MTT ELO 1/2013

1/2013

Teknologiaa testataan s. 6

Sivuvirrat hyötykäyttöön s. 4 Hiili hiipuu pelloilta s. 10 Konetapaturmat kuriin s. 12

asiakaslehti

Esa Ramstadius

PÄÄKIRJOITUS

Ei osteta sikaa säkissä Mikään ei sapeta niin paljon kuin jo ostettaessa valmiiksi rikkinäinen laite: kulmahiomakone, joka hurahtaa kerran käyntiin ja hyytyy saman tien tai kärkipihdit, jotka taipuvat luokille, kun niillä koettaa vääntää tosissaan. Joskus sitä vain tulee ottaneeksi hallitun riskin ja ostaa halvalla kaukana idän mailla valmistettuja vehkeitä. Siinä oikeastaan kerjää hankaluuksia.

Homman soisi onnistuvan kerralla, jos kysymyksessä on kymmenien tuhansien eurojen konehankinta tai jopa miljoonan euron ylittävä navettahankinta laitteineen. Pelkkä harmitus on pientä, kun pelissä on koko omaisuus, omat ja lainatut.

MTT Vakolassa tehdään erilaisten työkoneiden ja laitteiden mittauksia, testejä ja tarkastuksia, jotta laitteet toimisivat niin kuin pitää. Ohjaamoiden lujuustestausta tarvitaan, ettei markkinoille pääsisi vaarallisia vehkeitä. Hyvä, että standardeja on.

Pelkkä testaaminen ei kuitenkaan riitä, sillä oleellista on myös koneen käyttäjän asenne: kannattaa ostaa kunnolla testattu kone ja noudattaa sen käyttöohjeita – myös turvallisuusohjeita. Vuosittain maataloudessa tapahtuneista työtapaturmista lähes tuhat aiheutuu maatalouskoneista. MTT:n Koneriski-tutkimus paljastaa, että moni maatalouskoneiden käyttäjä tuntee turvallisuusasiat heikosti.

MTT testaa myös navettateknologiaa ja on siksi monen laitteen ensimmäinen ostaja Suomessa. Niistä kertyvät kokemuk-

2

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

set kerrotaan mahdollisimman nopeasti maidontuottajille, neuvojille ja oppilaitoksille. Näin ehkäistään tilojen virheinvestointeja.

Rakentamisen tutkimuksessa MTT on keskittynyt erityisesti lypsykarjarakennusten rakenteisiin ja ilmanvaihtoon. Navettojen koneellisesta ilmanvaihdosta ollaan palaamassa takaisin painovoimaiseen järjestelmään. Tällä hetkellä verhoseinäisiä pihattoja on Suomessa jo yli 300.

VTT:n ja MTT:n tutkimus selvitti verhoseinien hyötyjä tai haittoja, toimivuutta, käyttötapoja sekä kustannustietoja. Verhoseinäpihatot ovat osoittautuneet toimiviksi. Lisäksi luonnollinen ilmanvaihto edistää eläinten terveyttä ja on taloudellista, koska se ei kuluta sähköä juuri lainkaan.

Tehdään siis kevään hankinnat harkiten ja testejä tutkiskellen. And hey, let’s be careful out there!

Ulla Jauhiainen päätoimittaja PS. MTT:n pitkäaikaisseurannassa on havaittu, että Suomen pelloilta karkaa jatkuvasti hiiltä eli eloperäistä ainesta ilmaan ja vesiin. Syytä tähän epäedulliseen kehitykseen ei tunneta – ainakaan vielä. Lue lisää keskiaukeamalta.

MTT ELO 1/2013 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 6. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

1/2013

TILAUKSET: Tarja Lintula, MTT, tarja.lintula@mtt.fi

asiakaslehti

MTT ELO netissä: www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: Veikko Somerpuro Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Sisältö: Pääkirjoitus

Teknologiatutkimus säästää tiloja virheinvestoinneilta.

Sivu 2

Sikamaisia mielikuvia?

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Kuluttajat kaipaavat faktaa tuotantoeläinten oloista.

Sivu 9 Olli Häkämies

Jätteestä raaka-aineeksi

Ruokateollisuuden ”jäte” jalostuu eläinten rehuksi.

Sivu 4

Navettateknologia testissä

Luomuinstituutti aloitti

Lähiruoassa pieni on ok

Hevonkakkaa putkeen

Suomen luomututkimusta koordinoidaan Mikkelistä.

Sivu 13

Uudet laitteet eivät aina toimi kuten pitäisi.

Sivu 6

MTT kehittää uutta keinoa hevostilan lantahuoltoon.

Sivu 14

Ruokayrittäjät verkostoituvat, mutta vierastavat kasvua.

Sivu 8

Kolumni

Hiili häviää pelloilta

Anita Polkutie

Suomen peltojen hiilivaranto vähenee mystisesti.

Sivu 10

Lue edes käyttöohje

Maatalouskoneet aiheuttavat tuhat tapaturmaa vuodessa.

Sivu 12

Varttuisikohan vanilja käymäläkompostissa?

Sivu 16

Lyhyesti

Sivu 17

Lue lisää netistä: www.mttelo.mtt.fi

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

3

Ruokateollisuuden sivuvirrat palaavat kiertoon

teksti: Anna-Maria Mäki-Kuutti kuvat: Olli Häkämies

Jätettä yhdelle, arvokasta apetta toiselle. Esimerkiksi ruokateollisuuden joidenkin sivutuotteiden luontainen maitohappokäyminen on hyväksi sikojen suolistolle.

Tulevaisuudessa elintarviketeollisuuden sivutuotteita hyödynnetään kenties ihmisravinnoksi, mutta nyt ne käytetään pääasiassa rehuksi. MTT:ssä on tutkittu monien sivuvirtojen energia- ja valkuaisarvoja. Tiedot on päivitetty myös rehutaulukoihin.

E

lintarviketeollisuudessa syntyy päätuotteen ohessa ylijäämiä, jotka eivät sellaisenaan kelpaa ihmisravinnoksi. Huonoimmassa tapauksessa ne päätyvät jätteeksi.

Perinteisesti elintarvikevalmistuksen sivuvirtoja on käytetty eläinten ruokinnassa sinällään tai rehujen raaka-aineena. Kun tutkija Kirsi Partanen MTT:stä aloitti sikojen ruokintaan liittyvän tutkimuksensa 1990-luvulla, mukana tutkituissa sivuvir-

4

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

roissa oli myös teurasjätteitä kuten lihaluujauho.

– BSE-kriisin myötä tutkittavat vaihtuivat kasviperäisiin sivutuotteisiin, Partanen muistelee yhtä tutkimuksen käännekohtaa.

Arvokkaat ravintoaineet talteen MTT:ssä on viime vuosina tutkittu useissa hankkeissa kasviperäisten sivutuotteiden rehuarvoa ja tuotantovaikutuksia si-

oilla, naudoilla ja turkiseläimillä. Partanen toteaa, että sivutuotteet sisältävät eläimille arvokkaita ravintoaineita.

– Niistä saadaan valkuaista, energiaa, kivennäisiä ja kuitua. Joidenkin sivutuotteiden luontainen maitohappokäyminen on hyväksi sikojen suolistolle. Lämpö ja käyminen tehostavat myös fosforin sulavuutta ja säästävät siten ympäristöä, hän selvittää.

Tutkimusta tarvitaan, jotta raaka-aineesta saadaan kaikki irti ja jätteen määrä vähenee. Keskeisiä tavoitteita ovat myös kotimaisten rehuaineiden saatavuuden lisääminen ja tuontivalkuaisen korvaaminen sekä rehukustannusten alentaminen.

Valikoima laajenee jatkuvasti MTT:ssä on tutkittu eniten volyymituotteita eli etanoli-tärkkelysteollisuuden si-

Tutkija Kirsi Partanen MTT:stä kertoo, että tutkimuksen myötä rehuksi soveltuvien teollisuuden sivutuotteiden valikoima laajenee jatkuvasti.

Altia Oyj:n Koskenkorvan tehtaan päätuotteita ovat ohrasta valmistettava viljaetanoli ja esimerkiksi paperiteollisuuden käyttämä ohratärkkelys. Tuotannon sivutuotteista kuten ohran kuiduista ja proteiinista sekä tislausjäännöksestä eli rankista Altia valmistaa kahta nestemäistä ja yhtä kuivattua rehutuotetta.

