MTT ELO 2/2011 by Natural Resources Institute Finland (Luke)

2/2011

Glyfosaatin reitit tutkitaan s. 9 Lempi myy lähiruokaa s. 10 Kehitysyhteistyö elää renessanssia s. 14

Biotalous versoo maasta s. 14 ja s. 6

Pääkirjoitus

kuva: VEIKKO SOMERPURO

Biotalous ei viihdy tavarataivaassa Biotalous on melko uusi käsite, jonka sateenvarjon alta etsitään ratkaisuja tämän päivän globaaleihin ja myös paikallisiin yhteiskunnan ongelmiin. Samalla etsitään biotalouden syvällisempiä merkityksiä. Sitran Maamerkit-ohjelman syyskuussa julkaisema raportti biotalouden tulevaisuudesta auttaa löytämään villakoiran ytimen: biotalous on uusi yhteiskuntamalli. Tällä hetkellä ymmärretään, että biotalous luo uusia mahdollisuuksia yrityksille, mutta sen laajempaa merkitystä ei tunnisteta. Uuden yhteiskuntamallin tekevät ihmiset, jotka kamppailevat lähitulevaisuuden uhkia, ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen hupenemista vastaan. He etsivät ratkaisuja luonnonvarojen säästämiseen ja kierrättämiseen. He suosivat lähellä tuotettua ruokaa ja energiaa ja haluavat vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista, jotta sadankin vuoden kuluttua maapallo olisi asumiskelpoinen. Yhteiskunnan rakenteita täytyy uudistaa, on löydettävä uudenlaisia tapoja tuottaa ja kuluttaa. Asiat eivät etene ilman yhteisiä ponnistuksia: tarvitaan biotalouden sisäistänyttä johtajuutta, tutkimusta ja kuluttajien ymmärrystä. Ei voi olla huomaamatta,

MTT ELO asiakaslehti

että tavallisella kansalaisella on jo melko tarkka näkemys siitä, mihin olemme menossa – tai ainakin mihin pitäisi mennä. Yhteiskunnan rakenteet nytkähtelevät jäykästi perässä. Idealistikaan ei voi väittää, etteivät raha ja sen koneistot pyöritä tätä maailmaa. Biotalouden vastavoima on kuitenkin siinä, ettei se voi perustua ahneuteen. Biotalouden on kannettava meidät ylenpalttisen kulutusjuhlan yli – sen on oltava jotain suurempaa, jotain kestävämpää. Tavarataivaan rajat ovat tulleet vastaan. MTT järjestää marraskuussa Suomestako biotalouden huippu -tapahtuman, jossa mietitään, miten pääsisimme sanoista tekoihin ja saisimme biotalouden pyörät pyörimään. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan. Osaamisemme biotaloudessa tulee näkyvämmäksi ja tavoittaa suuremman yleisön, kun MTT ELO -lehti alkaa ilmestyä myös verkossa. Tutkimustieto tarjoillaan sekä artikkelien että tutkijoiden blogien kautta. Tule kommentoimaan ja keskustelemaan biotalouden tulevaisuudesta. Ulla Jauhiainen päätoimittaja

2/2011

MTT ELO 2/2011 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 4. vuosikerta ISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu) Tilaukset: Tarja Lintula, MTT, puh. (03) 4188 2219 tai tarja.lintula@mtt.fi

MTT ELO netissä: www.mtt.fi/elo Julkaisija: MTT, puh. (03) 41 881, etunimi.sukunimi@mtt.fi www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti Kannen kuva: Janne Lehtinen Layout ja taitto: ID BBN Paino: Forssa Print Oy

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Sisältö: kuva: Niina Pitkänen

Pääkirjoitus

Lähellä tuotettua, kiitos

Energiaa biomassoista

Lähettiläät polkimilla

Biotalous ei voi perustua ahneuteen, arvioi Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Maatila tuottaa monenlaisia raaka-aineita biokaasutukseen. Sivu 4

Lannoitteet luupin alla

Yhä useampi haluaa lähiruokaa, tamperelaisille sitä myy Lempi. Sivu 10

Lähiruuan lähettiläät pyöräilivät elokuussa Nurmeksesta Helsinkiin. Sivu 12

Kolumni

Tutkimus kehittää ravinteiden kiertoa jätteistä lannoitekäyttöön. Sivu 6

ELO:n uusi kolumnisti on somerniemeläinen kirjailija Kai Linnilä. Sivu 13

Apua, ufo!

Kehitysyhteistyö virkoaa

s.8 kuva: Tomi Leporinne

Ei, vaan pienoiskopteri, jonka kyydissä on hyperspektrikamera. Sivu 8

MTT:n kehitysyhteistyötutkimus auttaa maita auttamaan itseään. Sivu 14

Sittenkään turvallista? Elämänura Afrikan hyväksi Tiedeyhteisö epäilee tutun kasvinsuojeluaineen turvallisuutta. Sivu 9

Monty Jones jalosti satoisan NERICA-riisin Afrikan olosuhteisiin. Sivu 15

Lyhyesti Sivu 16

s.10

MTT ELO asiakaslehti

Energiaa biomassoista

teksti: HANNU KASKINEN

kuva: JANNE LEHTINEN

Maatilan biokaasucocktail kehitteillä MTT:n tutkimus osoittaa, että kasvit ja roskakalat ryydittävät biokaasulaitoksessa lietelantaa tehokkaasti. Maatilat eivät kuitenkaan vielä saa biokaasusta tuottoa järkihintaan.

Biotila-hankkeessa on havaittu, että kasviaineksen syöttäminen biokaasureaktoriin Mansikin jätösten seuraksi tehostaa biokaasun saantia ja parantaa jäännöksen arvoa lannoitteena.

