MTT ELO 2/2012 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

2/2012

Luonnonmarjat pärjäävät pellollakin s. 16

Tutkimus pureutuu nautojen päästöihin s. 6 Maatiaisten lumo vetää matkailutilalle s. 9 Ekokylässä eletään yhteisöllistä arkea s. 10

asiakaslehti

PÄÄKIRJOITUS

Kohti maaseudun vihreää taloutta Istun vihreällä varpumättäällä ja poimin suuhuni pulleita puolukoita. Kylän mummojen puheet ennätyssadosta taitavat pitää paikkansa. Harmittelen, etten tänäkään syksynä ehtinyt marjastamaan niin paljon kuin hamsterisieluni olisi halunnut. Hevoseni Peppi on mukana retkellä, sekin tykkää tarpoa vapaana metsässä – vaikka välillä se säpsähtää ja pinkaisee pakoon kuvittelemaansa sutta tai karhua. Olemme pohjoissavolaisessa metsässä, jossa kasvaa marjoja, sieniä, sammalia – puut ovat naavan peitossa. Täällä on kaikkea. Kuusikon laidasta näkyvät syksyiset pellot. Olen kasvanut tässä maisemassa, se on minulle tuttu ja tärkeä. Tämä on minun vihreää talouttani: uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, joka tuottaa minulle hyvinvointia. Vielä 1950-luvulle asti yli puolet maaseudun väestöstä sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, nykyisin vain alle viidesosa. Ja silti täällä periferiassa asutaan ja eletään sitkeästi. Yksi lypsää lehmiä, toinen tekee luovaa etätyötä ja kolmannella on metallifirma. Kaikilla on jokin maisema, periaate tai unelma, jonka vuoksi asua maaseudulla. Tässä lehdessä kerromme ihmisistä, jotka ovat tehneet totta unelmastaan asua maalla. Kaiturin matkailutilan emäntä Marjukka Kulmala toivoo, ettei hänen tilansa ole vierailijoille pelkkää maaseutuviihdettä, vaan päivä maatiaisten, lähiruoan ja kestävän elämäntavan parissa. Hän haluaa vaikuttaa kävijöiden kulutustottumuksiin. Ekokylää rakentavalle Hellsténin pariskunnalle muutto maalle oli luontevaa. Maatalous merkitsee heille enemmän kuin elinkeinoa. Heidän vihreä taloutensa on sekoitus kovaa työtä ja lujaa idealismia. Suomalaiset arvostavat maaseudun väljää asumista ja tasaveroisia palveluita. On tutkittu juttu, että suomalaisten mielestä rakentamista ei saa rajoittaa kaupunkien läheisellä maaseudulla eikä harvaan asutullakaan – ihmiset haluavat päättää itse missä asuvat. Osa meistä haluaa asua vihreän talouden keskellä. Ulla Jauhiainen päätoimittaja

Mikko Jauhiainen

MTT:n Vihreän talouden mahdollisuudet -tutkimusalueen teemoja ovat mm. maan ja luonnonvarojen käyttö, maaseudun elinkeinojen muutos sekä lähi- ja luomuruuan kestävyys ja kilpailukyky. Lue lisää: www.mtt.fi/vihrea-talous

Suomi on suurten luonnonvarojen maa. Miten luonnonvarat saadaan kestävään käyttöön tuottamaan hyvinvointia? Tule keskustelemaan, millainen on sinun vihreä taloutesi: www.facebook.com/mttelo MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

MTT ELO 2/2012 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 5. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

2/2012

asiakaslehti

MTT ELO netissä: www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: Mikko Jauhiainen Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Sisältö: Ruoka opetuksen välineeksi

Pääkirjoitus

Ruokakasvatuksella olisi paljon annettavaa kouluille. Sivu 8

Vihreä talous versoo myös maalla, toteaa Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Maatiaiseläimet houkuttelevat matkailijoita Maskuun. Sivu 9

Joka neljäs euro ulkomaille

Lehmien metaaniröyhtäisyjä torpataan genetiikan keinoin. Sivu 6

Äänet johdattavat puistoon

Jarkko Koivunen

Naudoilta turpa tukkoon?

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Maatiaiset vetonauloina

Yhtenäinen yhtälö

MTT laati suosituksen ruoan ilmastovaikutusten laskentaan. Sivu 4

Suomalainen ruoantuotanto on vain 75-prosenttisesti kotimaista. Sivu 5

TILAUKSET: Tarja Lintula, MTT, tarja.lintula@mtt.fi

Jokioisten kartanopuistoon voi tutustua ääniopastuksella. Sivu 15

Luonnonmarjoja pelloille? Pohjoisessa tutkitaan metsämarjojen viljelyä. Sivu 16

MTT:n arkisto/Janne Lehtinen

Vierastyövoiman haasteet Pitkä tie ekokylään

Yhä useammin renki rekrytoidaan ulkomailta. Sivu 18

Työ ja vastuu kuntouttavat

Lähiruoka tekee hyvää bruttokunnantuotteelle. Sivu 19

Kurjen tila Vesilahdella saa uudisasukkaat ekoyhteisöstä. Sivu 10

Maatyö ja eläimet palauttavat vangin omanarvontunnon. Sivu 12

Kolumni

Lyhyesti

Sivu 20

Lue lisää netistä: www.mttelo.mtt.fi MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Ruoan ilmastovaikutusten laskenta yhdenmukaiseksi Suomalaiset elintarvikeyritykset ovat saamassa ensimmäisinä maailmassa käyttöönsä yhtenäisen laskentasuosituksen tuotteidensa ilmastovaikutusten arviointiin. Luotettava tieto auttaa kuluttajia ympäristöystävällisten valintojen tekemisessä ja yrityksiä päästöjen vähentämisessä. TEKSTI: Marjatta Sihvonen KUVA: MTT:n arkisto/Anne Nissinen

TT:n Foodprint-hankkeessa kehitetty laskentamenetelmä soveltuu kaikille elintarvikeryhmille. Tutkija Hannele Pulkkinen MTT:stä toteaa, että vastaavantasoista menetelmää ei ole käytössä vielä missään muualla. – Kattavuutensa lisäksi se on huomattavasti tarkempi kuin muut käytössä olevat tuotteiden ilmastovaikutusten eli hiilijalanjäljen arviointimenetelmät, hän lisää.

Yhdessä yritysten kanssa Suositus perustuu elinkaariarvioinnin kansainvälisiin standardeihin. Vakaan pohjan työlle on antanut MTT:n uraauurtava tutkimus suomalaisten ruokatuotteiden ilmastovaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen suurin rahoittaja on Tekes. – Yli kolme vuotta kestäneessä hankkeessamme elinkaaritutkijat ovat keskustelleet perusteellisesti laskentaperusteista. Lopputuloksena on syntynyt kansainvälisen ja kotimaisen tietämyksen yhdistävä suositus, kertoo tutkimuspäällikkö JuhaMatti Katajajuuri MTT:stä. Erityiseksi menetelmän tekee myös tiivis yhteistyö elintarvikealan yritysten kanssa. MTT:n yhteistyökumppaneina ovat olleet muun muassa SOK, Fazer, HK Ruokatalo ja Stora Enso sekä Tanhuanpään tila.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

– Hankkeessa järjestettiin useita työpajoja alan toimijoille ja sidosryhmille, sillä sidosryhmätyö mahdollisti tieteellisyyden ja käytännön yhdistämisen ja auttoi tekemään menetelmästä yrityksille käyttökelpoisen, Pulkkinen tähdentää.

Helpommin vertailtavissa Pulkkisen mukaan tähän asti käytetyt ilmastovaikutusten laskentastandardit sisältävät useita mahdollisuuksia valintoihin, mikä johtaa tulosten tulkinnanvaraisuuteen ja tekee yritysten ja elintarvikkeiden vertailusta kuluttajalle hankalaa. Siksi MTT:ssä kehitetyn uuden menetelmän mahdollistama tulosten luotettavuus ja vertailukelpoisuus on iso asia. – Tuotteissaan ilmastovaikutuksia viestivillä yrityksillä ei ole ollut yhteneväistä laskentaohjeistusta käytössään. Kun uuden ohjeistuksen käyttöönottavat yritykset viestivät kuluttajalle tuotteiden ilmastovaikutuksista, niiden on myös raportoitava selkeästi, mitä laskentaan on sisällytetty.

Elinkaari tunnettava tarkkaan Uudessa suosituksessa kaikki elintarvikkeiden ilmastovaikutuksia aiheuttavat tekijät alkutuotannosta kuluttajalle asti on

määritelty tarkasti. Pakkausten ja kuljetusten päästöt ovat tutkimusten mukaan pieniä, mutta ruoan hävikki voi suurentaa tuotteiden ilmastovaikutusta. Suositus ohjeistaa yrityksiä laskemaan olennaiset tiedot jokaisesta elinkaaren vaiheesta ja erottamaan, milloin tiedot kerätään omasta tuotantoketjusta ja milloin voidaan käyttää tilastoja. Pulkkinen painottaa, että oma tuotantoketju onkin tunnettava hyvin. – Kun ketjusta saadaan yksityiskohtaista tietoa laskelmien tueksi, voidaan paremmin tunnistaa oman tuotannon ilmastovaikutukset ja löytää keinot niiden pienentämiseksi. Menetelmämme toimii samalla myös yritysten riskienhallinnan työkaluna. Katajajuuri arvelee, että laskentamalli voi parantaa suomalaisen ruoan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, jossa ympäristöasioiden merkitys vaikuttaa kasvavan. – Menetelmämme voi auttaa suomalaista elintarviketuotantoa varautumaan tulevaisuuteen, hän sanoo.

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Elintarviketoimialojen tuontipanosaste vuonna 2008. Lähde: Knuuttila, M., Vatanen, E., Jansik, C. & Niemi, J. (2012): Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista. MTT Raportti 61.

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Kalanjalostus Eläinten ruokien valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Juomien valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Keskiarvo Maitotaloustuotteiden valmistus Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Lihanjalostus Ravitsemistoiminta Elint.tukkukauppa Maatalous

Suomi-ruoka 75-prosenttisesti suomalaista Suomalaiseen ruoantuotantoon käytetyistä euroista joka neljäs maksetaan ulkomaille. Kotimaista alkuperää ruokapanoksista on siis kolme neljännestä.