– Aiemmin valmistettiin vain yhtä rehua, rankkia. Nykyinen menetelmä otettiin käyttöön 1987, kun etanolin lisäksi ohrasta alettiin tehdä tärkkelystä, myyntipäällikkö Asko Rantanen Altialta kertoo.

Kun prosessi muuttui, MTT oli mukana tutkimassa, miten syntyviä sivutuotteita voisi hyödyntää ja rehujen laatua parantaa.

– Ohraa alettiin kuoria ja prosessin lämpötilaa muutettiin rehujen laadun kannalta sopivaksi. tarehujen energia- ja valkuaisarvoista on rehutaulukoissa.

– MTT:n Asiakasratkaisuista kannattaa kysyä asiantuntijapalvelua sivuvirtojen ja muiden uusien rehuaineiden rehuarvojen määrittämiseksi, Partanen vinkkaa.

Vilja hyödyksi tarkkaan

Kannusteita tuottajille Sivuvirtoja pyritään hyödyntämään yhä tehokkaammin. Niitä prosessoidaan rehuarvon parantamiseksi ja rikastetaan edelleen. Rehujen käytettävyys riippuu hinnasta, laadusta, rakenteesta, tuotantovaikutuksista ja teknologiasta.

– Sivutuoterehu ei saa olla kalliimpaa tai hankalampaa käyttää. Yleensä työtä ja kustannuksia säästyy pitkällä aikavälillä, mutta alussa käyttö vaatii enemmän paneutumista ja osaamista, Partanen huomauttaa.

Sivuvirtojen tuottajan täytyy tuntea sivutuotteiden rehuarvot tuotantoeläinten ruokinnassa. Ne määritetään MTT:ssä kemiallisten analyysien ja entsymaattisten sulavuusmääritysten avulla ja tarvittaessa eläinkokeissa. Tiedot yleisimpien sivuvir-

MTT:n arkisto/Tapio Tuomela

vutuotteena saatavaa ohravalkuaisrehua ja tärkkelysrankkia. Muita tutkittuja sivuvirtoja ovat muun muassa panimoteollisuuden hiivaliemi ja mäski, juustontuotannon hera sekä biopolttoainetuotannon sivutuotteet.

– Repertuaari laajenee jatkuvasti. Uusimpana on selvitetty luomutofun valmistuksessa syntyvän soijapapumassan eli okaran sopivuutta luomusikojen rehuksi, Partanen kertoo.

Possut kasvavat kossun sivutuotteilla

MTT selvittää myös sivutuotteiden rehuarvot.

Tehdas käyttää vuosittain noin 180 miljoonaa kiloa viljaraaka-ainetta, joka hyödynnetään liki sataprosenttisesti. Ohrasta noin 60 prosenttia menee etanolin ja tärkkelyksen tuotantoon, lopusta tehdään rehua ja kuori poltetaan.

– Yhteensä rehuja tuotetaan noin 65 miljoonaa kiloa kuiva-ainetta vuodessa. Määrä riippuu viljan laadusta ja päätuotteiden tuotantomääristä, Rantanen toteaa.

Ohrapohjaisilla valkuaisrehuilla voidaan korvata rypsi- ja soijarouheesta jopa 80 prosenttia. Tuottajat jo toisessa sukupolvessa ovat löytäneet rehut.

– Seuraava kehityssuunta on ihmisille soveltuvien sivuvirtatuotteiden kuten beetaglukaanin ja kasviproteiinien jatkojalostaminen. Ne ovat nyt esiselvitysvaiheessa, Rantanen valottaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

5

Teknologia ei heruta MTT testaa Nykyaikainen navettateknologia -hankkeessa (Nyt) maidontuotannon uutta teknologiaa. Iso osa Maaningan navetassa testatuista laitteista ei ole vastannut laitevalmistajien lupauksia.

TEKSTI: Hannu Kaskinen

M

aidontuotannon automaation lisääminen on tarpeen, koska karjat ja navetat suurenevat.

Navettateknologian kehittämisen tavoitteena on edistää sekä eläinten hyvinvointia että tuotantoa.

MTT:n ja Itä-Suomen yliopiston yhteisprofessori Jaakko Mononen luonnehtii, että Nyt-hanke yrittää ehkäistä tilojen virheinvestoinnit. Ensiksi hankitaan kiinnostavat laitteet, sitten testataan, ja tulokset kerrotaan maidontuottajille.

– Laitteiden hyödyllisyys riippuu siitä, miten maitotilalla hoidetaan asioita. Tilallisen pitää itse miettiä, haluaako puljata teknologian vai eläinten kanssa, Mononen kiteyttää.

Vuonna 2010 käynnistynyt hanke jatkuu vielä tänä vuonna. Yli miljoonan euron budjetista pääosa tulee EU:lta ja osa MTT:ltä. Hankkeeseen osallistuvat myös Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon keskeiset maatalousalan oppilaitokset.

ScanStockPhoto

Kiimantunnistusta testataan

6

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Suurissa navetoissa tarvitaan yhä enemmän automaatiota, mutta hukkainvestointeja ei kaipaa kukaan.

Kiimantunnistuslaitteita on ollut maitotiloilla jo pitkään. Maaningalla kiima-anturi on sekä lehmän kaulassa että jalassa.

Mononen sanoo kiimanseurantateknologian olevan kelvollista, jos sitä osataan käyttää.

Tarkkaa tietoa lehmän kiimasta pyritään saamaan myös progesteroni- eli keltarauhasmittareilla. Tyypillisesti tuottaja on lähettänyt maitonäytteen Valiolle, josta vastaus on tullut seuraavana päivänä neljällä eurolla. Viime kesänä MTT testasi kaksi noin 5 500 euroa maksanutta laitetta, joissa kahden tai neljän euron analyysin tekee tuottaja. Laitteiden etuna on nopeus.

Halvin laite maksoi noin tonnin. Se oli kelvollinen, mutta analyysi vaati ainakin puolen tunnin työn.

– Tavoite onkin auttaa maitotilallista mitoittamaan hankinta oikein. Jos tietää, että ei halua läträtä maitotippojen kans-

autuutta sa, laitetta ei kannata hankkia, Mononen kommentoi.

Ensimmäistä progesteronin pikatestilaitetta testaajat eivät saaneet toimimaan, vaikka kysyivät valmistajalta apua. Hankkeessa testataan vielä toinen pikatesti.

Oppia kantapään kautta Maaningan lehmille hankittu poikimavyö tuntui lupaavalta, mutta paljastui teknologialtaan vanhentuneeksi. Lisäksi vyö hiersi eläintä, kunnes valmistaja muisti lähettää pehmittimet vyöhön.

– Kantapään kautta pitää oppia. Kauppa ei onnistu kerralla, Mononen tuskailee.

MTT aikoi testata muitakin lehmän poikimista havainnoivia laitteita, mutta hylkäsi aikeen, koska asiantuntijat pitivät laitteita eläimille hankalina.

Anturit mittaamaan

tallentaa kaulalta äänet, ja ohjelma tunnistaa märehtimisen. Tulokset kertovat terveydestä.

Monosen mukaan märehtimispannan edistynyttä teknologiaa on monissa robottinavetoissa. Panta maksaa reilut sata euroa lehmää kohti. MTT:n järjestelmä sadalle eläimelle maksoi noin 30 000 euroa, sillä paketissa ovat antennit ja tietokoneohjelmat.

Maailmalla tuoreimmat tulokset osoittavat pannan toimivan epäluotettavasti.

– Me olemme saaneet kohtuullisia tuloksia, mutta olemme tehneet valtavasti työtä. Maitotilallinen ei ehdi järjestelmällisesti testata mitään laitetta viikkokaupalla, Mononen vertaa.

dontuottajille, neuvojille ja oppilaitoksille muun muassa Facebookin välityksellä.

Hankkeen alussa MTT:n väki luennoi muiden saamien tulosten perusteella, nyt satsataan esittelyihin Maaningan navetassa.

– Pyysimme koulutukseemme robottitilallisia. Heistä yksi sanoi jättäneensä kiiman seurannan laitteelle, sillä se on riittävän tarkka. Toinen viljelijä taas sanoi, että hänelle lehmä näyttää kiiman. Tällaisten ääripäiden kuuleminen on arvokasta, Mononen kehaisee.

