Selvitys helsinkiläisnuorten liikuntamahdollisuuksista ja liikunnan esteistä

SELVITYS HELSINKILÄISNUORTEN LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSISTA JA LIIKUNNAN ESTEISTÄ Helsingin kaupunki Nuorisoasiainkeskus

Sonja Lehtinen Syksy 2015

Sisällys

1 JOHDANTO....................................................................................................................................................3

2 HELSINGIN ALUEELLISET EROT: NUORTEN MÄÄRÄ JA SYRJÄYTYMISEN RISKITEKIJÄT..............................6

3 NUORTEN VÄLISET EROT............................................................................................................................. 8

3.1 ALUEENA HELSINKI............................................................................................................................. 8

3.2 ALUEENA KOKO SUOMI......................................................................................................................14

4 VALMIIT PALVELUT HELSINGISSÄ............................................................................................................... 18

4.1 YLEISKATSAUS.....................................................................................................................................18

4.2 EASYSPORT, FUNACTION JA NYT-LIIKUNTA...................................................................................... 24

4.3 MUU LIIKUNTATOIMINTA.................................................................................................................... 27

5 HAASTATTELU- JA TUTKIMUSTIETO KOHTAAVAT....................................................................................... 28

6 YHTEENVETO...............................................................................................................................................35

7 LIITTEET....................................................................................................................................................... 38

8 LÄHTEET...................................................................................................................................................... 40

2

1 JOHDANTO Helsingin nuorisoasiainkeskus on sitoutunut toimimaan nuorten liikunnan ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäämiseksi. Tämä selviää nuorisoasiainkeskuksen vuoden 2016 talousarvioehdotuksen 1. liitteestä (2015, 1–2), jossa todetaan seuraavasti: ”Nuorisoasiainkeskus lisää nuorten ryhmälähtöistä harrastustoimintaa sekä kulttuurin ja liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Pienryhmätoiminta vahvistaa nuorten kuulumista lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan. Harrastustoiminta lisää nuorten liikkumista, koska merkittävä osa nuorten pienryhmistä on liikunta- ja tanssiryhmiä. Kolmas tavoite, johon pienryhmien lisäämisellä vaikutetaan, on nuorten yksinäisyyden vähentäminen. Nuorten sitouttamisella ryhmätoimintaan lisätään kaverisuhteita ja yhteisöllisyyttä, joiden kautta nuorten henkilökohtainen hyvinvointi vahvistuu.” Talousarvioehdotuksessa mainitaan myös seuraavaa (2015, 3): ”Nuorisotyö parantaa kaikkien Helsingissä toimivien nuorten omia toimintamahdollisuuksia, osallisuutta yhteiskuntaan ja nuorten tekojen näkyvyyttä. Toiminnalla vähennetään eri asuinalueiden hyvinvointieroja, tarjotaan erilaisille nuorille heille sopivaa harrastustoimintaa sekä vahvistetaan nuorten kaverisuhteita.”

Nuorisoasiainkeskuksen vuosina 2015–2017 toteutettava Boosti-hanke on kohdennettua nuorisotyötä, jonka tehtävänä on auttaa nuoria löytämään oma tapansa liikkua. Hankkeen tavoitteena on tavoittaa etenkin siihen ryhmään kuuluvia nuoria, joille voidaan nähdä kasautuneen useampia syrjäytymisen riskitekijöitä ja jotka liikkuvat vähän. Tavoitteena on vähentää Helsingin nuorten ja eri alueiden eriarvoisuutta, kohentaa nuorten itsetuntoa ja -varmuutta sekä parantaa nuoren väestön psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Nuorisoasiainkeskuksen yhden keskeisen periaatteen mukaisesti ideana on tehdä enemmän siellä ja niiden kanssa, jotka tarvitsevat enemmän.

Liikunnan lisääminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ei ole yksin nuorisoasiainkeskuksen tavoite, vaan myös Helsingin kaupunki on siihen sitoutunut. Kaupungin uusimmassa, vuosille 2013–2016 laaditussa strategiaohjelmassa hahmotellaan Helsingin olevan hyvinvoiva, elinvoimainen ja toimiva kaupunki. Siellä nuorilla on tilaa kuulua ja loistaa, asukkaiden hyvinvointi ja terveys paranevat ja terveyserot kaventuvat. Hyvinvoinnin lisäämiseen ja terveyserojen kaventamiseen kytkeytyvinä tavoitteina mainitaan terveyttä edistävän liikunnan lisääminen ja liikkumattomuuden vähentäminen niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin joukossa.

Strategiaohjelmaan on lisäksi kirjattu tavoite siitä, että kaikilla Helsingin nuorilla tulee olla mahdollisuus

3

harrastukseen. (Helsingin kaupunki 2013, 6–11.) Harrastustoiminta edistää fyysisen hyvinvoinnin lisäksi sosiaalisia taitoja ja siten sosiaalista hyvinvointia, joka osaltaan ehkäisee syrjäytymistä.

Juuri nuorten syrjäytyminen on viime vuosina noussut yhdeksi puhutuimmista yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Yksinkertaistetusti tästä on kyse silloin, kun nuori jää yhteiskunnan perusinstituutioiden (esimerkiksi perhe, koulutus- tai työpaikka) ulkopuolelle (Moisio 2012, 3). Syrjäytyminen on hyvin moniulotteinen ilmiö, joka usein liittyy eriarvoistumiseen ja monien eri riskitekijöiden kasautumiseen tietyille yksilöille, perheille, väestöryhmille ja alueille. Tällaisina riskitekijöinä pidetään esimerkiksi matalaa koulutusta tai koulupaikan puutetta, työttömyyttä, lastensuojeluasiakkuutta ja toimeentulotuen varassa elämistä, joista voi seurata arvottomuuden tunnetta, osattomuutta ja toivottomuutta (ibid., 4–6.) Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa mainitaankin syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukemisesta tehtävän ”yhteinen prosessi sosiaali- ja terveysviraston, varhaiskasvatuksen, opetustoimen, liikuntatoimen ja nuorisotoimen kanssa” ja että ”palveluverkon kehittämisessä ja palvelujen määrässä otetaan huomioon eriarvoistumisen torjuminen ja nuorten määrä eri alueilla” (Helsingin kaupunki 2013, 8). Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi ohjelmassa mainitaan myös seuraavaa (ibid., 11, 16): 

Liikunnan kansalaistoimintaa aktivoidaan ja liikuntaseurojen avustusten myöntämisperusteita

uudistetaan siten, että painopiste on lasten ja nuorten liikunnan tukemisessa. Asukkaita kannustetaan

omaehtoiseen liikkumiseen ja liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan toteuttamalla terveysliikunta-

hankkeita. 

Liikunnan poikkihallinnollista järjestämistä vahvistetaan ja luodaan hyviä käytäntöjä eri virastojen

välisenä yhteistyönä. Liikuntapaikoissa huomioidaan esteettömyys ja erityisryhmien tarpeet

(korostus ei alkup.). Vahvistetaan liikuntapaikkojen suunnittelun asiakaslähtöisyyttä ja vähän liikkuvia

ryhmiä kannustetaan liikkumaan.



Koululaisten pääsyä kulttuuri- ja liikuntapalveluihin helpotetaan. Koulujen pihoja ja puistojen leikki-

paikkoja käytetään lähiliikuntapaikkoina.

Strategiaohjelmasta nähdään, että Helsingin kaupunki hyvin selvästi pyrkii luomaan ja tukemaan erilaisia toimia lasten ja nuorten aktivoimiseksi, sillä fyysisen aktiivisuuden lisääminen mahdollistaa niin terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen kuin myös syrjäytymisen ehkäisemisen. Ennen nykyistä strategiaohjelmaa näitä kysymyksiä alettiin erityisesti huomioida vuonna 2008 voimaan tulleen uudistetun lastensuojelulain

4

myötä. Lain myötä Helsinkiin muotoiltiin vuonna 2009 hyväksytty Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (LASU), jonka seurauksena ryhdyttiin kehittämään helsinkiläisille lapsille ja nuorille muun muassa helposti saavutettavaa vapaa-ajan toimintaa. (Helsingin kaupunki 2009, 3.) Hyvinvointisuunnitelmassa esiin nostettiin erityisesti osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä erityisinä ryhminä vähävaraiset lapsiperheet ja 3.–6.-luokkalaiset lapset, jotka suunnitelman (ibid., 10) mukaan ”eivät kuulu enää leikkipuistotoiminnan piiriin, mutta eivät ole varsinaisesti nuorisotalojen kohderyhmää”. Tavoitteena oli poikkihallinnollisella yhteistyöllä esimerkiksi kehittää vähävaraisille ja syrjäytymisvaarassa oleville lapsille mielekästä vapaa-ajan toimintaa sekä löytää uusia tapoja tukea maahanmuuttajaperheitä ja heidän lapsiaan. Korjaavan työn sijaan tahdottiin painottaa ennaltaehkäisevää työtä. (Ibid. 20–21.) Suunnitelman seurauksena esimerkiksi liikuntavirastossa kehitettiin lapsille ja nuorille kohdistetut EasySport- ja FunAction-liikuntatoiminnot (Helsingin kaupunki 2012, 14).

Liikunnan lisääminen, terveyden edistäminen, hyvinvointierojen kaventaminen ja varhainen tuki ennaltaehkäisyn lisäksi ovat kirjattuina myös uusimpaan hallitusohjelmaan (Valtioneuvoston kanslia 2015, 20–21).

Sekä nykyisen hallituksen että Helsingin kaupungin tavoitteet perustuvat kummatkin tiedolle siitä, että terveys- ja hyvinvointierot eri väestöryhmien ja alueiden ovat välillä kasvaneet ja selvästi näkyvissä niin pääkaupungin kuin koko valtion mittakaavassa (ks. esim. Kaikkonen et al. 2012, Talala et al. 2014, Helsingin kaupungin tietokeskus 2014).