Elint.vähittäiskauppa

TT:n tutkijaryhmä kartoitti Suomen alkutuotannon, elintarviketeollisuuden, kaupan ja ravitsemispalveluiden tuontipanokset vuosina 2003–2008. Tuonti-tutkimus on ensimmäinen selvitys koko ruokaketjun tuontiriippuvuudesta. Vuonna 2008 elintarvikemarkkinoiden kokonaistuonti oli noin 6,8 miljardia euroa, josta alan sisäistä panostuontia 4,9 miljardia ja valmiselintarvikkeita 1,9 miljardia euroa. Panostuonti sisältää kaikki tavarat ja palvelut, joita käytetään tuotannossa kertaluontoisesti. – Jos tutkimus olisi kattanut investointihyödykkeet kuten traktorit, Suomessa myytävien elintarvikkeiden kotimaisuusasteeksi olisi saatu pienempi tulos kuin 75 prosenttia, tarkentaa tutkijaa Marja Knuuttila MTT:stä. Tutkijat hyödynsivät Tilastokeskuksen kansantalouden panos-tuotostilinpitoa ja käyttivät tuotosmallia, jolla ruoka-alalta selvitettiin sekä välittömät että välilliset panoskäytöt. Tutkimusta rahoittivat Huoltovarmuuskeskus sekä maa- ja metsätalousministeriö.

TEKSTI: Hannu Kaskinen

Hintakriisi nosti tuontiosuutta

Kemikaaleja ja energiaa

Kokonaistuontiaste nousi viidessä vuodessa 5,5 prosenttiyksikköä: 19,7 prosentista 25,2 prosenttiin. Vuoden 2008 tuontiasteessa Suomessa valmistettuja elintarvikkeita oli 18 prosenttiyksikköä ja valmiselintarvikkeita 7,2 prosenttiyksikköä. Tuontipanososuuden suurinta hyppäystä vuodesta 2007 vuoteen 2008 selittää maailmanmarkkinahintojen kohoaminen. Tuolloin elintarvikkeiden, energian, lannoitteiden ja rehujen hinnat nousivat suuresti. Tuontipanosten hinnannousut heikentävät omavaraisuutta. Esimerkiksi eläinrehujen valmistuksessa välttämättömän tuontivalkuaisen maailmanmarkkinahinta on noussut, mikä on ajanut osan Suomen sikaloista kannattavuusongelmiin ja vähentänyt suomalaista sianlihatuotantoa. – Suomalainen lihatuotanto on riippuvainen tuontivalkuaisesta. Soijan korvaaminen häiriötilanteissa kotimaisilla tuotteilla on suuri kysymys liha-alalla, Knuuttila sanoo.

Tutkijat löysivät tuontiasteista eroja. Vuonna 2008 sekä kasvi- että eläinrasvojen valmistukseen käytettiin tuontipanoksia 47 prosenttia, mutta maatalouteen vain 17 ja elintarvikekauppaan 13 prosenttia. Toisaalta maatalouden arvo on yli kahdeksankertainen kasvi- ja eläinrasvoihin verrattuna. Eniten tuotiin kemikaaleja. Maataloudessa kemikaalien osuus tuonnista on huimat 23 prosenttia. Näistä tuontikemikaaleista valtaosa käytetään sellaisenaan, tyypillisesti torjunta-aineina. Elintarvikeala on riippuvainen myös tuontienergiasta. Öljytuotteet pitävät maatalouskoneet ja kuljetusvälineet liikkeessä sekä kuivattavat viljaa. Elintarvikealan sähkön tuottoon tuodaan raakaöljyä, kivihiiltä ja maakaasua.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Vähäpäästöisen lehmän jäljillä Lehmissä on yksilöllisiä eroja sen suhteen, kuinka paljon ilmastoa lämmittävää metaania ne röyhtäilevät. MTT:n tutkijat paneutuvat Ruminomics-hankkeessa märehtijöiden metaanipäästöihin geenitasolla. Tavoitteena on valita tulevaisuudessa jalostukseen vähäpäästöisimmät lehmät. TEKSTI: Marjatta Sihvonen l kuvat: MTT:n arkisto/Veikko Somepuro

Professori Kevin Shingfield MTT:stä kertoo, että DNA:n uusien sekvensointimenetelmien ansiosta saadaan selvitettyä, miten ravinto vaikuttaa lehmän pötsin mikrobistoon.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

ksi lehmä tuottaa vuodessa noin 250 litraa metaania. Sitä syntyy pötsin mikrobien, erityisesti yksisoluisten arkkien sulattaessa rehua. Lehmän henkäysten mukana karkaavia päästöjä on yritetty hillitä erilaisilla rehuilla ja ravintolisillä, mutta märehtijän perimän, ravinnon ja metaania tuottavien mikrobien välisiä vuorovaikutussuhteita on tutkittu vasta vähän. Ruoansulatuskanavan pieneliöiden ja isäntäeläimen yhteistyö on kuitenkin nopeasti kasvava tutkimusala. – Uskallan arvella, että vuorovaikutus lehmän ja mikrobien välillä näkyy myös geenitasolla. Alan tutkimusta tehdään myös ihmisen ruuansulatuksesta ja on selvää, että elimistön toiminta ei riipu pelkästään ravinnosta ja omasta perimästä, vaan suoliston mikrobeilla on siihen suuri vaikutus, kuvailee professori Johanna Vilkki MTT:stä.

Ruminomics on EU:n rahoittama hanke, jossa työskentelee kymmenen eurooppalaista tutkimuslaitosta. Hanketta johtaa Aberdeenin yliopisto Isossa-Britanniassa.

Perimä kertoo mikrobiston DNA:n uudet sekvensointimenetelmät mahdollistavat nopean ja varman mikrobien lajinmäärityksen: lajit voidaan tunnistaa suoraan DNA:sta, eikä hankalaa ja aikaa vievää laboratoriokasvatusta tarvita. Ruminomics-hankkeessa tutkijat selvittävät mikrobilajiston lisäksi, miten mikrobien geenit vaikuttavat lehmän energiatehokkuuteen ja metaanipäästöihin. Noin tuhannen lehmän tutkimusaineiston avulla selvitetään, miten lehmän oma perimä säätelee mikrobilajiston muutoksia eri lehmäyksilöissä. Professori Kevin Shingfield MTT:stä kertoo, että tutkijat ovat jo vuosikymmeniä pyrkineet selvittämään, mitä pötsin mikrobistossa tapahtuu, kun märehtijän aineenvaihdunnassa, terveydessä tai tuottavuudessa havaitaan muutoksia. – Tähän saakka tuohon kysymykseen vastaaminen on ollut käytännössä mahdotonta, mutta nyt pystymme sekven-

soimaan kaiken pötsistä löytyvän DNA:n eli selvittämään koko mikrobiyhteisön sisältämän genomin. Saamme merkittävää uutta tietoa siitä, millaisia eroja eri lehmäyksilöiden välillä on pötsin mikrobistossa tai miten ravinto vaikuttaa mikrobistoon, Shingfield selventää. Johanna Vilkki huomauttaa, että mikrobien metaanintuotantoon vaikuttavista geeneistä ei tiedetä juuri mitään. Ennakkotietoa märehtijän perimän ja pötsin mikrobiston vuorovaikutuksesta ei myöskään ole.

Maidosta terveellisempää Laaja hanke ei rajoitu pelkästään metaanipäästöihin, vaan tarkastelee lehmää kokonaisuutena. Geenitiedon avulla voitaisiin tuottaa myös aiempaa terveellisempää maitoa. Lehmän ravinnossa on runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja, mutta pötsin mikrobisto muuntaa niitä tyydyttyneiksi. Siksi noin 70 % maidon rasvoista onkin kovia rasvoja. – Uusi tieto lehmän perimän ja pötsin genomin yhteisvaikutuksesta auttaa ymmärtämään myös maidon rasvahappokoostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tiedon avulla voidaan kehittää jalostusta ja ruokintaa siten, että maidon tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kasvaa, Shingfield sanoo.

Lehmälle päästömittari Ruminomics-tutkimuksen päätavoitteena on kehittää mittausmenetelmä, jolla voidaan tunnistaa erilaisia metaanimääriä tuottavat lehmät. Näillä työkaluilla voidaan edetä vähäpäästöisten lehmien jalostamiseen. – Tavoitteenamme on käyttää Ruminomics-tutkimuksen tietoa jalostaaksemme eläimiä, jotka tuottavat vähemmän metaania joko luonnostaan tai tietyllä ravinnolla. Ensin on kuitenkin varmistettava, että pienennettäessä metaanintuotantoa esimerkiksi vähentämällä arkkien toimintaa tai osuutta pötsin mikrobistossa ei vaikuteta haitallisesti ravinnon sulavuuteen ja sitä kautta lehmän tuotokseen ja hyvinvointiin, Johanna Vilkki painottaa.

– Tutkimuksen tavoitteena on auttaa jalostamaan eläimiä, jotka tuottavat aiempaa vähemmän metaania, kertoo professori Johanna Vilkki MTT:stä.

MIKSI PORON PÄÄSTÖT OVAT PIENEMMÄT? Pötsin toimintaa ja märehtijöiden metaanintuotantoa selvitetään Ruminomicshankkeessa ensimmäistä kertaa myös porojen avulla. Porojen metaanipäästöt ovat pieniä, mutta syytä tähän ei tiedetä. – Porojen elimistössä metaania syntyy hyvin vähäisiä määriä, mutta emme tiedä, onko syynä pelkästään erilainen ravinto vai vaikuttaako siihen poron perimä tai poron ja sen pötsin mikrobien perimä yhdessä, professori Johanna Vilkki kertoo. Vähäisten päästöjen syytä tutkijat jäljittävät siirtämällä perusteellisesti tutkitun lehmän mikrobiston poron pötsiin. – Näin selvitämme, lisääntyykö poron metaanituotanto vai onko sen perimässä tekijöitä, jotka muuttavat mikrobiston vähäpäästöiseksi, Vilkki kuvailee.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Ruoka

tuo kestävän kehityksen kouluun

Suomalaisessa perusopetuksessa kestävän kehityksen ajatuksia on toteutettu lähinnä ympäristönäkökulmasta. Ruokakasvatus tarjoaisi kokonaisvaltaisen lähestymistavan. teksti: Anna-Maria Mäki-Kuutti l kuva: MTT:n arkisto/Yrjö Tuunanen Kouluruokailun kasvatuksellisia mahdollisuuksia ei nykyään hyödynnetä täysin.

uoka on muuttunut arkisesta tarpeentyydyttäjästä taloudelliseksi, ekologiseksi ja sosiaaliseksi kohtalonkysymykseksi. Myös tulevaisuuden päättäjät tarvitsevat ymmärrystä ruoan ja kestävän kehityksen kytköksistä. – Ruoan kautta avautuu näkymä koko yhteiskuntaan ja globalisoituvaan maailmaan, kuvaa tutkija Helmi Risku-Norja MTT:stä.

