5s made easy a step by step guide to implementing and sustaining your 5s program visco all chapter i
5S made easy a step by step guide to implementing and sustaining
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/5s-made-easy-a-step-by-step-guide-to-implementingand-sustaining-your-5s-program-visco/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
Learn to Program with Python 3: A Step-by-Step Guide to Programming Irv Kalb
A Step-by-Step Guide to Implementing and Sustaining Your 5S Program
“ 5S Made Easy is a simple, easy-to-follow guide for 5S in manufacturing. It nicely explains how 5S has a greater purpose than simple housekeeping. It is about standardizing and improving—often overlooked points in a 5S deployment.”
—Drew Locher, Change Management Associates, Shingo Prize-Winning Author of Lean Of ce and Service Simpli ed and Value Stream Mapping for Lean Development
“Hurray to Dave Visco for 5S Made Easy .... The stability created through an effective 5S process is critical to every other best practice, from set-reduction and TPM to kanban and standardized work. Dave’s book offers a step-by-step primer for any change leader who wants to get this foundational improvement method right the rst time.”
—Bruce Hamilton, President, GBMP
“Anyone can begin a 5S program in their department or business by following this book’s easy-to-understand steps. In addition, Visco has provided checklists, forms, and resource guides. Almost everything you need is right here.”
—From the Foreword by Mike McCarthy, Lean Consultant and Author of Sustain Your Gains: The People Side of Lean-Six Sigma
For decades, 5S practitioners have struggled with exactly how to implement and sustain a 5S program in their workplaces. While there are many books available on the organization methods suggested by 5S, few provide easy-to-understand, step-by-step guidance on how to set up and sustain successful 5S implementations. 5S Made Easy lls this need.
Written by an expert whose focus for the last decade has been nothing but 5S, the book supplies in-depth guidance on how to implement and sustain each of the 5S pillars—sort, set in order, shine, standardize, and sustain.
The book uses an easy-to-follow format that was designed for use during 5S events. It provides color images of real-world 5S solutions, including before and after pictures from the eld. It also supplies readers with online access to all of the forms and documents needed for an effective 5S program. All the forms and documents are provided in an easily editable format to t any operation.
CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works Version Date: 20150721
International Standard Book Number-13: 978-1-4987-1983-4 (eBook - PDF)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at http://www.crcpress.com
Foreword
5S has become one of the most popular improvement activities in factories, offices, and small shops across America. 5S is straightforward and effective in improving any operation.
Despite its popularity, there are only a handful of books that explain how to do 5S. Veteran 5S coach and consultant David Visco has stepped in to help fill that gap with his “how-to” workbook, 5S Made Easy. Anyone can begin a 5S program in their department or business by following this book’s easy-to-understand steps. In addition, Visco has provided checklists, forms, and resource guides. Almost everything you need is right here. And, he shows you where to get the materials you need.
In that sense, Visco has “5S-ed” the process of implementing 5S: simple, understandable steps; checklists of what to do; checklists of materials you will need, and where to get them. Truly, 5S Made Easy
So, what are you waiting for? David Visco has made 5S easy for you. Get started!
Mike McCarthy Lean Consultant
Author of Sustain Your Gains: The People Side of Lean–Six Sigma
Preface
Why I Wrote This Book
I first learned about 5S over a decade ago, while working for a global medical device manufacturer in Massachusetts. I had always been known as an organized guy and the department I managed with my team was impeccable—a thing of beauty. Or so I thought. When I learned about the opportunities for additional improvement that 5S could bring us, I was hooked. I read several books (blogs were not really a thing quite yet) and Google was just starting to explode. The information available at the time was somewhat limited. Finding supplies, well, that is a whole other topic altogether.
Ever since then I have been studying, learning, implementing, failing, succeeding, failing, and trying again at 5S until I finally figured out the best methodologies needed for a successful 5S program. There are some good books out there on the topic but none are laid out like the book you hold in your hands.
I have taken all my learning, research, and success from the last decade and compiled it into this one of a kind, easy-to-follow, step-by-step workbook. I am confident that if you follow the steps as they are laid out, you will find 5S has been made easy for you.
Tell me your story! E-mail your successes, failures, and lessons learned to me at: David.Visco@the5Sstore.com. While I cannot promise to use your specific story, I will be selecting stories and lessons learned for my next book, True Stories of 5S Made Easy. If your story is selected, you will be listed in the acknowledgments and receive a complimentary copy.
David Visco 5S Expert
Chapter 1
What Is 5S and Why Do It?
What Is 5S?
5S at its core is about removing non-value-added processes by developing standard methods for doing the necessary work. An effective 5S program therefore improves efficiency, quality, workflow, and employee safety.
5S is based on the Japanese words that begin with the letter “s.”
◾ Sort (Seiri)
◾ Set in Order (Seiton)
◾ Shine (Seiso)
◾ Standardize (Seiketsu)
◾ Sustain (Shitsuke)
These five “pillars” make up the 5S System (as seen in Figure 1.1).
Benefits of 5S
◾ Saves time wasted searching for tools.
◾ Reduces the amount of walking to complete tasks.
◾ Increases safety by eliminating stretching, bending, and tripping hazards.
◾ Increases equipment reliability.
◾ Standardizes steps for easier and more accurate cross-training.
◾ Frees up valuable floor space.
◾ Helps lay the foundation for a continuous improvement culture.
Summary of Each of the 5 Pillars
Sort —Sort is the process of removing everything that is not needed in the area. This process involves going into every nook and cranny of the area,
all drawers, cabinets, shelves, corners, and closets. This is addressed during a red tag event when people walk through the area with pre-made red tags (either adhesive or wired) and label anything they deem unnecessary in the area. All red-tagged items are then moved to the predetermined red tag area for future disposition.
Set in Order —Is basically the process of laying out tools, equipment, and processes at the point of use for the worker while also improving overall safety and ergonomics. This step typically takes longer than the others and requires a number of 5S materials such as floor tape, tool control foam, pegboards, tool shadow tape, label machines, and much more.
Shine —Much of this step is handled during the Set in Order step. The intent here is threefold. First, clean the area, which may include scrubbing or painting equipment, replacing floors, painting walls, and more. Second, develop a schedule and responsibilities to make sure the area is kept up to standards. Third, and most important, Shine provides an atmosphere where we are able to use cleaning as a way of inspecting equipment by making it easier to spot machinery in need of repair (for example, oil leaks are more noticeable in a clean environment).
