railivatkeskike-sälläeikävedessäviihtymisenrajatullutvastaan.Mum-majavaarisaivatnauttianuortenri by Hannu Jakobsson

L채ntinen Egeanmeri ja Kithiran meri

eltemi puhalsi usein ja pitkään. Veneestä ei lähdettykään maihin aina oman halun mukaan, puhumattakaan, että olisi halutessa vuokrattu auto ja lähdetty tutkimaan saaria sisältä päin.

ivi ja Werner vierailivat keskikesällä eikä vedessä viihtymisen raja tullut vastaan. Mumma ja vaari saivat nauttia nuorten riemusta.

Peloponnesoksen vuorilla paistoi aurinko ja keväinen metsä vihersi rehevänä. Viime kesän maastopalojen jäljiltä enää rangat olivat mustia. Olin lähtenyt perjantaina 18. huhtikuuta aamuyöstä Helsingin kautta Ateenaan. Turvatarkastuksen läpi vettä ei saanut viedä. Ilmassa maksoi puolet siitä kuin maassa ja sanoivat, että kansainvälisessä ilmatilassa saa EU-lennoillakin myydä verotonta vettä. Blue1 laskeutui ajallaan ja Ateenan kentällä oli varsin lämmintä. Pari tuntia kului Peloponnesoksen kurjalla bussiasemalla ja täydessä bussissa vielä neljä tuntia Kalamataan. Vene oli talvehtinut rauhassa. Hiekkaa oli tietysti pöllynnyt joka pinnalle ja ilta kului kantta huuhdellessa ja sisustaa piti pyyhkiä, että puhtaan kolon nukkuakseen sai. Yöt olivat viileitä, mutta päivä toi hien pintaan purjeita, lauttoja, jollia ja ankkureita kannelle siirrellessä niin, että lounaalle piti mennä suihkun kautta. Vakiotavernassa tarjoilijat ja omistaja riensivät kädestä tervehtimään ja tilasin aloituskuvion: gavroseja ja kreikkalaisen salaatin. Yli kymmenen vuotta sitten ostamani veneen mukana tulleiden mittareiden kotelot alkoivat lohkeilla ja ostin saman valmistajan koko sarjan uutta mallia. Loki oli lakannut toimimasta jo pari kautta sitten ja kuvittelin vian anturiin ja varauduin vaihtamaan senkin. Vierähti päivä vedettäessä kaapelia keulan pilssistä sisäkautta kulkuaukon yläpuolelle. Kaiku oli toiminut hyvin ja kohensin vain ulkonäköä uudella mittarilla.

Myrkkyvärin hiominen auringossa oli hikistä. Kaihoten muistelin paikkaa, jossa ei tullut kuuma edes turkeissa ja tumpuissa. Kaksi vuotta sitten teetätin uuden polttoainetankin ja vaihdoin molemmat suodattimet. Nyt pumppasin tankin alimmasta nurkasta näytteen, ja ylös nousi etanan kokoinen ja näköinen limakimpale, ruokalusikallinen sakkaa ja desilitra varsin tummaa polttonestettä. Vettä ei tullut. Vartin kuluttua sain uudet klimpit ja sakat, seuraavan vartin jälkeen vähenivät ja pumpattuani yhteensä pari litraa, nousi enää kirkasta polttoainetta. Vedenerottimen suodatin oli aivan puhdas - kaksi vuotta sitten ei ollut - samoin moottorin paperisuodatin, mutta sen kupissa oli teelusikallinen sakkaa pohjalla. Vaihdoin molemmat. Kreikan pääsiäinen, ortodoksien suurin pyhä, tuli myöhemmin kuin suomalainen. Pitkäperjantaina oli hiljaista ja sunnuntai hiljaisempi kuin Suomen joulupäivä. Suomalaisia veneitä oli satamassa neljä: Another Story, Aruru, Scarabé ja Pohjanneito. Kun kaihoilin paikkaa, jossa ei turkeissa ja tumpuissakaan kuuma tullut, sain mitä tilasin. Perjantai-iltana lämpötila laski alle 15 asteen ja ukkoskuuro toisensa jälkeen pieksi venettä. Päivällä oli poltettava sisävaloja ja lämppäri hurisi. Pääsiäislauantai oli ilmeisen tavallinen lauantai. Jonkinlainen paasto oli meneillään, pitkäperjantaina ei tajoiltu lihaa eikä kalaa, mutta äyriäisherkkuja sai. Lauantaina liharuokatilaustani

Gerakan vuono

Liikkeelle kysyttiin omistajalta, joka siihen suostui. Sunnuntai oli odotuksien mukaisesti täysin hiljainen ja tavernat kiinni. Maanantaina sää selkeni aurinkoiseksi ja maalasin pohjan eikä tullut hiki. Lounaalla taverna oli täynnä, mutta pieni kolo löytyi. Illalla satoi taas. Tiistaina poikkesin toimistoon kysymään, jos vielä samalla viikolla veteen pääsisi. Ehdottivat 20 minuutin kuluttua enkä tarjonnut manjaanaa, tiedä vaikka olisivat ottaneet opiksi. Niinpä paatti meni joutuisasti veteen. Vapun aatosta täkäläiset eivät taaskaan ymmärtäneet mitään, mutta vapaapäivän pitivät. Sain purjeet paikoilleen ja nostin liput Turun Pursiseuran kanssa klo 13. Oppi on noudettu Edinburghin linnasta. Vaikka

starttikanuuna onkin pienempi kuin oikea, aina säästyy, kun kahdentoista sijasta kajautetaan vain kerran. Löpöäkin toimistosta tilattiin. Luvattiin, että minitankkeri tulee kolmelta. Viideltä luvattiin, että tulee kuudelta. Kahdeksalta kävi tankkaamassa naapuriveneen. Seuraavana päivänä sain kuljettajan kiinni itse teossa, mutta vastaus oli "Diesel finish." Torstaina kuljetin tarvitsemani kolmen kadun päästä huoltoasemalta polkupyörällä puolessa tunnissa, mutta maksoi normaalia enemmän. Niin nopeasta palvelusta kannattikin maksaa, ellei ollut ekodieseliä, joka on suodattimet tukkivalle bakteerikasvulle oivallinen alusta.

Lauantaiksi 3. toukokuuta ennustettiin Kalamatasta mehevää myötätuulta, mutta jäi olemattomaksi. Nautin kevään ensimmäisestä merimatkasta 30 mailia, mutta sitten edelläni ajanut Sun Sailin vuokravene pysähtyi ja kohdalle päästyäni pyysi hinausapua Porto Káyioon. Olin sinne matkalla, joten otin paatin kolmeksi tunniksi köyden jatkoksi. Merivartijat odottivat rannassa autossaan ja tutkivat kummankin paperit. Yksinpurjehtijan otteet olivat osaavat, mutta liekö ollut varkaissa, kun ei näyttänyt mitään lippuja eikä käynyt edes kiittämässä. Sunnuntain pysyin Porto Káyiossa. Maanantaiksi ennustettiin 10 m/s koillisesta ja niin kävi. Ensin tähtäsin itään run-

Näkymiä Gerakan tippukiviluolasta saan 20 mailin päähän Elafónisosiin, mutta ennusteen mukainen tuuli veti tiukasti vastaiseen kuutta solmua Ak Maleasin niemen kärkeä kohti, jossa tulisi yli 90 asteen käännös pohjoiseen. Matkaa Monemvasiaan tulisi yli 50 mailia, mutta hyvä oli vauhtikin. Niemen kärkeä lähestyttäessä tuuli odotuksien mukaisesti kiihtyi ja kääntyi vastaisemmaksi. Kun mittari osoitti puuskassa

Ermionin kalastaja

18 m/s, päätin kääntyä takaisin heti puuskan mentyä ohi, ja lasketella Elafónisosiin. Perässä roikkuva jolla pyörähtää ympäri ja kyntää pahasti merta, kun tuuli kiihtyy yli 20 m/s. Kävi niin kuin usein reivatessa käy. Kun puuska meni ohi ja vene kulki pohjan suhteen yli kuutta solmua, jäin odottamaan jatkoa. Seuraava puuska oli yhtä paha, mutta jolla pysyi pystyssä, ja

kun tuulen kääntyessä kurssi laski etäämmäksi niemen kärjestä, puuskatkin heikkenivät. Pian mittari asettui alle 15 m/s ja merikin pehmeni. Sitten vain odotettiin vastakäännökselle sopivaa hetkeä ja tunnin kuluttua lasketeltiin Monemvasiaan hiukan skuutit kevennettyinä. Päivätaivalta tuli yli 50 mailia ja aikaa kului runsaat 10 tuntia. Satamassa olivat rakennustyöt meneillään ja jäin redille ankkuriin. Aamulla kiinityin Scarabén ohjaamana englantilaisveneen laitaan ja menin kahvilaan tapaamaan maailmanmatkaajaa. Hänkin oli eilen saapunut talolleen Monemvasiaan ja talven tarinoiden jälkeen toivotimme hyvää kesää ja sovimme tapaamisesta syksyllä. Keskiviikkoaamuna motoroin Gerakan vuonoon, jossa Scarabén miehistö oli juuri menossa jollalla vastarannan luolaan ennen kuin läksivät merelle pohjoiseen. Lounaaksi tilasin uuden sataman vakioaloituksen, gavro-

5 seja ja kreikkalaisen salaatin. Ilma kylmeni äkkiä, sade ropisi ruffin kattoon romanttisesti kuin Suomessa ikään. Torstaina vaihdoin moottorin hallintalaitteen uuteen. Päivä oli aurinkoinen, kylmä ja tuulinen.

Perjantaiaamuna soudin vastarannan luolaan. Sen aukko on aika pieni, mutta jollalla mahtui hyvin sisään. Sisältä luola on avara ja 10 m korkea. Tippukivet koristavat kattoa ja seiniä. Kiipesin vielä vastarannan harjulle ihailemaan aamuauringon valaisemaa kylää. Maasto on täällä hankalaa, jyrkät rannat ja louhikot vievät kyvyt kiivetä ja piikkipensaat halutkin.

Tietotekniikkaa ja hallittua lorvintaa Kauden ensimmäinen myrskyvaroitus annettiin perjantaina 9. toukokuuta, tosin lännemmäksi, ja siirryin Porto Heliin. Viikonvaihde oli kylmä ja niin sateinen, että sisällä piti päivällä lukiessa polttaa valoja. Sunnuntaina etsin kahvilaa, jossa voisi seurata formulaa. Jäätelöbaari Dodonin ty-

Porosin salmi

Kalamatasta Egeanmerelle öt avasivat miehen mittaisen taulun ja istuin sen ääreen. Kahvien ja torttujenkin valikoimat olivat lisääntyneet viime kesästä ja puhelimeni löysi langattoman verkon ja läksi toimimaan, kun kannen avasi. Poistin puhelimesta karttojen latauskiellon. Kartat ovat ilmaisia, mutta siirtomaksut puhelimitse suuria. Ennen kuin odotinkaan, Peloponnesoksen kartat ilmestyivät ruudulle. Kun

valitsin Turun koordinaatit, sain kotikaupunginkin kartat. Ateenankin nokialainen tunsi. Baarille internetin asentaminen maksaa ehkä satasen ja käyttö kympin pari kuukaudessa. Asiakas sai yksinkertaisen salasanan eikä ajasta veloitettu mitään. Muutin jätskibaariin. Tiistain aamupäivä oli aurinkoinen, jotkut liikkuivat jo shortseissa, mutta illalla rupesi taas