Kokemuksellista oppimista Ruoan avulla on mahdollista käsitellä alkuperään, tuotantotapaan ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä tavalla, joka tukee kokemuksellista oppimista. Ruokakasvatuksen lähtökohtana on, että koko koulu opettaa.

– Ruoka liittyy lähes kaikkien oppiaineiden sisältöihin. Kouluruokailun kasvatukselliset mahdollisuudet tulisi ottaa huomioon ja kytkeä ne osaksi tavoitteellista ruokakasvatusta, Risku-Norja huomauttaa. Oppilaat voisivat osallistua kouluruokailun suunnitteluun ja käytännön toteutukseen ruokaraatien kautta. Ruokakasvatukseen voidaan yhdistää myös yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. – Toimiminen aidossa ympäristössä koulupuutarhoissa, maatiloilla tai lähimetsissä on tuottanut hyviä tuloksia.

Ruokailuhetki myönteiseksi

telussa vaalitaan kielteistä kuvaa. Tutkija arvioi, että tämä ei voi olla vaikuttamatta koululaisiin. Kouluruokailusta saadaan positiivinen kokemus yksinkertaisilla toimenpiteillä: ruokailuun pitää varata riittävästi aikaa, ympäristön tulee olla miellyttävä ja ruoan maukasta. Kuntien sitouttaminen ruokakasvatukseen on tärkeää. Kustannukset maksavat itsensä takaisin, sillä nuorena omaksutut hyvät ruokailutottumukset näkyvät kohentuneena kansanterveytenä. – Aloite voi tulla kansallisen opetussuunnitelman kautta, mutta koulut voivat myös itse toimia asiassa aloitteellisesti, Risku-Norja ehdottaa.

Suomalaisella kouluruoalla on hyvä maine maailmalla, mutta julkisessa keskus-

Mykyrokka maistuu Kiuruvedellä Kiuruvedellä ymmärrettiin kouluruoan kasvatuksellinen merkitys jo 1990-luvulla, jolloin kaupungissa otettiin ensi askeleet luomu- ja lähiruokailussa. Nyt niiden edistäminen on kirjattu kaupungin strategiaan, ja kouluruoasta on lähiruokaa melkein puolet. Lähi- ja luomuruoka ei ole nostanut merkittävästi ruokailun kustannuksia. Kiuruvedellä kouluaterian kokonaishinta on kolme euroa kun se kunnissa keskimäärin on 2,73 euroa (v. 2011). – Ruokahuolto ei ole kustannuserä vaan arvo sinänsä ja satsaus tulevaisuu-

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

teen, lapsiin ja lähialueeseen, toteaa ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen.

Yhteistyötä kehitetty Koulujen ruokalistoilla on huomioitu juhlapyhät, sesongit ja paikallinen ruokakulttuuri. Työprosessit ja reseptit on muutettu asteittain lähi- ja luomuruokatasolle. Aluksi raaka-aineita oli heikosti saatavilla ja niiden jalostusaste oli alhainen. – Keittiötyöaika lisääntyi, kun multajuurekset ja kaalinpäät piti käsitellä itse, Laitinen kertoo.

Kysynnän ja yhteistyön myötä alueelle on syntynyt monipuolista lähituotantoa, ja tuotteiden jalostusaste on noussut. Esimerkiksi paikalliset järvikalat ovat korvanneet kouluruoissa seitin ja kalapuikot. Lähitoimittajat saavat tilaukset kerralla kuudeksi viikoksi. Lähiruoka tekee hyvin kauppansa koululaisille eikä ruokajätettä juuri jää. – Koululaisten ruokaraati valitsee listalle aina paikallista mykyrokkaa eli keittoa, johon tulee lihaa, maksaa ja verilettutaikinasta tehtyjä mykyjä, Laitinen havainnollistaa.

MATKAILUMAATILALLA KUULUU

elämän ääniä Kanat kotkottavat, kukko kiekuu, lampaat määkivät ja lehmät ammuvat. Äänessä ovat maskulaisen matkailutilan maatiaisrotuiset magneetit. Harrastajat uudistavat alaa

Teksti ja kuva: Marjatta Sihvonen

aiturin matkailutilan emäntä Marjukka Kulmala on toiminut aiemmin luontokoulun opettajana ja toivoo, ettei tila ole vierailijoille pelkkää maaseutuviihdettä, vaan päivä maatiaisten, lähiruoan ja kestävän elämäntavan parissa vaikuttaa kävijöiden kulutustottumuksiin. Kulmalat ostivat Kaiturin vuonna 2003. – Ensin tuli tila, sitten vähitellen eläimiä ja yritys. Pidin lehmää hyvin suuritöisenä – mutta kanahan olisi helppo, Kulmala muistelee. Vierailu naapurin kanalaan vakuutti hänet siitä, että kanojen hoitamisen kyllä oppii. Ensimmäinen parvi piikkiöläisen kannan kanoja saatiin tutulta biologianopettajalta.

Lampaat ja lehmät töissä Nurmikon leikkuun isossa pihassa Kulmala katsoi heti hullun hommaksi. Kanojen seuraan liittyivätkin suomenlampaat,

ensin kesäksi, sitten omiksi. Pian Kaituriin talutettiin jo kyytöt Heilikki ja Hurmuri ja lapinlehmä Esikko, joka opetti emäntänsä lypsämään. Nyt laitumella märehtii myös kaksi vasikkaa, mutta enempää karjaa ei ole tulossa. Eläinten tuotteet käytetään perheen omassa ruokapöydässä. – Tämä riittää, Kulmala sanoo ja luonnehtii erityisesti Heilikkiä hyväksi asiakaspalvelulehmäksi, joka antaa päiväkotilasten harjata itseään perusteellisesti. Sesongin hiljettyä talvella Kaiturin yritys hiljenee ja eläinten hoito muuttuu harrastukseksi. Kiinnostuneille Kulmala suosittelee maatiaisharrastuksen aloittamista helppohoitoisista kanoista. – Nykymaaseutu on niin monotonista, että sitä on pakko elävöittää. Kun kukko kiekuu, kuuluu elämän ääni, Kulmala kuvailee.

www.kaiturintila.fi

Suomalaisia maatiaislehmiä kasvattavat tilat ovat vähentyneet koko 2000-luvun. Maatiaistuotteet ja -palvelut ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan. Tutkimuksen mukaan nykykasvattajat ovat motivoituneita ja innovatiivisia. – Suomalaisten maatiaiskarjojen tilanne on nyt melko valoisa. Itäsuomalaisia kyyttöjä ja lapinlehmiä on edelleen vähän, mutta eläimet tunnetaan ja emäntä suuri yleisö on Kaiturin tilan Marjukka Kulmala että maakiinnostunut niistä, kertookertoo, tutkimusassistiaiskanat olivat tilan ensimtentti Taina Lilja MTT:stä. mäisiä eläimiä. Lilja on tutkinut maatiaiseläinten kasvattajien motiiveja eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Italiassa alkuperäiskarjojen tuotteistamisessa ollaan pitkällä ja tuotteita viedään maasta. Suomessa uhanalaiseksi taantunut kyyttö on nousemassa pahimmasta aallonpohjasta. – EU:n myötä maatiloille saatiin alkuperäiskarjatuki jo vuonna 1995. Suuri muutos suomalaisten suhtautumisessa maatiaisiimme tapahtui kuitenkin vuonna 2007. Silloin arvokas geenipankkikarja eli Sukevan kyytöt oli vaarassa hävitä niitä hoitaneen vankilan lopettamisen myötä. Asia sai laajaa julkisuutta ja maatiaiseläinten ympärille syntyi kansanliike, Lilja kertoo.

Uudenlaisia innovaatioita Sukevan karjan saama julkisuus toi alalle uusia toimijoita. Heille maatiaisten pito on ainakin aluksi harrastus, jonka ympärille kehitellään taloudellista toimintaa. – Kun harrastajat siirtyvät tavoittelemaan taloudellista hyötyä, heiltä irtoaa aivan uudenlaisia innovaatioita. Näin päästään taloudellisesti ja ekologisesti kestävään maatiaisten kasvatukseen, Lilja toivoo. MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Ekokylä nousee yhteiselle unelmalle

Tamperelaisessa ruokapiirissä syntyi kymmenen vuotta sitten haave omasta ruoantuotannosta ja yhteisöasumisesta maalla. Matka haaveesta todeksi on ollut pitkä, mutta vihdoin maali häämöttää. TEKSTI: Minna Nurro l KUVAT: Jarkko Koivunen

kokylän rakentaminen Kurjen tilalle Vesilahteen alkoi viime kesänä. Sen ensimmäiset asukkaat Ira ja Ari Hellstén ja heidän kolme lastaan muuttivat tilan vanhaan päärakennukseen alkukesästä. Yhteensä 18 hehtaarin tilalle on tarkoitus nousta asumukset myös kahdeksalle muulle perheelle.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Sopivan maatilan löytäminen oli pitkä prosessi. Vuosien varrella käytiin katsomassa lähes 30 kohdetta, mutta aina jostain kiikasti: sijainti ei kelvannut, ei ollut peltomaata tai kunta suhtautui kielteisesti lisärakentamiseen. Lopulta kuitenkin onnisti, ja ekokylän väki teki osakeyhtiönä kaupat Kurjen tilasta keväällä 2011.

Ari ja Ira Hellsténin viljelemät pellot ovat siirtymävaiheessa luomuun. Auringonkukat ilahduttivat naapureita ja ohikulkijoita viime kesänä.

– Vesilahden kunnan asenne lisärakentamiseen oli hyvä, ja myös naapurit ovat suhtautuneet meihin myönteisesti, Ira ja Ari Hellstén kiittävät.

