Uskomattomat issue4

elämät USKOMATTOMAT

KUVISSA

Miss Suomi Hetki historiassa Boheemi vallankumous Kaupungin kasvot

Pierre Cardin HENKILÖKUVA

-Ainutlaatuinen Yoko Ono -Arvoitus nimeltä Oscar Wilde

Hinta €7.90 • Uskomattomat.fi

TUOTTOISIA

SISÄLTÖRATKAISUJA

SINULLE

Sisällön Luonti Käännös & Lokalisointi Julkaisu Markkinointi

Oy tarjoaa ammattitaitoisia mediapalveluja yli 10 kielellä

LUE USKOMATTOMAT VERKOSSA!

Tilaa uudet ja vanhat Uskomattomat-lehdet suoraan tietokoneellesi, tabletillesi tai 채lypuhelimeesi osoitteessa

Uskomattomat.fi

sisällys 6

HETKI HISTORIASSA...........................6 HENKILÖKUVA................................... 14 Mies nimimerkin takana Pierre Cardin

TARKASTELUSSA............................... 22 Massaturismin aika Rantalomailua ja kuljeskelevia hippejä

HENKILÖKUVA................................... 28 Ainutlaatuinen Yoko Ono

KUVISSA................................................ 32

28

Miss Suomi

HENKILÖKUVA................................... 40 Arvoitus nimeltä Oscar Wilde

VAIKUTTAJAT...................................... 48 Boheemi vallankumous

PAIKKA................................................... 56 Tori kosken kuohuissa

KAUPUNGIN KASVOT....................... 62

48 4 USKOMATTOMAT elämät

RUOKA.................................................... 66 Salmiakki - Pieni musta intohimo

MUOTI.................................................... 70 Rintaliivit yhteiskunnan merkkipaaluina

32 40 USKOMATTOMAT Uskomattomat-lehden kustantaja: LemonBite Media Oy, Osoite: Toivonkatu 2c9, 33900 Tampere Puhelin: 0445141771, Web-osoite: www.lemonbitemedia.com Sähköposti: Info@lemonbitemedia.com CEO Vytautas Kraujalis PÄÄTOIMITTAJA Jari Leinonen MEDIAPROJEKTIKOORDINAATTORIT Fausta Mikalauskaité, Svetlana Zorova KIRJOITTAJAT Amrita Nandagopal, Tiina Malinen, Andy Probert, Sofia Tiira, Saara Ignatius, Krista Lomu KÄÄNTÄJÄ Jari Leinonen

70 56

MAINONTA sales@uskomattomat.fi GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Kyriaki Sofocles KUVAT Shutterstock, 123rf.com, Gettyimages, valokuvataiteenmuseo.fi Copyright LemonBite Media Oy; Lehtipiste / ISSN 2342-3277

elämät USKOMATTOMAT 5

HETKI HISTORIASSA

Syksy sateineen

✱ Syksy sateineen ja tuulineen koettelee jalankulkijoita Keskuskadulla Helsingissä.

Valokuvaaja Teppo Palho.

6 USKOMATTOMAT elämät

el채m채t USKOMATTOMAT 7

HETKI HISTORIASSA

Irja ja Matti Ranin ✱ Näyttelijäpariskunta Irja ja Matti Ranin olivat vuonna 1959 lähdössä kesäkiertueelle. Näytelmä oli William Gibsonin Kaksi kiikkulaudalla. Sitä esitettiin tuolloin elokuun loppuun saakka kymmenillä paikkakunnilla. Helsinki 15.6.1959.

Valokuvaaja Martti Brandt.

8 USKOMATTOMAT elämät

Tauno Palo ✱ Kansallisteatterin näyttelijä Tauno Palo roolivihkoineen 50-vuotispäivänsä aattona.

Helsinki 24.10.1958.

Valokuvaaja Martti Brandt

Muhammad Ali Ansa Ikonen

✱N yrkkeilyn maailmanmestari Muhammad Ali ottaa osaa jumalanpalvelukseen kuullakseen Elijah Muhammadin lausumaa vuosittaisen Vapahtajien päivän sanomaa Chicagossa.

✱A nsa Ikonen, Tauno Palon moninkertainen vastanäyttelijä elokuvissa ja teatterissa onnittelemassa lämpimästi päivänsankaria. Helsinki 25.10.1958.

Valokuvaaja Mauri Vuorinen.

elämät USKOMATTOMAT 9

HETKI HISTORIASSA

Alfred Hitchcock ✱E lokuvataiteen mestari Alfred Hitchcock keräsi nopeasti kuuluisuutta ohjaajana, joka tarjosi katsojilleen useimmiten jännitystä, juonenkäänteitä ja synkkiä aihepiirejä.

Tapio Rautavaara ✱L ontoon olympialaisten keihäänheiton kultamitalimies, laulaja Tapio Rautavaara jännittämässä joustaan Helsingin olympiakisojen aattona kotinsa portailla Oulunkylässä. Helsinki 16.7.1952.

Valokuvaaja tuntematon.

10 USKOMATTOMAT elämät

Alfred Hitchcock Taksinkuljettaja työssään ✱ Taksinkuljettaja työssään helteisenä päivänä vuonna 1960. Helsinki 16.7.1960.

Valokuvaaja Urpo Rouhiainen.

Marlon Brando ja Teresa Wright ✱ Marlon Brando ja Teresa Wright elokuvassa Miehet, jonka ohjasi Fred Zinnemann vuonna 1950.

John F. Kennedy ✱ Presidentti Kennedy autosaattueessa Patrick Streetillä, Corkissa, Irlannissa 28. kesäkuuta 1963 elämät USKOMATTOMAT 11

HETKI HISTORIASSA

Helsinkiläisiä Kauppatorilla ✱ Helsinkiläisiä Kauppatorilla varautumassa vappuun vuonna 1961. Tarjolla oli mm. kotimaisia varhaisvihanneksia. Helsinki 28.4.1961.

Valokukuvaaja Jyrki Pälviö.

Neil Armstrong Juoma-allas

✱ Pojalle on tullut kova jano kaupungin leikkikentän touhuissa elokuussa 1960. Juoma-allas on vanha ja koristeellinen. Helsinki 9.8.1960.

Valokuvaaja Jyrki Pälviö.

12 USKOMATTOMAT elämät

✱ Armstrong, 30, ja X-15-kone koelennon jälkeen vuonna 1960.

Margaret Thatcher ✱ Tapaaminen venäläisen poliitikon Nikita Hruštšovin kanssa vuonna 1961.

Joel Rinne

✱ Näyttelijä Joel Rinne rooliasussaan Hjalmar Bergmanin näytelmässä Swedenhielmit vuonna 1960. Helsinki 6.6.1960.

Valokuvaaja Urpo Rouhiainen.

Ruotsin lähetystön ovella ✱ Kuvassa pikkupojat ovat keksineet hyvän paikan Ruotsin lähetystön sivuoven lipalta nähdä vierailevat naapurimaan kuninkaalliset.

Toukokuussa 1952 Helsingissä olivat virallisella valtiovierailulla Kustaa VI Aadolf puolisoineen. Vierailu oli aikanaan suuri julkisuustapahtuma.

Helsinki 25.5.1952.

Valokuvaaja tuntematon elämät USKOMATTOMAT 13

HENKILÖKUVA

Mies nimimerkin takana

Pierre Cardin • Amrita Nandagopal

14 USKOMATTOMAT elämät

✱ Malleja Pierre Cardinin lavalla 080 Barcelona Fashion Runwayn aikana 28. tammikuuta 2012 Barcelonassa, Espanjassa

elämät USKOMATTOMAT 15

HENKILÖKUVA

M

uotiteollisuuden omintakeisimman kauhukakaran ja kuuluisien kuplaasujen suunnittelijan Pierre Cardinin nimen löytää nykyään kaikesta mahdollisesta – keittiötarvikkeista, kynistä ja kelloista tekstiileihin, kenkiin ja parfyymeihin. Cardin kertoi harvinaislaatuisessa Independent-lehden haastattelussa, että herättyään hän ajaa joka aamu partansa Pierre Cardin partaterällä, käyttää Pierre Cardin partavettä, pukeutuu housuista paitaan ja solmioon Pierre Cardiniin, ruokailee Pierre Cardin ravintolassa ja sen jälkeen nauttii viihteestä Pierre Cardin teatterissa. Kaikki hänen talossaan, mukaanlukien hänen ruokansa, oli Pierre Cardin-brändin leimaamaa, sillä hänen nimissään oli myös elintarvikkeita, hän kehui.

Tällä elävällä legendalla on ollut romanttisia suhteita niin naisten kuin miestenkin kanssa – oli sitten kyseessä ranskalainen malli Jeanne Moreau tai hurmaava miespuolinen assistentti Andre Olivier – mutta hän ei ole koskaan julkisesti julistanut seksuaalisuuttaan.

Hän haali asiakkaikseen kuuluisuuksia kuten Rita Hayworth ja Eva Peron. Hän kerran mainitsi haluavansa kuolla maailman rikkaimpana miehenä, mutta kun Saddam Hussein pyysi hänet suunnittelemaan tälle puvustoa, hän rivakasti kieltäytyi kunniasta. Nuoresta räätäliharjoittelijasta oli kasvanut yhden maailman menestyneimmän liikeimperiumin johtaja, tuottaen yli miljardi euroa liikevaihtoa.

Varhaiset vuodet Alkuperäiseltä nimeltään Pietro Cardin syntyi heinäkuun 2. vuonna 1922 Venetsiassa asuvalle ranskalaispariskunnalle.

Hän oli kiinnostunut vaatteista ja muodista jo hyvin nuorena; hän aloittikin työt räätälin oppipoikana Vichyssä vain 17:sta vuoden ikäisenä. Cardinin mukaan hän halusi alkujaan kokeilla näyttelemistä ja tanssia, mutta toinen maailmansota ja niukka varallisuus estivät häntä hakeutumasta tanssi- tai teatterikorkeakouluihin, pakottaen hänet lopulta jättämään nämä haaveet taakseen.

Cardinin työ Punaisen Ristin kirjanpitäjänä vei hänet ensimmäisenä Pariisiin.

Alkuvuosinaan maailman muodin pää-

16 USKOMATTOMAT elämät

kaupungissa hän työskenteli useiden huippusuunnittelijoiden kanssa, mukaanlukien Elsa Schiaparelli ja Christian Dior, ja myös suunnitteli useiden elokuvien asusteita ja maskeja.

Diorilla oli tärkeä rooli nuoren Cardinin elämässä, otettuaan hänet mukaansa ja annettuaan hänelle mahdollisuuden työskennellä vallankumouksellisen New Lookin parissa. Jopa nykyään Cardin myöntää, ettei hänestä olisi koskaan tullut niin menestynyttä, ellei Dior olisi ottanut häntä suojelukseensa uransa alkuaikoina.

Lopulta nuori suunnittelija päätti irtautua ja avasi oman salonkinsa vuonna 1950. Dior tuki suojattiaan ja lähetti tälle avajaisten kunniaksi 144 punaista ruusua. Liikkeen alkuvuosina hän myös lähetti ylimääräiset asiakkaansa suo-

•••

Pierre Cardinin nimimerkki kasvoi kansainväliseksi laatumerkiksi, joka käsitti kaikkea mahdollista parfyymistä ja kosmetiikasta suklaisiin, elintarvikkeisiin ja ravintoloihin.

•••

raan Cardinille rohkaisun eleenä.

Cardinin ensimmäinen läpimurto tuli hänen saatuaan mahdollisuuden suunnitella kolmekymmentä asua meksikolaisen miljonäärin Don Carlos de Beisteguin johtamiin tanssiaisiin Venetsiassa vuonna 1951. Hänen muotoilemansa asusteet olivat välittömiä menestyksiä ja ansaitsivat hänelle pitkän listan lojaaleja ja varakkaita asiakkaita.

Cardinin ensimmäinen miestenvaatenäytös vuonna 1960 korvasi tyypilliset miesten asusteiden täytteet mukavilla istuvilla muodoilla, joita kutsuttiin läpimurroksi muodin maailmassa.

Seuraavana vuonna Pierre Cardinin nimimerkki kasvoi kansainväliseksi laatumerkiksi, joka käsitti kaikkea mahdollista parfyymistä ja kosmetiikasta suklaisiin, elintarvikkeisiin ja ravintoloihin.

Edelläkävijä ennenkaikkea Mies, joka puki Beatlesit ikonisiin kauluksettomiin pukuihin, on ollut tekemisissään ensimmäinen monella tapaa.

Cardin oli ensimmäinen ranskalainen suunnittelija, joka ymmärsi massatuotannon arvon tulevaisuuden kulmakivenä. Muuntautuessaan nopeasti muuttuvien huippumuodin markkinoiden mukana, hän muun muassa siirsi naisten valmisvaatteensa tavaratalojen valikoimiin, josta syystä hänet jopa erotettiin Chambre Syndicalesta, ranskalaisesta huippumuodin suunnittelijoiden keskittymästä, mutta sai myöhemmin paikkansa takaisin.

Tästä huolimatta toiset kertovat Cardinin todellisuudessa lähteneet Syndicalesta omasta tahdostaan päästäkseen eroon keskittymän lehdistötiedotteiden vastaisesta pannasta.

Cardin julkaisi ensimmäisenä maailmassa miehille suunnatun malliston, käytti ensimmäisenä krokotiilin nahkaa muotivaatteissa, varmisti ensimmäisenä itselleen lisenssin miesten paitamalliin ja solmioihin sekä ensimmäinen muotisuunnittelija, joka laajensi nimimerkkinsä kattamaan elämäntapatuotteita. Vaikka useimmat aluksi vähättelivät hänen päätöstään käyttää nimeään niin useassa eri tuotteessa muotimaailman ulkopuolella, hänen ideansa menestyi niin hyvin, että muut seurasivat pian perässä. Myös hänen ainutlaatuinen lisensointistrategiansa mahdollisti hänen brändinsä selviämisen läpi historian pahimpien taloudellisten taantumien muiden kamppaillessa pitääkseen jalansijaansa muotiteollisuuden myllerryksessä.

Vaikka muut hänen aikaiset muotisuunnittelijat suunnittelivat pukuja ainoastaan valikoidulle eliittijoukolle, Cardinin johdolla alkoi uusi kulttuurisen ja seksuaalisen vallankumouksen sekä geometristen ja futurististen muotojen aikakausi. Sen sijaan, että hänen vaatteensa olisivat kuvastaneet aikansa sosiaalisia trendejä, ne ennustivat tulevaisuuden suuntia. Hänen voimakkaat, suoraviivaiset jakkunsa, suojalasinsa ja kypäränsä edustivatkin avaruusajan alkua.

Cardinilla on myös kunnia olla ensimmäinen länsimaalainen muotisuunnitte-

el채m채t USKOMATTOMAT 17

HENKILÖKUVA ✱ Pierre Cardinin brändi esiintyy lukemattomassa määrässä tuotteita ympäri maailmaa.

✱ Cardin kirjoittamassa nimimerkkiään sommittelemansa uuden suihkukoneen kylkeen (1978)

18 USKOMATTOMAT elämät

✱ Pierre Cardinin omalaatuista muotia Barcelonan muotinäytöksessä (2012)

lija, joka esitteli mallistoaan kiinalaiselle yleisölle 1970-luvulla. Nykyään muotiteollisuus on äärettömän riippuvainen Aasian markkinoista niin tuotannossaan kuin asiakaskunnassaan. Cardin oli tarpeeksi kauaskatsoinen nähdäkseen tämän muita aiemmin.

Cardin lisäksi suunnitteli erityisiä sisätilapaketteja American Motors Corporationille 1970-luvulla, ensimmäisenä pariisilaisten muotisuunnittelijoiden joukossa. Hän oli myös maailman muotiteollisuuden ensimmäinen muotisuunnittelija, joka loi ympäristöongelmien asiaa ajavan vaatelinjaston.

Palkinnot ja tunnustukset Pierre Cardin on epäilemättä yksi muodin maailman suurimmista suunnittelijoista ja hän onkin saanut kunnianosoituksia lukuisista maista useampaan otteeseen. Vuonna 1973 Cardin palkittiin Basilica Palladiana –palkinnolla oltuaan vuoden menestynein venetsialainen.

Vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin EUR-palkinto panoksestaan viihdemaailman hyväksi. Hän voitti Golden Thimble of French Haute Couture –palkinnon kolme kertaa uransa aikana, vuosina 1977, 1979 ja 1982.

Vuonna 1985 Ranskan hallitus nimitti hänet Ordre du Mériten komentajaksi.

Italian tasavalta myönsi hänelle Grand Order of Merit –nimikkeen kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1991 Ranska ylensi kuuluisimman muotisuunnittelijansa kunnialegioonalaiseksi. Samana vuonna Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO nimitti tämän 60-luvun muodin jumalan hyvän tahdon lähettilääkseen. Cardin sai samoihin aikoihin sekä kulta- että hopeatähden Japanin Sacred Treasure –organisaatiolta, joka on Japanin suurin kunnianosoitus.

Omalaatuiset oikut ja kiistanaiheet Vaikka Cardin oli yhteen aikaan maailman rikkain muotisuunnittelija, snobistinen muotiteollisuus piti häntä aina nousukkaana, mahdollisesti johtuen hänen sosialistisista ajatuksistaan ja työläisluokan taustastaan. Hän sanoi aina, ettei hän halua suunnitella vaatteita vain rikkaille. Cardinille merkitsi ainoastaan

kadun nainen ja mitä hän halusi.

Samalla kun muut muotisuunnittelijat kamppailivat pidättyäkseen hienostelevana ja eksklusiivisena, Cardin lisensoi tuhansia tuotteita nimimerkkinsä alle ja pian kuuluisa Pierre Cardinin logo koristi niin huonekaluja ja lämmityspattereita kuin pullotettua vettäkin.

Time-lehti kuvasi häntä kerran mieheksi, jonka nimeä voi "pitää yllään, jolla voi kävellä, jossa voi nukkua, jonka päällä voi istua, jota voi syödä ja juoda, ja jota voi lentää, polkea ja ajaa 69:ssä maassa."

Kriitikoiden mielestä hänen äärimmäisyyksiin yltävä lisensointipolitiikkansa on johtanut Cardinin tavaramerkin ja nimen yhteensulautumiseen, kasvaen lopulta itse miestä suuremmaksi kokonaisuudeksi. Kertoman mukaan hajuvesiteollisuuden edustajat hermostuivat Pierre Cardinin logon esiinnyttyä jopa sardiinipurkkien kyljessä. Cardin kuitenkin tyrmäsi nämä sepustukset “naurettavina”.

Pierre Cardinilla oli myös omat oikkunsa. Muodin johtajaksi ja miljardööriksi hänen henkilökohtainen ulkonäkönsä oli lähes aina hieman ryppyinen, harsuuntuvien kaulusten ja jopa pinttyneiden hihansuiden kera.

Vaikka hän johtaakin liiketoimintaa, joka kattaa yli 135 maata ja työllistää satojatuhansia ihmisiä, hänen toimistonsa on tomuinen huone Pariisin kahdeksannessa kaupunginosassa, täynnä paperisotkua ja Cardinin rakastamia kuvia itsestään lähes jokaisen viime vuosisadan kuuluisuuden vierellä. Kaikki Fidel Castrosta Paavi Johannes Paavali II:seen ovat hänen seinillään. Huhujen mukaan Cardin myös aloitti aamunsa aina croissantilla ja vilkuttamalla ikkunastaan entiselle ranskan presidentille Jacques Chiracille, joka asui hänen toimistoaan vastapäätä.

Pierre Cardinia on myös moitittu olleen luonnoksissaan epäkunnioittava naisellisia muotoja kohtaan. Hänen kuplavaatteitaan kutsuttiin julkaisuvaiheessa liian radikaaleiksi, sillä ne vääristivät naisen siluettia. Cardin kuitenkin kertoo palaavansa suunnitelmissaan kerta toisensa jälkeen pyöriin muotoihin, sillä hänen mielestään ne edustavat äärettömyyttä

ja maailmankaikkeutta.

Vuonna 1981 hän osti arvostetun Maxim's de Paris –ravintolan. Hankinnan takana oleva tarina onkin varsin mielenkiintoinen. Kertoman mukaan Cardinilla, joka yritti päästä flunssasta eroon, oli kokonainen pullollinen shampanjaa turvanaan iltana, jolloin hän tapasi ravintolan alkuperäisen omistajan, Louis Vaudablen. Illallispöydän ääressä kysyttäessä, mikäli hän omistaisi kyseisen ravintolan, mitä hän haluaisi sille tehdä Cardin listasi pitkän listan muutoksia humaltuneessa euforian tilassaan. Vasta seuraavana aamuna hän tajusi puhuneensa itsensä ympäri ostamaan 50:n prosentin osuuden ravintolasta. Hänestä tuli pian liikeketjun ainoa omistaja, avaten haararavintoloita New Yorkiin, Lontooseen, Pekingiin ja Tokioon. Ketjun kansainvälinen menestys on kuitenkin yhä kyseenalainen.

Kriitikot paheksuivat hänen valintaansa sijoittaa ensimmäisen näistä korkealuokkaisista haararavintoloista alueelle, jossa useimmilla ei ollut varaa kyseiseen hemmotteluun, mutta hän vastasi moitteeseen kysymällä pystyisikö yksi ravintola palvelemaan koko kaupungin miljoonaa asukasta. Samaan aikaan hän myös huomautti, että hän oli juuri avannut Minims-ravintolan, joka jakoi kokonaisia ruoka-annoksia yhden dollarin arvosta samaisen rakennuksen pohjakerroksessa.

1970-luvulla hän kokeili siipiään viihdeteollisuuden alalla avaamalla oman Espace Pierre Cardin-teatterinsa, jota hän käytti kokoelmiensa esittelyyn ja muiden taiteilijoiden ja muusikoiden mainostamiseen.

Cardin ja hänen sisarenpoikansa Rodrigo Basilicati aikoivat myös rakentaa Dubaityylisen 60-kerroksisen pilvenpiirtäjän Venetsiaan, uima-altailla, puutarhoilla ja lammilla täydennettynä, mukaanlukien helikopterin laskeutumisalueen katolla.