Hän kuitenkin harmittelee, että tuottajia on vaikea saada mukaan, sillä Pohjois-Savossa vallitsee hankeähky. Testattavat laitteet ovat toisaalta pientiloille liian kalliita.

Tavoitteena vuoropuhelu MTT on monen testilaitteen ensimmäinen ostaja Suomessa ja pyrkii kertomaan laitteista kertyvät kokemukset nopeasti mai-

Tiina Kokko

Lehmän ontumisen mittaus on yksi yritys hallita tuotantoriskejä. MTT haluaa osallistua eurooppalaisen ontumisenestolaitteen kehittämiseen. Laite perustuu lattiaan asennettuihin antureihin, jotka kertovat, jos lehmä astelee epätasaisesti. Tällainen laite on tulossa Maaningalle.

Tutkijat haaveilevat myös anturilaitteesta, joka mittaa, kuinka lehmä syö ja juo. Nyt laite maksaisi lehmää kohti noin tuhat euroa.

– Kun teknologia pääsee massatuotantoon, laite halpenee koko ajan, Mononen laskee.

Aina laitekehitys ei etene odotetusti.

MTT:n testaajat aikoivat ostaa mittausjärjestelmän, joka seuraa lehmän käyttäytymistä laitumella. Järjestelmää mainostettiin syksyllä 2010, mutta se ei valmistunut edes alkuvuodeksi 2012.

Nyt-hanke Facebokissa: www.facebook.com/groups/ 15302957804211

Panta taltioi märehtimisen Nyt-hankkeessa lehmien kaulat koristeltiin märehtimispannalla. Sen mikrofoni

Maaningan navetan Rinsessa ei ole moksiskaan märehtimispannasta.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

7

Yhteistyö sytyttää lähiruokayrittäjän Lähiruokayrittäjät ovat oletettua valmiimpia keskinäiseen yhteistyöhön. Sen sijaan kasvua vierastetaan, ja osin siksi yrittäjän aika ei riitä toiminnan kehittämiseen. teksti: Päivi Haavisto kuva: Anita Polkutie

Kysyntä vs. tarjonta Tänä vuonna toteutettavassa FOREFOODhankkeessa haetaan lähiruoan parhaita myyntikanavia ja tunnistetaan alan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tutkija Lotta Jalkanen MTT:stä kertoo tutkimustarpeen lähteneen siitä, että lähiruoan kysyntä ja tarjonta eivät riittävästi kohtaa.

– Tutkimme, mitkä jakelukanavat toimivat ja mitkä eivät. Esimerkiksi lähiruokapiirissä kuluttajan palaute tulee välittömästi, mutta mitä sille tapahtuu, kun tulee välikäsiä? Toisaalta lähiruokakaupalla on hyvänä puolena iso asiakasmäärä.

Ensi kesänä hanke järjestää yritystyöpajan, ja syksyllä on kuluttajien ryhmähaastatteluja.

– Tavoite on vahvistaa lähiruoan kysyntälähtöisyyttä, Jalkanen tiivistää.

Hankkeessa verrataan lähiruokayrittäjien arvolupauksia ja kuluttajien odotuksia. Näin yrittäjät näkevät, millaisia ideoita heidän kannattaa omaksua. MTT:n yhteistyötahoja hankkeessa ovat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopiston pienyrityskeskus ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Hanketta rahoittaa Laatuketju.

8

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

L

ähiruokayrittäjien toimintastrategioita ja tulevaisuudensuunnitelmia valaisee MTT:n viime syksynä tekemä selvitys, johon osallistui 42 elintarvikealan pienyrittäjää ympäri Suomea. Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista toimii alkutuotannossa.

Erikoistutkija Pasi Rikkonen MTT:stä toteaa, että yhteistyön määrä oli myönteinen yllätys. Lähiruokayrittäjistä 80 prosenttia ilmoitti harrastavansa yhteismyyntiä, yhteiskuljetuksia myyntipisteisiin tai tietojen ja vinkkien vaihtamista yritystoiminnasta.

Yhteistyöhön lähituottajia onkin erilaisissa alan selvityksissä kannustettu. Se on nähty yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla pientuottajat selviytyvät suurten hallitsemilla markkinoilla.

Myyntikanavat muuttumassa Kyselyn perusteella kolme yleisintä markkinointikanavaa ovat nykyisin suoramyynti, lähiruokamyymälät ja keskusliikkeet. Tulevaisuudessa yrittäjät näkevät kolmen kärkenä ravintolat, lähiruokamyymälät ja verkkokaupan.

Pienimuotoinen tuottaminen on lähellä vastaajien sydäntä, sillä vain muutama yritys määritteli itsensä suoraan kasvu-

hakuiseksi. Neljännes yrittäjistä säilyttäisi nykyisen kokonsa ja yli 60 prosenttia kertoi miettivänsä laajentamista, jos selkeä kasvuväylä ilmenee.

Jos laajentaminen tulisi ajankohtaiseksi, keskeiset tavat olisivat tuotannon lisääminen, uusien tuotteiden kehittäminen, yhteistyön kasvattaminen muiden yritysten kanssa sekä verkostoituminen yleensä.

Työllistämiskynnys korkealla Syiksi vähäisiin laajentumishaluihin yrittäjät mainitsivat heikon kannattavuuden, syrjäisen sijainnin ja lisätyövoiman palkkaamistarpeen.

– Perheyrityksissä on iso kynnys palkata ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä. Pienten yritysten hallittua kasvua voitaisiin parantaa tukitoimilla kuten korotetulla investointituella ja verohelpotuksilla, sanoo Rikkonen.

Toiminnan kehittämisen yleiseksi esteeksi yrittäjät katsoivat oman ajanpuutteensa. Rikkosen mukaan ajanpuute on osittain seurausta kasvun ja investointien vierastamisesta. Yrittäjä saisi lisäaikaa toimintansa kehittämiseen, jos olisi valmis palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen.

Silloin rutiinityötä voisi jakaa pois itseltä.

Nasulla

Teksti: Maria Latokartano kuva: Olli Häkämies

kaikki hyvin?

Kuluttajaa kiinnostaa, millaisissa oloissa tuotantoeläimet Suomessa elävät. Vastaus kuultaisiin mieluiten tilalliselta itseltään.

M

itä sitä tänään laittaisi ruoaksi? Seisahdun lähikaupan kylmäaltaan ääreen harkitsemaan.

Porsaanfileitä ei ole syöty hetkeen. Käteni hamuaa jo pakettia, kun häiritsevä ajatus valtaa mieleni. Millaisissa oloissa fileeksi päätynyt possu mahtoi elää?

Jollain tasolla olisi mukavaa, jos illalliseni olisi saanut elää kunnon elämän. Että sillä olisi ollut riittävästi tilaa liikkua ja puhtaita pahnoja tongittavaksi. Että sitä olisi ruokittu ja hoidettu hyvin.

En ole ainoa, joka ajattelee näin.

Mielikuvat hallitsevat MTT on selvittänyt kuluttajien näkemyksiä suomalaisesta sianlihantuotannosta kahdessa tutkimushankkeessa. Niitä rahoittivat Laatuketju ja muutama iso liha-alan yritys.

– Suomalaiset haluavat, että tuotantoeläimillä on hyvät oltavat. Pidämme jopa itsestään selvänä, että näin on, tutkija Jaana Kotro MTT:stä kertoo.

Kuten muutkin kuluttajat, myös minä luotan kotimaiseen tuotantoon. Mutta kuten muidenkin kuluttajien, myös minun luottamukseni rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktatiedon varaan.

– Ihmisten tiedoissa on paljon aukkoja, vääriä käsityksiä ja värittyneisyyttä. Sinänsä tämä on täysin ymmärrettävää, sillä

Yli puolet kuluttajista olisi valmis maksamaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista.

harvalla on tilaisuus päästä tilalle tutustumaan sikojen oloihin.

Hinta ei ratkaise kaikkea Lähikaupassa kotimainen rypsiporsaan ulkofilee maksaa yli 17 euroa kilo. Ulkomainen tulisi seitsemän euroa halvemmaksi.