MTT ELO asiakaslehti

Energiaa biomassoista

vielä ainakin yksi koeajo, jossa käsitellään TT:n Biotila-hankkeessa tutLiikenteessä bisnesnäkymiä yhdessä lietelantaa ja siitä eroteltua kuivakitaan biokaasun tuotantoa Biotila-hankkeen biokaasulaitokset suunmaatilojen lähtökohdista ja jaetta. Luostarisen mukaan tällainen syöttö nitteli ja rakensi Metener Oy. Toimitusjohniiden tarpeisiin. Hanke syntyi, kun pohsopisi maatilojen yhteislaitokseen: kaukataja Erkki Kalmari odottaa hyviä joissavolaiset maanviljelijät ja jäteyritykset na sijaitseva tila voisi toimittaa laitokselle vain kuivajakeen ja lannoittaa peltonsa nousuja fossiilisten polttoaineiden hinhalusivat lisäoppia biokaasuteknologiasta nestejakeilla. toihin, mutta pelkää, että lobbarit hankja sen kannattavuudesta. kivat biokaasulle haittaveron. Koetilaksi valikoitui MTT:n Maaningan – Biokaasun tuottajan valikko on laatoimipiste, jonka biokaasulaitos käynnisKala ei ole kasvi jin. Muilla polttoaineilla ei kyetä tuottatyi kesällä 2009. Laitos käsittelee vuodesmaan sekä sähköä, lämpöä että liikensa 3 500 kuutiota lietelantaa ja 300 tonnia Syöttösuhteen valinta korostui, kun Sanepolttoainetta. kasvibiomassaa. Lanta pumpataan reakvonia-ammattikorkeakoulun siirrettävällä Kalmarin yrityksellä on Laukaassa toriin automaattisesti, mutta silputtu kaskoelaitteistolla käsiteltiin lietelantaa ja rosSuomen ainoa biokaasun tankkauspiste. vibiomassa syöttölaitteella. kakalaa. Prosessi toimi jokseenkin haluSiitä myydään kuukausittain Biotila-hankkeessa on tehkuva: SARI LUOSTARINEN noin 6 500 kiloa biokaasua, ty neljä koeajoa, ja joka syöjoka tuo bruttotuloa liki 7 000 töllä on saatu merkittävästi euroa. Vakituisia käyttäjiä on energiaa. Maaningan laitoknoin 50, ja Kalmarin mukaan sessa kaasutettiin nurmirehua, määrä kasvaa tasaisesti. mutta biokaasulaitoksiin kel– Itse saan biokaasusta paavat myös hieman pilaanenemmän nettotuloja kuin tuneet kasvit. maidontuotannosta. – Laitos ja varsinkin sen Kalmarin noin 35 lehmän jälkikaasuallas tuottivat jopa Biokaasua syntyy, kun mikrobiryhmät hajottavat eloperäisen aineksen hapettotilan biokaasulaitoksen makhieman enemmän kaasua kuin missa oloissa. Kaasusta yleensä ainakin puolet on energiapitoista metaania. Biosimiteho on megawatti. Tila odotimme. Maatiloilla allas kaasu voidaan muuttaa lämpökattilassa lämmöksi tai sähkömoottorilla lämmöksi siis kannattaa rakentaa isoksi. ja sähköksi, ja puhdistamalla siitä saadaan liikennepolttoainetta. Lisäksi hajotuk- ottaa porttimaksua vastaan Kun lantaan lisättiin vain pieni sessa syntyy ravinteikasta prosessijäännöstä, jonka voi käyttää kasvinravinteena. myös hieman vierasta lietelantaa. määrä kasvibiomassaa, biokaasutuotto kasvoi, ja kasvin tuoma typpi paransi jäännöksen ravintusti, kun syötön orgaaniseen aineeseen Vieremällä mietitään yhä lisättiin viidesosa kalaa. netasetta, raportoi erikoistutkija Sari Myös Vieremän liki 20 maidontuottajaa Luostarinen MTT:stä. Vakain toiminta samalla kaasuntuotolharkitsee, josko biokaasusta saisi kanEnsi kesänä päättyvää hanketta rala saavutettiin kuitenkin, kun kalaa lisättiin nattavasti jalostettua liikennepolttoaihoittavat Pohjois-Savon ELY-keskus Euvain kymmenesosa syötön orgaanisesta netta. Lietelantaa tulisi tilojen noin 3 200 roopan maatalousrahastosta, monet Pohaineesta. Metaanin tuotanto kärsi isosta lehmältä liki 50 000 kuutiota vuodessa. jois-Savon kunnat ja MTT. kalamäärästä, sillä hajoamisessa muodos– Ympäristötukisäännökset tiukketui runsaasti ammoniumtyppeä ja haihtunevat, joten tilan jätteet kannattaisi hyövia rasvahappoja. Energiaa ja lannoitetta – Lisäsyötteen ominaisuudet biokaadyntää, ettei tulisi valumia, maitotilallinen Sähkölämmitteinen omakotitalo kuluttaa Asko Juntunen arvioi. suprosessissa pitää ymmärtää, sillä esivuodessa noin 20 megawattituntia enerVieremällä laskettiin pari vuotta sitten, merkiksi kasvi ja kala hajoavat eri tavoin. giaa: Maaningan biokaasulaitoksella lieMitä tahansa ei voi hyödyntää, Luostariettä maatilojen yhteistä biokaasulaitosta nen kommentoi. ei kannata rakentaa. Noin 1,5 miljoonaa telannasta saisi energiat ainakin kymmeKonsulttiyritys Envitecpolis Oy selvitti, euroa maksavan laitoksen saisi kannattanelle talolle. Pienellä rehulisällä lämpiäisi noin 20 taloa. että biokaasulaitoksen saa kannattavakvaksi vain porttimaksuilla. Tulevana talvesi parhaiten, jos ulkopuolisilta syöttöaina on tarkoitus laskea uudestaan. Hankkeessa havaittiin myös, että lanneksen tuojilta saa perittyä porttimaksun. – Jos lannoitteiden hinta yhä nousee, noitteena käytetty prosessijäännös pa– Investointikulut ovat vielä tuottoihin tila säästäisi käyttämällä lietelantansa, ransi rehuohrasatoa verrattuna käsittelenähden korkeat. Energian ja lannoitteiden mikä vähentäisi lannoitteen ostotarvetta. mättömään lantaan. Myös jäännöksestä kohoavat hinnat sekä mahdolliset tuet kuiMyös laitoksen takaisinmaksuajan pidenerotettu nestejae oli väkilannoitetta patenkin toimivat biokaasun puolesta, Luostämistä on harkittava, Juntunen päättelee. rempi nurmilannoite. tarinen visioi. Ennen hankkeen päättymistä tehdään

MTT ELO asiakaslehti

Lannoitteet luupin alla

teksti: RAILA AALTONEN

kuva: ANITA POLKUTIE

ravinteiksi

Jätteitä jalostetaan

Yhdyskuntajätteen sisältämät ravinteet halutaan saada nykyistä tarkemmin takaisin viljelysmaahan. MTT:n laaja tutkimushanke selvittää uusien lannoitevalmisteiden vaikutuksia ja käytön turvallisuutta.

MTT ELO asiakaslehti

Lannoitteet luupin alla

uomessa jätevirrat tunnetaan yleensä hyvin, ja useimpien kierrätettävien materiaalien turvallisuuteen voidaan luottaa. MTT:n Uudet lannoitevalmisteet -kattohanke pureutuu monesta kohdin ravinteiden kierrätyksen kapeikkoihin. – Kaikki neljä osahanketta kehittävät orgaanisten lannoitevalmisteiden tutkimusta ja edistävät niiden käyttöä, pohjustaa erikoistutkija Tapio Salo MTT:stä. Minkinlanta-hanke pyrkii jalostamaan lannan ravinteet erikoisviljelyyn sopivaksi tuotteeksi. Alusivu-hanke hyödyntää paikallisia ravinnevirtoja kuten puhdistamolietettä ja ruokajätettä maanparannusaineiden valmistuksessa. Lavitesti-hankkeessa kehitetään testausmenetelmiä orgaanisten lannoitteiden vaikutusten todentamiseksi. Baltic Compass -nimellä kulkeva hanke on osista laajin. Siinä verrataan Itämeren maiden maatalouteen ja ympäristönsuojeluun liittyvien toimenpiteiden tehoa ja vaikutusta ravinnekuormitukseen. Hanke alkoi syksyllä 2009 ja kestää vuoden 2012 loppuun. Markkinoinnille katetta Sateenvarjohankkeen taustalla on muitakin liikkeellepanevia tekijöitä kuin ravinteiden kierrätyksen lisääntyvä tarve. Lannoitevalmistelain muutos vuonna 2007 toi uusia testausvelvoitteita kierrätettyjen raaka-aineiden käytölle. Lisäksi lannoitteiden hintojen voimakkaat vaihtelut ovat lisänneet viljelijöiden kiinnostusta orgaanisiin lannoitevalmisteisiin. – Markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden varmistaminen on tutkimuksen tärkeä lähtökohta. Tuotteiden pitää vastata sitä, mitä on ilmoitettu. Nyt markkinoinnissa saatetaan käyttää melko heikkoakin näyttöä ulkomaisista testituloksista, Salo kuvaa.

Myös yritysten etu Hänen mukaansa on myös lannoitteita kehittävien yritysten etu, jos ne voivat omassa tuotekehityksessään ottaa huomioon viranomaistestauksen vaatimukset. – Kompostivalmisteessa voi olla vaikkapa 10 kg typpeä tonnissa, ja siitä kolme kiloa suoraan kasveille käyttökelpoista epäorgaanista typpeä. Jos testeillä voidaan selvittää, miten paljon orgaanisesta typestä tulee kasvien käyttöön, markkinoinnille saadaan pitävä pohja, Salo havainnollistaa. Lannalle uusi olomuoto Turkistarhaus on keskittynyt Suomessa varsin pienelle alueelle Pohjanmaan rannikolla. Minkinlanta joudutaan käyttämään lähellä tarhoja, mikä on nostanut peltomaiden fosforiluvut vuosien mittaan korkealle. Lisäksi lannan voimakkaan vastenmielinen haju tekee sen levittämisestä tosimiesten lajin. Minkinlanta-hankkeessa ravinnepitoiselle lannalle haetaan olomuoto, joka tasoittaisi tuotteen tien vaikkapa kotipuutarhoihin. Minkkien tavallisten varjotalojen alle kertyessään lanta kuivahtaa ja menettää samalla suuren osan typpisisällöstään, niin että pellolle levitettävässä lannassa on lähes yhtä paljon fosforia kuin typpeä. Hankkeessa lanta kerätään talteen lietelantana, jolloin typen suhde fosforiin on 5-6:1.

