Jutta Tynkkynen: Etsivätoimisto Mysteeri ja Kultainen miekka / lukunäyte by Myllylahti Oy

www.myllylahti.fi

Etsivätoimisto Mysteeri Facebookissa: www.facebook.com/EtsivatoimistoMysteeri Anna palautetta: etsivatoimisto.mysteeri@gmail.com

Luku 1 – Tarina alkaa Ruhtinaansalo, nykyaika Mikä olisi parempi aika ja paikka törmätä rikoksiin kuin helteisessä heinäkuussa pidettävät Ruhtinaansalon kiinalaiset festivaalit, joille oli tuotu esille valtava määrä arvokkaita antiikkiesineitä kaukaisesta ja mystisestä Pekingistä asti. Etsivätoimisto Mysteerin jäsenet Roosa ja Timi katselivat haltioituneina juhlien esitettä päämajassaan Roosan kotitalon ullakolla olevassa tornimaisessa huoneessa. Ruhtinaansalon parhaat salapoliisit, kuten he itseään nimittivät, olivat yksitoistavuotiaat ystävykset, jotka olivat perustaneet etsivätoimiston ratkaistakseen ihan oikeita rikoksia. Tosin viime päivinä heitä oli pyydetty ainoastaan etsimään kadonneita kissoja ja koiria, kukaan oikea asiakas ei ollut etsivätoimistoa palkannut (Roosa kiristeli hieman hampaitaan) Pyhän Birman safiirin tapauksen jälkeen. Jännittävät Kiina-festivaalit tulivat siis juuri sopivaksi piristykseksi heille. Ehkäpä sieltä löytyisi jokin mysteeri ratkaistavaksi, etsivä Roosa haaveili esitettä lukiessaan. Jokin uusi ja jännittävä tapaus Etsivätoimisto Mysteerille…

Salapoliisi Timi sen sijaan haaveili vain juhlien upeista esityksistä, joita varten torille oli rakennettu Kiinan muuria muistuttava suuri esiintymislava. Luvassa oli kasapäin erilaisia musiikki-, tanssi- ja akrobatianäytöksiä. – Tuo tämän päivän kiinalainen miekkailuesitys meidän on pakko nähdä! Timi huudahti. – Se on ihan pakko-pakko! Mutta Roosa tuijotti jo esitteen kohtaa, jossa kerrottiin torin viereen pystytetystä Kielletyn kaupungin näyttelyalueesta. Hän oli lukenut päivän lehdestä, että paikka oli rakennettu näyttämään täsmälleen samalta kuin Pekingissä sijaitseva aito esikuvansa, suurenmoinen Kiinan keisarien palatsialue. Lisäksi pieni kopio siitä oli lehden 6

