Electrical Engineers Second Edition Rauf
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/electrical-engineering-for-non-electrical-engineers-se cond-edition-rauf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
AutoCAD Electrical 2016 for Electrical Control Designers Sham Tickoo
https://textbookfull.com/product/autocad-electrical-2016-forelectrical-control-designers-sham-tickoo/
Unifying Electrical Engineering and Electronics Engineering Proceedings of the 2012 International Conference on Electrical and Electronics Engineering 1st Edition Yusheng Quan
https://textbookfull.com/product/unifying-electrical-engineeringand-electronics-engineering-proceedings-ofthe-2012-international-conference-on-electrical-and-electronicsengineering-1st-edition-yusheng-quan/
An introduction to electrical science Second Edition Waygood
https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-electricalscience-second-edition-waygood/
Basic Electrical Engineering 3rd Edition Ravish R. Singh
https://textbookfull.com/product/basic-electricalengineering-3rd-edition-ravish-r-singh/
Electrical Engineering: Principles and applications
Seventh Edition Hambley
https://textbookfull.com/product/electrical-engineeringprinciples-and-applications-seventh-edition-hambley/
Digital Spectral Analysis: Second Edition (Dover Books on Electrical Engineering) S. Lawrence Marple Jr.
https://textbookfull.com/product/digital-spectral-analysissecond-edition-dover-books-on-electrical-engineering-s-lawrencemarple-jr/
Quantum Mechanics: An Introduction for Device Physicists and Electrical Engineers 3rd Edition David K. Ferry
https://textbookfull.com/product/quantum-mechanics-anintroduction-for-device-physicists-and-electrical-engineers-3rdedition-david-k-ferry/
Advanced Control Engineering Methods in Electrical Engineering Systems Mohammed Chadli
https://textbookfull.com/product/advanced-control-engineeringmethods-in-electrical-engineering-systems-mohammed-chadli/
Fundamental Research in Electrical Engineering Shahram Montaser Kouhsari
https://textbookfull.com/product/fundamental-research-inelectrical-engineering-shahram-montaser-kouhsari/
Electrical Engineering for Non-Electrical Engineers
Second Edition
Electrical Engineering for Non-ElectricalEngineers
Second Edition
By
S. Bobby Rauf
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Rauf, S. Bobby, 1956- author.
Title: Electrical engineering for non-electrical engineers / by S. Bobby Rauf.
Description: Second edition. | Lilburn, GA : The Fairmont Press, Inc., [2016] | Includes index. | Description based on print version record and CIP data provided by publisher; resource not viewed.
Identifiers: LCCN 2016024346 (print) | LCCN 2016022465 (ebook) | ISBN 088173778X () | ISBN 0881737771 (alk. paper) | ISBN 088173778X (electronic) | ISBN 9781498799607 (Taylor & Francis distribution : alk. paper)
Subjects: LCSH: Electrical engineering.
Classification: LCC TK146 (print) | LCC TK146 .R28 2016 (ebook) | DDC 621.3--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016024346
Electrical Engineering for Non-Electrical Engineers Second Edition / by S. Bobby Rauf. ©2017 by The Fairmont Press, Inc.. All rights reserved. No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopy, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
Published by The Fairmont Press, Inc.
700 Indian Trail
Lilburn, GA 30047
tel: 770-925-9388; fax: 770-381-9865 http://www.fairmontpress.com
Distributed by Taylor & Francis Group LLC
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487, USA
E-mail: orders@crcpress.com
Distributed by Taylor & Francis Group LLC 23-25 Blades Court Deodar Road
London SW15 2NU, UK
E-mail: uk.tandf@thomsonpublishingservices.co.uk
Printed in the United States of America
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
ISBN-0881737771 (The Fairmont Press, Inc.)
ISBN-9781498799607 (Taylor & Francis Group LLC)
While every effort is made to provide dependable information, the publisher, authors, and editors cannot be held responsible for any errors or omissions.
The views expressed herein do not necessarily reflect those of the publisher.
Dedication
This book is dedicated to my wife Viktoriya Rauf, my daughter Nida Rauf and my son Haseeb A. Rauf for their support and understanding during the countless hours I spent on this book.
Chapter
Preface
Many Non-engineering professionals as well as engineers who are not electrical engineers tend to have a phobia related to electrical engineering. One reason for this apprehensiveness about electrical engineering is due to the fact that electrical engineering is premised concepts, methods and mathematical techniques that are somewhat more abstract than those employed in other disciplines, such as civil, mechanical, environmental and industrial engineering. Yet, because of the prevalence and ubiquitous nature of the electrical equipment, appliances, and the role electricity plays in our daily lives, the non-electrical professionals find themselves interfacing with systems and dealing with matters that broach into the electrical realm. Therein lies the purpose and objective of this book.
This second edition includes an important new chapter on batteries. As renewable energy solutions gain a foothold and expand, we see challenges and opportunities in safe and effective storage of energy. That is where battery technology comes in. Hence the importance of this new chapter, which introduces the reader to different types of batteries, primary vs. secondary, traditional lead-acid batteries vs. the cutting edge Li-Ion batteries. In this chapter, the strengths, weakness, opportunities and threats faced by the new and traditional battery solutions are examined. In addition, this second edition updates some of the electrical power generation information; taking into account some of the remarkable shifts in the sources of energy for production of electrical power. Established and recognized electrical engineering drawing standards have been included, as well, in this edition. The NEC and NFPA 70 E Arc Flash information included in this book has been revised to comport with the current revisions of NEC (2014) and NFPA 70 E (2015). This edition maintains the mission to serve as a resource for exploring and understanding basic electrical engineering concepts, principles, analytical strategies and mathematical strategies.
If your objective as a reader is limited to the acquisition of basic knowledge in electrical engineering, then the material in this book should suffice. If, however, the reader wishes to progress their electrical engineering knowledge to intermediate or advanced level, this book could serve as a useful platform.
As the aphorism goes, “a picture is worth a thousand words;” this
book maximizes the utilization of diagram, graphs, pictures and flow charts to facilitate quick and effective comprehension of the concepts of electrical engineering.
In this book, the study of electrical engineering concepts, principles and analysis techniques is made relatively easy for the reader by inclusion of most of the reference data, in form of excerpts from different parts of the book, within the discussion of each case study, exercise and self-assessment problem solutions. This is in an effort to facilitate quick study and comprehension of the material without repetitive search for reference data in other parts of the book.
Certain electrical engineering concepts and terms are explained more than once as these concepts appear in different chapters of this text; often with a slightly different perspective. This approach is a deliberate attempt to make the study of some of the more abstract electrical engineering topics more fluid; allowing the reader continuity, and precluding the need for pausing and referring to chapters where those specific topics were first introduced.
Due to the level of explanation and detail included for most electrical engineering concepts, principles, computational techniques and analyses methods, this book is a tool for those energy engineers, engineers and non-engineers, who are not current on the subject of electrical engineering.
The solutions for end of the chapter self-assessment problems are explained in just as much detail as the case studies and sample problem in the pertaining chapters. This approach has been adopted so that this book can serve as a electrical engineering skill building resource for engineers of all disciplines. Since all chapters and topics begin with the introduction of important fundamental concepts and principles, this book can serve as a “brush-up,” refresher or review tool for even electrical engineers whose current area of engineering specialty does not afford them the opportunity to keep their electrical engineering knowledge current.
In an effort to clarify some of the electrical engineering concepts effectively for energy engineers whose engineering education focus does not include electrical engineering, analogies are drawn from non-electrical engineering realms, on certain complex topics, to facilitate comprehension of the relatively abstract electrical engineering concepts and principles.