Bakteerien teho selville Suomessakin on saatavilla bakteeripreparaatteja, joiden väitetään edistävän kasvien kasvua esimerkiksi sitomalla typpeä ilmakehästä. Niiden myyjiltä vaaditaan selvitys tuotteiden sisältämistä bakteerisuvuista, mutta niiden tehoa ei ole testattu Suomen oloissa. Helsingin yliopistolla on kehitetty menetelmä, jolla bakteerivalmisteiden koostumus saadaan selville muutamassa päivässä, kertoo Lavitesti-hankkeesta vastaava yliopistonlehtori Kristina Lindström. Mallituotteina on käytetty Suomessa jo markkinoitavaa australialaista valmistetta ja intialaista kompostipreparaattia, jolle on vasta haettu käyttölupa. – Tällaisten valmisteiden maahantuonti näyttää lisääntyvän, joten tuotteiden testaamiseen on oltava hyvät menetelmät, Lindström sanoo. Paikalliset olot huomioon

Simppeliä ja siistiä Tutkija Petri Kapuinen MTT:stä kertoo, että liete separoidaan ja nestemäinen osa ajetaan pellolle. Kiinteää osaa jalostetaan pitemmälle kuivaamalla, kompostoimalla ja rakeistamalla. – Lannasta on päästävä eroon mahdollisimman pienillä tappioilla. Prosessin on oltava yksinkertainen ja lopputuotteen siisti, hän tiivistää. Parhaillaan tutkimuksessa tehostetaan lannan keruuta ja kehitetään itse prosessia, jotta lopputuotteen ravinnesuhteet saadaan vastaamaan viljelykasvien tarpeita. Mallikasvina on ohra.

Hän korostaa, että preparaateista on löydyttävä ne bakteerit, joita siellä väitetään olevan, eikä mitään muita. Bakteerien on myös toimittava ilmoitetulla tavalla. – Se, että valmiste toimii Australian oloissa, ei sinänsä takaa, että kasvit hyötyisivät siitä Suomessa, jossa stressin aiheuttajat ovat aivan toisenlaisia, Lindström huomauttaa. Bakteerien vaikutus kasveihin pystytään tarvittaessa todentamaan astiakokeilla, mikä toisi testaukseen lisää varmuutta.

MTT ELO asiakaslehti

Apua, ufo!

Teksti ja kuva: NIINA PITKÄNEN

Pellon yllä humisee VTT on kokeillut kameran lennättämiseen erilaisia lennokkeja ja koptereita. Vihdissä käytetty Geodeettisen laitoksen omistama Microdrones-kopteri painaa noin viisi kiloa akkuineen. Sitä ohjaa ajotietokone.

MTT Vakolan tutkimuspelloilla Vihdin Hovissa humisee. Hyvässä kasvun alussa olevat ohran ja vehnän versot yltävät jo huojumaan tuulessa. Niistä kuuluu kuitenkin vain vaimea suhina.

uminan varsinainen aiheuttaja tasapainoilee peltojen yläpuolella noin 130 metrin korkeudessa. Pienet tuulenpuuskat keikuttavat valkoista, ufolta näyttävää pienoishelikopteria, joka risteilee peltolohkon yllä neljän sähkömoottorinsa avulla. – Saa nähdä, miten tuo heiluminen näkyy kuvissa, miettii VTT:n tutkimusjohtaja Heikki Saari hieman huolestuneena. Raakakuvaa nopeasti Pienoiskopterin kyydissä on pikkuruinen hyperspektrikamera, joka kuvaa peltokasvuston heijastamia valon aallonpituuksia. Kun kopteri laskeutuu, kameran muistikortilta siirretään tietokoneelle kymmenisen gigatavua kuvamateriaalia. Spektrikamera nappaa yhdellä otolla 70 erilaista kuvaa alueesta, johon se on kohdistettu. – Myöhemmin kuvat yhdistetään kuvamosaiikeiksi, joista voidaan saada tietoa muun muassa vihermassasta, kasvitaudeista, kasvuston korkeudesta, rikkakas-

MTT ELO asiakaslehti

veista ja kosteuden vaihtelusta peltolohkon sisällä. Nyt tarkoituksena on löytää hyperspektrikuvilta parhaimmat aallonpituusalueet kotimaisille kasveille, kertoo tutkija Jere Kaivosoja MTT:stä. Sisäinen vaihtelu esiin MTT:llä on tarkat tiedot Hovin tutkimuspelloille kylvetyistä lajikkeista, koeruutujen kylvösyvyydestä ja -tiheydestä sekä lannoitemääristä. Tietoja verrataan mosaiikkikuviin, pellolta otettuihin kasvusto- ja maanäytteisiin ja lopullisiin satokarttoihin. Entistä tarkempi tieto peltolohkon sisällöstä ja sen kasvuolosuhteista auttaa arvioimaan esimerkiksi lisälannoituksen tarvetta tai tuorerehun satoa. Samalla tarkempi tieto minimoi päästöjä. Pellon ja metsän vihermassaa määrittäviä kaupallisia kuvantamispalveluita on jo olemassa. Pienoislennokista pelto saataisiin kuitenkin kuvattua nykyisin käytössä olevia menetelmiä nopeammin ja tarkemmin. Jatkuu ensi kesänä Hyperspektrikameran raakakuva on mustavalkoista kuvavirtaa. Tietokoneruudulla se heijaa samassa tahdissa kuin pienoiskopteri

tuulessa. Käsittelyvaiheessa heijaus pitää pystyä tasoittamaan. Ensi kesään mennessä kuvamassat on analysoitu ja niistä on opittu. Uudet kuvaukset tehdään samassa paikassa. – Ensi vuonna saamme myös lisälannoitettua pellon tämän tietomäärän perusteella. Kahden vuoden kuluttua meillä on toivottavasti jo lennokkiyrittäjiä, kuvamosaiikkeja kokoavia yrityksiä ja viljelysuunnittelijoita, jotka tarjoavat viljelijöille tietoa peltolohkojen sisäisestä vaihtelusta, Kaivosoja visioi.

Tekesin rahoitta massa kees UASI s a tu -han tkitaan käyttö kspektr mahdo ikamer llisuuk nokista a s n ia . MTT kevyes kehittä tä leneksi ta ä pelto rkoitet viljelyn tua ma yhdess tuatalou ä hank s s ovellus etta ko kylän y ta ordino liopisto ivan Jy n, PIEn nentiet väseering o Oy:n Oy:n, S ja T:mi kanssa uoJouko . Hype K leemola rspekt lystä v rikame n astaa V ran ke TT. Me ta keh hittetsätalo ittelee ussove Met Puolus llustusvoim la ja sotilass ovellus at ja M ta illog O y.

Sittenkään turvallista?

Glyfosaatti

herättää kysymyksiä teksti: Minna Nurro

Kasvinsuojeluaine glyfosaatin turvallisuus mietityttää tiedeyhteisöä. Viime kesänä aine nousi otsikoihin, kun Euroopan komissiota arvosteltiin sen haitallisten vaikutusten pimittämisestä. MTT tutkii glyfosaatin ympäristövaikutuksia. Glyfosaattia käytetään Suomessakin reippaasti. Tukesin kasvinsuojeluaineiden myyntitilastojen mukaan herbisidejä myydään vuosittain tehoaineena ilmaistuna noin 1 000–1 500 tonnia: tästä noin puolet on glyfosaattia. Aine on markkinoiden tehokkain monivuotisten rikkakasvien torjunnassa, ja esimerkiksi juolavehnän torjunta perustuu meillä 90-prosenttisesti sen käyttöön. Turvallista vai ei? Erikoistutkija Kari Tiilikkala MTT:stä kertoo, että glyfosaatin turvallisuus on mietityttänyt kansainvälistä tiedeyhteisöä jo kymmenisen vuotta. Valtaosa aineen riskinarvioinneista on sitä valmistavien yritysten tekemiä, ja riippumattomalle tutkimukselle on maailmalla ollut vaikea saada rahoitusta. Kesällä nousseen kohun taustalla on vuonna 2010 julkaistu argentiinalaistut-

Glyfosaattia myydään Suomessa 36 eri tuotenimikkeellä. Sitä käytetään sekä ammattiviljelmillä että kotipuutarhoissa.

