Eeva Mertanen – Se halailevampi toimitusjohtaja

TEKSTI DIGIMAG/HETA JYRÄLÄ KUVA DIGIMAG/MIRKA HAPPONEN

Harvempi on aloittanut uransa saman konsernin palveluksesta, minkä toimitusjohtajaksi on lopulta kohonnut.

Ravintolamestareiden toimitusjohtaja Eeva Mertanen

"Herra jumala”, olivat silloin 31-vuotiaan Eeva Mertasen ensimmäiset ajatukset, kun hänelle ehdotettiin Ravintolamestareiden toimitusjohtajuutta.

– Minulle toimitusjohtajasta tuli mieleen vain harmaapukuinen kova bisnesmies, Mertanen päivittelee nyt, kun toimitusjohtajuutta on takana kolme ja puoli vuotta. Mertanen on konsernin ensimmäinen ulkopuolinen toimitusjohtaja.

Aluksi iski identiteettikriisi: kuka minä olen? Pitääkö minun muuttua? Voinko olla enää oma halaileva itseni? Mertanen tietää, että joillakin saattoi olla myös ennakkoluuloja hänen nimittämistään kohtaan, mutta hän tietää myös, että nyt ennakkoluulot on karistettu.

– VAHVUUKSIANI on vahva henkilöstöjohtaminen. Olin ennen nimitystä ravintolapäällikkönä Mustassa Lampaassa. Silloin oli vaikeat ajat, taloudellista taantumaa, mutta saimme silti tehtyä tulosta, nuorennettua asiakaskuntaa sekä tuotua ravintolaa nykypäivään. Samaan syssyyn tehtiin Isä Camillon uudistus, taustoittaa Mertanen.

Nämä meriitit olivat myös konsernin johdon mieleen. Sama strateginen suunta haluttiin ulottaa koko konsernin läpi, kaikkiin ravintoloihin. Tässä on onnistuttu. Kolmessa vuodessa konserni on muuttunut pelkästä kattojärjestöstä yhdeksi kokonaisuudeksi. Aiemmin jokainen ravintola oli oma yksikkönsä, jolla oli omat juttunsa. Mertasen kaudella ravintolat ovat nivoutuneet yhdeksi suureksi perheeksi.

Aivan tyypillinen toimitusjohtaja Mertanen ei silti ole. Vieläkään hänellä ei ole harmaata jakkupukua, vaan hän on reippaasti oma värikäs itsensä. Mertanen myös aloitti alalla sieltä, minne myös päätyi: Ravintolamestareiden omasta ravintolasta.

Uransa hän aloitti olemalla neljä kesää Isä Camillon terassivastaavana. Talvisin hän oli salin puolella ja vuorovastaavan sijaisena restonomiopintojensa ohessa. Opintojen jälkeen Mertanen ”potkittiin persuuksista maailmalle” oppimaan lisää, joten hän paineli Rukalle neljäksi vuodeksi. Yhden kesän Mertanen työskenteli Lontoon keskustassa saaden hieman erilaista näkemystä ravintola-alaan.

– Vaikka olen persjalkanen savolainen, niin olen saanut kansainvälisen kasvatuksen. Synnyin Kuopiossa, mutta muutimme isän töiden perässä Irlantiin ennen kuin täytin yksi, taustoittaa Mertanen. Englannin lisäksi hän puhuu myös espanjaa sujuvasti.

Etelä-Euroopan ravintolakulttuurista Mertanen toisi Suomeen ja Kuopioon ulkona syömisen arkipäiväistymisen. Hänestä suomalaiset meinaavat tehdä siitä edelleen liian hienoa.

– Ulkomailla on hyvä käydä myös siksi, että sieltä saa kiritystä omaan tekemiseen. Pitää katsoa miten hommia tehdään isoilla kylillä, kertoo Mertanen.

Muutamassa vuodessa oppeja oli kertynyt lisää, ja seuraavaksi Mertaselle oli luvattu hovimestarin paikka helsinkiläisestä ravintolasta. Muutto pääkaupunkiseudulle olisi lähitulevaisuuden suunnitelma.

” Ulkomailla on hyvä käydä myös siksi, että sieltä saa kiritystä omaan tekemiseen. Pitää katsoa miten hommia tehdään isoilla kylillä, kertoo Mertanen.

– Olin laskettelemassa, kun Mustan Lampaan silloinen ravintolapäällikkö Mervi Kröger soitti ja kysyi tuuraamaan häntä. Lupasin miettiä asiaa. Laskin rinteen alas, soitin avomiehelle ja kysyin mennäänkö sittenkin Helsingin sijasta Kuopioon. Lappilaiselle Savo oli huomattavasti mukavampi ratkaisu, joten tällä tiellä ollaan yhä, Mertanen nauraa.

AINA SUURIEN haasteiden edessä Mertanen mietti: onko minusta sittenkään tähän. Lopulta saappaat kutistuvat ja hän huomaa pystyvänsä, oppineensa tai keksineensä miten homma hoidetaan paremmin.

– Ennen vihasin aina Exceliä. Aina, kun se piti avata, mietin vaan että ei hitto mä vihaan mun työtä. Muutaman kerran tuskasteltuani tajusin, että raportointiin voi käyttää muitakin keinoja. Ja pakolliset taulukkolaskennat voi hoitaa se henkilö, joka nautti Excelin pyörittämisestä, nauraa Mertanen.

Toinen oppimisen paikka Mertaselle oli, kun hän tajusi, että hallitus onkin sparraaja. Sitä ei ole luotu tallomaan toimitusjohtajaa, vaan olemaan tämän selkäranka. Auttamaan, tukemaan sekä terveesti kyseenalaistamaan.

– Kyseenalaistaminen on tärkeää, jotta voin itse olla parempi työssäni huomenna. Pitää muistaa muutenkin pysähtyä ja katsoa peiliin ja miettiä, miten meni noin niin kuin omasta mielestä, Mertanen sanoo.

VÄLILLÄ MERTANEN kokee johtajuudessa haastavaksi sen, että miten valita oikeat asiat, joita tehdään. Kun kasassa on huippuporukka, jolla riittää draivia, innostusta ja innovaatioita, on johtajalle tärkeää saada kanavoiduksi innostus oikeaan suuntaan ja fokusoida tekeminen.

– Toinen haaste on ihmisten läpijohtaminen. Kun on 60 alaista, joista vain viisi on lähimpiä, on tärkeää hahmottaa mikä on kenenkin työ. Onneksi joka päivä voi kehittyä delegoimisessakin, Mertanen tuumaa.

SEN SIJAAN johtajuuden paras osa ovat ehdottomasti onnistumiset. Kun kollegat onnistuvat ja asiakkailta tulee suoraan palautetta, että he ovat onnistuneet luomaan ylivertaisen asiakaskokemuksen. Silloin Mertaselle tulee kylmiä väreitä ja itku silmään – miten mahtavaa on, kun ympärillä on tällainen huipputiimi ja ihmisiä, joille ala on sydämen asia.

– Johtajan tärkeimmät asiat on, ettei koskaan oleta, perustelee, kiittää ja pyytää anteeksi. Muistaa ottaa muut mukaan, hidastaa ja katsoa peiliin. Pysähtymisen jälkeen voi taas mennä sata lasissa, kun suunta on hallussa, Mertanen summaa.