Lasten ja nuorten harrastama liikunta on tiedetysti vähentynyt nykyaikaisen istumapainotteisen elämäntyylin myötä, ja jo pelkän arkiliikunnan väheneminen on yksi osasyyllinen lasten ja nuorten yleistyneeseen ylipainoon ja muihin terveysongelmiin. Liikunnan tiedetään parantavan fyysistä kuntoa, ehkäisevän sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden ilmaantumista, vahvistavan luustoa sekä vähentävän masennuksen ja ahdistuksen kokemuksia (Nuorten hyvinvointikertomus 2015). Liikunta vaikuttaa myönteisesti nuorten oppimisvalmiuksiin ja koulumenestykseen. Terveysliikunnan näkökulmasta laadittu fyysisen aktiivisuuden perussuositus 7–18-vuotiaille kouluikäisille on vähintään 1–2 tuntia liikuntaa päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla, yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää, ja ruutuaika tulee rajoittaa enintään kahteen tuntiin päivässä. Suurin osa nuorista ei tätä suositusta saavuta. (Ahonen et al. 2008, 6, 12, 14.)

5

Kaupungin strategiaohjelmassa mainitut liikuntapaikkojen esteettömyys ja erityisryhmien tarpeet voidaan ymmärtää laajemmin kuin koskemaan vain liikunta- tai kehitysvammaisia. Erilaiset näkymättömät esteet jäävät helposti tunnistamatta ja huomiotta, mikä johtaa eriarvoiseen kohteluun eri esteellisten ryhmien välillä. Heikot sosiaaliset taidot, ahdistuneisuus ja motoriset heikkoudet ovat esimerkkejä näkymättömistä esteistä, jotka myös tulisi huomioida liikuntapalveluissa, vaikkakin niihin tulee vastata erilaisin keinoin kuin näkyviin fyysisiin liikuntarajoitteisuuksiin. Tämä merkitsee uudenlaisten toimintatapojen pohtimista ja toteuttamista. Boosti-hankkeessa pyritään tavoittamaan niitä nuoria, joilla tällaisia näkymättömiä esteitä on. Boosti on kohdennettua nuorisotyötä, jonka ajatuksena on yksilöllisesti avustaen auttaa nuoria löytämään oma tapansa liikkua, oli se sitten koulumatkojen pyöräileminen tai voimistelun harrastaminen. Tämän selvityksen tavoitteena on löytää ja tunnistaa Helsingistä niitä nuoria ja alueita, joille hanke suunnataan. Selvitettävät asiat ovat:



Millaiset tekijät ovat nuorten liikkumisen esteenä?



Ketkä helsinkiläisnuoret liikkuvat hyvin vähän ja tarvitsevat erityistä tukea?



Millä Helsingin alueella/alueilla erityisesti on tarvetta yksilölliselle, liikuntapainotteiselle nuorisotyölle?

2

HELSINGIN ALUEELLISET EROT: NUORTEN MÄÄRÄ JA SYRJÄYTYMISEN RISKITEKIJÄT

Helsinki on jaettu kahdeksaan suurpiiriin: eteläiseen, läntiseen, keskiseen, pohjoiseen, koilliseen, kaakkoiseen ja itäiseen sekä Östersundomiin. Suurpiirit on jaettu vielä pienempiin yksiköihin, peruspiireihin, joita on yhteensä 34. Helsingin suur- että peruspiireistä löytyy paljon tutkimus- ja tilastotietoa, jota on hyödynnetty myös tässä selvityksessä. Tilastojen avulla on mahdollista löytää muun muassa niitä paikkoja, joissa syrjäytymisen riskitekijöitä esiintyy paljon. Boosti-hankkeen näkökulmasta keskeistä tietoa on myös liikuntapaikkojen ja -mahdollisuuksien sijainti eri puolilla Helsinkiä. Pelkät tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, minkä vuoksi kokonaiskuvan täydentämisessä on käytetty nuorten kanssa toimivien henkilöiden haastatteluja. Haastattelut antavat osviittaa Helsingin nuorisotoimijoiden näkemyksistä, vaikkakin on huomattava, että ne kattavat vain pienen osan toimijoista.

Nuorisotyön keskeisimpään kohderyhmään kuuluvia 13–17-vuotiaita nuoria oli Helsingissä vuosien 2013 ja 2014 vaihteessa yhteensä 25 899, siis 4,2 % kaupungin asukkaista. Alueellisesti tämä lukumäärä jakautui seuraavanlaisesti:

6

Itäinen suurpiiri: 5825 (5,5 % suurpiirin väestöstä) Koillinen suurpiiri: 5191 (5,4 %) Läntinen suurpiiri: 4383 (4,2 %) Eteläinen suurpiiri: 2869 (2,7 %) Pohjoinen suurpiiri: 2427 (5,8 %) Kaakkoinen suurpiiri: 2367 (4,9 %) Keskinen suurpiiri: 1799 (2,1 %) Östersundom: 264 (12,6 %) Muut: 774 (4,2 %)

(Helsingin kaupungin tietokeskus & nuorisoasiainkeskus 2014.) Kuva 1.

Eniten nuoria asuu siis itäisen ja koillisen suurpiirin alueilla, mutta suurimman osuuden alueen väestöstä he muodostavat pohjoisessa suurpiirissä. Nuorten lukumäärä korreloi perheiden lukumäärän kanssa: eniten lapsiperheitä asuu idässä ja koillisessa. Yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on suurin itäisessä suurpiirissä, 32,7 %, ja peruspiireistä neljässä prosenttiosuus on yli 35 %: Jakomäessä 42,8 %, Pukinmäessä 36,6 %, Pasilassa 36,2 % ja Mellunkylässä 35,5 %. On kuitenkin huomioitava, että lukumäärällisesti yksinhuoltajaperheitä on eniten Vuosaaressa ja Mellunkylässä (kummassakin yli 1450), jotka ovat väestöltään Helsingin suurimmat peruspiirit. Yksinhuoltajaperheet erottuvat tilastoissa esimerkiksi toimeentulotuen saajia katsottaessa: vuonna 2013 Helsingissä asuvista yksinhuoltajaperheistä 31,8 % sai toimeentulotukea, kun taas kahden huoltajan lapsiperheistä sitä sai vain 7,1 %. Tukea saavien määrä onkin viime vuosina ollut nousussa erityisesti yksinhuoltajaperheiden osalta.

Helsingin tietokeskuksen Helsingin tila ja kehitys 2015 -julkaisussa (Keskinen & Högnabba 2015, 20) todetaan, että ”nuorten kohdalla on havaittavissa tulokehityksen polarisaatiota: yhä enemmän nuoria kuuluu pienten tulojen luokkiin ja yhä suurempi osuus suurimpiin tuloluokkiin – – samalla nuorten toimeentulotuen tarve on kasvussa.”10–17-vuotiaista nuorista toimeentulotukea saivat eniten Jakomäessä (35,5 %) ja Pasilassa (32,7 %) asuvat. (Helsingin kaupungin tietokeskus & nuorisoasiainkeskus 2014.) Kaikista alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä 15,9 % asui pienituloisissa asuntokunnissa vuonna 2013. Tilastokeskus määrittelee

7

pienituloisiksi ne asuntokunnat, joiden käytettävissä olevat tulot OECD-kulutusyksikköä kohden on alle 60 % kaikkien asuntokuntien mediaanitulosta; vuonna 2013 pienituloisuusraja esimerkiksi kahden aikuisen ja yhden alle 14-vuotiaan ja yhden 14–17-vuotiaan lapsen kotitaloudessa oli laskettu olevan 25 670 euroa.

Suurpiireittäin eroavaisuudet ovat huomattavia: itäisessä suurpiirissä pienituloisissa asuntokunnissa vuonna 2013 asui 23,3 % alueen alle 18-vuotiaista ja keskisessä suurpiirissä 17 %, kun taas pohjoisessa suurpiirissä luku oli 8,1 % ja Östersundomissa 4,6 %. (Helsingin kaupungin tietokeskus & nuorisoasiainkeskus 2014.)

Helsingissä lastensuojeluasiakkuus on tilastoitu kaikkien 0–17-vuotiaiden lasten ja nuorten osalta. Nuoret alueittain -taulukkotietokannan mukaan vuonna 2013 lastensuojelun piirissä oli yhteensä 9828 henkilöä, siis 9,8 % kaikista tähän ikähaarukkaan kuuluvista. Lukumäärällisesti enemmistö tuli Mellunkylästä (1158 0–17-vuotiasta, jotka muodostivat 16 % kaikista peruspiirin lapsista ja nuorista) ja Vuosaaresta (1133 / 14,8 %), kun taas prosentuaalisesti enemmistö tuli Jakomäestä (220 / 20,5 %). Vähiten lastensuojeluasiakkuuksia oli tilastoitu vuonna 2013 Östersundomissa (10 / 1,5 %) ja Kulosaaressa (13 / 1,8 %). (Helsingin kaupungin tietokeskus & nuorisoasiainkeskus 2014.)

Yhteenveto: Näiden tilastojen pohjalta voidaan jo tunnistaa muutama peruspiiri, joihin tulee kiinnittää

erityistä huomiota: Jakomäki, Pukinmäki, Mellunkylä, Vuosaari ja Pasila. Näillä alueilla yksinhuoltajuus,

toimeentulovaikeudet kuten myös lastensuojelun asiakkuus on Helsingin keskiarvoa merkittävästi

suurempaa.

3

NUORTEN VÄLISET EROT

Tämän osion tarkoituksena on luoda yleiskuva nuorista ja heidän joukossaan vallitsevista jakolinjoista. Tarkastelussa huomioidaan erityisesti helsinkiläisnuoret, mutta osin myös koko Suomen nuoret. Tavoitteena on tunnistaa tiettyjen alueiden lisäksi niitä nuoria ja nuorten ryhmiä, jotka liikkuvat vähän – jos ollenkaan – ja tarvitsevat erityistä tukea. Osiossa on tarkasteltu etenkin nuorten liikuntatottumuksia ja pahoinvoinnin tuntemuksia sekä mahdollisia taustatekijöitä näille. Aluksi tarkastellaan helsinkiläisnuoria ja sen jälkeen tilannetta koko maan tasolla.