Standardize —This step helps set clear, visible methods for how the agreed upon status of the area should be kept. One of the key tools used for standardizing is the 5S Audit. Audits are routinely conducted based on a strict set of standards. These audit results are posted and monitored. Necessary actions taken to improve the results are noted.
Figure 1.1 5S Circle
Sustain —Considered to be the most difficult of the 5 pillars, Sustain is the routine that keeps everything from going back to the way it was before 5S. This is actually much easier than most think. Sustain just takes repetition, diligence, and accountability until it becomes a habit.
How Is It Implemented?
This outline is just a summary. We will go in depth on implementing each of the 5 pillars in the forthcoming chapters. The pillars are generally implemented in order with one pillar following after the other.
Once a company decides to move forward with 5S, it is important to plan appropriately. Some items to consider are choosing the right project leader, 5S champion, team members, the size of the area to address, timeframe, and ultimate goal.
Project Leader —It is important that the project leader is someone who has a thorough understanding of 5S and significant experience managing and implementing process change.
5S Champion —This is typically the person responsible for the area. They will be in the trenches while also giving guidance and instruction to the team. Team Members —Make sure to get everyone that works directly in the area involved with the 5S implementation. Additionally, it is a good idea to have one or two people from outside the department, for some “fresh eyes” on the situation.
Size of the Area —Some companies opt to implement 5S across the entire plant all at once. This is generally a bad idea. It is much more effective to choose an area around 1000 sq. ft. so that all of the necessary work can be completed. Ideally, choose an area where a set of work processes begin and end. 5S should help the work to flow through this set of processes.
Timeframe —There are two options with regard to the timeframe for the initial 5S event. Option 1 is to close down the area for 3 to 4 days and have the team dedicated to this event. Option 2 is to roll it out for a few hours a week or one day a week until the event is complete. Many companies find this option easier to manage, as it is less disruptive to the operation.
Ultimate Goal —As with any process change, it is important to determine the overall objective before proceeding. Some companies use the first three pillars, Sort, Set in Order, and Shine to simply clean up the place. While this gets the area cleaned up, it will not be sustainable without the other two pillars, Standardize and Sustain. The company needs to decide upfront whether this is just a quick cleanup project or an overall change on how to manage their work process. A true 5S program never ends, as it is always making the workflow easier, safer, and faster.
Parking Lot Items
Ideas and issues out of scope but still worth capturing:
Chapter 2
How to Use This Book
There are many books available on the subject of 5S. While some of them are good on content, they all fail at providing an implementation plan that is easy to follow—until now. In 5S Made Easy we have provided you with an easy-to-use, systematic, step-by-step workbook for implementing a successful 5S program that is effective and sustainable.
This book is written for the project leader and the team members responsible for implementing the 5S program in the area.
For the process to be effective, you must follow the book in the order it is presented. Do not skip right to Set in Order to clean up your workspace. If you are just looking for some ideas on ways to prepare an area for an upcoming tour, I suppose you could focus on Chapter 6: “Set in Order and Shine.” But trust me, all the hard work will disappear within a few short days or weeks along with all of the goodwill and positive feelings generated during the cleanup.
If, however, you are serious about finally learning how to implement a 5S program that will help your production and be sustained over the long term, follow the book in order. Do the steps as suggested. Do not skip a thing. The guidance in this book is built on over a decade of proven methodologies and hands- on experience from the author. 5S is a system that will not function properly without all of the pieces. Similar to a house of cards, remove one card and the house just might hold, but remove just one more card and you will likely have a mess on your hands.
I suggest that you create a 2-inch three-ring binder to keep all of your 5S documents to use in the future as a reference guide. All documents and worksheets throughout the book can be downloaded from the 5S Made Easy category on our website, The 5S Store, at: www.the5Sstore.com/5SMadeEasy.
Ok, now, let’s get to work.
Parking Lot Items Ideas and issues out of scope but still worth capturing:
Chapter 3 Develop Your Plan
Before jumping into your 5S program, it is absolutely critical that you develop a plan. While most of us prefer to not think of 5S as a project, there is still an initial project-like component: planning. Where 5S differs from most projects is that projects have an end date. 5S, for lack of a better term, is a journey with no end date. The initial implementation of the 5S pillars will have an end date. However, there is a routine to establish that will sustain all that has been accomplished. Like brushing your teeth, there are 5S procedures that have to be done as a daily routine.
With that said, let’s begin this journey by creating a project plan using the 5S Project Charter form (Figure 3.1). See the “Forms” section at the end of this book, or as with all the forms, go to The 5S Store at: www.the5Sstore.com/5SMadeEasy to download the forms for use.
Step 1: Get a 2-inch three-ring binder to store all of the project documents. Also, if you have access to your company computer server, create a shared folder to store all pictures, documents, action items, parking lot items, and so on.
Step 2: Determine which area to implement 5S. Consider the following: How many shifts are running in this area? It is best to work on an area that has only one shift—if at all possible. If only multiple shifts are available, make sure to keep the other shifts up to date on what is going on and arrange a forum to get their input. Truth be told, managing multiple shifts when implementing 5S can be a challenge because people on the other shifts will not have the same understanding of what is going on as the people implementing 5S.
Caution
Do not lose sight of the need to include these other shifts and inform them of what changes were made and why. Otherwise they might
“undo” any rearrangement of the work area. For example, a colleague of mine tells the story of one group moving the machinery to make a smoother production flow, only to find that the 3rd shift had moved it all back overnight. Nobody had informed the 3rd shift of the changes.
Is this area one where you can really make a big splash—a showcase area—a best practice 5S area? Choose your area wisely.
Try and keep the area under 1000 square feet and make it an area or department where a sub-process starts and stops (before handing off the product to another department).
Will you shut down the area for 3 to 4 days and complete the implementation, or will you do the implementation in pieces spread out over several weeks? If you have the slack in your production schedule to do it all at once, then you have the advantage of a quicker and smoother transition. If you cannot shut down, then you need to spread the implementation out over several weeks. Progress will be slower, but you can continue with production. A benefit of spreading the implementation out over several weeks is that people can stay focused on 5S during the training and not worry about the workload that may be building up back at their desk or workstation.
Step 3: Complete the Project Charter. Some tips for creating your 5S Project Charter follow:
Figure 3.1 5S Project Charter
Where the charter says “Critical to Customer Satisfaction,” make a list of things that cannot be changed because the customer requires them.