kuva: MTT:n kuva-arkisto

kimus, jonka mukaan glyfosaatti aiheuttaa epämuodostumia sammakkoeläinten alkioille. Tulokset jätettiin huomiotta, kun Euroopan komissio taannoin pyysi saksalaisviranomaisilta arviota aineen turvallisuudesta. – Saksalaiset käyttivät lausunnossaan verranteena yleisesti saatavilla olevaa ekotoksisuusdataa eivätkä glyfosaatilla tehtyjen kokeiden verrannedataa, koska sitä ei ole julkisesti saatavilla. Aineen pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vain vähän, Tiilikkala taustoittaa. Earth Open Source -järjestö julkaisi asiasta raportin, jossa komissiota moitittiin tieteellisen tiedon pimittämisestä. Raportin mukaan sekä kasvinsuojeluaineita valmistava teollisuus että EU-viranomaiset ovat tienneet jo pitkään glyfosaatin vaarallisuudesta. Jäämiä analysoidaan MTT pureutuu glyfosaatin ympäristövaikutuksiin kolmessa tutkimuksessa. Niistä tuorein on tänä vuonna alkanut GlyFos-hanke, joka selvittää aineen huuhtoutumista pelloilta vesistöihin ja sitoutumista maahan. Tutkija Jaana Uusi-Kämppä MTT:stä kertoo, että hankkeessa kehitetään glyfosaatille ja sen hajoamistuotteel-

le AMPA:lle räätälöidyt jäämämenetelmät, jotka huomioivat yhdisteiden eriasteiset vuorovaikutukset maa-aineksen kanssa. – Glyfosaatti kilpailee fosforin kanssa sitoutumisesta maahan, ja jos fosforia on paljon, glyfosaattia saattaa huuhtoutua vesistöihin sekä veteen liuenneena että eroosioainekseen sitoutuneena. Meitä kiinnostaa myös glyfosaatin mahdollinen kulkeutuminen syvemmälle maaperään, hän tarkentaa. Pidättymistä selvitetään Viime vuonna alkanut Pesticide Life -hanke etsii uusia keinoja kasvinsuojeluaineiden käytön ja huuhtoutumisen aiheuttamien riskien vähentämiseksi. Tutkija Sanni Junnila MTT:stä kertoo, että hanke tarkastelee muun muassa erilaisten suojavyöhykkeiden tehoa glyfosaatin pidättämiseksi sekä aineen vaikutusta viljan rikkakasveihin ja satoon. VTT:n, MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisessä Biohiili-hankkeessa tutkitaan biohiilien tehoa pintavalumavesien glyfosaatin ja myös ravinteiden pidättämisessä. Biohiili on hapettomasti kuumentamalla valmistettua hiilijauhetta. Kari Tiilikkalan mukaan hankkeen alustavat tulokset ovat varsin lupaavia.

MTT ELO asiakaslehti

Lähellä tuotettua, kiitos

teksti: Päivi Haavisto

kuvat: Tomi Leporinne

Lempissä on vanhan puodin tunnelmaa. Myyntitiskin takana kauppias Päivi Hämeenkaski ja silloin tällöin autteleva Anja Keränen.

Kuluttajat suhtautuvat myönteisesti lähiruokaan, mutta ostaminen kasvaa vasta tarjonnan ja tiedotuksen lisääntyessä. Asiakkaat löysivät nopeasti tamperelaisen Ruokapuoti Lempin, joka pullistelee paikallisten tuottajien herkkuja.

ähiruuasta kiinnostuneiden joukko monipuolistuu. TNS Gallupin viime keväänä tekemän tutkimuksen mukaan keski-ikäisten ja nuorten naisten ohella lähiruokaa kysyvät nyt myös yli 55-vuotiaat miehet, joille ruuan terveellisyys merkitsee aiempaa enemmän. Yli viisikymppiset pääsevät tamperelaisessa Ruokapuoti Lempissä paitsi lähiruuan äärelle, myös aikamatkalle lapsuusvuosiin. Kauppiaat, äiti ja tytär, Päivi Hämeenkaski ja Inkeri Komulainen ovat sisustaneet liikkeen

MTT ELO asiakaslehti

vanhan kivijalkapuodin henkeen. Myyntitiski ja kiireetön tunnelma vievät ajatukset 1950- ja 1960-luvuille. Tammelantorin läheisyyteen keväällä 2011 avattu Lempi-kauppa tarjoaa pientuottajien tuotteita Pirkanmaalta ja lähialueilta sekä luomua kauempaakin Suomesta ja ulkomailta. Puodista löytyvät liha- ja maitotuotteet, leivät, jauhot, kasvikset, mausteet, hunajat, rypsiöljyt, makeiset, alkoholittomat kuohujuomat ja limonadit. Kauppiaat kertovat, että asiakkaita on opiskelijoista eläkeläisiin. Nuoret ostavat

Lähellä tuotettua, kiitos

muodikasta terveysruokaa, keski-ikäiset marjoja ja pellavarouheita, vanhemmat maitoa ja lihatuotteita. Valveutunut asiakaskunta Tutkimuskonsultti Tarja Pentilä TNS Gallupista kertoo, että lähiruuan käyttäjät ovat valveutuneita ja aktiivisia kuluttajia; suunnannäyttäjiä, jotka miettivät kulutuspäätöstensä eettisiä ja ympäristöulottuvuuksia. Heitä kiinnostavat tuotteiden alkuperä ja terveysvaikutukset, he arvostavat laatua ja pyrkivät tekemään ruuan alusta alkaen itse. Samat kuluttajat ostavat luomua ja reilun kaupan tuotteita. Kauppias Inkeri Komulainen kertoo, että tamperelaiskaupan asiakkaat kysyvät tarkkaan, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu. – Pyrin siihen, että käyn itse ainakin liha- ja vihannestiloilla. Valttina palvelu Asiakaspalvelu on pienen puodin valtti ja haaste. Päivi Hämeenkasken mukaan myyjän pitää myös itse olla kiinnostunut ruuasta ja raaka-aineista. Hänen unelmatyössään yhdistyvät nyt lähiruuan ja pienten tuottajien esille tuonti ja omassa perheessä aina vallinnut ”mitä hyvää tänään syödään” -ajattelu. – Olen huomannut, että lähiruoka-aate vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä niin töihin kuin asiakkaiksi, hän sanoo. Kauppa on saanut jo omat vakioasiakkaansa, joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset ja ruokavinkit ostosten lomassa. Valikoima elää kausittain Lempi-kaupan valikoima elää koko ajan. – Tuoreina kauppiaina yhä opiskelemme tuottajien kartoitusta, mutta onneksi hekin tietävät jo ottaa yhteyttä, Inkeri Komulainen sanoo.

Syyskuun uutuuksia olivat ternimaito, karitsapalvi ja spelttijauho. Tulossa oli myös ensimmäinen erä luomubroileria Sastamalasta ja kuivatettua luomuruisleivän juurta Valtimolta. Myytävät hankitaan mahdollisimman läheltä, mutta hyvä tuote saa tulla myös kauempaa Suomesta. Pitkämatkalaisia ovat poronliha Lapista ja rönttöset Kainuusta. Kotimaisuus on tärkeintä. Luomu on plussaa, mutta ei välttämätöntä. Ulkomailta tuodaan luomukahvia ja -mausteita. Kauppiaat korostavat, että eliittimyymäläksi he eivät halua profiloitua, vaikka erikoistuotteitakin on tarjolla. – Pyrimme valikoimassamme siihen, että ostaja saisi peruselintarvikkeet jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Yritämme elää Suomen sadon mukaan. Syksyllä vihannekset ja kasvikset ovat hyvin esillä ja niitä menee paljon, Komulainen sanoo.

– Pyrimme siihen, että asiakas saa meiltä peruselintarvikkeet jokapäiväiseen ruuanlaittoon, sanoo kauppias Inkeri Komulainen.

Asenteet ostotapojen edellä TNS Gallupin tutkimuksessa kuluttajien enemmistö piti ruuan aitoutta ja alkuperää tärkeänä omissa ruokavalinnoissaan, ja tällä hetkellä kolmannes huomioi ruuan kuljetusmatkan ostopäätöksissään. Kuluttajista 45 prosenttia haluaisi käyttää enemmän lähiruokaa. – Asenteet ovat myönteisempiä kuin ostokäyttäytyminen, johon vaikuttaa saatavuus ja tieto siitä, mikä on lähiruokaa, sanoo Tarja Pentilä. Lähiruuan käyttöä lisäisi parempi saatavuus ja tiedottaminen. Gallupin kyselyssä kuluttajat mainitsevat ostaneensa erityisesti leipää, kasviksia ja vihanneksia, jotka he itse määrittelivät lähiruuaksi. Myös kala, kananmunat, liha, hunaja ja jauhot mainittiin. Lempi-kaupassakin tuore leipä on yleisin ostoskoriin sujahtava tuote. Kauppiaat myös itse leipovat mallasleipää, jonka resepti tulee omasta suvusta. Sitä on tarkoitus tehdä vastakin, vaikka naisten työpäivät venyvät kellon ympäri.