mukaan rakennettu myös Ruhtinaansalon oopperaan juhlaviikon esityksiä varten. – Katsohan tätä! Kielletyssä kaupungissa on valtava taideaarteiden näyttely! Roosa ihasteli. – Mieti miten arvokkaita esineitä siellä on, ja miten paljon karmeita roistoja yrittämässä päästä niitä varastamaan. Voin melkein jo kuulla heidän hiipivän… – En halua kuunnella mitään hiiviskeleviä roistoja, Timi tyrmäsi tylysti Roosan ehdotuksen. – Sen sijaan ilmaa halkovien miekkojen suhina olisi hyvinkin kiinnostavaa. – No, on siellä esillä miekkojakin. Näyttelyn vetonaulana on mittaamattoman arvokas Kultainen miekka. Roosa osoitti esitteessä olevaa kuvaa. Mittaamattoman arvokas Kultainen miekka! Se kuulosti kyllä salaperäiseltä ja hyvin kiinnostavalta, mutta valitettavasti myös erittäin paljon roistoja puoleensa vetävältä, Timi pohti kumartuessaan katsomaan kuvaa tarkemmin. Silloin kuului oven narinaa ja pienten tassujen töminää, ja joku vaalea ilmestys hyökkäsi etsivätoimistoon. ”Miau”, pörröinen hyökkääjä maukaisi ja alkoi repiä Roosan pitelemää esitettä. – Safiiri! Roosa katseli närkästyneenä valkoista kissanpentua, jonka kaulapannan sininen koru sädehti auringonvalossa kilpaa kissan sinisten silmien kanssa. Safiiri oli Roosan kahdeksanvuotiaan pikkusiskon Auroran pyhän birman rotuinen kissanpentu, ja vaikka se olikin söpö, se tuntui aina tietävän miten härnätä Etsivätoimisto Mysteeriä. – Aurora! Kissasi tuli taas kiusaamaan meitä! Timi huusi, mutta samalla kuului jo isompien tassujen töminää, ja Aurora hyppäsi sohvalle kuin kutsuttuna. Tyttö muistutti ulkonäöltään pitkää ja hoikkaa, ruskeatukkaista isosiskoaan muuten paitsi villinä hulmuavien vaaleiden hiustensa osalta. – Ei Safiiri kiusaa. Se on kissa, Aurora sanoi ojentaen samalla tuomansa valkoisen kirjekuoren Roosalle. – Tässä on muuten jotain outoa postia. Äiti käski antaa sen jo aamulla, mutta unohdin. – Unohdit? Miten voit unohtaa tuoda toisten postit! Roosa aloitti, mutta hiljeni äkisti, sillä kalliin näköinen kirjekuori ei vaikuttanut tosiaan ihan tavalliselta. 7

Kuoressa ei ollut postimerkkiä eikä lähettäjän nimeä, mutta sen päällä luki kauniisti käsin kirjoitettuna Etsivätoimisto Mysteeri. Roosa käänteli kirjekuorta käsissään miettien kuka sen oli lähettänyt ja tunsi jännityksen kihelmöivän. Ehkäpä tässä olisi lopulta heille ihan oikea etsivätapaus selvitettäväksi. – Pääsemmekö taas salapoliisihommiin? Aurora kysyi viitaten kirjekuoreen. – Ja miten pitkään minun pitää olla vielä apulaisetsivä? Äläkä vain taas sano jotain sellaista hölmöä, että etsiväksi pääsee yksi sormenjälki kerrallaan, roisto vuorollaan. Roosan ilme vastasi, että niin sitä vain etsivätoimistossa toimitaan. Vaikka Aurora oli osoittautunut kelpo apuriksi edellisen, oikean rikostapauksen yhteydessä, oli hänet alun perin jouduttu ottamaan etsivätoimistoon äidin mahtikäskyllä. Siksi Roosa ja Timi olivat päättäneet, että Aurora sai luvan olla pelkkä apulaisetsivä. Vasta sitten kun Aurora olisi suorittanut kaikki Timin väsäämät viralliset etsivätehtävät, voisi hänestä tulla oikea etsivä. Auroran ilme näytti tuskaiselta, hän taisi kuvitella mielessään suuren kasan etsivätehtäviä, jotka Timi ojentaa ilkikurinen ilme kasvoillaan. Roosa ei pikkusiskoon enää kiinnittänyt huomiota, vaan keskittyi uudestaan salaperäiseen kirjekuoreen. Hän punnitsi kuorta vielä hetken verran käsissään ja alkoi sitten hitaasti avata sitä. Kirjeen sisältö jännitti häntä niin, että kädet melkein tärisivät. – Toivottavasti roistot pitäisivät lomaa näin heinäkuussa, Timi tokaisi yrittäessään kurkkia mitä kirjeessä oli ja uneksien yhä upeista miekkailuesityksistä. Timi tiesi, että Roosa odotti kovasti mysteerejä ratkaistavaksi, mutta silti hän ei halunnut jättää väliin yhtäkään kiinalaista esitystä. Vilkaistessaan kirjettä lukevaa totisen näköiseksi muuttunutta ystäväänsä Timi alkoi pelätä pahinta. – Mitä siinä on? Onko se jokin etsivätapaus? hän kysyi lopulta hiljaisuuden katkaistakseen.