3.1

ALUEENA HELSINKI

Helsingin kaupungin tietokeskuksen vuonna 2015 julkaisema tutkimuskatsaus ”Nuorten terveys- ja hyvin-

8

vointierot Helsingin suurpiirien välillä” perustuu 8. ja 9. -luokkalaisilla vuonna 2013 teetettyyn kouluterveyskyselyyn. Vastaajia 8. ja 9. luokilta oli yhteensä 7926, joista tyttöjä oli 3994 ja poikia 3932. Aineistoa on tarkasteltu paikkatietomenetelmin, mikä tarkoittaa sitä, että vastaukset on palautettu niille alueille, joissa nuoret käyvät koulua. Ideaalitilanteessa tämä tarkoittaa sitä, että nuoret käyvät koulua asuinpaikkakunnallaan ja näin tulokset kuvastaisivat eri alueiden välisiä eroja; todellisuudessa osa nuorista kuitenkin käy koulua yli piirirajojen. Tämä merkitsee sitä, että katsauksen tuottama paikkatieto on parhaimmillaan suuntaa antavaa. Östersundom on jätetty katsauksessa tarkastelun ulkopuolelle, sillä mukana oli vain yksi koulu, joka olisi mahdollista yksilöidä aineiston perusteella. Kouluterveyskysely teetettiin myös lukion ja ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoilla. Vastaajia lukioista oli yhteensä 6426 ja ammatillisista oppilaitoksista 1609. (Alsuhail & Högnabba 2015, 7, 11–14.) Tämä ryhmä jätettiin tietokeskuksen tutkimuskatsauksen ulkopuolelle, mutta sitä käsitellään jonkin verran tämän selvityksen puitteissa.

Tietokeskuksen tekemä tutkimuskatsaus on selkiyttänyt kouluterveyskyselyn yläkouluikäisiä koskevia tuloksia ja nostanut aineistosta esiin selviä lukuja ja ilmiöitä. Katsaus on toisin sanoen tehnyt aineiston helpommin lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi, ja sen avulla voi yksinkertaisemmin nähdä, kuinka nuoret Helsingissä voivat. Kyselyn vastausten mukaan 1410 nuorta (17,8 % vastaajista) harrastaa erittäin vähän liikuntaa.

1447 nuorta (18,3 %) on hakenut apua masentuneisuuteensa. 849 nuorella (10,7 %) oli ahdistuneisuuden kokemuksia. 659 nuorella (8,3 %) ei ole yhtään ystävää. 615 nuorta (7,8 %) viettää koulupäivisin yli 6 tuntia ruudun ääressä. Ja niinkin monta kuin 2036 nuorta (25,7 %) on kokenut koulukiusaamista. (Alsuhail & Högnabba 2015, 11.) Vaikka nämä luvut kuulostavatkin melko synkiltä, valtaosa helsinkiläisnuorista voi kyselyn tulosten perusteella hyvin ja enemmistö nuorista liikkuu useina päivinä viikossa. Katsauksessa todetaan myös, että ”suurpiirikohtaisia alueellisia kovin merkittäviä eroja nuorten kokemuksissa ei ole valituilla muuttujilla juurikaan havaittavissa” (ibid., 11).

Eroavaisuuksia löytyikin selkeämmin eri sukupuolten kuin eri alueiden väliltä, etenkin kouluterveyskyselyn liikunta-aiheisissa kysymyksissä: tulosten mukaan lähes päivittäin liikuntaa harrastaa kolmannes pojista ja neljännes tytöistä, kerran viikossa tai harvemmin 13 % pojista ja 18 % tytöistä. Alueita vertailtaessa liikuntaa harrastetaan useimmin läntisessä suurpiirissä, harvimmin taas koillisessa ja idässä, vaikkakaan itse alueelliset erot eivät olleet erityisen suuria. Koillisessa ja itäisessä suurpiirissä tytöistä hieman yli 20 % liikkuu kerran viikossa tai harvemmin, mikä ”tuntuu olevan poikkeuksellista muihin suurpiireihin verrattuna”

9

(Alsuhail & Högnabba 2015). Lukuisten muidenkin tutkimusten perusteella on huomattu, että tytöt harrastavat vähemmän liikuntaa kuin pojat ja etenkin murrosiässä lopettavat liikuntaharrastuksensa poikia useammin (ks. Aira et al. 2013, Kokko & Hämylä 2015). Kouluterveyskysely paljastaa myös sen, että vapaa-ajallaan 8. ja 9.-luokkalaisista tytöistä 9 % ei harrasta liikuntaa lainkaan ja 24 % liikkuu noin ½–1 tuntia viikossa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että 33 % tytöistä ei juuri harrasta liikuntaa vapaa-ajallaan. Pojilla vastaavat luvut ovat 7 % (ei harrasta liikuntaa lainkaan) ja 19 % (harrastaa liikuntaa ½–1 tuntia viikossa), siis yhteensä 26 %. (Nuorten hyvinvoinnin tietokanta.)

Peruskoululaisten viikottaiset liikuntatottumukset (2013)

%

%

%

%

%

%

%

Kuva 2. Peruskoululaisten vastaukset prosentteina (%) kysymykseen ”kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt ja hikoilet?” vuoden 2013 kouluterveyskyselyssä.

Lähde: Aluesarjat / Nuorten hyvinvoinnin tietokanta.

Liikuntatottumusten lisäksi sukupuolten välillä on eroja myös psyykkisessä hyvinvoinnissa. Jo 8. ja 9.-luokkalaisten tyttöjen ahdistuneisuus on huomattavaa (ks. kuva 3), sillä 16 % vastanneista on luokiteltu kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kokevien joukkoon. Tyttöjen ja poikien välillä on tässä yhteydessä yhdeksän prosenttiyksikön ero. Tämä ero kasvaa vieläkin suuremmaksi, kun tarkastellaan ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden ahdistuneisuusindikaattoria: 22 % vastanneista tytöistä on luokiteltu kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kokevien joukkoon, pojista 8 %. Eroa löytyy siis jopa 14 prosenttiyksikön verran. Vertailun vuoksi voidaan katsoa lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita: tytöistä 14 % on kokenut kyselyä edeltävänä viikkona kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, pojista 5 %. (Ks. kuva 4.)

10

20%

8. ja 9.-luokkalaisten tuntema kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus (2013)

15%

Kuva 3. Indikaattori kuvaa vastaajien kahden edellisen viikon aikana kokemaa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta. Lähde: Aluesarjat / Nuorten hyvinvoinnin tietokanta.

Eroavaisuudet tyttöjen ja poikien hyvinvoinnissa näyttävät olevan verrattain huomionarvoisia: kouluterveyskysely muun muassa paljastaa,

10%

että Helsingissä asuvat tytöt kokevat itsensä yksinäisemmiksi, ahdistuneemmiksi ja vähemmän terveiksi kuin pojat. Melko tai erittäin huonoksi

5%

terveytensä kokevia tyttöjä löytyy eniten keskisestä suurpiiristä (5 % vastanneista), poikia

0%

kaakkoisesta suurpiiristä (3 %).

(Alsuhail & Högnabba 2015, 16–17, 26–31).

Taustalla vaikuttavia tekijöitä näille sukupuo-

25%

Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus (2013)

lieroille voidaan vain arvailla, sillä kouluterveyskyselyn eri vastausten ristiintaulukointi ei

20%

kysely- ja tilastoteknisistä syistä ole mahdollista. Lisäksi hedelmällistä olisi voida selvittää,

15%

korreloiko esimerkiksi kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus vähäisen liikunnan kanssa.

10%

Vaikka korrelaatiosuhteiden löytäminen näiden tietojen valossa on mahdotonta, tällä tietoa sen

5%

pitäisi olla mahdollista tulevien kouluterveyskyselyiden myötä (poislukien vuoden 2015 kysely).

0%

Kuva 4. Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus sukupuolittain yläkoulun 8. ja 9.-luokkalaisilla. lukiolaisilla ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevilla Helsingissä vuonna 2013. Lähde: Aluesarjat / Nuorten hyvinvoinnin tietokanta.

11

Näiden tilastojen pohjalta etenkin murrosikäisten tyttöjen liikunta-aktiivisuus näyttäytyy melko epäsuotuisassa valossa, mutta todellisuudessa terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien osuus tytöistä on vuosien saatossa kasvanut selvästi. Trendi on ollut nouseva myös poikien joukossa, mutta tyttöjen osalta muutos on ollut jyrkempi. Vaikka liikuntaa harrastetaan edelleen liian vähän, kulkee kehitys kuitenkin oikeaan suuntaan.

(Husu et al. 2011, 25.)

Vuoden 2013 kouluterveyskyselystä on myös tehty erikseen koonti maahanmuuttajanuorten liikuntatottumuksiin liittyen. Koonnista käy selkeästi ilmi, että maahanmuuttajataustaiset nuoret liikkuvat huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin suomalaistaustaiset ikätoverinsa. Ulkomaalaistaustaisista 42 % harrastaa liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa, ja tästä joukosta 15 % ei harrasta liikuntaa ollenkaan, kun taas suomalaistaustaisista nuorista keskimäärin 30 % harrastaa liikuntaa korkeintaan tunnin verran ja 8 % ei ollenkaan. Nämäkin tulokset ovat sukupuolittuneita: ulkomaalaistaustaisista tytöistä yli puolet (53 %) liikkuu korkeintaan tunnin viikossa ja lähes viidennes (18 %) ei liiku lainkaan. Nämä luvut ovat tuplasti korkeammat suomalaistaustaisten tyttöjen tottumuksiin verrattuna. Pojat ovat aktiivisempia liikkujia taustasta riippumatta, vaikkakin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten liikuntatottumukset eroavat jonkin verran toisistaan. Suomalaistaustaisista pojista 48 % liikkuu yli 4 tuntia viikossa ja tytöistä 39 %, kun taas ulkomaalaistaustaisista pojista 40 % ja tytöistä vain 19 % yltää tähän. Sukupuoliero on ulkomaalaistaustaisilla siis huomattavasti suurempi. (Helsingin kaupungin tietokeskus 2015.)

40%

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten 8. ja 9.-luokkalaisten viikoittaiset liikuntatottumukset (2013)

Kuva 5. Pylväskuviosta nähdään, millaiset erot liikuntatottumuksissa suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten nuorten välillä ovat. Kuviosta selviää myös liikuntatottumusten sukupuolittuneisuus: tytöt liikkuvat kummassakin ryhmässä poikia vähemmän, mutta sukupuoliero on ulkomaalaistaustaisten nuorten joukossa selvästi suurempi.

Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus 2015.

35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0%

12

Lähtömaista, joiden tulokset kouluterveyskyselyssä ovat vertailukelpoisia (ts. joista vastaajia ollut tarpeeksi paljon), eniten vapaa-ajallaan liikkuvat venäläistaustaiset, vähiten somalialaistaustaiset. Lähtömaasta ja sukupuolesta riippumaton on se tosiasia, että ensimmäisen polven maahanmuuttajat liikkuvat vähemmän kuin Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset (toinen polvi). (Helsingin kaupungin tietokeskus 2015.) Tässä taustatekijänä oletettavasti on toisen polven kasvaminen uudessa ympäristössä pienestä pitäen ja siten paikallisen kulttuurin ja tapojen syvempi omaksuminen. Tietokeskuksen koonnissa mainitaan kuitenkin, että vaikka monissa hyvinvointia mittaavissa indikaattoreissa maahanmuuttaja-väestö

30%

lähestyy kantaväestöä toisessa sukupolvessa, liikuntatottumusten osalta tämä

25%

ilmiö on jonkin verran heikompi; kulttuuritaustalla on merkittävämpi vaikutus (ibid.).

Kuva 6. Kulttuuritausta näyttää vaikuttavan ulkomaalaistaustaisten nuorten liikuntatottumuksiin enemmän kuin se, onko ensimmäisen polven maahanmuuttaja vai jo toista polvea. Eroavaisuudet näiden kahden ryhmän välillä ovat hyvin pieniä.

Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus 2015.

20% 15% 10% 5% 0%

Sukupuolen ja kulttuuritaustan lisäksi nuorten liikunnan tai liikkumattomuuden taustalta löytyy varmasti monia muitakin tekijöitä. Elämän muut osa-alueet vaikuttanevat keskeisesti nuorten liikuntatottumuksiin, ihan niin kuin aikuisillakin. Esimerkiksi se, miten koulu sujuu, onko kavereita, onko ahdistunut tai masentunut, kuinka paljon muut harrastukset tai velvoitteet vievät aikaa tai jokin muu vastaava syy voi tehdä liikkumisesta helppoa tai, päinvastoin, lähes mahdotonta. Sujuvat kulkuyhteydet mahdollisiin liikuntapaikkoihin ovat myös tärkeitä, sillä on oletettavaa, että yläasteikäiset helsinkiläisnuoret (jotka ovat vielä ajokortittomia) käyttävät paljon julkista liikennettä päästäkseen paikasta toiseen. Nuoret, niin kuin muutkin kaupunkilaiset, saattavat kävelyn ja pyöräilyn sijasta mieluummin valita julkisilla kulkuvälineillä matkustamisen etenkin silloin, kun lähellä olevat kävely- ja pyöräilyväylät ovat puutteellisia tai jopa puuttuvat kokonaan. Hyväkuntoiset ja hyvin suunnitellut kävely- ja pyöräilytiet ovat ensiarvoisen tärkeitä myös nuorten arkiaktiivisuutta, kuten esimerkiksi koulumatkapyöräilyä, ajatellen. Pyöräily onkin yksi helsinkiläislasten ja -nuorten yleisimmistä liikuntamuodoista (Taloustutkimus Oy 2015).

13

Vaikka nämä tilastot antavat ainakin osin kielteisen kuvan nuorten liikuntatottumuksista ja heidän hyvinvoinnistaan, on muistettava, että kokonaisuutena katsoen ainakin helsinkiläisnuorten terveystottumukset ovat vuosien saatossa parantuneet. Näin huomautetaan myös uusimmassa, vuoden 2015 Nuorten hyvinvointikertomuksen katsauksessa (Högnabba et al. 2015). Nuoret liikkuvat ja nukkuvat entistä enemmän, syövät terveellisemmin, ja jopa alkoholin käyttö on vähentynyt. (Aluesarjat ja nuorten hyvinvoinnin tietokanta.) Uuden Helsingin kaupungin liikuntaviraston teettämän raportin mukaan 52 % 6–17-vuotiaista helsinkiläislapsista ja -nuorista harrastaa liikuntaa tunnin ajan vähintään neljänä

päivänä viikossa; 15–17-vuotiaista näin tekee 58 %. Tämä antaa vuoden 2013 kouluterveyskyselyä myönteisemmän kuvan helsinkiläisnuorten liikunta-aktiivisuudesta (vrt. kuva 2.), mutta tässä yhteydessä on huomioitava, että raportti on koostettu puhelinhaastatteluista, jonka otoskoko on ollut verrattain pieni (yhteensä 2000 vastaajaa, joista 15–17-vuotiaita oli 196). Myös kysymyksenasettelu on ollut puhelinhaastattelussa ja kouluterveyskyselyssä erilainen. Raportin tuloksia ei siten voida verrata kouluterveyskyselyyn luotettavasti, mutta tuloksia on mahdollista tarkastella suuntaa antavasti. (Taloustutkimus Oy 2015, 5–6, 26.)

Pienestä otoskoosta huolimatta raportista käy ilmi kiinnostavia asioita helsinkiläisnuorten liikunnasta. Esimerkiksi valtaosa (noin 70 %) helsinkiläisnuorista kertoo harrastavansa liikuntaa omatoimisesti yksin tai kavereiden kanssa erotuksena ohjatusta liikunnasta (Taloustutkimus Oy 2015, 29). Tämä saattaa kertoa siitä, että monet harrastavat ainakin jossain määrin liikuntaa ihan omaksi ilokseen tai viettääkseen aikaa kavereiden kanssa, eivätkä välttämättä kilpaillakseen tai urheillakseen tavoitteellisesti. Samaten raportissa mainitaan, että seuraliikunta on 6–14-vuotiaiden keskuudessa hyvin yleistä (63 %), mutta 15–17-vuotiaiden joukossa seurassa liikkuvien osuus on jo selvästi pienempi (42 %) (Taloustutkimus Oy 2015, 28). Nämä luvut heijastelevat jo olemassa olevaa tietoa siitä, että moni nuori lopettaa liikuntaharrastuksensa murrosiässä ottamatta uutta tilalle (ks. Keskinen 2000).

3.2

ALUEENA KOKO SUOMI

Suomalaisten nuorten fyysinen aktiivisuus laskee murrosiässä niin voimakkaasti, että se on kansainvälisestikin

14

vertaillen huomattavaa (Myllyniemi & Berg 2013, 62). Tämä huomio on kirjattu myös sosiaali- ja terveysministeriön laatimiin, terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan yhteisiin valtakunnallisiin linjauksiin (2013). Muutosta liikkeellä -nimellä tunnetussa julkaisussa (ibid., 16) todetaan, että ”dramaattisin liikunta-aktiivisuuden lasku tapahtuu 15 ikävuoteen tultaessa, jolloin pojista vain 15 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia täyttää liikuntasuositukset. Suomessa pudotus on keskimäärin suurempi kuin muissa länsimaissa.” Oletettavaa on, että murrosiässä monet syystä tai toisesta lopettavat vanhat liikuntaharrastuksensa ottamatta uutta tilalle tai lisäämättä vapaa-ajan liikkumistaan muulla tavalla. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä drop-out erotuksena dropoff-ilmiöstä, joka merkitsee ylipäätään liikunta-aktiivisuuden vähenemistä iän myötä (Aira et al., 2013).

Vuonna 2000 julkaistusta Kiirettä pitää -tutkimuksesta käy ilmi, että 14–18-vuotiaista nuorista 34 % oli lopettanut säännöllisen liikuntaharrastuksen, tytöistä 40 % ja pojista 27 %. Keskeisin syy harrastuksen lopettamiselle oli ajan puute. (Keskinen 2000, 62.) Uudempi Nuoria liikkeellä -vapaa-aikatutkimus vuodelta 2013 esittää, että seuraharrastuksen lopettamisen syinä voivat olla nuoren löytämät uudet kiinnostuksen kohteet, jotka vievät aiemmin liikunnalle varatun vapaa-ajan, urheiluharrastuksen liiallinen kilpailullisuus tai se, ettei koe enää olevansa tarpeeksi hyvä jatkaakseen. Muita melko usein mainittuja lopettamisen taustalta löytyviä tekijöitä olivat muutto toiselle paikkakunnalle, kavereiden lopettamispäätös tai jokin terveydellisen syy. On mahdollista, että joillain vastaajilla terveydellinen syy on esimerkiksi liikunnasta aiheutunut vamma; tästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, sillä tutkimuksessa ei erikseen kysytty terveydellisen syyn laatua. Vastaajista neljä prosenttia oli lopettanut harrastuksensa koettuaan kiusaamista tai syrjintää liikuntaseurassa. (Myllyniemi & Berg 2013, 80–81.)

Nuoria liikkeellä -tutkimuksessa moni nuori mainitsi ajan puutteen syynä liikkumattomuudelleen ylipäätään, ei siis vain harrastuksen lopettamiselle. Mitä vanhemmista nuorista on kyse, sitä yleisempää tämä on: 10–14-vuotiaista 19 % koki ajan puutteen olevan este liikkumiselle, kun taas 15–19-vuotiaista jo 48 % oli tätä mieltä. Yksinkertaisesti myös se, ettei pidä itseään lahjakkaana tai ei koe pitävänsä liikunnasta voi olla liikkumattomuuden taustalla. Lahjattomiksi itsensä kokevat nuoret tapaavat nähdä liikunnan suorituksena, jossa pitää olla hyvä. Näillä nuorilla on usein myös huonoja kokemuksia koululiikunnasta tai liikunnasta ylipäänsä. (Myllyniemi & Berg 2013, 77.)