Porosin kaupunki satamaan. Välimerellä leijui laaja matalapaine. Myrskyt olivat ohi, mutta ei näkynyt aurinkokaan. Olin saanut Scarabésta repullisen kirjoja. Luin, lihoin ja surffasin jätskibaarissa. Torstain ennuste oli hyvä, mutta toteutumisessa toivomisen varaa. Siirryin Ermioniin, jossa kävin kansainvälisessä kokouksessa viikonloppuna. Enää ei satanut, aurinkokin pilkahteli ja paitasillaan tarkeni. Jokaisella on kussakin kaupungissa suosikkisatamansa, yleensä se, johon on ensimmäiseksi sattunut rantautumaan, ja siellä vielä suosikkipaikkansa. Maarianhaminassa regattapur-

jehtijat suosivat länsisatamaa, retkiväki itäsatamaa. Kööpenhaminassa olen aina kiinnittynyt Langelinieen Pienen Merenneidon viereen, vaikka fasiliteetit eivät parhaasta päästä olekaan. Ankkuriin jäädessäni ajan keulan sopivaan paikkaan, peruutan alas tuuleen ja lasken radio-ohjaimella ankkurikettinkiä kuusi kertaa syvyyden verran ja odotan. Jos ankkuri kaivautuu hyvin, vene ei moottorillakaan enää peräydy. Porosin salmeenkin olen GPS:llä asentanut virtuaalipoijun, josta aloitan. Tavernan omistaja tervehti kädestä, ei tuonut ruokalistaa, vaan jäi odottamaan, että kysyi-

sin exohíkoa. Sunnuntaina pani liinan pöytään ja ehdotti mussakaa. Muisti vielä yksitoikkoiset juomatapani ja toi pullon vettä pöytään. Maanantaina syötiin maustettua pataa ja tiistaina kanaa sitruunakastikkeessa. Tiistaina jouduin töihin jo ennen aamukahvia, kun kaasupullo oli tyhjentynyt. Hampaita pestessä suu ei tullutkaan entiselleen, vaan etuhampaan liimaus tuntui irronneen. Siitä ei selvinnytkään vaihtamalla harja pehmeämmäksi, vaan taksi vei Porosin kylään odontologille, vanhat liimat porattiin pois ja uudet valaistiin suuhun. Olin ottanut kameran olkapäälle ja istahdin kahvilaan cappuchinolle ja keksin mennä lautalla kapeikon yli kiivetäkseni vastarannalle. Sanovat taiteessa olevan 10 % inspiraatiota ja 90 % transpiraatiota. Niin ainakin 30 asteen helteessä. Keskiviikkona Porosia oli inspiroitu tarpeeksi ja aamulla kelasin ankkurin ylös ja suuntasin itään Kéaan. Tuuli vaihteli, mutta vakiintui iltapäiväksi upeaksi sb slööriksi. Auerta oli paljon ja liikenne vilkasta, mutta paneelini tuottavat keskipäivällä enemmän sähköä kuin mittarit, autopilotti ja tutka kuluttavat. Öisinkään ei enää paljon mene, kun ostin maston huippuun Lopolightin ledivalaisimen, jossa on myös kulkuvalot. Sähköä säästyy yhden paneelin verran ja valaisin on paneelia halvempi. Tietokone ja radio kuluttavat paljon, mutta on niistä sitten iloakin. Illalla Oulun poika kertoi lämpötilaksi 20 astetta vähemmän kuin täällä ja joka päivä sa-

Kéan Agios Nikólaos taneen lunta. Hong Kong tuli ruu- tulleiden kesken. dulle hyvin ja jokaviikkoinen yhMaanantaiksi ennustettiin teys Kirkkonummellekin toimi siedettävää tuulta Porto Raftiin hyvin. ja läksin liikkeelle, mutta motoPerjantaina nousin aamulen- roinniksi meni. Sää muuttui helkille Kéan kivikkoisille rinteille. teiseksi ja ennuste kertoi Näkymät olivat taas upeat ja veEgeanmeren pintalämpötilaksi si maistui. Lauantaina siirryin koil- 22 astetta. Tuulikauha oli käytösliseen lahteen ja aamukiipeilylle sä ja kansi poltti jalkapohjaa. sen rinteille. Sunnuntai meni laiskoKéan Vourkari tellessa ja formulaa katsoessa. Kauniilla ilmalla rata-ajo on yhtä mielenkiintoista kuin 10.000 metrin luistelu, mutta Monacon sateessa näytti jo taitoluistelulta piruetteineen. Orfeus aikoinaan jo muistutti, että autourheilussa palkinnot jaetaan maalin

Kuljetin jollalla vettä ja polttoainetta veneeseen. Dieselin hinta oli kaksinkertaistunut siitä, kun tulin Kreikkaan ja maksoi lähes 1,5 euroa litralta. Korjailin pikkuasioita, sellaisia joita gastit kutsuvat vioiksi, kippari puutteiksi ja mikkisofta ominaisuuksiksi.

Nautiskelua ja odottelua Kirsti ja Pirjo laskeutuivat toukokuun lopussa Ateenaan. Läksimme Evian salmeen neljän boforin kryssiin, joka veti suoraan Nea Marmariin, mutta pysähdyimme lounaalle ja päiväuinneille suosittuun poukamaan Nisos Megaloon (Suursaareen). Moottoriveneillä ja RIBeillä lahteen plaanaa Ateenasta alle tunnin, mutta vielä oli hyvin tilaa ankkuroida. Katto ja Kreikan lippu näkyivät törmän takaa, mutta muita rakennelmia ei maissa ollut. Emme niitä kaivanneetkaan, siirryimme illalla Nea Marmarin kaupunkiin. Kilometrin mittaisessa hiekkarannassa oli kolme venettä ennestään, saksalainen katamaraani tuli aivan oppikirjan mukaisesti ja las-

ki peräämme ankkurin ja antoi tuulen painaa muutaman veneenmitan, ennenkuin kiristi kettinkinsä. Ranskalaisen ankkuri ei pitänyt missään ja seuraavana aamuna hän siirtyi aivan keulaamme ja laski ankkurinsa siihen. Sitten yö jännättiin, rysähtääkö sammakonsyöjän krapulakyhäelmä päällemme. Säätyyppi muuttui kymmenen astetta viileämmäksi, Kirkkonummellakin oli kuumempaa. Illalliselle piti varata paitaa tukevampaa. Tuulimittari ei laskenut alle 10 m/s ja ennustetta lisättiin vielä viidellä. Vielä pitää varautua tuulen kiihtymiseen paljaita rinteitä laskeutuessaan. Evia on kapea ja korkea saari. Sen harjuilla on oivat paikat tuuli-

generaattoreille ja Nea Marmarin yläpuolelle niitä piirtyi 19, joista 8 seisoi. Osasta puuttui siipiäkin. Kesän ensimmäinen meltemi puhkui voimiaan. Mittari osoitti tasaisesti yli 15 m/s koillisesta.

Välillä purjehtimaankin Kaikki ennusteet kertoivat tuulen heikkenevän ja odotimme rauhassa. Yöllä vinkui vielä, että uni katkeili, mutta iltapäivällä pääsimme liikkeelle reivatuin purjein ja pian kiidimme 7 solmua ulos lahdesta. Kurssi nousi seuraavan niemen jälkeen 40 astetta, mutta niin käänsi maasto tuultakin. Kolmessa tunnissa tulimme Almiropotamoun lahteen. Tavernan omistaja viittoili

Täytetty kalamari laiturilta ja otti köydet vastaan ja illastimme taas hänen luonaan. Muistimme herkullisen langustiinisaganakin ja isäntä hymyili leveästi. Tarjosi siitä hyvästä ilmaiset jälkiruuat. Seuraavana iltana tilasimme kaksi annosta mustekalaa, kalamaria, ja isäntä kertoi valmistavansa ne kahdella eri tavalla. Toinen oli tavanmukainen renkaita ja varpaita friteerattuina, toinen pilkkomaton, fetalla ja jollain toisella juustolla ja kastikkeella täytetty, päällä kinkun viipale. Matalapaineet hellittivät jonkin verran ja illalla tarkeni jo paitasillaan. Aamulla siirryimme paatilla viereiseen hiekkarantaan ja palasimme illalliselle laituriin. Eretria tuntui sopivimmalta paikalta Pirjon siirtyä Ateenaan. Laaja matalapaine leijui Välime-

rellä. Kuuma oli, tuulet puhalsivat heikosti ja usein idän puolelta. Viritimme päivänvarjon tänä kesänä ensimmäistä kertaa maanantaina ja heti alkoi sataa, kun Pirjo astui mantereelle menevään lauttaan. Tiistaina siirryimme Halkidaan kyselemään jollaan tarttuvaa liimaa. Sellaista on, vierailijamme toi kerran 2-komponenttiliimaa, joka tarttui lujasti PVC:hen. Purkki oli viiden vuoden aikana kuivunut, samoin kuin uuden jollan mukana tullut tuubikin. Rautakauppojen tuotteet taas eivät riittävästi tarttuneet. Välipohjan eli ilmakannen sauma oli alkanut vuotaa ja jolla oli käyttökelpoinen, mutta ärsyttävä. Kävelimme Halkidan venesatamaan ja kysyimme tarjoilijalta, tietäisikö hän, kuka tietäisi, mistä saisi ostetuksi

kaksikomponenttiliimaa. Hän tiesi ja Vassili ajoi minut kauppaan ja takaisin. Hyvin ystävällistä. Lupasin lähettää hänelle kortin Suomen pakkasista. Liima oli erinomaista ja keskiviikkona sitä levitettiin koko päivän. Kun sauma oli saatu umpeen, löytyi vuoto vierestä. Kun se liimattiin, tihkui saumausnauhan läpi ilmaa. Pari paikkaa päälle, mutta lisää vuotoja löytyi kuin lähteen pohjasta. Viisi kesää aurinko on porottanut kaiket päivät kuumimmin juuri tähän välipohjaan. Ehkä silläkin on jokin ikä.

Pigadhionin lahti

Poukamia ja pikkukyliä Kesäkuun 11. päivänä ilmoittauduimme Halkidan satamatoimistoon ja vajaalla kahdella kympillä lunastimme 50 metrin läpiajon. Salmi on kalliimpi metriä kohden kuin Korintin kanava, jota mainitaan suhteellisesti maailman kalleimmaksi. Nyt ei pidetty valmiustilassa kuin vartti ja yhdeltätoista yöllä ankkuroimme kaupungin pohjoispuolella olevaan suureen, pohjoiseen auki olevaan lahteen. Ilmapuntari laski alle 1010 hPa:n. Tuulet tyyntyivät ja aurinko porotti pintaveden lähes 30 asteeseen. Sää oli täsmälleen sellainen kuin ennen matkaa kuvittelin niiden täällä aina olevan.

Ankkuroimme neljän tunnin purjehduksen päätteeksi kuusi mailia pohjoisemmaksi Evian puolelle Politikan laajaan lahteen, joka on auki etelän puoleisille tuulille. Päivänvarjo ja tuulikauha pitivät olot vielä siedettävinä. Päivätorkun aikana kaakkoistuuli voimistui ja läksimme iltakuudelta liikkeelle, vaikka yöllä joutuisimme rantautumaan outoon lahteen. Puolen tunnin kuluttua ankkuroimme tyvenessä takaisin Politikan lahteen ja soudimme tavernaan päivälliselle. Yöllä tuuli vaimeni kokonaan, mutta meri pysyi hieman rauhattomana. Seuraavana päivänä pääsim-

me kulkemaan jonkin verran purjeinkin ja ankkuroimme mantereen Skala Atlantikseen. Aamulla tuuli heräsi ja läksimme liikkeelle ja taas veto heti loppui. Jäimme Evian puolelle Agios Georgioksen laajaan, avoimeen lahteen. Rinteillä näkyy jo metsääkin, ilmasto on sateisempaa kuin etelämpänä, jossa kasvaa korkeintaan pusikkoa. Yöstä tuli levoton. Tuuli virisi lounaasta, kääntyi luoteeseen ja veltto maininki kiersi Evian luoteiskärjen ympäri ankkuripaikkaan.

11 Sunnuntaina 15. kesäkuuta päätimme siirtyä mantereelle pohjoiseen, Akhladhin lahteen. Kierrettyämme Evian luoteiskärjen saimme aivan makean ja ennustetta paremman myötärin koilliseen ja avasimme genuan. Hulppeaa menoa kesti monta kaapelinmittaa, sitten tuuli kääntyi aivan vastaiseksi ja hävisi kokonaan. Suuntasimme jälleen Akladhiin, jossa tuuli nousi koillisesta, mutta ankkuroituamme satamasta länteen kuoli taas. Päivä oli aurinkoinen. Viritimme aurinkovarjon ja tuulikauhan, illalla soudimme tavernaan. Yö oli rauhallinen. Sääennustekin tarjoili vain variaabelia ja aamulla läksimme koilliseen Pigadhionin lahteen. Lopussa matka sujui hienosti purjein ja yöksi kesätuuli meni kiltisti nukkumaan.