Tuottajan ja kaupan kannalta hyvä uutinen on, että kaikille hinta ei ole ainoa ostoperuste. Yli puolet kuluttajista olisi valmis maksamaan nykyistä enemmänkin, jos tietäisi, että eläintä on kohdeltu hyvin.

Mutta onko?

Reilu vuosi sitten eläinaktivistit kuvasivat salaa sikojen oloja. Lannalla kuorrutetut eläimet herättivät julkisuudessa keskustelua tuotantoeläinten kohtelusta ja ravistelivat kuluttajien uskoa suomalaisen kotieläintuotannon laatuun.

En halua maksaa ylimääräistä tyhjästä.

Kylmäaltaan ääressä punnitsen paketteja kädessäni. Kumman otan?

Asiatiedolle on tarvetta – Kuluttajat kokevat usein, että tiedonsaanti on hankalaa ja että oman mielipiteen muodostaminen informaation ristiaallokossa on vaikeaa, Kotro myöntää.

Ostopäätöksen tueksi tiedon pitäisi kuitenkin olla käden ulottuvilla helposti ja

nopeasti. Voisiko kyseeseen tulla jonkinlainen pakkausmerkintä? Kotron mukaan ajatus on mahdollinen.

Lihateollisuuden tutkimuskeskuksella on parasta aikaa käynnissä hanke, jossa kehitetään alkutuotantoon laatujärjestelmää. Voi olla, että jo tänä vuonna tuotantotapamerkinnät saadaan paketteihin. Se on hyvä alku, mutta ei yksin riitä sammuttamaan kuluttajan tiedonjanoa.

Faktaa suoraan maatilalta?

Kun MTT selvitti kuluttajien näkemyksiä sianlihantuotannosta, vastaajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi tietoa lopullisen mielipiteen tueksi. Realismi leimasi silti suhtautumista. Esimerkiksi eläinaktivistien videoita ei nielty purematta.

Kuluttajilta kysyttiin myös, kenen sanaan he luottaisivat ja keneltä tietoa tahtoisivat. Vastaus yllätti tutkijat: kävi ilmi, että vastaus halutaan suoraan maatilalta. Sikatilalliselle ajatus siitä, että omasta työstä pitäisi viestiä ulkomaailmaan, voi tuntua vieraalta. Kotron mielestä se kuitenkin kannattaisi.

– Kuluttajien sympatiat ovat tuottajan puolella ja he haluavat, että Suomessa on kotieläintuotantoa jatkossakin. Voi jopa sanoa, että he kaipaavat päästä lähemmäs tuottajaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

9

Hiili k

Peltomaihin sitoutunut hiili eli eloperäinen aines vähenee kaikkialla Suomessa. Kehityksen syytä ei toistaiseksi tunneta.

Suomen peltojen hiilivarastot pienenevät jatkuvasti, havaittiin MTT:n 35-vuotisessa seurannassa. Hiilen eli eloperäisen aineksen kato heikentää sekä viljelymaiden kuntoa että ympäristön tilaa.

Syytä epäedulliseen kehitykseen ei tiedetä. Eniten hiiltä karkaa turvemailta.

10

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

H

iilen katoaminen pellosta heikentää maaperän rakennetta ja lisää ilmastopäästöjä. Osa peltojen hiilestä ajautuu tuulen aiheuttaman eroosion mukana vesistöihin ja samentaa vesiä.

Tutkimuksen johtaja, professori Kristiina Regina MTT:stä toteaa, että tilanteessa on haastetta.

– Suomalaisia peltoja viljellään hyvillä menetelmillä, olki jätetään enimmäkseen peltoon, suorakylvö on yleistä ja viljelijät ympäristötietoisia. Silti olemme havainneet hiilipitoisuuden laskun, hän summaa.

MTT:n tutkimuksen tulokset perustuvat 600 pellolta kerättyihin näytteisiin. Hiilivarantojen muutoksia on tarkkailtu 35 vuotta, mikä tekee koejärjestelystä ainutlaa-

tuisen pitkäkestoisen koko Euroopassa.

– Näin kattavaa näytesarjaa ei ole muualla Euroopassa tutkittu, kertoo tutkija Jaakko Heikkinen MTT:stä.

Ei uusia peltoja turvemaille Hiilipitoisuus on laskenut kaikkialla maassa koko seurantajakson ajan. Kivennäismailta hiiltä katoaa vuosittain noin 0,4 prosenttia ja eloperäisiltä mailta noin 0,3 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan kivennäismaahehtaarilta katoaa noin 220 kiloa hiiltä joka vuosi. Eloperäisten maiden hiilihukka on tätäkin suurempi, sillä kuten maalajin nimi kertoo, niihin on varastoitunut kivennäismaita enemmän eloperäistä ainesta. Val-

karkaa Suomen pelloista TEKSTI: Marjatta Sihvonen l kuva: Rodeo/Petri Jauhiainen

Bioenergiasta osa ratkaisua?

taosa Suomen maatalouden hiilipäästöistä johtuu juuri eloperäisten maiden viljelystä.

– Turvemaahehtaarin vuosittaiset päästöt lasketaan tonneissa. Sen vuoksi pellonraivausta ei tämän tutkimuksen valossa voi enää suositella soille: ei enää uusia peltoja turvemaille, tiivistää Heikkinen.

Hiilikadon syy yhä arvoitus Hiilivarastojen pienenemiselle ei ole vielä pystytty osoittamaan yhtä selkeää syytä.

Tutkijat mallintavat nyt eri vaihtoehtoja.

Siirtyminen yksivuotisten kasvien viljelyyn on lisännyt peltojen muokkausta, mikä kiihdyttää eroosiota ja eloperäisen aineksen hajoamista. Heikkinen kuitenkin

Maaperään on sitoutunut enemmän hiiltä kuin ilmakehään ja kasvillisuuteen yhteensä. Heikkisen mukaan on tärkeää ottaa huomioon, että maaperän hiilitaseen pienetkin muutokset voivat aiheuttaa mittavia seurauksia ilmastossa.

– Viljelytekniikoihin on kiinnitettävä entistä parempaa huomiota, hän toteaa.

Samaa mieltä on professori Regina.

Hän korostaa, että talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen olisi Suomessa tärkeää, koska kasvukausi on lyhyt.

– Monivuotisten energiakasvien tuotanto ja niihin perustuvan bioenergian tukeminen olisi mielestäni hyvä ratkaisu. Käsittelemällä monivuotisia kasveja lannan kanssa biokaasulaitoksissa edistettäisiin myös karjatilojen lantaongelman ratkaisua, eikä uutta pellonraivausta tarvittaisi aina tilojen laajentaessa, Regina sanoo.

Palkokasveilla energiatalkoisiin Palkokasvien viljelyllä voitaisiin maataloudessa korvata jopa 60 prosenttia teollisesti tuotetuista typpilannoitteista. Tämä säästäisi lannoitteiden valmistuksessa käytettyä fossiilista energiaa.

Tutkija Hannu Känkänen MTT:stä on laskenut, että hyödyntämällä palkokasvien kyky sitoa typpeä säästettäisiin myös tuotantorakennusten lämmitykseen ja viljankuivaukseen vuosittain kuluvan öljymäärän verran energiaa. Myös konetöiden muutokset otettiin energialaskelmissa huomioon.

– Suurin säästö saadaan hyödyntämällä palkokasvien kaikki mahdollisuudet. Niitä voidaan lisätä rehunurmiin, ja apilaa voitaisiin käyttää viljapeltojen aluskasveina nykyistä enemmän. Suosittelen myös viherkesantojen lisäämistä viljelykiertoon, Känkänen sanoo.

Monet viljelijät ovat jo kiinnostuneita palkokasveista lannoitteiden korkeiden hintojen vuoksi.

– Tiloilla on opittu käyttämään väkilannoitteita ja luottamaan niihin. Viljelijöiden on koettava palkokasvit pelloilleen hyödyllisiksi ja taloudellisesti kilpailukykyisiksi, Känkänen arvioi.

Jatkotutkimuksissa selvitetään palkokasvien merkitystä maatalouden kokonaispäästöihin.