Mikä on lähiruokaa? Lähiruualle kaivattaisiin yksiselitteistä ja ymmärrettävää määritelmää. Esimerkiksi professori Sirpa Kurppa MTT:stä totesi tämän syksyn lähiruokaviestissä, että lähellä tuottaminen ei yksin riitä: tärkeitä mittareita ovat myös tuoreus, sesonginmukaisuus, turhien välikäsien ja pakkausten välttäminen sekä koko tuotantoketjun jäljitettävyys.

MTT ELO asiakaslehti

Lähettiläät polkimilla

Teksti ja kuvat: Niina Pitkänen

Lähiruokaviesti 2011 • Poljettiin viiden päivän aikana 22.–26. elokuuta. • Reitti kulki Nurmeksesta Helsinkiin. • Matkalla poikettiin kahdeksassa maakunnassa. • Tavoite oli edistää lähiruuan käyt töä julkisissa ruokahankinnoissa. • Viesti huipentui Herkkujen Suomi -tapahtumaan.

Lähiruualla läpi herkkujen Suomen

Lähiruokaviestin matkalla Seinäjoelta kohti Satakuntaa maistui ja tuoksui lähiruoka – siis herkulliset leivät, leikkeleet, vihannekset, marjat ja mehut – mutta myös ihka aito sianlanta. Se ei ole ihme, sillä Etelä-Pohjanmaalla tuotetaan 12 prosenttia Suomen ruuasta.

Sataviisitoista kilometriä päivässä! Hulluko olet, kyselivät tuttavat, kun kerroin lähteväni MTT:n joukkueessa viemään Lähiruokaviestiä Seinäjoelta Karviaan. Täytyy myöntää, että hullulta tämä rupeaa tuntumaan. Viestiä on poljettu vasta hiukan toistakymmentä kilometriä, mutta kärki menee jo kaukana edellä. Heti alkumatkasta jouduin pysähtymään satulan säädön ajaksi. Putosin sadan polkijan peesistä, ja joudun nyt tekemään tuplasti enemmän jalkatyötä. Onneksi tämä ei ole kilpailu. Erot nollataan ensimmäisellä levähdyspaikalla Ilmajoen maatalousoppilaitoksen pihassa. Ainoa ongelma on, etten ole ennen käynyt Ilmajoella. Näen, että edellä menijät kääntyvät oikealle. Kun itse pääsen risteykseen, ketään ei enää näy missään. Jään odottamaan kahta perässä tulevaa pyöräilijää.

MTT ELO asiakaslehti

Kun sumukin väistyi auringon edestä, avautuivat lakeuksien maisemat ja kaksvooninkiset hoidettuine pihoineen. Tämän tästä piti pysähtyä vähentämään vaatetta. Puolilta päivin alkoi myös kärkijoukon vauhti kummasti tasaantua. Väsymys painoi omissakin jaloissa jo sen verran, ettei puolivälin krouviksi merkitty Kauhajoen Hämeshavunen tullut vastaan yhtään liian aikaisin. Yllätys oli melkoinen, kun viestiä otti vastaan suuri yleisö ja mahtava eväspöytä. Meillekö ne hurraavat? No, oli niillä toinenkin syy juhlaan: Hämeshavusessa vietettiin Kauhajoen kaupungin kymppisynttäreitä. Enää kolme kilometriä viimeistä edelliseen levähdyspaikkaan! Ajatuksen voimalla jaksan nostaa polvea, laskea polvea, nostaa polvea, laskea polvea.

Salme Haapala pelastaa tilanteen.

Lakeuksilta Pohjois-Satakunnan soraharjuille polkeva joukko on huvennut puoleen, ja jokaisella alkaa takapuolessa tuntua. Karvian Sarankylässä hyppään lopulta autoon ja hurautan viimeiset 15 kilometriä tiedotustilaisuuteen. Pyörän mittariin ehti kertyä 102 kilometriä.

– Minä olen kotoisin Ilmajoelta. Tiedän kyllä, mihin ne menivät, Foodwest Oy:n ohjelmapäällikkö kertoo.

Näin pitkälle näköjään pääsee yhden päivän aikana polkupyörän ja lähiruokamoottorin avulla.

– Eksytäänkö yhdessä, ehdotan heille.

Salmen opastuksella poljemme Ilmajoen keskustan läpi. Ollaan nuijamiesten syntysijoilla, siellä missä Jaakko Ilkka nousi kapinaan aateliston rikastumista ja talonpoikien köyhtymistä vastaan. Nykyään Ilmajoella on rauhallista, mutta talonpoikaisuus elää edelleen pitäjän ytimessä. Maatalousoppilaitoksessa kasvaa uusi sukupolvi maanviljelijöitä.

teksti: Kai Linnilä

kuva: IrinA Keinänen/Amanita

— KOLUMNI —

utustuin pari vuotta sitten kirjallisella keikalla Kiuruveden laitosruokastrategiaan. Kunnallisjohto kertoi, että on siirrytty pitäjänruokaan. Juurekset ja vihannekset, maitotuotteet, vilja, kala ja liha hankitaan omasta pitäjästä. Puhutaan pitäjäntaloudesta. Ruokatavaroiden muokkaaminen – perunateatteri, lihanpaloittelu ja kalanperkuu – ovat osa pitäjäntaloutta samalla lailla kuin kansallinen tuotanto on kansantaloutta. Alkutuottajien ja laitoskeittiöväen palkat ja verotulot hyödyttävät omaa pitäjää.

Omaruoka Me maaseudulla asuvat kirjailijat puhumme omavaraisruuan ja mökkeilyn antamasta tyydytyksestä ja taloudellisuudesta. Kalastus, metsästys, marjastus ja puutarhanhoito ovat ruumiinliikuntoa, kuten avantouinti ja puiden tekokin. Ruhojen paloittelu on oman elämän hallintaa, kotimakkaran ja savusteiden tekeminen virik-

keellistä puuhastelua. Omaruoka on taloudellista verrattuna kaupallisiin eineksiin. Omaruokaa voi harrastaa kaupunkilainenkin, jolla on tarpeeksi joutoaikaa ja voimia työpäivän ja -viikon jälkeen. Pitää vain hakeutua toreille, kauppahalleihin ja suoramyyntipaikkoihin. Aktiivisin etsii oikean alkutuottajan.

Mikkeliläinen Tertin kartano on ollut jo vuosikymmeniä esimerkillinen hyvän ruuan majatalo. Talon emäntä Pepita Pylkkänen livautti toukokuisen kurppaillallisen aikana mainion termin, omaruoka. Tertissä harrastetaan omaruokaa. Yrtit, juurekset, salaattitarpeet, vilja, puutarhamarjat ja avomaankurkku tulevat omilta tiluksilta. Osa käytetään tuoreena, osa säilöttynä. Hapankaalin tekoa vielä harjoitellaan. Omasta metsästä noukitaan marjat ja sienet sekä pyydystetään fasaanit. Vesilinnut siirtyvät herkuiksi lähivesiltä. Kala tuottaa Tertille pulmia. Naapurin ukot tuovat satunnaisesti lahnaa, haukea, kuhaa ja ahventa, mutta pääosa ravintolakalasta on viljeltyä. Muikkua nuottaavat onneksi ammattikalastajat. Tertin umpioidut savumuikut ovat maankuulua herkkua. Kananmunat ja maidon luomutuotteet tulevat naapurista ja Juvan meijeristä.

Julkaisimme tänä syksynä uudistetun toisen painoksen Seppo Saraspään ja minun kirjoittamasta teoksesta Punainen tupa ja erämaa. Ammattikirjoittajalle omien vanhojen tekstien lukeminen on tervanjuontia, mutta pakkohan se oli tehdä. Huomasimme vaahdonneemme lähiruuan ideasta jo 11 vuotta sitten. Tänä syksynä sana ”lähiruoka” maistuu kliseeltä. Kuitenkin lisäsimme aiheeseen liittyvää pakinointia ja ruokaohjeita, koska vanhan kirjan julkaiseminen sanasta sanaan tuntui tylsältä.

MTT ELO:n uusi kolumnisti on kirjailija Kai Linnilä. Somerniemellä asuva tietokirjailija on julkaissut lukuisia kulttuuri-, perinne- ja paikallishistoriaa käsitteleviä teoksia sekä luonto- ja ruoka-aiheisia kirjoja. Lisäksi hän on mukana sikaribisneksessä. Linnilä on naimisissa kirjailija Kaari Utrion kanssa, ja perheen sisäisessä työnjaossa ruokaa rakastavan miehen itseoikeutettu paikka on keittiössä.