Sukupuolten väliltä löytyi Nuoria liikkeellä -tutkimuksessa vähemmän eroja kuin vuoden 2013 kouluterveyskyselyssä; tyttöjen ja poikien liikkumisen tavoissa ei useimmissa kysymyksissä löytynyt eroja (Myllyniemi & Berg 2013, 70). Syynä tähän saattaa olla se, että tutkitut nuoret olivat ikähaarukaltaan 7–29-vuotiaita, ja useissa kysymyksissä ikäryhmittäistä rajanvetoa ei tehty tämän selvityksen valossa mielekkäästi (esimerkiksi 10–29-vuotiaiden vastauk-

15

set oli yhdistetty) tai ikäluokat vaihtelivat kysymyksestä toiseen. Tutkimus myös suoritettiin pääasiassa puhelututkimuksena (poislukien alle 10-vuotiaat), millä saattoi olla epäsuotuisia vaikutuksia tuloksiin. Tutkimuksessa kuitenkin nostettiin esiin muun muassa seuraavia tuloksia (ibid., 70–72):



Seuraliikuntaa ja kunnallisia palveluja tarkasteltaessa pojat näyttäytyvät tyttöjä aktiivisempina: viikoittain

kunnallisissa liikuntapalveluissa käy 32 % pojista ja 25 % tytöistä ja liikunta- ja urheiluseuroissa 38

% pojista ja 32 % tytöistä. Päivittäin seuraliikuntaan osallistuu 16 % pojista ja vain 9 % tytöistä.

Näitä lukuja selittää keskeisimmin se, että poikien suosituimmat lajit ovat yleensä seuroissa

harrastettavia joukkuelajeja, kun taas tyttöjen suosimat lajit ovat enemmän yksilöpainotteisia, kuten

tanssi ja jooga, jotka eivät perinteisesti ole olleet seuraliikuntalajeja.



Kotitalouden tulotasolla oli merkittävä yhteys seuraliikuntaharrastukseen: vähiten ansaitsevaan

viidennekseen kuuluvista vastaajista 7 % liikkuu seurassa päivittäin ja 23 % viikoittain, kun taas

ylimpään viidennekseen kuuluvista vastaajista päivittäin seurassa liikkuu 22 % vastaajista, viikoittain 45 %.

Kilpaurheilussa mukana on 10 % hyvätuloisten perheiden lapsista, mutta vain 6 % heikommin

toimeentulevien perheiden lapsista. Perheen tulotason merkitys on keskeinen erityisesti

10–14-vuotiaiden ikäryhmässä. Edellä mainittujen tuloryhmien välisten erojen taustalla voi olla sekä

perheiden erilainen toimintakulttuuri että harrastamisen kalleus.

Perheen sosioekonomisen aseman tiedetään olevan yhteydessä myös lasten ja nuorten koulumenestykseen ja koulutusuraan sekä liikuntaharrastuneisuuteen vanhemmalla iällä. Samoin koulumenestys itsessään on yhteydessä liikuntaharrastuneisuuteen.

Nuoret, jotka menestyvät hyvin koulussa ja hakeutuvat pitkälle koulutusuralle ovat aktiivisempia liikkujia kuin ne, jotka menestyvät koulussa heikosti ja valitsevat lyhyen koulutusuran. Yhteyden suuntaa voidaan ja on hyväkin miettiä: juontuuko liikunta-aktiivisuus koulumenestyksestä vai koulumenestys liikunta-aktiivisuudesta? Tilastollinen yhteys näiden tekijöiden väliltä kuitenkin löytyy, ja kiistatta on nähtävissä, että tällainen ilmiö eriarvoistaa liikuntaa ja hyvinvointia. Nuorten hyvinvointikertomuksen vuoden 2015 koosteen mukaan nuoret kokevat, että yleinen asenneilmapiiri koulussa ei ole liikuntaystävällinen – tämä saattaa

16

vaikuttaa nuorten omaan asenteeseen ja sitä kautta liikunta-aktiivisuuteen (Högnabba et al. 2015). Taustalta oletettavasti löytyy myös liikuntaseuroissa harrastamisen kallistuminen ja sitä kautta sen eriytyminen lähinnä hyvätuloisten perheiden lasten mahdollisuudeksi. Monien lajien kohdalla harrastemaisuus on saanut väistyä kilpailullisuuden ja varhaisen erikoistumisen tieltä, minkä seurauksena kustannukset ovat kasvaneet. Tämä kehityskulku on johtanut lukuisten lasten ja nuorten harrastuksen loppumiseen kokonaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013.)

Kuten ylläolevasta voidaan jo päätellä, se, että perheen varakkuuden ja lapsen liikuntaharrastuksen välillä on näin vahva yhteys, on ongelmallista. Jopa kansainvälisessä vertailussa Suomi pärjää huonosti: Nuoria liikkeellä -tutkimuksessa viitataan maailman terveysjärjestö WHO:n koululaistutkimukseen (Currie et al. 2012, 129), jonka mukaan perheen varakkuuden yhteys lasten liikunta-aktiivisuuteen on Suomessa hyvin vahva.

(Myllyniemi & Berg 2013, 78.) Vähävaraisemmat ja usein myös vähemmän koulutetut perheet ymmärrettävästi karsivat kalliista harrastuskuluista, minkä seurauksena lasten liikuntatottumukset eriytyvät jo hyvin nuorina ja hyvinvointierot väestöryhmien välillä jatkavat olemassaoloaan tai jopa kasvavat. Valtiotieteilijä Tomi Mäkinen (2010, 7) esittää väitöskirjassaan, että lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuus heijastelee vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta aikuisuudessa, mikä merkitsee sitä, että jo lapsuudessa alkaneella liikunnan eriarvoistumisella on todellisia, pitkän aikavälin vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Yhteenveto: Nuorten liikkumattomuudelle voi siis olla useita syitä ja taustatekijöitä. Useimmiten

taustalla on kuitenkin ajan puute, perheen matalat tulot tai ylipäätään harrastamisen kalleus,

huonot kokemukset liikunnasta ja/tai negatiivinen kuva itsestä liikkujana. Helsinkiin kohdistuvien

tutkimusten ja tilastojen valossa helsinkiläisnuorten joukosta löytyy erilaisia jakolinjoja:

tytöt liikkuvat vähemmän ja ovat ahdistuneempia ja masentuneempia kuin pojat; ulkomaalais

taustaiset nuoret liikkuvat selvästi suomalaistaustaisia vähemmän ja tämän joukon tytöt liikkuvat

vielä huomattavasti vähemmän kuin joukon pojat; ja suurpiirikohtaiset erot fyysisen aktiivisuu-

den suhteen ovat pieniä, mutta koillisen ja idän tyttöjen liikkumattomuus on jokseenkin poikke-

uksellista muihin suurpiireihin verrattuna.

17

4

VALMIIT PALVELUT HELSINGISSÄ

Tässä osiossa tutustutaan Helsingissä sijaitseviin liikuntamahdollisuuksiin. Tarkastelun alla ovat niin eri tahojen tarjoama liikuntatoiminta (esimerkiksi tanssitunnit) kuin myös nuorille avoimet liikuntapaikat (esimerkiksi liikuntapuistot). Selvitetyn tiedon avulla voidaan nähdä, millaista liikuntatarjontaa nuorten ulottuvilla on ja missä. Ensiksi selvitetään yleisesti nuorille suunnattua edullista tai maksutonta liikuntatoimintaa Helsingissä, minkä jälkeen tarkastellaan joitakin keskeisiä palveluja hieman lähemmin.

4.1 YLEISKATSAUS Helsingin kaupungin strategiaohjelmien liikuntalinjauksia toteuttaa pitkälti kaupungin liikuntavirasto, joka järjestää paljon liikuntatoimintaa ja erilaisia hyvinvointipalveluja koko Helsingin väestölle. Liikuntaviraston liikuntastrategiassa vuosille 2013–2017 (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2012) kaavaillaan, että virasto muun muassa parantaa kaupunkilaisten hyvinvointia ja toimintakykyä, lisää kaupungin viihtyisyyttä ja jakaa tukea liikuntaseuroille erityispainopisteenään nuorisotoiminta ja syrjäytymisen ehkäisy. Paljon toimintaa keskitetään erityisesti lapsille ja nuorille. Uuden liikuntaviraston teettämän raportin mukaan 12 prosenttia 6–17-vuotiaista helsinkiläisistä lapsista ja nuorista käyttää kaupungin järjestämiä tai ohjaamia liikuntapalveluita, 15–17-vuotiaista vain 5 prosenttia (Taloustutkimus Oy 2015, 28–29). Seuraavassa on käyty läpi liikuntaviraston tarjontaa tälle väestöryhmälle.



EasySport on vuonna 2010 hankemuotoisena toimintana aloittanut toimintamalli, joka tarjoaa

matalan kynnyksen liikuntaa alakouluikäisille lapsille. Toiminnan kehittämisen ja aloittami-

sen perustana oli vuonna 2009 hyväksytty Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuun-

nitelma LASU. (Maijala & Pasanen 2015, 3.) Hankeajan jälkeen EasySport vakiintui pysyväksi

toimintamalliksi. Kaikki helsinkiläiset alakouluikäiset voivat osallistua EasySport-liikuntaan maksutta

tai joissain tapauksissa pientä kausimaksua vastaan. Toiminnan toteutus tapahtuu yhteistyössä

helsinkiläisten urheiluseurojen kanssa. Liikuntaa järjestetään kouluilla tai koulujen läheisyydessä

sijaitsevilla liikuntapaikoilla, jotta lasten on helppo tulla paikalle. Maksulliseen toimintaan tulee

ilmoittautua, maksuttomaan voi mennä mukaan ilmoittautumatta milloin tahansa.

Kohdennettua toimintaa tehdään eri tarpeisiin yksilöllisesti räätälöityjen toimintamallien muodossa.

Yksi näistä malleista on EasySport Startti -vertaistukiryhmät ylipainoisille, vähän liikkuville lapsille ja

heidän perheilleen. Startti-ryhmiin ohjautuminen toteutuu pääosin kouluterveydenhoitajien kautta,

18

mutta vaatii lapsen ja/tai vanhempien motivaatiota, jotta toimintaan lähdetään mukaan. (Helsingin

kaupungin liikuntavirasto 2015.)