Enemmän kuin elinkeino Hellsténin pariskunnalle muutto maalle oli luontevaa. Luomuruoan suoramyyntiyritystä pyörittävälle Iralle ekokylän yhteisö antaa uskallusta ryhtyä viljelijäksi. Maalta kotoisin oleva Ari omistaa maatalouslomitusyrityksen, ja hänelle maallemuutto on paluuta juurille. Maatalous merkitsee kummallekin enemmän kuin elinkeinoa. – Maatalous on kulttuuria ja sosiaalista elämää, ei pelkkää liiketaloutta ja teollisuuden raaka-ainehankintaa kuten nykyään ajatellaan, Ira Hellstén tiivistää. Hänen tavoitteenaan on luoda mahdollisimman omavarainen luomutila, jossa on koko kirjo kotieläimiä: lampaita, nautoja, kanoja ja ehkä myös possut kyläläisten joulupöytiin. Kasvinviljelyn saralla suunnitelmissa on avomaan luomuvihannestuotantoa. – Viljelyn lisäksi tilalle voi tulla sivuelinkeinoja, esimerkiksi hoivamaataloutta, Ari Hellstén kaavailee.

Maaseutu vetää puoleensa Ekokylän idea vetoaa myös syntyperäisiin kaupunkilaisiin Satu ja Jarkko Mattilaan, joiden talon rakentaminen Kurjen tilalle alkaa ensi keväänä. Mattiloita vetää maalle ekologisuus ja yhteisöllisyys. – Ne alkoivat kiinnostaa parikymppisenä, ja lasten myötä kiinnostus on li-

sääntynyt. Maalla tulee aina hyvä olo jo siitä, kun näkee peltoa, metsää ja järviä, Satu Mattila miettii. Myös perheen kaksi omaa ja kolme sijoituslasta viihtyvät maalla, eikä katrasta ole kahta kertaa tarvinnut komentaa osallistuman kylän talkootöihin. Satu Mattila kertoo odottavansa ekokylä-asumiselta juuri yhdessä elettyä arkea. – Joukon voima on hämmästyttävä. Niin paljon saa aikaan, kun on monta tekijää, hän sanoo.

Ekologisia yhteisöratkaisuja Yhteisöllisyyttä toteutetaan Kurjen tilalla käytännön tilaratkaisuilla: esimerkiksi entisestä mankelituvasta tehdään yhteistupa, johon kylän väki voi kokoontua ruokailemaan yhdessä. Vanha, tilava sauna remontoidaan yhteiskäyttöön. Rakentamisessa ohjenuora on ekologisuus. Kylään nousee muun muassa puurunkoisia taloja, joiden eristeiksi tulee olkipaaleja tai puukuitueristettä. Jätehuolto hoituu kuivakäymälöiden ja kompostoinnin avulla, harmaille jätevesille tehdään oma imeytyskenttä. Talot on tarkoitus lämmittää tilan omalla hakelämpövoimalalla. Ari Hellstén kertoo, että tietoa ekologisesta rakentamisesta on ollut hyvin saatavilla. Kurjen kylän porukalla on asiantuntemusta myös omasta takaa. – Kun ihmisiä on koossa paljon, verkostot ovat hyvät, hän toteaa.

www.kurjentila.fi

KESTÄVYYS KYLÄN YTIMESSÄ Suomessa toimii tai on rakenteilla 10– 15 ekokylää. Ekologisten käytäntöjen lisäksi ne painottavat yhteisöllisyyttä sekä sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävyyttä. Yleensä tavoitteena on jonkinasteinen omavaraisuus ruuan- ja energiantuotannossa. Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n puheenjohtaja Mia Saloranta kertoo, että ekokylät vetoavat usein lapsiperheisiin, mutta viime vuosina ne ovat alkaneet kiinnostaa myös iäkkäämpiä yksinasujia. – Ekokylissä asuvia yhdistää pyrkimys kulutuksen kohtuullistamiseen ja elämän leppoistamiseen. Naapuriapu sujuvoittaa arkea, työvuorot kiertävät ja yhdessä tehdään hankintoja ja usein myös ruokaillaan, hän kuvailee. Suomessa ekokyliä on harvassa verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan. Yhdeksi syyksi tähän Saloranta arvelee kuntien kaavoituspolitiikan, joka suhtautuu nihkeästi maaseudun uudisrakentamiseen.

Tutkimus kartoittaa MTT on mukana EU-hankkeessa, jossa kartoitetaan Itämeren alueella toimivien ekokylien luonnetta. Hankkeessa on tehty kysely yhteensä 44 ekokylälle, jotka toimivat Suomessa, Ruotsissa, Liettuassa, Latviassa tai Puolassa. Yhteistyöverkostojen kautta on kerätty kokemuksia myös Venäjältä ja Saksasta. Tutkija Jarkko Pyysiäinen MTT:stä kertoo, että hankkeessa on selvitetty ekokylien ympäristöystävällisiä käytäntöjä ja teknologioita sekä sosiaalista ja yhteisöllistä rakennetta. – Monet ekokylät ovat asukasmäärältään pieniä, alle 50 hengen kyliä. Ruotsista ja Venäjältä tavoitettiin myös joitakin suurempia, yli sadan hengen kyliä. Esimerkiksi Venäjällä on läpi historian elänyt vahvana omaehtoisen yhteisöasumisen perinne, joka nojaa kansantietoon, Pyysiäinen selvittää. EU:n rahoittama Kestävän maaseutukehityksen ekokylät -hanke alkoi vuonna 2010 ja päättyy 2013.

www.balticecovillages.eu Ari Hellstén tervehtii Kurjen tilan pihapiirissä laiduntavia suomenlampaita. Taustalla näkyy ekokylän ensimmäinen uusi paritalo.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

V ihreä hoiva V O I M A A N N U T TA A V A N K I L A S S A K I N

Puutarha on ollut vankien työpaikkana Keravan vankilassa jo vuosikymmenten ajan. Nykyään eläinten- ja puutarhanhoito ovat Keravan vankilan Green care -toimintaa ja tukevat lääkkeetöntä päihdekuntoutusohjelmaa.

uutarhan- ja eläintenhoito vahvistavat ihmisyyttä, sillä se on paluuta kulttuurimme alkulähteille, sanoo Keravan vankilan työnjohtaja Hannu Roos. Keravan vankilan yhteydessä on ollut maatila- ja puutarhatoimintaa jo lähes vuosisadan ajan, tosin ensisijaisesti työ-

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

toimintana. Vankilan maatilatoiminta sopii myös Green care -malliin. – Kun kylvetään viljaa, laitetaan siemen multaan ja nähdään, että se itää ja kasvaa – kyllä sen seuraamisella on varmasti positiivinen vaikutus vankeihin. Se voimaannuttaa ihmistä, kun hän saa olla osallisena tähän luonnon kiertokulkuun,

Hannu Roos sanoo. Puutarhan- ja eläintenhoitoa on alettu käyttää menetelmänä Keravan vankilan pitkäkestoisessa päihdekuntoutuksessa. Lampola perustettiin sen terapiatyökaluksi 1990-luvun puolivälissä.

Keravan vankilassa puutarhanhoito on muutakin kuin kylvöä, kasvatusta ja työntekoa. Luonto on kaikille tasapuolinen hyvinvoinnin edistäjä eivätkä lampaat kysele, miksi päihdekuntoutuksessa oleva on joutunut telkien taakse. teksti: Tuula Ainasoja l kuvat: Olli Häkämies pyritään yhteisön tuella ja terapeuttisella työotteella elämäntavan muutokseen. – Yhteisöhoito tarkoittaa myös sitä, että puututaan toisten tekemisiin. Ja minun kohdallani se toimii, kiitos oppilastovereitten. Minulla on nyt ekaa kertaa ympärillä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät, eikä kaikella ole hintalappua kuten siviilissä, sanoo suurimman osa aikuisiästään telkien takana istunut nelikymppinen Tapio Kaukonen.

Tapio Kaukonen on konemiehiä, joten puutarhanhoidossa tarvittavien koneiden käyttö ja huolto ovat pääasiassa hänen työsarkaansa.

Eläin opettaa vastuuta

Sami Uro on Keravan vankilan suomenlampaille tuttu mies. Lampaat ovat seurallisia ja niitä kiinnostaa vain hyvä hoito, ei se, miksi mies on päätynyt vankilaan.

Työ ja yhteisö kuntouttavat Lampaat ja karitsat alkavat määkiä vaativaan sävyyn, kun iso mies punaisessa työhaalarissa avaa laitumelle vievän veräjän. Sami Uro käy säännöllisesti syöttämässä ja hoitamassa Keravan vankilan lammaslaumaa. Hänellä on takanaan neljä

vuotta Turun vankilan suljetulla osastolla ja 17 vuotta päihderiippuvuutta. Viime keväänä Sami pääsi omasta toivomuksestaan Keravan vankilan päihdekuntoutusohjelmaan. Kisko-hoito on Suomen vankilaoloissa ainutlaatuista yhteisöllistä psykososiaalista kuntoutusta. Yhteisöhoidossa ei käytetä lääkitystä vaan

Keravan Kisko-ohjelmassa ei ole vankeja vaan oppilaita. Se auttaa Tapsan ja Samin mukaan himmentämään vankilakundin leimaa, josta tulee helposti oman identiteetin perusta. Kokonaisvaltaisen kuntoutusohjelman avulla opetellaan päihteetön elämäntapa ja yritetään motivoitua elämänikäiseen kasvuun. – Tärkeintä on ehkä oppia ottamaan vastuu teoistaan. Kun täällä saa vähitellen erilaisia vaihtelevia vastuualueita, niin oppii pärjäämään ensin itsensä ja sitten muitten kanssa, ja eläintenkin kanssa, Tapsa sanoo. Hannu Roos on nähnyt rankkoja rikoksia tehneiden miesten heltyvän syöttäessään tuttipullolla emänsä hylkäämiä karitsoja. Luonnossa ja eläintenhoidossa on Hannun mielestä syvällisempääkin merkitystä, jota pitäisi tuoda enemmän esille kaikenlaisessa psykososiaalisessa kuntoutuksessa. – Luonto on tasapuolinen kaikille, eikä eläin kysy mitä olet tehnyt, vaan se luottaa sinuun varauksetta, jos kohtelet sitä hyvin. Se vahvistaa heikoilla olevaa ihmistä, kun eläin tulee luottavaisena tykö. Ehkä kaikkein vaikuttavin asia on karitsointi, kun oppilas näkee kuinka uutta elämää syntyy.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

LUONTO JA ELÄIMET eheyttävät ihmistä Green care -menetelmissä hyödynnetään luontoympäristön ja eläinten kuntouttavia vaikutuksia, jotka ovat tarpeen varsinkin sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien hoidossa. Tutkija Anja Yli-Viikari MTT:stä näkee periaatteellisen eron tavanomaisten terveyspalveluiden ja vihreän hoivan välillä. – Vihreässä hoivassa keskitytään ongelmien ja lääkityksen sijaan ihmisen voimavaroihin. Luonto ja eläimet houkuttelevat ihmisen terveen puolen esille ja voimaannuttavat niitä. Kiinnostus Green care -menetelmiä kohtaan on kasvanut viime vuosina monissa maissa. Myös Suomessa vihreän hoivan arvoja ja vaikuttavuutta on alettu tarkastella Yli-Viikarin mukaan monesta näkökulmasta. Sami Uro, Hannu Roos ja Tapio Kaukonen ovat yhtä mieltä siitä, että puutarhan- ja eläintenhoito tukevat hyvin päihdekuntoutuksen kokonaisuutta.