Each chapter in this book concludes with a list of questions or problems, for self-assessment, skill building and knowledge affirma-
xiv
tion purposes. The reader is encouraged to attempt these problems and questions. The answers and solutions, for the questions and problems, are included under Appendix A of this text.
Most engineers understand the role units play in definition and verification of the engineering concepts, principles, equations, and analytical techniques. Therefore, most electrical engineering concepts, principles and computational procedures covered in this book are punctuated with proper units. In addition, for the reader’s convenience, units for commonly used electrical engineering entities, and some conversion factors are listed under Appendix C.
Most electrical engineering concepts, principles, tables, graphs, and computational procedures covered in this book are premised on SI/ Metric Units. However, US/Imperial Units are utilized where appropriate and conventional. When the problems or numerical analysis are based on only one of the two unit systems, the given data and the final results can be transformed into the desired unit system through the use of unit conversion factors in Appendix B.
Some of the Greek symbols, used in the realm of electrical engineering, are listed in Appendix C, for reference.
What Readers Can Gain from this Book
• Better understanding of electrical engineering terms, concepts, principles, laws, analysis methods, solution strategies and computational techniques.
• Greater confidence in interactions with electrical engineering design engineers, electricians, controls engineers and electrical engineering experts.
• Certain skills and preparation necessary for succeeding in electrical engineering portion of various certification and licensure exams, i.e. CEM, Certified Energy Manager, FE, Fundamentals of Engineering (also known as EIT, or Engineer in Training), PE, Professional Engineering and many other trade certification tests.
• A better understanding of the electrical engineering component of energy projects.
• A compact and simplified electrical engineering desk reference.
• Better understanding of electrical energy cost and tips on improvement of electrical energy intensity in industrial and commercial environment.
• Introduction to the generation of electricity from renewable sources.
• Better understanding of illumination principles and concepts, and an appreciation of efficient lighting/illumination design.
• Better understanding of myriad battery options available in the market; their strengths, weaknesses, opportunities that lie ahead and potential threats.
An epistemic advice to the reader: if you don’t understand some of the abstract concepts the first time, don’t give up. Read it again! Such is the nature, intrigue and challenge of engineering, physics, science and other subjects that require thinking, reflection and rumination.
Acknowledgements and Credits
Rockwell International ®
Many thanks to John Keogh, Dave Dascenzo and Rachel R Schickowski of Rockwell International® for provision of illustrative MCC pictures that, I am certain, will be appreciated by the readers.
National Fire Protection Agency, NFPA®
My gratitude to NFPA® for their permission to use NEC® information in this text.
NFPA 70® , National Electrical Code and NEC® are registered trademarks of the National Fire Protection Association, Quincy, MA.
Fluke Corporation
Many thanks to Beverly Summers, of Fluke Corporation for granting permission to use material associated with their multimeter and clamp ammeter.
Kim Craven, PE
My endless gratitude to Kim Craven, PE, for his guidance on electrical engineering topics included in this text.
Control Technologies, LLC
Many thanks to Wes Lampkin of Control Technologies, LLC, for his contribution of the PLC relay ladder logic examples.
Chapter 1 Electrical Engineering Basics
Introduction
In this first chapter of the Electrical Engineering for Non-Electrical Engineers text, we will explore the basics of electrical engineering terms concepts, principles, and analytical techniques . Many readers who embark on investing time and effort in studying this text are likely to do so for the key purpose of gaining an introduction into the field of electricity. Many others, on the other hand, might be interested in refurbishing prior knowledge of electrical engineering terms, concepts, principles and basic analytical techniques Regardless of whether you belong to one of these two groups—or are simply in pursuit of electrical engineering at the intermediate or associates degree level— in this chapter we will lay the foundations in the electrical engineering realm by covering basic electrical engineering terms, concepts and principles, without the understanding of which, discussion and study of terms that bear important practical significance, such as power factor, real power, reactive power, apparent power, load factor, etc . would not be feasible .
Most of the material in this chapter pertains to DC, or Direct Current, electricity . However, some entities we will discuss in this chapter, such as, capacitive reactance, inductive reactance and impedance are fundamentally premised in the AC, alternating current, realm .
Electrical engineering is rooted in the field of physics. Physics, and electrical engineering, as most other fields in science, depend on empirical proof of principles and theories. Empirical analysis and verification requires measurement tools or instrumentation So, after gaining a better understanding of the basic electrical concepts, we will conclude this chapter with an introduction to two of the most common and basic electrical instruments, i e multi-meter and clamp-on ammeter
Voltage
Voltage is defined as an electromotive force that moves or pushes electrically charged particles like electrons, holes, negatively charged ions or
positively charged ions . The term “electromotive” force stems from the early recognition of electricity as something that consisted, strictly, of the movement of “electrons .” However, with today’s more recent breakthroughs in the renewable and non-traditional electrical power generating methods and systems like microbial fuel cells, and hydrocarbon fuel cells, electrical power is being harnessed, more and more, in form of charged particles that may not be electrons
Two, relatively putative, analogies for voltage in the mechanical and civil engineering disciplines are pressure and elevation In the mechanical realm— or more specifically in the fluid and hydraulic systems—high pressure or pressure differential pushes fluid from one point to another and performs mechanical work . Similarly, voltage—in form of voltage difference between two points, as with the positive and negative terminals of an automobile battery—moves electrons or charged particles through loads such as motors, coils, resistive elements, lamps, etc . As electrons or charged particles are pushed through loads like motors, coils, resistive elements, light filaments, etc., electrical energy is converted into mechanical energy, heat energy or light energy . In equipment like rechargeable batteries, during the charging process, applied voltage can push ions from one electrode (or terminal) to another and thereby “charge” the battery . Charging of a battery, essentially, amounts to the restoration of battery terminals’ or plates’ chemical composition to “full strength ” So, in essence, the charging of a battery could be viewed as the “charging” of an electrochemical “engine ” Once charged, a chemical or electrochemical engine, when presented with an electrical load, initiates and sustains the flow of electrical current, and performs mechanical work through electrical machines
Common symbols for voltage are: E, V, VDC, VAC, VP, VM, VEff, VRMS . Symbols “E” and “V” are synonymous, and both represent voltage . The symbol E stands for electromotive force, while V, simply, denotes voltage . In the absence of further specification through a subscript, these symbols can be somewhat ambiguous, in that, they could be construed to represent either AC or DC voltage .
On the other hand, VDC, specifically denotes DC voltage . See Chapter 3 for a detailed comparison between AC and DC, voltage and current . The AC and DC discussion, related to voltage and current, in Chapter 3, is supported by graphs that depict the differences in a graphical fashion .
The symbol VAC represents AC voltage . When dealing with AC voltage, one needs to be specific about whether one is referring to “peak” voltage, VP, or RMS voltage, VRMS Note that peak voltage, VP, is synonymous with maximum voltage VM In addition, VEff, the effective (AC) voltage, is the same as, RMS voltage, VRMS The term RMS stands for Root Mean Square Value of
AC Voltage . The RMS or effective value of AC voltage is the work producing portion of the AC voltage . This implies that AC voltage, current and power, all, have the “work producing” components and the” non-work producing” components The work producing components, in essence, transform into—or contribute toward the production of—various forms of energy, mechanical work and break horsepower—or, to be more accurate, break horsepower-hour The concepts of power, break horsepower and other power related topics are discussed, in detail, in Chapter 4
Even though detail discussion on the mathematical composition of RMS voltage is outside the scope of this text, the formula for RMS voltage is as follows:
AC voltage VRMS, VEff, VP, and VM are inter-related through the following equations:
Voltage is measured in volts, or V’s; named after the Italian physicist Alessandro Volta (1745–1827), who invented the first chemical battery.
