Kiinaan mahtuu myös menestystarinoita. Professori Jiqin Han intoutuu itsekin kerratessaan, miten tutkijat torjuivat uutta lintuinfluenssaa yhdessä viranomaisten kanssa tiloilla ja kanatoreilla. – Lintuinfluenssan torjunta osoitti, että Kiinassa osataan myös tehokkuus, HuanNiemi vahvistaa. Tästäkään huolimatta Huan-Niemi ei vielä kehota luottamaan kiinalaiseen ruokaan. – En voi vielä kuvailla sitä turvalliseksi. Itse olen hyvin tarkka siitä, mitä syön, kun matkustan Kiinassa. Tilakoon kasvattamisessa Huan-Niemi näkee myös ongelmia ja toivoo, ettei amerikkalaistyylinen teollinen viljely ole Kiinan tie. Aijun Liu jää pohtimaan pienten maatilojen mahdollisuuksia tulevaisuuden Kiinassa, mutta ei vielä ota asiaan kantaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Pellon Groupin ja MTT:n yhteistyö passittaa sikojen lietelannan hajun historiaan. Vuosien tuotekehityksen jälkeen koelaitteistoja toimii jo kotimaassa, ja kiinnostus ulkomailla kasvaa.

TEKSTI: Varpu Sihvonen l kuva: Juha Harju

– Sikojen lietelannan käsittelyjärjestelmä on pakattu kahteen konttiin, näyttää Pellon Groupin tuotteistojohtaja Juha Takala.

Sikojen lannanhaju historiaan

lihärmäläinen Pellon Group Oy oli jo jonkin aikaa kaavaillut omillaan sikalan lietelannan jatkokäsittelylaitteistoa, kun yhtiössä kuultiin MTT:n kehittelevän samaa asiaa. Tuotteistojohtaja Juha Takala kertoo, että tutustuminen tutkijoiden ideoihin käynnisti yhteistyön vuonna 2006. Pellon Group ryhtyi rakentamaan laitetta, jollaista ei vielä ollut olemassa. Tuotekehittelyssä piti ottaa huomioon monta asiaa, kuten mikrobiologia, kemia ja fysiikka. Oikean mittakaavan laitosta alettiin rakentaa merikontin kaltaiseen konttiin viitisen vuotta sitten. – Kaikki opittiin kantapään kautta. Samaan aikaan MTT:ssä tehtiin tutkimusta, joten se vei aikaa, Takala sanoo.

teestä hajun. Typpi voidaan vielä erotella biologisen käsittelyn jälkeen. – Laitteesta voidaan tehdä monta erilaista versiota sen mukaan, mitä tilallinen haluaa, ja kustannukset vaihtelevat sen mukaan. Takala painottaa erottelun hyödyttävän ympäristöä, koska käsitellyn nesteen mukana peltohehtaarille päätyy vähemmän fosforia. Se pienentää ravinteen riskiä päätyä rehevöittämään vesistöjä. Hänen mukaansa uuden laitteiston markkina-alue laajenee Suomen ulkopuolelle, sillä erityisesti Venäjällä ja Kiinassa ollaan siitä kiinnostuneita. Kyselyjä tulee myös Hollannista.

Ympäristö kiittää

Tutkija Anni Alitalo MTT:stä muistuttaa, että kehitystyön suurimmat haasteet johtuivat aivan uudenlaisen teknologian luomisesta. Kaikkiin ongelmiin on pitänyt kehittää omanlaisensa ratkaisu. – Lisäksi lietelanta on materiaalina hyvin haasteellista. Se on hyvää kasvinravinnetta, mutta noin 95 prosenttia siitä on vettä. Yhtä vaikeaa on hajunpoisto. Alitalo sanoo, että lietteestä on analysoitu yli 350 erilaista hajuyhdistettä. Jo pieni määrä yhtä yhdistettä voi tuottaa erittäin voimakkaan hajuaistimuksen.

Takala naurahtaa, että haastavan kehittelyn jälkeen lopputulos on hyvin yksinkertainen. Sikalan rakenteita ei tarvitse muuttaa, vaan pihaan tuodaan kaksi konttia, ”laitetaan töpseli seinään ja hihna kiinni sikalan lietelantakaivoon”. Liete pumpataan ensimmäiseen konttiin, jossa siitä erotetaan kiintoaine ja siihen jäävä fosfori. Toisessa kontissa haju poistetaan lietteen nesteosasta biologisella käsittelyllä: bakteerit ”syövät” nes-

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Aivan uutta teknologiaa

Haju inspiroi innovaation Nyt jo eläkkeellä oleva professori Erkki Aura alkoi kehitellä ajatusta lietelannan erottelusta kesämökillään Savossa joskus vuosituhannen vaihteessa. – Tulimme mökille pian sen jälkeen, kun naapuri oli levittänyt lietelantaa pellolle, ja haju oli sen mukainen. Lisäksi kaivovesi maistui pahalta, hän kertoo. Aura toimi tuolloin tutkijana MTT:ssä ja alkoi pohtia, miten lietelannasta saisi hajun pois ja ravinteet paremmin talteen. Ongelma tuntui vain pahentuneen vuosien varrella, sillä maatalouden rakennekehitys oli suurentanut sikatiloja. – Huomasin, että pellon pinnalle levitetyssä lietelannassa on runsaasti lieroja, joiden ruoansulatuksessa mikrobeilla on suuri osuus. Aloin kehitellä mikrobiologista lannan käsittelyä, hän jatkaa. Aura keskusteli sikatilallisten kanssa uusista ratkaisuista ja sai myös maaja metsätalousministeriön innostumaan. Hän kehitteli prototyypin, jolla pääsi käytännössä kokeilemaan erottelun onnistumista. – Se oli sellaisen pienen pakastelaukun kokoinen laatikko, hän hymyilee.

TEKSTI: Laura Rantanen l kuvaT: Suomen Broileryhdistys ry

Katse kintereisiin Broilerien kintereet kertovat paljon lintujen hyvinvoinnista. Tuore tutkimus vahvisti, että kasvatushallin pehku on keskeinen tekijä broilerien elämänlaadulle.

TT oli mukana Suomen Siipikarjaliiton vuosina 2010–2013 vetämässä hankkeessa, jossa selvitettiin, miten Suomessa vuonna 2010 käyttöön otettuun broilereiden hyvinvointidirektiiviin on sopeuduttu. – Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun tutkijat mittasivat elävien broilereiden hyvinvointia tilatasolla, kertoo tutkija Petra Tuunainen MTT:stä. Tutkimuksessa arvioitiin 45 broileriparvea, joiden keskikoko oli 17 500 lintua. Tilakäynnit tehtiin ympäri Suomea viime keväänä. Apuna käytettiin kansainvälistä Welfare Quality -mittausjärjestelmää. Jokaisesta tutkitusta parvesta otettiin 150 lintua kävelytestiin ja lisäksi sadalta linnulta mitattiin höyhenpeitteen puhtaus sekä jalkapohjien ja kintereiden kunto.