– Vaikka palkokasvien vaikutukset ilmastoon arvioidaan yleensä myönteisiksi, pelloilta voi tulla huomattaviakin päästöjä. Viljelytekniikkaa tulisi kehittää edelleen ja tehdä kaasumittauksia eri tilanteissa, tutkija toteaa.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Marja-Liisa Westerlund

huomauttaa, että hiilivarannot pienenevät koko maassa, eikä kasvinviljelyn ja karjatalouden keskittyminen eri puolille maata näy tutkimuksen tuloksissa.

– Suomen pellot ovat vielä nuoria verrattuina muun Euroopan viljelymaihin. On mahdollista, että ne eivät ole vielä saavuttaneet hiilen vapautumisen ja sitoutumisen tasapainotilaa, vaan niistä vapautuu edelleen muinaisten metsien ja soiden sitomaa hiiltä, hän pohtii.

Ilmastonmuutos on keskeinen tekijä tutkijoiden mallinnustyössä.

– Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää hajoamista, mutta toisaalta myös kasvua, mikä sitoo hiiltä takaisin maaperään, Heikkinen kuvailee hiilen kiertoa viljelymaassa.

MTT maaperäseurannassa on otettu näytteitä yli 600 pellolta ympäri Suomea.

11

mistajan edustajan pitää selvittää koneen keskeiset toiminnot ja turvallisuusriskit.

Pitää myös varmistaa, että ostaja on ymmärtänyt asiat.

Käyttötesti on tärkeä

Työturvallisuudesta ei kannata tinkiä, kun työvälineenä on jyhkeä maatalouskone.

Riski kone on riski MTT:n tutkimus suosittaa parantamaan maatalousyrittäjien turvallisuustietoutta, jotta vältyttäisiin maatalouskoneiden aiheuttamilta työtapaturmilta. Hyvään alkuun pääsee, kun lukee käyttöohjeen ja hyödyntää käyttökoulutuksen.

viranomaisia, konevalmistajia ja tutkijoita. Tutkija Jarkko Leppälä MTT:stä kehaisee, että työpajoissa onnistuttiin kokoamaan näkemyksiä laajalti.

– Kun yrittäjä ostaa uuden tai käytetyn koneen, hänen pitää saada suomenkielinen käyttöohje, lukea se ja noudattaa sitä. Onneksi jotkut konevalmistajat tarjoavat käyttökoulutusta, Leppälä kiteyttää.

Työturvallisuuslain mukaan yrittäjän pitää perehdyttää työntekijänsä koneiden turvalliseen käyttöön.

teksti: Hannu Kaskinen kuva: mtt:n arkisto/Janne Lehtinen

Aiemmissa kyselytutkimuksissa on todettu, että maatilayrittäjän koneostoksissa tärkeimpiä ovat rahoitusasiat ja koneen hyöty; vasta sitten tulee työturvallisuus.

– Myyntiesitteistä päätellen työturvallisuus ei kuulu kauppojenkaan kriteereihin.

Jos ostajat kyselisivät useammin työturvallisuudesta, silloin sitä kaiketi painotettaisiin, Leppälä järkeilee.

Hän korostaa myös konevalmistajan merkitystä työturvallisuudessa.

– Turvallisuutta edistää esimerkiksi puimurikaupassa se, jos myyjä kannustaa lukemaan käyttöohjeen. Kun kone tuodaan tilalle, ostaja osaisi jo kysyä. Puimurival-

K

oneriski-tutkimuksessa selvisi, että moni maatalouskoneiden käyttäjä tuntee turvallisuusasiat heikosti.

Tämä koskee maatalousyrittäjiä, mutta erityisesti heidän työntekijöitään ja perheenjäseniä, joilta puuttuu alan koulutus.

Maatalouskonetapaturmien syitä ja seurauksia selvitettiin vuosina 2011–2012 tehdyssä tutkimuksessa, jonka työpajoihin osallistui 24 henkilöä: maatalousyrittäjiä,

12

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Turvallisuus sivuosassa

Koneriski-tutkimuksessa maatalousyrittäjät painottivat, että kaikkia riskejä ei voi ostotilanteessa ennakoida. Leppälä suosittaa testejä aidossa työympäristössä, sillä käyttöturvallisuuden näkee vasta käytössä.

– Käyttötestit ja standardit ovat ensisijaisia tietolähteitä. Käyttötesti on hyvä tehdä vastaanottotarkastuksessa, hän opastaa Käyttökokemusten pitää kulkeutua konevalmistajille, sillä ostaja olettaa, että CE-merkintä takaa turvallisuuden. Leppälä kehottaa myyjää esittelemään ostajalle myös vaatimustenmukaisuustodistuksen, joka kertoo, että kone on valmistettu konedirektiivin mukaisesti.

Viranomaiset vastaavat myyntikoneiden turvallisuudesta. Leppälä arvelee, että työsuojelupiirit eivät ehdi valvoa ennalta, vaan tarkastaja ehtii vasta tapaturmapaikalle.

Koneriski-tutkimusta rahoittivat MTT, Suomen Standardisoimisliitto SFS ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiö.

Tuhat koneturmaa vuodessa Vuosittain joka 12. maatalousyrittäjä joutuu työtapaturman vuoksi sairauslomalle. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta haetaan korvauksia noin 4 500 työtapaturmasta joka vuosi.

Työtapaturmista lähes tuhat aiheutuu maatalouskoneista. Niiden takia pidettyjen sairauslomien keskipituus vuosina 2005–2010 oli yli 40 työkyvyttömyyspäivää. Suhteellisesti eniten konetapaturmia sattuu uusille ja alle 40-vuotiaille maatalousyrittäjille.

Keskimääräinen maatalousyrittäjän sairauspäiväraha viime vuonna oli vain 43,20 euroa. Yrittäjä on usein siis alivakuuttanut itsensä, joten tapaturma tulee hänelle kalliiksi.

Luomuinstituutti haluaa tuplata luomututkimuksen MTT:n ja Helsingin yliopiston perustama Luomuinstituutti raivaa tietä luomulle koko elintarvikeketjussa. Luomututkimuksen volyymi halutaan kaksinkertaistaa, mutta rahoitus säilyy hankepohjaisena. teksti: Anna-Maria Mäki-Kuutti l kuva: Sirpa Piskonen

V

iime vuoden marraskuussa perustettu Luomuinstituutti on aloittanut toimintansa luomutuotannon ja sen tutkimuksen edistämiseksi Suomessa. Verkostomaisen instituutin toimintaa johdetaan aluksi Helsingin yliopistosta, ja sen koordinaatioyksikkö sijaitsee Mikkelissä.

Luomutuotannon asemaa lähdetään vahvistamaan kansallisella luomututkimusohjelmalla, jota parhaillaan laaditaan. Lisäksi tavoitteena on tehostaa tutkimuksen ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta ja kirkastaa luomuun liittyviä mielikuvia.

– Kaikki toimintamme nojaa tieteelliseen tietoon. Vuoden loppuun mennessä valmistuvasta tutkimusohjelmasta tulee toiminnan systemaattinen pohja, tiivistää instituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen Helsingin yliopistosta.

Oikeaa tietoa kuluttajille

MTT odottaa synergiaa MTT odottaa instituutilta synergiaetuja tutkimus-, koulutus- ja kehitystoiminnassa sekä uusia avauksia luomun kasvun edistämiseksi.

– Tavoitteemme on kaksinkertaistaa luomututkimuksen volyymi vuoteen 2016 mennessä, linjaa MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki.

Hänen mukaansa instituutilla on paremmat mahdollisuudet kehittää pitkäjänteistä luomutyötä kuin MTT:llä tai Helsingin yliopistolla olisi yksin. Lisäresursseja tutkimukseen ei ole kuitenkaan luvassa välittömästi. Tutkimusrahoitus tulee jatkossakin ulkopuolisena hanke-

konen peräänkuuluttavat monitieteistä tutkimusta, jolla on yhteys soveltaviin kehityshankkeisiin.

– Tutkimuskysymykset läpäisevät koko ruokaketjun: alkutuotannosta ja ympäristöstä elintarvikkeisiin ja koko yhteiskuntaan, Siiskonen sanoo.

Elinkeinoelämän tarpeita kuunnellaan jo tutkimusohjelman laadinnassa. Harkin mielestä instituutin tavoitteena täytyy olla myös kaupallisen menestyksen luominen, tuottajien auttaminen ja uusien vaihtoehtojen tuominen kuluttajille.