MTT ELO asiakaslehti

Kehitysyhteistyö virkoaa teksti: Minna Nurro

kuva: Hannu Korhonen

Ruokaa maailman nälkäisille Kenian ylänköalueilla kasvatetaan teetä suurilla plantaaseilla, joiden keskellä teenpoimijoiden perheet asuvat perinteisissä majoissa. Tee ja kahvi ovat Kenian tärkeimpiä vientituotteita.

MTT tekee yhteistyötä monien kehitysmaiden kanssa niiden ruuantuotannon edellytysten parantamiseksi. Kehitysyhteistyön lippulaiva on tänä vuonna alkava mittava Ruokaturva-hanke, jonka lisäksi on käynnissä useita pienempiä hankkeita. MTT:ssä on meneillään kehitysyhteistyöhankkeiden renessanssi. Erikoissuunnittelija Ritva Ojala MTT:stä kertoo, että kehitysyhteistyö on ollut osa tutkimuskeskuksen kansainvälistä toimintaa yli 30 vuoden ajan, mutta uusien hankkeiden rahoitus vaikeutui 1990-luvun lamavuosien jälkeen. – Viime vuosina maatalous on noussut maailmantalouden keskiöön erilaisten ruokakriisien myötä. Sen seurauksena kehitysyhteistyön rahoitushanat on avattu uudelleen, hän toteaa. Parin viime vuoden aikana MTT on käynnistänyt ulkoministeriön IKI-rahoituksella hankkeet Keniassa ja Perussa sekä Suomen Akatemian rahoituksella Etiopiassa. Lisäksi vireillä on kolme uutta IKI-hanketta. – Meillä on osaamista hankkeiden organisoinnista sekä päteviä tutkijoita. Kehitysyhteistyöhankkeet ovat etenkin nuorille tutkijoille erinomaisia tilaisuuksia verkostoitua kansainvälisesti, sillä niissä toimii

MTT ELO asiakaslehti

yleensä tutkimuslaitoksia monista maista, Ojala taustoittaa. Ruokaturvaa Afrikkaan MTT:n kehitysyhteistyön suurin ponnistus on mittava kansainvälinen Ruokaturvahanke, joka ryhtyy kohentamaan ruuantuotannon edellytyksiä Itä- ja Länsi-Afrikassa tutkimuksen ja koulutuksen keinoin. Ulkoministeriö rahoittaa hanketta 9,5 miljoonalla eurolla. Ruokaturva-hanke kestää vuoteen 2015 saakka ja toimii kuudessa maassa: Itä-Afrikasta mukana ovat Kenia ja Uganda, Länsi-Afrikasta Benin, Ghana, Mali ja Senegal. Tieteellisesti kovatasoinen Ruokaturva-hanke pureutuu ilmaston-

muutoksen vaikutuksiin pienviljelijöiden arkeen sekä karjantuotannon ja elintarvikehygienian kehittämiseen. Se selvittää myös perinteisten afrikkalaisten ruokakasvien ravintoarvoa, maaperän hivenaineita ja IT-teknologian mahdollisuuksia ruuan logistiikan parantamiseksi. – MTT:ssä on korkeatasoista tieteellistä osaamista lähes kaikilla näillä aihealueilla. Meille tämä on erittäin tärkeä hanke, korostaa hankkeen koordinaattori, professori Hannu Korhonen MTT:stä. Paikallisten tutkimuslaitosten ja neuvontajärjestöjen lisäksi MTT:n yhteistyökumppaneina on neljä kovatasoista CGIAR-tutkimuslaitosta, joista kaksi sijaitsee Nairobissa Keniassa, yksi Washingtonissa Yhdysvalloissa ja yksi Roomassa Italiassa. Suomalaiset yhteistyötahot varmistuvat myöhemmin.

MTT:n kehitysyhteistyöhankkeet

Itä- ja Länsi-Afrikka: Ruokaturva-hanke, 2011–2014, rahoitus 9,5 milj. eur (UM) Kenia: Maidontuotantoketjun elintarviketurvallisuuden parantaminen, 2010–2013, rahoitus 0,58 milj. eur, (UM) Peru: Andien alkuperäiskasvien bioaktiiviset yhdisteet, 2010–2013, rahoitus 0,5 milj. eur (UM) Etiopia: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, 2009–2012, rahoitus 0,375 milj. eur (SA) Sambia: Perunan, bataatin ja kassavan tervetaimituotanto, suunnitteilla Egypti: Vesitaloudeltaan tehokkaiden kasvien jalostus ja viljelymenetelmien kehittäminen, suunnitteilla Etiopia: Nautakarjan geneettinen arviointi ja jalostusmenetelmät, suunnitteilla Vietnam: Kirjolohen viileävesiviljely, 2010–2012, rahoitus 45 000 eur (RKTL koordinoi)

Elämänura Afrikan hyväksi

teksti: Minna Nurro

kuvat: Veikko Somerpuro

Ruokamellakat viitoittivat uran Kun afrikkalaisen FARA-tutkimusorganisaation johtaja Monty Jones oli nuorukainen, ruokapula aiheutti mellakoita hänen kotikaupungissaan Freetownissa. Ne nähdessään Jones päätti hankkia ammatin, jossa hän voisi tehdä jotain nälän kukistamiseksi. Katolisen kreoliperheen vesan päätös ryhtyä opiskelemaan maataloustieteitä ei ollut läpihuutojuttu 1960-luvun Sierra Leonessa. Vanhemmat toivoivat pojastaan pappia, ja maataloutta pidettiin kaikkea muuta kuin hohdokkaana alana. – Sain vakuutella, että ruuantuotanto on arvokasta työtä. Lopulta isäni ja katolisen kouluni papit suostuivat siihen, että aloitin maatalousalan opinnot Sierra Leonen yliopistossa, Jones kertoi vieraillessaan Suomessa viime keväänä. Yliopistosta valmistuttuaan hän aloitti työt riisinjalostukseen erikoistuneessa WARDA:ssa, ja täydensi kasvigenetiikan opintojaan Birminghamin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Siellä Jones myös väitteli tohtoriksi 1983.

sa. Sen tavoitteena on nostaa afrikkalaisen maatalouden tuottavuutta sekä kehittää elintarvikemarkkinoiden toimintaa. Suomen-vierailullaan Jones kävi tutustumassa myös MTT:n tutkimukseen Jokioisilla ja Vihdissä. Häneen teki syvän vaikutuksen se, että viljelijät ovat mukana hankkeissa. – Jokaisen tutkijan pitäisi keskustella viljelijöiden kanssa, ja juuri niin täällä tehdään! Afrikkalainen maatalous on erittäin pienviljelijävaltaista, ja siksi on tärkeää, että viljelijät ovat kiinteästi mukana tutkimus- ja kehityshankkeissa: tällöin uudet innovaatiot saadaan kaikkein tehokkaimmin käyttöön, Jones korosti. Tyhjiö pyrkii täyttymään

Monty Jones palkittiin vuonna 2004 World Food Prizella NERICA-riisin kehittämisestä. Vuonna 2007 Time-lehti listasi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon.

Viljelijöiden ääni tärkeä Jonesin nykyään luotsaama FARA (Forum for Agricultural Research in Africa) on tutkimus- ja kehityshankkeita koordinoiva organisaatio, jonka päämaja on Ghanas-

Viime vuosina Afrikan ulkopuoliset maat ja yritykset ovat ostaneet tai vuokranneet Afrikasta laajoja alueita maatalousmaata. Monty Jonesin mielestä on jokaisen valtion oma asia, miten ne tähän suhtautuvat. FARA:n johtajana hän kuitenkin katsoo, että kyseessä on eräänlainen ruuantuotannon tyhjiö, jota vieraat nyt pyrkivät täyttämään. – Afrikassa on maata, työvoimaa ja pääomaa. Nyt olisi kiire rakentaa myös institutionaalinen kapasiteetti, jotta afrikkalaiset itse pystyisivät tuottamaan ruokaa markkinoille.

Satoisa ja kestävä riisi Työssään Jones näki, että monet viljelijät suosivat pienisatoisia afrikkalaisia riisilajikkeita, vaikka tarjolla oli myös satoisampia aasialaisia. – Kotoperäiset lajikkeet kestivät paremmin tauteja ja tuholaisia. Mietin, saataisiinko aasialaisen lajikkeen suuri satopotentiaali yhdistettyä kotoperäisen lajikkeen kestävyyteen. Jonesin johtama tutkimusryhmä ryhtyi työhön ja risteytti bioteknologiaa hyödyntämällä afrikkalaisen ja aasialaisen riisilajikkeen. Uusi lajike sai nimekseen NERICA (New Rice for Africa). Se on vanhempiaan satoisampi ja sisältää kaksi prosenttia enemmän proteiinia. Lisäksi se kestää aasialaisia lajikkeita paremmin tuholaisia, kuivuutta ja niukkaravinteista maaperää.

