1
www.myllylahti.fi
© Jutta Tynkkynen ISBN 978-952-356-031-4 (Sidottu) ISBN 978-952-356-051-2 (e-kirja, epub) Myllylahti Oy Espoo 2019
2
3
4
Luku 1 – Valkoinen rotta Upea merenranta, loistavat hotellit, lämmin auringonpaiste… ja yksi vaarallinen rikollinen. Etsivätoimisto Mysteeri oli saapunut Puerto del Soliin Espanjaan syyslomalle. Vai oliko se nyt lomaa, jos oli jahtaamassa salaperäistä, vaarallista rikollista nimeltään Valkoinen rotta? Tai siis, heidän pitäisi olla jahtaamassa… eikä makoilla rannalla aurinkoa ottamassa. Etsivätoimisto Mysteerin Roosa Chetmore huokaisi ja katseli hetkisen ympärilleen häikäisevän vaalealla hiekkarannalla. Sitten hän vilkaisi etsivätoimiston toisia jäseniä Timiä ja Auroraa, joista yksitoistavuotias Timi Pajulahti, Roosan paras ystävä ja luokkakaveri, otti nokosia aurinkolasit silmillään. Toivottavasti unohtaen myös hetkeksi vanhempiensa toraisat riitelyt ja niistä seuranneen eron. Apulaisetsivänä toimiva, värikkääseen rantamekkoon koristautunut Roosan kahdeksanvuotias pikkusisko Aurora sen sijaan kasasi kevyesti kuorsaavan Timin päälle hiekkaa ilkikurinen ilme kasvoillaan – tekeillä oli rannan suurin hiekkalinna. Roosa huokaisi uudestaan, nyt hyvin raskaasti. – Tämä ei ole oikein… Meidän pitäisi parhaillaan olla selvittämässä Hopeisen amuletin arvoitusta, hän marisi itsekseen. Hopeisen amuletin arvoitusta eli salaperäistä salapoliisitapausta, jonka takia he olivat tulleet tänne Auringon sataman lomakohteeseen. Tosin äiti ja isä luulivat, että he olivat ehdottaneet Puerto del Solia lomakohteeksi vain huvin vuoksi. 5
Mutta mitään hupia ei ollut siinä, että edellistä rikostapausta ratkoessaan Etsivätoimisto Mysteeri oli saanut selville, että Valkoiseksi rotaksi kutsuttu roisto piileskeli tässä kauniissa merenrantakaupungissa, missä hänen apurinsa tekivät laittomia väärennöksiä. Rotta myös havitteli jostain tuntemattomasta syystä muinaista, mittaamattoman arvokasta kiinalaista Hopeista amulettia. Ja tähän mystiseen tapaukseen liittyi niin paljon muutakin… He olivat saaneet tietää, että tänne muuttanut Timin isä Pyry oli joutunut Valkoiselle rotalle töihin. Pyry-raukka luuli päässeensä tavallisiin museohommiin, vanhoja esineitä korjaamaan, eivätkä he oikein voineet puhelimessa kertoa, että epäilivät Pyryn pomon olevan oikeasti vaarallinen roisto. Mutta siksi he olivat täällä. Varoittaakseen Pyryä. Pahinta kaikessa kuitenkin oli, että he eivät olleet saaneet yhteyttä Pyryyn koko loman aikana. He olivat saaneet vain lyhyen, oudon viestin: ”Kaikki kunnossa. Älkää tulko. En ole tavoitettavissa.” Sen jälkeen Timin isästä ei ollut kuulunut mitään. Ei mitään koko viikkoon. – Kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Roosa lausahti ja vilkaisi etsivätapausrekisteriään, muistivihkoa, johon he kirjasivat kaikkien etsivätapaustensa vihjeet ja johtolangat.