Where the charter says “Inside Scope of Project,” list two to three examples of things that are okay to change. These are things that your department controls and do not affect the product or other departments, such as where you store your tools.
Where the charter says “Outside Scope of Project,” list any things that you are not allowed to change. These are things that may affect product quality, delivery time, or cost. For example, buying a new CNC milling machine. Other out of scope items for most 5S events would be elements that force big changes on departments upstream or downstream of the operation where you are implementing 5S. An example would be deciding that you will work on certain product models only on Mondays.
Step 4: Make a list of the tools and supplies you will need. Order them and stage them in the area you chose for your 5S event.
Caution
Keep in mind that you need to order Set in Order materials prior to your Set in Order event. You should plan on at least a 2-week lead time to receive all of your items. You will find a suggested “5S Materials Checklist” at the end of this book. You can also contact one of the experts at The 5S Store at: www.the5Sstore.com or (978) 842-4610, and tell them you are following the 5S Made Easy workbook and could use some help determining which products you need. A great idea is to take some pictures of the area and send them to The 5S Store expert and arrange for a free 30-minute consult. The staff are very happy to help you on your way. This preparation and going to an expert first who knows the 5S Made Easy methodologies can also save you a lot of time and money.
Step 5: Inform all the other departments about your implementation plan. Make it clear that you and your teammates are not to be disturbed during the implementation times.
Tip
Get a “5S in Session” sign (Figure 3.2) and put it in the area when you are in the midst of the event. Make sure everyone understands what this sign means.
Figure 3.2 “5S IN SESSION” Sign Pal (Courtesy of The 5S Store, LLC, Pepperell, MA, and Accuform Signs, Brooksville, FL.)
Caution
The leader of the team absolutely has to set this precedent and lead by example. Stay off your smartphone and laptop during the event and do not let anyone pull you away.
Tip
Contact the facilities department in particular. Ask for their help. This group can prove extremely beneficial if equipment needs to be moved or power needs to be disconnected or sign hanging is required. Keep them in the loop, invite them to lunches, and notify their manager. This level of inclusion will garner respect and the support you need—while also keeping your team safe.
Step 6: Before you begin the Sort process, make sure to take plenty of before pictures.
Tip
Try and take the pictures from positions that you can use in the future for your after pictures. The “before and after” pictures are more effective if the viewpoints are identical.
Develop Your Plan: Summary of Steps
☐ Get a 2-inch three-ring binder to store all of the project documents.
☐ Determine which area to implement 5S.
☐ Complete the Project Charter.
☐ Make a list of the tools and supplies you need.
☐ Inform all other departments about your implementation plan.
☐ Take plenty of before pictures.
Parking Lot Items
Ideas and issues out of scope but still worth capturing:
Notes
Chapter 4 Train the Team
It is critical to the success of your 5S program that you properly train the people that will work in the area. Do not rush through this initial training. This will likely be all new jargon and strategies for the group. The unknown scares people and can put them on the defensive. As the leader it is imperative for you to listen with sincere empathy. Additionally, make sure the team understands that most of these steps will require their ideas and hands- on effort from them, not you, and not the Lean manager. This is a team effort. It is up to the team members. It is your responsibility as the leader to make this point abundantly clear, as well as to hold yourself to this standard.
Tip
Have a mind-set that if you were away for several months after the 5S implementation, the area would look even better when you returned because the team and you put in a standardized process (the fourth S) that the team owned and took pride in.
Step 1: Use the What, Why, Where, When, and How format to explain what 5S is all about:
◾ What —5S at its core is about removing non-value-added processes by developing standard methods (one best way) for doing the daily work. An effective 5S program therefore improves efficiency, quality, and employee safety. All of us will do the work this standard way. 5S is roughly based on the Japanese words that begin with the letter “s.”
– Sort (Seiri)
– Set in Order (Seiton)
– Shine (Seiso)
– Standardize (Seiketsu)
– Sustain (Shitsuke)
◾ Why? (Benefits)
– Saves time wasted searching for tools.
– Reduces the amount of walking to complete tasks.
– Increases safety by eliminating stretching, bending, and tripping hazards.
– Increases equipment reliability by making malfunctions easier to spot.
– Standardizes steps for easier and more accurate cross-training.
– Frees up valuable floor space.
– Helps make production flow more smooth and continuous.
◾ Where —The area where the event will take place.
◾ When—What implementation plan have you chosen? A little bit each week or shut down the area for several days?
◾ How—Show the project plan. Explain that there will be some classroom style training but that most of the learning will be hands on out on the shop floor. Explain that you will follow a step-by-step format provided by author and 5S expert, David Visco, president of The 5S Store.
Step 2: Go through the PowerPoint presentation found at: www.the5Sstore. com/5SMadeEasy. Schedule 1 hour to go through the slides and make sure to leave plenty of time for Q&A.
Tip
Ask for examples about how you can use the ideas in your area and write them into the “Team Ideas” section at the end of this chapter. Refer back to these ideas during the Set in Order step.
Step 3: Following the PowerPoint slide show, we suggest the team watch a brief video. Studies have shown that learning through a few different methods helps solidify the learning. There are several videos on the market today. We suggest the Fundamental Principles of 5S video course. Use the coupon code “5SMadeEasy” during checkout to receive 10% off this video. You can find the video at: www.the5Sstore.com/5S-video- course.html.
Step 4: Play the 5S Nuts & Bolts Game developed by GBMP (Figure 4.1). This game’s simple format will help drive home how 5S can remove stress and confusion with staff members while also improving product quality and customer satisfaction. Simulation games are a great way to learn concepts while also having some fun in a team setting. You can find this game at: www.the5Sstore.com/nuts-bolts-game.html and as with the video mentioned above, use the coupon code “5SMadeEasy” to save 10%.
Tip
Be prepared to stop throughout the video to point out particular areas of interest and to field questions. As with the PowerPoint presentation, write any ideas into the “Team Ideas” section at the end of this chapter. Refer back to these ideas during the Set in Order step. Interactive viewing is key to making the group feel comfortable and enthusiastic about the endeavor.
Tips for Launch Success
Choose someone to take meeting minutes and notes during the entire event. Make sure to save these notes electronically for sharing during other rollouts. Utilize a 2 ′ × 3′ Post-it style pad and maybe an easel to keep track of the following:
◾ 5S ideas that the team thought of during the PowerPoint and the video.
◾ A running list of action items.