Broilerien jalkapohjien sijaan kannattaisi tutkia niiden kintereitä.

Pehkun oltava kuivaa Tiloilla tutkittiin myös hallin sopivaa lämpötilaa, valon ja pölyn määrää sekä kuivikepohjan eli pehkun laatua. Mitatuista parvista koottiin taustatietoja, joita verrattiin mittaustuloksiin. – Itsestään selvää mutta mielenkiintoisinta tuloksissa oli se, että pehkun laatu oli tärkein yksittäinen broilerien hyvinvointiin vaikuttanut asia, Tuunainen toteaa. Kostea pehku vaikuttaa epäsuorasti kinnertulehdusten määrään ja kävelyyn, ja aiheuttaa broilereille kivuliaita jalkapohjavaurioita. Tuunainen muistuttaa, että pehkuja pitää seurata läpi lintujen kasvatuksen. – Tuottajien täytyy puuttua pehkun laatuun ajoissa. Märkiä kohtia ei saa olla, hän korostaa.

Kintereet kertovat enemmän Mitä enemmän broilereilla oli kinnertulehduksia, sitä enemmän niillä oli myös jalkapohjatulehduksia ja kävelyvaikeuksia. Läheskään yhtä paljon broilerin kunnosta ei kertonut pelkkien jalkapohjien tutkiminen, joka kuitenkin on kirjattu eläinsuojelulakiin. Sen sijaan kintereitä ei seurata säännöllisesti missään. Teurastamoilla arvioidaan ja pisteytetään jokaisesta parvesta vähintään yksi

Pehkun hyvä laatu on keskeinen tekijä broilerien hyvinvoinnille.

jalkapohja sataa lintua kohti mahdollisten tulehdusmuutosten varalta. – Jos teurastamoilla alettaisiin tutkia jalkapohjien sijaan kintereitä, niin saataisiin paljon enemmän tietoa broilereiden hyvinvoinnista, Tuunainen pohtii.

Paras parven koko? EU:n direktiivin kansallisessa tulkinnassa broilerien hyvinvointiin vaikuttanut suurin yksittäinen muutos oli lisätila. Aikaisemmin lintuja oli yleensä 40 kiloa neliömetrillä; nyt aloittava tuottaja saa ottaa eläimiä niin, että kasvatuksen loppuvaiheessa niiden tiheys on 33 kiloa per neliömetri. Eläinmäärää voi kasvattaa 42 kiloon per neliömetri, jos kuolleisuus pysyy annetuissa puitteissa reilun vuoden ajan. Kasvutiheydellä on vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Tiheässä parvessa eläinten toiminnat voivat rajoittua, eivätkä linnut voi liikkua vapaasti. Tuunainen ei kuitenkaan nosta kasvatustiheyttä broilerin hyvinvointiongelmien kärkeen. Hän kertoo, että yrityksistä huolimatta broilerille ideaalia kasvatustiheyttä ei ole vielä pystytty selvittämään. – Luonnossa 30 lintua pystyy tunnistamaan toisensa. Se saattaisi olla ideaali parven koko. Seuraavaksi Petra Tuunainen haluaisi tutkia emobroilerien hyvinvointiongelmia. Hän huomauttaa, että myös rajuissa lastausmenetelmissä, kuljetusvaiheessa ja teurastamo-olosuhteissa on paljon kehitettävää. MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Kahvinporoja, kananluita ja kuivahtanutta leipää TEKSTI: Maria Latokartano l Kuvat: Kirsi Silvennoinen

Tutkija Kirsi Silvennoinen

Että karkkejakin roskiin!

MTT:stä halusi tietää, pal-

Lajittelussa vierähtää viikko. Myöhemmin Kirsi istuu Viikissä työpöytänsä ääressä ja käy läpi keräämäänsä aineistoa. Tulokset nähdessään hän yllättyy. Sen hän on tiennyt, että ihmiset heittävät roskiin vihanneksia, leipää ja muuta helposti pilaantuvaa. Mutta että valmisruokia, kuten eineksiä, pitsoja ja snacktuotteita, jotka sentään maksavat kohtuullisen paljon. Ja makeisia! Sekin yllättää, että lähes kuudennes poisheitetystä ruoasta on yhä alkuperäisessä pakkauksessaan. Leikkeleitä, makkaroita, lihapaketteja… Kannettu kotiin ja heitetty avaamattomana pois. Jos päättäjämme käskisivät meitä kantamaan joka vuosi kaatopaikalle satojen miljoonien eurojen edestä käteistä, älähtäisimme varmasti. Ja silti teemme juuri näin, kun heitämme vuosittain ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa.

jonko kotitaloudet haaskaavat ruokaa. Sitä varten piti upottaa kädet jätteisiin.

Melkein siistiä sisätyötä Tutkijoita varten kaatopaikan asfalttikentälle on pystytetty suuri teltta. Kirsi ja muut työntekijät ovat pukeutuneet suojahaalareihin, hengityssuojaimiin ja viillon kestäviin hansikkaisiin. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) työntekijät ovat jo lajitelleet ruokajätteen eroon kotitalouksien sekajätteestä, mutta toisinaan seassa on silti lasia tai jotain muuta terävää. Lattialla on kymmenittäin ämpäreitä

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Olli Häkämies

irsi Silvennoinen kumoaa täyden ruokajäteämpärin lajittelupöydälle. Kymmenen litraa nahistuneita vihanneksia, leipää, kahvinporoja, luita sekä muuta jätettä leviää seulan päälle. Lajittelu voi alkaa. Ollaan Espoossa, Ämmässuon kaatopaikalla, ja käynnissä on MTT:n koordinoima Kuru-hanke, jonka yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa kuluttajien aiheuttamasta ruokahävikistä. Hanketta varten on kerätty 20 kuormaa eli melkein 60 tonnia jätettä. Kirsi tutkimusavustajineen aikoo analysoida näistä 3 600 kiloa. Jätteiden lajittelun lisäksi kotitalouksien ruokahävikkiä selvitettiin Kuruhankkeessa ryhmähaastatteluilla ja kuluttajakyselyllä.

Tutkija Kirsi Silvennoinen tuntee suomalaisten ruokahävikin teoriassa ja käytännössä.

ja sankoja, joita Kirsi ja tutkimusavustajat nostelevat pöydälle. Sangot painavat, mutta onneksi ollaan jo syyskuussa ja pahimmat helteet ovat takanapäin – sikäli kuin niitä kesällä 2012 olikaan.