Suunnitelmaa vastustettiin rajusti sekä yhteisön että hallituksen toimesta, sillä 245-metrinen Palais Lumiere ei heidän mielestään yksinkertaisesti kuulunut Venetsian maisemakuvaan, jonka johdosta suunnitelmat lopulta hylättiin viime vuonna. elämät USKOMATTOMAT 19

HENKILÖKUVA Intohimoiset suhteet Pierre Cardin tapasi legendaarisen ranskalaisnäyttelijättären Jeanne Moreaun tämän kokeillessa yhtä hänen asusteistaan. Molemmat rakastuivat ensisilmäyksellä, josta alkoi pyörremyrskyn kaltainen romanssi, jota jatkui viisi vuotta.

Lehdistö seurasi heidän suhdettaan eksoottisiinkiin matkakohteisiin ympäri maailmaa, Kreikasta Tahitiin ja takaisin Pariisiin. Cardin teki Moreausta päämallinsa ja hänen ulkonäkönsä oli kaikinpuolin Cardinin suunnittelema. Heistä tuli aikansa yksi puhutuimmista pariskunnista, monien odotellessa innoissaan koska hääkellot soisivat. Näin ei koskaan kuitenkaan tapahtunut ja suhde vetäytyi päätökseensä viiden vuoden jälkeen.

Cardinin suhde komeaan avustajaansa Andre Oliveriin oli myös yksi varsin kiivaiden spekulaatioiden aihe. Nuoden Andren jouduttua armeijan palvelukseen Algerian sodan aikaan, Cardin lennätti hänet kotiin Pariisiin joka viikonloppu, jotta tämä voisi työstää heidän uutta kokoelmaansa. Tämä uskollinen assistentti väitetysti masentui ja harkitsi jopa itsemurhaa kuultuaan Cardinin suhteesta Moreaun kanssa. Raporttien mukaan lepyttääkseen Andrea, Cardin järjesti hänelle paremman asunnon, lisäsi ravintoloihin ja diskoihin käyttötilin ja tarjosi hänelle mittaamattoman arvokasta maalausta.

Andre kuitenkin vastasi haluavansa kolme maalausta ja saikin siten kolme. Nuori suunnittelija lopulta kuoli 61:n vuoden ikäisenä vuonna 1993, vietettyään 41 vuotta mentorinsa ohjeistuksessa.

Pierre Cardin – Liikemies Lahjakas muotisuunnittelija osoittautui ajan myötä nerokkaaksi liikemieheksi, joka oli aikalaisiaan pitkälti edellä. Jopa tänä päivänä, korkeasta iästään huolimatta, Cardin yhä omistaa ja hallitsee laajaa liikeimperiumiaan, kertoen ylpeänä ettei Cardinin liikeperheessä ole koskaan ollut johtokuntaa.

Richard Morais, joka julkaisi uskaliaan ja viihdyttävän, mutta luvattoman biografian tästä elävästä legendasta vuonna 1991 kertoi, ettei Cardinin organisaatio ole itse asiassa millään tapaa ammattilainen, vaan sitä hallitsee täysi kaaos eikä kukaan joka on talossa ollut viimei20 USKOMATTOMAT elämät

•••

Hän sanoi aina, ettei hän halua suunnitella vaatteita vain rikkaille. Cardinille merkitsi ainoastaan kadun nainen ja mitä hän halusi.

•••

set 30 vuotta töissä ole nähnyt budjettia tai liiketoimintasuunnitelmaa. Samaan aikaan Cardin ei ole koskaan ollut velassa eikä hän ole koskaan joutunut hakemaan pankista lainaa. Hän halusi aina rahoittaa kaikki projektinsa itse ja jälleensijoittaa saadut tuotot liiketoimintaansa.

Tähänkin päivään mennessä hän allekirjoittaa kaikki laskunsa itse ja valvoo jokaista lisensointisopimusta. Vaikka hän on vihjaillut myyvänsä yhtiönsä jossain vaiheessa (Cardin on yhä naimaton eikä hänellä ole perijää) varmistaakseen, että hänen brändinsä jatkaa olemassaoloaan hänen kuolemansa jälkeen, hän haluaa silti pysytellä vahvasti yhtiönsä luovana päällikkönä viimeiseen hengenvetoonsa saakka.

Nykypäivän Cardin Viime vuodet Cardin on käyttänyt kunnostaessa Lacosten linnaa, joka kerran kuului markiisi Donatien Aldonze François de Sadelle. Linnan lisäksi hän osti alueelta 22 muuta kiinteistöä ja muunsi ne vierastaloiksi ja futuristisiksi taidegallerioiksi, lopullisena suunnitelmanaan muuttaa pieni kylä suosituksi lomakohteeksi. Tämä ilmeisesti ärsytti kyläläisiä suunnattomasti.

Heillä on pitkään ollut jakautuneita mielipiteitä siitä, onko Cardinin läsnäolo Lacostessa paikallisille hyväksi vai pahaksi.

Monien mielestä hän oli tuhonnut yhteisöllisyyden hengen heittelemällä rahaansa ympäriinsä ja korottamalla hintoja, mutta toisten mielestä hän on ollut antelias hyväntekijä, joka loi kyläläisille uusia työpaikkoja. Hänen pystyttämänsä vuosittainen musiikkifestivaali on kuitenkin useiden kyläläisten ulottumattomissa.

Joidenkin mukaan Cardin, rahvaanomaisista juuristaan ja itsetehdystä omaisuudestaan huolimatta, kohtelee paikallisia väheksyvästi. Tästä huolimatta Cardin vakuuttaa, että hänen tekonsa ovat nostaneet kylän vuosien heitteillejätöstä ja

rappiosta takaisin maailmankartalle.

Viime vuonna hän jätti Pariisin huippumuodin viikon väliin ja julkaisi uuden kokoelmansa Maxim's de Paris –ravintolan kullatussa miljöössä. Tiedusteltaessa päätöksen syitä hän sanoi seuranneensa muotiesityksiä 60:n vuoden ajan elämästään ja halusi nyt seistä omilla jaloillaan ja esiintyä silloin kuin itse halusi.

Ohjatessaan eturivin penkiltään malleja nostamaan käsiään ja pyörähtämään taikka neuvoessaan yhtä heistä pakkaamaan kultaiset kenkänsä laukkuunsa mikäli tämän jalat sattuivat, Pierre Cardin varmisti, että hänellä oli kaikki ohjakset tukevasti käsissään. Tämä on vain selkeä osoitus siitä, ettei 92-vuotias muodin magnaatti ole vieläkään valmis heittämään takkiaan naulakkoon.

✱ Lacosten kylä Luberonissa, Ranskassa. Kylä on aikanaan ollut Marquis de Saden kotikaupunki. Muotisuunnittelija Pierre Cardin omistaa ja on entisöinyt kylän vanhan linnan.

elämät USKOMATTOMAT 21

TARKASTELUSSA

Massaturismin aika Rantalomailua ja kuljeskelevia hippejä • Tiina Malinen ✱ Reppumatkailun lähtökohdat eivät ole olleet kovinkaan ruusuisia.

K

un Seppo ja Seija Seuramatkaaja lähtivät 60-luvulla häämatkalleen, olivat monet asiat toisin kuin mihin tänä kansainvälisenä halpalentoyhtiöiden aikakautena olemme tottuneet. Suomalaisen turistiryhmänsä kanssa he kiertelivät Mallorcaa kaksi viikkoa bussilla täysihoidon kera ja tutustuivat paikalliseen kulttuuriin lähinnä tulkin välityksellä. Ulkomaanvierailu oli Seijalle ensimmäinen, kun taas pari vuotta vanhempi Seppo oli jo ehtinyt käydä Tukholmassa tervehtimässä töiden perään lähtenyttä serkkupoikaa ja ihmettelemässä materiaalista runsautta. Isovanhemmat pitivät moista käytöstä vaarallisena ja tuhlaavaisena.

Parikymmentä vuotta myöhemmin heidän lapsensa Liisa ja tämän aviomies Lasse Lomailija suhailivat jo tottuneesti jokavuotisella aurinkolomallaan. Kerran Lassen pörssiosakkeiden noustua kohisten he us-

22 USKOMATTOMAT elämät

kaltautuivat tutun rantalomakohteensa sijaan aina eksoottiseen Thaimaahan saakka, ja toisen kerran pääsivät kulttuurimatkalle Neuvostoliittoon.

Lähes syntymästään saakka mukana kulkivat myös lapset Milla ja Miika Maailmankansalainen, joille lento toiselle mantereelle ei ole enää sen kummallisempi tapaus kuin viikonloppureissu toiselle puolen Suomea, ja jotka keskustelevat eri maissa asuvien työkaveriensa kanssa päivittäin netin välityksellä. ”Oppailla oli silloin isompi merkitys kuin nykyään,” muistelee Tjäreborgin tiedotuspäällikkö Arja Pucilowski uransa alkua matkaoppaana vuonna 1979. ”Nykyään ihmiset ovat matkustelleet paljon enemmän ja opasta ei tarvita samalla tavalla kuin ennen.”

Tuolloin oppaan toimenkuvaan kuului myös

toimia tulkkina, linkkinä paikalliseen kulttuuriin ja perehdyttää tulijat arkisiin käytäntöihin, sillä majapaikasta ei voinut lueskella etukäteen netissä. Nykyajan suomalaisista on kuitenkin ajan saatossa muotoutunut kokenut, kielitaitoinen ja rohkea matkustajakansa.

Matkailu syntyi vapaa-ajan myötä Vaikka aatelisto on harrastanut omia kylpylä- ja terveysmatkojaan vuosisatojen ajan, turismin esimuotona voidaan kuitenkin pitää pyhiinvaeltajia, joiden matkat suuntautuivat jo tuhansia vuosia sitten esimerkiksi Jerusalemiin, Roomaan, Mekkaan tai Ganges-joen varrelle. Huvimatkailusta tuli massojen viihdettä vasta teollistumisen myötä.

Aluksi tämä koski vain tehtaita omistavaa uutta keskiluokkaa, mutta työväenliikkeen edetessä myös tehdastyöläiset kohtasivat

uuden vapauden ja kirouksen nimeltä joutilaisuus.

Ensimmäiset matkatoimistot perustettiin Iso-Britanniassa; Cox & Kings vuonna 1758 ja Thomas Cook & Son vuonna 1841. Myös hotellit ja risteilyt alkoivat menestyä samoihin aikoihin, mutta erityisesti paratiisirantojen kohteet nousivat ensimmäisenä suosioon. Nizza ja Riviera olivatkin ensimmäisiä suoranaisia turismikohteita. Myös Yhdysvalloissa Atlantic City ja Long Island ottivat esikuvakseen vanhan mantereen tunnetuimmat rantalomakohteet.

Ei liene lainkaan sattumaa, että flâneurin eli kuljeskelevan herrasmiehen käsite yleistyi juuri 1800-luvulla. Aiemmin termillä oli lähinnä kielteinen merkitys aikaa haaskaavana maleksijana, mutta kirjailijat kuin Charles Baudelaire ja Honoré de Balzac leipoivat näennäisesti joutilaasta kuljeksijasta silmillään

modernia metropolista ahmivan ajanhengen ruumiillistuman. Kaupunkisuunnittelun painopiste kääntyi siihen näkökulmaan, jota satunnainen kulkija bulevardeilla, kahviloissa ja puistoissa näkisi.

Olennainen asia turismin kehityksessä oli kuljetusmuotojen kehittyminen. Laivat ja junat soveltuivat isojen massojen kuljetukseen. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana huimia harppauksia ottanut lentokoneteknologia ja toisaalta armeijalta ylijäänyt kalusto antoivat sysäyksen kaupalliselle lentoliikenteelle sekä nopealle teleporttaukselle kohti rantakohteita. Todellinen turismin aikakausi saattoi alkaa.

Tajunnan laajennusta massoille Suomessa laajojen kansanosien turismi käynnistyi vasta sotien jälkeen 60-luvun taitteessa, jolloin uuden keskiluokan elintaso

nousi kohisten. Aika oli monessa mielessä otollinen; sotakorvausteollisuus jauhoi kulutusyhteiskunnan läpimurtoa, Suomi muuttui maatalousvaltaisuudesta aidoksi teollisuusmaaksi ja suuret ikäpolvet uskaltautuivat kapinoimaan vallitsevaa järjestelmää vastaan.

Ensimmäiseksi seuramatkatoimistoksi ehätti Suomen Matkatoimisto, joka aloitti valmiiksi suunniteltujen kiertomatkojen järjestämisen vuonna 1949. Hyväksi konseptiksi havaittujen pakettimatkojen välillä syntyi lyhyessä ajassa kilpailua, mikä alensi hintoja ja lisäsi matkailun suosiota entisestään. Alan jäteistä Aurinkomatkat perustettiin 1963 ja vuotta myöhemmin Finnmatkat, tosin tuolloin vielä nimellä Vingresor. Ensiksi mainittu syntyi Arean, Kalevan ja Suomen Matkatoimiston yhteistyönä, kuten myös Suomen ulkomaanmatkat Oy. Kova kilpailu lienee osaltaan vaikuttanut siielämät USKOMATTOMAT 23

TARKASTELUSSA hen, että alan sekavat ristiinomistukset ja pienempien firmojen sulauttaminen isompiin olivat vallitsevaa todellisuutta jo kauan ennen kuin niistä tuli muun liike-elämän normeja. Silti lähes kaikki alussa suosiota saaneet matkatoimistot ovat edelleen toiminnassa ainakin jossain muodossa, joten tyystin kannattamatonta taistelu ei missään kohdassa ollut.

Aluksi seuramatkat tehtiin tyypillisesti busseilla ja yöpyminen tapahtui teltoissa. Suomalaisseurue saattoi kierrellä Etelä-Eurooppaa kahdesta kolmeen viikkoa. Kaikki oli valmiiksi järjestettyä ja opastettua, joten kielitaidon rajoittuminen suomeen ja ruotsiin ei hidastanut lähtemistä edes taskusanakirjan hankkimisen vertaa. Vasta 60-luvulla yleistyivät rantalomat täysihoidossa.

Charter- eli tilauslentoon viitataan, kun tavallisten reittilentojen sijaan lentoyhtiö vuokraa kokonaisen matkustajalentokoneen matkatoimistolle. Raja on kuitenkin melkoisen veteen piirretty, sillä suosituimpiin lomakohteisiin kulkee jatkuvasti kiinteitä lomalinjoja, joihin on mahdollista ostaa paikka myös ilman hotellipakettia. Tällöin koneita myös liisataan jatkuvalla periaatteella. Suomessa Aero Oy teki ensimmäisen tilauslennon Nizzaan vuonna 1949.

Vaikka tarjonnan ja vaihtoehtojen määrät ✱K uva 50-luvun Rustaveli Avenuelta Rida-hotellin suuntaan Suhumissa, Georgiassa

24 USKOMATTOMAT elämät

ovat kasvaneet kuudessakymmenessä vuodessa, erityisesti Välimeri on alusta alkaen nauttinut laajinta suosiota. Aurinkomatkojen myymien lomakohteiden kärkikymmenikkö kesällä 1963 oli vain hieman erilainen kuin tänä päivänä: 1. Palma de Mallorca, Espanja 2. Rimini ja Riccione, Italia 3. Rodos, Kreikka (yhdistelmämatka Ateena ja Rodos) 4. Rooma, Italia (yhdistelmämatka Capri ja Rooma) 5. Pariisi ja Nizza, Ranska 6. Varna, Bulgaria 7. Dubrovnik, Kroatia 8. Ibiza, Espanja 9. Kööpenhamina, Tanska 10. Famagusta, Kypros ”Suosituimmat kohteet ovat pysyneet samoina, vaikka lisäksi on tullut esimerkiksi Turkki. Yksi asia mikä pätee edelleen, niin Kanarian saaret on suosikki. Talvella mentiin Kanarian saarille ja kesällä Kreikkaan ja Espanjaan,” summaa Pucilowski.

Vodkaturismia ja seiväsmatkoja Vingresorin mainoslause vuonna 1967 kuului; ”Sinun ei enää tarvitse olla rikas lomaillaksesi loisteliaasti.” Keihäsmatkat

puolestaan tuotti Juha Watt Vainion, Irwin Goodmanin ja Paula Koivuniemen tähdittämän iskelmäkasetin, josta muistetaan mainoslause; ”Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarian saarille!” 70-luvulla perustettu lomituspalvelu antoi ensi kertaa myös maanviljelijöille mahdollisuuden lähteä kotoa pois. ”Menin Saksaan töihin 1977, enkä ollut koskaan sitä ennen ollut lentokoneessa tai käynyt ulkomailla. Silloin ei ollut varaa, ja opiskelijat olivat töissä lomat,” kuvaa Pucilowski ajan erilaisuutta.

Matkailun tultua herrojen lisäksi myös tavallisten työmiesten huviksi, holhoavaan alkoholikulttuuriin tottunut kansa käyttäytyi kuitenkin kuten ahdasmielisen perheen teini-ikäinen ensi kertaa vapauteen päästyään. Kreikka ja Italia mieltyivät Suomessa kulttuurikohteiksi, mutta etenkin Espanjaan mentiin irrottautumaan arjesta ja pitämään hauskaa. Arkeen jäivät samalla varsin monella muun muassa sivistynyt juominen, hyvät käytöstavat ja kaikinpuolinen pidättyväisyys. Kaukana poissa kotoa oli mahdollista irrotella tavoilla, joista sukulaisten ei haluttu kuulevan. Jatkuvaa humalatilaa saatettiin jopa pitää keinona suojautua kulttuurishokilta.

Erityisen näkyvä, mutta lyhytaikainen toimija tuohon aikaan oli värikkäästä esiinty-

misestään tunnetun Kalevi Keihäsen 1965 perustama Keihäsmatkat. Matkoja markkinoitiin ennen kuulumattomilla, mutta kansaan ennenkuulumattoman hyvin uponneilla tavoilla. Mainonnassa korostuivat halpa viina, seksi ja suomalaisuus. Keihäsen Härmän Jätkä ja Härmän Mimmi -nimisissä lentokoneissa alettiin heti Suomen ilmatilasta poistuttua myydä juomaa nimeltä Kihniön Kipakka. Nimestä huolimatta kyseinen pontikka valmistettiin Mallorcalla, vapaana Suomen kekkoslovakialaisesta alkoholilainsäädännöstä.

Suomalaisten kansoittamassa hotellissa ei tarvinnut kärsiä myytistä ”Etelää yksin”, eli kohdata paikallisia, vaan possujuhlilla laulettiin kuorossa käännösiskelmää: – On Pohjantähden alla tää koti mulla mainen. Mä elämästä laulan, sillä oonhan suomalainen.

70-luvulla matkailualan kasvua taittoi energiakriisi. Keihäsmatkat päätyi konkurssiin alle kymmenessä vuodessa ja toiset matkatoimistot perivät sen velkoja vielä seuraavatkin kymmenen vuotta. Jälkikäteen tapausta on pidetty suuren luokan puhalluksena, jossa pahin kilpailija hoidettiin pois markkinoilta ja syytteet vieritettiin Keihäselle.

Legenda niin kutsutuista seiväsmatkoista, joilla ”ollaan ihan seipäässä”, elää kuitenkin edelleen.

Seiväsmatkojen jälkeen niin sanotun vodkaturismin kärkimaiksi nousivat Viro ja Venäjä. Nyttemmin uuteen kuuluisuuteen nousseessa Sothsissakin vieraili parhaimmillaan yli tuhat suomalaista viikossa.

Hinta oli tuolloin halvimmillaan alle tuhat markkaa. Pelkästään vodkan perässä lähteneet tosin osasivat yleensä jäädä kyydistä jo Leningradin lentokentällä. Oman jännittävyytensä Neuvostoliiton sisäisiin matkoihin Tupolev-koneilla – ilkeämmin ”Putoleveilla” – antoi jatkuva pula polttoaineesta. Myös vessapaperia saattoi joutua tuomaan kotoa.

Virossa suomalaiset tunnetaan noilta vuosilta edelleen hiukan halveksuvalla nimityksellä poro, vaikka itse asiassa jo ensimmäiset 1800-luvun huviretket Suomesta suuntautuivat etelään. Liennytyskauteen saakka Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli kuitenkin suljettu ja laivayhteys Tallinnan ja Helsingin välille palautettiin vasta 1965. Asiasta on usein kiitelty Urho Kekkosen edellisenä vuonna

lin kerrosemännän saattoi lahjoa vaikkapa sukkahousuilla.

Tottakai mukana oli aina myös aitoja kommunisteja, jotka joko eivät huomanneet kyttäystä keskittyessään ihailemaan vapaiden työläisten saavutuksia tai katsoivat tämän ainoastaan järkeväksi toiminnaksi, jota ei kenenkään rehellisen ihmisen kannattaisi pelätä. Eikä tarvinnut olla kommunisti uskoakseen, että se mitä turistin suvaittiin nähdä, oli propagandan sijaan edustava otos neuvostotasavaltojen oloista.

•••

Huvimatkailusta tuli massojen viihdettä vasta teollistumisen myötä.

Aluksi tämä koski vain tehtaita omistavaa uutta keskiluokkaa, mutta työväenliikkeen edetessä myös tehdastyöläiset kohtasivat uuden vapauden ja kirouksen nimeltä joutilaisuus.

•••

virolaisille pitämäänsä puhetta, vaikka viimeisimmän tutkimuksen perusteella periaatepäätös asiasta oli tehty jo aiemmin. Turismi tuotti rahaa niin hyvin, että seuraavana vuonna matkailijoille sallittua kolmen kuukauden turistikautta jatkettiin viisikuiseksi.

Suomalaisten rakentama Viru-hotelli muodostui erityisen kuuluisaksi tuhkakuppeihin piilotetuista mikrofoneista, vaikka hotellihuoneita salakuunneltiin yhtä lailla kaikkialla laajassa kansandemokratiassa.