◾ Team ideas.
◾ Parking lot items (ideas or concerns that surface but are out of scope).
◾ Materials list.
◾ Lessons learned.
◾ Take plenty of before pictures prior to beginning the event.
◾ Capture a team picture.
◾ Get everyone on the team to sign the Project Charter.
Note: There are also areas in each chapter to capture action items, parking lot ideas, and general notes.
Figure 4.1 5S Nuts & Bolts Game by GBMP (Newton, MA)
Another random document with no related content on Scribd:
KALANPYYNTI.
Ei kukaan ihminen voinut pitää niin paljon Skrolyckan pikku tytöstä kuin hänen isänsä. Mutta voihan sitä sittenkin väittää, että vanha Nuotta-Olli oli hänen oikein hyvä ystävänsä.
Ystävyys alkoi siten, että Klara Gulla eräänä keväänä oli laskenut polakoukkuja kotipuroon pyytääkseen pieniä taimenia, jotka siellä uiskentelivat. Hänellä oli parempi onni kuin olisi voinut olettaakaan.
Jo ensi päivänä hän sai muutamia kaloja.
Hän oli ylpeä onnestaan, niinkuin sopiikin arvata, ja yksinpä äitikin kehui häntä, kun hän kykeni tuomaan ruokaa taloon, vaikkei ollut kuin kahdeksanvuotias. Ja hänen ilokseen Katrina salli hänen itse perata kalat ja paistaa ne, ja Janne maisteli niitä ja sanoi, ettei hän mokomaa kalaa koskaan ennen ollut syönyt. Ja totta se olikin, sillä kala oli niin ruotoinen, kuiva ja savuttunut, että pikku tyttö töin tuskin itsekään sai siitä mitään irti.
Mutta sittenkin hän oli yhtä innokas kalastamaan. Hän nousi yhtä varhain aamulla kuin Jannekin. Hän otti korin käsivarrelleen kantaakseen siinä kalat kotiin, ja pienessä läkkipurkissa hänellä oli matoja. Täten varustettuna hän astui puron rantaa pitkin, joka
kisaillen ja monina jyrkkinä putouksina ja pitkinä pyörteinä kiiti alas vaaralta, mutta sillä välin muodosti myös tummia, tyyniä lampia ja kirkkaita kohtia, missä vesi hiljaisena ja läpikuultavana juoksi hiekkapohjan ja sileitten paasien yli.
Mutta kalaonni loppuikin ensi viikon jälkeen. Madot hävisivät koukuista, mutta kaloja ei vain niiden sijalle tarttunut. Tyttö siirsi vehkeensä koskipaikoista hiljaisiin vesiin ja lampipaikoista kuohuviin pyörteisiin, ja vaihtoi koukkujakin, mutta ei siitä mitään apua lähtenyt.
Hän tiedusteli Börjen ja Fallan Erikin pojilta, kävivätkö he auringonnousussa kokemassa hänen pyydyksiään, mutta nämä tuskin viitsivät vastata sellaiseen kysymykseen, sillä ei mikään poika alentunut kalastamaan niin pienessä purossa. Olihan heillä koko Duvsjö, jossa he kävivät ongella. Vain pikkutyttöjen, joilla ei ollut lupa mennä järven rantaan, kelpasi pyytää kaloja vaaranrinteeltä.
Niin topakasti kuin pojat vastasivatkin, ei tyttö kuitenkaan oikein ottanut heitä uskoakseen. Joku kalat koukuista korjasi, se oli varma, sillä olivathan hänen koukkunsa ihan oikeita eikä vain koukistettuja nuppineuloja.
Päästäkseen selville asiasta, nousi tyttö eräänä aamuna varhemmin kuin sekä Janne että Katrina ja juoksi puron rannalle. Tultuaan lähelle hän hiljensi vauhtiaan, astui pienin, pienin askelin ja varoi ettei kompastuisi kiviin eikä kallistelisi pensaita.
Ja kas vaan! Koko hänen ruumiinsa äkkiä jäykistyi, kun hän saapui puron reunalle ja huomasi, ettei hän ollutkaan erehtynyt. Tuossahan seisoi salakalastaja aivan sillä paikalla, jonne hän edellisenä aamuna oli laskenut koukkunsa, ja koki niitä.
Se ei ollut kukaan pojista, niinkuin hän oli olettanut, vaan täysiikäinen mies. Hän seisoi kumartuneena veden pinnan yli ja veti juuri kalaa vedestä. Hän näki miten kala kimalteli, kun mies irroitti sen koukusta.
Klara Gulla ei ollut kuin kahdeksan vuoden vanha, mutta pelkuri hän ei ollut, ja siksi hän hyökkäsi nyt esille ja sai varkaan verekseltä kiinni.
»Vai niin, tekö täällä käytte viemässä minun kalojani!» sanoi hän. »Sepä hyvä, että vihdoinkin sain teidät kiinni, jotta tästä varastelusta tulee loppu.»
Nyt mies nosti päätään, niin että Klara Gulla näki hänen kasvonsa. Se oli vanha nuotankutoja, joka asui eräässä naapurimökissä.
»Kyllä minä tiedän, että nämä ovat sinun kojeesi», sanoi mies aivan levollisesti vähääkään suuttumatta tai kiivastumatta, niinkuin ihmiset usein tekevät, kun heidät saadaan kiinni jostakin väärästä teosta.
»Mutta kuinka te kehtaatte ottaa sellaista, mikä ei ole teidän omaanne?» sanoi tyttö rukka.
Silloin mies katsoi häneen, eikä tyttö koskaan voinut unohtaa sitä katsetta. Mielestään tyttö näki edessään kaksi tyhjää, syvää kuilua, joiden pohjalla oli kaksi ilmeetöntä, puoleksi sammunutta silmää.
»Niin, katsos, minä tiedän, että sinä saat vanhemmiltasi mitä ikänä tarvitset ja että kalastat vain huviksesi. Mutta meillä kotona nähdään nälkää.»
Pikku tyttö punastui hiusjuuriaan myöten. Hän ei voinut selittää, mistä se johtui, mutta nyt hän puolestaan häpesi.
Nuotankutoja ei sanonut sen enempää. Hän otti maasta lakkinsa, joka oli pudonnut päästä hänen kumartuessaan koukkujen puoleen, ja meni matkoihinsa.