Tunne-elämä avartuu Tapsa ja Sami käyvät läpi erilaisia päihdehoidon vaiheita ja AA-toiminnan mukaisia askeleita. Heillä on yhteisössä tiettyjä omia tehtäviään ja lisäksi he osallistuvat ryhmä- ja yksilöterapiaan. Sami on saanut luottovangin statuksen, joka avasi hänelle lampolan veräjän, ja hän on työskennellyt myös puutarhassa. Lähes neljä vuotta suljetussa vankilassa nostivat luonnossa puuhaamisen ja eläintenhoivan hänen silmissään arvoonsa. – Eläinten hoitaminen on tunne-elämällekin aika tärkeää. Minulla se on palauttanut empatian tunteen aika voimakkaastikin ja avartanut pitkän huumehistorian vuoksi köyhtynyttä tunneskaalaa. Kaikki ei ole enää joko tosi hyvin tai tosi huonosti, vaan koen myös kaikkea siltä väliltä. Puutarhan ja eläintenhoito on Samin mukaan myös hyvää vastapainoa intensiiviseen päihdehoidon ykkösvaiheelle, jossa käydään vankila- ja päihdekierteeseen johtaneita syitä ja mekanismeja läpi.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

– Lampolassa ei tule mietittyä niitä ikäviä asioita vaan voi keskittyä työhön. Minusta se tasapainottaa hyvin tätä rankkaa päihdetyötä.

Onnistumisen kokemuksia Eläinten- ja puutarhanhoito ovat oivallisia menetelmiä päihdekuntoutuksessa myös siinä mielessä, että työtehtävät eivät ole kovin vaativia, mutta niiden suorittamisella on suuri merkitys eläinten ja kasvien hyvinvoinnin kannalta. Vastuun ottaminen ja onnistumisen kokemukset kasvattavat vangin itsetuntoa. – Itsetunto on melkein kaikilla vangeilla heikko, vaikka sitä yritetään kaikin tavoin peitellä. Kun ei voi tällä taustalla sanoa, että olisi onnistunut elämässä hirveän hyvin, onnistumisen kokeminen vaatii konkreettisia asioita. Siitä tulee hyvä olo, kun osaan hoitaa jonkun homman ja kun huomaan, että pärjään lampolassa – niin voin ehkä pärjätä normaalielämässäkin, Sami sanoo.

Tarvitaan vahva tahtotila Käytännön Green Care -toiminta on meillä kuitenkin todella vähäistä, vaikka edellytyksiä ja mahdollisuuksia löytyisi yllin kyllin. Esimerkiksi eläinavusteisessa toiminnassa olisi Yli-Viikarin mukaan paljon sosiaalista ja psyykkistä kuntoutusta täydentäviä mahdollisuuksia. – Esimerkiksi Ruotsissa on palkattu jo yli 40 kunnassa hoivakoira ja sen ohjaaja. Ikäihmisten hoitolaitoksissa on koiria, joiden avulla vanhuksia houkutellaan osallistumaan yhteiseen toimintaan ja lähtemään liikkeelle. Koirien avulla voidaan jumpata tai harjoitella muistia, ja samalla ne tuovat iloa ikäihmisen arkeen ja piristystä henkilökunnalle. Yli-Viikarin mukaan pullonkaulana on ollut se, että asiaa lähestytään Suomessa liiaksi ylhäältä käsin. Kun Hollannissa ja Italiassa on lähdetty toimimaan ruohonjuuritasolta, meillä kehitellään termejä ja käsitteitä ja luodaan rakenteita. – Nyt etsitään hyvin toimivia suomalaisia esimerkkejä ja luodaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan ammattiosaamista, verkostoja ja sitkeyttä, mutta myös vahva tahtotila, jotta vihreästä hoivasta saadaan Suomessakin vakiintunutta laaja-alaista toimintaa.

Puistohistoriaa kuulokkeista Jokioisten kartanopuistossa matkailijat saivat viime kesänä käyttöönsä äänioppaan. Puistojen kyltitystä täydentävät puhutut tarinat, jotka Kosovolaisittain normaali navetta, tämä kertovat vanhoista kasveista ja tosin kartanopuiston historiasta. hieman iso keskiarvoon nähden. teksti: Päivi Haavisto l KUVA: MTT:n arkisto/Juha Heikkilä

atkailija voi lainata MP3-laitteen Jokioisten kartanon Tapulimakasiinista tai ladata jo kotona äänitykset omaan soittimeensa MTT:n verkkosivuilta. Kolmas tapa päästä kuulolle ovat puistoon sijoitetut QR-koodit, joista äänite ladataan älypuhelimeen. Äänitteet on lukenut Mika Ala-Panula. Tutkija Merja Hartikainen MTT:stä kertoo, että ääniopas liittyy kolmivuotiseen Devepark-hankkeeseen, johon MTT:n puistot Jokioisilla ja arboretum Piikkiössä ovat osallistuneet. Hankkeessa on kehitetty historiallisten puistojen kestävää hoitoa ja matkailua Suomessa ja Virossa.

kaupungissa sijaitsevan Annalan puiston tunnuskasvi julkistettiin kesäkuun puolivälissä. Se on harvinainen `A20´-jalosyreeni, jota Helsingin yliopisto ja kaupunki ovat yhdessä tutkineet ja vaalineet. – Haluamme nostaa esiin puutarhojen alkuperäistä tai vanhaa kasvillisuutta ja edistää sen säilymistä. Tunnuskasvia voidaan hyödyntää matkailussa kertomalla sen avulla puutarhan historiasta ja

vanhasta lajistosta. Kestävät tunnuskasvit ovat kasvigeenivarojamme. – Historiallisessa puutarhassa on monia ajallisia kerroksia, joista kaikki ovat yhtä arvokkaita. Monimuotoisuus tulee säilyttää, joten vanhaa puistoa on hoidettava eri tavalla kuin uutta. Myös kasvukeskusten kaavoituksessa pitäisi huomioida historiallisten puistojen säilyminen, Hartikainen sanoo.

Kasvikarkulaisten jäljillä Devepark-hankkeen aikana MTT:ssä on kehitetty menetelmä historiallisen puutarhan kasvikarkulaisten inventointiin. Kun tiedetään, mitä kasveja puistossa nykyään kasvaa ja mitä siellä aikoinaan on ollut, hävinneitä kasveja voidaan kuuluttaa paikallisissa tiedotusvälineissä. – Vuosina 2006–2010 olemme saaneet takaisin Jokioisten kartanolta peräisin olevia perennoja ja pensaita yksityisiltä henkilöiltä. Osa saaduista kasveista on siirretty Jokioisissa Wendlan puutarhaan, ja vielä siirtämättömät kasvit on kirjattu tietokantaan, Hartikainen kertoo. Devepark-hankkeessa on myös kerätty tietoja yli 400 suomalaisen historiallisen puutarhan inventoinneista. Vuonna 2009 alkanut hanke päättyy tänä vuonna. Hanketta on koordinoinut Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea ja se on saanut rahoitusta EU:n Central Baltic Interreg IVA-ohjelmasta.

Puistoille tunnuskasveja Hartikaisen haaveena on linkittää Suomen historiallisia puistoja tunnuskasvien avulla. Ensimmäinen, Helsingin Vanhassa-

Jokioisten kartanopuistoon voi tutustua esitteiden ja kylttien lisäksi ääniopastuksen avulla.

Ääniä voi kuulla myös Yltöisissä Loppukesällä myös Yltöisten arboretumissa otettiin koekäyttöön äänitettyjä opasteita. Yksittäiset kävijät tai pienet ryhmät voivat lainata soittimet ja kuunnella esittelyalueella tietoa puukokoelmista. Arboretumissa kasvaa noin 200 erilaista puuta tai pensasta, ja se on yksi kansallisen kasvigeenivaraohjelman säilytyspaikoista. Näytealueella on esillä myös 130 erilaista perennaa.

Tutkija Sirkka Juhanoja MTT:stä kertoo, että alueella on ruohovartisia koristekasveja matalista maanpeitekasveista kaksimetrisiin tatarlajikkeisiin. Näytealueella esitellään myös automaattista kastelujärjestelmää, ja lisäksi aiemmin tehty FinE-valiokasvien näytemaa on kunnostettu.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Peltoviljely lisäisi luonnonmarjojen saatavuutta

uonnonmarjojen sadot vaihtelevat vuosittain ja alueittain. Kylmyys saattaa tuhota kukinnot ja vähentää pölyttäjiä, kuivuus kutistaa marjat. Säiden vaikutus on rajua ja ennakoimatonta. MTT tutkii ja kehittää Pohjois-Suomessa LUSTI-hankkeessa luonnonmarjojen peltoviljelyä sekä puoliviljelyä, joka perustuu metsämarjojen pölytyksen varmistamiseen. MTT:n Sotkamon toimipaikassa tutkitaan puolukan ja kaarnikan eli pohjanvariksenmarjan peltoviljelyä, Rovaniemellä selvitetään tehostetun pölytyksen vaikutusta metsämarjasatoon sekä mustikan peltoviljelyä. – Tavoitteemme on tuottaa luonnonmarjojen viljelyohjeet Pohjois-Suomen marjankasvattajille vuoden 2013 loppuun mennessä, sanoo tutkija Henri Vanhanen MTT:stä. Puolukka ja mustikka valittiin koekohteiksi siksi, että ne ovat kysytyimmät luonnonmarjat. Kaarnikka liitettiin peltoviljelykokeiluun, koska sitä on tutkittu varsin vähän.