Current
Current consists of movement of electrons, ions, or simply charged particles . Movement of electrons can be oscillatory, vibratory or linear . When electrons vibrate or oscillate, the resulting current is AC current . AC current is established and sustained by AC voltage . When DC voltage is applied in an electrical circuit, electrons, ions or charged particles move in one direction . Such linear, unidirectional, movement of charged particles or electrons is DC current. DC electrical current is analogous to fluid flow in mechanical or hydraulic systems. Just as pressure, or pressure differential, cause fluid to flow from point A to point B, DC voltage drives electrically charged particles to move from one point to another Important characteristics of electric current are illustrated in greater detail, in Chapter 3, under the topic of electrodeposition
Detailed comparison between AC and DC currents is also illustrated in graphical form in Chapter 3 .
Common symbols for current are: I, IDC, IAC, IP, IM, IEff, and IRMS . Similar to the voltage symbols, the symbols of current assume a more specific meaning through associated subscripts
IAC represents AC current When dealing with AC current, one needs to be specific about whether one is referring to “peak” current, IP, or RMS current, IRMS Note that peak current, IP, is synonymous with maximum current IM In addition, IEff, the effective (AC) current, is the same as, RMS current, IRMS . The term RMS current stands for Root Mean Square Value of AC current . The RMS or effective value of AC current is the work producing portion of the AC current . AC current, like AC voltage and AC power, has a “work producing” component and a ”non-work producing” component . The work producing component of AC current contributes toward the production of mechanical work and break horsepower .
The formula for RMS current is as follows:
Eq 1 4
AC Current IRMS, IEff, IP, and IM are inter-related through the following equations:
Eq 1 5
Eq 1 6
The unit for current is Ampere named after André-Marie Ampére (1775–1836), a French mathematician and physicist . André-Marie Ampére is revered as the father of electrodynamics. One amp of current is said to flow when electrical charge is flowing at the rate of one Coulomb per second . This leads to the following mathematical definition:
Eq 1 7
This definition of current is analogous to flow rate of fluid quantified in terms of mass flow rate ṁ or volumetric flow rate Q •
Example 1 1
In an AC system, a voltage source V(t) = 156Sin(377t + 0°) volts sets up a current of I(t) = 15Sin(377t + 45°) amps . The peak voltage and the peak current, in accordance with convention, are 156 V and 15 A, respectively . Calculate the RMS values of voltage and current .
Solution:
According the Eq 1 3:
Note: This is the voltage indicated by a true RMS voltmeter when measuring the AC voltage at a typical household or workplace wall receptacle . See more discussion toward the end of this chapter . According to Eq . 1 .6:
Note: This is the current indicated by a true RMS clamp-on ammeter when measuring AC current . See more discussion toward the end of this chapter .
resistanCe
Property of a material that opposes or resists the flow of current is known as electrical resistance, or simply, resistance . Electrical resistance is analogous to friction in mechanical systems; for instance, friction between the surfaces of two objects that slide against each other. In a fluid flow scenario, electrical resistance is analogous to friction between the fluid and the walls of the pipe. In electrical systems, resistance in conductors (wires) is an undesirable character-
istic and results in wasted heat or heat losses . This is not unlike frictional head losses in fluid systems—frictional head losses governed by Darcy’s equation and Hazen-William’s equations . The symbol for electrical resistance is “R .” Resistance is measured in ohms, or simply, Ωs The ohm symbol Ω is often prefixed with letters, such as, k for kilo or M for Mega Where, 1kΩ would represent 1,000 Ohms and 1MΩ would represent 1,000,000 ohms Eq 1 8
An ohm can also be defined on the basis of the Ohm’s Law . The Ohm’s Law, and its application in AC and DC systems is discussed in greater depth in Chapter 2 . At this point, upon examination of Ohm’s Law, in form of Eq . 1 .8, we can define 1 ohm as the amount of resistance that would permit the flow of only 1-amp of current when a voltage of 1-volt is applied across a specific length of that conductor . In other words:
The Ohm’s Law equation stated above also stipulates that as the increase in electrical “demand” manifests itself in form of an increase in current, I, and as resistance, R, of the conductor increases, the voltage—or voltage drop— across the conductor increases; resulting in lower voltage at the point of delivery of power to the consumers . This is similar to the pressure drop, or loss, experienced in a long compressed air pipe or header due to frictional head loss . From physical characteristic and physical composition point of view, we could define resistance as being directly proportional to the length of the conductor and inversely proportional to the area of cross-section of the conductor . This proportional relationship can be transformed into a mathematical relationship or equation as follows:
Where
ρ = Resistivity of the Conductor,
L = Length of the Conductor and A = Area of Cross-section of the Conductor
Eq 1 9
ρcopper = 17 2 n Ωm;
ρaluminum = 28 2 n Ωm
Where n = nano = 10–9
Example 1 2
A cubic block of electrically conductive material measures 0 .02 on each side . The resistivity of this material is 0 .01 Ω • m . What is the resistance between opposite sides of this block?
Solution:
Example 1 3
A phase conductor of a power distribution line spans, approximately, 500 ft and has a diameter of 1 .5 inch . The conductor is composed of copper . Calculate the electrical resistance of this conductor, per phase .
Solution:
Solution Strategy: Since the resistivity value of copper, as stated above, is in metric or SI unit system, the length and diameter specifications stated in this problem must be streamlined in metric units before application of Eq . 1 .9 for determination of resistance in ohms (Ωs) .
L = 500 ft = 152 4 m
Diameter = 1 5 inch = 0 0381m; ∴R = Radius = D/2 = 0 019 m
A = Area of cross-section = π.R2 = (3 14)(0 019) 2 = 0 00113m2
ρcopper = 17 2 n Ωm = 17 2x10-9 Ωm
As described earlier, in electrical systems, resistance in conductors (wires) is an undesirable characteristic and results in wasted heat or heat losses . This energy lost, as heat, as the current flows through a conductor can be quantified through Eq. 1.10 below.
Although the subject of electrical power and energy is discussed, in detail, in Chapter 4, at this point, in an effort to illustrate the substantial impact of resistance on heat losses and design challenges associated with power transmission, let’s continue examination of long transmission lines used to transport electrical power from power generating plants to power consumers On a hot summer afternoon, those power transmission lines that we notice crisscrossing the country side are not only carrying higher currents due to the higher air conditioning loads, but experience an increase in resistance due to increases in resistivity, p, of the conductor in accordance with Eq . 1 .11 . In other words, the resistivity of aluminum, stated above as ρaluminum = 28 2 n Ωm, serves as a constant only at standard temperature of 20°C or 68°F.
Eq 1 11
In Eq . 1 .11:
ρ = Resistivity at current temperature “T”
ρo = Resistivity at standard temperature “To”
To = Standard temperature in °C
T = Current temperature °C
α = Thermal coefficient of resistance, in 1/°C
In addition, it’s common knowledge that as temperature rises, most metals or conductors expand So, with exposure to elevated summer season solar radiation, during those hot afternoons, the transmission lines elongate to a certain extent, resulting in higher “L .” As those transmission lines elongate, the diameter of the conductors drops, resulting in lower area of cross-section A . So, the perceptible “sag” in the transmission lines during the hot summer afternoons is not simply an optical illusion or a myth .
As we account for the increase in L, reduction in A and the rise in ρ collectively, in accordance with Eq . 1 .9, we see that all of these factors result in escalation of resistance . Furthermore, if we consider resistive heat loss equation, Eq 1 10, the exponential effect of the rise in load current I and the increase in R precipitate in a “cascading,” unfavorable, physical and electrical impact on the transmission line conductors .
resistors in series
When electrical circuits, AC or DC, consist of multiple resistors, circuit analyses require simplification of such network of resistors into one, equivalent, resistor or resistance, REQ . Often, this equivalent, resistance is referred to as a “total” resistance . When “n” number of resistors are connected in a “daisy chained” or concatenated fashion as shown in Figure 1 1, they are said to be connected in series
When resistors are connected in series, they can be combined in a “linear addition” format, as stipulated in Eq . 1 .12 below, for “n” number of resistors .