Vuodesta 2009 toiminut FunAction on 13–17-vuotiaille nuorille tarkoitettua avointa liikuntatoimintaa,

jossa ideana on saada paljon nuoria harrasteliikunnan pariin ilman sitoutumista tai kilpailullista

meininkiä. Toiminnassa on mukana muutamia helsinkiläisiä liikuntaseuroja. Yksi FunAction-kausi

maksaa 20 euroa, joten liikkuminen on edullista, vaikkei täysin maksutonta. Kohdennetumpaa

toimintaa tehdään liikuntaneuvonnan puitteissa. Neuvojaan voi olla yhteydessä nuori itse tai hänen

vanhempansa, koulu tai jokin muu yhteistyötaho (esimerkiksi lastensuojelu), minkä jälkeen nuoren

kanssa hänelle asetetaan tavoitteet liikunnan ja arkiaktiivisuuden lisäämiseksi. Prosessi kestää

kolme kuukautta, jonka aikana liikuntaneuvoja tapaa nuoren kasvokkain pari kertaa ja pitää häneen

yhteyttä esimerkiksi tekstiviestein tai sähköpostein muutosprosessia tukeakseen. Palveluun si-

sältyvät lisäksi kunnon testaus ja seurantamittaukset, muun FunAction-toiminnan esittely sekä

liikunta- ja harrastustoimintaan ohjaus. Toinen kohdennettu palvelu on nimeltään FunAction-startti,

joka on tarkoitettu 12–15-vuotiaille ylipainoisille, liikuntaa vähän tai ei ollenkaan harrastaville

nuorille. Starttiryhmässä kokeillaan lajeja ja innostetaan nuoria omaehtoiseen liikuntaan. Ryhmä

toimii vakiotunnin tavoin neljän kuukauden ajan syksyllä ja neljän kuukauden ajan keväällä, kesällä

osallistuminen on vaihtelevampaa. FunAction-toiminnan puitteissa pyritään tavoittamaan paljon

kohderyhmään kuuluvia helsinkiläisnuoria, ja kävijämäärät ovatkin kasvaneet vuosien saatossa – vuonna

2014 käyntikertoja oli kaikkinensa 15 275 (ks. kuva 7). Toiminnan pääpaino on Itä-Helsingin alueella.

(Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2015.)

FunActionin käyntimäärien kasvu 2009–2014

Kuva 7. FunAction-toiminnan käyntikertojen kasvu vuosina 2009–2014. Lähde: Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2015.

19



NYT-liikunta on hallitusohjelmaan kirjatun nuorisotakuun pohjalta luodun nuorten yhteiskunta-

takuu-hankkeen tuotos, jonka toiminta alkoi vuonna 2013. Hanketta tehdään yhteistyössä helsinki-

läisten liikuntaseurojen kanssa. Liikuntakurssit ovat avoimia ja maksuttomia kaikille 17–29-vuotiaille

helsinkiläisille eikä niihin tarvitse ilmoittautua ennakkoon (poikkeuksen tekevät valmiit nuorten ryh-

mät, jotka voivat osallistua NYT-liikunnan tunneille rajoitetusti). Samoin kuin FunAction, myös

NYT-liikunta tarjoaa aktiivisempaan arkeen tähtäävää yksilöllistä liikuntaneuvontaa. Toiminnan tavoit-

teena on erityisesti tavoittaa ja aktivoida niitä nuoria, jotka eivät ennestään juuri harrasta liikuntaa ja

joilla ei ole koulutus- tai työpaikkaa. NYT-liikunnan sivuilla sanotaan näin: ”Tavoittaakseen kohde-

ryhmäänsä hanke toimii läheisessä yhteistyössä kaupungin työllisyyshoidon erityisesti henkilös-

tökeskuksen koordinoiman RESPA-toimintamallin, Tulevaisuustiskin ja Duurin kanssa. Lisäksi hank-

keen kohderyhmää tavoitellaan mm. TE-toimistoista, puolustusvoimien kutsunnoista, Stadin am-

mattiopiston työpajoilta, avoimesta ammattiopistosta ja NAO- sekä Vamos-ryhmistä.” (Helsingin

kaupungin liikuntavirasto 2015.) Hankkeen perimmäinen kohderyhmä on siis rajattu, ja tähän ryh-

mään kuuluvien löytämiseksi käytetään moninaisia keinoja ja nähdään vaivaa. Yleisen toiminnan

lähtökohtana on kausittain päivittyvä liikuntakalenteri.



Lasten ja nuorten soveltavat liikuntaryhmät on suunnattu niille, joilla on vaikeuksia osallistua yleisiin

liikuntaryhmiin. Tavoitteena on sosiaalisen kanssakäymisen ohella kehittää motorisia ja liikunnallisia

valmiuksia jokaisen yksilölliset lähtökohdat huomioiden. Suurin osa toiminnasta on suunnattu alle

kouluikäisille ja alakoululaisille; erityistarpeisille nuorille on kehitetty oma ryhmänsä, FunAction-startti.

(Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2015.)

Liikuntaviraston ohella myös Helsingin nuorisoasiainkeskus järjestää 9–18-vuotiaille helsinkiläisnuorille mahdollisuuksia liikkua monin eri tavoin ympäri Helsinkiä. 

Eri puolilla Helsinkiä sijaitsevat nuorisotalot organisoivat omia liikuntaryhmiä ja -kerhoja, kuten

tanssia,palloilulajeja, kamppailulajeja, miekkailua, juoksua, parkouria ja sählyä. Monet ryhmät ja

kerhot toimivat säännöllisesti. Vuonna 2014 pienryhmiä oli yhteensä 1844: näistä 134 oli liikunta

ryhmiä ja tanssiryhmiä 81 (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus 2015). Nuorisotalot järjestävät

myös yhdessä liikunnallista ohjelmaa, kuten nutafudista ja NutaCup-turnauksen kesäisin. Lisäksi

liikuntatoimintaa tehdään yhteistyössä esimerkiksi Operaatio Pulssin kanssa. (Helsingin nuoriso-

asiainkeskus 2015.)

20



Lännen liikunta on tammikuussa 2015 aloittanut hanke, joka tavoitteena on edistää nuorten liikun-

nallista elämäntapaa ja auttaa nuoria löytämään itselleen liikuntaharrastus. Hankkeessa pyritään

huomioimaan muun muassa vähän liikkuvia, vähävaraisia ja myös maahanmuuttajataustaisia nuoria.

Pilottialueina toimivat Mellunmäki ja tämänhetkisen läntisen nuorisotyöyksikön alue, jossa toimin-

taa on jo Meilahdessa, Pitäjänmäessä ja Pikku-Huopalahdessa. Hankkeen ydintoimintoja ovat

liikunnallinen kavereiden tapaaminen, lajikokeilut, liikuntaharrastustoiminta, turnaukset, varuste-

pankki ja yhteistyön vahvistaminen toisten alueellisten toimijoiden kanssa. Tavoitteena on esimer-

kiksi löytää innokkaita nuorten ryhmiä, jotka haluaisivat liikkua, jos vain tilat ja välineet löytyisivät,

saada myös vähän tai ei ollenkaan liikkuvia nuoria kokeilemaan erilaisia lajeja ja innostumaan

liikunnasta, sekä kiinnostuksen mukaan pyörittää esimerkiksi tiettyyn lajiin keskittyvää säännöllistä

kerhotoimintaa. Varustepankkeja pyritään keräämään nuorisotaloille kaikkien nuorten käyttöön.

Tähän mennessä Lännen liikunta on järjestänyt ainakin sähly- ja futsalvuoroja sekä -turnauksia.

(Läntisen nuorisotyöyksikön liikuntahankkeen projektisuunnitelma 2015.)



Luotsi on nuorisotyötä, jossa nuoren ongelmiin pyritään puuttumaan ennen kuin ne kasautuvat

ja nuori kaipaa intensiivisempiä tukimuotoja. Nuori voidaan ohjata Luotsi-toimintaan esimerkiksi

koulusta, mutta myös nuoresta huolestunut aikuinen voi ottaa yhteyttä ohjaajaan, niin kuin myös

nuori itse. Luotsissa hyödynnetään esimerkiksi seikkailukasvatusta ja liikunnallisia aktiviteetteja nuo-

risotyön välineinä. (Helsingin nuorisoasiainkeskus 2015.)



Hyvä vapaa-aika -hanke kerää tietoa siitä, millaista hyvä vapaa-aika on yläkouluikäisten nuorten

mielestä ja pyrkii toteuttamaan sitä kuudella kohdeluokalla viidessä eri koulussa. Luokkia luotsaa

opettajien lisäksi muutama nuoriso-ohjaaja. Järjestettävä vapaa-ajan toiminta saattaa olla liikunnallista,

mutta ei perustu pelkästään liikunnallisiin aktiviteetteihin. Tavoitteena on löytää nuorille kiinnostavia

harrastuksia. (Helsingin nuorisoasiainkeskus 2015.)

Helsingin kaupungin virastojen lisäksi Helsingissä löytyy monia muitakin tahoja, jotka järjestävät pääasiassa maksutonta tai edullista liikuntatoimintaa lapsille ja nuorille: 

Helsingin NMKY toimii yhdistykselle keskeisen kolmioperiaatteen mukaisesti pyrkien kehittämään

ihmisten hengellistä, henkistä ja fyysistä hyvinvointia. HNMKY organisoi lapsille ja nuorille suunnat-

tua ilmaista tai edullista liikuntatoimintaa muutamilla eri alueilla, pääasiassa keskustassa, idässä,

koillisessa ja pohjoisessa. Ikähaarukaltaan noin 12–18-vuotiaille on tarjolla ainakin kiipeilykerhoa,

21

koripalloa, salibandya, taekwondoa sekä liikuntakerhoa. Ala-kouluikäisille (tai vielä pienemmille) lap

sille on suunnattu enemmän liikuntatoimintaa. HNMKY tekee paljon yhteistyötä muiden alueen toimi

joiden kanssa. (HNMKY 2015.)



Yökoris on nuorille järjestettävää vapaa-ajan koripallotoimintaa Helsingissä. Alun perin maahan

muuttajanuorille suunnattu toiminta on laajentunut kaikkien nuorten avoimeksi liikuntamahdollisuudeksi.

Yökoriksenkautta voi käydä pelaamassa koripalloa joka viikko säännöllisesti toimivassa ryhmässä tai

vaihtoehtoisesti avoimessa porukassa milloin vain. Yökoris järjestää myös erilaisia liikunnallisia

tapahtumia. 