Puolukka viihtyy pellolla Puolukkaa on viljelty 1990-luvulta alkaen etenkin Pohjois-Amerikassa ja Saksassa. Kokeiluja tehdään edelleen esimerkiksi Ruotsissa, Virossa ja Puolassa. MTT:n luonnonmarjojen viljelykokeilun ensimmäiset taimet istutettiin syksyllä 2010, mutta kuivuus ja myyrät haittasivat kokeita kesällä 2011. Vasta kesän 2012 jälkeen saadaan selkeitä tuloksia. – Alustavasti näyttää, että puolukan peltoviljely tuottaa satoa huomattavasti metsää enemmän. Metsässä saadaan puolukoita noin 20–40 kiloa hehtaarilta, mutta hyvillä paikoilla sato voi olla jopa muutamia satoja kiloja hehtaarilta. Etelä-Ruotsin pelloilla puolukantaimet ovat

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Vaihtelevat marjavuodet ja poimijapula kiusaavat luonnonmarja-alaa. Peltoviljely voisi varmistaa sadon määrää ja laatua. MTT kehittää Pohjois-Suomessa luonnonmarjojen peltoviljelyn edellytyksiä. teksti: Merja Reijonen l kuva: Mikko Jauhiainen tuottaneet jopa puoli kiloa marjoja. Pellolla sato voisi olla 5–10 tonnia hehtaarilta, Vanhanen kertoo.

Viljelyprosessi kehitteillä Marjojen viljelyominaisuuksia tutkitaan kokonaisvaltaisesti. Peltoa on muokattu enemmän metsän kaltaiseksi sekoittamalla hietaan turvetta ja lisäämällä mäntykariketta pensaiden juurille. Noin hehtaarin laajuisella koealueella testataan lannoitteiden ja kastelun vaikutuksia, rikkakasvien torjuntaa eri katteilla sekä pölytyspalvelua. – Aiomme tehdä terveysvaikutteisten komponenttien vertailuanalyysin viljellyistä ja luonnonmarjoista. Olisi melkoinen myyntivaltti, jos viljellyt marjat sisältäisivät runsaammin esimerkiksi antioksidantteja, Vanhanen huomauttaa. Puolukan taimet tilattiin mikrolisättyinä Taimityllilän taimitarhalta. Mustikkakasvustoa siirrettiin peltomaalle kokonaisena kunttana. Kaarnikan pistokkaat kerättiin metsäpohjasta. Tiivistä yhteistyötä on tehty myös Peuraniemen taimitarhan kanssa – taimitarhalla kaarnikan juurrutuskoe herätti uusia ideoita viherrakentamiseen.

Mehiläispesiä metsään Rovaniemellä tutkitaan myös mustikoiden puoliviljelyä, jolla pyritään kasvattamaan satomäärää viemällä kesy- tai erakkomehiläisten pesiä hyvään metsä-

maahan. Mehiläiskokeita tehdään MTT:n entisen koeaseman mailla Apukassa, valtion metsässä Hirvaalla ja Metlan Kivalon koealueella. Työssä on kuusi mehiläistarhaa, joissa kussakin on neljä pesää. Pölyttäjien ahkeroinnin on nähty selvästi lisäävän marjasatoa: ensimmäisen seurantavuoden tulosten perusteella pesien lähellä marjomisprosentti on arviolta kolminkertainen. Tutkija Rainer Peltola MTT:stä arvioi, että kulunut mustikkavuosi oli hyvä pohjoisessa, luonnon pölytys toimi. Elokuun 2012 puolivälissä raakiletulokset olivat selvät, mutta kypsien marjojen laskenta yhä kesken. Peltola toteaa, että pölytyspalveluilla parannetaan marjasatoja nimenomaan huonoina vuosina. – Mehiläishoitajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita kokeistamme. Visiomme on, että maanomistajat, mehiläistarhaajat ja marjatukkurit perustaisivat kumppanuuksia. Kun mehiläispesiä vie metsään, marjasato moninkertaistuu ja samalla syntyy erinomaista luonnonmarjahunajaa, hän kuvailee. Peltoviljelyssä maanomistaja saa toki sadon itselleen, mutta puoliviljelyn tuottamat metsämarjat voi poimia kuka tahansa jokamiehen oikeudella. – Jos puoliviljely yleistyy, on selvitettävä taloudellisten hyötyjen jako osapuolien kesken, Peltola sanoo.

LUONNONMARJOJEN KAUPPAANTULOMÄÄRÄT Lähde: MARSI-selvitykset

2008 2009 2010 2011

Puolukka, milj.kg

4,0

3,7

6,0

8,5

Mustikka, milj.kg

1,7

3,0

2,8

3,1

LUSTI-hankkeen alustavien tulosten mukaan puolukan peltoviljelystä voi saada erittäin hyvän marjasadon.

Marjasadot paljolti onnenkauppaa Luonnonmarjojen satovaihtelut ovat suuria: puolukkasadot ovat viime vuosina olleet 129–386 miljoonaa kiloa ja mustikkasadot 92–312 miljoonaa kiloa. Luvut heijastuvat marjatukkureiden liiketoimintaan. Vaikka sato olisi hyvä, poiminta ei yleensä kiinnosta suomalaisia kuin kotitarpeiksi. Kaupallinen poiminta on ulko-

maalaisten varassa. Lapissa ulkomaalaiset poimivat noin 90 prosenttia keräyssadosta. Koko puolukkasadosta kerätään arviolta vain 8–10 prosenttia ja mustikkasadosta 5–6 prosenttia. Pohjois-Suomi hallitsee luonnonmarjamarkkinoita: siellä saadaan yleensä mustikoista yli 90 prosenttia ja puolukasta yli

50 prosenttia koko maan keräyssadosta. Luonnonmarjojen kuljetus- ja käsittelylaitokset sijaitsevat pääosin Pohjois-Suomessa. Kesä 2011 oli sikäli poikkeuksellinen, että suurin osa luonnonmarjoista kerättiin eteläisestä Suomesta.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

työvoimaa, eikä ole yhteistä kieltä ja kulttuuria, Smeds sanoo. Yhteisen kielen puuttuminen korostui kyselyssä, joka tehtiin ulkomaisia työntekijöitä palkanneille norjalaisviljelijöille. Kielitaito on jonkinmoinen kompastuskivi useimmissa työsuhteissa, niin perehdytyksessä kuin vapaa-ajanvietossa. Kim Kaustell sanoo, että kielivaikeudet voivat myös peittää erilaisista kulttuureista koituvia ongelmia, joten tarvitaan molemminpuolista luottamusta. – Työntekijä ei useinkaan uskalla kertoa työnsä ongelmista, mutta jututtamani yrittäjät halusivat kuulla työmaansa fyysisistä vaaranpaikoista ja muista ongelmista.

Monet maatalouden tapaturmista ovat estettävissä, jos tilan vierastyövoima perehdytetään kunnolla koneiden ja laitteiden toimintaan.

Järjestä yhteistä tekemistä

Yhteisen kielen puute altistaa tapaturmille Lyhyet työjaksot ja kieliongelmat tuottavat vaikeuksia ulkomaisille maataloustyöntekijöille. MTT kehittää keinoja, jotka parantavat vierastyövoiman työturvallisuutta ja -terveyttä. teksti: Hannu Kaskinen kuva: MTT:n arkisto/Janne Lehtinen

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

uomen maataloudessa ahertaa vuosittain noin 15 000 ulkomaista työntekijää. Heistä valtaosa tulee Itä-Euroopasta ja tekee kausityötä puutarhatiloilla. MTT:ssä on tutkittu maatalouden vierastyövoimaa useissa hankkeissa. Tutkija Kim Kaustell MTT:stä päättelee, että vierastyövoiman määrä on kasvussa. – Mansikanpoimintasesonkina Suonenjoella puhutaan pääosin ulkomaiden kieliä, hän konkretisoi. Raha houkuttaa raskaaseen sadonkeruuseen maista, joissa elintaso on matalampi kuin Suomessa. Kaustell täsmentää, että vierastyövoimasta iso osa on opiskelijoita, jotka arvostavat ansioiden lisäksi vieraan kulttuurin näkemistä.

Löydä yhteinen kieli Makeran rahoittaman Maavoima-hankkeen tutkija Pia Smeds MTT:stä tietää, että puutarhayrittäjä kokee ongelmia rekrytoinnissa, sillä sitä ei moni maatalous alan ammattiopisto opeta. Sama pätee työn johtamiseen. – Rekrytoinnin ja työn johtamisen vaikeudet kärjistyvät, kun palkataan vieras-

Työturvallisuuden ylläpito tarkoittaa jatkuvaa valppautta. Kaustell kehaisee, kuinka jotkut yrittäjät jo järjestävät viikoittain keskusteluja tulevista töistä. Silloin puhutaan luontevasti myös turvallisuusasioista. Kaustell soisi, että tällaiset hyvät käytännöt yleistyvät. Tutkimuksessa on selvinnyt, että moni ulkomainen työntekijä potee koti-ikävää. Puhelin tai nettiyhteys helpottaa yhteydenpitoa kotimaahan. – Vieras ja oma väki oppivat helposti ymmärtämään toisiaan pienin keinoin. Esimerkiksi pelailut ja pihajuhlat myös piristävät arkista aherrusta.

Perehdytä työväki kunnolla Maatalousyrittäjä on varsinkin korjuuaikana kiireinen. Tutkijat havaitsivat, että tyypillisesti perehdytys hoidetaan todella nopeasti. Kaustell huomauttaa, että perinteisesti Suomessa oppimistilanteella tarkoitetaan sitä, että minä kerron ja sinä kuuntelet. Asioiden omaksuminen pitäisi kuitenkin varmistaa. – Ei riitä, jos kysyy, että ymmärrätkö. Kun neuvoo työvaiheita, on hyvä pyytää työntekijää tekemään perässä kyseiset vaiheet ja vaikkapa toista työntekijää arvioimaan suoritusta, Kaustell opastaa. Hän päättelee, että ei pidä neuvoa vain työn onnistumista. Työntekijän on syytä tietää, miten selvitä tavallisista ongelmista. – Onnettomuus voi syntyä siitä, jos kone tai lamppu hajoaa, ja työntekijä yrittää korjata sitä jollakin vippaskonstilla. Tällaiset tilanteet pitää ennakoida.