Eq 1 12
When multiple resistors are combined into an equivalent resistor, with resistance value REQ, the simplified version of the original series circuit would appear as pictured in Figure 1 .2 .
resistors in Parallel
When electrical circuits, AC or DC, consist of multiple resistors, connected in a parallel fashion, as shown in Figure 1 .3, circuit analysis would require simplification of the parallel network of resistors into one, equivalent resistor REQ . Figure 1 .3 shows “n” number of resistors connected such that the “heads” of all resistors are “bonded” are connected together,
Figure 1 1: n –Resistors in series
Figure 1 2: Equivalent resistance for n –resistors in series
with and electrical connection to the anode (positive terminal) of the DC power supply . In addition, the “tails” of all resistors are connected together and to the cathode of the DC power source .
When multiple parallel resistors are combined into an equivalent resistor, with resistance value REQ, the simplified version of the original series circuit would appear as pictured in Figure 1 4 In parallel resistor networks, the calculation of REQ involves addition of the inverses of all resistors in the parallel network, and taking the inverse of the sum as stipulated in Eq 1 13
1 13
In case of a simple two parallel resistor circuit, the equivalent resistance REQ could be calculated using the simplified equation, Eq. 1.14. Eq 1 14
1
As a special case, assume that the parallel resistor network shown in Figure 1 3 consists of “n” equal parallel resistors Because, the resistors are
Figure 1 3: n –Resistors in parallel
Figure
4: Equivalent resistance for n –resistors in parallel
Another random document with no related content on Scribd:
muutos. Hän, joka tavallisesti puhui niin vähän, viehtyi kertomaan kuvauksia elämästään ja miten oli saanut alkunsa tuo teos Köyhät, jota hän jo niin kauan oli kirjoittanut. Se oli aivan yksinkertaiseen, kaikkien tajuttavaan muotoon sommiteltu tarina nykyajan taloudellisten olosuhteiden luomasta kurjuudesta, sielun ja ruumiin, käsityöläisen ja työmiehen, miehen ja naisen kurjuudesta — ja tuo kaamea epopea monine tosiperäisine ja vertauskuvallisine hahmoineen kuljetti lukijansa sairaalasta, jossa synnyttiin, sairaalaan, jossa kuoltiin, läpi koulujen, työpajojen, yömajojen, paheenpesien ja vankiloiden. Genesvrier oli luonnon mukaan tehnyt havaintoja kaikista nykyaikaisista köyhä-tyypeistä. Hän oli kuvannut hukkaan kuluneita voimia, käyttämättömiä älynlahjoja, kaikkia noita vihan ja kuoleman aiheita, joista voisi kehittää elämää, onnea ja kauneutta.
Katselin häntä hänen puhuessaan, hänen keskustellessaan ei ollut mitään sellaista, joka hurmaa maailmanmiehiä ja -naisia, ei hilpeää siroutta, ei kuvien runsautta, henkevyyttä tai kekseliäisyyttä. Hän tuntui lohkovan irti ikäänkuin moukarilla sielunsa pohjasta karun, väkevän ja elävän sanamuotonsa. Väliin hänen lyhyt, katkonainen esityksensä kohosi kaunopuheisuuteen lauselyhennyksineen, jotka voimakkaasti keskittivät ajatuksen. Silloin valaisi sisäinen liekehtely nuo tiukkapiirteisten ja kaarevain kulmien alle painuneet silmät, tuon syvin, surumielisin viivoin uurtuneen suun ja tuon laajan, kuhmuisen otsan.
Päivällisen jälkeen meni setäni kirjastoon kirjoittamaan joitakin kirjeitä.
Genesvrier jatkoi alkamaansa kertomusta… Äkkiä hän keskeytti sen joutuen omituisesti hämilleen.
Heitin häneen kysyvän silmäyksen.
— Pelkään väsyttäväni teitä, neiti Hellé, sanoi hän minun ojentaessani hänelle kahvikuppia. Setänne on kylläkin huvitettu minun töistäni, mutta te!… Teille nämä asiat, joista puhun, ovat kaukaisempia ja tuntemattomampia kuin Ameriikka… ja yhtä merkityksettömiä.
— Te luulette siis, etten voi olla huvitettu sellaisesta, jota en tunne? sanoin närkästyneellä äänellä. Te olette yleisen mielipiteen kannalla naisten älylliseen heikkouteen nähden.
— Te erehdytte, vastasi hän vakavasti. Olen nähnyt hyvin älykkäitä naisia, niihin luettuina tätini Marboy ja te itse, jotka edustatte aivan vastakkaisia tyyppejä, mutta naisen kasvatus tekee hänet välinpitämättömäksi kaikkien yleisten asioiden suhteen. Niin, naista liikuttaa vain se, mikä koskee, loukkaa tai mairittelee häntä itseään. Hänen kasvatuksensa ei yllä hänen oman elämänsä ulkopuolelle.
— Sehän on vähemmän luonnon vika kuin kasvatusvirhe. Koko naisen sieluntarmo keskitetään perhepiiriin ja sentähden hän ei näe mitään muuta. On kuitenkin sellaisiakin naisia, joilla on tarmoa viljemmältä ja jotka laiminlyömättä perhettään voivat lisäksi harjoittaa taiteita, liikettä, hyväntekeväisyyttä.
— Laiminlyömättä perhettään? Ei ole sellaista perhettä, joka ei syyttäisi naista laiminlyönnistä, silloin kun tämä ei uhraudu yksinomaan sille. Tämä yhteis-itsekkäisyys, tämä mustasukkainen omistusvietti on juuri perhevaiston nurja puoli. Niinpä ovatkin useimmiten tuollaiset suuremmalla tarmolla varustetut naiset, joista äsken mainitsitte, suljetut pois inhimillisistä pienoisryhmistä; heidän
täytyy kuulua kaikille eikä kenellekään. Olen tuntenut muutamia sellaisia, todellisia laupeudensisaria, joiden apostolista intoa olen ihaillut. Useimmilla heistä ei ollut miestä eikä lapsia. Raukkamainen mies oli pelännyt, ettei hän ehkä voisikaan taivuttaa heitä omaan ikeeseensä. He elivät ja kuolivat yksinäisinä, kuten elävät ja kuolevat suuret taiteilijat, pyhimykset… Ja kuitenkin, mitä saisikaan aikaan rakkauden tukema ajatus, miehen nerous yhtyneenä naisen ylevään vaistoon! Mutta ne, jotka täten voisivat liittyä toisiinsa, eivät kohtaa toisiaan milloinkaan … tai, jos he kohtaavat toisensa, niin eivät he tunne toisiaan.
Hän vaipui hetkiseksi ajatuksiinsa ja jatkoi sitten:
— Minä puhun teille suoraan, ensinnäkin siksi, että en osaa imarrella, toiseksi siksi, että minä kunnioitan teitä.
— Kiitän teitä siitä.
— No niin — hän epäröi — minun täytyy tunnustaa teille: se, että olen tullut puhuneeksi teille siten kuin tänä iltana olen puhunut, johtuu siitä, että toivoin herättäväni teissä uteliaisuutta… tiedonhalua…
— Mitä tarkoitatte?
— Te olette erittäin älykäs, neiti Hellé, ja kasvatus, jonka olette saanut, on kehittänyt teissä harvinaisia lahjoja… Kuitenkin on minulla syytä uskoa, että nämä lahjat jäävät hedelmättömiksi ja että te tulette käyttämään ne pelkästään päänne iloksi… Se on teidän kasvatuksenne ainoa vika…
Punastuin hieman:
— Selittäkää ajatuksenne tarkemmin, herra Genesvrier.
