Hytöset tekivät mahdottomasta mahdollista

TEKSTI DIGIMAG/MAIJU KORHONEN KUVAT SHUTTERSTOCK, ANU JA SIMO HYTÖNEN

Kun perheen molemmilla vanhemmilla on kokoaikainen vuorotyö ja tukiverkosto asuu pääosin kaukana, on lasten kotihoidon toteutuminen mahdoton yhtälö… vai onko sittenkään?

Kuopiolaisen Hytösen perheen lähtökohdat 6-, 9- ja 12- vuotiaiden poikien kotihoitoon ovat haastavat. Anu Hytönen tekee kolmivuorotyötä KYSin naisten akuuttikeskuksessa kätilönä, ja Simo Hytönen toimii lääkärihelikopteri FinnHEMS 60:n HTC-ensihoitajana. Isovanhemmat ovat olleet toisinaan apuna tiukoissa paikoissa, mutta vähemmissä määrin. Silti pojat ovat olleet koko elämänsä ajan kotihoidossa. Tämä mahdollistuu isän poikkeavan työnkuvan vuoksi.

– Simo on töissä vuorokaudesta kahteen, minkä jälkeen hän saa olla useita päiviä kotona vapaalla. Lisäksi minulla on työaika-autonomia, mikä mahdollistaa työaikojen yhteensovittamisen, Anu kertoo.

Hytösen perheen elämä on kuin iso palapeli. Työn ja lasten kotihoidon lisäksi vanhempia pitävät kiireisinä poikien harrastukset. Jokaisella lapsella on oma lajinsa, ja lisäksi kaikilla on vielä yhteinen motocross-harrastus.

– Lapset ja heidän menonsa ovat aina olleet meillä etusijalla, Anu sanoo.

Samu 12, Santeri 6 ja Severi 9 puuhaavat paljon yhdessä.

HYTÖSET AJAUTUIVAT kotihoitoratkaisuun puolivahingossa. Perheen esikoinen, Samu, syntyi vuonna 2007. Pojan ollessa vuoden ikäinen Anu palasi takaisin työelämään, ja oli aika tehdä valintoja.

– Simo totesi tuolloin, että silloin kun hän on kotona, hän hoitaa lapsen. Tuntui helpolta lähteä äitiysloman jälkeen töihin, kun isä jäi hoitamaan Samua kotiin minun työvuorojeni ajaksi, Anu muistelee.

Pariskunta koki kotihoitojärjestelyn niin toimivaksi, että he halusivat mahdollistaa sen myös nuorempien lastensa kohdalla.

– Jossain vaiheessa mietimme pientä hoitoaikaa lapsille, mutta se sitten jäi. Nyt olemme pyöritelleet työvuoroja jo 12 vuoden ajan, Anu kertoo.

Hän myöntää, että jatkuva aikatauluttaminen alkaa tässä vaiheessa jo vähän väsyttää.

Harrastusten täplittämä lapsiperhearki vaatii vanhemmilta hyvää organisointikykyä. Motocross on koko perheen yhteinen harrastus.

– Olen toisinaan miettinyt, että onko tässä enää mitään järkeä. Mutta on siinä. Simo puolestaan on ottanut koko homman rennosti, sillä hän luottaa siihen, että elämä kantaa ja asiat hoituvat ajallaan, Anu sanoo.

Niin kuin kaikessa, niin myös tässä järjestelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Kun aikaa on rajallisesti ja tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, voimat ovat olleet vähissä. Hengähdystaukoja on ollut harvakseltaan, ja pariskunta on hoitanut poikansa pääsääntöisesti kahdestaan. Väsymystäkin suurempaa on ollut kuitenkin pariskunnan tahto olla läsnä lastensa elämässä. Halu tietää, mitä lapsille kuuluu ja onko kaikki hyvin.

– Meille on tärkeää, että kotona on aina joku aikuinen, kun lapset tulevat koulusta kotiin. Se on mahdollistanut sen, että olemme voineet seurata lasten elämää läheltä, olla läsnä ja kuunnella, Anu sanoo.

HYTÖSET KOKEVAT, että kotihoito on tuonut heille myös merkittävää taloudellista etua, koska heidän ei ole tarvinnut maksaa poikien päivähoitomaksuja. Samoin lasten sairasteluista johtuvat poissaolot töistä ovat jääneet, kun perhe on jo lähtökohtaisesti järjestänyt asiansa niin, että kotona on aina toinen vanhemmista.

Näin ollen se on ollut myös työnantajan etu.

Olen hirveän onnellinen siitä, että olemme saaneet pitää lapset kotona, Anu Hytönen sanoo.

Lapsilla on hyvä olla, työnantaja on tyytyväinen ja kukkarokin kiittää. Mutta mitä kuuluu parisuhteelle? 24 vuotta kestänyt yhteiselo kaipaa liimakseen muutakin kuin rakkauden alkuhuuman.

– Avioliitto on tahtoasia, ja olemme sitoutuneet siihen. Näinä vuosina kahdenkeskistä aikaa on ollut aivan liian vähän. Joskus on ollut yhteisiä vapaapäiviä, mikäli työvuorot ovat sen sallineet, Anu myöntää.

Hän toteaa, että väsyneinä hetkinä on käynyt kieltämättä mielessä, olisiko elämän voinut järjestää toisin.

– Samoin olen huolehtinut, tuleeko lapsille riittävästi sosiaalisia kontakteja ilman päiväkotielämää. Olen kuitenkin kuopannut ajatuksen, sillä pojat ovat käyneet säännöllisesti kerhoissa ja harrastaneet, Anu sanoo.

Hän tarkentaa, että vaikka heidän perheensä kohdalla päiväkotivaihe on jätetty tietoisesti elämättä, ei perhe ole varhaiskasvatusvastainen.

– Mikäli hoito olisi ollut tarpeen, olisimme kuitenkin mieluummin valinneet perhepäivähoidon, missä jatkuvan ärsyketulvan määrä on maltillisempi kuin päiväkodissa, ja lisäksi tunnelma on kodinomainen, Anu muotoilee.

Matkustelu on perheelle tärkeä asia. Silloin saamme viettää mukavaa aikaa yhdessä, toteavat Anu ja Simo Hytönen.

VUOSIEN MYÖTÄ kotihoidosta on tullut Hytösille kunnia-asia, joka viedään sisulla loppuun asti. Oikeastaan se on viety jo, sillä pikkulapsivuodet ovat takanapäin. Nyt nuorin on esikoulussa ja pesä on tyhjä hetkittäin.

– Hiljaiset aamupäivät ovat ihan outoja. Olemme ottaneet tavaksi käydä yhdessä salilla tai kahvilassa aamupalalla kaikessa rauhassa, ihan kahdestaan, Anu sanoo.

Parisuhde vaatii myös aikaa ilman lapsia

KONFLIKTIT PARISUHTEESSA KERTOVAT väsymyksestä ja yhteisen ajan puutteesta. Seksuaaliterapeutiksi opiskellut Anu vinkkaa miten parisuhdetta voi pitää yllä kiireisen lapsiperhearjen keskellä.

• Aikatauluta kahdenkeskistä aikaa, perheen yhteinen sohvahetki ei riitä.

• Kysy toiselta mitä hänelle kuuluu, ja puhukaa myös siitä mitä teille kuuluu.

• Pyrkikää tekemään muutaman kerran vuodessa pieniä reissuja kahdestaan.

• Huomatkaa arjen lyhyet kahdenkeskiset hetket ja käyttäkää ne.

• Parisuhde on tahtoasia ja luottamus sen perusta, vaalikaa niitä.