¯ KOLUMNI ¯

¯ LYHYESTI¯

Bruttokunnantuote teksti: Kai Linnilä l kuva: Shutterstock

uin yliopistossa pääaineina taidehistoriaa ynnä kirjallisuutta ja estetiikkaa. 1960-luvun yhteiskunnallinen liikehdintä olisi toki vaatinut muita opintoja. Varsinkin vasemmistolaisessa ylioppilasliikkeessä heitettiin kepeästi keskusteluun kansantaloudellisia argumentteja. Sivuaineen, talous- ja sosiaalihistorian seminaari-istunnot eivät kuitenkaan sivistäneet minua esimerkiksi BKT:n suhteen. Hallitsen sen, minkä tavallinen veronmaksaja. BKT on kotimaisen tulonmuodostuksen mitta. Kansantalouden tilinpito kuvaa taloudellisen toiminnan perusmuotoja eli tuotannon, kulutuksen ja varallisuuden muodostuksen. Hienoja, mutta abstrakteja asioita taidehistorioitsijalle. Itse laskisin yksinkertaisella kirjanpidolla kansakunnan tulot ja menot. Jos mahdollisimman moni työllistyy ja tekee lisäarvoa tuottavaa työtä, jos vienti on suurempaa kuin tuonti ja jos ulkomailta ostettu tavara ja palvelu voidaan jalostaa, BKT on hyvässä jamassa. €

€

dullinen osuuskauppa pystytti saman ajotien varhempaan kohtaan kyltin, jossa kerrottiin Salon seudun mahtavista osuustoiminnallisista palveluista. Luultavasti yrittäjien tai kunnallisjohdon vetoomus poisti paikallista elinkeinoelämää loukkaavan mainosiskun.

€

Vuosia sitten Someron ulosajotien varressa oli kookas kyltti, jossa pitäjästä poistuvaa muistutettiin markasta, joka olisi järkevintä jättää kotikunnan elinkeinoelämälle. Moni Saloon matkaava oli menossa tuhlaamaan talousrahoja Nokiacityn kauppakeskuksiin. Nurkkapatrioottinen taulu kuihtui tuulessa ja poistui. Eikä aikaakaan kun seu-

€

Muutama vuosi sitten Kiuruveden keikalla kunnanisät tarjoilivat fiinisti muokattua maalaisruokaa hotelli-ravintolaksi muutetussa maalaistalossa. Luottamusväki ja kunnallisvirkamiehet kertoilivat, kuinka Kiuruveden laitosruokailu nojaa ensi kädessä oman pitäjän tuotteisiin. Vihannekset ja juurekset hankitaan paikallisil-

ta viljelijöiltä. Ne pestään ja muokataan laitoskeittiössä, koska sekin työllistää. Kala tulee paikallisista järvistä, vilja omilta pelloilta, liha kiuruvetisiltä maatiloilta ja mahdollisimman monet maitotaloustuotteet paikallismeijeristä. Osa tuotteista on luomua. Sana lähiruoka ei ollut vielä silloin muodissa. Sanoin, että kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Ette vainen puhele savolaisittain. Totta, totta, väittivät kunnanukot. – Tuollainen ajattelu ja toiminta nostaa bruttokunnantuotteen, sanoin. – Niihä se tekkee, vihreetä talloutta! Ruttoa ja paremminkin nettoa, kunnanhallituksen puhheenjohtaja vastasi. MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

¯ LYHYESTI¯

Suomalainen arvostaa maaseudun väljyyttä

Palvelut halutaan säilyttää Kansalaiset eivät halua myöskään palvelujen eriarvoistuvan. Sen sijaan koetaan, että palvelujen toteutustapojen uudistamisella on kiire. Vastaajien mielestä maaseudun ihmisillä tulisi olla enemmän valtaa ja vastuuta omien asioidensa järjestämisessä.

MTT:n luomututkimus kootaan verkkosivulle MTT:n luomututkimus löytyy jatkossa yhdeltä sivulta osoitteesta www.mtt.fi/ luomu. Sivuille linkitetään tietoa MTT:n uusimmista luomututkimuksista ja julkaisuista sekä muuta ajankohtaista luomu-asiaa. Luomutuotanto ja -kulutus ovat kasvaneet Suomessa selvästi parin viime

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Rodeo/Mika Heittola

Suomalaiset arvostavat maaseudun väljää ja luonnonläheistä asumista sekä tasaveroisia palveluita. Suomalaisten mielestä rakentamista ei saa rajoittaa sen paremmin kaupunkien läheisellä maaseudulla kuin harvaan asutuillakaan alueilla. MTT tutki Sitran toimeksiannosta suomalaisten suhdetta maaseutuun. Vuonna 2011 tehtyyn nettikyselyyn vastasi yli 1 600 kansalaista. Kyselyn käytännön toteutuksesta vastasi Taloustutkimus Oy. Väljää ja luonnonläheistä asumista pidetään kilpailuvalttina, ja ihmiset haluavat päättää itse asuinpaikkansa. Myös ympäristöystävällinen elämäntapa liitetään maaseutuun useammin kuin kaupunkiin, päinvastoin kuin useat päättäjät olettavat. – Myös maaseutuasuminen voidaan tehdä ekologisesti kestäväksi rakentamis-, energia- ja vesihuoltoratkaisujen avulla, huomauttaa professori Hilkka Vihinen MTT:stä.

– Barometrin tuloksilla on kaikki mahdollisuudet toteutua, kunhan poliittiset päättäjät huomioivat maaseudun nosteen, sanoo Vihinen. Hän mainitsee, että keskitetyt asumis- ja palveluratkaisut voivat olla tehokkaita, kun ihmiset asuvat tiiviisti, mutta haja-asutusalueilla samanlaiset ratkaisut tulevat kalliiksi. Siksi maaseudulla on syytä suosia hajautettuja paikallisen toiminnan rakenteita ja keinoja.

Kolmas sektori yhteistyöhön Vihinen tuntee toimivia esimerkkejä uudenlaisista palveluratkaisuista. Hän kannustaa kuntia yhteistyöhön kolmannen

vuoden aikana. Eviran tämän vuoden ennakkotietojen mukaan maamme luomupeltopinta-ala nousee yhdeksään prosenttiin Suomen kokonaispeltopinta-alasta. Etenkin luomukotieläintuotannon volyymi lisääntyy, sillä uusia luomueläintiloja on tullut yli sata. Myös luomutuotteiden kulutus kasvaa. Pro Luomu ry:n laatiman arvion mukaan kuluvan vuoden tammi-kesäkuussa luomuelintarvikkeiden myynnin arvo nousi 23 % verrattuna viime vuo-

sektorin, kuten järjestöjen, kyläyhdistysten ja osuuskuntien kanssa. Esimerkiksi Somerolla kaupunki, urheiluseurat ja yritykset toteuttavat yhdessä liikuntatoimea yhdistyksen kautta. Rautavaaralla osuuskunta huolehtii kaukolämmön tuotannosta ja kunta ostaa lämmityspalvelut siltä. – Vanhustenhuollossa palveluja voitaisiin tehostaa rikkomalla jäykkiä ammattirajoja. Esimerkiksi kodinhoitajat voisivat huolehtia jossain määrin myös lääkityksestä Ruotsin Lapin malliin, Vihinen toteaa. – Päivi Haavisto

Lue lisää: www.mttelo.mtt.fi

den vastaavaan ajankohtaan. Arvio perustuu eri kaupparyhmiltä kerättyihin tietoihin ja Nielsenin kuluttajapaneeliin. Jatkossa myös luomututkimusta on luvassa viime vuosia enemmän. MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen luomututkimusohjelma sekä Mikkeliin perustettava Luomuinstituutti vauhdittavat suomalaista luomututkimusta. – Juha Heikkilä

¯ LYHYESTI¯

EU-MAAT KÄYVÄT RUOKAHÄVIKIN KIMPPUUN Euroopan unionin käynnistämä FUSIONShanke kerää yhteen EU-maiden tiedon ja kokemukset ruokahävikin vähentämisestä. Ruokaa haaskataan Euroopassa paljon – eräiden arvioiden mukaan kotitalouksissa jopa 76 kiloa henkeä kohti. Jo ruokahävikin määrän mittaaminen on vaikeaa, sillä samassakin maassa eri toimijat käyttävät erilaisia mittausmenetelmiä. Nelivuotisen FUSIONS-hankkeen tavoitteena on kehittää uusia ideoita ja malleja, joilla hävikkiä estettäisiin tehokkaam-

min elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa. Kunnianhimoisena päämääränä on puolittaa ruokahävikki vuoteen 2020 mennessä. Hankkeeseen osallistuu organisaatioita 13 maasta. Koko hanketta koordinoi hollantilainen Wageningen UR Food & Biobased Research -tutkimuslaitos. Suomessa koordinaatiovastuussa on MTT, joka on tutkinut ruokahävikkiä meillä. – Toistaiseksi saamamme tulokset suomalaisesta ruokahävikistä vaikuttaisivat keskimääräisiä eurooppalaisia määriä

Askel lähemmäs ohran geenikarttaa Suomen tärkeimmän viljakasvin ohran perimä on saatu pääosiltaan kartoitettua. Kansainvälisessä yhteistyössä on mukana myös suomalainen ryhmä, jossa on jäseniä sekä MTT:stä että Helsingin yliopistosta. Maailmanlaajuinen IBSC-tutkimuskonsortio sai aikaan suuritarkkuuksisen koosteen, joka kattaa suurimman osan ohran 32 000 geenistä. Tutkimuksessa käytettiin konsortion kehittämiä uusia menetelmiä. Samalla geenit järjestettiin oikein ohran geenikartalle.

pienemmiltä: esimerkiksi kotitalouksissa hävikki on Suomessa 20–30 kg henkeä kohti vuodessa. FUSIONS-hankkeessa yhtenäistetään mittausmenetelmiä, minkä jälkeen tuloksia voidaan verrata paremmin keskenään, toteaa tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä. – Ulla Jauhiainen