Tarkkaa lajittelua Välillä sangosta paljastuu jotain pahanhajuista, mutta Kirsi ei ehdi ajatella löyhähdyksiä. HSY:n väki kantaa jätettä telttaan sellaista tahtia, että Kirsi avustajineen saa pistellä seulan ääressä aikamoista kyytiä. Työ sinänsä ei ole vaikeaa, mitä nyt väliin täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään, että onkohan tämä mytty leipä vai pulla, vihannes vai hedelmä. Jätteet nimittäin lajitellaan tarkasti, ensin alun perin syömäkelpoiset ja -kelvottomat omiin sankoihinsa ja sen jälkeen vielä alun perin syömäkelpoiset irtonaiseen jätteeseen, avattuihin ja avaamattomiin pakkauksiin ruokalajin mukaan.

Suutarin lapsella on kengät Kirsi suhtautuu lukuihin tutkijan tyyneydellä. Ei ole hänen asiansa ärtyä niistä tai syytellä ihmisiä ruoan tuhlaamisesta. Kun hanke on valmis, on aika miettiä keinoja hävikin pienentämiseen. Suomalaisissa kotitalouksissa ruokahävikkiä syntyy erityisesti alle 50-vuotiaiden, yksin ruoan ostavien naisten sekä koulutettujen pääkaupunkiseudun asukkaiden kotitalouksissa. Kirsi sopii kohderyhmiin, mutta hänen keittiönsä ei kaatopaikkaa kuormita. Ruokahävikkiin perehtynyt tutkija käy itse kaupassa joka päivä ja ostaa vain tarvitsemansa. Jos tähteitä jää, niistä huolehtii ilomielin kotona asuva spanieliristeytys Olivia.

Liian suuri tai väärä pakkaus pilaa ruoan

Ruokajätteen erottelu sekajätteestä oli raakaa käsityötä. Työvuorossa Piritta Hakola.

Mitä enemmän ruokaa ostetaan, sitä suurempi osa siitä ehtii pilaantua ennen käyttöä. Ruokahävikin kannalta parasta olisi, että pienet kotitaloudet ostaisivat ruokansa pienissä pakkauksissa. Pakkauksen koon lisäksi pakkausmateriaali vaikuttaa ruoan säilymiseen. Kuluttajat mieltävät pakkaukset usein vain jätteeksi, vaikka oikeanlainen pakkaus auttaa säilyttämään tuotteen käyttökelpoisena pidempään. Poisheitetyn ruoan arvoa ei aina ymmärretä. Moni kuluttaja vertailee hintoja kaupassa mutta ei ota huomioon, että syödyn ruoan kilohinta nousee korkeammaksi kuin mitä se ostettaessa oli, jos osa ruoasta päätyy roskiin. Lähde: ECOPAF-hanke

19 miljoonaa kiloa • • • • •

Pääkaupunkiseudun asukas heittää vuosittain ruokaa roskiin sekajätteessä noin 18 kiloa. Pk-seudulla kaatopaikalle päätyy yhteensä 19 milj. kiloa ruokaa vuodessa. Eniten roskiin joutuu vihanneksia ja kasviksia (30 %), sekä valmisruokia, snacktuotteita, makeisia, pitsoja ja muita leipomotuotteita (24 %). Myös leipää (21 %) sekä liha- ja kala- tuotteita (14 %) heitetään usein pois. 15 % kaikesta ruoasta päätyy kaatopaikalle avaamattomissa pakkauksissa.

Lähde: Kuru-hanke

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Kot kot

kotikanat valtaavat

teksti: Mia Hemming kuva: Janne Lehtinen Kanat ovat laumaeläimiä. Yhdessä laumassa pitäisi olla enemmän kuin kaksi kanaa, ja cityharrastekanalassa vähemmän kuin 25.

kaupungin

Munaruoat maistuvat

Kotikanaharrastus on nousussa. Moni miettii kanojen hankkimista omaksi ilokseen. Taajamassa asuminen ei ole este haaveen toteuttamiselle.

anojen pito jopa kaupungeissa on yleistynyt viime vuosina, mutta tarkkaa tietoa niiden lukumäärästä ei ole, sillä citykananpitoa ei tilastoida keskitetysti. Tutkija Mervi Honkatukia MTT:stä kuvailee citykanaloita taajamissa sijaitseviksi pieniksi harrastekanaloiksi. – Itse kanat voivat sitten olla minkälaisia vain: eläkkeelle päässeitä tuotantokanoja, rotukanoja tai maatiaiskanoja, hän selvittää.

Byrokratia ei esteenä Byrokratia ei estä citykanojen hankkimista: niistä pitää vain tehdä ilmoitus kunnan maaseutuasiamiehelle sekä jättää Eviralle selvitys eläinten pitopaikkarekisteröintiä varten. – Muuten edellytetään kanoille kuivia ja lämpimiä olosuhteita, jos niitä pitää ympärivuotisesti. Kanat eivät saa olla häkissä, ja maatiaiskanoilla pitää olla lattiakanala. Ne tarvitsevat myös luonnonvaloa ja ulkoilumahdollisuuden, jotta pääsevät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, hän listaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Kaikilla kanoilla täytyy olla katto pään päällä ja orsia, joille hypätä. Jos kanoja pidetään ulkona ennen kesäkuun alkua, tarhan täytyy olla katettu lintuinfluenssatartuntojen ehkäisemiseksi.

Väljää ja viihtyisää Kanalan perustaminen voi vaatia investointeja, jos sen rakentaa alusta saakka. Perustaminen tulee halvaksi, jos tontilla on ulkorakennus, joka joutaa kanalaksi. – Kanojen tilan täytyy olla riittävän suuri, muuten parvessa esiintyy häiriökäyttäytymistä, Honkatukia muistuttaa. Hänen mukaansa kanojen ruokinta ei ole kallista. – Ne tarvitsevat kalkkia ja vaikka edullista tiivisterehua. Kanat syövät myös kaikki keittiöstä tulevat ylijääneet ruoat, ja vapaana kuljeksivat nokkivat maasta koko ajan jotakin syötävää. Kanojen pakollinen päivittäinen hoito ei vaadi paljoa. Aikaa saa kulumaan enemmän rakentamalla ja puhdistamalla, keräilemällä kakkakikkareita pois sekä seurailemalla kanojen touhuja.

Keskellä Kangasalan kuntaa sijaitsee Johanna Koukkulan pienkanala Tervahaka. Kanalassa on 19 tyrnäväläistä maatiaiskanaa, muutama jättiristeytys ja Plymouth Rock -rotuinen kana sekä kymmenen munijarotuista kanaa. Tyrnäväläiset ovat Tervahaan vakituisia asukkaita, muut viettivät kesänsä muualla. Koko porukan ollessa kasassa tulee kananmunia päivässä noin 50. – Meillä syödään paljon munaruokia, ja kananmunat maistuvat myös koirille. Myös lähipiirille ja sukulaisille riittää munia, Koukkula kertoo.