Klara Gulla ei sanonut myöskään mitään. Pari kalaa sätkytteli rannalla, mutta hän ei korjannut niitä. Katseltuaan niitä hetken aikaa hän potkasi niitä jalallaan, niin että ne pulskahtivat takaisin veteen.
Kaiken päivää pikku tyttö oli tyytymätön itseensä ymmärtämättä mistä se oikeastaan johtui. Eihän hän ollut tehnyt mitään väärää.
Hänen oli aivan mahdoton saada ajatuksistaan vanhaa nuotankutojaa. Ihmiset väittivät, että hän aikoinaan oli ollut rikas. Hänellä sanottiin olleen seitsemän taloa, jotka kukin erikseen olivat yhtä arvokkaita kuin Fallan Erikin. Mutta hän oli hukannut koko omaisuutensa jollakin merkillisellä tavalla, niin että hän nyt oli rutiköyhä.
Seuraavana päivänä tyttö sittenkin läksi puron rannalle katsomaan koukkujaan. Nyt ei kukaan ollut käynyt niitä kokemassa, vaan joka ainoassa oli kala. Hän irroitti ne koukuista ja laski ne koriin, mutta hän ei vienyt niitä kotiin, vaan astui suoraa päätä nuotankutojan luo.
Vanha ukko seisoi mäellä puita hakkaamassa, kun Klara Gulla saapui korineen paikalle. Hän pysähtyi portaalle ja katsoi ukkoon ennenkun astui ylitse. Ukko oli kovin huonoissa ja risaisissa vaatteissa. Ei Klara Gulla ollut koskaan nähnyt isäänsä sellaisissa.
Hän oli kuullut sanottavan, että varakkaat ihmiset olivat tarjonneet tälle ukolle asuntoa talossaan koko hänen loppuiäkseen. Mutta hän oli sen sijaan muuttanut miniänsä luo, joka asui täällä Askedalissa, auttaakseen häntä voimiensa mukaan. Miniällä oli monta pientä lasta, ja mies oli lähtenyt kauan sitten maailmalle, eikä hänestä sen koommin oltu kuultu mitään.
»Tänään läksi koukuista kaloja!» huusi pikku tyttö seisoessaan portaalla.
»Vai niin», sanoi nuotankutoja, »sepä oli hyvä.»
»Minä annan kernaasti kaikki kalat teille, kunhan saan itse kokea pyydykseni», sanoi pikku tyttö.
Hän astui ukon luo ja tyhjensi korinsa hänen eteensä ja odotti, että nuotankutoja tulisi iloiseksi ja kiittäisi häntä, sillä hän oli tottunut siihen, että Janne, hänen isänsä, iloitsi kaikesta, mitä hän sanoi tai teki.
Mutta ukko otti asian yhtä levollisesti kuin kaiken muunkin.
»Pidä sinä vain omasi!» sanoi hän. »Me olemme niin tottuneet näkemään täällä nälkää, että kernaasti voimme tulla toimeen ilman muutamia pikkukaloja.»
Jotakin omituista tuossa vanhassa köyhässä ukossa oli. Klara Gulla tahtoi välttämättä voittaa hänen sydämensä.
»Saatte te käydä kokemassa ja laskea koukutkin, saatte ihan kaikki», sanoi tyttö.
»Ei, en minä tahdo riistää sitä iloa sinulta», sanoi ukko.
Mutta Klara Gulla piti puoliaan. Hän ei tahtonut lähteä matkoihinsa, ennenkuin hän oli keksinyt jonkun keinon, millä ilahduttaa ukkoa.
»Tahdotteko, että tulen joka aamu teitä täältä hakemaan, niin että voimme kokea koukut yhdessä ja jakaa kalat keskenämme?» kysyi tyttö.
Silloin ukko lopetti hakkuunsa. Hän käänsi omituiset, sammuneet silmänsä tyttöön ja hymyn välähdys kirkasti hänen kasvojaan.
»Niin, nyt sinun onkeasi kala vihdoinkin nykäisi», sanoi hän.
»Tähän ehdotukseen en vastaa kieltävästi.»
AGRIPPA.
Tuo pikku tyttö oli hyvin merkillinen. Hän ei ollut kymmentä vuotta vanhempi, kun hän tuli jo toimeen itse Agrippa Prästberginkin kanssa.
Kun ajattelemme vain miltä Agrippa näytti — hänellähän oli keltaiset, punareunaiset, tuuheiden kulmakarvojen varjostamat silmät, monikyhmyinen nenä, suuri, pörröinen parta, joka törrötti kuin harja suun ympärillä, syväuurteinen otsa, pitkä, hontelo vartalo ja päässään repaleinen sotilaslakki, niin olihan pakko myöntää, että kuka hyvänsä olisi pelännyt, joutuessaan hänen kanssaan tekemisiin
Eräänä päivänä pikku tyttö istui aivan yksin laakealla kivipaadella tuvan oven edessä ja söi voileipää iltasekseen.
Äkkiä hän näki pitkän miehen astuvan tietä pitkin, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän tunsi hänet Agrippa Prästbergiksi.
Mutta ei hän siltä säikähtänyt. Ensiksi hän taittoi voileipänsä kahtia ja asetti puolet vastakkain, niin ettei se tahrisi häntä, ja sitten hän pisti sen esiliinansa alle.
Sen jälkeen hän ei yrittänyt juosta tiehensä eikä lukita tuvan ovea, sillä hän tiesi, ettei siitä mitään apua sittenkään olisi sellaisen miehen parissa, vaan jäi paikoilleen istumaan. Hän otti vain sukankutimen, jonka Katrina oli jättänyt jälkeensä kivelle lähtiessään hetki sitten viemään iltaruokaa Jannelle, ja alkoi kutoa, niin että puikot helisivät.
Hän oli istuvinaan aivan levollisena ja tyytyväisenä, ja vain salaa hän vilkaisi veräjälle. Aivan oikein, heille hän oli tulossa. Hän kohotti juuri portin säppiä.
Tyttö siirtyi hiukan ylemmäksi paadellaan ja levitti hameensa, sillä olihan hän nyt, sen hän selvästi tunsi, talon vartija.
Tietysti Klara Gulla oli sen verran asioista perillä, että hän tiesi, ettei Agrippa Prästberg ollut mikään varas eikä hänellä myöskään ollut tapana ruveta tappelemaan, jollei haukkunut häntä »Grepaksi» tai tarjonnut hänelle voileipää. Kauan hän ei missään paikassa myöskään viipynyt, jollei kaikeksi onnettomuudeksi talossa sattunut olemaan taalalaiskelloa.