— Herra de Riveyrac, joka on Kreikan lumoissa, on koettanut ruumiillistuttaa teissä antiikkista sielua. Luulenpa, että hän on siinä melkein onnistunutkin. Mutta päästäkseen tähän tulokseen on hänen täytynyt sulkea teidät ihannelinnoitukseen ja te olette kotiutunut sinne niin, ettette osaa enää sieltä ulos. Minä pahoittelen sitä tahtomattanikin, sillä minä aavistan, mitä te olette, minkä arvoinen te olette, mitä kaikkea te voisitte tehdä… Te olette elänyt kuolleiden parissa; ne ovat vanginneet teidän sielunne, tuon sielun, joka kuuluu eläville. Sallikaa minun sanoa kaikki, mitä ajattelen: jotta setänne työ voisi kantaa hedelmiä, jotta kasvatuksenne ei jäisi tuloksettomaksi, pitäisi teidän nyt heti astua ulos elämään… teidän pitäisi… Hän nousi.
— Ei, unohtakaa, mitä olen sanonut. Te ette voi tietää… Ei ole vielä aika… Minä olen mielestänne kummallinen, lähentelevä, eikö totta?
— Luulen, että haluatte kääntää minua johonkin tuntemattomaan uskontoon, virkahdin hymyillen. Te puhutte kuin apostoli, joka tahtoo hankkia opetuslapsia.
— Ehkä olen hyvinkin kömpelösti ilmaissut ajatukseni … Mutta puhumme tästä uudestaan, myöhemmin… ellei odottamattomien tapausten virta tempaise teitä mukaansa…
— Oletteko siis niin ujo, herra Genesvrier?
— Minä pelkään loukkaavani teitä harkitsemattomalla suoruudellani.
— Ette suinkaan. En suinkaan usko olevani täydellinen, ja äsken teitte minut iloiseksi sanoessanne, että kunnioitatte minua.
Hän kiinnitti minuun silmänsä, joiden väriä en koskaan ollut voinut erottaa, sillä vaikka se pysyikin samana, vaihteli sen loiste, useimmiten olivat hänen silmäteränsä tummat, mutta väliin ne uhosivat kirkkautta. Tällä hetkellä ne säteilivät, ja kuin salaman leimahtaessa muuttuivat samassa silmänräpäyksessä hänen kasvonsa kuin taikaiskusta.
— Koska ette ole pahastunut minun suoruudestani, sanoi hän, niin sallikaa minun esittää teille eräs avunpyyntö.
— Kenen puolesta?
— Kysymys ei ole minusta, vaan eräästä naisesta.
— Sellaisesta naisesta… jonka te tunnette? Hän näytti hämmästyvän tyhmästä kysymyksestäni ja minä tunsin punastuvani, en tiedä miksi.
— Tuo nuori nainen, sanoi hän, on kauan aikaa elänyt yhdessä erään ystäväni kanssa, joka oli kirjanpainaja, älykäs ja hyvä työmies muuten. Mies kuoli jättäen hänet raskaaksi, sairaaksi ja varattomaksi. Hän on juuri synnyttänyt Äitien hoitolassa. Hän on kansan nainen, reipas ja yksinkertainen ja erittäin taitava työntekijä. Hän pääsee juuri pois sairaalasta lapsineen. Hänelle täytyy hankkia työtä. Tulin ajatelleeksi, että te mahdollisesti tahtoisitte avustaa häntä.
— Sangen mielelläni. Riittää, että te suosittelette häntä.
— Kiitän teitä. Olin ajatellut pyytää täti Marboyta puhumaan teille tästä, mutta… niin hyvä kuin rouva Marboy onkin, ei hän ole voinut vapautua eräistä ennakkoluuloista… Hän ei kieltäytyisi auttamasta naimatonta äitiä, mutta hän ei päästäisi suoranaiseen kosketukseen tämän kanssa teitä, joka olette nuori tyttö, kunniallinen, puhdas, hyvin kasvatettu nuori tyttö, jonka tulee olla tietämätön pahasta.
— Te luulette, että…
— Olen varma siitä, neiti. Tätini soimaisi minua kovasti siitä, että olen puhunut teille tästä asiasta näin suoraan ja kaunistelematta. Mutta juuri teidän, erikoisesti teidän puoleenne tahdon kääntyä.
Tiedän, että teillä ei ole mitään ennakkoluuloja, että te osaatte vaistomaisesti erottaa säälittävän henkilön halveksittavasta… jos yleensä on oikeutta halveksia ketään, jota seikkaa suuresti epäilen.
Tuo nuori nainen, josta puhun, on uljas ihminen, ja huolimatta siitä inhoittavasta ennakkoluulosta, joka leimaa hänet häpeällä, on hänellä oikeus saada osakseen kunnioitusta kahdestakin syystä, äitiytensä ja onnettomuutensa vuoksi.
— Hyvä on, sanoin, luottakaa minuun. Voisinko saada nähdä suojattianne?
— Hän on vielä sairaalassa.
— Kuka hänestä pitää huolta?
— Ei kukaan.
— Paitsi te.
— Minua ei voi ottaa lukuun. Ette voi aavistaa, mitä Köyhäinhoitolaitoksen elättien joukkoon joutunut yksinäinen nainen
saa kärsiä, nainen, jota on rakastettu ja joka on ollut onnellinen…
Tietysti minun käyntini häntä hiukan lohduttavat; hän ei tunne itseään kokonaan hyljätyksi, mutta mitä voin hänelle sanoa? En osaa puhua hänelle hänen lapsestaan… Tässä tarvittaisiin naisen läsnäoloa, hänen myötätuntoista osanottoaan… Tällaisissa arkaluontoisissa olosuhteissa mies on aina vähän kömpelö.
— Jos uskaltaisin… tulisin kernaasti mukaanne.
— Ja minkätähden ette uskaltaisi? Senkötähden että olette nuori tyttö?
Senkötähden että pelkäätte nähdä tuskaa?
— Siispä ottakaa minut mukaanne.
— Jos setänne sallii…
— Setäni antaa minulle täyden vapauden, ja sitäpaitsi hän on erikoisesti kiintynyt teihin.
— Te tiedätte, että se ei tule olemaan mitään hauskaa.
— Vähät siitä.
— Tulen noutamaan teitä huomenna.
Odotin saavani joitakin kiitoksen ja tunnustuksen sanoja, mutta Genesvrier ei sanonut mitään sellaista.
Setäni tuli takaisin keskeyttäen keskustelumme. Me kerroimme hänelle suunnitelmamme, jonka hän hyväksyi.
»Ja tuota miestä luulee rouva Gérard rakastuneeksi! sanoin itsekseni Genesvrier'n lähdettyä. Miten typerää! Hänen rakkautensa sivuuttaa naisen; se kohoaa ja laajentuu koko ihmiskuntaa syleileväksi. Kuitenkin minä kiinnitän hänen mieltänsä. Ankarana vaalijana hän koettaa kuljettaa minua salaperäistä tietä, kohti päämäärää, jonka hän yksin tuntee. Te olette elänyt kuolleiden parissa; ne ovat vanginneet teidän sielunne, tuon sielun, joka kuuluu eläville. Ja eikö hän sanonut näin: 'mitä saisikaan aikaan miehen nerous naisen ylevän vaiston ohjaamana?» Kyllä olen ymmärtänyt teidät, herra Genesvrier. Kun kieltäydyin rupeamasta Lancelot'n vaimoksi, toivotte te voivanne valloittaa minut omille aatteillenne!'