Isomummun kanala Johanna Koukkulan vaarin äiti rakensi kanalan 1930-luvulla. Alkuperäiseen käyttöönsä se palautettiin noin kaksi vuotta sitten. – Olen lapsesta saakka haaveillut, että työskentelisin ammatikseni eläinten kanssa. Pari vuotta sitten muistin tämän isomummuni tilan ja innostuin ajatuksesta perustaa kanala, Koukkula kertoo. Kanat eivät kuitenkaan elätä, vaan lihatuotteet ja villa: kanojen lisäksi Tervahaassa on lampaita, kalkkunoita, kukkoja ja angorakaneja.

Viiden tonnin remontti Tervahaan kanala oli ollut 30 vuotta autiona, joten sen käyttöönotto alkoi tyhjennyksellä roinasta ja lasinsirpaleista sekä pihan raivaamisella. – Meiltä meni noin 5 000 euroa kanalan perustamiseen, kun laskee mukaan kaatopaikkamaksut ja ikkunoiden korjaamiset. Rakensimme osastoja jonkin verran uusiksi. Nyt rahaa menee kuivikkeisiin ja ruokiin, vaikka kanat syövätkin kaikki keittiöjätteemme, Koukkula laskee.

Neonikotinoidien vaikutusta mehiläisiin tutkitaan

teksti: Minna Nurro kuva: Sakari Raiskio

Neomehi-hanke selvittää neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden vaikutuksia mehiläisiin. EU on kieltänyt aineiden käytön, koska ne on todettu mehiläisille haitallisiksi. Suomi vastusti kieltoa, sillä aineista luopuminen vaikeuttaisi öljykasvinviljelyä.

eonikotinoideja on käytetty Suomessa tavanomaisessa rypsin- ja rapsinviljelyssä siementen peittaukseen ja kukinta-aikaan ruiskutuksissa. Peittauksella torjutaan kirppoja ja ruiskutuksilla rapsikuoriaisia. Luomutuotannossa aineita ei käytetä. Joulukuussa voimaan astuvan neonikotinoidien käyttökiellon pelätään vaikeuttavan rypsin- ja rapsinviljelyä Suomessa, sillä markkinoille ei ole hyväksytty korvaavia peittausaineita. Suomessa lähes kaikki tavanomaisessa öljykasvinviljelyssä käytetty siemen peitataan eli kuorrutetaan torjunta-aineella. Ruiskutuksiin sen sijaan on käytettävissä muitakin tehoaineita kuin neonikotinoideja. – Öljykasvinviljelyn pohjoismainen erityispiirre on se, että täällä käytetään kasvien kevätkylvöisiä muotoja, koska syyskylvöisten talvehtiminen on epävarmaa. Keski-Euroopassa on käytössä syyskylvöiset muodot, jolloin siementä ei tarvitse peitata, taustoittaa tutkija Sakari Raiskio MTT:stä.

Peittaus erityistarkastelussa MTT:n ja Eviran yhteisessä Neomehi-hankkeessa halutaan erityisesti selvittää, onko

Jokaiselle koelohkolle tuotiin rypsin kukinta-aikaan viisi mehiläispesää.

peittausaineena käytetyistä neonikotinoideista haittaa mehiläisille. Tutkija Jarmo Ketola MTT:stä kertoo, että maailmalla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu haitallisia vaikutuksia pölyttäjille, mutta ne riippuvat valmisteiden levittämistavasta – Euroopan komission kieltopäätös ei ottanut huomioon eri jäsenmaiden erilaisia olosuhteita, Ketola tarkentaa. Suomessa neonikotinoidien mahdollisia vaikutuksia mehiläisiin ei ole aiemmin tutkittu. Ketolan mukaan tutkimuksia on tekeillä nyt myös Ruotsissa ja Virossa.

Kenttäkokeita mehiläisillä Tutkimus alkoi viime kesänä MTT:n kenttäkokeella, jossa neljällä peltolohkolla kasvatettiin eri tavoin käsiteltyä rypsiä. Kahdelle lohkolle kylvettiin peitattua rypsinsiementä ja kahdelle peittaamatonta. Lisäksi yhdelle peitatulle ja yhdelle peittaamattomalle lohkolle ruiskutettiin kukinta-aikaan neonikotinoideja sisältävää torjunta-ainetta. Jokaiselle koelohkolle tuotiin viisi samankaltaista mehiläispesää vähän ennen rypsin kukintaa, ja kasvustossa vierailevia pölyttäjiä laskettiin aika ajoin. Lisäksi Evira keräsi näytteitä ympäri maata ole-

vista mehiläispesistä, jotka sijaitsevat lähellä rypsinviljelyalueita.

Analyysit syksyn aikana Sekä koelohkoilla että Eviran otantatutkimuksessa otettiin näytteitä niin mehiläisistä, siitepölystä, medestä kuin rypsikasveista. Syksyn aikana Evira tutkii mesi- ja mehiläisnäytteet ja MTT rypsinäytteet. Näytteistä jäljitetään neonikotinoidien jäämiä tai niiden hajoamistuotteita. Viime kesän näytteet on tarkoitus saada analysoitua tämän vuoden aikana. Neomehi-hanke kestää vuoden 2014 loppuun.

Systeeminen hermomyrkky Neonikotinoidit ovat nikotiinien kaltaisia hermomyrkkyjä, joita käytetään torjunta-aineiden tehoaineina. Ne ovat vaikutukseltaan ns. systeemisiä eli vaikutus ulottuu koko kasviin. Aineille altistuvat tuholaiset halvaantuvat ja kuolevat. Euroopan komissio on kieltänyt pölyttäjiä kiinnostavien kasvien viljelyssä klotianidiini-, imidaklopridi- ja tiametoksaami-nimiset neonikotinoidit. Kaikki kolme ovat laajasti käytössä ympäri maailmaa useiden eri kasvien viljelyssä, esimerkiksi soijan ja maissin tuotannossa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

teksti: Mia Hemming l Kuva: Rodeo/Petri Jauhiainen

Pidä huolta myös itsestäsi Maatalousyrittäjiä ahdistavat pienet tulot, pitkät päivät ja EU-politiikka. Uupumusoireisiin saa apua. Itse työ on kuitenkin maatalousyrittäjälle voiman lähde.

n helppo ymmärtää, että taloushuolet kuormittavat maatalousyrittäjiä. Tutkija Marja Kallioniemi MTT:stä havaitsi tuoreessa väitöstutkimuksessaan, että lisäksi viljelijöiden työhyvinvointia syövät maatalouden harjoittamiseen liittyvät erilaiset säännöt, hallinto, luonnonolosuhteet ja työympäristön vaarat. – Aika monessa pitkittyneessä ylikuormitustilanteessa on kyse ponnistelun ja palkkioiden välisestä koetusta epäsuhdasta sekä riittämättömyyden tunteesta, Kallioniemi kuvailee. Hän muistuttaa, että tilakoon kasvu merkitsee myös viljelijän työmäärän kasvua. Lisäksi Euroopan unionin maatalouspolitiikka on tuonut arkeen stressiä ja epävarmuutta. – Tehdessäni tilakäyntejä tutkimusta varten vanhemmat maatalousyrittäjät puhelivat, että ennen EU:ta heidän työnsä oli aika mukavaa, Kallioniemi kertoo.