Ulkomaalaiset pyrittiin majoittamaan erilleen maan kansalaisista ja paikallisen turistiviraston Inturistin oppaatkin pelkäsivät olla vapaa-aikanaan yhteydessä suomalaisiin kollegoihinsa, kirjattuaan pakolliseen raporttiinsa kuinka vieraat olivat ihaillen kyselleet maan teollisuudesta. Kuuntelussa oli toisaalta enemmän aukkoja kuin NSA-aikakaudella, joten ankarasti kielletty valuutanvaihto kadunkulmilla seisoksivien paikallisten kanssa kävi vilkkaasti ja hotel-

Eksotiikkaa ja golf-lomia Aurinkomatkojen ensimmäinen matka Thaimaahan tehtiin vuonna 1974. Lomamatkat alkoi puolestaan järjestää matkoja Egyptiin, Marokkoon ja Algeriaan. Juppien ja pörssinousun täyttämällä 80-luvulla tulivat kaukomatkakohteiksi myös Sri Lanka ja Intia.

Fritidsresorin ensimmäiset matkat 1988 suuntautuivat Malediiveille. Tähän aikaan sellaiset paikat kuin Pattaya ja Hurghada vasta alkoivat kerätä todellisia turistimassoja. Yleisemmäksi kaukomatkailu kuitenkin muuttui vasta 90-luvulla.

Hiljakseen eksoottisemmiksi käyneiden kohteiden lisäksi bilettäjistä oli permanenttien ja olkatoppausten aikaan mahdollista erottautua niin kutsutuilla aktiivilomilla. ”Kun muistelen omia aikojani, niin golfmatkailua oli jo, ja hotelleissa tenniskentät olivat hyvin tärkeitä,” Pucilowski kertoo.

Tenniksen ja golfin lisäksi suosiota keräsi laskettelu neonvärisissä haalareissa. Vaikka laskettelusukset maksoivat kolmekymmentä vuotta sitten vielä noin keskivertoduunarin kahden tai kolmen kuukauden palkan verran, Alpeille suuntautuvien matkojen tarjonta oli isompaa kuin nyt.

Tjäreborgin ensimmäinen hotelli lapsiperheille rakennettiin jo 1975. Eri tyyppiset hotellit erilaisten kävijöiden tarpeisiin olivat kuitenkin vielä harvinaisia. Nykyään lapsiperheille ja lapsillekin on suunnattu omia aktiviteettejaan. On luksushotelleja, erityisesti hääpareille suunnattuja matkoja, sukelluslomia, vaelluslomia ja risteilyjä. ”Myös retkiä on aina ollut, on ollut saarikierrosta ja kaupunkikierrosta.”

Vaikka 80-luku edusti vielä enemmän monokulttuuria, voi sitä pitää siemenenä orastavalle monipuolistumiselle. Tavalliselle kansalle se oli talouskasvun aikaa, jolloin vapaa-aika ehkä kokonaisuutena väheni, elämät USKOMATTOMAT 25

TARKASTELUSSA mutta ansiotyöhön käytetyn ajan myötä lisääntyi myös käytettävissä ollut raha. Öljykriisistä selvittyään matkailu alkoi taas kasvaa voimakkaasti. Naisia matkalaisista oli enemmän kuin puolet. Toisaalta vuosittain ulkomaille matkusti ainoastaan joka neljäs suomalainen.

Vuosikymmenen suurin ja tuottoisin matkatoimisto oli Hassen Matkat, jonka Hasse Westerback perusti vuonna 1979. Hänen suurimpia innovaatioitaan oli ahkera kilpailuttaminen ja toimisto käyttikin ensimmäisenä tilauslennoillaan lentoyhtiöitä lähes mistä päin maailmaa tahansa. Aina tämä ei sujunut ongelmitta; kyproslaisen lentoyhtiön Airfastin kone joutui Suomessa lentokieltoon sen jälkeen, kun libanonilainen mekaanikko oli kertoman mukaan yrittänyt korjata vikoja lekalla. Turkkilaisen Talia Airwaysin kone puolestaan törmäsi miehistön virheen vuoksi vuoreen hieman ennen kuin sen oli määrä noutaa suomalaisturisteja.

Vaikka merkit olivat vielä vähäisiä, juontuu 80-luvulle myös monet matkailun tulevista megatrendeistä. Kestävä kehitys, sosiaalinen vastuullisuus, ympäristötietoisuus, ekoturismi ja hidas matkailu alkoivat esiintyä erilaisissa komiteamietinnöissä ja ”hassujen viherpiipertäjien” saarnoissa. Tähän oli hyvä syy, sillä ympäristön kantokyvyn yli räjähtäneet turistimassat suosituimmissa kohteissa olivat aiheuttaneet varsin käsinkosketeltavia ongelmia kuten roskaantumista, vesien saastumista ja eroosiota. Lisäksi esimerkiksi juuri Pattaya on tullut surullisella tavalla kuuluisaksi lapsiprostituutiostaan.

Suomalaisten yleisin matkakohde on Suomi Kotimaassa tyypillisimpiä matkakohteita ovat aina olleet luontokohteet ja kansallismaisemat, joiden suosio ei ole vuosikymmenten saatossa myöskään hiipunut.

Toisaalta luontokohteet eivät vielä pitkiin aikoihin tarkoittaneet viikon kestävää erämaavaellusta, vaan keskellä kulttuurimaisemaa sijaitsevia selkeitä määränpäitä. Koli, Aavasaksa, Punkaharju, Kalajoen hiekkasärkät, Saariselkä, Kuusamo ja Yyteri olivat Turun, Naantalin ja Hämeenlinnan tyyppisten kulttuurikaupunkien ohella kuuluimpia matkailukohteita. Suomen lisäksi lähimatkailu suuntautui Ruotsiin ja Norjaan.

Yleisimmin perheiden yhteisiin matkoihin 50–70-luvuilla kuuluivat auto ja telttamajoi26 USKOMATTOMAT elämät

•••

Hiljakseen eksoottisemmiksi käyneiden kohteiden lisäksi bilettäjistä oli permanenttien ja olkatoppausten aikaan mahdollista erottautua niin kutsutuilla aktiivilomilla.

•••

tus. Hotelleihin ei vielä hetikään kaikilla ollut varaa ja niihin täytyi tehdä huonevaraus puolta vuotta etukäteen, jos mieli saada paikan. Kunnat olivat kuitenkin kilvan alkaneet perustaa leirintäalueita, joita vuonna 1963 oli jo melkein kolmesataa. Useimmat niistä olivat tuolloin vieläpä ilmaisia.

Myös kansallispuistojen perustamista on Suomessa perusteltu ennen kaikkea matkailun tuomilla hyödyillä. 70-luvulle saakka ne olivat lähinnä maastoon merkittyjä alueita ilman palveluita tai hoitoa, mutta Yhdysvaltain Yellowstonen esimerkin mukaisesti niitä alettiin kehittää suunnitelmallisesti, ja 80-luvun alussa perustettiin 13 uutta puistoa. Vielä silloinkin esimerkiksi useimmat UKK-puiston kunnat olisivat nähneet alueen arvokkaimmillaan sileäksi hakattuna. Myös Pallas-Ounastunturin kansallispuiston keskelle vaadittiin perustettavaksi lomakeskusta.

Lapin matkailun käynnisti Petsamon liittäminen Suomeen. Petsamoon riensi jokainen aikakauden juppi, joka suhtautui alkuperäisiin kolttasaamelaisiin säälinsekaisella alentuvuudella. Sodan sanottiin tuhonneen kaiken, mitä Lapissa oli matkailun eteen tehty.

Jälleenrakennus aloitettiin keskusjohtoisesti ja yksityinen matkailutuotanto tuli mukaan

kunnolla vasta 60-luvulla, jolloin kulttuurija luontoarvot saattoivat valitettavan usein jäädä massabisneksen jalkoihin. Muuttotappion köyhdyttämät kunnat hyväksyivät lähes mitä tahansa, kunhan se tuotti rahaa.

Laskettelukeskukset perustettiin alun perin kotimaisia turisteja ajatellen, mikä näkyy selvimmin siinä, että niissä on vaikea liikkua ilman omaa autoa. 80-luvulta eteenpäin elämysteollisuutta alettiin suunnata selvemmin ulkomaalaisille kävijöille.

Etelämpänä Suomessa matkailu oli alkuvuosina vielä niin pienimuotoista ja kotikutoista, ettei haittapuoliakaan jouduttu korjaamaan.

Siinä missä nykyään turistivirtoja ajatellaan kasvavana elinkeinona, viisikymmentä vuotta sitten pikemminkin uhkana pidettiin sitä, että ”ne ulkomaalaiset” haluavat kaikki samaan aikaan, lyhyen kesäsesongin aikana, rynnätä ihailemaan tätä meidän kaunista isänmaatamme. ”On kahdenlaisia turisteja; niitä jotka tuovat rahaa ja niitä joilta jää pelkkiä roskia,” todettiin vuonna 1973 tv-ohjelmassa nimeltä Suomi-neito alennusmyynnissä, jossa paheksuttiin villinä vaeltavia omatoimilomailijoita ja arvostettiin kurissa pidettyjä ryhmämatkaajia.

Jokamiehenoikeuksien nähtiin kasvattavan massaturismin uhkaa ja niiden rajaamista pelkästään suomalaisiin keskusteltiin tuolloinkin vakavissaan. Keskustelu yltyi erityisesti vuonna 1978, jolloin saksalaisseurue tavattiin Saariselällä rakentamasta omine lupineen hirsimökkiä, jota varten he olivat ehtineet kaataa puita kahdeksan kiintokuution edestä.

Hipit aloittivat reppureissauksen Madventuresin Riku ja Tunna ovat ehkä tehneet reppureissauksesta yleissivistykseen kuuluvan sanan, mutta erityisesti nuorten suosima itsenäinen matkailu on alkanut ennen heidän syntymäänsäkään. Autenttisuutta etsivien ja massakohteita vieroksuvien rinkankantajien on toisinaan nähty olevan kiinnostuneita ainoastaan toisista travellereista, toisinaan pidetty vastuuntuntoisen ja tiedostavan matkailijan airuina.

Nykyisenkaltainen reppureissaus sai alkunsa 60-luvulla hippien suosimalta reitiltä, joka ylettyi Länsi-Euroopasta Istanbulin kautta Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Intian Goalle ja Nepaliin. Reitin varrelle syntyi majapaikkoja lähes pelkästään nuoria, kannabista polttelevia länsimaalaisia varten. Päämääränä oli

matkustaa vähillä kantamuksilla, mahdollisimman halvalla ja täten maksimoida kotoa poissa vietetty aika. Nomadielämästä oli tullut halveksittujen kansanosien sijaan ylellisyyttä, johon vain rikkailla länsimaalaisilla oli varaa eli aikaa. Baudelaire jossain pilven reunalla hymyili kuin isä lapsilleen.

Nykymuotoiset matkaoppaat saivat nekin alkunsa, kun myöhemmin miljoonabisnekseksi muotoutuvasta ja lopulta Britannian yleisradionkin välillä omistamasta Lonely Planet -sarjasta ilmestyi 70-luvulla ensimmäinen osa. Teos kantoi nimeä Across Asia on the Cheap eli Halki Aasian Halvalla ja se käsitti 94 sivua, jotka vasta-avioitunut Wheelerin pariskunta oli kirjoittanut matkoilta palattuaan kotonaan.

Pohjoismaissa opiskelijajärjestöt perustivat omia pieniä matkatoimistojaan. Niiden yhteistyöstä sai jo vuonna 1946 alkunsa Kilroy Travels, jonka nimi viittaa Yhdysvalloissa suosittuun graffitien aihelmaan ”Kilroy kävi täällä”. Lauseen uskotaan olevan peräisin bostonilaiselta satamatyöntekijä James J. Kilroylta, joka toisen maailmansodan aikaan kävi jättämässä liidulla puumerkkejään tarkastamiinsa laivoihin ja kontteihin.

Tavaroiden mukana puumerkki levisi mitä oudoimpiin paikkoihin ja amerikkalaissotilaat jatkoivat lauseen kirjoittelua käytännön pilana myös mantereen puolella.

Kilroy Travelsin yksilöllisiä matkoja räätälöivä toimintatyyli poikkesi seuramatkailus-

ta. Kilroy markkinoi matkailua seikkailuna, maailmanvalloittamisena, oman itsensä rajattomana kehittämisenä ja hedonismina, jotka kaikki tietysti esiintyvät vastakohtana vanhemman sukupolven ahdasmieliselle kotinurkissa möllöttämiselle. Yhtiön mainosmateriaalien sanoin; ”Ja aina, AINA, on parempi ihmetellä pölyisiä fossiileja kuin muuttua sellaiseksi!”

Vuodesta 1972 alkaen nuoria on innostanut seikkailemaan myös InterRail, Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä. Aluksi 21 maata kattaneen lipun saivat ostaa ainoastaan 21-vuotiaat tai sitä nuoremmat, mutta jo vuosikymmenen loppuun mennessä raja oli hivutettu 26-vuotiaisiin. Siitä tuli nopeasti lukemattomien teinien ensikosketus vapauteen ja vastuuseen, toisinsanoen aikuistumisriitti puhtaimmillaan.

Matkanjärjestäjien ei kuitenkaan tarvitse kokea reppureissausta uhkaksi. Pucilowskin kuvauksen perusteella kyse saattaa olla eri markkinasta, joka ei lopulta kovinkaan näy matkatoimistotyössä. ”Meillä on perinteisillä pakettimatkoilla määrä pysynyt vakiona pitkän aikaa. Voi sanoa, että omatoimimatkailu kaukokohteissa ja kaupungeissa on tullut siihen rinnalle.”

Aitoa moninaisuutta vai silmänlumetta?

Kolmenkymmenen vuoden aikana 60-, 70-

ja 80-luvuilla suomalainen matkailu nousi sellaiseksi valtavaksi elämysteollisuuden alaksi, jota se nykyään on. Vielä vuonna 1959 Suomesta tehtiin Pohjoismaiden ulkopuolelle 35 000 matkaa. Vuonna 1966 matkojen määrä oli noussut 165 000:een ja kymmenen vuotta myöhemmin 700 000:een. Vuonna 1989 suomalaisten tekemien vapaa-ajan matkojen määrä oli jo 1 687 000 matkaa, joista enemmistö oli edelleen tilausmatkoja.

Nykymiljoonien rinnalla tämäkin kuulostaa vaatimattomalta. ”Matkailu on lisääntynyt valtavasti. Se on tullut kaikille mahdolliseksi, valinnanvaraa on paljon ja lentohinnat ovat halventuneet.

Mikä on tietenkin ihana asia. Kyllähän se avartaa tosi paljon,” Pucilowski muistuttaa matkailun hyödyistä.

Kasvu ei ole vieläkään hiipumaan päin, vaikka matkailun peruskivet ladottiin jo 60–80-luvuilla. Yllättävän harva asia lopulta on erilainen huolimatta internetistä, kielitaidon kohenemisesta, itsenäisen matkaamisen noususta ja kohentuneesta tiedostavuudesta. Suomalaisten suosituin pakettimatkakohde viime vuonna oli edelleen Espanja, joka hävisi kaikessa matkailussa ainoastaan Virolle ja Ruotsille.

Myöskään matkailun päämäärä ei ole vuosikymmenten saatossa mihinkään vaihtunut. ”Ihmiset haluavat edelleen mukavaa, rentoa yhdessäoloa miellyttävässä ilmastossa ja tulla hemmotelluiksi.”

✱ Kohokuvia Thomas Cookin rakennuksessa Leicesterissä, Englannissa, johon perustettiin maailman ensimmäinen moderni matkatoimisto.

elämät USKOMATTOMAT 27

HENKILÖKUVA

Ainutlaatuinen

Yoko Ono • Amrita Nandagopal

28 USKOMATTOMAT elämät

✱ Praha, Töekki - Lennonin seinän yksityiskohtia, jolle on 80-luvulta saakka kerätty John Lennonin innoittamia graffiteja ja Beatlesin laulujen lyriikoiden osia.

I

stuskelusta lavalla, yleisön leikatessa vaatteita hänen yltään, avioliittoon yhden maailman kuuluisimman muusikon kanssa, Yoko Ono on kokenut lähes kaiken ja tehnyt sen omalla tyylillään. John Lennon kerran kuvasi häntä “maailman tunnetuimmaksi tuntemattomaksi taiteilijaksi”, jonka jokainen tunsi nimeltä, mutta josta kukaan ei tiennyt mitä hän oikeastaan teki.

Etuoikeutettuun perheeseen Tokiossa vuonna 1933 syntynyt Ono asui lyhyen aikaa lapsuudestaan Kaliforniassa, Yhdysvalloissa, jossa perheen isä työskenteli pankkivirkailijana. Perhe kuitenkin muutti takaisin kotimaahansa Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen.

Hänen taipumuksensa musiikkiin oli ilmiselvä jo hyvin nuoresta iästä saakka.

Hän piti ensimmäisen julkisen konserttinsa hellyyttävässä neljän vuoden iässä ja ryhtyi myöhemmin opiskelemaan sävellysoppia, klassista oopperaa ja saksalaista taidemusiikkia. Hän oli äärimmäisen läheinen isänsä kanssa, joka oli aikanaan idätellyt toteutumattomia haaveita klassisen pianistin urasta.

Onon perhe muutti takaisin New Yorkiin 50-luvun alussa, jonka ansiosta Ono tapasi ensimmäisen aviomiehensä, Juilliardin taidekoulun musiikkioppilaan Toshi Ichiyanagin. Samoihin aikoihin hän myös alkoi tutkimaan ja kokeilemaan uusia esitystaiteiden muotoja.

Hänen kehittyvän radikaali elämäntyylinsä johti lopulta hänen välirikkoon

vanhemmistaan, jonka vuoksi Ono työskenteli jonkin aikaa tarjoilijana, musiikkiopettajana ja jopa vuokrahuoneiston hoitajana elättääkseen itsensä.

Hänen avioliittonsa rikkouduttua vuonna 1962 hän palasi vanhempiensa luo Japaniin. Raskas lama pakotti perheen kuitenkin lähettämään hänet mielisairaalaan. Elokuvatuottaja Anthony Cox, yksi Onon amerikkalaisista ystävistä, lopulta takasi hänen vapautuksensa sairaalasta. Cox ja Ono menivät naimisiin vuonna 1963, mutta avioliitto ei tälläkään kertaa kestänyt kovinkaan kauaa.

Pari erosi vuonna 1964 ja pian tämän jälkeen Ono palasi New Yorkiin mukanaan tästä avioliitosta saatu tytär.

Yhdysvaltoihin palattuaan Ono aloitti esitystaiteiden kokeilunsa uudelleen ja kehitteli ideoita uusille taiteellisille projekteille, kuten elokuvalle nimeltä Bottoms, joka koostuisi satojen ihmisten takapuolten lähikuvista.

Mainostaakseen elokuvaa Ono sitoi itsensä Trafalgarin aukion pronssiseen leijonaan Lontoossa.

Vuonna 1964 hän myös esitti kuuluisimman työnsä nimeltä Cut Piece, jossa hän istui lavalla liikkumatta samalla kun yleisö pyydettiin lavalle leikkaamaan hänen vaatteitaan palasiksi.

Suuri osa Onon taiteesta olikin abstraktia ja innosti sen näkijää käyttämään mielikuvitustaan nähdäkseen siinä mitä ikinä he halusivat. Monet hänen taideelämät USKOMATTOMAT 29

HENKILÖKUVA

✱ Sean Lennon ja Yoko Ono Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia -elokuvan ensi-illassa 5. joulukuuta 2002.

✱ Yoko Ono 'The US vs John Lennon Press Conference with Yoko Ono'-lehdistötilaisuudessa Regencyhotellissa New Yorkissa 6. syyskuuta 2006.

✱ Yoko Ono vuoden 2012 MusiCares Person Of The Year -tapahtumassa, jonka kunniapalkinnon vastaanotti Paul McCartney, Los Angelesin messukeskuksessa.

esineistään olivat valkoisia, jotta yleisö voisi kuvitella ne missä tahansa värissä he vain haluaisivat.

Vuonna 1966 Ono tapasi kolmannen aviomiehensä, suositun Beatles-bändin muusikon John Lennonin, hänen taidenäyttelynsä ennakkoesityksessä lontoolaisessa galleriassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä molemmille. Tästä huolimatta Lennonin fanit olivat vähintäänkin tyrmistyneitä ja antoivat Onolle lempinimen ”lohikäärmenainen”. Pian Ono ja Lennon alkoivat työskennellä lukuisissa taiteellisissa ja musiikillisissa projekteissa yhdessä.

Moni syytti Onoa Beatlesin toimiin sekaantumisesta ja yhtyeen hajoamisen yhtenä vaikuttajana. He jopa keksivät ilmaisun ”Yoko-tekijä” viitatakseen vaimojen tai 30 USKOMATTOMAT elämät

✱ Yoko Ono ja John Lennon

tyttöystävien käyttämään vaikutukseen ryhmän liiketoimiin tai politiikkaan. Monien mielestä John rikkoi kirjoittamattoman Beatlesien säännön, jonka mukaan vaimoja tai kumppaneita ei tuotaisi studioille.

Vuosien päästä Ono kertoi, ettei hän muuttanut Lennonia juuri lainkaan vaikka monet ihmiset niin luulivat, vaan antoi tämän ilmaista niitä asioita itsessään, joita hänen ympäristönsä, kasvatuksensa ja muut ympäröivät ihmiset eivät sallineet. Samaan aikaan hän kuitenkin tunnusti, että heidän suhteensa oli haitallinen molempien ammateille.

Kaksi vuotta Onon ja Lennonin vihkimisen jälkeen, vuonna 1959, Cox haki huoltajuutta heidän tyttäreensä Kyokoon, väittäen ettei Ono voinut huumeiden ja masennuksen täytteisen historiansa

vuoksi pitää huolta lapsestaan. Hän sai huoltajuuden lopulta itselleen ja katosi lapsen kanssa äärimmäiskristillisen yhteisön joukkoon, muuttaen nimensä ja samalla erottaen Onon esikoisestaan täysin vuoteen 1998 saakka.