Luomuyrittäjyyttä kehitetään erityisesti paikallisen tilayhteistyön kautta.

Instituutilla onkin merkittävä rooli Etelä-Savon alueelle.

Professori Pirjo Siiskosen pesti Luomuinstituutin johtajana kestää vuoden 2016 loppuun.

rahoituksena muun muassa EU:lta.

– Haemme luomututkimukseen yhteisrahoitusta. Yhteinen investointimme instituutin henkilöstöön on jo selkeä lisäpanostus, jolla olemme osoittaneet tahtotilamme, Harkki sanoo.

Elinkeinoelämä huomioon Luomututkimuksen määrän lisäksi on tarkoitus kehittää sen laatua. Sekä Harkki että Siis-

Luomututkimus on tärkeää jo siksi, että luomun kysyntä kasvaa. Luomun edistämiseksi tarvitaan tietoa myös kuluttajakäyttäytymisestä ja markkinoista.

– Esimerkiksi luomulihan tarjonta ei vastaa asiakkaiden tarpeita, Harkki huomauttaa.

Myös kuluttajat itse kaipaavat tutkittua tietoa ruoasta, mutta eivät sitä aina löydä. Siiskosen mielestä luomussa ei ole kyse vain tuotantotavasta vaan ihmisten muuttuvasta suhteesta ruokaan.

– Kansalaisilla on usein epätietoisuutta ruoantuotannosta, elintarvikkeiden prosessoinnista tai vaikkapa lisäaineiden vaikutuksista. Meidän tehtävämme on pohtia, miten pystymme kertomaan tutkimukseen pohjautuvan viestimme kansalaisille, Siiskonen sanoo.

Luomukulutus kasvaa Suomalaiset syövät yhä enemmän luomuruokaa. Pro Luomu ry:n arvion mukaan Suomen luomumarkkinat kasvoivat viime vuonna liki neljänneksellä ja nousivat yhteensä 202 miljoonaan euroon. Ostetuin yksittäinen luomutuote on luomumaito.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

13

Pekka Heikkinen

TEKSTI: Tuula Ainasoja l KUVAT: Jarkko Koivunen

Puru- ja turvelanta syötetään traktorin etukuormaajalla tuubikoneen syöttöpöydälle, josta kone pakkaa lannan muoviputkiloon.

Hevosenlanta pyritään saamaan nykyistä paremmin hyötykäyttöön. MTT selvittää Sotkamossa tuubikompostointia hevostilan lantahuollon vaihtoehtona. teksti: Tuula Ainasoja

H

evosalan suosio kasvaa tasaiseen tahtiin, eikä ala ole enää välttämättä kytköksissä maatalouteen.

Lannasta eroon pääseminen saattaa olla taajamien talleille ongelmallista.

Omaa peltomaata ei ole, kun rehut ostetaan, ja laidunmaakin saattaa olla vähäistä, koska jaloittelutarhat ovat yleistyneet.

Tutkija Elina Virkkunen MTT:stä nimeää hevostilan lantahuollon ykkösongelmaksi sen, että kuiviketta joudutaan käyttämään suhteellisen paljon.

– Kun kuivikkeen osuus on jopa 80 prosenttia, kompostoituminen on hidasta ja lannoitusarvo pieni, hän sanoo.

MTT tutkii kaksivuotisessa Biojäte ja hepolanta -hankkeessa kuivikelannan kompostoimista muovisissa tuubeissa.

Ensimmäiset tuubit rakennettiin viime keväänä. Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto, Kainuun ELY-keskus

14

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Lantaa

sekä alan toimijat ja yritykset.

Kunnon kuivikkeesta pulaa Virkkusen mukaan turve on hyvää kuivikeainesta hevosenlannalle. Se on imukykyistä ja hygieenistä, ja kelpaa parhaiten pelloille lannoitteeksi.

– Ongelmana on se, että kuivikkeeksi kelpaa vain uusien turpeenottoalueiden pintaturve, ja sitähän ei ole usein saatavilla, hän toteaa.

Yksi Biojäte ja hepolanta -hankkeeseen osallistuvista talliyrittäjistä on Pauliina Räisänen, joka osti viime kesänä Sotkamon Vuokatissa sijaitsevan ratsastustallin. Hän tietää kymmenen vuoden kokemuksen pohjalta, että kunnollisen kuiviketurpeen saanti on hankalaa.

– Sateisen viime kesän jälkeen ongelma on vain pahentunut, ja hinta on kova.

Rupesin kartoittamaan muita vaihtoehtoja ja päädyin käyttämään puupellettiä, joka on edullisempaa kuin turve ja olkikuivike pellettinä, Vuokatin Ratsastuskoulun emäntä sanoo.

Puupelletti on Virkkusen mukaan kuivikkeena aika uusi materiaali. Ongelmana on se, että puupohjaisella aineella kuivitettu lanta hajoaa pelloilla hitaammin kuin turvelanta. Yleisesti käytetty kutterinpuru puolestaan kuluttaa hajotessaan pellon typpivaroja. Sen lannoitusarvo on niin vähäinen, että se kelpaa vain maanparannusaineeksi.

Paluupostina pellolle Osa Räisäsen ratsutilan puolen vuoden aikana kertyneestä lannasta muhii nyt muovisessa tuubissa MTT:n Sotkamon toimipaikassa. Parikymmentä metriä pitki-

Henri Karjalainen

Tuubin sisältö muhii lähes vuoden ajan maanparannusaineeksi.

tuubin täydeltä en tuubien teko onnistuu samalla koneella, jolla pakataan viljamursketta tuubiin.

Muovituubin ansiosta lanta pysyy riittävän kosteana. Muovi estää valumat, joten kompostialue ei vaadi tiivistä pohjaa.

Tuubin sisältö muhii lähes vuoden ajan maanparannusaineeksi, jonka arvo lannoitteena testataan ensi kesänä.

– Jos muovinen tuubi on liian tiivis, sisältö ei kompostoidu vaan mätänee.

Ilmaa johdetaan tuubeihin salaojaputkien avulla, leikkaamalla muoviin palkeenkieliä ja myös koneellisella ilmastuksella, Elina Virkkunen selvittää.

Hän korostaa, että kaiken maataloudessa tuotetun lannan kuuluisi päätyä peltoon.

– Kokeilemme myös tuubikompostoida seosta, jossa on hevosen puru- ja turvelannan lisäksi kanan tai naudan lantaa. Lisäksi määritämme laskennallisesti

lannoitteeksi soveltuvan seoksen kompostista, lämpölaitoksen puutuhkasta ja biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksestä.

Myös kustannukset selville Hankkeessa tarkastellaan myös tuubikompostoinnin kustannuksia. Yksi keskeinen kustannustekijä on kuljetusmatka.

– Lantaa ei kannata kuljettaa tuubitettavaksi yli kymmenen kilometrin matkaa, Virkkunen huomauttaa.

Hänen mukaansa tuubikompostointi voisi sopia isohkon laiteinvestoinnin vuoksi tallikeskittymälle yhteishankintana tai palveluksi, jota koneurakointiyritys voisi tarjota hevostiloille.

Uusi käytäntö tervetullut Hevosenlanta ei ole suuren kuivikemäärän vuoksi yhtä hyvää biokaasun raaka-ainet-

ta kuin lehmänlanta. Lannan polttaminen energiaksi on puolestaan Suomessa mahdollista vain laitoksissa, joilla on jätteenpolttolupa. Hevosenlannalla ei siis voida lämmittää edes tallia, joten sitä joudutaan kärräämään jopa kaatopaikalle.

– Tuntuu hassulta viedä käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle. Pysyvä käytäntö lannan käsittelyyn olisi tervetullut hevosalalle. Hevosyrittäjä ei voi harrastaa kokeiluja, etenkin jos ne sitovat pääomaa, Pauliina Räisänen sanoo.