Oireet otettava vakavasti Myös tutkija Birgitta Kinnunen Työterveyslaitokselta tunnistaa maatalousyrit-

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

täjiä kuormittavat työperäiset tekijät, joihin viljelijöiden psyykkinen oireilu liittyy. – Ne yhdessä stressaavien elämänmuutosten kanssa saattavat johtaa ahdistukseen, hän sanoo. Psyykkisiä oireita ovat muun muassa stressi, ärtyneisyys, jännittyneisyys, voimattomuus, väsymys, unettomuus sekä muistin tai keskittymiskyvyn heikkeneminen. Marja Kallioniemi muistuttaa, että pitkäaikaisella psyykkisellä kuormituksella voi olla vakavia seurauksia. – Tutkimusten mukaan uupumusta tai masennusta, sydän- ja verisuonisairauksia, työtapaturmia, itsemurhia, syöpiä, päihteiden liikakäyttöä ja ihmissuhdeongelmia, hän luettelee.

Apua on saatavilla Birgitta Kinnunen suosittelee hakemaan apua työterveyshuollosta, jos maatalousyrittäjän psyykkinen terveys on koetuksella. Nyt maatalousyrittäjistä noin 40 prosenttia on liittynyt työterveyshuoltoon. Kinnunen toivoo määrän nousevan. – Lisäksi netistä löytyy esimerkiksi maaseudun tukihenkilöverkko, joka koos-

tuu koulutetuista vapaaehtoisista henkilöistä, hän mainitsee. Myös Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA on tarttunut työhyvinvointiongelmiin.

Työtyytyväisyys silti hyvä Marja Kallioniemi huomauttaa, että paras edellytys hyvinvoinnille olisi, että maatalousyrittäjien tulot olisivat riittävät takaamaan elannon. Monilla maatiloilla etsitään lisätuloja sivutöistä, puolison työssäkäynnistä tilan ulkopuolella ja muun toimialan yritystoiminnasta. – Itse työ kuitenkin tyydyttää maatalousyrittäjiä, sillä heidät on todettu toiseksi tyytyväisimmiksi työhönsä vertailtaessa eri ammattiryhmiä, Kallioniemi toteaa. Birgitta Kinnunen lisää, että maatalousyrittäjät kehuvat vaikutusmahdollisuuksiaan työhönsä. Lisäksi työilmapiiri on vapautunein verrattuna muihin ammattiryhmiin. – Myös luonto on heille voimavara ja se, että he näkevät työnsä tuloksen, hän täydentää.

Mia Hemming Maatalousyrittäjä Elina Vuorinen nauttii työstään luonnon ja eläinten parissa. Einolan tilan komeassa salissa kestitään maatilamatkailuvieraita.

Arki on raskas, mutta antoisa Sastamalassa sijaitsevan Einolan tilan 33-vuotias emäntä Elina Vuorinen miettii, että toistaiseksi emännyydessä on raskainta ollut sukupolvenvaihdos, joka toteutettiin noin vuosi sitten. Vanhemmilla on välillä ollut vaikeaa antaa nuoren polven päättää tilaa koskevista asioista. – Toki vanhemmistani on myös apua. Isältä saan neuvoja, ja äiti laittaa ruoat meille ja työntekijöille, Vuorinen miettii. Ennen sukupolvenvaihdosta Elina Vuorinen oli tilalla töissä pari vuotta valmistuttuaan agronomiksi. Einolan tila on Vuorisen lapsuudenkoti ja toimiva lypsykarjatila, jolla on myös hevosia ja lampaita. Lisäksi se on maatilamatkailuyritys.

Syksy ja EU ahdistavat Nuorta emäntää ovat lisäksi rasittaneet lähes samaan aikaan tapahtuvat konerikot, joista tulee isoja korjauslaskuja. Myös syksyn kylmyys, pimeys ja sateet tekevät työnteosta raskaampaa. – Ulos pääsevät eläimetkin ovat silloin likaisia ja märkiä, mikä teettää ylimääräistä ja turhalta tuntuvaa työtä. Sen sijaan talous ei ole ahdistanut Vuorisen mieltä, sillä tilan kannattavuus on kunnossa. Hän tunnustaa, että tuntipalkan laskeminen tuoton mukaan saattaisi tosin turhauttaa. – EU:n maatalouspolitiikka välillä ahdistaa, sillä se tekee tulevaisuudesta epävarman. Nyt emme uskalla esimerkiksi investoida, sillä emme tiedä mahdollisen maitokiintiöiden poiston vaikutuksista, Vuorinen sanoo.

Ihmiset lievittävät stressiä Viikon loma etelässä, ystävien ja sukulaisten seura sekä vapaa-ajan vietto työporukalla antavat vastapainoa stressille. Maatilamatkailun vieraat tuovat vaihtelua kuten myös asiakaspalvelu terassikahvilassa. Farmari-maatalousnäyttely ja vaikkapa meijerin kesäpäivä tuntuvat suorastaan tyky-päiviltä. – Lisäksi yrittäjyys sopii minulle hyvin, ja nautin työstäni luonnon ja eläinten parissa, Elina Vuorinen toteaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

teksti: Marjatta Sihvonen l kuva: Anita Polkutie

Varakkaat eivät sijoita terveelliseen ruokaan Varakkaat ja ikääntyvät eurooppalaiset eivät syö niin terveellisesti kuin on oletettu. Neljässä EU-maassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että hyväosaiset syövät jopa heikommin kuin vähävaraisemmat ikätoverinsa.

utkijat analysoivat yli 50-vuotiaiden ruokavalioita ja niihin vaikuttavia sosiaalisia taustatekijöitä EU:n rahoittamassa NUAGE-hankkeessa. Suomalaisten lisäksi tutkimuksessa käsiteltiin ruotsalaisten, italialaisten ja brittien ruokavaliota tilastoaineiston avulla. Tutkimushanketta Suomessa vetävä professori Xavier Irz MTT:stä kertoo, että tutkijat eivät löytäneet todisteita käsitykselle, jonka mukaan köyhät eivät osta terveellistä ruokaa. Hyvässä asemassa olevat ikääntyvät näyttävät päinvastoin syövän keskimäärin huonompaa ruokaa kuin heikommassa asemassa olevat. – Etenkin Suomessa hyvin toimeentu-

myös ruokateollisuuden kanssa. Tavoitteena on muuttaa ikääntyvien ruokavaliota terveellisemmäksi, hyviä rasvoja ja kuituja sisältäväksi. Ravitsemustutkijat seuraavat uusien ruokavalioiden vaikutuksia vuoden ajan ja tulosten pohjalta kehitetään uusia funktionaalisia ruokia. – Tavoitteemme on parantaa ravitsemusta niin, että terve ikääntyminen olisi mahdollista. Tämä on tärkeää EU:ssa, missä väestö vanhenee nopeasti, Irz selittää.