6
Heidän pitäisi ehdottomasti olla selvittämässä tätä sekavaa, monimutkaista ja pahaenteistä tapausta. – Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa? Roosa tuumi muistiinpanojaan katsellen. – Mitä Valkoinen rotta aikoo? Ja mitä oikein on tekeillä? Kaiken tämän lisäksi, Roosa tuskaili, heillä oli koko loman ajan ollut yksi pieni este tapauksen selvittelyn tiellä. Yksi harmittavan ärsyttävä este… – Täällä on tylsää, kuului matala pojan ääni hänen takanaan. – Jäätelökin on lämmintä ja pahaa. Roosa kääntyi ja näki mustaan t-paitaan ja mustiin, polvista rikkinäisiin farkkuihin pukeutuneen synkkäilmeisen pojan tuijottavan etsiviä kyllästyneen oloisena. Tummatukkainen ja ruskeasilmäinen poika maisteli haluttomana vaniljajäätelötötteröään. – Noh, ehkäpä sinun pitäisi keksiä itsellesi jotain järkevämpää tekemistä kuin meidän häiriköintimme, kuului Timin 7
kipakka vastaus jostain hiekkavuoren alta. Auroran vaivalla kokoon saama hiekkalinna sortui, kun Timi nousi istualleen ja otti aurinkolasit silmiltään. Timi tuijotti vihaisena tulijaa, serkkuaan Chiliä, joka asui Mia-äitinsä ja uusimman isäpuolensa kanssa ylellisessä huvilassa rikkaiden ja kuuluisien Monte Carlossa, Monacossa. Chili oli heitä vuotta vanhempi kiusankappale, jolle he eivät voineet paljastaa olevansa salapoliiseja. Heidän esteensä. Roosa huokaisi vielä kolmannen kerran. Timi ja Chili olivat kinastelleet keskenään siitä asti, kun poika oli yllättäen ilmestynyt äitinsä lähettämänä lomailemaan heidän kanssaan. Chilin ylimielinen asenne kiristi Timin hermoja äärimmilleen ja alkoi pikkuhiljaa sapettaa Roosaakin. – Keksisin kyllä tekemistä kotona, siellä voisin käydä vaikka huvijahdilla ajelemassa, eikä minun tarvitsisi tylsistyä teidän pikkupentujen seurassa, Chili kihisi heittäessään jäätelönsä jämät hiekkaan. – Mutta äitini ja ärsyttävä isäpuoleni halusivat päästä minusta eroon, kun lähtivät itse reissuun, ja siksi olen nyt täällä teidän kiusananne. Roosasta tuntui, että hän ymmärsi miksi Chilistä oli haluttu päästä eroon, mutta pudisteli sitten päätään päästäkseen eroon ilkeästä ajatuksestaan. Silloin jostain kuului kovaäänistä espanjankielistä huutoa, ja pian sama toistui huonolla englannilla. Suunnattoman iso hahmo ryntäsi kovalla vauhdilla ja hiekka pöllyten suoraan kohti etsiviä. – ¡Alto! ¡Ladrón! Stop that thief! mies huudahti. – Pysähdy, senkin varas!
8
Luku 2 – Ottakaa varas kiinni! Etsivätoimisto Mysteerin jäsenet säpsähtivät nähdessään isomahaisen miehen syöksyvän heitä kohti. – Ottakaa varas kiinni! mies rääkyi huonolla englannillaan, pöllytti hiekkaa auringonpalvojien silmille ja lähestyi uhkaavasti Roosaa, Timiä, Auroraa sekä järkyttyneen näköistä Chiliä. Yhtäkkiä Chili kääntyi kannoillaan ja säntäsi juoksemaan hurjaa vauhtia karkuun kadoten pian rannan ihmisvilinään. Valtavan pullea mies pysähtyi hetkeksi haukkaamaan happea, puuskutti muutaman kerran raskaasti ja jatkoi sitten matkaa Chilin perään. Vasta nyt Roosa, Timi ja Aurora tajusivat miehen tarkoittavan Chiliä! Väkijoukon läpi tömähtelevä mies epäili jostain syystä Timin serkkua varkaaksi ja yritti ottaa hänet kiinni. – Mitä ihmettä se epeli on mennyt tekemään! Timi huudahti. Aurora osoitti Chilin maahan heittämää jäätelöä, mikä sai sekä Roosan että Timin pyörittelemään päätään kiivaasti. – Jäätelön takia… Roosa hämmästeli. – Voihan miljardi pörhistelevää serkkupoikaa sentään… Timi ärräsi kiskoessaan t-paitaansa päälleen. – Tulkaa, meidän pitää mennä Chilin perään. Roosa vilkaisi hieman kauempana aurinkotuoleilla kirjoja
9
lukevia vanhempiaan, jotka eivät olleet välikohtausta onneksi huomanneet. Sitten hän vetäisi rantamekkonsa päälleen ja kiiruhti Timin ja Auroran perään. Etsivät väistelivät rannan ihmispaljoutta, hyppelivät muutamien pyyhkeillä makailevien turistien yli, mutta eivät saaneet Chiliä tähtäimeensä.
10
Viralliset etsiväkokeet, tehtävä 1. Ottakaa varas kiinni! Salapoliisikoira Pepe on lomailemassa ja kaivelee iloisena rannan lämmintä hiekkaa. Silloin hän kuulee huudon: ”Ottakaa varas kiinni!” Pepe hyökkää salamana rannalla kipittävän varkaan perään. Yhtäkkiä varas kuitenkin katoaa kovaäänisen pamauksen ja maagisen savunleimahduksen myötä. Pepe jää tutkimaan rantaa ja haistelemaan varkaan jälkiä. Hän nuuhkii kaikki rannalla olevat tavarat ja huomaa, että varas on koskenut yhtä rannan esineistä. Päättele roiston hajujäljen avulla, mikä esine on kyseessä.