Hän kierteli pitkin pitäjää korjaten kelloja, ja kun hän tuli tupaan, jossa oli tuollainen vanha, korkea kellokaappi, niin hän ei rauhoittunut, ennenkun hän sai irroittaa kellon sisustan ja katsoa oliko siinä jotain vikaa. Ja vikaa löytyi aina. Hänen oli suorastaan pakko hajoittaa koko kello. Sitten saattoi kestää useampiakin päiviä, ennenkun hän sai sen kokoon jälleen, ja sillä aikaa täytyi pakostakin antaa hänelle asuntoa ja ruokaa.
Pahinta oli se, että jos Prästberg sai käsiinsä jonkun kellon, niin ei se sen jälkeen enää koskaan käynyt yhtä hyvin kuin ennen. Ja ainakin kerran vuodessa oli pakko antaa hänen tarkastaa sitä,
muuten se pysähtyi kerrassaan. Ukko koetti kyllä suorittaa työnsä niin huolellisesti ja rehellisesti kuin suinkin, mutta mahdotonta sitä oli välttää, kellot menivät aivan pilalle.
Siksi oli parasta, jollei hän koskaan sattunut kellon lähettyvillekään. Sen Klara Gulla tiesi varsin hyvin, mutta hän ei keksinyt myöskään mitään keinoa, millä hän olisi saanut pelastetuksi taalalaiskellon, joka käydä tikutti tuvassa. Prästberg tiesi heillä sellaisen olevan, ja kauan aikaa hän oli jo väijynyt sitä, mutta edellisillä kerroilla käydessään talossa oli Katrina aina ollut kotona ja saanut vaaran estetyksi.
Kun ukko tuli tuvan edustalle, pysähtyi hän pikku tytön eteen, työnsi lujasti keppinsä maahan ja lopotti:
»Tässä tulee Johan Utter Agrippa Prästberg, kuninkaallisen majesteetin ja kruunun rumpali. On ollut kuula- ja ruutisateessa, ei pelkää enkeleitä eikä piruja. Onko kukaan kotona?»
Klara Gullan ei tarvinnut mitään vastata. Ukko marssi hänen ohitseen suoraan tupaan ja ohjasi askeleensa heti suurta taalalaiskelloa kohti.
Tyttö kiiruhti hänen jäljissään sisään ja koetti vakuuttaa ukolle, että kello kävi erinomaisesti. Se ei jättänyt eikä edistänyt. Sitä oli aivan turha korjata.
»Mitenkä joku kello voisi käydä oikein, ellei Johan Utter Agrippa Prästberg ole hoitanut sitä?» sanoi ukko.
Hän oli niin pitkä, että hän ylettyi avaamaan kellokaapin nousematta tuolille. Samassa hän irroitti kellotaulun ja koneiston ja
laski ne pöydälle. Klara Gulla puristi nyrkkiään esiliinan alla ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, mutta hänellä ei ollut voimaa estää häntä.
Prästbergillä oli kiire ottaa selkoa kellon viasta ennenkuin Janne tai
Katrina ennättäisi tulla kotiin ja sanoa, ettei se kaivannut korjausta.
Hänellä oli matkassaan pienessä mytyssä työkaluja ja rasvapurkkeja. Hän avasi mytyn kiireesti ja hädissään pudotti osan sisällyksestä lattialle.
Klara Gulla sai käskyn noukkia maasta kaikki pudonneet tavarat.
Ja jokainen, joka on nähnyt Agrippa Prästbergin, käsittää kyllä, ettei hän voinut olla tottelematta. Tyttö laskeutui lattialle ja ojensi hänelle pienen sahan ja meisselin.
»Eikö ole muuta?» ärjäsi ukko. »Voit olla hyvilläsi siitä, että saat palvella kuninkaallisen majesteetin ja kruunun rumpalia, senkin kirottu torpparinvesa.»
»Ei minun luullakseni», vastasi tyttö ja näytti kovin onnettomalta.
Hänenhän oli määrä vartioida tupaa isän ja äidin poissa ollessa, ja nyt kävikin näin hullusti.
Samassa välkähti pieni toivonkipinä hänen mieleensä. Mitäpä, jollei ukko voisikaan silmälaseitta tehdä mitään kellolle! Mitäs, jos ne olisivat kadonneet!
Samassa hänen silmänsä osuivat silmälasikoteloon. Se oli joutunut pöydän jalan taakse.
Ukko helisytteli vanhoja hammasrattaita ja vietereitä, joita hänellä oli mytyssä ja etsi niiden joukosta silmälasejaan. Ehkäpä kävisi niin onnellisesti, ettei hän niitä löytäisikään?
»Ei tässä suinkaan muu auta, kuin että itse saan polvistua lattialle etsimään niitä», sanoi ukko. »Ylös siitä, torpparinvesa!»
Pikku tytön käsi iski salaman nopeudella silmälasikoteloon ja kätki sen esiliinan alle.
»Ylös siitä!» murahteli ukko. »En minä sinuun luota. Mitä sinulla on esiliinan alla? Näytäppäs, kuuletko sinä!»
Tyttö ojensi heti kätensä esille. Toinen käsi oli koko ajan ollut esiliinan alla. Nyt hänen täytyi ojentaa sekin esille, ja silloin ukko näki voileivän.
»Hyi! Sinulla taitaa olla voileipä kädessä», sanoi Agrippa Prästberg vetäytyen kauaksi tytöstä, ikäänkuin hän olisi pidellyt kyykäärmettä.
»Minä söin voileipää parhaillani, kun te tulitte, ja silloin pistin sen piiloon, sillä tiedän kyllä, ettette te pidä voista.»
Ukko polvistui maahan, mutta turha vaiva. Hän ei löytänyt mitään.
»Varmaan te unohditte ne edelliseen taloon», sanoi Klara Gulla.
Samaa ukkokin oli ajatellut, vaikkei hän tahtonut uskoa sitä todeksi.
Joka tapauksessa hän ei voinut tehdä mitään kellolle, kun lasit olivat kateissa. Muuta neuvoa ei ollut, kuin kerätä tavarat myttyyn ja asettaa kello paikoilleen kaappiinsa.
Ukon kääntyessä selin seinää vasten tyttö pisti silmälasit takaisin myttyyn.