Vuokatin 25 hevosen tallissa kertyy isot määrät lantaa, sillä yhden hevosen osuus on noin 12 kuutiota lantaseosta vuodessa. Räisänen sanoo olevansa periaatteessa valmis investoimaan esimerkiksi useamman yrittäjän yhtymänä, jos tuubikompostointi osoittautuu hyödylliseksi ja kustannuksiltaan järkeväksi menetelmäksi.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

15

¯ KOLUMNI ¯

¯ LYHYESTI¯

Vanilliinia ja voimaa

teksti: Kai Linnilä l kuva: ScanStockPhoto

K

auhukirjailija Mats-Eric Nilsson (teokset Petos lautasella, Aitoa Ruokaa ja Vaara vaanii kattilassa) taisi paljastaa jokunen vuosi sitten, että kaikkien rakastama vaniljan maku saadaan vanilliini-väärennöksenä lehmänlannasta. Samassa yhteydessä paljastui toinenkin kaamea totuus: B-vitamiini eristetään kivihiilestä.

Uskoakseni yksikään lisäainetietoinen kotikokki ei enää pane suuhunsa vanilliinia tai B-vitamiinia.

Ruokaan liittyvät kohu-uutiset syntyivät silloin, kun yhteiskunta saavutti siedettävän elämisen tason. Ruokaa alettiin arvioida, kun oltiin varmoja, etteivät länsimaista elämänmuotoa enää koettele nälkäkatastrofit eli kuolonvuodet.

Ensimmäiset muistamani ruokaskandaali liittyi makkaroiden sisällysluetteloon.

Pääkaupunkilainen tutkiva journalisti äkkäsi, ettei halpaan makkaraan jauheta sisäfileetä ja kulmapaistia, vaan sellaisia ruhonosia, joiden ajatteleminenkin nostaa palan kurkkuun.

Mietiskelin silloin 1970-luvulla ääneen: mitä kaupunkilaiset sanoisivat, jos tietäisivät maitoa kiskottavan pippelin näköisestä vehkeestä. On myös aika kauheata, että perunat ja porkkanat viettävät kasvuaikansa sotkuisessa mullassa.

16

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Tunnen täysijärkisistä käyviä aikuisia, jotka eivät ole vegetaareja tai uskonnollisia kahjoja, mutta jotka eivät syö naudan, hirvieläimen tai lampaan kieltä. ”Se on ollut toisen suussa.” Munuaiset eivät ole ruokaa, koska niissä on virrannut virtsa. Maksa on jätteenkäsittelylaitos. Pötsissä on ollut miltei kakkaa.

Muinaisessa maataloudessa karjankasvatus jäi kakkossijalle. Karja oli tärkeä vain sivutuotteen eli lannan vuoksi. Lanta levitettiin pellolle kevättalvella, voima oli tarkoitettu lähinnä kevätviljoille. Kun opittiin tekemään kompostia – tuntematta sanaa – eli jalostamaan sontaa sekoittamalla kasaan lehdeksiä, havuja, olkia ja mutaa, kesän muhinutta voimapatteria voitiin levittää myös syysviljalle eli peltoon ennen rukiin kylvöä.

Meillä Somerniemellä lajiteltiin jätteet jo ennen kuin juttu ehti direktiiviasteelle.

Olemme kantaneet talousjätteitä kompostiin jo runsaat kolme vuosikymmentä. Niistä saa hyvää lannoitetta.

Jos olisin omakotiasumista aloittava nuori – neljäkymmentä vuotta nuorempi – luopuisin vesivessasta. Kompostoisin kaiken käymäläjätteen.

Muistelen vaniljan olevan kämmekkäkasvien sukua. Se loisii jotakin muuta trooppista kasvia. Luultavasti isäntä ja loinen viihtyisivät mainiosti lämpimässä kompostointikeskuksessani.

Alkaisin vaniljan viljelijäksi ja kertoisin, että oikea vanilja eristetään ihmissonnasta.

¯ LYHYESTI¯

Saa syödä! herätti taloyhtiön asukkaat

Ruoka lähti kiertoon

Rodeo/Mika Heittola

Saa syödä! -hankkeessa mukana ollut tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä yllättyi positiivisesti siitä, että ruokatavarat todella vaihtoivat omistajaa, eikä mitään jäänyt herkkupesälle pilaantumaan. Kolmasosa asukkaista vieraili pesällä ainakin kerran, monet toki useammin.

– Kokeilulla saimme tietoa siitä, millä ehdoilla ruoan jakaminen olisi mahdollista ja voisiko sen avulla vähentää ruokahävikkiä.

Yli jäävän ruoan jakaminen lisäsi taloyhtiön asukkaiden yhteisöllisyyttä ja herätteli ajattelemaan omien kulutustottumusten vaikutusta ympäristöön.

– Ruoan vastaanottaminen ei ollut ongelma, sillä kaikki herkkupesälle tuotu

Keisarinpikarililja.

ruoka haettiin pois. Ruoan jakaminen oli haastavampaa. Moni epäröi, kehtaako omia tähteitään tarjota muiden syötäväksi. Toisaalta kokeilu herätti ihmisiä ajattelemaan, että ruoan voisi syödä myös itse poisheittämisen sijaan, Silvennoinen pohtii.

Saa syödä! oli ympäristöministeriön rahoittamaan Kestävän kulutuksen ja tuotannon -ohjelmaan (KULTU) liittyvä kokeiluhanke. Hankkeen toteuttivat MTT, Motiva Oy ja palvelumuotoiluyritys Palmu Inc. Kumppaneina olivat myös Martat.

Saa syödä! -verkkopalvelusta löytyy vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen. Reseptihaku selvittää hetkessä, mitä kaappiin unohtuneista aineksista syntyisi.

Annoslaskuri auttaa ruoan oikeassa mitoituksessa. Sivustolle tulee myös vinkkejä oman herkkupesän perustamista varten.

– Ulla Jauhiainen www.saasyoda.fi

Sirkka Juhanoja

Helsinkiläisessä noin 200 asukkaan taloyhtiössä kokeiltiin, miten kotitalouksissa yli jäävää ruokaa voisi jakaa naapuruston kesken ja samalla vähentää ruokahävikkiä.

Taloyhtiön kylmäkellariin järjestettiin ruoan jakopiste, ”herkkupesä”. Asukkaat toivat sinne muiden käyttöön muun muassa vihanneksia ja hedelmiä sekä avaamattomia ruokapakkauksia, joissa oli vielä parasta ennen -aikaa jäljellä. Tieto ruokien jakamisesta tapahtui lokikirjan, taloyhtiön Facebook-sivun ja yhteisen blogin välityksellä.

Rodeo: Mika Heittola

miettimään ruokahävikkiään

WANTED: koristekasvi MTT etsii perinteisiä suomalaisia koristekasveja geenivarojen säilytystä varten. Kerro tutkijalle, jos puutarhassasi kasvaa vanhaa perua oleva koristekasvi! Palkkioksi saat paljon tietoa ja hyvän mielen.

Ilmiannot: sirkka.juhanoja@mtt.fi, puh. 029 531 7277 tai eeva-maria. tuhkanen@mtt.fi, puh. 029 531 7830.

Ylijäämäruoalle löytyi kerrostalossa syöjiä jopa yllättävän hyvin.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

17

PONGAA

bloggaava tutkija!

Joko olet tutustunut MTT ELO:n nettiversion www.mttelo.mtt.fi tutkijoiden blogikirjoituksiin? Uusi kirjoitus julkaistaan lähes viikoittain, ja aihevalinta on bloggaaville tutkijoille vapaa. Tässä poimintoja syksyn saldosta:

Rodeo/Petri Jauhiainen

¯ LYHYESTI¯

Professori Raija Tahvonen

Professori Raija Tahvonen muistuttaa, että terveellinen ruokavalio vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Esimerkiksi tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen runsas nauttiminen edistää paitsi fyysistä myös psyykkistä hyvinvointia. Uutta tietoa ruoan ja aivojen vuorovaikutuksesta tulee jatkuvasti lisää.

Erikoistutkija Antti Iho

Erikoistutkija Antti Iho ihmettelee taloustieteellisen näkökulman puuttumista ruokahävikkikeskustelusta. Vaikka ruokahävikin vahingollisuus perustellaan ilmasto- tai vesiensuojelusyillä, niin hankkeissa ei tarkastella lainkaan sitä, missä kohtaa tuotantoketjua hävikin vähentäminen tuottaisi suurimman hyödyn.

Tutkimusmestari Tiina Kokko

Tutkimusmestari Tiina Kokko epäilee, että lehmien sukupolvikierron nopeutuminen geenikartoituksen ansiosta aiheuttaa vauhtisokeutta. Unohdetaanko täydellistä genomia tavoitellessa vanhat hyvät lehmät, joiden geenit eivät saa huippupisteitä, mutta jotka silti voivat olla karjan kannattavimpia lypsäjiä?