09 Helsinki Human Rights on säätiö, joka järjestää maksutonta liikuntaa erityisesti alakouluikäisille

lapsille etenkin maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Pääpaino on hauskassa yhdessä tekemisessä, ei

suorituskeskeisessä liikunnassa. Ideana on tarjota liikuntamahdollisuuksia myös vähävaraisille ja

vähemmistöryhmiin kuuluville. Lapsille järjestetään esimerkiksi koripallo- ja tanssikerhoja usein

koulupäivän jälkeen joko koululla tai koulua lähellä sijaitsevassa toimipaikassa. 09 HHR on toteuttanut

joitain liikuntakerhoja yhteistyössä Yhdessäliikkumaan -hankkeen kanssa, mistä esimerkkinä verrat-

tain uusi nuorten somalityttöjen oma kerho Vuosaaressa. (09 Helsinki Human Rights 2015.)



Yhdessä liikkumaan -hanke on keskittynyt maahanmuuttajalasten ja -nuorten liikunnan ja liikun-

taharrastusten lisäämiseen, perimmäisimpänä tavoitteenaan sujuvampi integroituminen suomalai-

seen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien lisäksi myös kantasuomalaisia ja muita monikulttuurisia nuo-

ria on pyritty saamaan mukaan toimintaan. Kohderyhmälle on pyritty tiedottamaan Helsingissä jo

olemassa olevista liikuntamahdollisuuksista, minkä lisäksi liikuntatarjontaa on laajennettu eri tarpei-

siin sopiviksi, esimerkkinä sukupuolisensitiiviset liikuntaryhmät muslimitytöille. Hanke on toteutettu

HNMKY:n, 09 HHR:n, Icehearts ry:n sekä Helsingin nuorisoasiainkeskuksen yhteistyönä. (Eräkorpi

2013.) 

Operaatio Pulssi! järjestää pääasiassa maksutonta ja avointa toimintaa kaikille 12–18-vuotiaille

nuorille. Pulssi antaa nuorille mahdollisuuden kokeilla uusia harrastuksia ja vaikuttaa oman alueen

nuorisotoimintaan. Lukuisten aktiviteettien joukossa on useita liikuntamahdollisuuksia, kuten tanssi-

tunteja ja -kursseja, koripalloa, lajikokeiluja ja vapaita pelivuoroja esimerkiksi kouluilla ja nuoriso-

taloilla. Ajatuksena on antaa nuorille ”impulssi” jonkinlaiseen harrastustoimintaan, jota voi innos-

tuessaan jatkaa jossain muualla Pulssiharrastuskertojen loputtua. Pulssi toimii Länsi- ja Koillis-Helsin-

gin alueella (Malminkartano, Kannelmäki, Haaga ja Maunula sekä Pukinmäki, Malmi, Tapanila ja

22

Jakomäki). Länteen kaavaillaan myös vain liikuntaan erikoistunutta, uutta liikuntapulssitoimintaa.

(Helsingin nuorisoasiainkeskus 2015.)



Icehearts järjestää pitkäkestoista joukkueurheilutoimintaa jääkiekon muodossa tukien lasten ja

nuorten sosiaalista, henkistä ja fyysistä kehitystä. Syrjäytymisen ehkäisy on yhdistyksen keskei-

simpiä tavoitteita. Toimintaa kuvaillaan yhdistyksen kotisivuilla seuraavasti: ”Icehearts on joukkueur-

heilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin tavoit-

teena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja

turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheiden.” Yksi joukkue toimii 12 vuoden ajan ja sen

osallistujamäärä on maksimissaan 20–25 lasta. (Icehearts 2013.) Toiminta ei siis ole avointa liikunta

toimintaa kaikille nuorille, vaan rajatulle joukolle kehitetty toimintamalli, jonka keskeisessä osassa on

liikunta. 

Lähiöliikunta toimii alueilla Haaga–Maunula, Jakomäki–Tapuli, Kontula–Myllypuro ja Malmi–Pihla-

jamäki ja on tarkoitettu kaikille näiden alueiden asukkaille iästä riippumatta. Tavoitteena on tehdä lä-

hiöitä viihtyisämmiksi, parantaa asukkaiden elämänlaatua ja ehkäistä syrjäytymistä. Lähiöliikunnan

puitteissa järjestetään muun muassa ryhmäliikuntaa, lenkkejä, pelivuoroja ja liikuntainfoja. Toimin-

taan osallistuakseen on ostettava kausikortti, joka maksaa 20 euroa ja on voimassa yhden kauden

(4 kk) ajan.



Liikuntaseuroja on Helsingissä useita satoja, joista kaupungin liikuntavirasto on listannut hieman

vajaat 400 perustuen seurojen avustushakemuksiin. Liikuntavirasto tukee vuosittain esimerkiksi

toiminta- tai vuokra-avustuksin seuroja, jotka ovat rekisteröityjä yhdistyksiä. Seuroja löytyy Helsin-

gistä joka lähtöön; perinteisten pallo- tai mailapeliseurojen lisäksi on muiden muassa useampia

voimistelu-, uinti-, kamppailulaji- ja suunnistusseuroja. Liikunta-seurat tekevät tämän selvityksen

listauksessa poikkeuksen, sillä seuroissa harrastaminen kustantaa tänä päivänä jäsenilleen melko

suuria summia kuukausittain tai kausittain. Maksut kuitenkin vaihtelevat suuresti riippuen lajista ja

seurasta. Perinteisten yhteen lajiin keskittyneiden liikuntaseurojen lisäksi Helsingissä toimii myös

useita erityisyhdistyksiä, kuten esimerkiksi Helsingin Allergia- ja Astmayhdistys ja Helsingin Autis-

mi- ja Aspergeryhdistys, jotka kohdentavat toimiaan tietyille ryhmille ja joiden tehtävä ei siten

keskity vain yhden urheilulajin ympärille. Liikuntaviraston seuroille maksama tuki uudistuu vuonna

2016 painottumaan erityisesti lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen liikuntaseuroissa. (Helsingin

kaupungin liikuntavirasto 2015.) Helsingissä toimivat liikuntaseurat ovat ylipäätään erittäin keskeisiä

23

liikuntatoimijoita, sillä seurassa liikkuminen on helsinkiläislasten ja -nuorten keskuudessa hyvin

yleistä (ks. esim. Taloustutkimus Oy 2015, 28).



Muut yksityisten tahojen maksulliset liikuntapalvelut ovat Helsingissä jo melko yleisiä ja suosittuja.

Ainakin jonkin verran tällaisia palveluja käyttää noin kolmannes helsinkiläislapsista ja -nuorista (Talous-

tutkimus Oy 2015, 29).

Erilaisten liikuntapalveluiden lisäksi Helsingissä on liikuntapainotteisia kouluja ja Liikkuva koulu -ohjelmaan osallistuvia kouluja, joissa päivittäistä liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta painotetaan tavallista enemmän.

Liikkuva koulu on valtakunnallinen ohjelma, jonka ideana on aktivoida oppilaita erilaisin keinoin koulupäivien lomassa (esimerkiksi seisomapisteet luokissa), niitä ennen (koulumatka, aamukerhotoiminta) ja niiden jälkeen (iltapäiväkerhotoiminta, kotimatka). Koko Suomen peruskouluista jo 40 % on liikkuvia kouluja ja Helsingistä mukana on 79 peruskoulua. (Opetushallitus 2015.) Liikuntapainotteisissa kouluissa puolestaan on liikuntapainotteisia urheiluluokkia, joissa liikuntatoimintaa painotetaan valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisia vaatimuksia selvästi enemmän ja laajemmin. Liikuntapainotteisia luokkia löytyy seitsemästä ja tanssipainotteisia kahdesta Helsingin peruskoulusta. (Helsingin kaupunki.) Näiden koulujen ja luokkien oppilailla on toisin sanoen tavallista paremmat ja laajemmat mahdollisuudet olla arjessaan fyysisesti aktiivisia ja harrastaa liikuntaa monipuolisesti.

4.2

EASYSPORT, FUNACTION JA NYT-LIIKUNTA

Tässä yhteydessä on mielekästä käsitellä hieman tarkemmin suurimpia Helsingin kaupungin organisoimia, lapsille ja nuorille suunnattuja liikuntaohjelmia. Näitä ovat EasySport, FunAction ja NYT-liikunta. EasySport on alakouluikäisille ja FunAction yläkouluikäisille suunnattua liikuntatoimintaa. NYT-liikunta puolestaan on kohdennettu 17–29-vuotialle, erityisesti ilman työ- ja koulupaikkaa oleville nuorille ja nuorille aikuisille, mutta on avoin kaikille toiminnan ikähaarukkaan kuuluville. FunActionissa ja NYT-liikunnassa järjestetään myös liikuntaneuvontaa, jonka tarkoituksena on tehdä yksilöllisempää työtä nuoren kunnon parantamiseksi sekä fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

NYT-liikunnan toimintafilosofia Boostin tavoin perustuu syrjäytymisen ehkäisemiselle ja keskeisin tavoiteryhmäkin on tarkemmin rajattu koskemaan jonkinlaista tukea tarvitsevia, minkä vuoksi on järkevää tutustua sen tarjoamaan liikuntaneuvontaan, vaikka kohteena ovatkin nuoret aikuiset.

24

NYT-liikunnan liikuntaneuvontaan voi hakeutua itse ottamalla yhteyttä liikuntaneuvojaan, mutta neuvontaan nuoria myös ohjataan muualta, esimerkiksi TE-toimistosta, palvelukeskus Duurista ja diakonissalaitoksen Vamos-ryhmistä. Tuolloin ohjaavassa paikassa on huomattu esimerkiksi masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai elintapojen epäterveellisyyttä nuoren vähäisen liikkumisen lisäksi. Liikuntaneuvonnassa pyritään parantamaan nuoren hyvinvointia auttamalla nuorta löytämään aktiivisempi elämäntyyli. Liikuntaneuvonta kestää kolmen kuukauden ajan, minkä alussa ja lopussa neuvoja ja nuori tapaavat kasvokkain. Muuten prosessin aikana yhteyttä pidetään muilla tavoilla. Tammi–kesäkuussa 2015 yksilöllinen liikuntaneuvonta tavoitti 133 nuorta, pienryhmäharjoittelu, erilaiset luennot ja NYT-tietoiskut tavoittivat yhteensä 209 nuorta. Osa nuorista osallistui liikuntaneuvonnan palveluihin eri tahojen ohjaamana. Jotkut nuoret keskeyttivät liikuntaneuvontaprosessin sen aloitettuaan muun muassa seuraavista syistä: motivaation puute, stressi, unettomuus, sairastelu, epärealistiset tavoitteet, vakavat mielenterveyden ongelmat tai elämäntilanteessa tapahtunut muutos. Epäselvää on, kuinka moni nuori keskeytti. Kuitenkin niiden hyvinvointi, jotka olivat neuvonnassa mukana koko sen keston ajan, koheni usealla mittarilla selkeästi. Virkeyden, terveyden ja elinvoimaisuuden tunne kasvoi, stressi hupeni huomattavasti ja päivittäisten askareiden suorittaminen tuntui helpommalta. Nuoret harrastivat selvästi enemmän liikuntaa, nukkuivat pidempiä yöunia ja ruokavalio oli aiempaa terveellisempi. (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2015.)