»Mutta minä en rakasta ihmiskuntaa, minä, minä rakastan asioita ja ihmisiä… Minä en ole luotu uhrautumista ja ikuista aatteen palvelemista varten. Minussa on liian voimakas kaipuu elämän onneen… Minkätähden lupasinkin seurata Genesvrier'ta tuolle sairaskäynnille? Itse asiassa koko juttu ei liikuta ollenkaan sydäntäni, se herättää ainoastaan uteliaisuuttani. Luulenpa, että en ole erittäin hyvä! Olisin mieluummin lähettänyt apua sairaalle ja hankkinut hänelle työtä myöhemmin. Mitä tulee minun sanoa tuolle naiselle, jota en lainkaan tunne? Entä lapsi sitten? En ole milloinkaan käsitellyt pientä lasta.
»Tämä on muka Genesvrier'n mielestä rikos. Tämä on minun kasvatukseni vika. Minä viihdyn kirjojen, unelmien parissa, mielikuvamaailmassa, jossa ei ole kärsimystä eikä rumuutta. Hän tahtoo temmata minut ulos tästä ihanteellisesta tyyssijasta, jossa elän 'kuolleiden parissa'. Ja minä taivuin hänen tahtoonsa, jouduin tietämättäni tuon saman selittämättömän vaikutusvallan alaiseksi, joka hänellä on setä Sylvainiin.
»Minkätähden? Jos rakastaisin Genesvrier'ta, olisi tämä kaikki luonnollista ja yksinkertaista. Rakkaus on sielun riemullista antautumista. Minä en rakasta tuota miestä — kuitenkin äsken häntä melkein ihailin.»
XVI.
— Nuo rakennukset, jotka näette edessänne, kuuluivat ennen
Parisin Port-Royal-luostariin, sanoi minulle hra Genesvrier, astuessamme Äitien hoitolan pihalle. Täällä elivät ennen äiti Angélique, Jacqueline Pascal ja tuo herttuatar de Roannez, jota Pascalin kerrotaan rakastaneen. Noissa kahdessa viheriäisillä rautaaidoilla ympäröidyssä siipirakennuksessa, jotka ovat bulevardin muurin vierellä, hoidetaan heikkoja lapsia… Katsokaa noita ihmisiä, jotka käyskentelevät pihalla: ne ovat vanhempia ja ystäviä, jotka tulevat tervehtimään sairaitaan. He tuovat mukanaan namusia, joita säännöt sallivat lapsille antaa: appelsiineja, suklaata ja myös kukkasia. Huomasitte kai porttikäytävässä kauppiaita, jotka kaupittelivat kahden sou'n orvokkikimppuja? Kaikkien säätyluokkien naiset, etenkin sairaudesta toipuvat, rakastavat kukkia. Kukkaset ovat aina luontoa, ne ovat maan ja auringon luomia ja elämän suloisia vertauskuvia…
— Olette oikeassa, sanoin äkillisen mielijohteen valtaamana. Odottakaahan hetkinen. Minä menen hakemaan orvokkeja suojatillenne.
— Älkää vaivatko itseänne, sanoi hän iloisesti. Minä en ole unohtanut pientä torstaikukkastani. Se on täällä säilössä laajojen taskujeni pohjassa. Hämmästyttääkö se teitä? Nähkääs, neiti Hellé, nuo pienet ilot tekevät sairaan onnelliseksi. Ajatelkaahan, että Marie
Lamirault on ollut täällä jo kolme kuukautta ja että hänen yhä vielä täytyy maata täällä toipumassa.
— Vaimo parka!
— Louis Florentista, josta olen teille jo aikaisemmin puhunut, olen saanut teokseeni erittäin mielenkiintoisen tyypin. Hän oli puoleksi sivistynyt, ylpeä, vauhko ja tunteellinen työmies, joka kärsi keskeneräiseksi jääneestä henkisestä kehityksestään aina, kun hän joutui oppineempien seuraan, ja siveellisestä ylemmyydestään, kun hän joutui tekemisiin karkeampien ihmisten kanssa. Hän tunsi elämänsä mitättömyyden ja se vaivasi häntä. Hän tahtoi opiskella, ymmärtää… Sääli miestä! Kuolema katkaisi hänen unelmansa. Hänkin jäi hedelmättömäksi voimaksi… Kun hän oli luonteeltaan synkkä ja ylpeän umpimielinen, huolimatta siitä että hänellä todellakin oli hyvä sydän, niin oli hänellä vähän ystäviä ja hänen vaimonsa jäi yksin, avuttomaksi… ja lapsi oli tulossa! Sain toimitetuksi tänne tuon onnettoman ja tahtoisin pelastaa hänet niistä kiusauksista, kurjuudesta ja epätoivosta, jotka häntä odottavat. Hän on sievä, kahdenkymmenen vuotias. Se on julmaa.
— Te pelastatte hänet.
— Teidän avullanne. Te voitte tehdä hänen hyväkseen paljon enemmän kuin minä. Minua ihmetyttäisi, ellei hän tekisi teihin miellyttävää vaikutusta.
Vanhojen tiilipeittoisten kattojen ääriviivat piirtyivät maaliskuisen taivaan hallavaa sineä vastaan. Kukat puhkoivat nuppujaan pehmoisen leudossa ilmassa. Oli tuollainen päivä, jolloin kevään läheisyys tuntuu kaikkialla, jolloin sielu ja ruumis ikäänkuin elpyvät.
Hra Genesvrier kiipesi muutamia portaita ylös ja me olimme luostarissa, joka kolmelta puolelta kiersi sairaalan sisäpihaa.
Holvikaaren yläpuolella oli parveke; silmissäni vilahteli valkoisia uutimia, sairaanhoitajattaria, imettäjiä, jotka auringonpaisteessa istuivat hymyilevinä lapset sylissään. Väliin levisi käytäviin keittiön ja apteekin tuoksua. Palvelijattaria kulki ohitse kantaen ruokia koreissa, maitoa läkkiastioissa, jotka kolisivat äänekkäästi toisiaan vasten kaikuvissa holveissa.
Keittiön vierestä avautui suuri ovi puutarhaan, jonka puut oli leikattu XVII:n vuosisadan tyyliin. Me nousimme majesteetillisia portaita, joiden kuluneet askelmat olivat nähneet jansenistinunnien kulkueita, ja me saavuimme erään oven eteen, jonka päällä oli kirjoitus: Baudelocque-sali. [Baudelocque: kuuluisa ranskalainen lääkäri. Suom. huom.]
Hra Genesvrier astui sisään edelläni.
Sali, johon tulimme, ei ollut ollenkaan uusien sairaalasalien kaltainen. Se oli muodostettu vanhoista nunnakammioista, joiden väliseinät oli purettu, joten siinä nyt oli jonkinlainen käytävä, jonka molemmin puolin oli pehmeän viheriällä värillä maalattuja vuodekomeroita. Jokaisessa komerossa, jota valaisi suuri ikkuna, oli vuode ja kehto.
Jokaisessa vuoteessa oli nainen; jokaisessa kehdossa vastasyntynyt lapsi. Raskas, lämmin ilma oli sairaalatuoksujen kyllästämä. Kuului sairaita tervehtimään tulleiden vierailijoiden hiljaista kuisketta, hoitajattarien ääniä sekä porsliinin ja lasin kirkasta kilinää ja väliin kohosi jostakin nurkasta heikko kitinä, johon toinen samanlainen vastasi pitkän salin perältä. Räikeä valo lankesi korkeista ikkunoista kalpeille kasvoille ja valkoisille hursteille.