Myöhemmin parin avioliitto kohtasi vielä rankempia aikoja Lennonin alettua tapaamaan salassa heidän assistenttiaan May Pangia, samalla taistellen maastakarkoitusuhan sekä Onon lukuisten keskenmenojen kanssa. Pariskunta oli jopa hetken aikaa asumuserossa ennen kuin Ono lopulta synnytti poikalapsen nimeltä Sean vuonna 1975, jonka jälkeen he muuttivat takaisin yhteen. Lennon otti tauon musiikista ollakseen enemmän poikansa kanssa ja aloitti uuden albuminsa teon kotoa käsin palatakseen myöhem-

min julkisuuteen. Joulukuussa 1980, pian Double Fantasy-albumin julkaisun jälkeen, mielenvikainen ihailija Mark David Chapman ampui Lennonin tämän asuinalueen ulkopuolella New Yorkissa, murskaten samalla perheen uuden onnen.

Eriskummallisella tavalla Pang, joka asui lyhyen aikaa Lennonin kanssa Los Angelesissa tämän ollessa asumuserossa Onosta, väitti toistuvasti, että ”suhde” tapahtui Lennonin vaimon siunauksella ja että Ono itse oli kerran sanonut, ettei hän ollut ”loukkaantunut” miehensä syrjähypystä Pangin kanssa.

Ono jatkoi musiikillista ja taiteellista uraansa myös Lennonin kuoleman jälkeen, julkaisten albumit Season of Glass ja It’s Alright vuosina 1981 ja 1982, tehden samalla töitä Broadwayn ulkopuolisten

•••

Vuonna 1966 Ono tapasi kolmannen aviomiehensä, suositun Beatles-bändin muusikon John Lennonin, hänen taidenäyttelynsä ennakkoesityksessä lontoolaisessa galleriassa.

•••

musikaalien parissa. Monia hänen lauluistaan on viime vuosina esitetty tulkittuina versioina muiden taiteilijoiden toimesta.

Vaikka Onolla oli suhde antiikkikauppias Sam Havadtoyn kanssa vuosia Lennonin kuoleman jälkeen, hän ei kuitenkaan

halunnut mennä uudelleen naimisiin.

Viimeaikoina hänet on nähty entistä enemmän aktivistin roolissaan, kampanjoiden tiukempien asevalvontalakien puolesta sekä maankuoren murtamista vastaan kaasuyhtiöiden etsiessä uusia maakaasuesiintymiä.

Guardian-lehden julkaisema haastattelu viime vuodelta osoittaa Onon kuitenkin olevan kaukana nykyisestä geopoliittisesta todellisuudesta, pitäen utopistisistakin mielikuvistaan tiukasti kiinni. Hänen kerrottiin sanoneen, ettei hän tiennyt kuinka pitkään vielä eläisi, mutta hän pitäisi silti huolen siitä, että maan päällä olisi taivaallista vuoteen 2050 mennessä. Muiden kertoessa hänelle, ettei hän olisi silloin enää elossa sen nähdäkseen, 80-vuotias Ono tiuskaisi; ”No, kuka tietää?” elämät USKOMATTOMAT 31

KUVISSA MISS SUOMI

✱ Miss Suomi -kilpailujen kolme kauneinta vuonna 1957, vasemmalla ensimmäinen perintöprinsessa Aira Ikävalko, Miss Suomi Marita Lindahl ja toinen perintöprinsessa Saara Turunen. Helsinki 27.1.1957.

Valokuvaaja Reijo Forsberg/Teppo Palho.

32 USKOMATTOMAT elämät

Sirpa Koivu

✱ Vuoden 1956 Miss Suomi, Sirpa Koivu, rokokooasuisine avustajineen valmistautumassa kruunaamaan seuraajansa vuoden 1957 Miss Suomi -kisoissa. Helsinki 27.1.1957.

Valokuvaaja Reijo Forsberg/Teppo Palho.

elämät USKOMATTOMAT 33

KUVISSA MISS SUOMI

Sirkka Salonen

✱ Sirkka Salonen (29. syyskuuta 1917 – 11. lokakuuta 1975) voitti Miss Suomi -kilpailun vuonna 1938.

Samana vuonna hän voitti myös Kööpenhaminassa pidetyn Miss Eurooppa -kilpailun.

34 USKOMATTOMAT elämät

Pirkko Mannola ✱ Miss Suomi Pirkko Mannola on palannut kotiin Miss Eurooppa -kilpailuista Turkista 6.9.1958. Neiti Mannola sijoittui viidenneksi. Helsinki 6.9.1958.

Valokuvaaja Mauri Vuorinen.

elämät USKOMATTOMAT 35

KUVISSA MISS SUOMI

✱ Miss Suomi Tarja Nurmi nousemassa Kar Airin bussiin lähteäkseen Suomi Seuran vieraaksi Tukholmaan edustamaan suomalaista ja turkulaista naiskauneutta.

Helsinki 27.2.1959.

Valokuvaaja Martti Brandt.

36 USKOMATTOMAT elämät

✱ Palermoon Miss Eurooppa -kilpailuihin lähtevä Miss Suomi Tarja Nurmi esittelemässä matkapuvustoaan Helsingin Seurahuoneella vuonna 1959.

Ruskeakuvioinen leninki on Kirjokangas Oy:n mallistoa.

Helsinki 28.8.1959.

Valokuvaaja Seppo Saves

Tarja Nurmi

✱ Miss Suomi Tarja Nurmi kaunotarten juhlassa ravintola Fenniassa helmikuussa 1959. Helsinki 15.2.1959.

Valokuvaaja Reijo Forsberg elämät USKOMATTOMAT 37

KUVISSA MISS SUOMI

Johanna Raunio

✱ Johanna Raunio (syntynyt 5. marraskuuta 1954 Turussa) valittiin Miss suomeksi vuonna 1974. Neiti Raunio kilpaili vuoden 1974 Miss Universumi sekä Miss International -kisoissa ja sijoittui toiseksi molemmissa kilpailuissa.

Armi Kuusela ✱ Armi Helena Kuusela (syntynyt 20 elokuuta 1934 Muhoksella) on suomalainen kaunotar. Vuonna 1952 hän voitti kansallisen kauneuskilpailun Suomen Neidon ja sai kunniakseen esiintyä Yhdysvalloissa kaikkien aikojen ensimmäisessä Miss Universumi -kilpailussa, saavuttaen samalla kyseisen tittelin ensimmäisenä sen historiassa.

Maj-Len Grönholm ✱ Maj-Len Grönholm (omaa sukua Eriksson, 5. kesäkuuta 1952 Helsinki – 22. kesäkuuta 2009, Inkoo) oli suomalainen Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikko, kaupunginvaltuutettu sekä entinen Miss Suomi. Missikilpailijana hän voitti Miss Suomi -tittelin vuonna 1972 tyttönimellään Erikssonina ja ylsi neljänneksi Miss Scandinavia -kisoissa vuonna 1973.

38 USKOMATTOMAT elämät

Armi Aavikko ✱ Armi Anja Orvokki Aavikko (1. syyskuuta 1958, Helsinki – 2. tammikuuta 2002, Espoo) oli suomalainen kauneuskuningatar ja laulaja. Hänet valittiin Miss suomeksi vuonna 1977 ja hänet tunnetaan parhaiten duetoistaan laulaja Dannyn kanssa.

Marita Lindahl

✱ Juuri valittu vuoden 1957 Miss Suomi, Marita Lindahl mietteliäänä kukkineen ja pokaaleineen. Neiti Lindahl oli ammatiltaan pedikyristi. Helsinki 27.1.1957.

Valokuvaaja Reijo Forsberg/Teppo Palho.

elämät USKOMATTOMAT 39

HENKILÖKUVA

Arvoitus nimeltä

Oscar Wilde • Amrita Nandagopal

40 USKOMATTOMAT elämät

el채m채t USKOMATTOMAT 41

HENKILÖKUVA

Y

ksi viktoriaanisen ajan merkittävimmistä kirjailijoista ja runoilijoista, Oscar Wilde, eli elämää täynnä rakkautta, menestystä, draamaa ja tragediaa. Hänen työnsä inspiroi lukuisia aikansa kirjailijoita ja ne vaikuttavat taiteeseemme vielä tänäkin päivänä. Monet hänen näytelmistään on käännetty useammalle kielelle ja niistä on luotu lukuisia tulkintoja niin näyttämölle kuin valkokankaalle. Wilde kuitenkin muistetaan nykyään erityislaatuisia kirjallisia saavutuksiaan enemmän myrskyisästä suhteestaan lordi Alfred Douglasin kanssa, joka lopulta johti hänen julkiseen suistumiseen menestyksen tieltä.

Syntyjään omanlaisensa Oscar Fingal O’Flahertie Wills Wilde syntyi lokakuun 16. päivä 1854 Dublinissa, Irlannissa. Hänen isänsä Sir Robert William Wilde oli kunnioitettu silmä- ja korva-asiantuntija ja hänen äitinsä Jane Francesca Englee lahjakas runoilijatar ja kielitieteilijä.

Wildellä oli kaksi sisarusta, vanhempi veli nimeltä Willie ja nuorempi sisko nimeltä Isola, joka kuoli kymmenen vuoden ikäisenä vuonna 1956. Isolan kuoleman jälkeen Oscar kantoi pitkän aikaa tämän hiuskiehkuraa mukanaan.

Oscarin lahjakkuus kirjoittamiseen ja tarinankerrontaan tuli luonnostaan. Lukuisten lääketieteellisten teosten lisäksi hänen isänsä kirjoitti myös runoja, matkaoppaita ja historiikkeja. Monet kuitenkin sanovat Oscarilla olleen enemmän yhteistä äitinsä luonteenpiirteiden kanssa. Molemmat heistä olivat nerokkaita ja nokkelia seurustelijoita ja heillä oli useita samankaltaisia tapoja, kuten nukkuminen pitkälle aamuun, auringon välttely ja intohimo klassiseen runonmittaan.

Rouva Wilde, joka halusi tulla tutuksi nimellä “Speranza”, piti heidän kodissaan viikottaisia seurusteluhetkiä muiden taiteilijoiden, kirjailijoiden ja arvostettujen intellektuellien kesken. Lasten annettiin ruokailla muiden vieraiden seurassa ja liittyä heidän keskusteluihinsa mukaan, sen sijaan että heidät olisi jätetty lastenhoitajan tai kotiopettajattaren hoiviin. Tämä käytäntö altisti lapset kuplivan ja nokkelan keskustelun maailmaan ja osaltaan auttoi rakentamaan heissä taiteen ja kulttuurin arvostusta.

42 USKOMATTOMAT elämät

Wilde ja hänen äitinsä uskoivat myös vankasti irlantilaisiin uskomuksiin, josta syystä Wilde käytti aina jokaisessa sormessaan pientä pillerinpyörittäjäsormusta. Myöhemmin elämässään hän jopa kertoi äitinsä vierailleen hänen luonaan kuolinyönään, vaikka Wilde oli tapahtuman aikaan vankilassa. Monien mielestä useimmat hänen ilmeisen omalaatuisista tavoistaan ja toteamuksistaan olivat itse asiassa tarkkaan harkittuja erottaakseen hänet tavanomaisuudesta ja antamaan hänelle mystiikan auran.

Lapsuudestaan saakka varsin neuvokas Oscar opiskeli vuosien 1871 ja -74 välisen ajan Trinityn yliopistossa Dublinissa

•••

Monien mielestä useimmat hänen ilmeisen omalaatuisista tavoistaan ja toteamuksistaan olivat itse asiassa tarkkaan harkittuja erottaakseen hänet tavanomaisuudesta ja antamaan hänelle mystiikan auran

•••

ja jatkoi sieltä Oxfordiin, jossa hän sai valtavasti vaikutteita erityisesti kolmelta henkilöltä; John Ruskinilta, Walter Paterilta ja Mahaffylta. Hän kirjoitti yhden ensimmäisistä runoistaan, Ravenna, näihin aikoihin. Valmistuttuaan Oxfordista hänen isänsä oli jo menehtynyt, jättäen perheen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin.

Epäonnekseen samaan aikaan hänen rakkaansa Florence Balcombe, oletettavasti yksi aikansa kauneimmista naisista, hylkäsi hänet. Florence meni myöhemmin naimisiin Draculan kirjoittajan Bram Stokerin kanssa.

Mainetta ja kunniaa Oscar julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1881, osoittautuen kirjailijaksi, jota kannattaisi tulevina vuosina tarkoin seurata. Hän vieraili seuraavaksi Amerikassa, jossa hän luennoi aktiivisesti ja tapasi lukuisia merkittäviä amerikkalai-

sia kirjailijoita ja runoilijoita, kuten Henry Longfellowin ja Walt Whitmanin. Vaikka hän arvosti matkaltaan saatuja oppeja, hänen ei uskota kovinkaan nauttineen kokemuksistaan Uudella mantereella. Hän totesikin eräälle amerikkalaiselle toimittajalle; “on sanottu, että hyvän amerikkalaisen kuoltua tämä pääsee Pariisiin. Lisäisin, että pahan amerikkalaisen kuoltua, hän pysyy Amerikassa.”

Pitkät hiukset, erittäin tyylitelty muotimaku ja hänen mieltymyksensä kantaa mukanaan liljoja ja auringonkukkia teki Oscarista ainaisen julkisten pilapiirrosten aiheen. Vaikka useat näkivät hänen pukunsa ja maneerinsa naurettavina, Oscar vain nautti saamastaan huomiosta.

Kolme vuotta myöhemmin hän vei vihille kauniin neljä vuotta häntä nuoremman varakkaan englantilaisnaisen Constance Mary Lloydin. Aviosta seurasi kaksi poikaa, Cyril vuonna 1885 ja Vyvyan vuonna 1886.

Molemmat vanhemmat jumaloivat lapsiaan ja perheen onni vaikutti täydelliseltä.

Kahden vuoden ajan, vuodesta 1887 vuoteen 1889, Oscar otti roolin kasvavan perheen elättäjänä ja ryhtyi töikseen toimittamaan Woman’s World −lehteä. Näiden kahden vuoden aikana Lady’s World, kuten lehti aiemmin tunnettiin, muuttui pelkästä muotikatsauksesta kattavaksi naisten aikakauslehdeksi, sisältäen kirjoitelmia, jotka kuvasivat naisia neuvokkaina ja älykkäinä ihmisinä.

Vuonna 1891 hän julkaisi romaaninsa Dorian Grayn muotokuva, joka hänen ennustuksensa mukaisesti aiheutti sensaation.

Aikansa kriitikot eivät ottaneet romaania vastaan kovinkaan lempeästi vaikka sitä pidetään nykyaikana jo klassikkoteoksena.

Viktoriaanisen ajan lukijat eivät kyenneet hyväksymään kirjan hienovaraista homoeroottista teemaa ja tietyt jakeet jopa palasivat kummittelemaan Oscarin myöhempiä oikeudenkäyntejä.

Vuodesta 1892 eteenpäin Oscar kirjoitti lukuisan määrän nokkelia ja pahennusta herättäviä näytelmiä, joista kuuluisimpia olivat Vähäpätöinen Nainen ja Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno. Hänet tunnettiin myös estetiikan liikkeen vankkana kannattajana, asettaen siten enemmän painoarvoa esteettisille ominaisuuksille kuin moraalisille tai yhteiskunnallisille aiheille.

✱ "Oscar Wilde's Card Room", Mill Rose Inn, Half Moon Bay, California, USA

✱ Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno -aiheinen penkkiveistos, yksi viidestäkymmenestä ympäri Lontoota, juhlistaen Lontoon kaunokirjallisia perinteitä kuuluisiin kirjoihin viitaten, 12. kesäkuuta 2014

✱ Vuonna 1891 Oscar wilde julkaisi kirjansa Dorian Grayn muotokuva

elämät USKOMATTOMAT 43

✱ I rlannissa painettu Oscar Wilde -aiheinen postimerkki

HENKILÖKUVA

44 USKOMATTOMAT elämät

Oscar ja Bosie Näihin aikoihin Wilde tutustui nuoreen mieheen nimeltä Alfred “Bosie” Douglas.

Oxfordin yliopiston opiskelija Bosie oli tunnettu villeistä, prameista ja kalliista tavoistaan, vieden Oscarin mukanaan suhteeseen, joka lopulta johtaisi hänen julkiseen perikatoon.

Ilmeisesti 21-vuotias Bosie tutustutti Oscarin vuokrapoikien siveettömään ja jännittävään maailmaan. Suhteen vuoksi Oscar lopulta laiminlöi vastuunsa vaimoaan ja lapsiaan kohtaan.

Vuonna 1895 John Douglas, Queensburyn yhdeksäs markiisi ja Bosien isä, sai tietää poikansa suhteesta Oscar Wildeen, jota koko Lontoo siihen aikaan ihaili. Vaikka markiisi uhkasikin vahingoittaa Oscaria ja tämän perhettä, mikäli hän ei lopettaisi suhdettaan Bosieen, molemmat jatkoivat toistensa tapaamista huoletta. He jopa matkustivat Eurooppaan ja Algeriin yhdessä. Näiden matkojen aikana Oscar tapasi myös kirjailija Andre Giden. Vaikka useat uskovat Oscarin tutustuttaneen Giden homoseksuaalisuuden maailmaan, tämä oli todellisuudessa jo siihen suuntautunut. Tästä huolimatta nimenomaan Oscar kannusti Gidettä etsimään kanssaan muita nuoria poikia illanviettoa varten.

Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Unonäytelmän ensiesityksen aikana Oscarin ja markiisin riita lopulta kärjistyi. Markiisin suunnitelmissa oli keskeyttää ensi-illan esitys, mutta Oscar esti yrityksen järjestämällä teatterirakennuksen ympärille poliisisaarron.

Muutamaa päivää myöhemmin markiisi käräytti Oscarin ja Bosien lounastamassa Café Royalissa huolimatta hänen lukuisista varoituksistaan pysyä toisistaan erossa. Kimpaantunut markiisi paljasti Oscarin seksuaaliset taipumukset julkisesti jättämällä klubin ovenvartijalle käyntikortin, joka oli osoitettu “Oscar Wildelle, teennäiselle sodomiitille”. Bosie, joka ei ollut isänsä kanssa enää väleissä, yllytti raivostuneen ja ylimielisen Oscarin nostamaan markiisia vastaan kanteen kunnianloukkauksesta.

Vaikka monet hänen hyväätahtovista ystävistään, kuten George Bernard Shaw ja Frank Harris, anoivat Oscaria vetäytymään oikeudenkäynnistä ja poistumaan

maasta, hän päätti olla kuuntelematta heitä.

Oscarin pojanpojan Merlin Hollandin mukaan kyseinen viktoriaanisen ajan oikeudenkäynti oli yksi ensimmäisistä “julkkisoikeudenkäynneistä” koskaan. Queensburyn lakimiehet löylyttivät Oscarin oikeuskanteen perinpohjaisesti, tuoden Oscarin käyttämiä miespuolisia prostituoituja todistajanaitioon. Oscarin intohimoiset rakkauskirjeet Bosielle, jotka ilmeisesti löytyivät Bosien vuokrapojille lahjoittamien pukujen taskuista, olivat myös kiertäneet ympäri Lontoon yhteiskuntaa samoihin aikoihin. Nämä kirjeet ja homoeroottiset otteet hänen kirjallisista teoksistaan esitettiin todisteina Oscaria vastaan.

Langettavimmat todisteet häntä vastaan olivat kuitenkin nuorten todistajien antamat lausunnot, joiden mukaan Oscar oli

•••

Oscarilta kysyttäessä, mikäli hän oli koskaan suudellut Graingeria, hän vastasi; ”Oi, en, en koskaan, hän oli varsin mitäänsanomattoman näköinen poika”.

•••

harrastanut seksiä heidän kanssaan. Muun muassa 17-vuotias miespuolinen prostituoitu Charles Parker väitti Wilden vieneen hänet ensitapaamisella Savoy-hotellin huoneeseen ja tarjonnut tälle shampanjaa ennen kuin tämä oli suorittanut “tiettyjä toimenpiteitä suullaan”.

Vaikka useimmat Wildeä vastaan todistaneet pojat tulivat kyseenalaisista lähtökohdista, Walter Graingerin, Edward Shelleyn ja Alphonse Conwayn todistukset ovat varsin epämiellyttävää luettavaa yhä tänäkin päivänä.

Grainger, 16, työskenteli palvelijana Oxfordin talossa, jossa Bosie asui jonkin aikaa. Todistajanlausunnossaan hän sanoi Oscarin pakottaneen itseään Graingerin päälle aina Bosien luona vieraillessaan, uhkaillen aiheuttavansa tälle vakavia hankaluuksia, mikäli tämä kertoisi tapauksista kenellekään. Oscarilta kysyttäessä, mikäli

hän oli koskaan suudellut Graingeria, hän vastasi; “Oi, en, en koskaan, hän oli varsin mitäänsanomattoman näköinen poika”.

Monet pitävät tätä vastausta merkittävänä käänteenä koko herjausoikeudenkäynnissä, sillä se antoi ymmärtää, ettei Wilde olisi pannut pahakseen suudella Graingeria mikäli tämä olisi ollut komea.

Corway ei sen sijaan ollut vuokrapoika saatikka palvelija. Wilde oletettavasti tapasi hänet perhelomallaan Worthingissa vuonna 1894.

Homoseksuaalisuus oli siihen aikaan laissa ankarasti kiellettyä ja herjaussyyte hylättiin hyvin nopeasti. Oscar pidätettiin syytettynä “törkeästä säädyttömyydestä” ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vaativaan pakkotyöhön. Hänen elämänsä vankilassa tulivat myöhemmin vaikuttamaan häneen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Vaikka hänellä oli oikeudenkäynnin jälkeen useita mahdollisuuksia paeta maasta, hän ei niin tehnyt. Tähän päätökseen vaikutti mahdollisesti hänen äitinsä, joka oli sanonut pysyttelevänsä poikansa rinnalla mikäli tämä pysyisi paikallaan, mutta kieltäisi hänet mikäli hän lähtisi. Kunniakseen Wilde ei koskaan tehnyt itsestään martyyriä saatikka syyttänyt muita vastoinkäymisistään. Vankilasta Bosielle lähettämässä kirjeessään hän tunnusti, että häntä rangaistiin ylimielisyydestään aiottuaan saada markiisin vangituksi.