Pigadhionin lahti Akilleus läksi tästä lahdesta Troijan sotaan. Harjulla on hänen torninsa, tietysti runsaasta 3000 vuodesta hieman rapistuneena. Inspiraatioon kavuta tornin juurelle meni vain hetki, transpiraatiota kesti kaksi kilometriä jyrkkää ylämäkeä. Valokuvaaminenkin ottaa kovimmin selän alapuolelle, kun ei ole edes yöhallaa lieventämässä. Näkyvyys oli poikkeuksellisen hyvä, Skiathos ja Skopelos kuulsivat 20 mailin päässä taustalla. Aamulla muutimme pari mailia Ahilionin lahteen ja siitä myöhemmin Volosin kaupunkiin.

Halkidasta Volosiin

Elämää kuin mainoksissa Volosissa astuin rantalaiturin yli varjoon, tilasin cappuchinon ja kytkeydyin kahvilan langattomaan verkkoon. Tietoturva päivittyi hetkessä eikä Windowskaan viivytellyt puolta tuntia. Luin sähköpostit ja latasin nettiin uudet kuvat. Siinä sivussa commarini GPS paikansi kahvilan ja latasi kaupungin kartan puhelimen muistiin. Kaikki karttoja myöten sujui kahvikupin hinnalla. Kun en myöhemmin viitsinyt käynnistää Windowsia, istahdin commari kädessä laiturille ja luin sähköpostin. Sitä, mitä sieltä hain, ei kuitenkaan ollut lähetetty.

Näin ei käy mainoksissa Jollan tukipohja oli ruvennut vuotamaan. Ei se kelluttavuuteen mitään vaikuttanut, mutta mukavuuteen niin paljon, että oli vetelänä sietämätön. Löysin

nettikahvilasta quicksilver.com sivut ja lähetin kyselyn, mistä saisin ja mihin hintaan uuden patjan. Vastaus tuli kahden päivän kuluttua. - Tämä on Euroopan keskus. Olemme lähettäneet kirjeesi Kreikan maahantuojalle ja he vastaavat kyselyysi aivan heti... Eivät vastanneet. Liimailin pohjaa, mutta en siitä edes 2komponenttisella PVC-liimalla kunnollista saanut. Viiden päivän kuluttua kaivoin seuraavasta nettikahvilasta syvältä maahantuojan osoitteen ja lähetin kyselyn, mistä patjan saisi ja mihin hintaan. - Kiitos kirjeestäsi, olemme lähettäneet sen Volosin edustajallemme...," mutta ei hintaa eikä toimitusaikaa. Volosissa kävelimme commun opastamina kaksi kilometriä pahaa aavistamattoman edustajan kauppaan. Hän säikähti. - Soittakaa huomenna kymmeneltä ja kertokaa jollan tiedot, niin kysyn heti

Alonnisosin Steni Vala maahantuojalta. Sitten neljännestä yli kymmenen soittakaa uudestaan ja asia on selvä. - Ettekö ole saanut minun sähköpostiani? Siinä oli jollan kaikki numerot. - Olen saanut. Hyvä, sitten soittakaa neljännestä yli kymmenen ja kerron hinnan oitis, mies vastasi ja antoi käyntikorttinsa. Aamulla soitin. Automaatti vastasi kreikaksi jotain. Soitin vartin välein ja automaatti puhui aina samaa. Menin ystävälliseen kahvilaan ja kysyin tarjoilijalta, mitä automaatti sanoo. - Jos haluat ostaa veneen, paina 1, jos perämoottorin, paina 2... Painoin 1, kuuntelin ja kysyin, mitä automaatti nyt sanoo. - Soita 10 minuutin kuluttua uudelleen. Siinä perjantai kului. Tankkasimme vettä ja dieseliä, kävimme kaupassa ja lounaalla, saimme pyykkimmekin pesete-

tyksi. Viimein edustaja vastasi, hän oli kysynyt maahantuojalta, mutta ei ollut vielä saanut vastausta. Iltapäivällä tuli sähköposti, että hän vastaa heti, kun vastaus tulee. Ei tullut. Lauantaina oli aloituksesta kulunut jo 13 päivää, mutta hinta ei vielä ollut selvinnyt. Vakuuttuneena siitä, että seuraavakin jollani on arvostettu Quicksilver, kaivoin liimapurkin esiin. Sain patjan pitämään sen verran, ettei tarvinnut pumpata joka päivä. Tiistaina kauppias kertoi hinnaksi 500 euroa ja toimitusajaksi vähintään kuukauden. Vastasin, ettemme jääneet odottamaan.

Kuumaa Satamakirja väittää Volosissa puhaltavan etelästä riippumatta, mistä muualla tuulee. Korkeiden vuorien ympäröimä kaupunki on kattila, johon aurinko porottaa ja saa merituulen puhaltamaan. Se voimistuu vallitsevasta etelä- tai pohjoistuulesta, hieman ehkä heikkenee

itä- ja länsituulesta. Kaupunki ja varsinkin sen satama on painostavan kuuma. Sunnuntaina emme jääneet hikoilemaan, vaan läksimme liikkeelle vaikka Egeanmeren keskiosalle kirjoitettiin gale warning, 8 boforia, 20 m/s. Egean meren luoteisosa on rauhallisempi ja Volosin lahdessa pääsee aina myötäriä suojaiseen satamaan. Tuuli veti hyvin lahden kaakkoisnurkan Vathoudiin. Ankkuroimme tuttuun poukamaan. Tavernan omistaja pauloitti verkkoaan ja tervehti iloisesti. Söimme gavroseja. Gale warning jatkui ja pysyimme paikoillamme. Tiistaina kokeilimme pysyisimmekö jo Trikerin saaren etelärannan satamassa. Ei tuullut juuri lainkaan. Keskiviikkoaamuna heräsin lounaistuulen puhaltaessa sisään satamaan ja läksimme liikkeelle. Pääsimme muutaman kaapelinmitan purjein ja sitten meri oli kuin peili. Myöhemmin virisi etelästä tuuli,

13 joka tulisi sisään mantereen Plataniaan ja jatkoimme Skiathoksen Koukounariesin lahteen. Tuuli vaihtoi matkalla suuntaansa pohjoiskoilliseksi ja viilensi ihanasti koko päivän. Ennuste voimistui taas kovaksi vastaiseksi eikä meillä ollut kiire. Egeanmeren parhaimmaksi hiekkarannaksi mainostettu Koukounaries kelpasi. Pohjois-Sporadit - Skiathos, Skopelos ja Alonnisos - ovat suomalaiselle ihanteellista purjehdusvettä. Vallitsevat tuulet puhaltavat pohjoisesta ja itä-länsisuuntaisen saarijonon suojassa aallokko on olematonta kuin Saaristomerellä konsanaan. Perjantaiaamuna ennustettiin sopivan kokoista tuulta ja sen kääntyvän myöhemmin luoteeseen. Nostimme aamulla purjeet ja suuntasimme itään ja koilliseen.

éa ja Andros kuuluvat Kykladeihin. PohjoisSporadeihin kuuluvat Evian lisäksi Skiros, Skiathos, Skopelos ja Alonnisos. KoillisSporadeilla kävimme Limnoksessa ja paluumatkalla Agios Evstratioksessa.

Yöksi kalaan

Pohjoinen Egeanmeri, alla Pohjois-Sporadit

Limnoksen Mirinan satama

Purjehduksen riemua

ivi ja Werner ilmoittivat saapuvansa Thasokseen Mumman ja Waarin (tuplavaari) luo purjehtimaan. He ovat kokeneita veneilijöitä, Vivi kolmatta kertaa Kreikassa ja Werner toista. n vaarilla pieni huone, ilmoitti poika peräpunkan nähtyään.

Kesäkuun lopussa läksimme suuntaamaan Thasokseen ja aluksi Skiathoksesta koilliseen. Pari viikkoa oli tuullut pohjoiskoillisesta ja ajattelimme seilata vain Skopelokseen. Alku meni hyvin keula kohisten skuutit hieman kevennettyinä ja saarten välissä tuuli odotetusti muuttui myötäisemmäksi ja vauhti parani. Otimme suunnan Skopeloksen eteläkärjen Stafilosiin, mutta ennen sitä tuuli heikkeni ja tyyntyi lähes kokonaan. Kun edessä näkyi mielenkiintoinen viri, annoimme veneen liukua Stafilosista ohi. Helpostihan sinne takaisin pääsisi. Viri oli tiukasti vastainen ja seuraavaan saareen Alonnisosiin kurssi vielä nousi, mutta niin kääntyi tuulikin saarten välissä. Mittari ylitti puuskissa 10 m/s ja vauhti 7 solmua.

Saarten suojan puolella ei aallokkoa ollut lainkaan. Kansi kuivana ja bikinit päällä kiidimme koilliseen pohjoisluoteen puhaltaessa. Sivuutimme Alonnisosin Patitirin ja kokosimme purjeet vasta Steni Valassa. Harvinaista herkkua, että näillä vesillä pääsee koko päivän liikkumaan purjein. Jäimme tyhjään poukamaan ankkuriin, josta aamulla koillistuulen taas viritessä siirryimme tavernalahteen. Se oli melko tyhjä ja kahden fiskarin välissä oli sopiva rako, jossa ei tarvitsisi pelätä seuraavan tulijan panevan ankkuriaan ristiin.

Odottelua Ennuste oli kovaa vastaista tuulta Limnokseen ja kulutimme päivää lueskellen. Viikonlopuksi satama alkoi täyttyä, yksi ruotsalainenkin tuli. Rantaviihde esitettiin tällä kertaa italiaksi. Köysien vastaanottajat seisoivat laiturilla tukahduttavassa paahteessa puoli tuntia, kun perämies yritti siirtää suurta purtta sivusuunnassa oikealle kohdalle. Edestakainen sahaaminen ei tuottanut haluttua tulosta, ruoriakin kun olisi pitänyt huomata pyörittää. Ankkuri ylös ja uudestaan ja neljännellä lähestymisellä osui kohdalleen. Sekä kreikkalainen Navtex että Deutscher Wettedienst ennustivat meltemin jatkuvan kovana. Korkeiden saarten välissä oli suojaista ja Steni Vala niin syvällä, että sinne pakahtui. Hampurin ennusti tuulen kääntymistä päivän kerrallaan ja odotimme päivän kerrallaan. Sunnuntailounaan jälkeen siirryimme salmen yli luonnonsuojelualueelle Peristéran saaren poukamaan, josta kaikki muut ymmärsivät heti poistua. Neito täytti 38 vuotta. Lauloimme hänelle ja vene hyrisi tyytyväisyyttään. Papukaija piti puheenkin. Illalla souti vanha mies lopuillaan olevalla veneellään ja koputti laitaamme. Tuomisiksi hänellä oli muovipussin pohjalla pieniä luumuja. Pyysimme elekielellä nousemaan veneeseen, mutta mies pysyi jollassaan. Kirsti tarjosi lasin viiniä ja sen juotuaan mies iloisesti souti rantaan. Opettelin ottamaan vastaan Navtexin lähetyksiä laptopilla. Taskulamppua ja kännykkää lukuun ottamatta en veneessä us-

ko muihin kuin kiinteästi asennettuihin laitteisiin, mutta on laptop jonkin tason varalaite. SSB-vastaanotin otti pitkällä ulkoantennillaan keskipitkien aaltojen lähetyksiä paremmin vastaan kuin tehtävään rakennettu erillinen laite omalla aktiivipatukallaan. Limnoksen Navtex-lähetin oli ollut toimintakyvyttömänä viikkoja ja Kreetaan alkoi olla matkaa. Tiistaina lahteen saapui kaksi vuokravenettä ja saapuvan laivueen johtovene. Tuulikin heikkeni ja kääntyi sopivasti ja seilasimme salmen yli Steni Valan pohjoispuolelle. LuoteisEgeanmeren ennuste olisi jo ollut hyvä mutta seuraaviin satamiin Koillis-Egeanmerelle tarjottiin 6 - 7 boforia suoraan päin näköä. Päätimme katsoa aamuun.

Urheiluahan tämä Kippari täytti 69 vuotta. Silloin kun numerot keksittiin, eivät tämän ikäiset ukot muuhun enää pystyneet. Aamu oli muutenkin iltaa viisaampi. Kreikkalaisen ennusteen suunta oli edelleen vastainen NNE, mutta koko muuttui 5 boforiksi, paikoin 6. Turkkilainen kirjoitti Egeanmerelle galewarningia, mutta päivien odottelun jälkeen liipaisinsormi on tunnetusti herkässä ja valitsimme kreikkalaisen ennusteen. Edellisten päivien tuuli näkyi merellä vastaan vyöryvänä maininkina, joka pakotti avaamaan paljon purjetta. Ulompana avasimme jo täydet kankaat ja mittarin osoittaessa 11 m/s luovimme idästä hiukan pohjoiseen. Vastaan tuli Piperin saari ja jouduimme käymään styyrpuu-

rin halssilla. Paapuurilla kurssi veti vieläkin hiukan alle Agios Evstratioksen, jonne tulisi matkaa kaikkiaan yli 50 mailia. Päivän mittaan kurssi nousi ja tuuli hiukan koveni ja lounassalaattia syödessä Ag. Evstratios oli suoraan keulassa. Kurssi nousi edelleen emmekä löysänneet purjeita, vaan katsoimme miten sää kehittyy. Iltapäivällä seilasimme tiukasti vastaiseen kohti Limnosta ja illalla voimme jo hiukan keventää skuutteja ja vaihtaa Kirstin ruorista herra Helmeriin. Vauhti lähenteli 7 solmua. Tuuli keveni auringon laskua kohti eikä Limnoksen etelärannan Agios Pavloun lahdessa ollut purjeiden kokoamisessa vaikeuksia. Kryssiä tuli 72 mailia. Pimeässä ankkuroimme laajaan lahteen 5 m:n veteen, nautimme iltapalan ja nukahdimme helposti. Yöllä tuuli yltyi ja aamulla meltemi vinkui suoraan koillisesta kovemmin kuin edellisenä päivänä merellä. Illaliselle siirryimme muutaman mailin länteen Thanosin lahteen. Yö oli rauhallinen. Vietimme verkkaisen aamun ja iltapäivällä siirryimme 6 mailia luoteeseen saaren pääkaupunkiin Mirinaan. Hampuri ennusti lähipäiviksi kevyttä pohjoisluoteista, siis vastaista Thasokseen. Lauantain vastaisena yönä sisään vyöryvä aallokko herätti Limnoksen Mirinassa, kuten monasti ennenkin, aamulla kello neljä. Tuuli oli kääntynyt länteen. Sitten satamaan saapui Thessalonikista suuri autolautta, silitti meren ja jäi sisemmän aallonmurtajan jatkeeksi siksi aikaa, että tuuli ehti palata takaisin pohjoiseen. Vanha maininki kui-

Poutapilviä Samothrakessa tenkin letkutti paattia niin, että aamiaisen jälkeen läksimme koilliseen Samothrakeen. Ennuste oli WNW 4, paikoin 5, pian SSW. Ei tullut viittä eikä neljää, motoroinniksi meni. Taiteilijoilla, arkeologeilla ja arkkitehdeillä on monta syytä mennä Samothrakeen, meillä muilla vain yksi. Sama kuin Scillyn saarilla, kukaan muu ei ole siellä käynyt. Puolivälissä matkaa meren pinnassa näkyi kaksi suurta, valkoista kelluvaa kohdetta, joita luulimme ensin kuolleiksi delfiineiksi. Lähemmäksi tultuamme ne katosivat, suihkauttivat vesipatsaan ilmaan, nousivat hieman näkyviin ja sukelsivat kadotakseen kokonaan. Valaita, suurempia kuin purjeveneen runko. Kuumissamme pysähdyimme silti muutaman kerran uimaan joutumatta valaan vatsaan.

SAMOTHRAKE JA THASOS Saaren satama Kamariotissa oli lähes täynnä, vaikka ei ollut sesonki. Juhlaliputettu sotalaiva vei pitkän matkan laituria. Maanantaina kylä oli jo hyvin hiljainen. Nousimme taksilla pääkaupunkiin Samothrakiin (Koraan) ja ihailimme koreita kujia ja ylhäällä olevaa linnoitusta. Lounaan aikana keskipäivällä kaupunki sammui kokonaan. Saimme kuitenkin tilatuksi taksin ja laskeuduimme alas ja ryhdyimme siestan viettoon mekin. Meltemi oli puhaltanut itsensä läkähdyksiin ja Hampuri ennusti kevyitä tuulia viikoksi eteenpäin. Tiistaina läksimme päivänvarjot ylhäällä länteen. Kevyt etelätuuli kuljetti neljää solmua sileää merta pitkin. Suuri marmoripaakku Thasos siinsi 30 mailin päässä eikä ketään muita ollut näkyvissä. Vasta muutaman mailin päässä saaresta

erottui pari purjevenettä ja tuulikin tyyntyi sopivasti, että pääsimme ankkuroitumaan sveitsiläisen viereen Alikin lahteen, joka on avoin lounaaseen. Myöhemmin tuli kolmanneksi saksalainen. Lahden perukka on valkoista hiekkarantaa, rannoilla muutama talo ja taverna. Ulapalta puhaltanut tuuli oli kuljettanut lahden täyteen lämmintä pintavettä, 27 astetta, viisi astetta lämpimämpää kuin avomerellä. Uimme ja levähdimme ja soudimme illalla yhteen pohjukan tavernoista. Ukkonen hätyytteli pohjoisesta, mutta pysyi maissa. Ilta oli kuuma ja kostea. Keskiviikon vietimme Alikissa. Nousin illalla rinteelle katsomaan maisemaa etsimen läpi ja söimme päivällisen rinteen tavernassa. Yöllä tuuli vinkui takilassa, mutta puhalsi maista,

17 joten ääntä lukuun ottamatta häiriöitä ei tullut. Aamiaisen jälkeen läksimme sekavaan mereen pohjoiseen ja poikkesimme tutkimaan mielenkiintoista lahtea viisi mailia Thasosin kaupungista kaakkoon. Itse kaupungin satama on suuri, avara ja pitkään aallonmurtajaan jäi tilaa kymmenille veneille, vaikka tulleet olivat kiinnittyneet kyljittäin.

Askartelua Olin ripustanut talvella ostamani Lopolightin yhdistetyn kolmisektori- ja ankkurivalaisimen staagiin yöpyessämme ankkurilahdissa, mutta mastonhuippuun se kuuluu. Varsinkaan pieniin veneisiin eivät kaiteissa olevat kulkuvalot avomerellä kovassa aallokossa näy kuin läheltä ja silloinkin hetkittäin. Aallot niitä joskus huuhtelevat niin, että kuoret irtoavat. Kipparille tuli matka mastoon. Yksi horisontaalisen (akselin) ankkuripelin etu on, että siihen voi helposti ohjata fallin pään ja nostaa telakalla raskaita esineitä veneeseen tai veneen ollessa meressä miehen mastoon. Nostofalli kiinnitettiin puosuntuoliin ja varafalli valjaisiin. Näin aina tehdään, vaikka en ole koskaan kuullut tuolin pettäneen saati toisen fallin pelastaneen putoavaa asentajaa. Nuorempiakin homma tuntuu pelottavan. Kirsti seisoi keulalla ja piti köyttä tiukalla ja itse käytin mastossa ankkuripelin

radio-ohjainta. Laiturilta näytti kuin nainen olisi yhdellä kädellä vetänyt miehen maston huippuun! Ensimmäinen retki meni takilan tarkastamiseksi ja tiedusteluksi, miten valaisin mekaanisesti kiinnitettäisiin. Vanha Hellan torni oli murtunut eikä siitä ollut kuin jalusta jäljellä. Purkaminen sujui ajan kanssa ja panin paperin maston huipun asennuslevyn päälle sabluunaksi ja puhkoin siihen kynällä reiät. Sitten alas ja samat reiät porattiin uuden valaisimen asennuslaattaan. Toisella retkellä valaisin istui puolessa tunnissa paikoilleen ja johdotkin osuivat liittimiin oikein päin. Yöllä kokeiltaessa paistoi maston huipusta ihmeen kirkkaat värivalot tai kaikki valkoisina. Ledeillä toimivalle Tricolorille mittari osoitti vajaa 0,4 A ankkurivalolle 0,2 A. Yön käyttö palautuu aurinkopaneeleilla tunnissa.

Aliken lahti Thasoksessa

Voiton jumalatar Nike Samothrakessa Myöhemmin kuulin luotettavalta taholta, että sähköiset vinssit osaavat vikatapauksissa jäädä käyntiin, vaikka nappulasta hellitettäisiin. Jälki mastossa voi silloin olla rumaa. On syytä säätää seuraavalla kerralla vinssin kytkin vain miehen painoa vastaavaksi ja kehottaa köyden päästä kiristävää varautua löysyttämään, jos mastosta huuto kuuluu.

Vauhtia mumman ja vaarin elämään Thasoksen kaupunki on hyvä miehistönvaihtopaikka. Suomesta lennetään mantereella olevalle Kavalan kentälle suoraan tai Ateenan kautta. Provianttikauppoja on paljon. Löpöauto ajoi laiturille. Vettä oli pitkä matka kantaa, mutta kuitenkin saatavissa. Suomalaisen keskikulutus on 160 litraa vettä vuorokaudessa, siis täsmälleen sama kuin veneemme vesitankit yhteensä. Määrä tietää 20 litran kassilla 8 retkeä hanalle. Monessa Thasoksen kahvilassa on internetverkko ja muutama internetkahvilakin. Ensimmäisessä hotspotissa oli

käydä huonosti. Kännykkäni löysi vapaan verkon ja pääsin siihen kytkeytymäänkin, mutta en enää internetiin. Kysyin tarjoilijalta neuvoa ja hän kertoi verkon olevan vain heidän teknillisen verkkonsa ja välittävän tilaukset keittiöön. Siitä ei päässyt internetiin. Sitten tuli kokki ja kysyi, tilattinko tähän pöytään tonni hummereita. Limnoksen Navtex-asema oli ollut toimintakelvoton niin kauan kuin sen kuuluvuusalueella olimme olleet, joten pohjoisen ennusteet oli ollut pääteltävä eteläisemmistä itse. Nettikahvilan laajakaistalla sai Poseidonin tuulikartan helposti ja siinä näytet-

tiin keskellä Aegeanmerta puhaltavan seitsemän boforia ja pohjoisessa vain kaksi. Gale warningit, joita Turkki ja Kreikka vuoronperään nyt kirjoittivat, eivät meitä koskeneet. Maanantaiaamuna kiipesin antiikin teatteriin, akropolisiin ja venetsialaiseen linnoitukseen, joista kaikista on huikeat näköalat Egeanmerelle.. Tiistaina Vivi ja Werner saapuivat auttamaan mummaa ja vaaria. Ensimmäisenä päivänä polskutettiin muutama tunti kaupungin hiekkarannalla. Kun joukko oli lähtenyt kotoa aamulla klo 4, sammui väki pian lou-

Thasoksen satama antiikin teatterista naan jälkeen. Keskiviikkona siirryimme veneellä muutaman mailin kaakkoon ja parkkeerasimme Makriammosin poukamaan. Pienet polskuttivat renkaineen matalassa hiekkarannassa keskeytyksettä kolmatta tuntia ja palasivat heti ensimmäisen hiekalla käynnin jälkeen veteen. Purjehdimme kaupunkiin ja myöhäisen lounaan jälkeen alkoivat itse kullakin silmät lumputtaa. Kerran kun olimme Spetsaissa juhannuksena, etsimme satamakirjan mainitsemaa tavernaa. Löysimme sen, mutta sitä vielä kunnostettiin. Sanoivat avattavan vasta kesällä. Kun kesä täälläkin nyt lähestyi, ruvettiin paikkoja panemaan kuntoon. Kaksi miestä kulki laituria ja availi vesihanoja ja monesta

tulikin vettä. Olivat kääntäneet ison hanan auki. Mikä autuus panna letku hanaan ja päästä laiturisuihkuun! Autuus loppui siihen, seuraavana päivänä hanoista ei vettä enää tullut. Torstaina polskutettiin taas kaupungin rannassa. Mumma on TPS-fani ja täydensi urheiluvälinevarastoa rantapallolla. Kun aurinkoonkin oli jo totuttu, viihdyttiin meressä viisi tuntia. Perjantaina siirryimme Thasoksen kaakkoiskulman Alikeen pieniä uittamaan ja jäimme lahteen yöksikin. Lauantaina palasimme lounaan jälkeen Thasoksen kaupunkiin. Kesä lähestyy, illalla veneitä tuli, ettei laituriin jäänyt kuin sata metriä tyhjää. Olimme tultuamme kokeilleet vesihanoja, mutta paineita ei ollut. Nyt huomasimme joidenkin tankkaavan ja sainoin Kirstille, että jos tässä maassa jotain

voi tehdä, se on silloin tehtävä heti. Saimme tankin täyteen ja siihen vedentulo lakkasi. Ehkä ystävällinen virkamies seurasi kiikarillaan ja odotti, kunnes olimme valmiit. Kokeilin mielenkiinnosta taas sunnuntaina ja maanantaina. Joskus tuli, yleensä ei tullut. Hyvästelimme suvun tiistaiaamuna ja seilasimme salmen yli mantereelle Keramotiin. Niemen meren puolella oli pitkä hiekkaranta ja jäimme edustalle vielä vilvoittelemaan. Keramotin lauttasatama oli täynnä suuria kalapaatteja eikä yhtään purjevenettä näkynyt. Kukaan muu ei ollut läpikulkumatkalla. Kirsti lensi Ateenan kautta Helsinkiin, muun suvun tapasin vielä lautan saapuessa aamulla.

Kavalan kaupunki mantereella

Orfeus Kavalassa Orfeus, luokkatoverini 55 vuoden takaa, saapui vaimoineen heinäkuun viimeiseksi viikoksi konsertoimaan ja purjehtimaan. Bunkrauksen jälkeen siirryimme niemen kärkeen ankkuriin ja uimaan ja illalliselle hieman lähemmäksi kylää. Yöllä liippaili ukkonen pariin otteeseen läheltä ja heitti muutaman rivakan kuuron ja ohi rientävät kalapaatitkin keinuttelivat, mutta kaikkiaan yö meni unessa.

Papukaija taas Aamun otimme rauhallisesti ja hieman ennen puolta päivää nostimme purjeet ja suuntasimme länteen. Kippari oli saanut tuliaisiksi laktritsia ja unohti tarjota papukaijalle. Siitäkös tämä otti nokkiinsa ja manasi ukkosen suoraan kohti venettä. Näimme tulon tutkassa ja varauduimme

kohtaamaan styyrpuurin halssilla ja selviydyimme hyvin. Tuulimittari nousi vain 16 metriin sekunnissa, koska huomasimme syöttää papukaijan ajoissa. Ankkuroimme Thasoksen saaresta länteen, mantereen Nea Peramosin lahteen. Suomea puhuva nuorukainen tuli tapaamaan, olivat lomamatkalla Loviisasta. Äiti on syntyjään suomalainen, isä kreikkalainen. Oikeita ulkomaalaisia näissä lahdissa ei näy, massaturismista puhumattakaan. Menimme illalla gavroseille suositeltuun tavernaan ja vielä kauppaan ja ehdimme takaisin veneeseenkin ennen kuin ukkospilvi ehti vaikeuttaa jollalla soutamista. Yöllä tuuli pohjoisesta ja vähäinen maininki idästä keinutti uneen ja välillä taas hereille. Iltapäivällä purjehdimme

upean slöörin Thassoksen kaupunkiin ja söimme illalliseksi täytettyjä kalamareja. Vettäkin saimme letkusta ja pääsimme suihkuun. Aamulla vuokrasimme jeepin ja kiertelimme vuorilla ja iltapäivällä palasimme rantaan uimaan. Mantereella sijaitsevaa Kavalan kaupunkia mainitaan Kreikan kauneimmaksi, mutta pilottikirja antaa satamasta vastakkaisen kuvan. Lauantaina nousimme kantosiipialukseen ja läksimme tutkimaan. Ei satama mikään kamala ollut ja kaupunki ihan asiallinen. Vanhaa osaa kunnostetaan vauhdikkaasti ja varsinkin sen yksityistalot olivat jo hienot, vaikka Välimeren infrastruktuuri estää pohjoismaalaista silmää näkemästä maisemaa sähköpylväiltä ja jäteastioilta.

Thasoksesta kohti Suomea GPS kertoi Thasoksesta Turkuun olevan 2194 km eli 1211 merimailia, mutta olin kauempana kotoa kuin koskaan myöhemmin. Matka pitenee Gibraltarin kautta kierrettynä nelinkertaiseksi. Suomesta katsottuna jo Välimeri on yhtä pitkä kuin matka sinne. Hyvä enne kotimatkan alkamiseen oli Limnoksen Navtexaseman korjaantuminen, maanantaina se lähetti ensimmäisen ennusteen pariin kuukauteen. Kesä alkoi. Orfeus vaimoineen läksi aamulautalla Kavalan kentälle ja itse irrottauduin ja suuntasin etelään Limnokseen. Ennusteen

mukaan meltemi alkaisi puhaltaa ja kiihtyisi tulevina päivinä. Tuuli virisi varhain ja voimistui 10 metriin sekunnissa ja Samothraken ja Mount Athosin päällä näkyi meltemistä kertova sikarin muotoinen pilvi. Päivällä tuuli kuitenkin heikkeni, mutta selvisin 60 mailin matkasta 12 tunnissa. Illalla meltemin ennustettiin lähipäivinä yltävän myrskyn voimakkuuteen. Olin ennenkin pitänyt tuulta Limnoksessa, tiesin pesulan, vesihanat ja muut tarvittavat paikat. Päivästä toiseen Navtex kirjoitti tälle merialueelle 8 boforin (20 m/s) gale warningin.

Veneitä oli Mirinan satamaan kertynyt suuri joukko. Vain kaksikantiset tai kolmisaalinkiset veneet ja niitä suuremmat liikkuivat. Uuden aallonmurtajan myötä saaren lauttaliikenne on vilkastunut. Nyt suuria aluksia tuli Thessalonikia ja Kreetaa myöten, usein aamuyöstä. Seitsemässä vuodessa ovat Kreikan vesien veneet ja lauttaliikenne selvästi lisääntyneet, vaikka satamat ja marinat eivät ole juuri kohentuneet. Hiekkarannoille on päivänvarjoja putkahtanut kuin voikukkia keväällä.

22 Elokuun ensimmäiseksi maanantaiksi ennusteet heikkenivät siedettäviksi, mutta odotin tiistaihin. Heikkenneessä tuulessa avomeren aallokko läiskii purjeita inhottavasti. Ei läiskinyt enää tiistaina, enimmillään tuuli kävi neljässä boforissa ja sain 20 mailin matkaan kulumaan kuusi tuntia. En kiinnittynyt laituriin kuten ennen, vaan jäin aallonmurtajien ulkopuolelle hiekkarannan edustalle ankkuriin. Agios Evstratios on hedelmätön saari keskellä Egeanmerta eikä sinne kenelläkään ole ollut asiaa. Viimeksi rahdattiin vaarallisia poliittisia vankeja kuten Mikis Theodorakis. Saaressa ei ollut autoja eikä niille teitäkään. Sitten perhelomailijat keksivät rauhallisen saaren. Nyt Euroopan lomakausi näkyy tavernoissa, toinen lahdista on nuderanta ja citymaastureita jonoksi asti. Disko pauhasi aamun kolmeen ja saaren ainutlaatuisuus oli muisto vain. Keskiviikkoaamuna nostin purjeet ja läksin 50 mailia lounaaseen Skyrosiin. Ennuste oli myötäistä neljä boforia, paikoin viisi. Ei tullut viiden paikkaa, vain neljää ja alle. Aikaa kului kymmenen tuntia. Ankkuroin Pevkin lahteen pääkaupungista Linariasta länteen. Tuuli ja etenkin eri suunnista puhaltavat kovat puuskat voimistuivat koko yön ja välillä herättyäni huomasin yhden köliveneen ja katamaraanin puuttuvan, nyt sen valot näkyivät ulompana. Jos meltemi puhaltaa läpi yön, päiväksi tarjotaan 15 m/s. Aamuyöstä heräsin tössähdykseen. Olin ajautunut moottoriveneen muoviseen

kiinnityspoijuun. Aamun valjussa en nähnyt, onko poijusta tai siihen kiinnitetystä veneestä köysiä meressä, enkä käyttänyt moottoria, vaan yritin vetää venettäni ensin ankkuripelillä kauemmaksi. Navakka tuuli painoi vastaan ja ankkuri lähestyi poijun painoa. Kun en taskulampulla löytänyt mereen katoavia köyden päitä, työnsin moottorilla eikä se sammunut. Ankkurikin nousi kuin Lofransin mainosvideossa. Ankkuroin uudestaan, katamaraanikin oli palannut. Kiristin moottorilla, mutta ankkurikettinki seurasi perässä. Ankkurissa oli suuri tuppo levää. Monen yrityksen jälkeen onnistui ja pääsin aamiaiselle. Vain aamiaiselle. Lahteen johtavaan laaksoon oli keskelle pantu korkea vaarantappi ja tuuli vieri rinteitä alas vuorotellen koillisesta ja luoteesta ja irrotti taas ankkurin. Siirryin pääkaupungin Linarian lahteen, jonka pohja on satamakirjan mukaan savea, siis paras mahdollinen. Vuoren päällä oli jo meltemistä kertova sikarin muotoinen pilvi ja mittari osoitti tuuleksi 15 m/s. Linariaan ankkurointi onnistui toisella yrittämällä, kun pakilla ankkuri ei enää antanut periksi. Tämän tehtävän takia purjeveneeseen moottori asennetaan. Päivällä tuuli voimistui lisää ja odotin iltaan ennen kuin panin Hondan jollaan ja ajoin tavernaan. Yöstä tuli rauhallinen, vaikka meltemi vinkui takilassa.

Ympäristöpolitiikkaa Skyrosin Linarian lahdessa ankkuri istui savessa kuin Kekkonen vallassa ja tuuli viisaampana antoi periksi. En

lähtenyt lauantaiksi lähemmäksi Ateenaa, mutta sunnuntaina arvelin 30 mailin päässä Evian itärannan Petriesissä olevan tilaa, vaikka Euroopan lomasesonki oli kiivaimmillaan. Alku läksi lupaavasti, kun pohjoistuuli virisi heti aamusta. Tuulen ennustettiin voimistuvan, mutta ei ylittävän 10 m/s. Kun tuulimittari myötärillä näytti 14 m/s ja nopeusmittari 8 solmua, reivasin. Tuuli totteli ja palasi heti alle 8 m/s. Petries on idästä suojaavan niemen kainalossa, kaakkoon auki oleva lahti, jonka satamaa suojaa eteläinen aallonmurtaja. Yritin kaksi kertaa jäädä edustalle, mutta ankkuri luisti kuin poliitikko vastuusta, vaikka löysin valkoisen hiekkapohjaisen täplänkin. Kiinnityin laidasta laituriin, johon tuuli kovetessaan painaa ja josta voi olla hankala irrottautua. Laiturilla oli mahtavia verkkokekoja. Onneksi purjehdus tiedetään eliittiurheiluksi, joten satamien hajuhaitoista vaietaan kuin vihreät Saaristomeren kalankasvatuksesta. He voisivat ministereinä tehdä vuosikymmenen ympäristöteon ilmoittamalla, että kouluissa ei enää kirjolohta tarjota. Lounaan jälkeen Evian päältä nousi hurja pilvi vastatuuleen. Sisävalot piti sytyttää paljon ennen auringonlaskua, jolloin sade ja salamointi alkoivat. Niin viileäksi ei vetänyt, että luukut kiinni olisi tarjennut ja verkkokekojen vuoksi piti yöksi kiinnittää rotanestolaitteet, joita Suomessa hyttysverkoiksi kutsutaan. Maanantain ennusteessa näkyi vielä seiskoja ja jäin nuuhkimaan Petriesin leipomoa.

Sadevaatteet Hampuri ennustettua keskiviikosta voimistuvaa, puuskaista pohjoistuulta heräsin tiistaina auringonnousuun ja työnsin veneen ulos laiturista ennen kuin tuuli voimistuisi ja vaikeuttaisi irrottautumista. Yön ennuste ei jostain syystä ollut vastaanottimeeni tullut. Aallonmurtajien ulkopuolella odotti jo viisi boforia ja Evian päällä meltemistä kertova sikarin muotoinen pilvi. Meltemi on Egeanmeren kesään kuuluva, usein kova tai myrskyinen pohjoistuuli, joka kestää päiväkaudet, joskus pari viikkoa yhteen menoon. Se puhaltaa voimakkaimmin Turkin rannikon läheisyydessä, mutta ulottuu hyvin Eviaankin. Kello kahdeksan ennuste korotti kuutoseen, paikoin seitsemään boforiin, mutta olin jo matkalla. Palattuani täysistunnolta laatikkoon, olivat rallit märät. Aalto oli pyyhkäissyt yli. Mittari näytti 12 m/s. Puin sadevaatteet ja se tehosi heti. Meri asettui ja Evian päältä katosi sikarin muotoinen pilvi. Riisuin sadevaatteet ja hetken päästä jouduin käynnistämään moottorin. Puolen tunnin kuluttua kuljettiin taas purjein ja laskin Kafireasin salmeen. Evian puolella on Haltia korkeampi vuori ja Androsissakin kilometri, joten tuuli pakkautuu salmeen. Sikari komeili kummankin saaren harjalla. Mittari nousi tasaisesti. Pienensin purjeita kuudessa boforissa ja taas seitsemässä. Kahdeksassa puin sadevaatteet ja heti tehosi. Tuuli palasi hetkeksi kuuteen ja riisuin sadevaatteet. Androsin saari rupesi suojaamaan aallokolta, vaan ei tuulelta. Miehekäs-

Petriesin satama tä menoa, kun mittarit palasivat kahdeksaan boforiin (18 m/s) ja kahdeksaan solmuun. Vaari pitäisi enemmän viitosista. Perille tultiin tuttuun lahteen hyvin. Laiturien suojanpuolet olivat täynnä veneitä, tuulen puolelle en halunnut jäädä. Vaahtopäät koristivat lahtea kauttaaltaan, mutta pohja on savea ja uskoin kekkoseen.

Meltemi hyvästelee... En viitsinyt 40 mailin purjehduksen jälkeen mennä tavernaan, vaan korvasin sen torkuilla ja iltateellä. Yö oli hyvin rauhallinen, samoin keskiviikkoaamu. Lounaalle valmistautuessani tuuli innostui lähentelemään 20 m/s lukemia ja pysyin veneessä. Lautat liikkuivat vielä kaikki. Ne käänsivät kapeassa lahdessa, pysähtyivät, laskivat ankkurinsa ja peruuttivat sivutuulessa laituriin. Joukossa Suomesta ostettuja, joiden ei tyynessäkään sanottu selviytyvän Ruissalon väylästä alle yhdeksän solmun. Auringon laskettua tuulen alaraja painui 10 m/s ja pääsin kastumatta jollalla tavernaan ja kauppaan. Söin pihvin ja ostin

kahden päivän proviantit ja täytin juomavesipullot. Torstain ennuste oli jo seitsemän boforia. Yöllä tuulen metelöinti takilassa herätti usein. Vaikka vene oli muutaman veneenmitan rannasta, ei tuulelta saanut mitään suojaa, kun rinteillä ei kasva puita. Vaahtopäät piiskasivat venettä, mutta niillä ei ollut korkeutta. Aamun sarastaessa mittari pyyhki yli 15 m/s, kun edellisenä aamuna oli ollut lähes tyyntä. Kuljetin jollalla toisen ankkurin. Ei vanha vene ankkurissa paljon souda, mutta rauhoittui sekin selvästi. Noustuani veneeseen tuuli meni jollan alle ja nosti sen melkein pystyyn. Olen tuulisilla ankkuripaikoilla joskus nähnyt, kun jolla moottoreineen pyörähtää ympäri. Niinpä nostin moottorin pois jollasta. Ennuste osui nyt kohdalleen, tuuli oli boforia miedompi kuin keskiviikkona. Olen tehnyt perämoottorille housut, jonka tehtävänä on pitää henskelit moottorin alla. Niistä se on helppo nostaa paikoilleen ja lounaalle ajoin taas moottorilla, kun soutajan tuuli veisi Libyaan.

24 Saattaisi paluumatkalla kehkeytyä uusi nälkä.

...hellittää... Perjantaiaamusta ennustettiin keventyviä tuulia. Kymmeneltä rupesin keräämään ankkureitani merestä. Vara-ankkuri Bruce oli tiukasti savessa ja metri köyttäkin vielä mustana. Irtosi vasta, kun jollan moottorilla työnsin lujasti ankkurin yli. CQR:n lisäksi oli saven sisässä ollut kettinkiä kaksi metriä. Kettinki oli liejusta mustana ja haisi. Nostin ison purjeen ja pohjoistuuli läksi kuljettamaan länteen yli kuutta solmua. Odotin genuan kanssa kunnes pääsin avoimeen tuuleen Kafireasin salmeen. Avasin sitäkin, vaikka ei enää nopeuden lisäämiseksi. Salmen levetessä tuuli tasaantui ja pian mentiin täysillä kankailla yli seitsemää solmua kohti Porto Raftia. Sitten tuuli yhtäkkiä lopahti täysin ja seitsemän boforin vanha aallokko vatkasi kuin pesukoneessa. Vartin kuluttua tuulet palasivat ja tunnin päästä taas uusi pläkä. Sama toistui kunnes virisi kokonaan uusi tuuli vastaisempana ja silitti meren, kun olin vanhasta aallokosta jo päässyt Evian suojaankin. Uusi tuuli vaihteli myös, mutta Porto Raftiin rämmittiin silti niin, että virka-ajan ulkopuolelle meni vain tunnin.

...ja palaa Maanantaina palattiin arkeen ja meltemiin. Edellisille merialueille kirjoitettiin taas seiskoja. Oli meneillään kuumin lomasesonki ja voimakkain meltemikausi. Maanantai ja tiistai jäivät yrittämiseksi. Kahdessa kaupassa vaih-

detaan kaasupulloja. Ensimmäisessä oli vain kreikkalaisia. Samaa kaasua ja sama mekaniikka kuin Camping Gaz, mutta vaihdetaanko tyhjentynyttä pulloa enää Italiassa? Toisessa kaikki olivat tyhjiä, mutta sain vaihdetuksi tyhjän kreikkalaisen tyhjään kansainväliseen! Partureita löytyi kolme, kaikki kiinni. Tiistaina veneelle palatessa meltemi kasteli housun takamukset ja osasin mittarista katsoa, että puhaltaa 15 m/s puuskissa. Tuuli kävi maista eikä nostanut ankkurointia vaikeuttavaa aallokkoa. Sanon usein, ettei tuuli koskaan ole vaarallinen, vasta aallokko tappaa. Istuutuessani päivätorkkujen jälkeen laatikkoon kahville, huomasin jollan pohjan kaipaavan pesua. Pohjan? Jolla makasi tyynesti ylösalaisin moottoreineen veneen perässä. Jollan kaatamiseen ei keskituulta ja aallokkoa tarvita, kova puuska menee ponttonin alle ja keikauttaa jollan moottoreineenkin ympäri. Honda pestiin makealla vedellä, purettiin, pestiin, kaasutin tyhjennettiin, kuivattiin tulppa, vaihdettiin öljyt, ruiskutettiin suojaspraytä ja koottiin. Käynnistyi nikottelematta. Evian salmeen ennustettiin 15 m/s koillistuulia eikä saaren satamissa enää ole miellyttävää. Tuuli voimistuu ja muuttuu hyvin puuskaiseksi kieriessään kilometrin korkeudelta rinteitä alas. Joka päivä salmesta saapui Porto Raftiin pari venettä jäädäkseen. Keskiviikkona meitä oli jo yhdeksän.

Mittarini 9 V:n paristo oli ehtynyt ja saman oli tehnyt varaparistokin. Ostin valintamyymälästä kaksi uutta. Olisin ehkä itse kassiin pakatessani huomannut toisen jääneen kouruun, mutta tässä kaupassa oli kassalla apuhenkilö, joka pani ostokset kasseihin. Kuitissa oli kaksi paristoa, veneessä enää yksi. Seuraavana päivänä kysyin neuvonnasta, mitä tehtäisiin. Tarjosivat kahta uutta ja hymyilivät ymmärtäväisesti, kun otin vain yhden. Tavernassa pudotin omasta kädestäni kahden euron kolikon, joka kieri ties minne. Neito tarjosi kassasta heti uutta tilalle, vaikka kömpelöinti oli omaani. Onneksi löysin kierineen vaivattomasti. Eivät lantit tietysti olisi heilauttaneet kummankaan pään taloutta mihinkään, mutta suhtautuminen lämmitti. Ovat täällä tottuneet, että ihmiset ottavat vain sen, mikä on oikein.

LÄNTEEN Kirsti ja Pirjo saapuivat perjantaina 22. elokuuta Ateenaan ja lauantaina auringonnousun jälkeen läksimme etelään ja Saronnikosin (Ateenan) lahtea lounaaseen. Tuuli oli aamusta vielä kohtalainen ja edellisen päivän kovan tuulen nostama aallokko vatkasi myötärillä aika lailla. Aamupäivällä tuuli voimistui kovaksi, mutta Sounionin niemen ja Makronisosin salmessa aallokko vähitellen tasaantui ja vauhti nousi yli seitsemän solmun. Niemen kärjessä ihailimme Posei-

25 donin temppelin raunioita ja harkitsimme reivaamista, mutta heti kärjen jälkeen näkyi matalampaa aallokkoa ja vähemmän murtuvia aaltoja. Saronnikosin lahdella tuuli odotetusti heikkeni ja kova vauhti hiljeni tasaisesti. Sitten pöristimme jo tunnin moottorilla, mutta tuuli virkistyi ja Kirsti pääsi takaisin ruoriin. Moottoriajon hänkin jättää herra Helmerille. Porosin kaupungin laitureissa oli tilaa ja satamakirja kertoi sesongin huippuna olevankin. Jos eivät viemärien tuoksut aja pois niin öinen diskomökä. Täyttä oli vakituisessa ankkuripaikassani Neorionin poukamassakin. Löysimme siedettävän paikan, joka muuttui hyväksi, kun lähin moottorivene poistui. Sitten merivartijat kehottivat lähinnä rantaa olevia veneitä siirtymään vähintään 100 m:n päähän. Tutkan mukaan niin jo olimmekin, mutta siirryimme vielä hieman ja samaan paikkaan tuli myös toinen kreikkalaisista laskemaan ankkurinsa. Väistyimme ja etäisyydet muihin veneisiin jäivät pienemmiksi kuin kirja opettaa. Oli viikonloppu, Euroopan lomakauden huippu ja miljoonakaupunki Ateena lähellä. Sunnuntaina paikat olisivat tietysti väljentyneet, mutta läksimme pöristämään tyynessä Ermioniin. Pysähdyimme sammakon näköisen Soupian saaren taakse lahteen uimaan ja lounaalle. Ermionin edustalle jäimme illalla ankkuriin ja illastimme upeassa näköalatavernassa niemen etelärannan harjulla. Kiirettä pitää tarjoilijoillakin, kun vuodentulo on suurimmillaan. Laskeuduimme alakaupunkiin

ja valitsimme kahvilan vainun siis tuoksuttomuuden - perusteella. Ermionissa ei ole jäteveden puhdistamoa eikä monessa muussakaan kaupungissa, kun heti rannasta on yli 50 metriä vettä, sama kuin Itämeren keskisyvyys. Kun veneestä uimaan meno oli kyseenalaista, siirryimme 14 mailia ankkuriin Porto Heliin, mutta pääsimme vain osan purjein. Ilmanpaineet olivat alhaalla ja kelit kevyet ja tukahduttavat. Tiistaina siirryimme Porto Helissä laituriin, mutta onnistuimme tankkaamaan vain dieseliä ja Dodonin jätskibaarista dataa. Kaikki ennusteet osoittivat hyvää myötäriä Gerakan vuonoon. Palasimme ankkuriin. Ennusteet muuttuivat ristiriitaisiksi. Seuraavana aamuna Navtex kirjoitti viereisille alueille taas gale warningia 8 bf (20 m/s) ja seuraavaankin kohteeseen koillisesta 6 bf (alle 14 m/s), paikoin 7. Vuonon sisäänajo on mutkainen ja auki juuri koilliseen. Vuosi sitten olimme saman ennusteen jälkeen purjehtineet tuulen heikennyttyä vuonoon eikä kalaruokia ollut tarjolla, kun kukaan ei ollut pyydyksilleen päässyt. Jäimme odottamaan, vaikka Navtex tarjosi "No sign change." Ei ollut kiire Peloponnesoksen eteläisiin niemiin. Hampuri ennusti tuulien taas viikonloppuna voimistuvan ja silloin voi jäädä jumiin niemien kärkien satamiin, joista ei Pirjolle bussiyhteyksiä Ateenaan olisi. Torstain vastaisena yönä ei enää tuullut eikä vielä aamullakaan ja Navtex ennusti heikkenevää ja aamulla enää NNE 5 bf,

paikoin 6 ja pian samaa lounaiselle Egeanmerellekin. Läksimme liikkeelle. Takaa vasemmalta ilman purjeita lähestynyt engelsmanni tunki rinnallemme ja kävin ripustamassa vasemmalle laidalle lepuuttajan. Miehelle tuli paljon sanottavaa ja naputti useaan otteeseen etusormellaan oikeaan paikkaan. Väistimme perän takaa. Navtex laahasi päivän perässä. Aluksi tuuli noin 3 bf pohjoisesta, heikkeni ja autoimme taas suurimman osan matkaa moottorilla. Iltapäivällä tuuli kääntyi kaakkoon ja hiukan voimistui. Mikään ennuste ei tällaista kertonut ja jos ammattilaiset näin erehtyvät, on säätyyppi sellainen, ettei amatöörin pidä lähteä peukaloimaan. Perjantaina ennustettiin eilistä etelätuulta ja jäimme Gerakan laituriin. Lauantaina siirryimme vajaan 10 mailia Monemvasiaan.

Elafónisosin saari etelästä

Talveksi Kreikkaan Elokuun gale warningit ja seitsemän boforin tuulien aiheuttama varuillaan olo kypsyttivät minut jäämään vielä talveksi Kalamataan. Malta, Tunisia tai Sardinia olisi ollut muutamaa viikkoa lähempänä Suomea, mutta vieraassa maassa, marinassa ja kaupungissa tehtävät vuosihuollot matkan järjestelyistä puhumattakaan tökkivät. Kun Sardinian marinan sivuilla ei ollut sähköpostiosoitetta eikä marinan faksi edes ottanut vastaan, kävelimme maanantaina nettikahvilaan ja varasimme Blue1:ltä paluulennot Suomeen lokakuun alkuun. Sunnuntaina olimme lounastaneet Monemvasian suomalaisen Irian kanssa ja Pirjo matkusti maanantain aamubus-

silla Ateenaan. Parturikin otti vastaan ja kaasupullo vaihtui täyteen kansainväliseen. Ennuste sen sijaan pysyi pohjoisessa ja varoitti seitsemästä boforista emmekä lähteneet urheilemaan Maleasin niemen kärkeen. Siinä on mittari usein osoittanut kaksi boforia enemmän kuin ennusteessa ja nyt olisi vastaista niemen kärjen jälkeen ja tietysti takaisinkin. Tiistaina heräsimme auringonnousuun ja miedompaan ennusteeseen ja läksimme kiertämään Maleasin niemeä. Tuuli virisi heikkona myötäisenä ja niemi viestitti Egeanmeren hyvästit ystävällisesti ja kärjessä voimakkuus oli paras mahdollinen. Tuuli heikkeni hieman Kithiranmeren puolella, mutta

pääsimme purjein Elafónisosin saaren etelärannan lahteen. Kilometrittäin valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, josta pohja siinsi 20 metrin syvyydestä. Olimme aina ennen seilanneet lahdista ohi satamiin, joissa on taverna. Uusi satamakirja kertoi tässäkin nyt rantatavernan olevan, vaikka emme kiikarilla sellaista löytäneet. Teimme lounaan ja jäimme rauhalliseen lahteen yöksi. Etelästä kääntyi sisään matala maininki ja yötuuli ojensi paatin siihen poikittain ja heilunta herätti usein. Aamulla soudin jollalla maihin ja kiipesin helteessä satoja metrejä korkealle harjulle. Päivän tuulet olivat heikkoja ja sekavia ja vei iltaan ennen kuin laskimme ankkurin Porto Káyion laguu-

Porto Káyion pohjoiset poukamat niin. Ilta pimeni, sytytimme ankkurivalon ja soudimme tavernaan illalliselle. Porto Káyion pohja on kovaa hiekkaa tai liuskekiveä ja levää ja ankkurimme tarttui vasta kolmannella yrityksellä aika ahtaaseen rakoon. Tutkan mukaan viereisiin veneisiin jäi 40 m, mutta seilatessaan tuulessa edestakaisin etäisyydet näyttävät joskus hyvin pieniltä. Aamulla rannempana ollut vene jatkoi matkaansa ja siirryimme pehmeämpään hiekkaan lähemmäksi rantaa. Kun emme saaneet ankkuriamme tarttumaan kunnolla siihenkään, siirryimme etäämpänä olevaan poukamaan, jossa olen kerran odottanut 8 boforin myrskyn lauhtumista. Löysimme suuren valkoisen hiekkaläikän ja siihen leka tarttui heti ensimmäisellä yrityksel-

lä. Tuuli virisi maista lännestä, meri oli kivan vilpoinen ja panostimme laiskotteluun. Illalla harjoittelin vuorikiipeilyä, mutta saalis ei juuri aikaisemmista poikennut. Hyllytavaroista päätellen kylän pieni minimarket palvelee vain veneilijöitä ja illastimme taas Taverna Portossa. Perjantain ennusteet olivat hyvin heikkoja eikä Porto Káyiosta lähtiessä tuullut mainittavasti mistään. Niemen länsipuolella oli 15 mailin päässä Gerolimenan kylä ja poukama. Satamakirja suosittelee sinne jäämistä ainoastaan tällaisella kelillä ja päätimme kokeilla. Riski on se, että tuulen noustessa tai ukkosen lähestyessä joutuu äkkiä liikkeelle, vaikka tavernasta kesken aterian. Se joka väittää, ettei niin kävisi, voittaisi tietysti vedonlyönnin.

Yöllä nousi ujeltava tuuli ja herätti moneen kertaan tarkistamaan paikan, mutta pariin sataan metriin nouseva pysty kallio suojasi niin, että vain äkäisimmät vihurit ylettyivät meren pintaan. Aamuyöstä tyyntyi kokonaan ja heräilimme rauhassa. Koroniin puhalsi hyvin heikosti vastaan ja kun ennuste pysyi pohjoisen puolella, ankkuroimme niemen eteläpuolelle suojaan yön tuulelta ja päivän tuoksuilta. Tuuli virisi heti kaakosta ja voimistui. Siirryimme niemen pohjoispuolelle aallonmurtajan suojaan ja ajoimme rantaan lounaalle. Tuuli tyyntyi heti ja viemärien löyhähdykset sävyttivät ateriaamme kuin ranskalainen juustopöytä. Yöksi tuuli virisi pohjoisesta, mutta antoi nukkua rauhassa. Aamun tyvenessä siirryim-

28 me taas niemen eteläpuolelle, kun ennustekin oli NNE 5 bf, paikoin 6. Merituuli virisi nyt lounaasta. Antauduimme ja läksimme Kalamataan. Matkalla kuitenkin päätimme vielä katsoa Kalamatasta kuusi mailia kaakkoon olevan lahden. Täällä satamat eivät ole aivan sitä, joihin Saaristomerellämme olemme tottuneet. Ihmettelin 25 vuotta sitten Skotlannin satamalahtia, jotka olivat auki Islantiin asti ja vielä seitsemän vuotta sitten Espanjan etelärannikon kirjaan merkittyjä ankkuripoukamia, jotka olivat täysin auki Algeriaan. Kun muita ei ole tarjolla, tällaiset kelpaavat riskeineen. Vaikka rutiini on kehittynyt, öisistä äkkilähdöistä on kadonnut sekä romantiikka että uho. Kithries on viehättävä pikkukylä, johon Turun kokoisen kaupungin läheisyys loi viikonloppuna elämää. Ranta oli pitkona tavernaa ja kahvilaa, sisempänä alkuperäisempää. Yöksi tuuli kääntyi pohjoiseen, mutta ei häätänyt liikkeelle. Aamulla läksimme rauhallisesti liikkeelle ja kiinnityimme Kalamatan marinaan puolilta päivin. Telakointi varattiin hymyjen saattamana ja ryhdyimme elpymään. Yksinhuoltajan telakointiaikaa lyhennettiin monella päivällä. Ostettiin tarvikkeita, pestiin vene, käytetyt köydet, jolla ja tekstiilit. Ilmassa leijuvaa hiekkaa ei enää ehdi tarttua, riittää, kun emme niitä uudestaan suolaa. Torstaina maksoimme kolmelta päivältä marinaan 75 euroa ja satamapoliisille paljon

suuremman paperityön jälkeen 88 senttiä. Motoroimme vajaat 10 mailia lounaaseen Petalidhionin kylään. Aallonmurtaja rajaa itse sataman, mutta jättää hiekkarantaisen poukaman pienen niemen väliin. Ankkurissa oltaessa tuulikauha ohjasi vilvoittavan merituulen ruffiin sisälle ja niemi esti aallokon. Rantaan ja tavernaan oli tietysti soudettava, mutta se oli pienempi operaatio kuin kiinnittyminen omin välinein laituriin varsinkin, kun se oli täynnä pieniä veneitä eikä vettä ollut tarpeeksi syvältä. Pitkitimme nälkää salaatilla ja myöhemmin voileivillä, mutta silti läksimme liian aikaisin illalliselle. Kulkijoita ei näkynyt, yhdessä tavernassa pantiin vasta liinoja pöydille, toisessa ei grilliä ollut vielä sytytetty, kolmas oli auki. Aterioimme rauhallisesti ja pimeän laskeuduttua asiakkaita alkoi saapua. Palasimme keskustan kautta ja nyt raitti ja puisto olivat täynnä vilskettä. Välimeren iltakävely oli meneillään. Ostimme leipää ja tuoremehua ja soudimme kuutamossa veneelle.

Syksy saa Sisilian pohjoispuolella puhalsi puuskissa yhdeksän boforin (yli 21 m/s) voimin ja olisimme olleet siellä, ellemme olisi päättäneet jäädä Kreikkaan. Tietysti niissäkin maisemissa on turvallisia satamia ja Hampuri varoittaa myrskystä monta päivää etukäteen. Joonianmeri oli paljon rauhallisempi. Olimme lauantaina siirtyneet Koroniin. Yöt viilenivät niin, että aamuyöstä hamusi jo lakanaa päälleen. Kansi oli aamulla märkä ja veneen sisällä tuntuu kostealta vaikka luu-

kut olivat vielä auki yötä päivää. Iltoihin oli tullut selvä syksyn tuoksu. Läksimme maanantaina heikossa tuulessa länteen Finakoundan pieneen kylään. Matkalla taivas vetäytyi pilveen ja ukkonen jyrähteli. Navtex ei vastaanottanut vuorokauteen mitään, vain tason S9 ilmastohäiriö rähisi taajuudella. Perillä alkoi lämmin vesisade ja tuuli kääntyi maihin koilliseen. Puolen tunnin päästä tuuli kääntyi kaakkoon ja voimistui ja slöörasimme purjein seitsemää solmua vajaan 10 mailin päähän Methoniin. Kaakkoistuuli puhalsi satamaan sisään, mutta edustan saaret madalsivat aallokon siedettäväksi. Läksimme myöhäiselle lounaalle, mutta tuulen äkkiä käännyttyä palasimme kesken kauppamatkan veneeseen. Nyt maista puhaltanut ukkonen ei ihmeempiä saanut aikaan ja keli rauhoittui illan pimennettyä. Ollessamme tiistaina lounaalla viereen ankkuroi yli 50jalkainen vuokravene ja sen laitaan kiinnittyi vielä toinen. Palkatut kipparit toimivat asiallisesti, mutta asiakkaat olivat kovimpia mahdollisia metelöijiä: norjalaisia. Miten niistä lähteekin ääntä enemmän kuin viidestä muusta kansallisuudesta yhteensä? Ovat jo oppineet ranskalaisten ja italialaisten tapaan pitämään lippunsakin laatikossa. Keskiviikkoaamu viileni niin, että noustessa jo kaikki luukut olivat kiinni ja lakana tiukasti päällä. Aamulla naapuriveneen saksalainen hytisytteli itseään tervehdykseksi ja pulahti lämmittelemään 27-asteiseen me-

29 reen. Tuuli voimistui luoteesta kovaksi ja vanha maininki vyöryi lounaasta ja kaatui pitkälle hiekkarantaan. Päätimme palata Finakoundaan myöhemmin ja luppoilimme päivän Methonissa. Italian Navtex kertoi Joonianmerellä puhaltavan parhaillaan seitsemän boforia, 15 m/s. Kreikka ennusti vähemmän. Illan pimetessä tuuli kiihtyi ja Kreikka kirjoitti Egeanmeren luoteisnurkkaan jo gale warningin kahdeksan boforia. Seuraava matala oli Sardiniassa kypsymässä ja Hampuri varoitti lauantaiksi kovasta kaakkoistuulesta, joka sunnuntaiksi kääntyisi pohjoiseen. Torstaina tuuli vielä kovaa luoteesta ja avasimme vain vähän purjetta, kun siirryimme kaakkoon Finakoundan suureen, etelään avoimeen lahteen. Ennustettu etelätuuli katosi kaikista ennusteista ja päätimme jäädä Finakoundaan vielä perjantaiksi. Aamun ennuste kuitenkin palautti kaakkoistuulen iltaan ja luovimme kohtalaisessa luoteistuulessa Pilosin marinaan ja kiinnityimme laidasta marinan aallonmurtajaan. Täällä satamien etäisyydet ovat pieniä eikä tarvitse kryssata kymmentä tuntia. Yöllä alkoi sataa tasaisesti ja muuttui päivällä rivakaksi. Nuorempana lekottelimme auringonpaisteet kannella ja sateella vedimme usein haalarit päälle ja läksimme purjehtimaan. Nyt keskityimme kaupunkilorvintaan. Pylosissa turismi näkyy. Puhelin löysi kahvilasta maksuttoman langattoman verkon, josta myöhemmin päivitin läppärin ja kuvasivuni. Langatonta verkkoa mainostetaan pylväissä. Kortin

voi ostaa automaatista ja pääsisi surffailemaan omassa ruffissaan 5 euroa per 5 tuntia. Houkutteleva tarjous, mutta rajoittui muutamaan lähikylään. Ymmärrettävillä kirjaimilla painettuja lehtiä ja kirjoja on myynnissä ja tavernat tarjoavat pihviin jo kastikettakin. Jokainen päivä oli edellistä kylmempi. Kreikkalaiset kulkivat jo perjantaina villavaatteet päällä, kun turistit vielä vaelsivat paitasillaan polvihousuissa. Lauantaina vedimme mekin fleecet selkään. Italian Navtex kertoi Sardiniasta Kreikkaan asti puhaltavan pohjoisesta seitsemän boforia. Paikalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti. Pylosissa oli lähes tyyntä ja niin piirsi Poseidonin tuulikarttakin. Päivälämpötila oli alle huoneen lämmön ja yö jo kylmä, Kalamatassa olisin pannut sähkölämppärin puhaltamaan. Mopomiehet kuljettivat kasseillamme tankillisen vettä. Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja veneet alkoivat vaihtua. On-

kimiehet sijoittuivat päivänvarjoineen satama-altaan reunoille koko päiväksi. Olemme usein miettineet, haluaisivatko he meidän pumppaavan jätöksemme tankin sijasta kaloille ruuaksi. Koko itäiselle Välimerelle oli levinnyt matalapaine ja maanantaikin oli alle huoneenlämmön, mutta sade enää kuurottaista. Leimasimme itsemme ulos ja motorimme lähes tyynessä Finikoundhaan. Tein niin kuin olen kuullut laiskojen veneilijöiden tekevän: vaihtavat moottorin ja vaihdelaatikon öljyt ennen kauden viimeistä viikonloppua. Silloin ei tarvitse vaihtaa moottoreita niin usein. Matalapaine laajeni länteen. Tuulet ja ennusteet olivat heikkoja, mutta ilma niin kylmä, ettei paitahihasillaan tarjennut edes auringonpaisteessa. Seilasimme tiistaina Messinianlahden Koroniin myötätuuleen auringonpaisteessa fleecet päällä. Keskiviikkona siirryimme jo paitasillaan tyynessä Kitriesin kylään viettämään viimeiset päi-

30 vät ennen telakointia. Toisesta tavernasta ei ollut kuin kehikot jäljellä ja kahvilatkin olivat kiinni. Ulkoruokinta alkoi päättyä. Yöllä leimusivat salamat. Täällä salamanisku ei ole pelkkä rävähdys vaan monen sekunnin loimotus. Vahinko, että vettäkin alkoi sataa. Kajuutan ikkunoista ei näe kahden ja puolen kilometrin korkeuteen nouseville vuorille, joilla salamat leimusivat. Yöstä tuli levoton. Välillä tuuli virisi heikosti maista ja pian taas mereltä heikko maininki keikutti venettä.

Yksi satama liikaa Aamun ennuste oli länsiluoteesta viisi boforia ja aamiaisen jälkeen läksimme länteen Petalidhioniin suoraan päin mustia pilviä. Ei Kalamatassakaan vesisateessa mitään hyödyllistä olisi tehnyt. Ukkonen läksi myös liikkeelle. Seurasin lähestymistä tutkalla ja tuulen virittyä avasimme hieman keulapurjetta ja kohtasimme pilven ja vesisateen SB halssilla, joka nyt vastoin kaikkia sääntöjä veti keskelle pilven alle. Kun olimme pääsemässä ulos, tutka näytti uuden sadealueen syntyneen keulaamme. Tuuli kiihtyi 16:een m/s ja rankka sade huuhteli purjeesta suolat siltä osin kuin purje oli auki. Juuri kun näytti, että olimme päässeet pilvestä ulos, syntyi keulaan taas uusi. Tunnin kuluttua tuuli vaimeni ja sää selkeni ja lähes tyynessä ankkuroimme Petalidhionin edustalle. Moni taverna oli jo pannut pöydät ja tuolit pressujen alle. Siestan aikaan kylässä oli auki vain yksi ravintola, muutama pieni kahvila ja pari kioskia.

Vähän ennen auringonlaskua kreikkalainen kalastaja lähti pienellä puuveneellään satamasta ja selvitteli matkalla verkkojaan eikä huomannut katsoa eteensä. Osui laipion kohdalle metallista varvaslistaamme, joka yläreunasta hieman taipui. Onneksi veneeni on niiltä ajoilta, kun lujuuslaskuja ei osattu, mutta hartsi oli halpaa. Läiskittiin mattoa niin, että varmasti riitti. Kevyemmät veneet olisivat tietysti kevyempiä purjehtia, mutta kaikkea ei saa samalla kertaa. Perjantaina syyskuun 26. siirryimme telakoitavaksi Kalamataan ja Kirsti lensi maanantaina Suomeen. Tiistaina paatti nousi vedestä vastaan panematta.

ETSII, ETSII EIKÄ SOISI LÖYTÄVÄNSÄ Suomen kansan arvoitusten mukaan hän on verkonpaikkaaja, mutta nykysuomen mukaan veneilijä huoltaa syksyllä purttaan. Kesällä ilmestyi pilssiin muutaman kerran mustaa, pahalta haisevaa lientä. Kun sitä pumpattiin tankkiin, leyhähteli kuin viemäristä ikään. En maistanut oliko suolaista vai makeaa. Edellinen olisi tullut septitankista ja jälkimmäinen harmaavesitankista. Vaikeinta oli, että oire ilmestyi satunnaisesti ja etenkin, kun vieraita oli veneessä. Koeponnistin kesällä ensin WC-kulhon, sitten tankeista pahemman, septitankin. Ei löytynyt vuotoja. Jäljelle jäi harmaavesitankki. Pumppasin sen aina liikkeellä ollessa tyhjäksi. Sitten taas kerran pilssissä oli monta litraa vettä, vaikka tavaraa piti olla

vain hampaiden pesun verran, kun kuumalla suihkutellaan istumalaatikossa. Siis kuitenkin se pahempi tankki. Jätin tutkimuksen syksyyn ja vesijohdon paineella tehtäväksi. Irrotettiin huohottimen letku ja yritettiin liittää siihen vesiletku. Olivat eri paksuiset. Polkupyörällä käytiin vesijohtoliikkeessä, kun ensin oli etsitty kaikki veneen varastot. Saatiin hana ja supistuskappale, mutta päivää siinä myös livahti. Laskettiin vettä septitankkiin, kunnes nousi imutyhjennyksen kansihelaan. Ei vuotoja. Ruuvike suljettiin ja lisättiin varovasti painetta, ettei tankki poksahda palloksi. Ei vuotoja nytkään. Siis harmaavesitankki kuitenkin. Se oli helppo täyttää, kun lavuaari valuu suoraan tankkiin. Ei vuotoja. Paineen suurentamiseksi huohotin suljettiin ja lavuaarin letku irrotettiin ja liitettiin vesijohtoon. Taas eri kokoa, mutta kokemustakin oli kertynyt. Ahtaassa lavuaarin kaapissa ja vaatekaapissa työskentely vei myöhäiseen iltaan. Ei vuotoja isommallakaan paineella. Nyt piti olla tyytyväinen, kun paikat olivat kunnossa, mutta eivät ne kesästä itsestään olleet parantuneet. Mistä se viemäriltä voimakkaasti haiseva musta vesi kesällä pilssiin ilmestyi? Hercule Poirot olisi arvoituksen jo tässä vaiheessa ratkaissut. Jatkoin syyshuoltoa ja kelasin ankkurikettingin ulos, huuhtelin sen ja kettinkiboksin. Se ei sijaitse aivan keulassa - veneessäni ei ulos aukeavaa keulalokeroa olekaan - vaan runsaan metrin

31 mastosta eteenpäin, ettei vene aallokossa laukkaisi kuin hevonen. Vesi ei kuitenkaan huuhtelun jälkeen alumiinikotelosta poistunut ja ryhdyin rassaamaan poistoletkua auki puhaltamalla siihen vastavirtaan paineilmaa jollan kompressorilla. Tukossa oli. Kettingin mukana kulkeutunut levä ja muu töhnä oli tukkinut valumaletkun kuten joskus aikaisemminkin. Ei auttanut muu kuin irrottaa koko kotelo. Kotelo irtosi helposti ja vielä helpommin pohjasta sen läpivienti. Kun poistoletku oli tukossa, messinkihela oli suolavedessä syönyt ympäristös-

tään alumiinin pitsiksi. Pieniä reikiä näkyi muuallakin. Jalompana aineena kettinki oli kuluttanut alumiinia, kun suolavesi oli kotelossa seissyt. Kryssiessä kannelle kaatuva vesi meni ankkuripelin kettinkiaukosta suojaletkua pitkin kettinkiboksiin. En ollut lyhyillä matkoilla kettinkiä irrottanut tai mitenkään kannen läpimenoa tukkinut, kun merivesi kuitenkin päätyisi harmaavesitankkiin. Siinä siis satunnainen vuoto pilssiin. -Miksi vesi joskus oli mustaa ja haisi viemärille? kuiskasi Poirot. Paras ankkuripohja on savi, usein paksua ja mustaa kuin lie-

Lisää kuvia: www.sral.fi/oh1ym Kommentit ovat tervetulleita: oh1ym (ät) sral.fi Molemmat ovat ikuisia linkkejä ja ohjaavat kulloinkin käytössä olevalle palvelimelle.

ju. Joskus se kupliikin ja haisee aivan samalle kuin viemäri vaikka asutusta ei vieressä olisikaan. Se iskostuu lujasti kettinkiin ja nousee koteloon, josta kryssivesi huuhteli sen vuotokohdista pilssiin. Vieraat asuvat keulassa ja jos olimme olleet liejupohjaisessa lahdessa ankkurissa, kävin vieraskoreana huuhtelemassa kettinkiboksin ja mehut valuivat silloin pilssiin. -Voila! hihkaisi Poirot. - Kuka sanoi, ettei huvipurjehdus Sudokulle pärjäisi? Lensin maanantaina 6. lokakuuta Ateenasta Helsinkiin ja paneuduin talviunille.

15.3.2009, 120 g/m2