Ja sieltä ukko löysi ne tiedustellessaan niitä Lövdalan kartanosta, missä hän viimeksi oli työskennellyt. Hän oli avannut myttynsä näyttääkseen, etteivät ne olleet siellä, ja silloin silmälasikotelo olikin kaikkein päällimäisimpänä.
Ensi kerralla tavatessaan Jannen ja Katrinan mäntymäellä kirkon edustalla, meni hän heitä puhuttelemaan.
»Tuo teidän tyttönne», sanoi hän, »tuo teidän sukkela pikku tyttönne, hän tuottaa teille vielä paljon iloa.»
KIELLETTY HEDELMÄ.
Monet ennustivatkin Skrolyckan Jannelle, että hän saisi paljon iloa pikku tytöstään, hänen suureksi tultuaan. Ihmiset eivät varmaankaan uskoneet, että hän jo joka päivä ja joka hetki tuotti hänelle iloa. Vain yhden ainoan kerran tytön koko kasvinaikana Janne suuttui häneen ja häpesi hänen puolestaan.
Eräänä kesänä, pikku tytön käydessä kahtatoista, kulki Janne hänen kanssaan harjun poikki Lövdalaan; oli seitsemästoista päivä elokuuta, kartanon omistajan, luutnantti Liljecronan syntymäpäivä.
Elokuun seitsemästoista oli niin suuri ilonpäivä, että sekä
Svartsjön että Bron asukkaat odottivat sitä pitkin vuotta. Eikä yksin herrasväki, joka sai ottaa osaa kaikkiin juhlallisuuksiin, vaan myös kansan lapset ja nuoriso. He tulvivat suurin joukoin Lövdalaan katselemaan koreapukuisia vieraita ja kuuntelemaan laulua, ja tanssimusiikkia.
Kaiken lisäksi viekoittelivat kaikki puutarhan herkut nuorisoa Lövdalaan elokuun seitsemäntenätoista päivänä. Olihan heitä muussa suhteessa kasvatettu ankaraankin rehellisyyteen, mutta
pensaista ja puista saattoi huoleti poimia niin paljon kuin halutti, kunhan ei vain joutunut teosta kiinni.
Kun nyt Janne ja Klara Gulla tulivat puutarhaan, huomasi Janne heti, miten pikku tytön silmät kävivät suuriksi, kun hän näki niin paljon vihreitä raakaleita omenapuissa. Eikä Janne olisi kieltänytkään häntä hiukan maistelemasta, jollei hän olisi huomannut, että vouti Söderlind ja pari muuta kartanon miestä piti vahtia puiden alla, jotta ei mitään pahuutta harjoitettaisi.
Janne kuljetti Klara Gullan mukanaan pihalle, jossa ei ollut mitään viekoittelevaa. Mutta hän huomasi sittenkin, että tytön ajatukset olivat koko ajan kiintyneinä karviaismarjapensaisiin ja omenapuihin. Hän ei vilkaissutkaan hienopukuisiin nuoriin herroihin ja neiteihin eikä liioin koreihin kukkapenkereihin. Janne ei voinut saada häntä kuuntelemaan koreita puheita, joita Bron rovasti ja insinööri Boreaus, Borgin kartanon isäntä, pitivät luutnantti Liljecronalle. Niin, eipä hän huolinut edes kuunnella lukkari Svartlingin onnentoivotusrunoa.
Anders Osterin pillin ääni kajahti sisältä huoneista. Se soitti niin iloista tanssimusiikkia, että oli vaikea pysytellä alallaan. Mutta pikku tyttö koetti vain keksiä jotain veruketta voidakseen livahtaa takaisin puutarhaan.
Janne piti häntä uskollisesti kädestä kiinni kaiken aikaa. Hän ei hellittänyt otettaan, keksipä tyttö mitä tahansa päästäkseen irti. Kaikki kävikin hyvin kunnes ilta alkoi pimetä.
Silloin sytytettiin kirjavia lyhtyjä palamaan sekä puihin että maahan kukkien pariin ja rehevien köynnösten väliin, jotka kiemurtelivat talon seinää pitkin. Se oli niin kaunista, että Janne, joka ei koskaan ollut
moista nähnyt, tuli aivan pyörälle päästään eikä tiennyt, oliko hän enää maan päällä.
Mutta hän piti sittenkin pikku tyttöä kädestä kiinni.
Kirkonkylän kauppias ja hänen veljensä ja Anders Öster ja tämän veljenpoika rupesivat laulamaan, kun lyhdyt olivat sytytetyt, ja heidän laulaessaan tunsi Janne omituisen ilon täyttävän koko ilman. Se karkoitti kaikki painostavat ja tuskalliset ajatukset. Se valtasi mielen niin hiljaa ja suloisesti tänä leutona yönä, ettei Janne voinut olla antautumatta sen valtaan. Ja samoin kävi kaikkien muidenkin. Kaikki iloitsivat olemassaolostaan ja maailmasta, jossa oli niin hyvä elää.
»Kyllä nyt huomaa, että on seitsemästoista elokuuta», kuiskattiin hänen ympärillään.
»Tällaiselta sitä kai paradiisissa tuntui», sanoi eräs nuori mies näyttäen oikein juhlalliselta.
Janne oli aivan samaa mieltä hänkin, mutta vielä hänellä oli sen verran mielenmalttia, ettei hän päästänyt irti pientä lapsenkättä.
Laulun loputtua heitettiin muutamia raketteja ilmaan. Ja kun pienet tulikuulat kiitivät suoraan tummansinistä yötaivasta vasten ja pirstaantuivat sitten punaiseksi, siniseksi ja keltaiseksi tähtisateeksi, joutui Janne niin ymmälle ja tunsi samalla niin kummallista liikutusta, että hän hetkeksi unohti Klara Gullan. Ja kun hän jälleen tuli tajuihinsa, oli tyttö kadonnut.
»Niin, minkäs sille mahtoi», tuumi Janne. »Toivokaamme, että hänen käy hyvin niinkuin aina ennenkin, ja ettei vouti tai joku muu vahdeista saa häntä kiinni.»
Turhaa Jannen oli ruveta etsimään tyttöä suuresta, pimeästä puutarhasta. Viisainta oli pysytellä samalla paikalla ja odottaa hänen takaisin tuloaan.
Kauan häntä ei tarvinnutkaan odottaa. Vieläkin laulettiin laulu, ja tuskin se oli loppunut, kun vouti Söderlind astui pihalle Klara Gulla käsivarrellaan.