Wilden vaimo Constance pakeni maasta kahden lapsensa kanssa ja muutti perheen nimeksi Holland, pyrkiessään pelastaa poikansa heitä seuranneelta häpeältä.

Hän ei kuitenkaan koskaan lakannut toivomasta, että Oscar palaisi kotiin hänen ja lastensa luokse.

Oscar ja Constance Vuonna 2011 kirjailija Franny Moyle julkaisi teoksen nimeltä Constance: The Tragic and Scandalous Life of Mrs. Oscar Wilde, joka esitti Constancen rohkeana naisena, tehden loppuun saakka kaikkensa pelastaakseen avioliittonsa.

Oscarilla ja Constancella oli alusta lähtien lähes kuvankaunis avioliitto, mikäli reportaaseihin on luottamista. Mikään ei viittaa siihen, että Oscar olisi ollut aktiivisesti homoseksuaali ennen avioliittoaan.

Oscarin kosittua Constancea vuonna 1883, tämä oli vastannut “Niin pitkään elämät USKOMATTOMAT 45

HENKILÖKUVA kuin elän, tulet olemaan minun rakastajani”. Pian häiden jälkeen Oscar kertoi hänelle; “tunnen olevani vaillinainen ilman sinua”. Poikiensa syntymän jälkeen he jopa kirjoittivat yhdessä lastenkertomuksia.

Hyvin kouluttautunut ja itsenäinen Constance oli naisten oikeuksien vankka kannattaja ja Oscar tuki häntä kaikissa hänen pyrkimyksissä.

Asiat kuitenkin muuttuivat ilmeisesti kanadalaisen journalistin Robert Baldwin ”Robbie” Rossin tultua heidän elämäänsä.

Ross pysyi Constancen ja Oscarin ystävänä läpi heidän elämänsä, mutta hänestä tuli myös Oscarin ensimmäinen miespuolinen rakastaja, pakottaen nuoren näytelmäkirjailijan lopulta kohtaamaan homoseksuaaliset tunteensa, jotka olivat häntä jo pitkään piinanneet.

Joidenkin mukaan vähenevä seksuaalinen kanssakäynti Constancen ja Oscarin kesken heidän toisen poikansa syntymän jälkeen ja Constancen oma levottomuus, kasvava kiinnostus spiritismiin ja halu itsenäisyyteen saattoivat ajaa Oscarin Bosien syliin. Vuosia myöhemmin Bosie syytti Constancea avioliiton romuttamisesta ja väitti tämän olevan kova ja anteeksiantamaton nainen. Totuuden nimissä Constance oli se, joka vieraili Oscarin luona tämän vankilatuomion aikana, ilmoittaakseen Oscarille hänen äitinsä kuolleen, ja joka maksoi hänen kulunsa tämän päästyä vapaaksi.

Constancen kuoltua maanpaossa 39:n vuoden ikäisenä sekärangan rutiinileikkauksen yhteydessä, Oscar oli paikalla hänen hautajaisissa, laskemassa kukkia Constancen haudalle. Heidän avioliittonsa todellista luonnetta ei ehkäpä koskaan tulla tietämään, mutta on ilmeistä, että he välittivät toisistaan syvästi.

Viimeinen tragedia Vankilatuomionsa vuosina Oscar kirjoitti runon Balladi Readingin vankilasta, sekä lukuisia muita artikkeleita brittiläisten vankiloiden huonosta kunnosta. Hän kirjoitti myös liikuttavan De Profundis-nimisen kirjeen Bosielle, selittäen hänelle miksi heidän yhdessäolo olisi mahdotonta.

Vapauduttuaan vankilasta Oscar muutti Eurooppaan, jossa useat hänen aiemmista “ystävistään” pysyivät hänestä erossa.

Myöhemmin hän muutti yhteen vanhan 46 USKOMATTOMAT elämät

ystävänsä Rossin kanssa, käyttäen nimeä Sebastian Melmoth. Hyvistä yrityksistään huolimatta Oscar ei kyennyt vastustaa kiusausta ja jatkoi suhdettaan Bosieen vuonna 1897. Suhde ei kuitenkaan toisella kertaa kestänyt kovinkaan kauaa.

Heidän perheidensä hylkäysuhkauksien leijuessa ilmassa, he pian päättivät suhteen pysyvästi. Constancen perhe oli tästä huolimatta jo estänyt häntä laillisesti tapaamasta lapsiaan. Oscar oli myös alkanut juoda rankasti ja lainaamaan rahaa ystäviltään.

Kuten Wilde kerran sanoi; “Tässä maailmassa on vain kaksi tragediaa. Yksi on, ettei saa haluamaansa ja toinen on sen saaminen.”

Oscar lopulta kuoli vuonna 1900 aivokalvontulehdukseen. Hän asui siihen aikaan hotelli d'Alsacessa. Neil McKennan kirjoittaman kirjan mukaan Oscarillla oli vain seitsemää kuukautta ennen kuolemaansa suhde 15-vuotiaan Giuseppe Loverdenimisen pojan kanssa.

Tästä huolimatta Oscar pyysi viimeisinä päivinään Rossin luokseen ja halusi kastautua katolisen kirkon jäseneksi. Menehtymisensä jälkeen hänet haudattiin Cimetière de Bagneuxiin, mutta hänen ruumiinsa siirrettiin vuonna 1909 Cimetière du Père-Lachaiseen.

Ross pysytteli Oscarin uskollisimpana ystävänä loppuun saakka. Hän myös julkaisi neljätoistaosaisen painoksen nimeltä Collected Works of Oscar Wilde vuonna 1908.

Vuosia yksinäisen ja hylätyn Oscarin kuoleman jälkeen hänen näytelmänsä nousivat jälleen esille ja niille annettiin niiden pitkään ansaitsemansa tunnustus.

Uusi näytelmä, uudet syytteet Wilden oikeudenkäynnin puhtaaksikirjoitetut tekstit osoittavat, että Bosieta, jota hänen vaikutusvaltainen sukunsa suojeli, ei koskaan tuomittu vaikka hän oli syyllinen samaan “rikokseen” kuin Oscar.

Korkealuokkaisten ihmisten nimiä, joilla epäiltiin olevan yhteyksiä tapaukseen, ei koskaan kerrottu oikeusistunnossa suojellakseen heitä häpeältä vaikka useiden alempien luokkien ihmisten nimet julistettiin äänekkäästi.

Uusi näytelmä nimeltä The Trials of Oscar Wilde julkaistiin lokakuussa 2014, joka asetti Oscarin takaisin syytetyn penkille

yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Oscarin pojanpoika Merlin Holland, joka kirjoitti näytelmän yhdessä John O-Connorin kanssa, kertoi että vaikkei kukaan voi sanoa etteikö Oscarin teoissa olisi ollut mitään pahaa, hän ei silti ollut vastenmielinen peto. Hänen mukaansa kaikki Oscarin tapaamat pojat ottivat suhteisiin osaa vapaaehtoisesti.

Monet kuitenkin huomauttavat Oscarin olleen 39-vuotias vieteltyään 16-vuotiaan Conwayn ensimmäistä kertaa. Hänen tekonsa olisivat johtaneet lakisyytteeseen vaikka ne olisivat tapahtuneet nykyaikana.

Hänen tekonsa kulkevat siten käsikädessä hänen perintönsä ja näytelmiensä kanssa, ja hänen nokkeluutensa, omalaatuisuutensa ja pahamaineisuutensa kirii hänen töidensä edellä yhä tänäkin päivänä.

✱ Kahden kirjailijan Oscar Wilden ja Eduard Wilden pronssiset patsaat Tartossa, Virossa

✱ Oscar Wilden hautaholvin yksityiskohta hautausmaalla Pariisissa, Ranskassa

✱ Oscar kävi Trinity-yliopistoa Dublinissa, Irlannissa

elämät USKOMATTOMAT 47

VAIKUTTAJAT

Boheemi

vallankumous • Andy Probert

48 USKOMATTOMAT elämät

el채m채t USKOMATTOMAT 49

VAIKUTTAJAT ✱ Jack Kerouac - yksi beat-sukupolven isistä

Y

ksi toisen maailmansodan jälkeisen maailman vaikutusvaltaisimmista suuntauksista, beat-sukupolvi kasvoi taiteen ja kirjallisuuden voimannäytteeksi alle vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen ja vaikuttaa yhteiskuntaamme yhä vieläkin. Sen värähtelyt läpi modernin aikakauden ovat olleet yhtä läpitunkevia kulttuurin kaikille osa-alueille kuin elämäämme säätelevä valtionhallinto, jota vastaan liike niin kärkkäästi taisteli.

Beat-sukupolvi, joka sai nimensä yhdeltä aatteen isältä kirjailija Jack Kerouacilta, haastoi vanhempien sukupolvien tekosiveellisyyden ja hallitsemattoman kulutuskulttuurin, keskittyen samalla tutkimaan yhteiskunnan rajoja ja käsittelemään sosiaalisia tabuja. Sen aseina toimivat runous, musiikki ja yleinen vaelluselämäntapa ilman rikkauksia ja kapitalismista tuttua kuuluisuutta.

Sukupolven perustajat olivatkin yliopiston käyneitä keskiluokkaisen perheen lapsia, jotka sättivät opettajiensa opetuksia ja pyrkivät omaksumaan alamaailman ja vastakulttuurin elementtejä, joka siihen aikaan sisälsi muun muassa jazzia. Beatnikien estottomat elämäntavat, kirjoitukset ja ideologia levisivät kaikkialle, vaikuttaen syvällisesti muun muassa Beatlesiin, Bob Dylaniin ja ehkäpä kaikkein eniten Jim Morrisoniin ja The Doorsin jäseniin.

Löydetty sukupolvi Aatteen juuret voidaan jäljittää Columbian yliopiston käytäville, jonne Kerouac saapui

50 USKOMATTOMAT elämät

jalkapallostipendin turvin. Hänen uuteen sosiaaliseen piiriinsä kuului muun muassa Allen Ginsberg ja William S. Burroughs.

Kolmikko sai muiden opiskelijoiden keskuudessa tunnustusta beat-sukupolven ”konehuoneena,” joka jatkuvasti haastoi yliopistonsa luennoitsijoiden tosikkomaiset ja konservatiiviset ideat.

Käyttäen romantiikan runoilijoita, kuten Shelleytä, inspiraation lähteenään, he muodostivat kirjallisuudelle ja kulttuurille ”uuden tulevaisuudenkuvan”. Heidän mielikuvitustaan ruokkivat muut sukupolven kirjailijat, jotka kerääntyivät erityisesti Greenwichin kylään; alueelle joka vilisi kirjailijoita alhaisien vuokriensa ja ”hyörivän” paikallisen ilmapiirin vuoksi.

Ginsberg ja Burroughs toimivat Greenwichin tapahtumapaikan suojamuurina ja myötävaikuttivat vastakulttuurin syntymiseen, joka alle kymmenen vuotta myöhemmin kehittyi ja muuntautui 60-luvun hippikulttuuriksi. Molempiin liikkeisiin kuului vahvasti vastakulttuurillisuus, innovatiivisuus sekä kokeellisuus niin seksin, huumeiden kuin musiikinkin osalta, samaan aikaan laajalti hyljeksien kapitalismin ja materialismin arvoja.

Beat-sukupolven perustajat Ginsberg ja Kerouac livistivät San Franciscoon ja ystävystyivät useiden artistien kanssa, joiden mukana ehkä vaikutusvaltaisimpana oli Lawrence Ferlinghetti. Runoilija Ferlinghettin City Lights –kirjakauppa muuntui beat-sukupolven jäsenten aktiivisuuden keskipisteeksi, sillä nousevana

•••

Kolmikko sai muiden opiskelijoiden keskuudessa tunnustusta beatsukupolven ”konehuoneena,” joka jatkuvasti haastoi yliopistonsa luennoitsijoiden tosikkomaiset ja konservatiiviset ideat.

•••

✱ Tšekissä sijaitseva boheemi underground-baari 70-luvulta

kustantajana hän pystyi tuomaan useiden beatnik-kirjailijoiden teokset amerikkalaisen suuren yleisön eteen ja tietoisuuteen.

Ginsbergin teos Howl, Burroughsin Naked Lunch ja Kerouacin Matkalla ovat laajalti tunnustettu olevan beat-sukupolven kulmakiviä. Ginsbergin julkaisu olikin Amerikan kirjallisuussensuurin muuttava tekijä.

Ginsberg asettui vallanpitäjiä vastaan ja voitti, johtaen siten sensuurin vähentymiseen niin runoudessa kuin kaunokirjallisuudessakin.

Jack Kerouac Epäonnistuneesta stipendiaatista aikaiseen alkoholin aiheuttamaan kuolemaansa vuonna 1969, Kerouac toimi 50-luvun beatsukupolven kirkkaana valokeilana. Hänet on

usein nähty sukupolven isänä Matkalla– teoksensa ansiosta ja hän myös kuvasi ensimmäisenä kaltaisiaan, kuten Ginsbergiä ja Burroughsia, beat-sukupolvena, aikansa uuvutettuna ja väsyneenä ikäluokkana.

Kerouac tapasi Burroughsin ja Ginsbergin Columbian yliopistossa ja kiintyi Burroughsiin itse asiassa rikollisuuden seurauksena; Kerouac todisti ystäväänsä Lucien Carria ympäriinsä seuranneen miehen murhan. Carr puukotti miestä itsepuolustuksena ja kääntyi hädässään Kerouacin puoleen.

Vaikka molemmat tuhosivat kaikki todisteet tapahtuneesta, Burroughs kehoitti heitä molempia antautumaan vapaaehtoisesti poliisille. Myöhemmin Kerouac ja Burroughs kuvasivat tappoa teoksessa Ja virtahevot kiehuivat altaissaan, joka julkaistiin vasta

vuonna 2008.

Kerouacin ensimmäinen teos The Town and the City julkaistiin vuonna 1950, mutta hän oli tuolloin jo aloittanut kirjoittaa toista uraauurtavaa romaaniaan Matkalla, joka kuvasi hänen matkojaan halki Yhdysvaltoja ja Meksikoa ystävänsä Neal Cassadyn kanssa 40-luvun loppupuolella, sekä heidän ystävyydestään muiden beatnik-kirjailijoiden ja -hahmojen kesken.

Kirjailijana hän otti käyttöönsä vapaasti soljuvan kirjoitustekniikan. Hän esimerkiksi leikkasi kuultopaperia pitkiksi, jopa 37-metrisiksi liuskoiksi, jotka olivat kuitenkin tarpeeksi leveitä kirjoituskoneelle.

Tämä mahdollisti loppumattoman tekstin tuotannon ilman kappalejakoja tai lukuja.

Kirja valmistui vuonna 1951, mutta julelämät USKOMATTOMAT 51

VAIKUTTAJAT ✱ Allen Ginsberg

kaisijat laajalti hylkäsivät sen. Se julkaistiinkin vasta kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen vuonna 1957. Tuona aikana Kerouac oli ennättänyt mennä naimisiin, eronnut, saanut lapsen ja tehnyt erinäisiä hanttihommia. Tästä huolimatta kirjan julkaisun jälkeen The New York Times kutsui Kerouacia merkittäväksi amerikkalaiseksi kirjailijaksi ja häntä juhlittiin beat-sukupolven kuninkaana. Kuten Kerouacin senaikainen tyttöystävä Joyce Johnson sanoi; ”Jack meni nukkumaan tuntemattomana ja heräsi aamuun kuuluisuutena.”

Maineikkuus ei kuitenkaan istunut hyvin Keroucille, joka oli vuosien 1951 ja 1957 välissä kirjoittanut 10 muuta romaania, kuten Doctor Sax, Desolationin enkelit sekä Maanalaiset. Vuonna 1958 hän muutti pitääkseen vanhenevasta äidistään Gabriellesta huolta ja ollakseen samalla julkisuuden tavoittamattomissa. Näinä välivuosina hänen vanhempi siskonsa kuoli, hänen äitinsä sai sydänkohtauksen ja hänen ystävänsä Cassady kuoli Meksikossa ollessaan.

Lokakuun 20. päivä 1969 Kerouac sairas52 USKOMATTOMAT elämät

tui ja kuoli seuraavana päivänä. Hän oli tuolloin vain 47-vuotias. Runsas alkoholinkäyttö oli johtanut maksakirroosin aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon, joka lopulta vei hänen hengen.

Kerouacin spontaaneihin teksteihin vaikuttivat erityisesti Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien luoman bebop-jazzin räjähdysmäinen kasvu. 60-luvun popikonit Beatlesistä The Doorsiin kertoivat usein saaneensa vaikutteensa musiikkiinsa, taiteeseensa ja elämäntyyliinsä Kerouacilta.

Kuolemansa jälkeen Kerouac on yhä siteeratuimpien ja mainituimpien taitelijoiden joukossa. Francis Ford Coppola jopa tuotti elokuvan Matkalla. Yhtenä kaikkien aikojen kestosuosikeista Matkalla esiintyy lähestulkoon poikkeuksetta kaikilla sadan parhaan amerikkalaisen romaanin listoilla.

Jalkapalloseura Indianapolis Coltsin omistaja Jim Irsay maksoi 2,43 miljoonaa dollaria Kerouacin alkuperäisestä kääröstä, jolle hän kirjoitti Matkalla–teoksen. Tätä seurasi pitkällinen näyttelykiertue, joka päättyi vuoden 2009 lopussa.

Kerouac on tunnettu erityisesti beat-ru-

noudestaan, joka virtasi samaan vapaasti juoksevaan tyyliin, joka hänen mukaansa on kuin ”jazz-runoilija, joka soittaa pitkiä bluesin henkäyksiä sunnuntai-iltapäivän jazz-sessioissa."

Williams S. Burroughs Laajalti yhtenä beat-sukupolven perustajajäsenistä pidetty Burroughs oli samanaikaisesti nero, tappaja, kirjallisuuden suojelija ja boheemikko. Hänen vaikutuksensa länsimaalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen juontuvat hänen laajasta tuotannostaan, johon kuuluu 18 romaania sekä lukuisa määrä novellien ja esseiden kokoelmia.

Burroughs oli yhtälailla myös heroiiniriippuvainen ja kulkuri, luoden vahvan kokemusten pohjan kaupungeista kuten Pariisi, Lontoo, Berliini, Meksiko ja Tanger, joihin pohjautuen hän tuotti kaikkein huomiotaherättävimmät teoksensa.

Jo aikaisessa vaiheessa, tavoitellessaan humanististen tieteiden tutkintoa Harvardin yliopistosta vuonna 1932, Burroughs sai kosketuksen aikansa vastakulttuuriin matkoillaan New Yorkiin, jossa hän tutustui

✱ Beat-sukupolvi hylkäsi vanhanaikaiset siveellisyyskäsitteet ja loi pohjan uudelle nuorisokapinallisten aallolle.

Greenwichin kylän underground-homokulttuuriin. Valmistuttuaan vuonna 1936 hänen taloudellisesti hyvin toimeentulevat vanhempansa myönsivät hänelle 200:n dollarin kuukausittaisen stipendin, jonka turvin hän matkusti ympäri Eurooppaa ja tapasi juutaisen Ilse Klapperin. Burroughs meni hänen kanssaan naimisiin, jotta tämä saisi Yhdysvaltojen viisumin. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1939 hän erosi ja työllistyi hetkellisesti erinäisiin ammatteihin, kunnes hänet kutsuttiin armeijan palvelukseen vuonna 1942. Äitinsä väliintulon vuoksi hänet kuitenkin vapautettiin palveluksesta ja hän muutti New Yorkiin, jossa toisen vaimonsa Joan Vollmer Adamsin kontaktien kautta tutustui Jack Kerouaciin.

Burroughsin yhteenotot viranomaisten kanssa jatkuivat kunnes hän ja Adams pakenivat lyhyeksi aikaa Meksikoon, jossa Burroughs ampui Adamsin humalaisessa tokkurassaan vuonna 1951. Hänen veljensä maksoi hänen takuunsa ja hän jatkoi henkilökohtaisten kirjoitustensa parissa matkatessaan ympäri Etelä-Amerikkaa.

Hän kirjoitti ensimmäiset kaksi romaaniaan Meksikossa, mutta vain yksi niistä julkaistiin; Nisti vuonna 1953. Rooman ja Tangerin varsin valaisevien matkojen jälkeen hän palasi Tangeriin seuraavaksi neljäksi vuodeksi, jona aikana hän viimeisteli teoksensa Alaston lounas, apunaan beatsukupolven kaksi muuta perustajajäsentä, Ginsberg ja Kerouac.

Alastoman lounaan kautta Burroughs niitti pahamaineisuuttaan. Kirjasta julkaistiin otteita myös Yhdysvalloissa, mutta valtiovallan virkamiehet pian estivät sen. Teos pääsi lopulta päivänvaloon vuonna 1959, aiheuttaen skandaaleja niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa läpi 60-luvun alkupuoliskon.

Yhdysvaltojen viranomaiset asettivat kirjan syyteeseen säädyttömyydestä, mutta Massachusettsin hallinto julisti teoksen lopulta “säädylliseksi” ja tapaus onkin pysynyt siitä lähtien Yhdysvaltojen viimeisenä kirjallisuuden säädyllisyysoikeudenkäyntinä.

Hän jatkoi kirjoitusuraansa muiden keskeisten töidensä muodossa, kuten The Ticket that Exploded (suomentamaton),

jonka erikoisuutena toimi hänen mukautuva paloittelutekniikkansa. Hän muutti Pariisiin, mutta siirtyi pian Lontooseen, jossa hän pysytteli seuraavat kuusi vuotta kirjoituskokemustensa parissa.

Burroughs palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1974 vastaanottaakseen työn luovan kirjoittamisen luennoitsijana New Yorkin kaupungin korkeakoulussa. Pian tämän jälkeen hän lähti lukukiertueelle ympäri maata, joka poiki uusia kirjoitussopimuksia.