Viralliset etsiväkokeet, tehtävä 1. Viekas käärme. Olet muinaisen Kiinan kuuluisin etsivä Jin Qiangming, joka haluaa päästä keisarilliseksi salapoliisiksi. Joudut ensin suorittamaan pääsykoetehtävän, sillä vain parhaimmat pääsevät Kiinan keisarin palvelukseen. Tunnistatko viidestä eri maljakosta, mikä niistä on kallisarvoinen, aito Ming-vaasi ja mitkä ovat väärennöksiä? Aitoon maljakkoon ovat keisarin velhot maalanneet vain ja ainoastaan viiden elementin loitsukuvioita. Onneksesi loitsut löytyvät pääsykoesalin seinällä roikkuvasta kuvasta. 9

Roosa hiljeni ja jäi tutkimaan kirjettä kulmat kurtussa. Yhtäkkiä hän ponkaisi seisomaan kirjettä heiluttaen. – Ei! Olin väärässä! Kirje on salakoodattu avunpyyntö Etsivätoimisto Mysteerille. Huomaatteko, että joidenkin sanojen alla on omituisia mustetahraviivoja? Ne muodostavat selkeän salaviestin! Roosa huudahti innoissaan näyttämättä kirjettä vielä toisille ja jatkoi sitten vakavalla äänensävyllä: – Pelkään pahoin, että joudumme jättämään päivän esitykset väliin ja lähtemään kiireellä Kiellettyyn kaupunkiin. Näyttelyn arvokkain esine, Kultainen miekka, on vaarassa ja meidän apuamme tarvitaan. Tässä on seuraava Etsivätoimisto Mysteerin tapaus! Timi ja Aurora katsoivat ällistyneinä toisiaan, sitten Roosaa ja lopulta Roosan heille vihdoin ojentamaa kirjettä. Vaikutti tosiaan siltä, että Etsivätoimisto Mysteeriä tarvittiin. Kuuluisa Kultainen miekka oli toden totta vaarassa!

Luku 2 – Kielletty kaupunki Timi laahusti hitaasti Roosan ja Auroran perässä Ruhtinaansalon torin poikki ja haroi harmistuneena tummaa ja ylös törröttävää lyhyttä tukkaansa. Hän vilkaisi Roosaa, joka pysähtyi hetkeksi täydentämään etsivätapausrekisteriä, pientä vihkoa, jota piti aina mukanaan. Siinä Etsivätoimisto Mysteerillä oli tallessa yksityiskohtaiset kuvaukset kaikista tapauksista, jotka he olivat selvittäneet tai joiden parissa he työskentelivät.