18

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Eväitä vihreän kasvun valtatielle Hallitusohjelman mukaan Suomen tulisi askeltaa edelläkävijän saappaissa vihreän kasvun tiellä. Ohjelman vauhdittamiseksi valtioneuvoston kanslia tilasi viime kesänä Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETiltä katsauksen nykytilasta sekä ehdotuksia tarvittavista poliittisista toimista.

MTT osallistui hankkeeseen yhtenä neljästä LYNET-laitoksesta. Maaliskuussa julkaistu Vihreän kasvun mahdollisuudet -raportti näkee kaikilla yhteiskunnan sektoreilla potentiaalia tuottaa vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvia palveluita ja tuotteita.

Kulutus kuriin Professori Sirpa Kurppa MTT:stä korostaa, että yritykset ovat vihreässä kasvussa avainasemassa, mutta kulutuksen ympäristövaikutusten näkökulmasta keskiössä ovat asuminen, ruokailu ja liikkuminen.

Kansalaisten on muutettava kulutustottumuksiaan, mutta myös kuntien ja valtion hankintakäytännöillä voidaan tehdä paljon kestävän kulutuksen hyväksi.

– Normiohjauksen ja tukipolitiikan oikealla suuntaamisella on mahdollista vauhdittaa ekologista näkökulmaa ja vahvistaa myös paikallista innovatiivisuutta esimerkiksi energian tuotannossa, raportin laatimiseen osallistunut Kurppa toteaa.

Tuhlaus seis – Materiaalin ja energian tuhlaus pitää saada poikki. Jokaisen tuotteen elinkaari pitäisi analysoida ja tuoda paremmin esille.

Myös materiaalien kierrätyksessä voidaan tuhlata energiaa. Kierrätysjärjestelmiä olisi tutkijan mukaan syytä optimoida.

Elintarviketaloutta tutkiva Kurppa korostaa ruoantuotannon omavaraisuusaspektia.

– Meidän pitäisi hyvin vahvasti varautua ruoan tuotantoon liittyvään niukkuuteen globaalilla tasolla ja miettiä, mikä on oman maamme resurssipohja ja kuinka sitä voidaan innovatiivisesti ja kilpailukykyisesti hyödyntää. Meidän on pyrittävä tuottamaan mahdollisimman kestävällä pohjalla ja hoidettava velvollisuutemme ilmastopolitiikan suhteen.

Kurpan mukaan vihreän kasvun linja edellyttää, että runsaasti materiaalia kierrättävästä taloudesta siirrytään asiakaslähtöiseen ja kestävyyttä korostavaan palvelutalouteen.

– Esimerkiksi ruoan arvoa mitattaisiin hyvinvointia ja terveyttä sekä kulttuurisia elämyksiä tuottavana palveluna eikä massana erilaisia tuotteita, hän havainnollistaa.

– Tuula Ainasoja Vihreän kasvun mahdollisuudet -raportti on julkaistu osoitteessa www.vnk.fi/julkaisut

¯ LYHYESTI¯

Nurkkapuu-hanke innoitti Kalenterin inspiraationa on toiminut MTT:n Nurkkapuusta lajikkeeksi -hanke, jossa et-

Verhoseinäpihatossa asuu terveitä lehmiä

sitään tietoja paikallisista omena- ja päärynälajikkeista ja puuyksilöistä. MTT:n Piikkiön toimipaikassa sijaitsevassa kansallisessa hedelmäpuukokoelmassa on jo 68 maatiaisomenalajiketta, mutta kaikkien lajikeaitoutta ei ole vielä varmistettu.

Lisäksi kokoelmaan kuuluu 10–15 päärynälajiketta.

Tutkija Maarit Heinonen MTT:stä arvioi, että kokoelmasta puuttuu yhä kymmenkunta paikallista omenalajiketta.

– Paikallislajikkeen historia, niiden viljelytaito ja kansanomaiset käsitykset ovat kasvigeenivaroihin liittyvää kulttuurista tietoa. Tällä tiedolla yhdistettynä lajiketietoon on moninaista käyttöarvoa, Heinonen toteaa.

Lajikekohtaista geenivaratietoa voidaan käyttää esimerkiksi historiallisten puutarhojen vanhojen kasvien tunnistamisessa ja dokumentoinnissa. Paikallinen muistitieto on ensiarvoisen tärkeää

Toukokuun omppu on Erstaa.

maatiaislajikkeiden löytymisessä. Niiden arvostus nousee, kun lajikkeen synty- ja viljelyhistoria sekä yhteys paikallishistoriaan tunnetaan. – Minna Nurro Linkki maatiaisomenakalenteriin: www.martat.fi/piirit/uusimaa/puutarhamartat -> Maatiaisomenakalenteri

Tapani Kivinen

Uudenmaan Martat ovat julkaisseet netissä vuoden 2013 kalenterin, jonka jokainen kuukausi esittelee suomalaisen maatiaisomenalajikkeen. Omenat edustavat eri kuukausia sen perusteella, miten niiden tuore- tai varastosadon hyödyntäminen ajoittuu vuodenkiertoon. Lisäksi kalenterissa on omenareseptejä.

Kalenterin omenapiirrokset on laatinut puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen Uudenmaan Martoista, ja monipuoliset taustatiedot omenoista on koonnut tutkimusmestari Hilma Kinnanen MTT:stä. Vanhoilla paikallislajikkeilla on monesti hauskoja nimiä: esimerkiksi tammikuun omppu on nimeltään Lantun talvi, ja marraskuussa esitellään Eppulainen.

Kirsi Mäkinen

Maatiaisomenat kukoistavat kalenterissa

Hankkeessa laadittu opas on kuvitettu havainnollisin piirroksin.

Verhoseinäpihatto näyttää soveltuvan hyvin nautakarjalle. Lypsykarjatiloille tehdyn kyselyn mukaan luonnollinen ilmanvaihto edistää lehmien terveyttä ja vähentää navetan melua. Painovoimainen ilmanvaihto ei kuluta sähköä juuri lainkaan.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 verhoseinäpihattoa. MTT:n ja VTT:n vuosina 2009–2010 tekemässä verkkokyselyssä selvitettiin niiden toimivuutta. Yleisiä vastauksia saatiin 50 karjatilalliselta ja kustannuskyselyyn tuli 30 vastausta.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kokivat navettailman parantuneen edelliseen ilmanvaihtotekniikkaan verrattuna. Sisäilman laatu oli etenkin kesäisin parempi kuin vähimmäistaso edellyttää. Ilman tehokas vaihtuvuus vähensi lehmien lämpöstressiä.

Kesähelteillä 10 % tiloista käytti pihaton viilennykseen myös puhaltimia.

Talven kylminä ajanjaksoina pihattoilma sumuuntui, jolloin verhojen sisäpinnalle muodostui jäätä. Se kuitenkin suli nopeasti ulkoilman lauhduttua. Jossain

määrin esiintyi lantakäytävien jäätymistä, mutta sitä ei koettu suureksi haitaksi.

Juomakupit pysyivät yleensä sulina. Kylmimmät jaksot eivät vaikuttaneet eläinten terveyteen tai maitotuotokseen. Neljäsosa tiloista käytti talvella myös lisälämmitystä.

– Olga Pihlman

Hankkeessa laadittu Maito ja me -ilmanvaihtoliite on saatavilla pdf-muodossa MTT:n Julkaisut-nettisivulla.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

19

Ihanat Wendlan Puutarha

puistot

Jokioisissa

Ferrarian rinne

Ihastu kartanon vanhoihin puutarhakasveihin ja MTT:ssä tutkittuihin kestäviin FinE-hedelmä-, marja- ja koristepensaisiin.

Tule maistelemaan suomalaisia hedelmä- ja marjalajikkeita.

Maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierto

Jokioisten Kartanopuisto

Esittelypolun varrella tapaat kotieläimet, tutustut leivän reittiin ja maataloustutkimukseen.

Nauti retkieväät tammen varjossa ja kuuntele mp3-ääniopastus puistosta ja kartanon historiasta.

www.mtt.fi/puistot