Suositun Crawdaddy –kulttuurilehden kolumniensa kautta hän löysi itsensä 70-luvun keskivaiheen vaikutusvaltaisimpien taiteilijoiden kuten Andy Warholin, Lou Reedin ja Patti Smithin joukosta.

Vuosikymmenen loppupuolella kirjoitus ja heroiini tuntuivat elävän hänelle käsi kädessä ja Burroughs lopulta kuoli vuonna 1997 kesken metadoni-vieroitusohjelmansa. Hänen elämänsä loppuvuosien kohokohta oli hänen teoksensa Alaston lounas julkaisu valkokankaalla David Cronenbergin ohjaamana.

Burroughs on beat-sukupolven ajoistaan saakka ollut yksi parhaista 1900-luvun kirelämät USKOMATTOMAT 53

VAIKUTTAJAT

✱ Beatnikien vapaalla elämäntyylillä, kirjoituksilla ja idealismilla oli läpitunkeva vaikutus myös Bob Dylaniin.

✱ Beat-sukupolven runoilija Jack Hirschman lukee runoutta "From Howl to Fluxus"-näyttelyn esityksessä Besciassa, Italissa, syyskuun 18. päivä 2004.

54 USKOMATTOMAT elämät

jailijoista ja yhtälailla kriitikoiden tuomitsema. Tästä huolimatta hänen vaikutusvaltansa aikalaisiin kaunokirjallisuuden kirjoittajiin ja itse tieteiskirjallisuuteen on kiistaton.

Allen Ginsberg Ginsberg nousi hyvin nopeasti merkittäväksi henkilöksi Columbian beat-vaikutuspiirissä tutustuttuaan Kerouaciin, Burroughsiin ja muihin sukupolven opiskelijoihin. Hän samaistui välittömästi heidän vastakulttuurilliseen olemukseensa, joka avoimesti herjasi presidentti McCarthyn aikaista tukahduttavaa myötämielisyyttä.

Hän nousi muiden opiskelijoiden tietoisuuteen, jotka vaikuttivat merkittävästi hänen teoksiinsa. Näihin lukeutui muun muassa Lucien Carr, Neal Cassady, Elise Nada Cowen sekä aiemmin tuomittu Gregory Corso, joka oli siirtynyt rikoksen tieltä runoilijaksi.

Opiskeluaikanaan Ginsbergillä ja Burroughsilla oli yhteinen ystävä, pikkurikollinen nimeltä Herbert Huncke. Hunckella oli usein tapana säilyttää varastettuja tavaroitaan Ginsbergin asunnolla. Eräänä kesäkuun iltana vuonna 1949 Ginsbergin kyydittäessä Hunckea ja tämän saalista, jonka Huncke aikoi myydä eteenpäin, he saivat poliisit peräänsä. Poliisin yrittäessä pysäyttää autoa, Ginsberg ajoi autonsa tieltä ja yritti paeta jalan. Pakoyritys epäonnistui ja hänet lukittiin putkaan. Edessään pitkä vankilatuomio, hänelle kuitenkin esitettiin mahdollisuutta vedota mielenvikaisuuteen. Ginsberg tarttui tilaisuuteen ja hänet lähetettiin 90 päiväksi Bellevuen sairaalaan. Siellä hän tapasi erikoislaatuisen Carl Solomonin, jonka sairaalahoidosta tuli Ginsbergin teoksen Huuto pääteema.

Ginsberg muutti tapauksen jälkeen San Franciscoon, jossa hän tapasi elinikäisen kumppaninsa Peter Orlovskyn vuonna 1954. Yhteyksiensä kautta muihin beatsukupolven kollegoihin, Ginsberg organisoi muiden avustuksella kuuluisan Six Poets at the Six Gallery –tapahtuman, joka toi yhteen itä- ja länsirannikon beat-runoilijat.

Tapahtumassa Ginsberg toi Huuto–runonsa ensi kertaa beatnikien keskuuteen ja hyvän vastaanoton rohkaisemana toi sen julkisille esityslavoille vuonna 1956. Teoksen julkaisu City Lights –kirjakaupassa oli aikanaan julkinen skandaali, jonka myötä myös itse beat-sukupolvi nousi julkisuuteen ja sen

ideologia täsmentyi.

Huuto on nähty Ginsbergin elämän omaelämänkerrallisena selontekona vuoteen 1955 saakka. Se kertoo myös beat-sukupolven historiasta ja kommentoi elävästi Amerikan kulkureista, pikkurikollisista ja prostituoiduista koostuvaa alamaailmaa.

Tämän 3000-sanaisen pitkämuotoisen runon tultua viranomaisten tietoisuuteen se asetettiin välittömästi pannaan. Sitä seuraavan oikeudenkäynnin aikana tuomari Clayton W. Horn kuitenkin julisti, ettei runo ollut säädytön ja siten suojasi Ginsbergin teoksen viittaamalla Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen lisäykseen.

Päätellen, että Huuto oli taiteellisesti ansioitunut, Horn kommentoi, että; “kirjailijan tulisi olla totuudenmukainen käsitellessään aihettaan ja hänen tulisi sallia ilmaista ajatuksensa ja ideansa omin sanoin; “Olisiko hänellä lehdistön- tai sananvapautta, mi-

•••

Mikäli Jack Kerouac ei olisi koskaan kirjoittanut Matkalla –teostaan, The Doorsia ei olisi koskaan syntynyt.

•••

käli hänen tulisi supistaa sanavarastonsa mitäänsanomattomiin vaarattomiin kiertoilmaisuihin?”

Näin ollen koko beat-sukupolvi nousi hyvin nopeasti julkisuuteen, Huudon mahdollistettua muiden kirjoitusmuotojen nousun pinnalle sensuurista vapaana. Ginsberg kuitenkin jätti San Franciscon tapahtumapaikan taakseen vuonna 1957 ja muutti Pariisiin, jossa hän viimeisteli toisen runonsa nimeltä Kaddish ja avusti Burroughsia kirjoittamaan Alaston lounas–teoksensa loppuun.

Läpi 60-luvun Ginsberg vieraili lukuisissa yliopistoissa tutkijana ja hänet yhdistettiin myös krishnaismiin. Töistään ja elämästään kirjallisuuden alalla hän vastaanotti lukuisia palkintoja, mukaan lukien Ranskan kulttuuriministeriön mitalin, Chevalier des Arts et des Lettres in.

Ginsberg kuoli huhtikuussa 1997 maksasyöpään. Kuolemaansa edeltävänä aikana hän tapasi ja soitti lukuisille ystävilleen, kuten Johnny Deppille. Hän antoi viimeisen

julkisen luentansa San Franciscossa joulukuun 16. vuonna 1996.

Beat ei koskaan kuollut Kaikista beat-sukupolven vaikutuksista suurin osa on säilynyt aikansa musiikissa.

Useat ovat myös sitä mieltä, että Beatles valitsi nimensä erityisesti beat-liikkeen ansiosta ja saikin vaikutteidensa vuoksi erityistä suosiota Atlantin molemmin puolin.

The Doors ja sen edesmennyt laulaja Jim Morrison pitivät Kerouacia yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistaan niin musiikissaan kuin esityksissään. The Doorsin jäsen Ray Manzarek kertoikin omaelämänkerrassaan; “luulisin, että mikäli Jack Kerouac ei olisi koskaan kirjoittanut Matkalla –teostaan, The Doorsia ei olisi koskaan syntynyt.”

Beatnikien kirjoja luettiin laajalti vallankumouksellisten 60- ja 70-lukujen yliopistooppilaiden keskuudessa ja ne ovat yhä olennaisia teoksia 2000-luvun vastakulttuurille. Erityisesti 60-luvun puolivälin beatnikien juuret ulottuvat syvälle niin taiteessa, muodissa, kirjallisuudessa kuin musiikissakin, vaikuttaen yhä tänäkin päivänä.

Jokaista uutta valtiota, hallintoa tai auktoriteettiä vastaan nousevaa nuorison aaltoa kutsutaan yhä usein beat-sukupolven lapsiksi, viitaten Kerouacin ja Burroughsin kaltaisiin henkilöihin, jotka aloittivat tämän aallon jo omana aikanaan vuosikymmeniä sitten.

Lähes 40 vuotta beatnikien noustua suuren yleisön tietoisuuteen, 80-luvun alkupuoliskolla Ginsbergiltä kysyttiin mikä oli heidän kaikkein suurin perintö maailmalle. Hänen mielestään vastaus ei ole yksiselitteinen, sillä sukupolvi jätti jälkeensä lukuisia vaikutteita, kuten hengellisyyden, sukupuoliidentiteetin ja yhteiskunnan vapautuminen, sensuurivapaus, kannabiksen aikaisimmat laillistamispyrkimykset, kattava vaikutus musiikkiin sekä tarve kunnioittaa alkuperäiskansoja ja -kulttuureita.

Beatnikit ovat yhä osana nykypäivän musiikkia ja yhtyeitä. Ginsberg työskenteli Clashin kanssa, Burroughs REMin ja Kurt Cobainin kanssa. Myös irlantilainen U2 lukee Burroughsin yhdeksi vaikuttajistaan.

Beat-sukupolven perustajajäseniin on yhä valtaisa kiinnostus niin musiikki- ja elokuvateollisuudessa kuin kirjallisuudessakin.

Heidän taiteensa nousee pintaan yhä uudelleen, muistuttaen meitä mitä se alkuaan edusti. elämät USKOMATTOMAT 55

PAIKKA

Tori

kosken kuohuissa • Sofia Tiira

L

aukontori, historiallinen kauppa- ja satamapaikka vain korttelien päässä Tampereen ydinkeskustasta, on kokenut vuosien varrella suuria mullistuksia. Tammerkoski on virrannut laitureiden ylitse ja upottanut koko torin alleen, Venäjän keisari on ulottanut valtansa kouran Ratinan suvantoon saakka ja haalinut aluksia sotalaivastoonsa pakottavin keinoin. Kaikki nämä vaikeudet Laukontori on kestänyt ja seisoo yhä edelleen ylpeänä osana sekä kaupungin historiaa että tulevaisuutta. Tori on rakastettu osa tamperelaisten ajanviettoa, vaikka harva tuntee sen historian kuohunnat ja käänteet.

Syntynyt satamaksi Nalkalan kaupunginosassa, kivenheiton päässä Tampereen keskustan vilskeestä sijaitsevan Laukontorin satamasta on pääsy

56 USKOMATTOMAT elämät

Pyhäjärveen Ratinan suvannon kautta. Juuri veden läheisyys antoi sysäyksen toripaikan synnylle. ”Alunperin Laukontori, tai Alaranta kuten sitä silloin kutsuttiin, perustettiin puhtaasti satamapaikaksi,” kertoo tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jari Niemelä.

Niemelä kiinnostui Tampereen historiasta 1980-luvulla tehdessään radio-ohjelmasarjaa, jossa hän tutustui muun muassa Tampere-Seuraan ja sen laajoihin historiallisiin arkistoihin. Sittemmin Niemelä on kirjoittanut 13 kirjaa Tampereen alueen paikallishistoriasta, joista useammassa hän on perehtynyt myös Laukontorin vaiheisiin.

Laukontori on Niemelän mukaan ollut keskeinen paikka Tampereella jo kaupungin hyvin varhaisista vaiheista saakka. Kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1779 ja ensimmäiset puulaiturit Laukontorin tärkeälle

vesireittien kohtaamispaikalle rakennettiin jo vuonna 1847.

Teollisuusajan tyypillisenä tehdaskaupunkina tunnetulle Tampereelle sisävesiliikenteen tehokas hyödyntäminen oli vääjäämättömän tärkeää. Laukontori mahdollisti muun muassa metsä- ja paperiteollisuuden tuotteiden, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kuljetuksen vesireittejä pitkin kaupunkiin. Lisäksi Alarantana tunnettu tori oli jo varhain myös keskeinen paikka kotimaan matkustajaliikenteelle. ”Myöhemmin Laukontorista kehittyi vähitellen myös kaupankäynnin paikka,” Niemelä kertoo. Vilkas vesiliikenne joudutti kauppaa alueella niin paljon, että itse satamapaikalle haluttiin laajentaa uusi tori, jolla lisätä kaupankäyntiä. 1860-1870 luvuilla Laukontori laajennettiinkin vaati-

mattomasta satamapaikasta nykyiseen muotoonsa, jossa tilaa on myös torikaupan vilskeelle.

1900-luvun alussa torikauppa alkoi hiljalleen kasvaa ja menestyä Laukontorilla.

Erityisesti alkuvuosinaan tori oli erityisen tunnettu käsityötuotteisiin erikoistuneista kauppiaista. Tämän ansiosta esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan elintarvikepulan aikaan Laukontorin myynti ei kärsinyt yhtä merkittävästi kuin muualla Tampereen alueella.

Suurin harppaus eteenpäin tapahtui kuitenkin vasta 1930-luvulla. ”Myynti täällä vilkastui ennen kaikkea sen jälkeen, kun torikauppa kiellettiin Keskustorilla vuonna 1936. Sen jälkeen torikauppa alkoi keskittyä Tammelantorille ja Laukontorille,” Niemelä kuvailee.

Uusia ja vanhoja nimiä Vuonna 1866 Alarannaksi kutsutulle Laukontorille rakennettiin lisää puisia laitureita, osin vesiliikenteen vilkastumisen vuoksi, mutta osin myös hätäaputöinä työllisyyden elvyttämiseksi nälkävuosien piinan aikaan. Näihin aikoihin Laukontori sai myös nykyisen nimensä. Niemelä kertookin, että; ”Pyhäjärvelle saatiin ensimmäinen höyrylaiva, siipirataslaiva Laukko.

Se liikennöi täältä Alarannasta aina Vesilahdelle Laukon kartanolle, ja samoihin aikoihin kunnostettu satama nimettiin sen mukaan Laukontoriksi.”

Aikojen vyöryessä eteenpäin on torin nimistöstä unohtunut Alarannan mukana myös Grundberginniemi, jonka paikalla sijaitsee nykyisin Suomen Hopealinjan vesibussiasema. Niemelän mukaan paikalla toimi

1800-luvulla nahkuri Tuomas Grundberg, jolta paikka sai nimityksensä. Niemelä harmitteleekin sitä, kuinka historialliset nimet usein unohtuvat aikojen saatossa, eivätkä edes paikallisetkaan enää tunnista näitä nimityksiä.

Juuri tämän Grundberginniemeksi nimitetyn paikan merkitys on korostunut jälleen viime aikoina. Se on tärkeässä osassa uusimmissa Laukontorin uudistamissuunnitelmissa.

Vanha vesibussiasema on määrä purkaa ja sen tilalle ollaan rakennuttamassa piakkoin uusi paviljonki, johon on määrä tulla muun muassa kahvila, lipunmyynti Hopealinjan laivoille sekä uudet sosiaalitilat torimyyjien käyttöön.

Niemelä kehuu uuden paviljongin rakentamista hyväksi suunnitelmaksi ja toivoo, että Laukontorin myyjille suunnattujen tilojen elämät USKOMATTOMAT 57

PAIKKA

parantaminen johtaisi myös kauppiaiden lisääntymiseen paikalla. Torikaupan väheneminen tarkoittaisi myös Laukontorin perinteiden ja paikan suosion kuihtumista, jonka vuoksi kaupan säilyminen hyvinvoivana osana toria on olennaista. Tällä hetkellä Niemelä epäilee kuitenkin myös epävakaisen taloustilanteen saavan monia pienyrittäjiä epäileväisiksi uusien kauppapaikkojen valloittamisen suhteen.

Veden varaan Aiemmin 1800-luvulla rakennetut puulaiturit rikkoutuivat ja huuhtoutuivat pois kesällä 1899 Laukantorin kohdatessa suurimman ja mullistavimman kriisin koko historiassaan. Tammerkosken suuri tulva koetteli Tampereen kaupunkia ja peitti alleen koko Laukontorin alueen.

Edeltävä talvi oli ollut erittäin runsasluminen ja sitä seuraava kevät puolestaan hyvin sateinen. Keväällä lumien sulaminen yhdessä rankkasateiden kanssa nosti Näsijärven 58 USKOMATTOMAT elämät

pintaa ennennäkemättömissä määrin. Järven vedet laskivat Tammerkoskeen, jolloin myös sen rannalla sijaitsevan Laukontorin rantavedet alkoivat kohota uhkaavasti. Kevään edetessä kesään peittyi koko tori lopulta täysin veden alle. Tulvan etenemistä edisti se, ettei 1800-luvulla Tammerkosken rantoja oltu vielä pengerretty eikä nykyisiä kivisiä tukimuureja rakennettu suojaamaan rantoja kosken tulvimiselta.

Laukontorin peityttyä veden alle torilla otettiin käyttöön tilapäisiä kapeita puusiltoja, joita pitkin mahdollistettiin kulku laivojen ja rannan välillä. Satamaliikennöinti vaikeutui ja torin vilkas kaupankäynti pysähtyi tyystin kaupungin jäädessä odottamaan tulvan laskua. Muun muassa torin laitamilla sijaitsevan H. Liljeroos Oy:n tehdas oli ensimmäisiä tehtaita, joissa työt jouduttiin keskeyttämään täysin tehdasrakennuksen jouduttua veden saartamaksi. Tehtaan täytyi pitää ovensa suljettuina kolme kuukautta. Tampereen

kaupungin mittakaavassa tulva aiheuttikin mittavia tappiota ja menetyksiä.

Veden laskettua kesän lopulla aloitettiin Laukontorin rantojen uudelleenrakentaminen. Rikkoutuneiden puulaiturien tilalle päätettiin rakentaa kestävät kivilaiturit. Myös kivisten tukimuurien rakentaminen aloitettiin, jotta uusilta tulvilta vältyttäisiin, mutta myös koko torin kestävyyden ja turvallisuuden yleiseksi parantamiseksi samalla.

Aiemmin samana vuonna, jona Tammerkoski tulvi, oli Venäjän keisari helmikuun manifestilla aloittanut sortovuodet Suomessa. Vaikka manifesti ei vielä rajoittanut Suomen autonomiaa kovinkaan jyrkästi, se aiheutti runsasta vastustusta ja huolta Suomen itsenäishallinnollisesta asemasta. Suomen perustuslain kokema uhka ja kaupunkia myöhemmin kesällä kohdannut rankka tulva yhdistyivät monien paikallisten mielissä. ”Kerrotaan, että tulvavedet olivat jättäneet rantakallioihin pitkän merkin, jota alettiin aikanaan kutsua valarikon vii-

✱ Laukontori järveltä katsottuna syysillan hämärässä.

vaksi,” Niemelä kuvailee. Nimitys symboloi sitä, miten Venäjän keisari ja suuriruhtinas Nikolai II rikkoivat Suomelle antamansa uskollisuuden valat aloittamalla sortotoimenpiteensä.

Sotalaivoja ja mustaa makkaraa Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Suomi oli edelleen osa Venäjää ja Tampereen alueella asui ja oleskeli paljon venäläistä sotaväkeä. Saksan hyökkäyksen pelossa Venäjän keisari käski perustaa Näsijärvelle Satakunnan laivaston. Useita laivoja Näsijärven ja Pyhäjärven alueilta pakko-otettiin sotilastarkoituksiin ja laivat saatettiin hyökkäysvalmiuteen asentamalla niiden keuloihin tykkejä ja tykkitorneja.

Näin ollen myös Laukontorin rannoilla nähtiin näitä uusia sotalaivoja vuosien 19161917 aikana. ”Saksahan ei koskaan sitten hyökännyt, mikä tekee tästä episodista Näsijärven alueella hieman surkuhupaisan tarinan,” Niemelä naurahtaa. Lyhytaikaiseksi

•••

Ensimmäiset puulaiturit Laukontorin tärkeälle vesireittien kohtaamispaikalle rakennettiin jo vuonna 1847.

•••

jäänyt pakko-otettu laivasto ei koskaan osallistunut todellisiin sotatoimiin.

Laukontoria pidetään usein Tammelantorin rinnalla yhtenä alkuperäisistä, perinteisistä paikoista nauttia Tampereen perinneherkkua mustaa makkaraa. Paikallisen erikoisuuden tarjonta onkin alkanut jo 1900-luvun alussa torilla, mutta Niemelä kertoo, ettei nimitystä musta makkara tunnettu vielä tällöin, vaan ruualla oli paljon epätavallisempi nimi. ”Vielä 1960-luvulla Laukontorilla otetuista kuvista näkyy, miten jokaisella makkarakojulla on kyltti, jossa

mainostetaan kuumaa sianverimakkaraa,” Niemelä selittää. ”Entinen nimi kuulostaa kieltämättä paljon Tapolan lanseeraamaa mustaa makkaraa roisimmalta” hän naurahtaa.

Torin muuttuva ilme Vuonna 1985 Laukontorin ilme uudistui ja tori sai kävijämääriinsä uutta vilkkautta,Tammerkosken yli kulkevan Vuolteensillan, suoran Koskikeskuksesta torille vievän kevyen liikenteen väylän, valmistuttua.

Toinen mullistavampi uudistus koettiin vielä vuonna 2010, kun kevyen liikenteen käyttöön tehty Laukonsilta avattiin käyttöön. Laukonsilta ylittää Tammerkosken yhdistäen torin Ratinan alueeseen.

Suunnitelmat samantyyppisestä sillasta löytyvät Niemelän mukaan Ratinanniemen uudistussuunnitelmien kaavoista jo 1900-luvun alussa, mutta suunnitelmaa ei hyväksytty ja projektin toteutus lykelämät USKOMATTOMAT 59

PAIKKA

✱ Markkinapaikkana Laukontori on toiminut jo vuosisatojen ajan.

käytyi aina 2000-luvulle saakka.

Ratinaan johtavan sillan rakennushankkeiden alkuvaiheessa avattiin sillan suunnittelukilpailu, jonka voittajaksi valittiin WSP Finland Oy:n Kellopeli-suunnitelma. Elegantin vinoköysisillan siluetti on tärkeä osa nyky-Tampereen kaupunkikuvaa ja reitti Ratinaan toi mukanaan sekä uutta raikkautta Laukontorin ulkomuotoon että lisää kävijöitä ja vetovoimaa torille.