11
Chilin sijaan etsivät näkivät tätä takaa-ajaneen miehen, joka vyöryi uudestaan heitä kohti, tällä kertaa jäätelöä syövää pientä espanjalaispoikaa ja tämän vielä pienempää valkoista koiraa jahdaten. – Pysähdy poika! Kuulitko, muchacho! Yhteentörmäykseltä ei voinut välttyä! Miestä pakeneva poika törmäsi suoraan Timiin, jäätelö lensi hiekkaan, pojan koira hyppäsi Auroran syliin kaataen hänet, ja Roosa joutui hypähtämään väistääkseen eteensä hikisenä ja täysin uupuneena romahtaneen takaa-ajajan. – Ottakaa… lääh… varas… puuh… kiinni… mies sai vielä sanotuksi ja tarrasi samalla espanjalaispoikaa jalasta kiinni. – En minä ole varas! poika kimahti englanniksi espanjalaisittain murtaen. – Päästä irti! Oliko poikakin jäätelövaras? Roosa katseli tummahiuksista ja ruskeasilmäistä poikaa, jonka arveli olevan suurin piirtein Auroran ikäinen. Oliko rannalla Chilin lisäksi toinenkin varas? Vai luuliko mies pojan olevan Chili? Poika oli tosiaan pukeutunut mustiin vaatteisiin kuten Timin serkkukin. Ja koska Chili oli perinyt meksikolaiselta isältään tummat hiukset, joiden kiehkurat heiluivat villisti otsalla kuten pienemmälläkin pojalla, saattoi nämä kaksi hyvin sotkea toisiinsa. Siis siinä tapauksessa, jos takaa-ajaja oli kovin huononäköinen, näki pojan vain kaukaa takaapäin, eikä huomannut tuollaista reipasta parinkymmenen sentin pituuseroa poikien välillä... Timi oli nähtävästi tullut samoihin aatoksiin, sillä hän väänsi jo miehen kättä irti pojan jalasta. – Ei hän ole varas! Varas on… tai siis näimme varkaan 12
pakenevan jo… kauas. Hyvin kauas. Läähättävä ja puuskuttava mies nousi istumaan ja hieroi hiekkaa silmistään – tai silmiinsä. – Kadotin silmälasini mutta... olette oikeassa, ei tuo näytäkään siltä pojalta, joka varasti jäätelön jäätelökojustani. Eipä sillä pojalla ollut koiraakaan. Mies viittasi pieneen, pörröiseen koiraan, joka nuoli antaumuksella Auroran kasvoja. Naureskeleva tyttö silitti villinä ilosta hyppelevää koiraa.
13
– Sinä olet kiltti koira, Aurora hymyili. – Katsokaa miten se tuijottaa minua noilla ihanilla, isoilla ruskeilla silmillään. Se on suloinen! – Gracias, kiitos! Sen nimi on Pepe, ja minä olen Manuel, takaa-ajettu poika sanoi aurinkoisesti hymyillen. – Hola, ja moi teille kaikille! Mukava tutustua! Poika kätteli sydämellisesti Auroraa, Timiä ja Roosaa, jotka myös esittelivät itsensä. Takaa-ajajansa Manuel jätti kättelemättä, vaikka mies pyyteli anteeksi ja löntysti sitten pettyneenä paikalta silmiään siristellen. Hiekka varmaan kirveli niitä, samoin kuin se, ettei hän ollut onnistunut saamaan varasta kiinni. – Muchas gracias, kiitos vielä teille todella paljon! Manuel jatkoi, kun kauppias oli hävinnyt näkyvistä. – En ole varas, mutta en olisi pystynyt todistamaan hänelle, etten ole. Etsivät tarkastelivat nyt Manuelia lähemmin. Tummaan t-paitaan ja shortseihin pukeutuneella pojalla oli selässään painavan näköinen reppu. Vaikka vaatteet olivat muuten siistit, oli paidan hiha hieman repeytynyt, lisäksi pojalla oli jalassaan ilkeän näköinen naarmu. Poika näki etsivien kummastelevat katseet ja hänen ilmeensä synkkeni. – Te varmaan ihmettelette, mistä oikein on kyse, poika sanoi hiljaa. – Oletko sinä kunnossa? Roosa kysyi, sillä hän tosiaan ihmetteli, mistä oli kyse. Oliko resuisen oloinen poika kenties karkuteillä? – Tarvitsetko apua? Timi jatkoi. – Me olemme etsiviä, toitotti vielä Aurora ja taikoi värikkään mekkonsa kätköistä esille etsivätoimiston käyntikortin. – Me olemme Etsivätoimisto Mysteeri ja voimme auttaa sinua. 14
Manuel katsoi käyntikorttia ihmeissään, ja leveä hymy levisi takaisin hänen kasvoilleen. Poika näytti siltä, että hän todellakin tarvitsi salapoliisien apua, ja tämä oli hänen onnenpäivänsä. – Voinko luottaa teihin? Manuel kuiskasi salaperäisesti. – Minä tosiaan voisin tarvita apua. Olen nimittäin suuressa vaarassa. Manuelin sanat saivat etsivien korvat hörölle. Mikäpä sen kiinnostavampaa kuin uusi ja jännittävä mysteeri. Samalla Roosan mieleen tuli, että heillä oli jo kyllä useampi mysteeri ratkaistavana. Mutta Etsivätoimisto Mysteeri ei jättänyt ketään pulaan. Ei varsinkaan pientä lasta ja pikkuista kilttiä koiraa. Mutta kuka poika oikein oli? Ja miksi hän oli vaarassa?
15