MTT:n tutkija Pasi Suomi esitteli Monty Jonesille traktorissa käytettävää IT-teknologiaa, kun Jones vieraili MTT:n Vihdin toimipaikassa.

MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

kuva: Rodeo/Eric Isselee

Euroopan velkakriisi kurittaa myös maataloutta Euroopan velkakriisi kouraisee myös maataloutta. MTT:n tutkimus paljastaa, että EU:n maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste nousi vuodesta 2007 vuoteen 2008 peräti 4 prosenttiyksikköä, 14 prosentista 18 prosenttiin. Tulokset perustuvat EU:n FP7-ohjelmasta rahoitettuun tutkimukseen. Professori Kyösti Pietola MTT:stä pitää Euroopan maatalouden velkaantumiskehitystä huolestuttavana, sillä velka on viime vuosina kasvanut tuplavauhtia verrattuna 1990-luvun lama-aikaan. Pietolan mukaan tilannetta

ei voi selittää yksin investoinneilla, koska Euroopan maatalouden nettoinvestoinnit ovat olleet jo pitkään kutakuinkin nollassa. Velkaantumisaste vaihtelee Valtioiden ja maatalouden velkaantuneisuus vaihtelee EU-maissa paljon. Suurin velkataakka on Tanskan ja Hollannin viljelijöillä. Tanskan maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste on kivunnut jo 50 prosenttiin, ja Hollannissa se ylittää 40 prosenttia. Ranskassa luku on 37 prosenttia. Suomen maatalouden velkaisuusaste

MTT ELO -lehti pian myös netissä MTT ELO:n jutut voi loppusyksystä lukea myös netistä. Jutut julkaistaan ensin verkossa, joten tieto kiinnostavimmista tutkimuksista tavoittaa yleisönsä nopeammin kuin ennen. Uudistuksella tavoitellaan myös laajempaa lukijakuntaa. MTT ei kuitenkaan luovu painetusta ELO-lehdestä, joka ilmestyy vanhaan malliin kaksi kertaa vuodessa. Siihen valikoidaan parhaat jutut sekä sarjakuvat ja kolumnit. Nettisivuston kiinnostavinta uutta sisältöä ovat MTT:läisten blogi-kirjoitukset. Niissä asiantuntijat voivat kertoa tutkimuksesta sellaisia asioita, joista ei ole mahdollista kirjoittaa virallisemmissa tutkimusjulkaisuissa. Tavoitteena on, että sivustolle syntyy hyvää keskustelua ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Lukijat ovat tervetulleita mukaan keskustelemaan ja kommentoimaan artikkeleja ja blogeja. Tieto sivuston avautumisesta tulee ensin MTT ELO:n Facebook-sivuille, joita kannattaa seurata osoitteessa www.facebook.com/mttelo. – Ulla Jauhiainen

MTT ELO asiakaslehti

on 28 prosenttia. Sen sijaan Kreikan ja Espanjan viljelijät ovat lähes velattomia: kreikkalaisviljelijöiden velkaisuusaste on vain 0,6 prosenttia ja espanjalaisten 2,2 prosenttia. Irlannissa luku on alle 5 prosenttia. MTT:n tutkijat arvioivat, että valtioiden velkakriisin leviäminen Ranskaan todennäköisesti aiheuttaisi merkittäviä suoria vaikutuksia EU:n maatalouden vakauteen ja pääomahuoltoon. Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalouden kaikista veloista on Ranskassa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksilla. Tutkijat laskevat, että näillä kolmella maalla on yhdessä yli 60 prosenttia kaikista maataloussektorin veloista EU:ssa. – Ulla Jauhiainen

Biotalous tulee MTT järjestää 11.11. Helsingin Messukeskuksessa Suomesta biotalouden huippu -tapahtuman, jossa keskustellaan biotalouden kehittymisestä Suomessa. – Yhdessä voimme tehdä Suomesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalous, teollisuus ja energiatuotanto, tutkimus sekä kuluttajat sitoutuvat samoihin tavoitteisiin, uskoo MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki. Hän painottaa, että biotalouden kehittymiseen tarvitaan hallitustason poliittista tukea. On investoitava tuotekehitykseen, tutkimukseen, infrastruktuuriin sekä koulutukseen. www.biotaloudenhuippu.fi

Lyhyesti

kuva: Niina Pitkänen

Älykäs ruoka puhuu kännykän kautta? Millainen on tomaatti, joka puhuu ostajalleen? Entä kännykkä, joka tarjoaa kaupassa kävijälle valmiin ostoslistan, johon on listattu shoppaajan lempituotteita? Tulevaisuudessa tällainen on mahdollista. Puhuva tomaatti ei kuitenkaan ole tavallista tomaattia kummempi, eikä se varsinaisesti puhu. Sen kuljetuslaatikon kyljessä olevaan älysiruun on koodattu kaikki tomaattiin liittyvä tieto, kuten viljelijän nimi ja tomaatinviljelyn tuottama hiilidioksidi. Tiedot ovat helposti saatavilla vaikkapa sirun tunnistavan, puhuvan kännykän avulla. Samoin kännykän ehdottaman ostoslistan perustiedot löytyvät Internetin pilvipalvelusta, johon kuluttaja on syöttänyt omien arvostustensa mukaisia toivomuksia ruuan laadusta, alkuperästä tai sen tuottamisen ympäristövaikutuksista. Tulevaisuus on pilvissä MTT on mukana koko Euroopan laajuisessa Smart AgriFood -hankkeessa, joka kokoaa yhteen usean eri alan tutkimuksia tulevaisuuden Internetin sisällöistä ja tarpeista. Suomesta hankkeessa on mukana myös VTT. MTT:n osuus on miettiä, millainen on tulevaisuuden Internet erityisesti älykkään

viljelyn ja älykkään logistiikan kannalta, ja missä kohdassa nykyinen Internet ei vielä taivu ruuantuotannon läpinäkyvyyden lisäämiseen. Tutkija Liisa Pesonen MTT:stä kertoo, että tavoitteena on edistää täsmäviljelyä ja saada viljelyyn liittyvä tieto välitettyä suoraan kuluttajalle. Vahvana tukena työssä ovat Crop Infraja EnviSense-hankkeiden tulokset. Muun muassa tuotannon hiilijalanjälki- ja kas-

vinsuojelutiedot ovat osoittautuneet oleellisiksi tuotetiedoiksi. – MTT:llä on pohdittu tulevaisuuden pilvipalveluita, jonne tiedot siirtyisivät tuotannon eri vaiheissa. Jokaisella tuotannossa käytetyllä laitteella voisi olla oma IP-osoite ja tuotteilla oma tunniste, josta kaikki niiden tiedot löytyvät, Pesonen hahmottelee. – Niina Pitkänen

kuva: Veikko Somerpuro

LYNETille uusi pääsihteeri FT Sirpa Thessler on valittu Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin uudeksi pääsihteeriksi. Viisivuotinen kausi alkaa marraskuussa 2011. Thessler siirtyy uuteen tehtäväänsä MTT:stä, jossa hän työskennellyt erikoistutkijana ja johtanut Huomisen maatila -tutkimusohjelmaa. Hänen asiantuntemusalojaan ovat paikkatieto- ja kaukokartoitussovellukset, automaattinen ympäristönseuranta ja anturiverkot. LYNET on yhteistyöverkosto, johon

kuuluvat MTT:n lisäksi Evira, Geodeettinen laitos, Metla, RKTL sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE). Se toteuttaa luonnonvara- ja ympäristöalan laajoja tutkimusohjelmia sekä tehostaa tiedon ja tutkimusaineistojen hallintaa Pääsihteeri vastaa yhteenliittymän toiminnan suunnittelusta, kehittämisestä ja koordinoinnista yhteistyössä johtoryhmän kanssa. Edellinen pääsihteeri Juhani Kettunen siirtyi vastaamaan SYKE:n ympäristöseurannasta. – Ulla Jauhiainen MTT ELO asiakaslehti

Lyhyesti

kuva: Juha Heikkilä

Kauppojen ruokahävikki yli kymmenen kiloa per kuluttaja Suomen vähittäis- ja tukkukauppojen ruokahävikki on reilut 65–75 miljoonaa kiloa vuodessa, arvioi MTT. Tämä tarkoittaa 12– 14 kiloa jokaista suomalaista kohti. Kotitalouksien ruokahävikki on noin kaksinkertainen siihen verrattuna. Eniten jätteeksi päätyy tuoretuotteita: hedelmiä, vihanneksia sekä leipää. Myös maitotuotteita, tuoretta lihaa ja kalaa sekä valmisruokia menee jätteeksi. Vähiten hävikkiä syntyy säilykkeistä, kuivatuista, pakastetuista ja muista pitkän käyttöajan tuotteista.

pienempi kuin Suomessa. Hän toteaa kuitenkin, että luvut perustuvat eri maissa eri tavoin tehtyihin arvioihin, haastatteluihin ja kauppaketjujen omiin ilmoituksiin, eikä niitä voi suoraan vertailla keskenään. Kauppojen jätemäärät Suomessa ovat kuitenkin viime vuosina suhteellisesti vähentyneet. Tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä sanoo, että tätä ovat edesauttaneet sähköisten ennuste- ja tilausjärjestelmien kehittyminen sekä logistiikan tehostuminen. Myös kauppojen henkilökunnan ammattitaito vaikuttaa hävikin vähenemiseen.