Torin kokemien ulkonäkömuutosten joukossa ovat myös nykyisestä kaupunkikuvasta puuttuvat Kaijakanmäen puutaloalueet. Niemelän mukaan puutalokorttelit vallitsivat paljolti Laukontorin lähiseutua vielä 1960-luvulle saakka. 1970-luvulta alkaen vanhoja puurakennuksia alettiin purkaa, jotta saatiin tilaa tuottavampina pidetyille modernin ajan betonikerrostaloille. Samoihin aikoihin alueelle perustettiin myös nykyisin hyvin tunnettu ravintola Kaijakka.

Itse torin laidoilla kohoavat asuinrakennukset kuitenkin edustavat paikan muuttumatonta, historiallista ilmettä. Laukonkulma 60 USKOMATTOMAT elämät

•••

Veden läheisyys antaa nimenomaan tälle torille ominaisen tunnelman, jota ei tavoita muilla toreilla

•••

ja Laukonlinna rakennettiin jo aikaisin 1900-luvun alussa, kun taas Veikko Kallion suunnittelema Laukonhovi kohosi näiden asuintalojen rinnalle vuonna 1926. Klassistista tyyliä edustavat rakennukset muodostavat ilmeeltään yhtenäisen kokonaisuuden Laukontorin pohjoisreunaan ja ylläpitävät torin arvokasta ilmettä edelleen, vuosisata rakentamisensa jälkeen.

Kauppaa ja kohtaamisia ”Ratinan suvanto, aivan ehdottomasti,” vastaa Niemelä lähes välittömästi tiedusteltaessa mikä Laukontorista tekee paikkana ainutlaatuisen. ”Veden läheisyys

antaa nimenomaan tälle torille ominaisen tunnelman, jota ei tavoita muilla toreilla,” hän kuvailee. Niemelä myöntääkin Laukontorin omaksi suosikikseen esimerkiksi Tampereen toisen tärkeän kauppapaikan Tammelantorin ylitse.

Laukontori syntyi vesiliikennettä palvelevaksi satamaksi ja Niemelä korostaa sen olevan edelleen sitä. ”Laukontori on edelleen laivaliikenteen keskeinen solmukohta, josta liikennöidään muun muassa Hämeenlinnaan saakka,” hän kuvailee. Niemelä ei usko, että Laukontorin asema satamapaikkana tulee muuttumaan tulevaisuudessakaan, kiitos torin keskeisen sijainnin. Laukontori onkin yhä edelleen Suomen vilkkaimmin liikennöity sisävesisatama.

Myös maateitse Laukontori on kiistattoman hyvällä paikalla, vain muutaman minuutin päässä Tampereen sykkivästä valtasuonesta Hämeenkadusta. Torille on helppo tulla monesta eri suunnasta, aina Ratinasta Kehräsaareen, ja Niemelä korostaakin torin merkitystä myös kohtaamispaikkana. Tam-

✱ Laukontori vuosisadan alussa

perelaiset saapuvat paikalle torikauppaa ja ajanviettoa varten. ”Varsinkin keväisin ja kesäisin paikka vetää paljon ihmisiä ja runsaasti erilaisia tapahtumia,” Niemelä pohtii; ”Laukontorilla on keskeinen merkitys ihmisten viihtyvyyden kannalta.”

Historian ja nykypäivän kohtauspaikka Vaikka Niemelä on Tampereen paikallishistorian asiantuntija, ei hän itse ole alun alkaen kotoisin Pirkanmaalta. Lapsuusvuotensa hän vietti Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa ja saapui 31 vuotta sitten Tampereelle opiskellakseen toimittajaksi ja on jäänyt sille tielle. Niemelä uskoo, että juuri hänen ulkopaikkakuntalaisuutensa sai hänet alun perin kiinnostumaan asioista, joihin tamperelaiset eivät näyttäneet kiinnittävän huomiota; ”Usein täytyy tulla kauempaa, jotta huomaa todella katsoa asioita.”

Niemelä pohtii Laukontorin olevan paikka, joka on ainakin jossain määrin jokaiselle tamperelaiselle tuttu ja jossa jokainen on

ainakin joskus käynyt. Tammerkosken ja Takon tehtaiden rajaama torimaisema on kaikille tuttu, mutta harva todella tuntee paikan historiaa. Niemelä toivookin, että useammalla meistä olisi kiinnostusta ympäristöönsä liittyviin tarinoihin ja vakuuttaa, että tietoa löytyy paljon niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita.

Laukontorilla kohtaavat uusi ja vanha; 1920-luvun klassistiset talot seisovat harmoniassa vuosisadan lopulla rakennettujen modernien kerrostalojen rinnalla torin laidalla. Toisella puolella jylhänä kohoava Metsä Board Tako on ainoa vielä tänäkin päivänä toimiva tehdas Tampereen keskustan alueella ja sen piipuista kohoava savu muistuttaa teollisuuskaupungin historiasta.

Historian perinteiden arvostuksen ohella katseet ovat torilla käännetty myös tulevaisuuteen. Uusi paviljonki rakennettaneen pian ja uusien laiturien rakentamista sekä ravintolalaivojen lisäämistä on suunnitteilla Laukontorin satamaan.

Suurin vilinä Laukontorilla käy erilaisten ta-

pahtumien yhteydessä. Muun muassa vapun riehakkaassa juhlinnassa ja kalamarkkinoiden aikaan tori peittyy sakeaan ihmismassaan. Pelkästään kalamarkkinat vetävät torille lähes 100 000 kävijää vuosittain.

Niemelä toivoo kuitenkin, että ihmiset löytäisivät tiensä nauttimaan Laukontorista muulloinkin, kuin suurten tapahtumien yhteydessä. Tori tarjoaa myös paljon sellaista, mistä voi nauttia hiljaisempina aikoina. Etenkin kesäpäivänä Niemelä kehottaa istumaan rauhassa kahville yhteen viihtyisistä torikahviloista ja katselemaan rauhassa torielämää.

Myyntikojuilta löytää helposti tuoreita, kotimaisia herkkuja, joiden kanssa voi asettua kiireettömästi ihailemaan Ratinan suvantoa.

Ajatuksensa Laukontorin parhaista puolista Niemelä kiteyttää sanoin; ”Parasta tässä paikassa ovat ne ihmiset, joita tapaa torikojuilla tai kahvilla istuessa. Laukontori on viihtymisen paikka, jollaisia kaupungissa ehdottomasti tarvitaan.” elämät USKOMATTOMAT 61

KAUPUNGIN KASVOT

62 USKOMATTOMAT el채m채t

1957

✱ Vuonna 1957 taksinkuljettajan virkaasusta oli lupa helteellä riisua takki ja lakki.

Taksinkuljettaja Ruotsalaisen teatterin tolpalla. Helsinki 17.8.1957.

Valokuvaaja Eero Markkula.

1959

✱ Torikauppias tarjosi vuonna 1959 komeita haukia asiakkailleen Helsingin Kauppatorin kevätauringossa. Vuonna 1959 hauki maksoi 220-280 markkaa kilolta.

Helsinki 12.3.1959 Valokuvaaja Martti Brandt

elämät USKOMATTOMAT 63

KAUPUNGIN KASVOT

1961

✱H arvinaisen lämmin keväinen sää helmikuussa 1961 sai helsinkiläiset hakeutumaan aurinkoon. Kuvassa ystävättäret nauttivat lämmöstä Tuomiokirkon portailla. Helsinki 22.2.1961.

Valokuvaaja Arto Jousi.

1956

✱ Helsingissä järjestettiin kesällä 1956 SVUL:n suurkisat. Sadekuuro on päässyt yllättämään kisayleisön. Poika on löytänyt kisaravintolasta suojaisan ruokailupaikan. Helsinki 28.6.1956.

Valokuvaaja tuntematon.

64 USKOMATTOMAT elämät

1961

✱ Nuori mies myymässä kukkia vappuun valmistautuvalla kauppatorilla keväällä 1961. Tarjolla oli mm. atsaleaa, neilikoita ja ruusuja. Helsinki 28.4.1961.

Valokuvaaja Jyrki Pälviö.

elämät USKOMATTOMAT 65

RUOKA

Salmiakki Pieni musta intohimo • Saara Ignatius

66 USKOMATTOMAT elämät

V

alkoisen roudan alla sykkii pieni musta salaisuus: salmiakkikarkki. Turkkarit, salmari, hopeatoffee, ässät, merkkarit eivät ehkä kerro 99:lle prosentille maailman väestöstä mitään, mutta yhdelle prosentille ne kertovat paljonkin. Suomalaiset eivät vain pidä salmiakista; he ovat siitä hullaantuneita!

Suolainen makeinen on erottamaton osa suomalaista kulttuuria. Salmiakin suolainen sitko sopii sisukkaan kansan luonteelle ja sen makeus tuo iloa jopa pimeisiin kaamosiltoihin. Näin voisi tosi fani luonnehtia mustaa makeista. ”Salmiakkia voidaan syyttä kutsua Suomen kansallismakeiseksi”, toteaa vuonna 2001 julkaistun Salmiakki –tietokirjan kirjoittaja Jukka Annala.

Suomessa salmiakkikarkkien kulutus on lähes suosituinta koko maailmassa.

Salmiakkia kyllä nautitaan muuallakin, mutta ei juuri Pohjoismaiden ulkopuolella.

Suomalaisten fanaattiseen suhtautumiseen salmiakkiin eivät minkään muun kulttuurin tavat vedä vertoja. Tiesitkö esimerkiksi, että Suomessa valitaan vuosittain vuoden paras salmiakkikarkki ja järjestetään juhlava salmiakkigaala tätä julkistusta varten? Kyllä vain. Pieni musta salaisuus elää vahvasti suomalaisessa maussa.

Sellaisen suu, joka ei ole salmiakkikarkin makuun tottunut, saattaa vääntyä hymyn sijaan irvistykseen salmiakkia maistaessaan. Siksipä elääkin yleinen käsitys siitä, että salmiakin makuun täytyy ensin tottua ennen kuin siitä voi pitää. Mieltymys salmiakkiin tuntuukin siirtyvän sukupolvelta toiselle. Mikä sitten tekee salmiakista niin vastustamatonta yhdelle mutta aivan sietämätöntä toiselle? Mikä tässä omituisessa herkussa niin kovin viehättää suomalaisia?

Mistä sitä saa?

Salmiakki on harvinaista herkkua. Sen mausta pääsee nauttimaan ainoastaan yksi prosentti koko maailman väestöstä. Suomen lisäksi salmiakkia nautitaan yleisesti vain Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Hollannissa, Pohjois-Saksassa ja

•••

Ammoniumkloridi, eli salmiakki, on valkoista, vesiliukoista kiteistä suolaa.

Siis musta salmiakki, onkin oikeasti valkoista.

•••

Grönlannissa. Muualta kuin pohjoisesta Euroopasta salmiakkikarkkia on turha etsiä.

Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa salmiakki tunnetaan paremmin nimellä suolalakritsi, salt lakrits. Muualla maailmassa tumma herkku tiedetään nimellä salt licoirice tai salt liquorice.

Hyvin varustellut erikoisliikkeet myyvät joitakin tuotteita muuallakin, jos salmiakkihimo iskee toisella puolen maapalloa.

Yllättävää kyllä, siellä missä on Ikea, on myös salmiakkia, sillä tavaratalon makeispuoti on ottanut salmiakin valikoimiinsa. Joka korttelin nurkalta löytyvästä pienestä kioskista sitä ei kuitenkaan saa kuin täällä pohjoisessa. Ehkäpä vain kylmän pohjolan sisukkaat sissit ovat oppineet nauttimaan suolaisen makeasta, jopa erikoisesta herkusta.

Hullu kansa juhlii salmiakin kanssa Jotain levikiltään suhteellisen marginaalisen salmiakkikarkin suursuosiosta kertoo se, että salmiakille on perustettu oma yhdistyksensä. Suomen Salmiakkiyhdistys on omalta osaltaan ollut edistämässä suomalaisten fanaattista suhtautumista salmiakkiin vuodesta 1997 alkaen.

Salmiakkiyhdistys järjestää salmiakista innostuneille vuosittain kaksi jäsentapahtumaa: keväisen salmiakkipiknikin ja Salmiakkigaalan, joka on yhdistyksen päätapahtuma.

Alusta asti yhdistys on valinnut juhlallisessa ja salmiakilta maistuvassa Salmiakkigaalassa vuoden parhaan salmiakkikarkin. Karkkia valmistava yritys on taas

saanut Salmiakki Finlandia –kunniakirjan.

Yleensä kunniakirja on pysynyt Suomen rajojen sisällä, mutta on se muutamia kertoja lennätetty ulkomaillekin. Eikä salmiakkisydämellä juhliva juhlaväki olisi mitään ilman julkimoita julistamassa voittokarkkeja.

Tänä vuonna Salmiakki Finlandia –kunniakirja lennätettiin yllättäen Hollantiin, kun Choco Support -nimisen yrityksen valmistama suklaasalmiakkimanteli voitti yksimielisesti sekä tuomariston että salmiakkigaalayleisön makunystyrät puolelleen. Raati ylisti vuoden salmiakkia ”yllättäväksi” ja ”mielenkiintoiseksi makumatkaksi”.

Salmiakkifanit ovat vuosien saatossa julistaneet salmiakkiherkkujen kuninkaallisiksi salmiakkiufot, turkinpippurit ja suolasillit. Salmiakkikulttuurista perillä olevat tietävät kertoa, että kalanmuotoiset salmiakkikarkit ovat Suomessa jostain syystä hyvin suosittuja, kuten tämä suolasilli.

Kalakarkki tai ei, harvemmin pienet herkut saavat näin suurta huomiota kuin mitä Salmiakkigaala tuo vuosittain tullessaan.

Mitä salmiakki oikeastaan on?

Salmiakki-sana tuo ensimmäisenä silmien eteen vinoruudun muotoisen mustan karkin, siis salmiakin. Mutta oikeastaan salmiakki tarkoittaa aivan muuta kuin mihin sanan mielessämme helposti assosioimme. Salmiakki on todellisuudessa kemiallinen uute ja tarkemmin ottaen ammoniumkloridia. Ammoniumkloridi (NH4Cl) antaa karkkiin salmiakille tunnusomaisen suolaisen maun. Se siitä makeasta muistikuvasta.

Suomalaisten suursuosikki, salmiakkikarkki, on useimmiten ammoniumkloridilla maustettua lakritsia, sillä perusraakaaineet ovat samat kuin lakritsissa. Salmiakkia kutsutaankin toiselta nimeltään suolalakritsiksi. Salmiakkikarkki on koostumukseltaan pehmeää lakritsia kovempaa ja sitkeämpää, ja niin sen monien mielestä kuuluukin olla. elämät USKOMATTOMAT 67

RUOKA Salmiakin salaisuuden selvittämiseksi on ensin selvitettävä lakritsin valmistuksen periaatteet. Lakritsi syntyy lakritsikasvin juuresta ja maavarsista, joista se uutetaan. Lakritsikasvia kasvatetaan nykyään Lähi-Idässä ja Kaakkois-Euroopassa. Lakritsikarkin alkuperä on kuitenkin Englannissa, sillä lakritsikasvia alettiin viljellä Englannissa jo 1500-luvulla. Myös itse lakritsikarkin arvellaan kehittäneen englantilainen kemisti George Dunhill. Hän keksi sekoittaa lakritsiuutetta vehnäjauhoon ja sokeriin. Tästä syntyi lakritsikarkki.

Lakritsi ei ole valloittanut Pohjoista-Eurooppaa suurempaa aluetta maailmalla, vaikka onkin suositumpi kuin salmiakki.

Tämä alkuperäinen pehmeä lakritsi on silti eri makeinen kuin sen tunnetumpi sukulainen englanninlakritsi. Kyseessä on kieltämättä hieman tunnetumpi tuote kuin myös suomalainen salmiakki. Englanninlakritsi on karamellisekoitus, johon on lisätty väriaineita, sokerimassaa ja anista.

Palataan takaisin lakritsia tujakampaan makeiseen, salmiakkiin. Historia ei kerro, kuka keksi sekoittaa ammoniumkloridia lakritsiin. Se salmiakin alkuperästä kuitenkin tiedetään, että sitä on käytetty pitkään lääkeaineena. Mitä ilmeisemmin salmiakkia käytettiin lääkkeenä ihmisille ja eläimille Suomessa jo 1700-luvulla. Salmiakki on toiminut milloin virvoittavana hajusuolana milloin limaa kurkusta irrottavana rohtona.

Sen lääkevaikutus perustuu juuri siihen, että salmiakki saa keuhkoputkiin juuttuneen sitkeän liman juoksevaan muotoon.

Ammoniumkloridia käytetään yhä edelleen yskänlääkkeiden maun parantajana. Apteekit ovat myyneet salmiakkia myös jauheina ja pastilleina. Suomessa perinteistä Apteekin makeissalmiakkia alettiin valmistaa vuonna 1951.

Apteekkien hyllyiltä salmiakki levisi lopulta makeistehtaisiin. Makeistehtaat ryhtyivät valmistamaan salmiakkia 20- ja 30-luvuilla. Tuote levisi 50-luvulla, mutta suursuosion salmiakki saavutti vasta 1970-luvun alkupuolella irtokarkkihyllyjen myötä. Salmiakki-isä Jukka Annala on myös jaotellut salmiakkikarkit seitsemään sorttiin. Valmistustavan mukaan lajiteltuja karkkeja ovat valumakeiset, kovat karamellit, pehmeät lakut, jauheet ja puristeet, toffeet sekä purukumit. Kukapa ei olisi pureskellut salmiakinmakuista purkkaa. Valkoisel68 USKOMATTOMAT elämät

la purukumilla ja mustalla salmiakilla on muutakin yhteistä.

Mustaa, valkoista ja suolaista Ammoniumkloridi, eli salmiakki, on valkoista, vesiliukoista kiteistä suolaa. Siis musta salmiakki onkin oikeasti valkoista.

Salmiakkikarkin musta väri syntyy lääkehiilestä, jolla muuten ruskeaksi jäävä karkki värjätään suomalaisille kuluttajille tutumpaan ja turvallisempaan ulkoasuun.

Ammoniumkloridia voi ostaa apteekista.

Makeisfirmat teettivät salmiakin markkinoille lanseeraamisen aikaan kuluttajille useita karkkitestejä. Näiden tuloksena havaittiin, että mustat salmiakit maistuivat yksinkertaisesti paremmalta kuin esimerkiksi valkoiset salmiakit. Niinpä salmiakkikarkki sai klassisen mustan ulkoasunsa.

Salmiakkikarkit voivat kuitenkin olla myös harmaita, ruskeita tai valkoisia. Ihan luvan kanssa. Esimerkiksi Hollannissa salmiakkikarkit saavat monesti säilyttää ruskean raakavärinsä tarkoituksella. Suomessakin myytävät jauheet ja salmiakkipuristeet saattavat olla myös harmaansävyisiä.

Salmiakin suolaisuus ei tule yksin ammoniumkloridista, sillä makeistehtaat lisää-

•••

On huomattu, että joidenkin henkilöiden kohonnut verenpaine on pelkästään lakritsiuutteen aiheuttamaa. Näin ollen syntisen paha salmiakki olisikin mahdollisesti viaton tähän syytökseen.

•••

vät karkkiin myös tavallista ruokasuolaa.

Salmiakkia suolaisempaa makeista ei oikeastaan ole. Monien mielestä oikean salmiakin on oltava sopivan suolaista tai sitä ei voi salmiakiksi kutsua. Salmiakin saavuttamaa suursuosiota onkin selitetty nimenomaan sen suolaisuudella.

Syntisen hyvää Mikäli salmiakki on hyvää, piilee siinä samalla joidenkin mukaan pahaakin. Elintarvikelainsäädäntö on jopa puuttunut ammoniumkloridin määrään makeisissa, jonka myötä sen enimmäispitoisuus yhdessä makeiskilossa on 70 grammaa.

Vielä kaksi vuotta sitten Euroopan Unioni yritti rajata salmiakin sisältämän ammoniumkloridin määrää kolmeen grammaan kiloa kohden. Suomen kansa mykistyi ja iltapäivälehdistömme heräsi vastarintaan kampanjoiden kansalliskarkkimme puolesta. Alhaisempi salmiakkimäärä karkeissa ei olisi enää edes muistuttanut oikeaa salmiakin makua, mikäli ehdotus olisi mennyt läpi. Salmiakkikarkin pistävä maku perustuu juuri ammoniumkloridiin. EU:n yritys kaataa salmiakki ei kuitenkaan toteutunut ja pohjoismaalaiset saivat pitää aidon ja oikean salmiakkinsa.

Ammoniumkloridia valmistetaan neutraloitumisreaktion avulla johtamalla ammoniakkia väkevään suolahappoon. Kyseessä onkin aromiaine ja suurina määrinä nautittuna ammoniumkloridi voi olla ihmiselle haitallista. Samaa tosin sanotaan sokerista ja vehnästäkin.

Viimeisimmäksi salmiakissa on huolestuttanut sen sisältämä suolan määrä. Se kun ei sovi yhteen kansantautimme, korkeiden kolesteriarvojen kanssa. Suolan määrästä huolestunut voikin valita itselleen sellaisia salmiakkikarkkeja, joissa sitä on vain vähän.

Melkeinpä suurempi paha kuin ammoniumkloridi salmiakissa on karkin pääaine, lakritsi. Lakritsi sisältää glykyrritsiinihappoa, eikä ihmisen elimistö juurikaan pidä tästä aineesta. Glykyrritsiinihappo nimittäin tunnetusti kohottaa verenpainetta.

Toiset ovat herkempiä tälle aineelle kuin toiset. Useamman viikon säännöllinen salmiakin tai lakritsin kulutus (50–100 grammaa) kohottaa verenpainetta jo havaittavissa määrin. On huomattu, että joidenkin henkilöiden kohonnut verenpaine on pelkästään lakritsiuutteen aiheuttamaa.