Tapio Tuomela

– Tämä on hyvin tärkeä välitavoite, kun pyritään kohti ohran täydellistä geenikarttaa. Ovi ohran perimään on nyt auki, kertoo suomalaisen tutkimusryhmän johtaja professori Alan Schulman MTT:stä. Tutkimuksen tulokset nopeuttavat mahdollisuuksia parantaa ohran tuottoa jalostuksen avulla. Perimän tunteminen auttaa myös löytämään ratkaisuja kasvitautien ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Tutkimus julkaistiin lokakuussa arvostetussa Nature-lehdessä. – Elina Raukko

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

PONGAA

bloggaava tutkija! Joko olet tutustunut MTT ELO:n nettiversion www.mttelo.mtt.fi tutkijoiden blogikirjoituksiin? Uusi kirjoitus julkaistaan lähes viikoittain, ja aihevalinta on bloggaaville tutkijoille vapaa. Tässä poimintoja syksyn saldosta:

MTT:n arkisto/Janne Lehtinen

¯ LYHYESTI¯

Erikoistutkija Antti Kause

Antti Kause pohtii tutkijoiden roolia julkisuudessa. Tutkijoiden oletetaan olevan neutraaleja ja riippumattomia, mikä toisinaan vaikeuttaa heidän esiintymistään julkisuudessa. Media rakastaa vastakkainasetteluja ja pyrkii niitä kehittämään, mutta tutkijoiden kannattaa jättää loanheitto muille. Tutkija Kaija Hakala

Kaija Hakala suunnistaa tutkimushallintobyrokratian viidakossa. MTT:n jokaisen tutkimusyksikön pitää tietää hyvissä ajoin ennen ensi vuoden alkua, mitkä ovat tulevan vuoden viisi huippututkimustulosta. Mutta miten erottaa huippututkimustulos tavallisesta, hyvästä, käytännönläheisestä tutkimustuloksesta? Tutkija Pia Smeds

Hevosala tarvitsee ammattimaisuutta Kasvavan hevosalan tehokkuudessa ja kannattavuudessa on toivomisen varaa. Hevosalan organisaatioissa alan suurimmaksi ongelmaksi nähdään ammattimaisuuden puute. Liiketoimintaosaamista ja eri toimijoiden yhteistyötä pitäisi lisätä. MTT:n koordinoima InnoEquine-hanke kartoitti hevosalan yrittäjien ja keskeisten organisaatioiden näkemyksiä Suomen hevossektorista. Vaikka ala kasvaa koko ajan, suurella osalla hevosyrityksiä on ongelmia kannattavuutensa ja kilpailukykynsä kanssa. – Haastatellut toivoivat alalle lisää liiketoimintaosaamista ja -neuvontaa. Yhteistyötä organisaatioiden, virkamiesten ja hallinnon kesken pitäisi lisätä ja hyödyntää paremmin IT-teknologiaa esimerkiksi asiakkuuksien hallinnassa ja liiketoimintajohtamisessa, kertoo tutkija Jarkko Pyysiäinen MTT:stä.

Hajanaisuus haittaa yrittäjiä Pia Smeds kehottaa säätämään mielen silmälasit syksyn positiivisten ja mielekkäiden asioiden tarkasteluun. Erilaiset riskit ja uhat eivät maailmasta poistu, vaikka niitä kuinka hallitaan ja valvotaan. Hedelmällisempää on keskittyä nauttimaan elämän pienistä iloista kuten syksyisestä metsästä.

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Haastateltujen mielestä neuvonta ja palveluiden tarjonta on hajanaista, eivätkä yrittäjät välttämättä tiedä, minkälaista neuvontaa olisi mahdollista saada ja mistä. Alaan liittyvää tutkimusta kaivattiin lisää.

Hevosalan uusiksi palveluratkaisuiksi vastaajat hahmottelivat muun muassa raviurheilun parempaa tuotteistamista asiakkaille, hevosten kimppaomistajuuden houkuttelevuuden lisäämistä, ratsastustallien voimakkaampaa erikoistumista ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Myös hevosalan yritysten tarvitsemien palveluiden saatavuus pitäisi turvata koko maassa.

Aluesuunnittelua kaivataan MTT:n tutkija Maija Järvinen kertoo, että aluesuunnittelun ongelmat nousivat voimakkaasti esille haastatteluissa. Ihmiset haluavat hevosharrastuksensa lähelle, mutta riittävän tilan löytäminen toiminnalle on vaikeaa. – Aluesuunnittelussa hevostoimintoja voidaan keskittää. Tällöin alueen yrittäjät pystyvät jakamaan joitain suuria kustannuksia ja investointeja, esimerkiksi maneesin tai harjoitteluradan. Suuret yksiköt laskisivat esimerkiksi varsojen kasvattamisen kustannuksia. EU-rahoitteinen InnoEquine-hanke kestää vuoteen 2013. MTT:n johtamassa hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto sekä Ruotsin ja Latvian maatalousyliopistot. – Ulla Jauhiainen

¯ LYHYESTI¯

Vastuullisuuteen vaikuttaminen koetaan vaikeaksi Turvallisuus ja eläimet ensin Aikaisemmissa tutkimuksissa elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuuksiksi on määritelty ympäristö, talous, tuoteturvallisuus, ravitsemus, paikallisuus, työhyvinvointi ja eläinten hyvinvointi. Kyselyyn vastanneet tuottajat ja kuluttajat pitivät niitä kaikkia yleisesti ottaen tärkeinä. Tuottajille tärkeimmät vastuullisuuden ulottuvuudet heidän toiminnassaan ovat eläinten hyvinvointi, tuoteturvallisuus ja talous. Kuluttajille ruoan valintatilanteessa tärkeimmiksi nousivat tuoteturvallisuus, eläinten hyvinvointi ja ravitsemus. Vähiten tärkeä kuluttajille on ympäristö. – Erot ulottuvuuksien keskinäisessä tärkeysjärjestyksessä ovat varsin pienet. Ympäristön jääminen hännille on tästä huolimatta yllättävää, tutkija Laura Koistinen MTT:stä sanoo.

Rodeo/Tero Sivula

Tuottajat ja kuluttajat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa elintarvikeketjun vastuulliseen toimintaan muita toimijoita heikommiksi. MTT:n tekemästä kyselytutkimuksesta selviää, että kuluttajien mielestä suurilla elintarvikeyrityksillä on parhaat vaikutusmahdollisuudet vastuullisuuden suhteen. Tuottajat puolestaan pitävät kauppaa suurimpana vastuullisuusvaikuttajana. Lähes 60 prosenttia tuottajista keskustelisi mielellään tuottamiensa elintarvikkeiden vastuullisuudesta kuluttajien kanssa. Kuluttajavastaajista reilu viidesosa kokee tuottajien kanssa käytävän vastuullisuuskeskustelun tärkeäksi. – Vastuullisuus on tuottajille tärkeää, sillä ruoka on heille paitsi elintarvike myös elinkeino. Tuottajat selvästi kaipaavat ruokaketjuun läpinäkyvyyttä, jota voidaan parantaa suoralla vuorovaikutuksella kuluttajien kanssa, toteaa erikoistutkija Terhi Latvala MTT:stä.

Tutkijat arvelevat kuluttajien kokevan, ettei yksittäisen kuluttajan valinnoilla juuri ole vaikutusta ympäristön hyvinvointiin, vaan omissa valinnoissa on helpompi huomioida muita vastuullisuuden ulottuvuuksia. Tutkimus perustuu vuodenvaihteessa 2011–2012 kerättyyn kyselyaineistoon. Se muodostaa osan Pellervon taloustutkimuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja MTT:n yhteisestä Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju -hankkeesta. – Ulla Jauhiainen

Suurimarjainen puolukka saamassa FinE-tunnuksen Tarja Hietaranta

Kalannista 2000-luvun alussa löytynyt suurimarjainen puolukka on saamassa tänä syksynä FinE-tunnuksen. Otson Karkki -nimisen puolukan emotaimia voi tilata jo nyt MTT:n Laukaan toimipaikasta. Komeankokoisista marjoista pääsee nauttimaan pari vuotta istutuksen jälkeen. Asiakaspäällikkö Sanna Kukkonen MTT:stä toteaa, että puolukka on monikäyttöinen kasvi, joka soveltuu hyvin sekä puutarhan istutusasetelmiin, parvekelaatikkoon että viljelyyn. – Puolukan viljelykokeita on tehty MTT:n Sotkamon toimipaikassa. Tulosten mukaan se menestyy happamassa maassa ja viihtyy hyvin esimerkiksi alppiruusujen seurassa maanpeitekasvina, hän kertoo.

Eliittitaimien valikoima kasvaa Otson Karkki on huomattavan suurimarjainen.

Viherpeukalot voivat valita puutarhoihinsa myös muita suomalaisia eliittitaimia yhä

isommasta valikoimasta, sillä FinE-taimituotantoa laajennetaan: jatkossa MTT:n Laukaan toimipaikassa tuotetuista taimista suurin osa kuuluu FinE-kasveihin. Valikoimassa on koristekasveja sekä marjaja hedelmälajikkeita. FinE-kasvit ovat Suomessa tutkittuja, perimältään aitoja, terveitä, lisäämiskelpoisia ja ilmasto-oloihimme sopivia. Vuoden 2013 jälkeen FinE-valikoimaan kuuluu noin 200 kasvikantaa. Myös taimistojen omat kasvikannat voivat saada FinE-tavaramerkin, jonka sopimusehtoja on yksinkertaistettu. Lisäksi tavaramerkin käyttö on muuttunut maksuttomaksi. FinE-tavaramerkki on MTT:n omistama, ja sen käytöstä päättävät MTT ja Taimistoviljelijät ry yhdessä. Tavaramerkin käyttöoikeuden myöntää FinE-työryhmä. – Minna Nurro

www.mtt.fi/fine MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Terveet, kestävät ja kotimaiset FinE-taimet ammatti- ja kotikäyttöön VALIKOIMIIN KUULUVAT: marjaja hedelmäkasvit viherrakentamisen puut ja pensaat perennat Taimia myyvät taimistot ja puutarhamyymälät löytyvät osoitteesta www.mtt.fi/fine