Istuen vuoteessaan muutamat naiset puhelivat vieraittensa kanssa, jotka hypistelivät käsissään tavanmukaista vaatimatonta lahjaansa, silkkipaperiin käärittyä appelsiinia. Potilaat olivat työläisten tai pikkuvirkailijoiden vaimoja, rauhallisia perheenäitejä, jotka olivat täällä jo kuin kotonaan, viidettä tai kuudetta kertaa. He hyssyttelivät pienokaisiaan, joista ei näkynyt muuta kuin hiukan punaista kellertävän kapalon sisältä, ja vanhemmat sisarukset, seisoen rivissä isänsä takana, tuijottivat sieltä suurin pyörein silmin, tyhminä ja ällistyneinä.
Toiset olivat yksin komerossaan eivätkä näyttäneet odottavan ketään. Heidän joukossaan oli aivan nuoria, joilla oli maalaismadonnan lapselliset silmät ja joiden hipiä oli auringon polttama. Heidän joukossaan oli myös sangen vanhojakin, joiden harmaita päähineitä, isoäiti-ryppyjä ja näivettyneitä rintoja teki pahaa katsella. Toiset heistä näyttivät olevan katkeria, makasivat kyljellään pää käsien varassa, toiset olivat sulkeneet silmänsä alistuvaisesti kuin sairaat eläimet; oli sellaisiakin, joiden kauniit hampaat olivat liiaksi nauraneet, ja sellaisia, joiden murheelliset silmät olivat varmasti paljon itkeneet. Jokainen katsahti minuun ohimennessäni kateuden, uteliaisuuden ja välinpitämättömyyden sekaisella ilmeellä, ja minä jäin miettimään kohtaloa, joka oli koonnut tänne tuon
säälittävän äitilauman, kaikki nuo kurjuuden ja rakkauden haaksirikkoiset, joiden kautta elämä ja kärsimys oli jatkuva edelleen.
Salin päässä Genesvrier pysähtyi:
— Hyvää päivää, Marie! sanoi hän. Minä tuon teille vieraan.
Puhuteltu kohotti kalvaan, suloisen päänsä. Näin nuoren, ikäiseni naisen. Hän oli tummaverinen, hentorakenteinen, yllään väljä, avonainen yönuttu. Hän imetti lastaan ja hänen suunsa viivoista näin, että hän kärsi.
Hän ei vastannut mitään, kenties ujoudesta, kenties myös siksi, että hän tällä hetkellä oli unohtunut kauniiseen, tuskalliseen tehtäväänsä, kokonaan antautunut lapselleen, jonka ahne suu imi hänen haavoittunutta rintaansa.
— Oletteko vielä sairas? kysyi Antoine hämmästyttävän lempeällä äänenpainolla.
— Yhä vaan, herra Genesvrier… Tuo repeämä ei parane… Se vaivaa minua kovin, mutta pienokainen varttuu hyvin, eikö totta?
— Erinomaisesti.
Genesvrier kääntyi minun puoleeni:
— Tämä nuori tyttö, Marie, on eräs ystävättäristäni: neiti de Riveyrac. Hän tahtoi tulla teitä tervehtimään, koska olette onneton. Hän on antava teille työtä. Mutta mikä teidän on, Marie? Älkää itkekö. Se on hyvin paha lapsellenne. Naisen ei pitäisi koskaan itkeä, kun hän imettää. Täytyy olla rohkea. Teitä ei hyljätä.
— Kyllä tiedän… tiedän… Mutta minuun niin koskee, kun näen teidät, herra Genesvrier, se on iloa ja surua yhtaikaa… Muistelen vanhoja aikoja, Louis-raukkaani… Voi!
Hän painoi päänsä alas, ja liikutuksella, jommoista en koskaan ennen ollut tuntenut, näin kyynelten vierivän hänen poskelleen ja putoavan rintalapsen hentoon päähän. Vaikka hän ei ollut minulle mitään sanonut, tuskin katsonut minuun, niin hänen nuoruutensa ja onnettomuutensa herättivät myötätuntoani. Halusin lohduttaa häntä enkä tiennyt mitä sanoa.
— Tiedättekö, Marie, neiti de Riveyrac on hyvin utelias näkemään pienokaistanne. Hän ei ole koskaan nähnyt vastasyntynyttä. Se tuntuu teistä hassulta?… Aijai, ei pidä antaa sitä hänelle. Hän pudottaisi sen. Nuoret tytöt ovat kömpelöitä.
— Eihän toki, sanoin, te soimaatte minua syyttä suotta. Uskallan kyllä pidellä tätä vauvaa. Täytyyhän minun toki tuntea hänet, koska aiomme ottaa hänet kasvattilapseksemme, te ja minä. Antakaa hänet minulle, rouva. Oi, kuinka hän on raskas, kuinka hän on kaunis!
— Niin, eikö totta? virkahti äiti.
Pieni ylpeyden kipinä välähti hänen mustissa, lempeissä, kyynelten kostuttamissa silmissään.
Minusta tuo pienokaisraukka tuntui hyvin keveältä ja näytti kerrassaan hirvittävältä, se oli iholtaan tulipunainen, pöhöttynyt ja sen pääkallo oli vielä pehmeä ja litistynyt. Kuitenkin olin vaistomaisesti keksinyt juuri ne sanat, jotka ilahduttavat äidin mieltä
ja tekevät kaksin verroin kunniaa heidän luomisvoimalleen: »Oi kuinka hän on raskas, kuinka hän on kaunis!»
Minä pitelin lasta tottumattomasti polvillani ja sieluni tuntemattomista syvyyksistä kohosi ensi kerran esille hämärä ajatus: »Kerran, kenties, myöskin minä itse…» En milloinkaan ollut toivonut, kuvitellut, uneksinut sellaista… Tunsin siitä eräänlaista sisällistä pahoinvointia, kiusaantumisen tunnetta, ikäänkuin jotakin salaperäistä olisi minussa herännyt eloon. Ja kuitenkaan ei siinä ollut mitään omituista, koska kerran olin nainen, koska minulla oli sydän ja tunteet eikä äitiyden toivo ollut minulta kielletty. Mitä enemmän katselin tuota pientä olentoa, tuota ihmistoukkaa, joka ensin oli herättänyt minussa inhoa, sitä enemmän täytti outo hellyys mieleni, tunsin sääliä, pelkoa ja vienoa kunnioitusta niinkuin jotakin pyhää esinettä kohtaan. Tuo hauras ihmistaimi ei näyttänyt minusta nyt enää niin rumalta ja nostaen lasta kömpelösti ilmaan minä suutelin sen pieniä sormia.
Se liikahti, ja minä pelästyin siitä niin, että Genesvrier kiireesti otti sen pois minulta ja pani sen takaisin kehtoon. Kyynäspäihinsä nojautuen äiti katseli meitä, unohtaen paljaaksi rintansa, jonka haavoittunut nisä punoitti verestävänä. Hänen Antoineen ja minuun kohdistettu katseensa kuvasti niitä epämääräisiä ajatuksia, joita hänessä liikkui, kunnioitusta, hämmästystä, uteliaisuutta, hämärää tulevaisuuden aavistelua.
Lausuin hänelle vielä muutamia rohkaisevia sanoja, joihin hän vastasi yksikantaan, hänen suurien silmiensä puhuessa sitä ilmehikkäämmin. Kun lähdimme, huomasin, että Genesvrier oli vetänyt esiin appelsiinit taskustaan ja laskenut ne ynnä orvokit
vuoteelle, niinkuin köyhien tapa oli. Tämä hienotuntoisuus liikutti minua.
Päästyäni ulos bulevardin plataanipuiden alle, kirkkaaseen auringonpaisteeseen, vedin ilmaa keuhkoihini nautinnolla. Toverini käveli verkalleen pää painuksissa. Vihdoin hän virkkoi:
— Kadutteko käyntiänne?