✱S almiakki ei ole kaikkien mieleen, mutta toiset sitä rakastavat!

Näin ollen syntisen paha salmiakki olisikin mahdollisesti viaton tähän syytökseen.

Liiallinen lakritsinsyönti, ylittäen 32 grammaa päivässä, saattaa aiheuttaa joillekin liian alhaista veren kaliumpitoisuutta, joka puolestaan voi altistaa esimerkiksi sydämen rytmihäiriöille. Verenpainepotilaita kehotetaankin välttämään lakritsin ja salmiakin syöntiä.

Joissain tutkimuksissa on jopa saatu todisteita lakritsin ja mieskunnon välisestä yhteydestä. Yhden tutkimuksen mukaan seitsemän gramman lakritsiannos neljänä peräkkäisenä päivänä vähensi miesten sukupuolihormonia eli testosteronimäärää jopa 44 prosenttia. Salmiakkiyhdistyksessä moiselle väitteelle kuitenkin vain tuhahdeltiin.

Glykyrritsiinihapolla on myös positiivisia vaikutuksia. Se voi ehkäistä ja tappaa joidenkin virusten kasvua. Siksipä sitä on kokeiltu esimerkiksi SARSin hoidossa. Näiden testien tulokset ovat kuitenkin vasta alkuvaiheessa.

Salmiakissa on omat ongelmansa, kuten

niin monessa muussakin vastustamattomassa asiassa, johtuipa se sitten lakritsista tai ammoniumkloridista. Eihän pieni musta karkki olisi mitään ilman sen ympärillä vellovaa salaisuutta, vai mitä? Lopullista synninpäästöä salmiakille ei ehkä koskaan tulekaan.

Karkkikaapin ulkopuolella Pieni musta salaisuus löytyy muualtakin kuin karkkikaapeista, sillä salmiakkihimo ei rajoitu vain makeisiin. Ei tosiaankaan.

Perinteisinä vinoneliöisinä salmiakkiruutuina salmiakkituotteita löytyy roikkuvina korviksina (Salmiakki Manifesto), työpöytinä (Salmiakki, Viljanen Iiro) ja muun muassa alkoholijuomina, joista salmari, eli salmiakkikossu, on se kaikkein kuuluisin.

Suomalaiseen illanviettoon saunan lisäksi kuuluu olennaisena osana salmiakki-snapsi. Tiukka maku suussa jopa hyisevään valkoiseen hankeen on helpompi hypätä pyörimään. Perinnepaitaamme, Jussi-paitaa, ympäröi salmiakkikuvio ja klassiset laulut puhuvat katkeransuloisesti salmiakista,

kuten Tavaramarkkinoiden Kevät.

Ei ole suomalaista kulttuuria ilman salmiakkia.

Himon jäljillä Lopulta jäljellä on enää kysymys; mistä himo salmiakkiin syntyy? Aiheuttaako sen salmiakin suolainen maku? Ovathan suomalaiset suolanneen ruokiaan iät ja ajat.

Vai aiheuttaako sen kenties karkin vahva maku ja sitkeä rakenne? Pohjoisen ihmiset kun profiloituvat sitkeänä korpien kansana. Eivät kai sentään salmiakin ympärillä velloneet kiellot ja rajoitteet ole yllyttäneet hatarasta nautintotoleranssista kärsivää joukkoa salmiakin kimppuun? Tämä on yhä epäselvää.

Se on kuitenkin varmaa, että ei ole suomalaista, jolla ei olisi jonkinlaista suhdetta salmiakkiin. Siitä joko pitää tai sitä inhoaa. Yleensä kuitenkin pitää. Salmiakki ei jätä ketään kylmäksi. Ehkä suosion suuruus liittyy pikemminkin Suomen kansaan.

Kansaan, jonka rinnassa sykkii salmiakkisydän. Se pieni musta salaisuus. elämät USKOMATTOMAT 69

MUOTI

Rintaliivit yhteiskunnan merkkipaaluina

• Krista Lomu

K

irkkaita, raidallisia, pitsisiä, olkaimettomia… Naisten rintaliivejä löytyy tänä päivänä jokaiseen makuun, mutta rintaliivit ovat tosiasiassa muokanneet yhteiskuntaamme enemmän kuin moni uskaltaisi edes kuvitella. Nykyaikaisten rintaliivien lähde löytyy niinkin synkästä tapahtumasta kuin ensimmäisestä maailmansodasta, joka muokkasi niistä modernin naisen alusvaatteen, vapauttaen naiset ympäri maailmaa korsettien pinteestä.

Rintaliivejä myydään maailmanlaajuisesti lähes 13 miljardin arvosta. Jotkut arviot myös osoittavat, että peräti 95% länsimaalaisista naisista käyttää säännöllisesti rintaliivejä. Rintaliivit eivät alusta alkaen olleet kuitenkaan täynnä pitsiä ja kimalletta. Niiden tarkoitus oli tasoittaa naisen rintakehää ja luoda hienoille daameille siveellisempi yleisilme.

Rintaliivien historia on ollut täynnä yllättäviä käänteitä ja nerokkaita ratkaisuja yksinkertaisiinkin ongelmiin. Mukaan mahtuu myös melkoinen määrä dramatiikkaa, eikä käsitys rintaliivien historiasta ehkä vieläkään ole aivan täydellinen. Varmaa kuitenkin on, että rintaliivien taakse kehkeytyy paljon enemmän historiaa kuin osaammekaan arvata.

Juuret antiikin ajoissa saakka Tutkijat ovat löytäneet viitteitä, joiden mukaan jo antiikin aikaiset naiset ryhtyivät käyttämään tukiliivejä ja erilaisia kangasviritelmiä rintojensa suojana. Antiikin Kreikassa rintaliivit muistuttivat yksinkertaisia villasuikaleita, jotka oli kiedottu rintakehän ympärille ja kiinnitetty selästä

70 USKOMATTOMAT elämät

✱K aksi naista esittelee Los Angelesissa vuonna 1943 uutta virka-asua, johon kuuluu osana muoviset "rintaliivit." Asu on suunniteltu suojaamaan naispuolisia sotatyöntekijöitä työonnettomuuksilta.

pienen pinnin tai neulan avulla.

Antiikin Kreikassa myös ensimmäisen kerran alettin korostaa naisen rintavarustusta, naisten sitoessa vyönsä aivan rintojen alapuolelle tuomaan hieman ehostusta ulkomuotoihinsa. Idea oli perimmiltään jotakuinkin sama kuin nykyajan push-uprintaliiveissä. Rintojen korostaminen ja toisaalta niiden peittäminen ovat siis jo pitkään olleet osana länsimaalaista yhteiskuntaamme!

1500-luvulla rintaliivit alkoivat viimein kehittyä nykyistä muottia kohti. Näinä aikoina rintaliivien asemaa ajoivat usein korsetit, jotka vaihtelivat rintoja pienentävistä niitä korostaviin malleihin. Yhtenäistä korseteille oli kuitenkin niiden kömpelyys ja epämukavuus, joka osaltaan johti rintaliivien kehittymiseen ajan saatossa nykyiseen moderniin muotoonsa.

el채m채t USKOMATTOMAT 71

MUOTI

✱N ykyajan nainen voi valita rintaliivinsä erittäin kattavasta valikoimasta

✱ Erityisesti urheilua varten suunnitellut rintaliivit

✱N aisten alusasut - klassiset rintaliivit

✱ Kuuluisa feministi Germaine Greer

72 USKOMATTOMAT elämät

•••

Yllättävä löytö menneisyydestä Nykyisen rintaliivimallin oletettiin pitkään syntyneen 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa, mutta vuonna 2008 tutkijat löysivät Itävallasta noin 600 vuotta vanhat rintaliivit, jotka olivat malliltaan yllättävän modernit. Löytö osoitti, että keskiajan naiset eivät tyytyneet käyttämään vain korsetteja.

Vanhasti linnasta löytyneet liivit omasivat nykyaikaisen kuppirakennelman ja niistä löytyi myös merkkejä pitsikoristelusta.

Rintaliiveissä oli myös leveät olkaimet, joita korseteissa ei normaalisti ollut. Tämä löytö osoitti tutkijoille, että monimutkaisetkin rintaliivit ovat hyvinkin voineet olla käytössä jo paljon luultua aikaisemmin.

Vogue-lehti käytti termiä sivuillaan alkoivat rintaliivit todella iskostua suuren kansan tietoisuuteen. Ajansaatossa on englanninkielinen termi ”brassiere” sittemmin lyhentynyt yksinkertaisempaan muotoonsa ”bra”.

Keksijät kiihdyttävät tahtiaan 1500-luvulla yleistyneet korsetit olivat alusta alkaen varsin epämukavia käyttää.

Korsetit olivat usein täynnä metallia tai erilaisten eläinten luuta ja nämä pusersivat naisten rintarankaa kasaan epämiellyttävällä tavalla. Keskiaikainen kauneusihanne kuitenkin tavoitteli hyvinkin kapeaa uumaa, samalla kun rintojen tuli kumpuilla sievästi.

1800-luvulla yhä useammat naiset kokivat korsetit hankalana ja vanhanaikaisena vaatteena ja samaan aikaan myös lääketiede alkoi epäillä niiden vaikutuksia naisten yleiseen terveyteen. Naiset, jotka käyttivät säännöllisesti korsettia, alkoivat raportoida ongelmia liiallisesta pyörtyilystä aina lihasten heikkenemiseen! Korsetit olivat myös hyvinkin pitkälle yläluokkien statussymboli, jonka johdosta Ranskan vallankumous lopulta kielsi korsettien käytön ranskattarilta.

1900-luvun lähestyessä myös keksijät alkoivat ottaa naisten toiveet paremmasta rintaliivistä huomioon. Erilaisia korsetin ja nykyisten rintaliivien luonnoksia alkoi poksahdella ilmoille kuin sieniä sateella. Vuonna 1893 Mary Tucek patentoi erityisen ”rintojen tukijan”. Kyseessä oli kankainen viritelmä, joka sisälsi kaksi taskua rinnoille sekä olkaimet, jotka yhdistyivät takana olevaan koukkuun. Hyvin samantyylinen malli oli ilmestynyt myös saksalaisen Christine Hardtin toimesta vuonna 1889.

Noihin aikoihin myös englannin kielessä alettiin ensimmäisen kerran käyttää nimitystä rintaliivit, ”brassiere”. Vuonna 1904 termiä käytettiin ranskalaisen DeBevoice yhtiön mainoksissa. Kun vuonna 1907

Ratkaisu käytännön ongelmaan Nykyaikaisen rintaliivimallin synnyksi luonnehditaan usein vuoden 1914 patenttia. Sen hakija oli nuori amerikkalaisnainen, Mary Phelps Jacob, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Caresse Crosbyksi. Hänen keksintönsä taustalla oli hyvinkin oivallinen ratkaisu käytännön ongelmaan.

Kuten jo mainittu, korsettien käyttö oli varsin epämukavaa ja metalliset korsetit myös istuivat leninkien alle useimmiten huonosti. Mary Phelps Jacob ajautui eräänä iltana tällaisen tilanteen eteen yrittäessään pukeutua hienoon mekkoon.

Korsetin reunat tököttivät puvun alta ja paikoittain jopa repivät kangasta rikki.

Niinpä hän toimeliaana seurapiirineitona nappasi kaksi silkkistä nenäliinaa, ompeli ne kiinni ja lisäsi hieman paksumpaa lankaa pitääkseen rakennelman kasassa.

Kun Mary sitten asteli illanistujaisissa huomaamattomissa rintaliiveissään, olivat muut naiset ihmeissään kuinka hän oli onnistunut luomaan niin hienon ja huomaamattoman asukokonaisuuden.

Pian Mary alkoi myymään itsetekemiään rintaliivejä tuntemilleen naisille. Hänen selän paljaaksi jättämät rintaliivit maksoivat vain dollarin ja Mary Phelps Jacob laittoikin lopulta pienen putiikin pystyyn ja patentoi rintaliivinsä.

Menestys ei tästä huolimatta seurannut.

Maryn liikeidea ei lähtenyt niin huimaan nousuun kuin olisi voinut kuvitella ja hän ajautui lopulta pienimuotoisiin ongelmiin liikkeensä kanssa. Samoihin aikoihin hän tapasi tutun herrasmiehen, joka oli töissä

Jo antiikin aikaiset naiset ryhtyivät käyttämään tukiliivejä ja erilaisia kangasviritelmiä rintojensa suojana.

•••

Warner Brother Corset -firmassa. Mary kertoi hänelle keksinnöstään ja näytti tuotetta firman työntekijöille. He innostuivat keksinnöstä suuresti ja niinpä Mary lopulta möi miehensä painostuksesta patenttinsa Warner Brother Corsetille. Kauppahinnaksi tuli vaivaiset 1 500 dollaria. Hinta on varsin mitätön ottaen huomioon, että Warner Brother Corset tienasi Maryn suunnittelemilla rintaliiveillä lopulta noin 15 miljoonaa dollaria.

Ensimmäinen maailmansota yllättävä käänteentekijä Vuoden 1917 tienoilla rintaliivien suosio nousi jyrkkään kasvuun. Tämän muutoksen taustalla oli varsin yllättävästi ensimmäinen maailmansota.

Sota vaikutti rintaliivien suosioon kahdella tavalla. Ensinnäkin sota aiheutti metallin kysynnän kasvua niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Metallia tarvittiin niin ammuksiin kuin sotakoneisiin, joten naisia pyydettiin lahjoittamaan kaiken metallityöhön kelpaavan materiaalin, mukaanlukien korsetit, tehtaille, jotta viimeisetkin metallin rippeet saataisiin hyötykäyttöön.

Monessa maassa oli myös kampanjoita, joilla naisia kehoitettiin erityisesti luopumaan korsettien käytöstä.

Toinen vaikuttava tekijä oli naisten astuminen työelämään. Sota vaati hurjasti miesvoimaa ja niinpä kotirintaman naisten tuli tarttua perinteisesti miesvaltaisiin töihin ja pitämään teollisuuden rattaat liikkeessä. Fyysinen työ oli ajoittain epämukavaa ja hankalaa niin korseteissa kuin ilman niitä, mutta rintaliivit toivat juuri sopivasti tukea ja vapautta.

Myös toinen maailmansota yritti mullistaa rintaliivejä, muttei kovinkaan mairittelevalla saatikka onnistuneella tavalla. Sodan yltyessä markkinoille alkoi ilmestyä mitä ihmeellisempiä virityksiä aina panssariliiveistä luodinkestäviin rintaliiveihin. Yllättäen mikään näistä ei juuri ottanut tulta alleen.

Uusi keksintö saavuttaa myös Suomen Rintaliivit tulivat myös suosituksi Suomessa ensimmäisen maailmansodan loppupään aikoihin. Sjöbolmin myymälä Helsingissä alkoi valmistaa rintaliivejä heti itsenäistymisen myötä. Mallia otettiin maailmalta ja lehtikuvien pohjalta syntyi mitä hienoimpia luomuksia. elämät USKOMATTOMAT 73

MUOTI Saavutettuaan enemmän mainetta rintaliiviliikkeen eteen syntyi jopa pitkiä jonoja, joka herätti muut kauppiaat uuden tulokkaan suosioon. Pian rintaliivejä alettiin tuoda maahan myös muualta maailmasta.

Erilaisuus kunniaan 1920-luvun alussa rintaliivit olivat tulleet jo jokapäiväiseksi vaatetukseksi, mutta innovaatio ja kehitys eivät suinkaan pysähtyneet siihen. Niihin aikoihin oli hyvin yleistä, että liivit pitivät rintavarustuksen melko litteänä, mutta eräässä vaateliikkeessä huomattiin, ettei rintaliivien littanaisuus suinkaan sopinut kaikille. Liikkeen omistajat Enid Bissett ja Ida ja William Rosenthal päättivät, ettei naisellisuuden korostaminen ollut ollenkaan huono juttu, sillä naiset kuten heidän rintansakin ovat hyvin erikokoisia!

Niinpä he yhteistuumin kehittivät eri kuppikokoluokissa tarjottavat rintaliivimallit. Heidän rintaliivinsä myös korostivat naisten rintavarustusta kauniilla tavalla.

He pystyttivät uuden yrityksensä Maidenform Brassieren noin 4 500 dollarin alkupääomalla. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin heidän firmansa tuotti noin 25 miljoonaa rintaliiviä vuodessa.

mettomat liivit, topatut ja ei-topatut liivit, kaikki kertovat tarinaa siitä kuinka naisten alusvaatteet ovat liikkuneet ajan hermoilla.

Liivejä naisten ehdoilla Maidenform Brassieren syntymästä lähtien markkinoille virtasi erilaisia kehitelmiä yhtenään. Uusien muokkausten taustalla olivat usein naisten yksilölliset ja erilaiset toiveet. Siten yhteiskunnan muuttuessa myös rintaliivit muuttuivat. 20-lukua seuranneet vuosikymmenet olivat myös mainosten aikakautta ja rintaliivitkin saivat osansa TV- ja radiomainonnasta.

Seksikkyyden korostaminen alkoi myös näkyä 40-luvun vaihteessa. Ensimmäiset topatut liivit ilmestyivät vuonna 1947.

Niiden keksijä, Frederick Mellinger, olikin melkoinen rintaliivien ihmemies, sillä hänen käsialaansa olivat myös edestä kiinnitettävät liivit sekä värikkäät liivit. Alusvaatteiden pioneerina hän myös esitteli tangat ensimmäisenä amerikkalaisille..

1970-luvulla rintaliivien suunnittelijat seurasivat tarkkaan modernien naisten toiveita ja sitä kautta myös urheilurintaliivit saivat alkunsa. Naisten yhteiskunnallisten roolien muuttuessa alkoivat myös rintaliivit heijastaa tätä muutosta. Äitiysliivit, olkai-

Feministien vastaisku 60-luvulla feministiliikkeen kasvaessa myös rintaliivit saivat kritiikkiä osakseen.

Tunnetut feministit, kuten Germaine Greer, kokivat rintaliivit hulluksi keksinnöksi, joka osaltaan vaikutti naisten epätasa-arvoiseen asemaan yhteiskunnassa.

Mielenosoituksissa naisia kehotettiin polttamaan "sorronkappaleita" kuten rintaliivejä ja sukkahousuja.

Useimmat naiset eivät kuitenkaan kokeneet rintaliivejä ongelmaksi. Larry Nadlerin suorittamat markkinatutkimukset osoittivat naisten itse asiassa pitävän rintaliiveistä. Useat naiset kokivat olonsa kauniimmaksi rintaliivejä käyttäessään.

Tutkimustuloksistaan johtuen rintaliivisuvusta oleva Nadler lopulta loi markkinoille tuotteen, joka vei koko maailmalta jalat alta. Hänen Wonderbra-keksintönsä oli malli, joka antoi saumattoman ja huomaamattoman tyylin naisille ympäri maailman. Heidän ei tarvinnut enää miettiä näkyivätkö liivien sangat tiukempien paitojen ja mekkojen alta. Wonder-

74 USKOMATTOMAT elämät

✱R intaliivit ovat nykyään valtava liikealan sektori

•••

Saavutettuaan enemmän mainetta rintaliiviliikkeen eteen syntyi jopa pitkiä jonoja, joka herätti muut kauppiaat uuden tulokkaan suosioon.

•••

bra ei kuitenkaan pyrkinyt piilottamaan itse rintoja vaan tuki ja korosti niitä seksikkäällä tavalla.

Rintaliivit melkoista liiketoimintaa Rintaliivimallien kehittyessä paremmaksi kasvoi myös niiden suosio eksponentiaalisesti, joka avasi uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia.

1970-luvulla Yhdysvalloissa syntyi eräs tämän hetken tunnetuimmista alusvaateketjuista, Victoria`s Secret. Sen huoleton ilmapiiri ja asiantuntevat myyjät tekivät alusvaateostosta miellyttävämpää ja rintaliivien suosio jatkoi entistä jyrkempää kasvuaan. Victoria’s Secretin vuosittainen muotishow on yhä hyvinkin merkittävä tapahtuma ja kaiken keskipisteessä on mitä erilaisemmat rintaliivit!

Rintaliivien asema on yhteiskunnassa nykyään aina Madonnasta muotisuunnittelijoihin vankkumaton. Uusia muotivirtauksia tulee jatkuvasti ja naiset ympäri maailman käyttävät kasvavassa määrin rahaa rintaliiveihinsä. Tuotekehittely myös jatkuu ja tarjoaa yhä enemmän vaihtoehtoja moderneille naisille.

Jotkut asiantuntijat sanovatkin, että liivit ovat edesauttaneet sukupuolten välisen tasa-arvon luomisessa. Naiset ovat saaneet enemmän vapautta ja myös apua terveydellisiin ongelmiin rintaliivien ajaman yksilöllisyyden ja itsenäistymisen kautta. Liiveistä on tullut osa jokapäiväistä elämää ja monelle nuorelle tytölle ensimmäisten liivien saaminen on melkoinen riitti kohti aikuisuutta. Olipa kyse sitten sorrosta tai vapaudesta, rintaliivit tulevat olemaan osa naisten vaatekaappia vielä pitkän aikaa ja mitä erilaisemmissa malleissa ja kuvioissa.

www.radioclassic.fi

Suomen klassisin radiokanava!

Helsinki 92,9 MHz, Tampere 92,2 MHz, Turku 106,8 MHz, Oulu 99,6 MHz, Porvoo 90,8 MHz, Kuopio 94,8 MHz, Hyvinkää 103,4 MHz, Hämeenlinna 88,1 MHz, Jyväskylä 96,2 MHz, Lahti 107,4 MHz, Savonlinna 100,0 MHz, Raasepori 104,3 MHz, Valkeakoski 90,3 MHz

/RadioClassicFI

elämät USKOMATTOMAT 75

Salmiakki

Pieni musta intohimo

Rintaliivit

yhteiskunnan merkkipaaluina

Tori

kosken kuohuissa

Massaturismin aika

Rantalomailua ja kuljeskelevia hippejä

elämät USKOMATTOMAT

76 USKOMATTOMAT elämät