Timi katseli ympärilleen väkeä kuhisevalla torilla. Upea kiinalainen sirkusesitys menisi häneltä sivu suun, koska Roosa oli löytänyt salaviestin kirjeenvaihtokaverinsa kirjeestä. Koko juttu harmitti häntä, vaikka osittain hän kyllä ymmärsi, että Roosalle oli tärkeää päästä selvittämään tämä uusi, salamyhkäiseltä kuulostava etsivätapaus. Timin synkän ilmeen vastapainoksi festivaaleja juhlimaan tulleita iloisia ihmisiä näkyi joka puolella. Väki kierteli kojuissa ostelemassa kiinalaisia herkkuja, vaatteita, koruja ja jadeveistoksia. Etsivät ohittivat torin läpi kulkiessaan myös Roosan ja Auroran vanhempien, Jonnan ja Johnin, festivaalien ajaksi pystyttämän myyntikojun, jossa nämä myivät leluliikkeensä pikkutavaroiden lisäksi wokkiruokaa. Timi haisteli hetken aikaa ruokakojuista leviävää herkullista valkosipulin ja inkiväärin tuoksua, mutta vilkaisi sitten torin itälaidalle rakennettua suurta esiintymislavaa, Kiinan muuria. Näytti todella siltä kuin pala tuota mahtavaa rakennelmaa olisi siirretty toiselta puolelta maapalloa suoraan keskelle Ruhtinaansaloa. Lavaa ihmettelevä Timi törmäsi Roosaan ja Auroraan, jotka olivat pysähtyneet häntä odottamaan. – Katsohan vähän eteesi, Roosa komensi, mutta vilkaisi itsekin kiehtovan näköistä Kiinan muuria. – Kyllä me ennätetään vielä käydä näytöksiä katsomassa. Timin ilme kertoi, ettei hän ollut ollenkaan vakuuttunut Roosan sanoista. – Mutta nyt mennään Kiellettyyn kaupunkiin, Roosa jatkoi käskevän oloisesti. Torin länsipuolella oli muhkuraisten puistolehmusten ympäröimä alue, jonne etsiväkolmikko saapui pian ihmettelemään punaisten muurien ympäröimää, suorakaiteen muotoista linnoitusta. Kolmen vierekkäisen, kaarevan pääportin läpi kävi loputon virta näyttelyvieraita. Ihmisvirran kulkua tosin hidastivat porttien luona seisovat vartijat, jotka tarkistivat alueelta pois lähtevien laukkuja. Varmaan estääkseen varkaudet, Timi päätteli. Aurora otti Roosaa kyynärpäästä kiinni ja osoitti vartijoita. – Mutta jos tuo linnoitus on Kielletty kaupunki, niin kuinka me 12

voimme mennä sinne sisään? Entä jos vartijat eivät päästä meitä sinne? Roosa vakuutti Auroralle, että asian suhteen oli kaikki kunnossa. – Paikan nimi on Kielletty kaupunki vain siitä syystä, että oikea Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan keisarin palatsi, ja palatsiin eivät tavalliset kansalaiset päässeet. Vain ylimystö. Mutta nykyään sekin on museo, joten kaikki pääsevät sinne, ja tänne myös. Etsivätoimisto Mysteeri astui porteista näyttelyalueelle, joka oli muurien sisäpuolelta vielä vaikuttavamman näköinen kuin ulkoa. Etsivistä tuntui kuin he olisivat siirtyneet aikakoneella muinaiseen Kiinaan. Näyttelyalueen kaarevakattoisten, temppelimäisten rakennusten ympäröimän piha-alueen täyttivät erilaiset silkkisiin asuihin pukeutuneet kiinalaiset esiintyjät savenvalajista ja jaden kaivertajista aina taitaviin, tikareita heitteleviin jonglööreihin asti. Katsellessaan kiinalaisen musiikin säestämiä esityksiä tuli Timikin jo huomattavasti paremmalle mielelle. Roosa sysäsi etsiväkolmikon uudestaan liikkeelle kohti punaseinäistä ja keltakattoista suurta päärakennusta, jonka edessä olevassa kyltissä luki Korkeimman harmonian sali. Rakennuksen rautaovien vieressä hurjan näköiset kultaiset leijonapatsaat terävine hampaineen vahtivat Kielletyn kaupungin vieraiden hyörinää. Lapset astelivat niiden ohi himmeästi valaistuun näyttelysaliin. Salissa leijui pistävä, sinitarramainen tuoksu, joka tuli keskelle tilaa asetellun telineen ohuista, palavista tikuista. Roosa kertoi niiden olevan suitsukkeita. Etsivät katselivat kiinnostuneina esillä olevia erilaisia hopeisia ja pronssisia koriste-esineitä, kultaisia koruja, kiinalaisia kolikoita sekä posliinisia maljakoita. Keisarin hovin antiikkisen vanhoja, hienoja aarteita. – En näe vartijoita tai hälyttimiä. Mahtaako täällä olla edes valvontakameroita? Roosa hymähti vilkaistessaan ympärilleen. – Ei ihme, että Wu Mei on peloissaan. Roosa ja Aurora jäivät hetkeksi ihailemaan koruja ja täydentämään etsivätapausrekisteriä, kun Timi kurkkasi muihin huoneisiin.