— Enhän toki. Kaikki mitä olen nähnyt, on hyvin liikuttavaa ja opettavaa, vaikkakin hyvin tuskallista… Tuo nuori nainen miellyttää minua. Hän on viattoman ja suloisen näköinen.
— Entäpä, jos hän olisi ruma? sanoi Genesvrier hymyillen. Olisiko hän herättänyt myötätuntoanne samassa määrin?
— Ei aivan heti! vastasin punastuen, sillä huomasin tunteeni epäoikeudenmukaisuuden enkä osannut valehdella.
— Niinpä niin, neiti Hellé, täytyy osata voittaa tuontapainen henkinen nautinnonhimo, joka on useimpien taiteilijoiden perisynti. Te ette rakasta muuta kuin sitä, mikä on kaunista, s.o. miellyttävää silmille. Rumankin ulkokuoren alla on onnettomia, jotka ansaitsevat sääliä. On olemassa pyhää rumuutta.
— Te puhutte kuin kristitty.
— Minä puhun niinkuin nykyajan ihminen. Luuletteko, että voidaan pyyhkiä pois yhdeksäntoista vuosisataa historiasta, neiti Hellé! Minä en ole kristitty, mutta minä en ole unohtanut evankeliumia. Oi, jospa te tahtoisitte!…
— Te kääntäisitte minut?
— Niin, siihen ikuiseen uskontoon, joka säilyy kautta kaikkien uskontojen ja joka ei häviä temppelien hävitessä: oikeuden uskontoon… En tarkoita antiikin kylmää Themistä, vaan rakkauden kirkastamaa oikeutta… Näin kyllä, että tuo nuori äiti ja pikku lapsi liikuttivat sydäntänne. Voisin viedä teidät paikkoihin, joissa näkisitte vähemmän runollista ja paljon hirveämpää kurjuutta. Etteköhän silloin kääntäisi pois katsettanne? Hellé, jos voisitte voittaa eräitä inhon tunteita, millaisia järkyttäviä kokemuksia voisinkaan teille tarjota!
— Yrittäkää.
— Mikä minua erittäinkin miellyttää teissä, on se, että kasvatus, joka ei ole vielä teidän luonnettanne lopullisesti muovaillut, ei minun ymmärtääkseni ole myöskään sitä auttamattomasti turmellut. Te ette ole haaveileva ettekä tunteilevakaan, sitä parempi! Koska olette vapaa hentomielisyydestä ja ennakkoluuloista, ette asestaudu minua vastaan tuolla nuorten tyttöjen tavallisella porvariskainoudella, jota eräänlaatuiset paljastukset kammoksuttavat. Olen nähnyt maailmannaisia, sellaisia, jotka kuuluvat teidän seurapiiriinne, joka kerran myös oli minun. He ovat säälitteleviä ja armeliaita sellaisia köyhiä kohtaan, jotka ovat kuin kotoisin koomillisesta oopperasta, tuollaisia kilttejä köyhiä kohtaan, jotka ovat hyvin puhtaita ja siloiteltuja, tyttöjä kohtaan, jotka aina käyttäytyvät hyvin, ja työmiehiä kohtaan, jotka eivät koskaan juopottele. Tällainen helläluontoisuus ei riitä enää. Maailmassa on — ja teidän tulee se tietää — köyhiä, jotka syyttävät meitä kurjuudestaan, juoppoja, joille ankara elämä ei ole jättänyt muuta iloa kuin alkoholin, rääkättyjä lapsia, ikäloppuja naisia, joilla, kestettyään kuusikymmentä vuotta kovaa työtä, eläimellistä tylsyyttä ja lapsivuoteita, kuoleman vierailuja ja alennustilaa, ei ole edes lavitsapahaista, missä kuolla. On äitejä, jotka tekevät
itsemurhan pienokaisineen, on vaimoja, jotka ovat vielä nuoria kuten te, yhtä kauniita, ja jotka… Meidän loistavalla yhteiskuntajärjestyksellämme on hirvittävät nurjat puolensa.
— Tästä kaikesta ei minulle ole puhuttu mitään…
— On tapana, että teidän säätyynne kuuluvat nuoret tytöt eivät saa tietää mitään näistä asioista. Ja sellaisia henkilöitä, jotka kuten minä huutavat totuuden julki sanomalehdissä ja kirjoissa, nimitetään rauhanhäiritsijöiksi ja villitsijöiksi.
Me kuljimme Luxembourgin puiston läpi, Genesvrier tyynenä kuten aina, minä mietteissäni ja sisimmässäni väristen. Hän saattoi minut asuntoni ovelle ja poistui.
Olin hiukan hämmästynyt siitä, ettei hän minua enemmän kiittänyt, mutta aloin jo vähitellen ymmärtää tätä kummallista miestä. Tunsin vaistomaisesti, että hän ei koskaan tulisi tuhlaamaan minulle turhia ylistyspuheita, mutta ettei ainoakaan minun teoistani jättäisi häntä välinpitämättömäksi. Häntä saisin kiittää siitä, että tulin tuntemaan sellaisia puolia elämästä, joita ei setäni, ei rouva Marboy, ei oppineet sellaiset kuin Lampérier, ei taiteilijat sellaiset kuin Clairmont koskaan olisi voineet minulle paljastaa. Hänen luonteensa, mielipiteensä ja poikkeuksellinen elämäntapansa olivat ensin herättäneet uteliaisuuttani; nyt kiinnitti hän mieltäni suoranaisemmin, uranuurtajana. Suostuessani seuraamaan häntä hänen suojattinsa luo olin jo tavallani lupautunut avustamaan hänen armeliaisuustyötään, joksi minä sitä nimitin, siinä oli jo yksi side — ensimmäinen — meidän välillämme.
En hämmästynyt, kun saman päivän iltana näin hänen ilmestyvän luoksemme, sangen vähän perustetulla tekosyyllä. Sisäinen aavistus
oli minulle sanonut, että hän ei voisi olla kauan minua näkemättä.
Vanha ystävämme Lampérier oli saapunut muutamia minuutteja ennen häntä ja hänen puhellessaan setäni kanssa minä lähestyin
Genesvrier'n nojatuolia. Ilmaisin hänelle vieläkin haluni tehdä hyvää tuolle sairaalle, jonka hän oli ottanut suojelukseensa.
— Älkää vain suinkaan tehkö sitä minun vuokseni, sanoi hän. Marie Lamirault ansaitsee oman itsensä vuoksi teidän kunnioituksenne ja apunne.
— Olkaa huoletta, en tee sitä vain teidän vuoksenne. Armeliaisuus…
— Tuo sana hämmästyttää minua teidän suussanne. Minä en kylläkään väheksy armeliaisuutta; mutta hankkiessanne työtä jollekulle naiselle, pelastaessanne hänet kuolemasta teette ainoastaan oikeutta, neiti Hellé. Sentähden en ole teitä lainkaan kiittänyt tänään. Teidän järkenne on noussut kapinaan nähdessänne heikon ja viattoman ihmisen kärsivän kurjuutta: se on oikein; mutta se todistaa ainoastaan, että te ette ole hirviö. Useat ihmiset ylistävät itseänsä fariseuksen tavoin, silloin kun he ovat jossakin määrin lievittäneet luonnon tai yhteiskunnan tekemää vääryyttä. Siinä ei toden totta ole mitään sankarillista, ei edes mitään ansiokasta. Ihmisen ei tarvitse ylpeillä siitä, että hän on inhimillinen, vaikka hän olisikin sitä yksin keskellä tunnottomia raakalaisia. On yleistä, että omituisella tavalla sekoitetaan toisiinsa armeliaisuus ja velvollisuus tehdä oikein.
— Mutta maailmassa, jossa vallitsisi täydellinen oikeus, ei armeliaisuutta enää tarvittaisi.