Luutnantti Liljecrona seisoi toisten herrojen kanssa ylimmällä portaalla ja kuunteli laulua. Vouti Söderlind pysähtyi hänen eteensä ja laski pikku tytön maahan.
Klara Gulla ei huutanut eikä yrittänyt paetakaan. Hän oli poiminut esiliinansa täyteen omenanraakaleita, ja hän piteli vain lujasti siitä kiinni, ettei suinkaan mitään putoaisi maahan.
»Tämä veitikka istui ylhäällä omenapuussa», sanoi vouti Söderlind. »Luutnanttihan sanoi, että jos saisin kiinni omenanvarkaita, niin toisin ne luutnantin puheille.»
Luutnantti Liljecrona tarkasteli pikku tyttöä ja sitten poimut hänen silmiensä ympärillä alkoivat nytkähdellä, niin ettei voinut lainkaan tietää, aikoiko hän ruveta nauramaan vai itkemään.
Hän oli varmaan aikonut sanoa pari vakavaa sanaa sille, joka yrittäisi varastaa hänen omeniansa, mutta huomatessaan, miten lujasti tyttö puristi esiliinaa, kävi hänen kovin sääli häntä. Hän ei vain tiennyt, mitä tehdä, jotta tyttö saisi pitää omenansa.
Sillä jos hän päästäisi tytön ilman muuta irti, niin voisi siitä olla seurauksena, että kaikki omenat katoaisivat hänen puutarhastaan.
»Vai niin, oletko sinä ollut varastamassa omenia», sanoi luutnantti.
»Olethan sinä käynyt koulua ja lukenut Adamista ja Evasta, niin että pitäisihän sinun tietää, miten vaarallista omenien varastaminen on.»
Samassa Janne astui esiin ja asettui Klara Gullan viereen. Hän oli kovin harmistunut tyttöön, koska hän oli pilannut hänen ilonsa, mutta täytyihän hänen kuitenkin auttaa häntä.
»Älkää tehkö mitään tälle pikku tytölle, luutnantti», sanoi Janne.
»Sillä minä annoin hänelle luvan kiivetä puuhun ja ottaa omenia.»
Tuskin hän oli sen sanonut, niin Klara Gulla katsoi harmistuneena isäänsä ja alkoi puhua. »Se ei ole totta», sanoi hän. »Minä itse halusin saada omenia. Isä piteli minua koko ajan kädestä kiinni, jotta en lähtisi niitä ottamaan.»
Nyt luutnantti tuli kovin iloiseksi.
»Kas se oli oikein, tyttöseni», sanoi hän, »se oli oikein, ettet antanut isäsi ottaa syytä päällensä. Tiedäthän, että kun Herra Jumala suuttui Adamiin ja Evaan, niin ei siihen ollut syynä se, että he varastivat omenia, vaan se että he olivat pelkurimaisia ja syyttivät toinen toistansa. Saat mennä ja viedä omenat matkassasi, koska et pelännyt tunnustaa totuutta.»
Sitten hän kääntyi poikansa puoleen.
»Anna Jannelle lasillinen punssia!» sanoi hän. »Juokaamme hänen maljansa, koska hänen tyttönsä puolusti itseään paremmin kuin Eeva aikoinansa. Mikä onni meille kaikille, jos Klara Gulla olisi ollut paratiisin yrttitarhassa hänen sijallansa!»
LARS GUNNARSSON.
Fallan Erik ja Skrolyckan Janne olivat eräänä kylmänä talvipäivänä metsässä hirsiä kaatamassa.
He olivat sahanneet paksun puunrungon poikki. Puu oli juuri kaatumaisillaan, ja he vetäytyivät syrjään, jotta eivät joutuisi oksien alle puun syöstessä maahan.
»Varokaa, isäntä!» sanoi Janne. »Minun luullakseni puu kaatuu teidän puolellenne.»
Erik olisi kyllä ehtinyt juosta pois tieltä sillä aikaa kun kuusi hoippui ja kallistui syrjälleen. Mutta hän oli kaatanut niin monta puuta eläissänsä, että hän mielestään ymmärsi tämän asian paremmin kuin Janne, ja siksi hän jäi paikoilleen seisomaan. Seuraavassa tuokiossa hän makasi kumossa maassa kuusen alla.
Hän ei päästänyt ainoatakaan ääntä kaatuessansa, ja kuusen oksat peittivät hänet kokonaan. Janne katseli ympärilleen eikä ymmärtänyt minne isäntä oli kadonnut.
Samassa hän kuuli äänen, jota hän koko elinaikansa oli totellut, mutta se oli niin heikko, että hän töin tuskin saattoi sanoja eroittaa.
»Mene hakemaan hevosta ja apua, Janne, jotta minut voidaan kuljettaa kotiin!»
»Enkö yrittäisi auttaa teitä ensin?» kysyi Janne. »Eikö teidän ole vaikea siinä olla?»
»Tee niinkuin sanon, Janne!» sanoi Fallan Erik. Ja Janne tiesi hyvinkin, että isäntä ennen kaikkea vaati kuuliaisuutta, ja siksi hän ei pannut sen kovemmin vastaan.
Janne juoksi siis Fallan taloon niin pian kuin pääsi. Mutta matka ei ollut kovinkaan lyhyt, hän tarvitsi koko runsaasti aikaa päästäkseen perille.
Kaikkein ensiksi hän talonväestä tapasi Lars Gunnarssonin, joka oli naimisissa Fallan Erikin vanhimman tyttären kanssa ja jonka oli määrä saada talo haltuunsa vanhan isännän kuoltua.
Niin pian kuin Lars Gunnarsson oli saanut tiedon asiasta, käski hän Jannen ilmoittamaan emännälle, mitä oli tapahtunut. Sitten hänen piti mennä hakemaan renkipoikaa. Itse Lars Gunnarsson juoksi talliin valjastamaan hevosta.
»Onkohan tarpeellista heti mennä ilmoittamaan onnettomuutta vaimoväelle», sanoi Janne. »Turhaan vain viivytellään, he kun ovat niin kärkkäät itkemään ja tuskailemaan. Isännän ääni kuului kovin heikolta, jotta olisi parasta pitää kiirettä.»
Mutta Lars Gunnarsson oli pitänyt arvostaan kiinni aina siitä saakka kun hän taloon tuli. Yhtä vähän hän peruutti käskyjään kuin appiukkokaan.