Timi ohitti nopeasti näytteillä olevat hoviväen puvut ja silkille maalatut keisarien kuvat, mutta suuria ulko-ovia vastapäätä oleva asehuone sai hänet pysähtymään. Huoneessa oli laaja kokoelma miekkoja, keihäitä ja haarniskoja sekä rykelmä ihmisenkokoisia terrakotta- eli savipatsaita, jotka olivat nostaneet kätensä kuin taisteluasentoon. Vain miekat puuttuivat soturipatsailta, jotka olivat valmiina marssimaan käskystä eteenpäin kohti taistelua. Yhtäkkiä yksi kypäräpäinen patsas liikahti oikeasti eteenpäin, kohti Timiä. Timi säikähti, horjahti ja väisti patsasta, joka yllättäen nyökkäsi Timille kuin pahoitellakseen, että oli pojan pelästyttänyt. Silloin Timi huomasi, että kyseessä ei ollutkaan patsas, vaan näyttelyvieras, jolla oli päällään musta haarniska kypärineen kaikkineen. Samuraisoturiksi pukeutunut mies oli ollut vain katsomassa näyttelyä, Timi tajusi. Hän katseli miehen kävelevän huoneesta ulos ja huokaisi helpotuksesta. – Kylläpäs tämä ympäristö saa minut säikyksi, hän mutisi itsekseen. 14

Timi vilkuili vielä varovasti ympärilleen, muttei nähnyt muuta epäilyttävää. Lopulta hänen huomionsa kiinnittyi huoneen takaseinällä olevan lasivitriinin sisälle asetettuun kullanhohtoiseen miekkaan. Se oli varmasti se kuuluisa Kultainen miekka, jonka vuoksi Roosa oli etsivät näyttelyyn pakottanut. – Se on upea! Timi huokaisi miekkaa katsellessaan. Timi oli harrastamansa aikido-nimisen kamppailulajin tunneilla harjoitellut itsepuolustusta puisilla aseilla ja oli siksi hyvin kiinnostunut miekoista. Hän mietti hetken miltä tuntuisi taistella oikealla teräaseella, etenkin noin hienolla yksilöllä. Kultainen miekka loisti hämärästi valaistussa näyttelyhuoneessa kauniisti kimallellen. Sen kädensija oli lohikäärmeen muotoinen, ja miekan teräväsakarainen terä näytti siltä kuin tuo hurja otus syöksisi kultaista tulta. Erikoinen miekka lumosi Timin niin, ettei hän edes huomannut ajattelevansa taas ääneen. – Tuo on kyllä taitavasti tehty. Mutta miksi ihmeessä se on tehty kullasta? Kullan ei luulisi olevan kovin vahva asemateriaali. – Tarinan mukaan miekka taottiin kullasta, koska jalometallisiin aseisiin voitiin loihtia maagisia voimia, kuului silloin hento tytön ääni Timin selän takaa. Timi hätkähti, törmäsi vitriiniin ja kääntyi katsomaan kuka oli hiipinyt äänettömästi hänen taakseen. Hän näki edessään kiinalaisen, noin kuusitoistavuotiaan tytön, joka oli pukeutunut lyhythihaiseen, kultaisen punaiseen paitaan ja pitkiin, tummiin housuihin. Tyttö piteli kädessään vesipulloa, ja hänellä oli pieni, musta laukku olallaan sekä nimilappu silkkisessä paidassaan. Timi luki tytön nimen: Wu Mei. – En kai pelästyttänyt sinua? tyttö kysyi suomea täsmällisesti ääntäen. – Pyydän anteeksi, en arvannut että pelästyisit. Nämä tossut taitavat olla aika hiljaiset. Timi vilkaisi tytön jalkoihin, joissa oli kumipohjaiset, valkoiset kangastossut. Hän oli nähnyt samanlaisia kungfu-leffojen miekkataitureilla. – Maagisia voimia? Timi sai vain tokaistuksi muistaen mitä tyttö oli miekoista sanonut. 15