Hävikki vähentynyt Laajassa pohjoismaisessa hankkeessa selvitettiin kauppojen ruokahävikkimääriä ja sen syitä Pohjoismaissa. Haastateltavina oli kauppaketjujen ja jätehuollon edustajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. MTT johti tutkimusta Suomessa. Tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä kertoo, että muissa Pohjoismaissa henkilöä kohti laskettu kauppojen ruokahävikki näyttäisi olevan hieman kuva: Juha Heikkilä

Keinoja käyttämättä Tutkimuksessa haastateltavilta tiedusteltiin keinoja, joilla ruokahävikkiä pystytään kaupoissa vähentämään. Esille nousivat muun muassa päiväystä lähenevien tuotteiden alennusmyynnit, myymättä jääneiden elintarvikkeiden lahjoittaminen tarvitseville entistä helpommin ja viimeisen myyntipäivän ohittaneiden ruokien hyödyntäminen paremmin esimerkiksi eläinten ruuaksi. – Ulla Jauhiainen

Kysymyksiä kauppiaalle Forssan K-Citymarketissa on myynnissä 12 000 eri ruokatuotetta. Kauppias Mikko Virtanen kertoo, miten myymälä pyrkii vähentämään hävikkiä. 1. Miten seuraatte, paljonko liikkeessä menee ruokaa haaskuun? – Saldonhallintajärjestelmään kirjataan kaikki poistettavat tuotteet, ja systeemi hälyttää, jos jotakin tuotetta jää paljon toistuvasti. Silloin on harkittava, kannattaako tuote pitää valikoimassa. 2. Minne myymättä jäänyt ruoka päätyy? – Osan sellaisesta ruuasta, jossa parasta ennen -päiväys ei ole mennyt, annamme seurakunnan ruoka-apuun. Pääosin tavara menee kuitenkin biojätteeseen, jota tulee noin 6–7 tonnia kuukaudessa. Se puristetaan paaliksi, joka viedään kuukausittain Envorin käsittelylaitokselle. 3. Miten kauppias voi vähentää ruokahävikkiä? – Valikoiman kanssa on oltava aktiivinen. Tuotteelle pitää löytyä myyntipotkua, muuten se poistetaan valikoimasta. Valinta on välillä aika raakaakin. Joillekin tuoteryhmille annamme -30 % alennuksen ennen viimeistä myyntipäivää. Sillä saadaan 70 % tappiosta pois.

Eniten jätteeksi päätyy tuoretuotteita: hedelmiä, vihanneksia sekä leipää.

MTT ELO asiakaslehti

4. Miten suurista rahoista on kysymys? – Taloudellinen hävikki on noin 1,1–1,2 % myynnistä. Tämän kokoisessa marketissa se tekee noin 150 000 euroa vuodessa, joten kyllä hävikkiin suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kyse on tasapainoilusta. Valikoiman on oltava houkutteleva ja monipuolinen mutta riittävän vaihtuva. Hävikki on helppo saada nollaan, mutta silloin ovat kaupan hyllytkin tyhjiä. – Juha Heikkilä

Väitöstutkimuksia

Ympäristöindikaattorit käyttämättä Maatalouden ympäristönsuojelua varten kehitettyjä ympäristöindikaattoreita ei juuri hyödynnetä maatalouspoliittisessa päätöksenteossa. Tutkija Anja Yli-Viikari MTT:stä osoitti väitöstutkimuksessaan, että indikaattorit ovat vajaakäytössä sekä kansallisella että EU:n tasolla. Erilaisia ympäristöindikaattoreita on viime vuosina kehitetty runsain mitoin. Niitä ovat esimerkiksi typpitase, joka kertoo vesistön typpikuormituksesta sekä peltolintujen määrä, jolla mitataan peltoluonnon monimuotoisuutta. Yli-Viikari toteaa, että indikaattoreilla saatu tieto ei kuitenkaan ole muuttunut toiminnaksi. Yksinkertaistavat liikaa Tutkija tarkasteli maa- ja metsätalousministeriön kehittämiä luonnonvaramittareita ja -strategioita sekä OECD:n ja Euroopan komission käyttöön ottamia maatalouden kansainvälisiä ympäristöindikaattoreita. Lisäksi hän haastatteli maa- ja elintarviketalouden toimijoita ja analysoi asiakirjoja. – Maatalouden ympäristökäytännöissä on toki tapahtunut myönteistä kehitystä: esimerkiksi lantaloiden valumat on saatu kuriin. Tässä ympäristöindikaattoreilla ei kuitenkaan ole ollut suoraan ohjaavaa vaikutusta, vaan tiedon siirron reitit ovat paljon monimutkaisempia, Yli-Viikari huomauttaa. Hän arvioi, että tilanteen taustalla on

kuva: Marjatta Sihvonen

monimutkaisten ongelmavyyhtien pelkistäminen liian yksinkertaisiksi. – Ympäristöindikaattorit sinänsä antavat oikeaa tietoa mittaamistaan asioista, mutta niiden avaama näkökulma on hyvin kapea, eivätkä mittarit välttämättä tavoita päätöksenteon kannalta keskeistä tietoa. Arvokeskustelu tarpeen Yli-Viikari peräänkuuluttaa tiedon sito-

mista toimintaan ja arvokeskustelun esilletuomista. – Tarvitaan keskustelua siitä, mikä tieto on kulloisenkin ongelman kannalta merkittävää. Tähän asti arvokeskustelu on jäänyt todella vähiin, hän sanoo. Anja Yli-Viikarin väitöskirja ”Numeroiden harhaa vai toteutuksen työvälineitä – Indikaattorien käyttö maatalouden ympäristöpoliittisessa keskustelussa” tarkastettiin Helsingin yliopistossa elokuussa. – Minna Nurro

MTT ELO asiakaslehti

SUOMESTA biotalouden HUIPPU MTT MAA- JA ELINTARVIKETALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Suomesta biotalouden tapahtuma Helsingissä

huippu 11.11.2011 miten elintarvikeketju luo kestävää hyvinvointia?

Tilaisuuden avainpuhujat esittelevät viisi mielenkiintoista näkökulmaa biotalouteen Keynote speakers: Professor Karl-Henrik RobÈrt, The Natural Step James Philp, PhD, Science and Technology Policy Analyst, OECD. • Toimitusjohtaja, Matti Rihko, Raisio Oyj • Toimitusjohtaja, Christine Hagström - Näsi, Metsäklusteri • Aleksi Neuvonen, Demos Helsinki ajatushautomo • ympäristöministeri, Ville Niinistö • Maamerkit -ohjelman johtaja, Eeva Hellström, Sitra • sekä mtt:stä: tutkimusjohtaja, Anu Harkki • professori, Hilkka Vihinen • Vanhempi tutkija, Juha-Matti Katajajuuri • Vanhempi tutkija, Teija Paavola • Biotalous saa talouden, huippututkimuksen ja innovaatioiden pyörät pyörimään ja luo vaurautta vastuullisesti. Yhdessä toimimalla voimme tehdä Suomesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalous, teollisuus, vihreä energiatuotanto, tutkimus sekä kuluttajat sitoutuvat samoihin tavoitteisiin. Kutsumme kiinnostuneita keskustelemaan ja ottamaan kantaa Suomen tulevaisuuden haasteisiin.

Lue lisää ja ilmoittaudu 31.10. mennessä osoitteessa: