Vääriä herätyksiä odotettavissa

Huolimatta laajalle levinneestä uskon ja hurskauden rappeutumisesta näissä kirkkokunnissa on Kristuksen todellisia seuraajia. Ennen kuin Jumalan tuomiot lopullisesti kohtaavat maata, Jumalan kansan keskuudessa tapahtuu sellainen alkuperäisen jumalisuuden elpyminen, jota ei ole nähty apostolien ajan jälkeen. Jumalan Henki ja voima vuodatetaan hänen lastensa ylle. Tuona aikana monet eroavat niistä kirkkokunnista, joissa tämän maailman rakkaus on syrjäyttänyt rakkauden Jumalaan ja hänen sanaansa. Monet, sekä sananjulistajat että maallikot, ottavat silloin iloiten vastaan ne suuret totuudet, jotka Jumala on määrännyt julistettavaksi tänä aikana, valmistaakseen kansan Herran toiselle tulemiselle. Sielunvihollinen haluaa estää tätä työtä, ja ennen kuin tämän liikkeen aika tulee, hän koettaa ehkäistä sen synnyttämällä väärän liikkeen. Niissä kirkkokunnissa, jotka hän voi saada petollisen vaikutuksensa alaisiksi, hän saattaa olot näyttämään sellaisilta, kuin Jumalan erikoinen siunaus olisi vuodatettu. Niissä ilmenee sellaista, mitä pidetään uskonnollisesti hyvin kiinnostavana. Kansanjoukot riemuitsevat siitä, että Jumala toimii ihmeellisesti heidän hyväkseen, mutta toiminta on toisen hengen aikaansaamaa. Uskonnon valepuvussa saatana koettaa ulottaa vaikutuksensa yli kristillisen maailman. {AO7 394.2}

Monissa viimeisen puolen vuosisadan aikana esiintyneissä herätyksissä vaikuttivat, joko vähäisinä tai voimakkaina, ne virtaukset, jotka ilmenevät laajaperäisempinä tulevien päivien herätysliikkeissä. On tunteiden kiihotusta ja totuuden sekoittamista valheeseen, joka on omiaan viemään harhaan. Mutta kenenkään ei tarvitse pettyä. Jumalan sanan valossa ei ole vaikea päättää, mistä nämä liikkeet ovat lähtöisin. Missä hyvänsä ihmiset syrjäyttävät

Raamatun todistuksen ja kääntyvät pois niistä selvistä, sydäntä koettelevista totuuksista, jotka vaativat itsensä kieltämistä ja maailmasta luopumista, sieltä varmasti puuttuu Jumalan siunaus. Kristuksen itsensä antaman ohjeen mukaan: »Heidän hedelmistään te tunnette heidät» (Matt. 7: 16), on ilmeistä, että nämä liikkeet eivät ole Jumalan Hengen työtä. {AO7 394.3}

Oikea herätys korostaa kuuliaisuutta

Sanansa totuuksissa Jumala on ilmaissut itsensä ihmisille. Kaikille, jotka niitä noudattavat, ne ovat suojana saatanan petoksia vastaan. Näiden totuuksien laiminlyöminen on avannut oven niille synneille, jotka nyt ovat leviämässä niin laajalle uskonnolliseen maailmaan. Jumalan lain luonne ja tärkeys on suuressa määrin unohdettu. Väärä käsitys Jumalan lain luonteesta, pysyvyydestä ja velvoittavuudesta on johtanut vääriin käsityksiin kääntymyksestä ja pyhityksestä, ja seurauksena on ollut hurskauden tason aleneminen seurakunnassa. Tässä on meidän aikamme herätyksissä ilmenevän Jumalan Hengen ja voiman puutteen salaisuus. {AO7 395.1}

Eri kirkkokunnissa on hurskaudestaan tunnettuja henkilöitä, jotka valittaen tunnustavat tämän tosiasian. Esittäessään uskonnon alalla vallitsevia yleisiä vaaroja professori Edwards A. Park sanoo sattuvasti: »Yksi vaaran alkulähde on siinä, ettei saarnatuolista teroiteta

Sapatti

mieleen Jumalan lakia. Varhaisempina aikoina saarnatuoli oli omantunnon äänen kaiku. Meidän kuuluisimmat saarnaajamme saivat esityksensä ihmeellisen yleviksi seuraamalla Mestarin esimerkkiä ja antamalla huomattavan aseman laille käskyineen ja uhkauksineen. He toistivat kahta suurta perustotuutta: ensiksi, että laki on Jumalan täydellisen luonteen jäljennös, ja toiseksi, että se ihminen, joka ei rakasta lakia, ei rakasta evankeliumiakaan, sillä laki samoin kuin evankeliumikin on Jumalan todellista luonnetta heijastava kuvastin. Tässä esitetty vaara johtaa toiseen, siihen että aliarvioidaan synnin hirvittävyys, laajuus ja moitittavuus. Käskyn rikkomisessa tapahtuva vääryys on verrannollinen käskyn oikeudenmukaisuuteen.» {AO7 395.2}

»Edellä mainittuihin vaaroihin liittyy Jumalan oikeudenmukaisuuden aliarvioiminen. Nykyään pyritään saarnatuoleissa erottamaan Jumalan oikeudenmukaisuus hänen hyvyydestään ja alentamaan hyvyys tunteeksi pikemmin kuin korottamaan periaatteeksi. Uusi teologinen prisma hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt. Onko Jumalan laki hyvä vai paha? Se on hyvä. Silloin oikeudenmukaisuus on hyvä, sillä se merkitsee halua toteuttaa laki. Kun ihmiset tottuvat väheksymään Jumalan lakia ja oikeutta eivätkä pidä yleistä tottelemattomuutta pahana, he helposti väheksyvät myös armoa, joka on tuottanut synnin sovituksen.» Siten evankeliumi kadottaa arvonsa ja merkityksensä ihmisten silmissä, ja pian he ovat valmiit käytännössä hylkäämään Raamatun. {AO7 395.3}

Monet uskonnon opettajat väittävät Kristuksen kuolemansa kautta poistaneen lain ja ihmisten olevan nyt vapaita sen vaatimuksista. Muutamat kuvailevat sitä raskaaksi ikeeksi ja esittävät vastakohtana lain orjuudelle sen vapauden, jota ihminen saa nauttia pitäytyessään evankeliumiin. {AO7 396.1}

Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet näin Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: »Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn» (Ps. 119: 44, 45). Apostoli Jaakob, joka kirjoitti kirjeensä Kristuksen kuoleman jälkeen, näkee kymmenen käskyn laissa »kuninkaallisen lain» ja tuota lakia tarkoittaen suosittelee katsomista »täydelliseen lakiin, vapauden lakiin» (Jaak. 2: 8; 1: 25). Ilmestyskirjan kirjoittaja julistaa puoli vuosisataa ristiinnaulitsemisen jälkeen autuaiksi ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, koska he saavat syödä elämän puusta ja mennä portista kaupunkiin (Ilm. 22: 14 vanha suom. käännös). {AO7 396.2}

Se väite, että Kristus kuolemansa kautta kumosi Isänsä lain, on perusteeton. Jos olisi ollut mahdollista muuttaa laki tai julistaa se pätemättömäksi, silloin Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla vapauttaakseen ihmisen synnin rangaistuksesta. Sen sijaan, että Kristuksen kuolema olisi kumonnut lain, se osoittaa, että laki on muuttumaton. Jumalan Poika tuli tekemään lain »suureksi ja ihanaksi» (Jes. 42: 21). Hän sanoi: »Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, - - kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto» (Matt. 5: 17, 18). Itsestään hän todistaa: »Sinun tahtosi, minun

Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni» (Ps. 40: 9). {AO7 396.3}

Jumalan laki on luonteeltaan muuttumaton. Se on Säätäjänsä tahdon ja luonteen ilmaisu. Jumala on rakkaus, ja hänen lakinsa on rakkaus. Sen kaksi suurta periaatetta ovat rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. »Rakkaus on lain täyttämys» (Room. 13:10). Jumala on luonteeltaan vanhurskas ja totuudellinen, niin myös hänen lakinsa. Psalmirunoilija sanoo: »Sinun lakisi on totuus»; »kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat» (Ps. 119: 142, 172). Ja apostoli Paavali selittää: »Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä» (Room. 7: 12). Lain, joka täten on Jumalan mielen ja tahdon ilmaisu, täytyy olla yhtä pysyvä kuin sen Säätäjä. {AO7 396.4}

Lain tehtävä pelastuskokemuksessa

Kääntymyksen ja pyhityksen tehtävänä on sovittaa ihmiset Jumalan kanssa saattamalla heidät sopusointuun hänen lakinsa periaatteiden kanssa. Alussa ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Hän oli täydellisessä sopusoinnussa Jumalan luonteen ja lain kanssa; vanhurskauden periaatteet olivat kirjoitetut hänen sydämeensä. Mutta synti erotti hänet hänen Luojastaan. Hän ei enää heijastanut Jumalan kuvaa. Hänen sydämensä oli ristiriidassa Jumalan lain periaatteiden kanssa. »Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan» (Room. 8: 7). Mutta Jumala rakasti maailmaa niin suuresti, että »hän antoi ainokaisen Poikansa», jotta ihminen voisi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Kristuksen ansioiden kautta hän voi tulla jälleen sopusointuun Luojansa kanssa. Jumalan armon täytyy uudistaa hänen sydämensä. Hänen täytyy saada uusi elämä ylhäältä. Tämä muutos on uusi syntyminen, jota ilman, kuten Jeesus sanoo, ihminen »ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa». {AO7 396.5}

Ensimmäinen askel ihmisen sovittamisessa Jumalan kanssa on synnin tunto. »Synti on laittomuus.» »Lain kautta tulee synnin tunto» (1 Joh. 3: 4; Room. 3: 20). Voidakseen nähdä syntinsä täytyy syntisen mitata luonnettaan Jumalan suurella vanhurskauden mitalla. Se on kuvastin, joka näyttää vanhurskaan luonteen täydellisyyden ja tekee ihmisen kykeneväksi huomaamaan oman luonteensa virheet. {AO7 397.1}

Laki ilmoittaa ihmiselle hänen syntinsä, mutta se ei anna mitään parannuskeinoa. Samalla kun se lupaa kuuliaiselle elämän, se selittää kuoleman olevan rikkojan osana. Vain Kristuksen evankeliumi voi vapauttaa hänet synnin saastasta ja tuomiosta. Syntisen täytyy tulla katuen Jumalan luo, jonka lain hän on rikkonut, ja uskoa Kristukseen sovitusuhrinaan. Siten hän saa anteeksi ennen tekemänsä synnit ja osallistuu jumalallisesta luonnosta. Hän on Jumalan lapsi saatuaan lapseuden hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» {AO7 398.1}

Voiko hän nyt vapaasti rikkoa Jumalan lakia? Paavali sanoo: »Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.» »Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?» Ja Johannes selittää: »Rakkaus

Sapatti

Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat» (Room. 3: 31; 6: 2; 1 Joh. 5: 3). Uudestisyntymisessä sydän tulee sopusointuun Jumalan kanssa, samoin kuin se tulee sopusointuun hänen lakinsa kanssa. Kun tämä suuri muutos on syntisessä tapahtunut, hän on siirtynyt kuolemasta elämään, synnistä pyhyyteen, rikkomisesta ja kapinasta kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Vanha Jumalasta vieraantumisen elämä on päättynyt; uusi sovinnon, uskon ja rakkauden elämä on alkanut. Silloin »lain vanhurskaus täytetään meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen» (Room. 8: 4). Ja sielu ilmaisee ajatuksensa seuraavasti: »Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen» (Ps. 119: 97). {AO7 398.2}

»Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun» (Ps. 19: 8). Ilman lakia ihmisillä ei ole oikeaa käsitystä Jumalan puhtaudesta ja pyhyydestä eikä omasta syyllisyydestään ja saastaisuudestaan. Heillä ei ole todellista synnintuntoa eivätkä he tunne katumuksen tarvetta. Kun he eivät näe kadotettua tilaansa Jumalan lain rikkojina, he eivät käsitä tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta. He ottavat vastaan pelastuksen toivon ilman perinpohjaista sydämen muutosta tai elämän uudistusta. Siten kääntymykset ovat usein pintapuolisia, ja seurakuntaan liittyy paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan yhdistyneet Kristukseen. {AO7 398.3}

Oikea pyhitys

Ajan uskonnollisissa liikkeissä on myös huomattava sija väärillä pyhitysteorioilla, jotka perustuvat Jumalan lain laiminlyömiseen tai hylkäämiseen. Nämä teoriat ovat sekä opillisesti vääriä että vaarallisia käytännössä. Koska niitä yleisesti suositaan, on kaksin verroin tärkeää, että kaikilla on selvä käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa tästä asiasta. {AO7 398.4}

Oikea pyhitys on Raamatun oppi. Kirjeessään Tessalonikan seurakunnalle apostoli Paavali sanoo: »Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne.» Hän rukoilee: »Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa» (1 Tess. 4: 3; 5: 23). Raamattu opettaa selvästi, mitä pyhitys on ja miten sen voi saavuttaa. Vapahtaja rukoili opetuslastensa puolesta: »Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus» (Joh. 17: 17). Ja Paavali opettaa, että uskovaisten tulee pyhittyä »Pyhässä Hengessä» (Room. 15: 16). Mikä on Pyhän Hengen työ? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen» (Joh. 16: 13). Ja psalmirunoilija sanoo: »Sinun lakisi on totuus.» Jumalan sana ja Henki paljastavat ihmisille ne suuret vanhurskauden periaatteet, jotka ovat keskitetyt hänen lakiinsa. Koska Jumalan laki on »pyhä, oikea ja hyvä», jumalallisen täydellisyyden jäljennös, tästä seuraa, että tälle laille osoitetun kuuliaisuuden kautta muodostuva luonne tulee pyhäksi. Kristus on sellaisen luonteen täydellinen esikuva. Hän sanoo: »Minä olen pitänyt Isäni käskyt.» »Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista» (Joh. 15: 10; 8: 29). Kristuksen seuraajien on määrä tulla hänen kaltaisikseen. Heidän on Jumalan armon avulla kehitettävä hänen pyhän lakinsa periaatteiden mukainen luonne. Tämä on raamatullista pyhitystä. {AO7 398.5}

Tämä työ voi tulla suoritetuksi vain uskon kautta Kristukseen ihmisessä asuvan Pyhän Hengen voiman avulla. Paavali kehottaa uskovaisia: »Ahkeroikaa pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi» (Fil. 2: 12, 13). Kristitty tuntee synnin kiusaukset, mutta hän vastustaa niitä jatkuvasti. Tässä tarvitaan Kristuksen apua. Ihmisen heikkous yhdistyy Jumalan voimaan ja usko huudahtaa: »Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta» (1 Kor. 15: 57). {AO7 399.1}

Raamattu osoittaa selvästi, että pyhittyminen on jatkuvaa. Kun syntinen kääntyy ja saa rauhan Jumalan kanssa sovintoveren kautta, on kristillinen elämä vasta alkanut. Nyt hänen on riennettävä täydellisyyttä kohti. Hänen tulee kasvaa »täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään». Apostoli Paavali sanoo: »Yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa» (Fil. 3:13,14). Pietari esittää meille ne portaat, joita nousten raamatullinen pyhyys saavutetaan: »Pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta - - sillä jos sen teette, ette koskaan lankea» (2 Piet. 1: 5-10). {AO7 399.2}

Niissä, jotka kokevat raamatullista pyhitystä, ilmenee nöyryyden henki. Mooseksen tavoin he ovat nähneet pyhyyden valtavaa ylevyyttä, ja näkevät oman mitättömyytensä verrattuna äärettömän Jumalan puhtauteen ja ylevään täydellisyyteen. {AO7 399.3}

Profeetta Daniel oli todellisen pyhityksen esimerkki. Hän palveli uskollisesti Herraansa koko pitkän elämänsä ajan. Hän oli taivaan arvostelun mukaan »otollinen mies» (Dan. 10: 11). Kuitenkin, sen sijaan että olisi väittänyt olevansa puhdas ja pyhä, tämä kunnioitettu profeetta luki itsensä Israelin syntisten joukkoon rukoillessaan hartaasti Jumalaa kansansa puolesta sanoen: »Me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.» »Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.» Hän kertoo edelleen: »Minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit.» Kun Jumalan Poika myöhemmin ilmestyi opettamaan Danielia, tämä sanoo: »Minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään» (Dan. 9: 18,15, 20; 10: 8). {AO7 400.1}

Kun Job kuuli Herran äänen tuulispäästä, hän huudahti: »Minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa» (Job 42: 6). Kun Jesaja näki Herran kunnian ja kuuli kerubien huutavan: »Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot», hän huudahti: »Voi minua! Minä hukun» (Jes. 6: 3, 5).

Kun Paavali oli temmattu kolmanteen taivaaseen ja kun hän oli kuullut asioita, joita ihminen ei voinut ilmaista, hän puhuu itsestään halvimpana kaikista pyhistä (2 Kor. 12: 2-4; Ef. 3: 8).

Rakastettu Johannes, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten ja näki hänen kirkkautensa, kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen (Ilm. 1: 17). {AO7 400.2}

Golgatan ristin varjossa vaeltavat eivät korota itseään eivätkä kerskaile synnittömyydestään. He tietävät syntinsä aiheuttaneen sen tuskan, joka mursi Jumalan Pojan sydämen, ja tämä ajatus saa heidät nöyryyttämään itsensä. Ne, jotka elävät lähinnä Jeesusta, näkevät selvimmin ihmisen heikkouden ja syntisyyden, ja heidän ainoana toivonaan on ristiinnaulitun ja kuolleista nousseen Vapahtajan ansio. {AO7 400.3}

Vääriä käsityksiä pyhityksestä

Siihen pyhityskäsitykseen, joka nyt voittaa alaa uskonnollisessa maailmassa, liittyy itsekorotuksen henki ja Jumalan lain väheksyminen. Tämä leimaa sen vieraaksi Raamatun uskonnolle. Sen kannattajat opettavat, että pyhitys on äkillinen tapahtuma, jonka avulla he yksinomaan uskon kautta saavuttavat täydellisen pyhyyden. »Usko vain», he sanovat, »ja siunaus on sinun.» Vastaanottajan puolelta he eivät luule vaadittavan mitään. Samaan aikaan he kieltävät Jumalan lain arvovallan ja väittävät olevansa vapautetut velvollisuudesta pitää sen käskyt. Mutta onko ihmisille mahdollista olla pyhiä Jumalan tahdon ja luonteen mukaisesti tulematta sopusointuun niiden periaatteiden kanssa, jotka ovat hänen luonteensa ja tahtonsa ilmauksia ja osoittavat, mihin hän mielistyy? {AO7 400.4}

Toive helposta uskonnosta, joka ei vaadi mitään ponnistuksia, ei mitään itsensä kieltämistä eikä mitään eroa maailman mielettömyyksistä, on tehnyt opin uskosta ja yksin uskosta kansan suosimaksi, mutta mitä sanoo Jumalan sana? Apostoli Jaakob sanoo: »Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? - - Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi. - - Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta» (Jaak. 2:14-24). {AO7 400.5}

Jumalan sanan todistus vastustaa lumoavaa oppia uskosta ilman tekoja. Taivaan suosion vaatiminen mukautumatta armon saamiseksi asetettuihin ehtoihin ei ole uskoa vaan julkeutta, sillä oikea usko perustuu Raamatussa esitettyihin lupauksiin ja ehtoihin. {AO7 401.1}

Älköön kukaan pettäkö itseään sillä ajatuksella, että ihminen voi tulla pyhäksi rikkoessaan tahallisesti yhdenkin Jumalan käskyistä. Tahallinen synti saattaa Hengen todistuksen vaikenemaan ja erottaa sielun Jumalasta. »Synti on laittomuus.» »Kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä* nähnyt eikä häntä tuntenut» (1 Joh. 3: 6). Vaikka Johannes kirjeissään niin täydellisesti omistautuu kuvailemaan rakkautta, hän ei jätä ilmaisematta niiden ihmisten todellista luonnetta, jotka väittävät olevansa pyhittyneitä, vaikka rikkovat Jumalan lakia. »Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut» (1 Joh. 2: 4, 5). Tämä on jokaisen ihmisen tunnustuksen koetin. Me emme voi myöntää ketään ihmistä pyhäksi vertaamatta häntä siihen ainoaan pyhyyden mittaan, joka Jumalalla on taivaassa ja maassa. Jos jotkut eivät anna arvoa siveyslaille, jos he väheksyvät Jumalan käskyjä, jos he purkavat yhdenkin näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettavat ihmisiä, heille ei taivaassa anneta mitään arvoa, ja me voimme tietää, ettei heidän väitteillään ole perusteita. {AO7 401.2}

Se, joka väittää olevansa synnitön, todistaa tällä väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä. Sellaisella ihmisellä ei ole oikeaa käsitystä Jumalan täydellisestä pyhyydestä ja puhtaudesta eikä siitä, millaiseksi ihmisen on tultava voidakseen olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa. Koska tuolla ihmisellä ei ole oikeaa käsitystä Jeesuksen puhtaudesta ja ylevästä rakastettavuudesta eikä synnin pahasta ja turmiollisesta luonteesta, hän voi pitää itseään pyhänä. Mitä kauempana ihminen on Kristuksesta ja mitä puutteellisempi käsitys hänellä on Jumalan luonteesta ja vaatimuksista, sitä hurskaammalta hän näyttää omissa silmissään. {AO7 401.3}

Terveiden elämäntapojen merkitys

Raamatussa esitetty pyhitys käsittää koko ihmisen - hengen, sielun ja ruumiin. Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: »Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen» (1 Tess. 5: 23). Edelleen hän kirjoittaa uskovaisille: »Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi» (Room. 12: 1). Muinaisen Israelin aikana jokainen Jumalalle tuotu uhri tutkittiin huolellisesti. Jos uhrieläimessä huomattiin jokin vika, se hylättiin; sillä Jumala oli määrännyt, että uhrattavan eläimen tuli olla »virheetön». Samoin kristittyjä kehotetaan antamaan ruumiinsa »eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi».

Voidakseen tehdä tämän heidän täytyy säilyttää kaikki kykynsä parhaassa mahdollisessa kunnossa. Jokainen tapa, joka heikentää ruumiillista tai henkistä voimaa, tekee ihmisen kykenemättömäksi palvelemaan Luojaansa. Mielistyykö Jumala muuhun kuin parhaimpaan, mitä me voimme uhrata? Kristus sanoi: »Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.» Ne, jotka rakastavat Jumalaa kaikesta sydämestään, haluavat antaa hänelle elämänsä parhaimman palveluksen. He koettavat jatkuvasti saattaa kaikki olemuksensa voimat sopusointuun niiden lakien kanssa, jotka edistävät heidän kykyään tehdä hänen tahtonsa. He eivät ruokahalun hemmottelulla tai himojen tyydyttämisellä heikennä tai saastuta Luojalleen tarjoamaansa uhria. {AO7 401.4}

Pietari sanoo: »Minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan.» Jokainen synnillisen halun tyydyttäminen heikentää sielun ja hengen voimia, ja

Sapatti

Jumalan sana ja Henki voivat tehdä vain heikon vaikutuksen sydämeen. Paavali kirjoittaa korinttolaisille: »Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa» (2 Kor. 7: 1). Ja Hengen hedelmien rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja sävyisyyden joukkoon hän lukee myös itsensähillitsemisen (Gal. 5: 22). {AO7 402.1}

Näistä innoitetuista lausunnoista huolimatta monet kristinuskon tunnustajat heikentävät voimiaan maallisen voiton tavoittelussa tai muodin palvonnassa. Kuinka monet turmelevatkaan Jumalalta saamansa miehuuden ylensyömisellä, juoppoudella ja kielletyillä nautinnoilla! Ja kirkko nuhtelun sijasta liian usein rohkaisee pahaa vetoamalla ruokahaluun, voitonhimoon ja huvittelunhaluun varojensa kartuttamiseksi, joita rakkaus Kristukseen on liian heikko turvaamaan. Jos Jeesus tulisi meidän aikamme kirkkoihin ja näkisi sen juhlimisen ja epäpyhän kaupankäynnin, jota niissä harjoitetaan uskonnon nimissä, eikö hän ajaisi ulos pyhyyden häpäisijöitä, samoin kuin hän karkotti rahanvaihtajat temppelistä? {AO7 402.2}

Apostoli Jaakob selittää, että ylhäältä tuleva viisaus on »ensiksikin puhdas». Jos hän olisi kohdannut niitä, jotka ottavat Jeesuksen kalliin nimen tupakan tahraamille huulilleen, joiden hengitys ja olemus ovat sen iljettävän hajun saastuttamat ja jotka turmelevat ilman ja pakottavat kaikki ympärillään olevat hengittämään tätä myrkkyä - jos hän olisi tullut kosketuksiin evankeliumin puhtaudelle niin vastakkaisen tavan kanssa, eikö hän olisi tuominnut sitä maalliseksi, aistilliseksi ja perkeleelliseksi? Tupakan orjat, jotka vaativat itselleen täydellisen pyhittymisen siunausta, puhuvat taivastoivostaan, mutta Jumalan sana esittää suoraan, ettei sinne ole pääsevä »mitään epäpyhää» (Ilm. 21: 27). {AO7 402.3}

»Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne» (IKor. 6: 19, 20). Se, jonka ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ei tahdo olla turmiollisen tavan orja. Hänen kykynsä kuuluvat Kristukselle, joka on hänet ostanut verellään. Hänen omaisuutensa on Herran omaa. Kuinka hän voisi olla syytön tuhlatessaan tätä hänelle uskottua pääomaa? Kristityiksi tunnustautuvat tuhlaavat vuosittain suuren summan hyödyttömiin ja turmiollisiin nautintoihin, samalla kun sieluja hukkuu elämän sanan puutteessa. He riistävät Jumalalta kymmenyksissä ja antimissa, samalla kun he tuhlaavat turmiollisen himon alttarille enemmän kuin antavat köyhien hädän lievittämiseen tai evankeliumityön tukemiseen. Jos kaikki, jotka sanovat olevansa Kristuksen seuraajia, olisivat todellisesti pyhittyneitä, he toisivat varansa Herran aarreaittaan sen sijaan, että tuhlaisivat ne hyödyttömiin ja vahingollisiin nautintoihin, ja kristityt tulisivat kohtuullisuuden, itsensäkieltämisen ja uhrautuvaisuuden esikuviksi. Silloin he olisivat maailman valo. {AO7 403.1}

Maailma on antautunut nautinnonhimon valtaan. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus hallitsevat suuria kansanjoukkoja. Mutta Kristuksen seuraajilla on pyhempi kutsumus. »Sentähden: Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko.» Jumalan sana antaa meille oikeuden selittää, että pyhitys ei voi olla todellista, ellei se saa aikaan tällaista täydellistä luopumista maailman synnillisistä tavoista ja nautinnoista. {AO7 403.2}

Kohti lisääntyvää kirkkautta

Niille, jotka noudattavat kehotusta: »Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä- älkääkä saastaiseen koskeko», kuuluu lupaus: »Minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias» (2 Kor. 6: 17, 18). Jokaisen kristityn etuoikeus ja velvollisuus on omistaa rikas kokemus jumalallisissa asioissa. Jeesus sanoo: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus» (Joh. 8: 12). »Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka» (Sanani. 4: 18). Jokainen uskon ja kuuliaisuuden askel saattaa sielun läheisempään yhteyteen maailman valkeuden kanssa, jossa »ei ole mitään pimeyttä». Vanhurskauden auringon kirkkaat säteet loistavat Jumalan palvelijoille, ja heidän tulee heijastaa näitä säteitä. Niin kuin tähdet kertovat meille, että taivaalla on suuri valo, jonka kirkas loisto antaa niille kirkkauden, niin myös kristittyjen tulee ilmaista, että maailmankaikkeuden valtaistuimella on Jumala, jonka luonne on ylistettävä ja esikuvaksi kelpaava. Hänen Henkensä armolahjat sekä hänen luonteensa puhtaus ja pyhyys ilmenevät hänen todistajissaan. {AO7 403.3}

Paavali esittää kirjeessään kolossalaisille, mitä runsaita siunauksia on varattu Jumalan lapsille. Hän kirjoittaa: »Sentähden emme mekään ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä» (Kol. 1:9-11). {AO7 404.1}

Hän kirjoittaa myös toivovansa, että Efesoksessa olevat veljet voisivat käsittää, miten suuria kristittyjen etuoikeudet ovat. Syvällisesti hän esittää heille, minkä ihmeellisen voiman ja tiedon he voisivat omistaa Korkeimman poikina ja tyttärinä. Heidän etuoikeutenaan oli sisällisesti »voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta», olla »rakkauteen juurtuneina ja perustuneina» sekä »kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä». Mutta apostolin rukous tavoittaa korkeinta etuoikeutta, kun hän rukoilee, että he tulisivat »täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä» (Ef. 3:16-19). {AO7 404.2}

Tässä ilmoitetaan, mihin korkeisiin saavutuksiin voimme päästä uskomalla taivaallisen Isämme lupauksiin, kun täytämme hänen vaatimuksensa. Kristuksen ansion kautta meillä on pääsy Kaikkivaltiaan valtaistuimen luo. »Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?» (Room. 8: 32). Isä antoi Henkeään rajattomasti Pojallensa, ja mekin voimme osallistua sen täyteydestä. Jeesus sanoo: »Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!» (Luuk. 11: 13). »Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.» »Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen» (Joh. 14: 14; 16: 24). {AO7 404.3}

Ilo Herrassa

Samalla kun kristityn elämälle on ominaista nöyryys, sitä ei saisi leimata surullisuus eikä itsensä halveksiminen. Jokaisen oikeus on elää niin, että saa Jumalan hyväksymisen ja siunauksen. Taivaallisen Isämme tahto ei ole, että me olisimme aina tuomion alla ja pimeydessä. Tosi nöyryyttä ei ilmaise se, että kulkee pää kumarassa, sydän täynnä omaan minään kohdistuvia ajatuksia. Me voimme mennä Jeesuksen luo ja tulla puhdistetuiksi, niin että voimme seistä lain edessä ilman häpeää ja omantunnon tuskaa. »Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat» (Room. 8:1). {AO7 404.4}

Jeesuksen kautta Aadamin langenneet lapset tulevat »Jumalan lapsiksi». »Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sen tähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi» (Hebr. 2: 11). Kristityn elämän tulisi olla uskon, voiton ja Jumalan yhteydessä koetun ilon elämää. »Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme» (1 Joh. 5: 4). Jumalan palvelija Nehemia puhui totta sanoessaan: »Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne» (Neh. 8: 10). Paavali sanoo: »Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!» »Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa» (Fil. 4: 4; 1 Tess. 5: 16-18). {AO7 405.1}

Pyhityksen hedelmät uskon kuuliaisuuden satoa

Tällaisia ovat raamatullisen kääntymisen ja pyhityksen hedelmät. Syynä siihen, että näitä hedelmiä näkyy niin harvoin, on se, että kristillinen maailma on niin välinpitämätön

Jumalan laissa esitettyjen suurten vanhurskauden periaatteiden suhteen. Tästä syystä ilmenee niin vähän Jumalan Hengen syvää, pysyvää vaikutusta, joka oli luonteenomaista varhaisempien aikojen herätyksille. {AO7 405.2}

Katselemalla me muutumme. Kun niitä pyhiä käskyjä, joissa Jumala on ilmaissut ihmisille oman luonteensa täydellisyyden ja pyhyyden, väheksytään ja kansan mieli kiinnitetään ihmisten oppeihin ja teorioihin, ei tarvitse ihmetellä, että seurauksena on ollut elävän hurskauden väheneminen seurakunnissa. Herra sanoo: »Minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä» (Jer. 2:13). {AO7 405.3}

»Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa , vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy» (Ps. 1: 1-3). Vasta sitten, kun Jumalan laki on asetettu oikealle paikalleen, voi alkuperäinen usko ja jumalisuus elpyä Jumalan palvelijoiksi tunnustautuvien keskuudessa. »Näin on Herra sanonut: Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne» (Jer. 6:16). {AO7 405.4}