– Niin, vanhat tarinat kertovat, että muinaisina aikoina aseita tehtiin kullasta, hopeasta tai pronssista, jotta velhot pystyivät laittamaan niihin taikojaan. Mutta ne ovat vain tarinoita, tyttö täsmensi Timin hämmästyneen ilmeen nähdessään. – Tämä miekka, Jin Qiang Ming, tehtiin kauan sitten Kiinan ensimmäisen keisarin miekaksi, ja keisarin fǎshīt eli velhot loihtivat tarun mukaan miekkaan suuria voimia. Jotkut pitävät niitä nykyään miekan kirouksena, sillä taikavoimat saavat epäilyttävät tahot miekkaa itselleen halajamaan. – Jin Qiang Ming? Timi sai nyt toistetuksi (jotenkuten). – Niin, se on Kultaisen miekan kiinalainen nimi. En osaa sitä suomentaa tarpeeksi hyvin, jotta nimen runollisuus säilyisi. Mutta kutsutaan sitä vaikka Loistavaksi kultaiseksi voimaksi. Pyydän anteeksi huonoa suomeani, olen vasta vuoden päivät ennättänyt opiskella kieltänne. Eli siitä asti kun minut valittiin tänne näyttelyapulaiseksi. – Huonoa suomea? Timi ihmetteli tällä kertaa ja epäili alkavansa kuulostaa tosi tyhmältä toistellessaan tytön sanoja, joten hän jatkoi nopeasti: – Ei huonoa, hyvää. Erittäin hyvää. Puhut erittäin hyvin suomea. Wu Mei kumarsi kohteliaasti Timille. – Kiitos, on ilo kuulla tuollainen kohteliaisuus, hän sanoi iloisesti, mutta katsoi sitten salaperäisen näköisenä Timiä. – Haluaisitko kuulla lisää Kultaisen miekan legendasta? Sen ja sukuni tarina on jännittävä kertomus, tarina rakkaudesta ja ystävyydestä, vihasta ja petturuudesta, sodasta ja rauhasta. Sekä miekan kirouksesta. Miekan kirouksesta? Timi innostui ja muisteli mitä salakoodatussa viestissä oli lukenut: ”Mitä pikemmin pääsisitte, sitä parempi, suojelemaan Kultaista miekkaa epäilyttäviltä tahoilta.” Ehkä kirous liittyi siihen, miksi miekkaa uhattiin ja miksi Etsivätoimisto Mysteeri haluttiin sitä suojelemaan, Timi pohdiskeli ja nyökkäsi sitten Meille. Miekan tarina kiinnosti häntä kovasti. – Kauan sitten Kiinassa hallitsi Qing-dynastian eli hallitsijasuvun keisari Kangxi, tyttö aloitti kertomuksensa. – Hänen sukunsa oli aikoinaan syössyt vallasta vanhan Ming-hallitsijasuvun. Mutta Mingit nousivat kapinaan ja saivat haltuunsa Läntisillä vuorilla sijaitse16

van Kunmingin kaupungin. Sieltä käsin he uhkasivat keisaria voittamattomana pidetyn soturin, japanilaisen Pronssisen samurain, avulla… Timi nyökytteli tytölle kiinnostuneena tarinaa kuunnellessaan. Keisareita, kapinallisia ja samuraisotureita. Miekan legenda oli ehdottomasti kuulemisen arvoinen. Ehkäpä tarina voisi olla jopa avain siihen, mikä tai kuka Kultaista miekkaa uhkasi, ja auttaa heitä suojelemaan arvokasta muinaista asetta kaikilta roistoilta, ryökäleiltä ja epäilyttäviltä tahoilta!