Ravintopyramidi rakenteilla levat syövät muita enemmän epäterveellisiä rasvoja ja suolaa. He syövät myös enemmän hedelmiä kuin sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat, mutta lopputulos on, että heidän ruokavalionsa on ravitsemuksellisesti epäedullinen, Irz sanoo. Tutkimuksen muut tulokset olivat odotetumpia: koulutetuilla, yhdessä asuvilla ja naisilla on muita useammin hyvälaatuinen ruokavalio, mutta yksinasuvat syövät huonosti. Tutkijat havaitsivat myös suuria alueellisia eroja ruokavalion laadussa.

Laaturuoalla terveitä vuosia Taloustutkijoiden ja ravitsemusasiantuntijoiden NU-AGE-hanke tekee yhteistyötä

Hankkeessa kehitetään myös ikääntyville sopiva ravintopyramidi. Valistukselle ja tiedottamiselle ruoan terveysvaikutuksista Irz antaakin hyvin suuren painoarvon. – Tavallaan tuloksemme – se, että varallisuus ei ensisijaisesti määrää ruokavalion terveellisyyttä – on politiikan kannalta hyvä asia. Toinen tärkeä havainto tutkimuksessamme on kuitenkin se, että ikääntyviä ihmisiä on hyvin vaikeaa saada muuttamaan ruokailutapojaan. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen ei tutkimustulosten mukaan vaikuta ruokailutottumuksiin, vaikka sosiaalinen elämä muuttuu tai ruoanlaitolle olisi enemmän aikaa.

Valistuksella on vaikutusta Tutkimustuloksista huolimatta professori Irz toteaa, että väestön ruokailutapoja voidaan yhä muuttaa valistuksella. – Tästähän on hyviä kokemuksia etenkin Suomesta. Jotta saavuttaisimme terveysvaikutuksia väestötasolla, ravinnon terveystekijät olisi kuitenkin määritettävä vielä nykyistäkin tarkemmin. Itse ajattelen, että yksittäiset funktionaaliset ruoat eivät välttämättä paranna terveyttämme. Kattavampiin vaikutuksiin päästään rakentamalla eri ikäryhmille sopivia hyvän ravitsemuksen malleja ja tiedottamalla niistä. NU-AGE-hanke jatkuu vuoteen 2016 saakka, mutta professori Irz suunnittelee jo jatkotutkimuksia. – Analyysimme perustui suureen aineistoon, mutta haluaisin tutkia tarkempia tietoja etenkin Suomen osalta. Nyt käytössämme on ollut Tilastokeskuksen keräämät tiedot, hän toteaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

¯ KOLUMNI ¯

¯ LYHYESTI¯

Syömisen herra

aimon saksankielen kääntäjä on viettänyt parinakymmenenä kesänä viikon pari nurkissamme. Meillä hän on täysihoidossa, mutta joinakin Suomi-päivinään Angela valmistaa itse ruokansa. Viime heinäkuussa hän tuskaili Suomen hintoja ja laatua. Maitolitra maksaa kaksin verroin Saksaan verrattuna. Kallis sianliha on niin vetistä, ettei sitä saa ruskistettua pannulla. Leipä leivotaan jossakin satojen kilometrien päässä kauppapaikasta, ja se on pakattu muoviin. Kuinka suomalaiset sietävät tällaista kuluttajan petkuttamista? Upseerina ja patrioottina kävin puolustusasemiin, mutta huomasin paukkuvarastoni vaillinaiseksi. Sen sijaan kerroin, että 1950-luvulla meilläkin oli jopa pienissä kaupungeissa pari teurastamoa, neljä leipomoa, joka korttelissa pari kolme maito- ja lihakauppaa... Somerollakin on ollut oma limonaditehdas.

teksti: Kai Linnilä l kuva: ScanStockPhoto – kilohinnat ovat yllättävän alhaiset. Alati tarjouksessa oleva porsaan etuselkä ja lapa maksavat puolet tai kolmanneksen grillimakkaroiden hinnasta. – Mitä niistä tekisi, pörssiromahduksen uhri Ossi kysyy.

En ala puhuvaksi keittokirjaksi, mutta joitakin yleislinjoja voin vetää. Maksasta ja munuaisista saat siivuina paistettuna ja kastikkeen ainesosina upean päivällisen. Kokonaisena keitettynä ne ovat mainioita leikkeleitä. Sinulla on varaava takka. Pistä porsaanlihat pataan ja jälkilämpöön yöksi. Potkan voit sahata kiekoiksi ja haudut-

taa uunissa hapankaalin ja porkkanoiden kanssa padaksi. Saat soppaluista mainion lihaliemen. Porkkana, lanttu, selleri, punajuuri, kaali ja palsternakka ovat hyviä sattumia. Ravintola-annoksen hinnalla saat juureksia monen kuukauden annoksen. Hapankaalin valmistaminen on helpompaa kuin kännykän akun vaihtaminen. – Lamassa on hyvätkin puolensa. Ensimmäisen kerran elämässä on syömisensä herra, Ossi sanoo.

Naapurin nuori mies, Ossi, vauhdikas yrittäjä, kärvistelee laman kourissa. Ravintoloihin ja einespalveluihin tottuneen jupin kassa on siinä tilassa, että vain kotiruokaan on varaa. Hänelle on avautunut uusi maailma. Hän kiertää nuukajussina paikalliset elintarvikeliikkeet, vertailee hintoja ja kyttäilee tarjouksia. Hän on repinyt postilaatikostaan pois töykeän lauseen: ”ei-kiitosmainoksia”. – Ei ruoka kovin hirveitä maksa, tyhjätaskuinen naapuri väittää. Hän laskee syövänsä yhden ravintola-annoksen hinnalla kuusi tai kahdeksan kunnon ateriaa.

En ole kovin hintatietoinen, vaikka hoidan perheen ruokaostokset. En muista maidon, voin tai perunan yksikköhintoja. Sen olen huomannut, että Turun kauppahallissa ja oikeilla lihatiskeillä sisäelimien ja halpojen ruhonosien – maksan, munuaisten, kielen, potkan ja keittoluun MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Jill Christiansen on toiminut lammasyrittäjänä jo 26 vuotta.

teksti ja kuvat: Olga Pihlman

Brändätty lammastuote pysyy kilpailussa Lampaita kasvattavat pienet monialayritykset eivät pysty kilpailemaan tuotteiden hinnoilla. Menestys tulee toista tietä – luomalla tuotteelle laatubrändi.

kologisuus, eettisyys, lähiruoka. Lampaaseen liitetään paljon mielikuvia, joita myös kuluttajat arvostavat yhä enemmän. Paraisissa Stentorpin tilalla lampaita kasvattava Jill Christiansen toteaa, että tuotteiden brändääminen on kaiken lähtökohta. – Lammasyrittäjä voi tuottaa esimerkiksi lihaa, villaa ja huopatuotteita. Yrittäjän pitää monista vaihtoehdoista valita se, joka sopii hänelle itselleen ja on tilalle mahdollista, hän painottaa. Lammasyrittäjyys on Suomessa keskittynyt Lounais-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Vuonna 2012 Suomessa oli lampaita yhteensä 130 000, joista 67 700 uuhia.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Viidakkorumpu toimii hyvin Stentorpin tilalla uuhia on alle 20. Christiansen on valinnut linjakseen villasta jalostetut neuleet ja turkikset. Stentorpin tila on tunnettu suomenlampaan villasta tehdyistä hienovillatuotteista. Niiden brändääminen alkoi heti liikeidean synnyttyä. – Haluamme korostaa luonnonmukaisuutta ja eettisyyttä. Lampaat elävät iloisen elämän ja hoitavat kesällä saariston maisemaa, hän kertoo. Pienyrittäjälle tuotteiden jälleenmyynti on hankalaa, koska tuotteiden hinta voi nousta jopa kaksinkertaiseksi. Viidakkorumpu onkin ollut Stentorpin lammasyrit-

täjälle paras markkinointikeino. Kun sana on levinnyt ihmiseltä toiselle, yhteydenottoja on alkanut tulla.

Mielikuva vs. todellisuus MTT on mukana EU:n rahoittamassa KnowSheep-hankkeessa, jossa kehitetään lampaankasvatuksen taloudellista kannattavuutta Suomen ja Viron saarilla sekä rannikkoalueilla. Hankkeen koordinaattori Raija Räikkönen MTT:stä muistuttaa, että tuotebrändin on vastattava todellisuutta. – Ihmiset ovat tottuneet, että brändätty tuote on jotakin parempaa. Jos mielikuva ei kohtaa todellisuutta, brändillä ei ole mitään arvoa, hän sanoo. Ulkomailla kiertävä Jill Christiansen on todennut saman: häneltä kysytään paljon tuotteen alkuperästä. – Saksan käsityömarkkinoilla kysytään heti, miten tämä talja on muokattu. Saksalaiset arvostavat luonnonmukaisuutta, hän kertoo.

Netti tuo mahdollisuuksia Internet on muuttanut lammasmarkkinoita. Sen vaikutuksesta esimerkiksi lihaa ti-

Stentorpin tilalla kasvatetaan vain ruskeita lampaita. Tilaamalla villaa muilta kasvattajilta lankoihin saadaan kaikki suomenlampaan värit.

lataan suoraan tiloilta, ja teurastukset tehdään tilausten perusteella. – Saaristoalueilla nettimyynti on hyvä asia. Se helpottaa pitkien välimatkojen kanssa, kun kuljetukset pystytään paremmin suunnittelemaan etukäteen. Karitsanlihaa etsitään internetistä jopa tilojen ja tuottajien omilla nimillä. Se on selvästi brändäyksen tulos, tuumaa Räikkönen. Myös Stentorpin Christiansen on huomannut internetin vaikutuksen. – Kun liityimme Facebookiin, yhteydenottoja on tullut enemmän. Ihmiset myös osaavat tulla tapahtumiin, kuten markkinoille, kun olen ilmoittanut niistä Facebookissa.

Monialayrittäminen työlästä Stentorpin tilalla yrittäjyyttä on laajennettu moneen suuntaan, tilalla on muun muassa kesäasukkaille tarjolla vuokramökki. Lisäksi saaristotilalle on rakennettu esiintymislava jokavuotista konserttia varten. – Monialatilat joutuvat usein kamppailemaan jaksamisen ja ajan riittämättömyyden kanssa. Monialayrittäjillä on laaja työkuva, jota byrokratia kuormittaa, Raija Räikkönen kuvailee. – Tuntuu, että lammasalan yrittäminen vaikeutuu. Esimerkiksi teurastaminen on hankaloitunut, koko ajan pitää viedä lampaat teurastettavaksi yhä kauemmaksi, Christiansen huokaa. KnowSheep-hankkeen mukaan runsaasta työmäärästä huolimatta monet suomalaiset tuottajat näkevät lammastalouden tulevaisuuden positiivisena. – Näyttää siltä, että ala on elpymässä. On hienoa, että erilaisiin lihatuotteisiin erikoistuneita lampureita on tullut enemmän, Jill Christiansen toteaa.

Bordercollie Puti vahtii työkseen, että lampolassa on kaikki hyvin.

Maatiaislammas sopii saaristoon Maatiaislampaat ovat alkuperäisrotuja, jotka ovat sopeutuneet hyvin paikalliseen elinympäristöön. Maatiaislammas pärjää myös saariston ja rannikon karussa maisemassa, jossa se pystyy hyödyntämään niukkaa laidunta. Valkoisia, mustia ja ruskeita suomenlampaita on maassamme nykyisin noin 15 000 yksilöä. Niiden lisäksi on tuhatkunta kainuunharmasta. Maatiaisrodut ovat vaarassa kadota, kun useilla alueilla tuottajilla on taloudellisia paineita vaihtaa kaupalliseen rotuun. Maatiaislampaita myös risteytetään toisten rotujen kanssa. Jos risteytys on huo-

nosti suunniteltu, voidaan maatiaislampaan arvokkaita ominaisuuksia menettää. – Maatiaislampaista ahvenanmaanlammas eli saaristolammas on kaikkia suomenlampaan muotojakin uhanalaisempi. Uuhia on jäljellä enää parisataa, kertoo Raija Räikkönen MTT:stä. Suomenlampaan vahvuuksiin kuuluu hyvä villa, joka on pehmeää, kiharaa, joustavaa ja kiiltävää. Se sopii hyvin käsityötuotteisiin. Maatiaislammas ei ole tuotantoeläimeksi kovin lihaksikas. Lihaksikkuutta voidaan parantaa jalostuksella, jossa villan laatu ei kuitenkaan saisi kärsiä.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

PONGAA

bloggaava tutkija!

KUVA: Rodeo

¯ LYHYESTI¯

Mitä MTT:n väki miettii? Yhtä sun toista, paljastavat MTT ELO:n nettiversiossa www.mttelo.mtt.fi julkaistavat blogikirjoitukset. Uusi teksti ilmestyy viikon tai kahden välein, ja aihevalinta on bloggaajille vapaa. Tässä poimintoja alkusyksyn sadosta: Professori Martti Esala

Professori Martti Esala muistuttaa, että Afrikassa maatalous muodostaa usein 80 prosenttia väestön toimeentulosta. Koko maanosan vaurauden lisääminen lähtee viljelijöiden elinkeinon tukemisesta ja kehittämisestä. Tuossa kehitystyössä kannattaa yhä olla mukana. Tutkija Kaija Hakala

Tutkija Kaija Hakala pohtii EU:n bioenergiakäytäntöjen harmonisointia. Onko se edes mahdollista, kun unionin jäsenmaiden olosuhteet ja väestömäärät vaihtelevat niin paljon? Miten päästäisiin tilanteeseen, jossa biomassoja käytetään niin kestävästi kuin mahdollista? Professori Sirpa Kurppa

Ruokaketjun osajako selvitetään Montako senttiä makkarasta saa maanviljelijä, teollisuus, kauppa ja verottaja? MTT hakee vastausta ikuisuuskysymykseen yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Pellervon taloustutkimuksen kanssa. Laajassa tutkimuksessa selvitetään ruokaketjun toimijoiden osuudet makkaran lisäksi noin 20 maito- ja lihatuotteesta. Tutkimus aloitettiin huhtikuussa 2013 ja se päättyy vuoden 2015 lopussa. Yksi pääkysymyksistä on, miten vähittäiskaupan keskittyminen vaikuttaa hintoihin. Suomessa ruokakauppa on EU:n keskittyneintä: S- ja K-ryhmien yhteinen markkinaosuus ylittää 80 prosenttia.

Marginaalit keskiöön Professori Sirpa Kurppa hahmottaa suunnitteilla olevalle Luonnonvarakeskukselle kolme kovaa haastetta. Ne ovat alueellisuuden hyödyntäminen, monipuolista elinkeinotoimintaa tukeva tutkimus sekä vihreän kilpailukyvyn generointi kautta koko tuotantoketjun. Haasteisiin vastaaminen vaatii viisasta suunnittelua.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Tätä ennen kauppa ei ole paljastanut hintamarginaalejaan. Nyt on havahduttu siihen, että Kuluttajatutkimuskeskuksella on lakisääteinen oikeus vaatia hintatietoja. – Emme paljasta liikesalaisuuksia, vaan haemme keskimääräisiä tietoja, sanoo professori Jyrki Niemi MTT:stä. Tuottajahintojen ja elintarvikekaupan kasvavaa hintaeroa tutkitaan ketjun toi-

mijoiden bruttomarginaaleista. Tällöin analysoidaan kustannusrakenteen, investointien, kannattavuuden ja rakenteiden muutokset. – Tarkoitus on edetä syvälle hinnanmuodostukseen. Tutkimme esimerkiksi, miten koti- ja ulkomaisten markkinoiden hinnanmuutokset vaikuttavat tuottajahintoihin, Niemi täsmentää.

Markkinavoima näkyviin Lisäksi tarkastellaan hintamuutosten välittymistä tuottajalta tukku- ja vähittäiskauppaan: miten hinnat mukautuvat ketjun yhden portaan shokkiin? Samoin testataan markkinavoimia Suomessa uuden empiirisen toimialan taloustieteen menetelmillä. Entä lisääkö kaupan omien merkkien monipuolistuminen kaupan markkinavoimaa? Ensi vuonna aletaan kysyä kuluttajilta, kuinka he arvostavat ruoan alkuperämaatietoa. Tätä tietoa verrataan tuotteen muihin ominaisuuksiin, kuten ravintosisältöön ja hintaan. Hankkeen lopuksi päättäjät saavat tietää, miten poliittiset päätökset vaikuttavat erityisesti tuottajien markkinavoimaan. – Hannu Kaskinen

MTT:n vetämässä Climate Communication II -hankkeessa on laadittu suositus elintarvikealan ilmastoviestintään. Siinä kehotetaan parantamaan kuluttajien tietämystä ja lisäämään viestintää elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista. Suositus sisältää myös elintarvikealan yhteiset pelisäännöt ilmastoviestintään. Hankkeen johtaja Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä muistuttaa, että ruoan osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on jopa neljännes. – On tärkeää, että asiasta viestitään ymmärrettävästi, jotta kuluttajat voivat käyttää saamaansa tietoa kestävämpien ruokavalintojen tukena, hän toteaa.

Selkeyttää viestintään

kuva: ScanStockPhoto

Ruoan ilmastoviestintä sai yhteiset pelisäännöt

MTT:n tutkimusten mukaan kuluttajat eivät vielä täysin tiedosta ruoankulutuksen vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon. Lisäksi kuluttajilla on osittain virheellisiä käsityksiä siitä, mitä hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ja mitkä tekijät määrittävät ilmastoystävällisen elintarvikkeen. – Elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista ei ole viestitty kuluttajille yksiselitteisesti. Useimpien kuluttajien onkin ollut vaikeaa hyödyntää mahdollisuutensa vähentää omaa ympäristö- ja ilmastokuormaansa ruokavalinnoillaan, tutkija Hanna Hartikainen MTT:stä kertoo. Kuluttajatutkimukseen vastanneista suurin osa kertoi, että tieto elintarvikkeen ilmastovaikutuksesta vaikuttaisi ostopäätökseen. Tuotteiden hiilijalanjälkien vertailun tulisi kuitenkin olla nykyistä helpompaa. – Anna-Riitta Juntunen

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä kertominen on yleistynyt viime vuosina. Esimerkiksi hiilijalanjälkimerkki löytyy yli 40 suomalaisesta elintarvikkeesta ja osa yrityksistä kertoo tuotteidensa ilmastovaikutuksista nettisivuillaan. Nykyään Suomessa on käytössä neljä erilaista pakkausmerkintää, jotka kertovat elintarvikkeen ilmastovaikutuksista. Suositus on askel kohti yhdenmukaisempaa viestintää ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutuksista.

Kuluttajilla vähän tietoa

kuva: Veikko Somerpuro

¯ LYHYESTI¯

Maatiaiskarjan liha kelpaisi kuluttajille Suomalaiskuluttajat ostaisivat alkuperäiskarjan lihaa, jos sitä olisi kaupoissa enemmän tarjolla. Lihan käyttö auttaisi näiden uhanalaisten rotujen suojelussa. MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus selvittivät kyselytutkimuksella suomalaisten halukkuutta ostaa alkuperäiskarjan lihaa. Tulosten mukaan jopa 86 prosenttia vastanneista ostaisi sitä, jos lihaa olisi saatavilla kaupoissa. Suurin osa vastaajista edellyttäisi alkuperäiskarjan lihan olevan samanhintaista kuin tavallinen naudanliha. Noin neljäsosa vastaajista olisi kuitenkin valmis maksamaan siitä keskimäärin 26 prosenttia korkeampaa hintaa. – Anna-Riitta Juntunen

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

MTT on vahva vaikuttaja ruokajärjestelmässä Tilaa MTT:n uutiskirje, niin pysyt jyvällä.