Liikuntaneuvonta ei ole ainoa NYT-liikunnan kohdennetun työn muoto. Eri tahojen välistä yhteistyötä ja palveluketjutoimintaa hyödynnetään esimerkiksi myös kutsuntojen yhteyteen kehitetyssä TimeOut – Aikalisä -toimintamallissa, jonka avulla pyritään tavoittamaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria miehiä. Myös työikäisille helsinkiläisille löytyy oma Aktiivix-toimintamalli. (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2015.)

Alun perin Itä-Helsingissä vuosille 2009–2012 luodun Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman LASUn myötä yläkouluikäisten liikuntapassitoimintana aloittanut FunAction on kasvanut kattamaan suuren osan Helsingistä, vaikkakin toiminnan pääpaino on edelleen idässä. Tarjottava liikuntatoiminta on edullista ja monipuolista, ja käyntimäärät ovatkin vuosien mittaan kasvaneet selvästi (ks. kuva 7). FunActionin toiminta kuitenkin painottuu Itä-Helsingin alueelle ja alueen nuorille, minkä vuoksi FunAction onkin siellä selvästi tunnetumpi kuin muualla Helsingissä (Taloustutkimus Oy 2015, 32). Se, että toiminnan painopiste on kohdistettu enimmäkseen yhdelle alueelle, asettaa Helsingin 13–17-vuotiaat nuoret keskenään jokseenkin eriarvoiseen asemaan, mutta toisaalta toiminta nimenomaan on kohdistettu alueelle, jossa on paljon nuoria

25

ja jossa syrjäytymisen riskitekijöitä esiintyy keskivertoa enemmän (ks. osio 3.1). NYT-liikunnan tapaan myös FunAction järjestää kohderyhmäänsä kuuluville nuorille henkilökohtaista liikuntaneuvontaa. Nuori voi itse ottaa yhteyttä neuvontaan, kun huomaa kaipaavansa apua ja neuvoja aktiivisemman elämän aloittamiseen, tai hänet voi sinne ohjata myös nuoren vanhempi tai jokin muu yhteistyötaho (esimerkiksi koulu tai lastensuojelu). Neuvonta on siis myös jokseenkin rajattu tietyille, neuvoja kaipaaville nuorille.

Helsinkiläisille alakoululaisille suunnattu EasySport on myös LASUn tuotos, joka vakiintui vuonna 2013 pysyväksi toimintamalliksi kolmen vuoden hankeajan jälkeen. EasySportin ideana on tarjota kaikille lapsille mahdollisimman yhdenvertaisesti matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Osallistumisen helpottamiseksi toimintaa järjestetään useissa vaivattomasti saavutettavissa paikoissa, kuten kouluilla ja niiden lähistöllä ennen tai jälkeen koulupäivän. Toiminta on maksutonta tai edullista, eikä siihen tarvitse sitoutua – mukaan voi mennä milloin vain, myös kesken kauden. Kohdennettua toimintaa toteutetaan aina tiettyyn tarpeeseen ja tilanteeseen erikseen räätälöitävissä ryhmissä, jotka ovat suljettuja ja vaativat ryhmään sitoutumista. (Maijala & Pasanen 2015, 20–21.)

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan kolmen hankevuoden aikana toiminta kasvoi hyvin ja sai paljon lapsia mukaan toimintaan. Mallin todettiin olevan toimiva ja vastaavan kysyntään, ja se jatkuu nykyisin pysyvänä toimintana. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi hankeaikana pyrittiin poikkihallinnolliseen yhteistyöhön (esimerkiksi opetusviraston ja liikuntaviraston välillä), mikä onnistui monessa mielessä erittäin hyvin. Yhteistyö ei kuitenkaan toiminut kaikilta osin täysin saumattomasti (ibid., 39–44). Raportissa (ibid., 43) todetaan, että ”tiiviimpää yhteistyötä toivottiin kouluterveydenhuollon, oppilashuollon ja lastensuojelun sijaishuollon kanssa – – erään haastateltavan mukaan tarvitaan ’linkkejä’, joiden avulla ohjataan lapsia osallistumaan toimintaan”. Hallintokuntien välisen yhteistyön huomattiin erinäisistä syistä olevan ajoittain jokseenkin haastavaa, eikä toimijoiden pettymykseksi hankkeelle asetettu tavoite pysyvien toimintamallien luomisesta syrjäytymisvaarassa olevien lasten tavoittamiseksi kolmen vuoden hankeaikana toteutunut (ibid., 43). On siis pääteltävissä, että Helsingissä oli hankkeen alkaessa (ja edelleenkin on) huomattava tarve lasten edulliselle ja avoimelle liikuntatoiminnalle. EasySport on vastannut tähän tarpeeseen hyvin. Kuitenkin syrjäytymisvaarassa olevien lasten tavoittamiseen tulee edelleenkin yrittää löytää uusia ratkaisuja, esimerkiksi kehittämällä yllämainittujen, lapsia toimintaan ohjaavien ”linkkien” toimintaa ja työnkuvia.

26

4.3

MUU LIIKUNTATOIMINTA

Helsingissä on myös lukuisia liikuntapaikkoja, jonne kuka tahansa voi mennä vapaa-ajallaan liikkumaan omatoimisesti joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan.

Esimerkiksi kaupungin ylläpitämiä liikuntapuistoja on yhteensä 30 eri puolilla kaupunkia. Kaikkia näitä yhdistää mahdollisuus liikkua monipuolisesti ulkona ja maksutta.

Liikuntavirasto tarjoaa myös ilmaisia, niin sanottuja höntsävuoroja lukuisilla tennis- ja tekonurmikentillä ympäri Helsinkiä. Joidenkin liikuntapuistojen kenttiä tosin vuokrataan ulkopuolisille toimijoille, mikä merkitsee sitä, että ne ovat tiettyinä aikoina pääosin pois yleisestä käytöstä.

Kaupungilla on myös yhteensä 16 kunto- ja voimailusalia, neljä kaupungin ylläpitämää uimahallia sekä yhdeksän muuta uimahallia, joiden toimintaa kaupunki tukee.

Lisäksi eri puolilta Helsinkiä löytyy ulkoliikuntalaitteita, skeittipuistoja, parkouralueita ynnä muita, jonne voi yleensä mennä vapaasti. (Helsingin kaupungin liikuntaviraston internet-sivut www.hel.fi/liikunta.)

Suurin osa urheiluseuroista toimii pääasiassa osallistujamaksuilla, mistä seuraa se, että kaikilla ei välttämättä ole osallistumiseen vaadittavia varoja. Monet seurat eivät myöskään tue niin sanottua tavoitteetonta harrastetoimintaa (ts. eivät järjestä ryhmiä tai muita harrastusmahdollisuuksia kilpailuhaluttomille, motorisesti heikommille jne.) vaan keskittyvät lähinnä kilpailutoimintaan. Kilpailutoimintaan keskittyminen tapaa kasvattaa osallistumismaksuja. Sosiaali- ja terveysministeriön laatima Muutosta liikkeellä -julkaisu kannustaa liikuntaseuroja edistämään edullisempaa harrasteliikuntaa ja samoin kaikkia muitakin tähän jollain tasolla liittyviä toimijoita kehittämään yhdessä uusia toimintamalleja ongelman ratkaisemiseksi. Jonkinlaista laajempaa ratkaisua tähän varmasti kaivataankin, nimittäin seuroissa laajalti vallitseva näkökulma ei välttämättä lupaa hyvää: 09 Helsinki Human Rightsissa tätä nykyä työskentelevä entinen liikuntaseuratoimija näkee, että liikuntaseurojen välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, ettei harrasteliikuntaryhmien organisoiminen ja edullisen, tavoitteettoman toiminnan järjestäminen oikeastaan palvele heidän tavoitteitaan, minkä vuoksi sitä ei juurikaan haluta järjestää.

27

5

HAASTATTELU- JA TUTKIMUSTIETO KOHTAAVAT

Tämän selvityksen puitteissa pyrittiin saamaan selville myös nuorten ja nuorten liikunnan parissa toimivien ammattilaisten näkemyksiä siitä, ketkä heille näyttäytyvät ”liikkumattomina”, miksi nämä nuoret eivät liiku ja miten tilanteeseen olisi mahdollista saada muutosta. Tiedonkeruu toteutettiin vapaamuotoisin haastatteluin tai keskusteluin. Haastateltavina olivat muun muassa Jakomäen yläkoulun ja Pukinmäen liikuntapainotteisen peruskoulun kuraattorit, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian osaston fysioterapeutti, muutama lastensuojelun toiminnallisten työryhmien työntekijä, kaksi edustajaa monikulttuuristen naisten liikuntayhdistyksestä, työntekijä niin Tyttöjen talolta kuin Poikien talolta sekä Hyvä vapaa-aika -hankkeen työntekijöitä.

Keskusteluissa esiin nousivat erityisesti sosiaalisesti heikkotaitoiset ja yksinäiset nuoret, vähävaraisten perheiden lapset, ylipainoiset, motorisesti kömpelöt nuoret sekä ne, joiden vanhemmilta saama tuki on vähäistä. Merkittävänä seikkana voidaan pitää sitä, että moni tätä selvitystä varten haastatelluista ammattilaisista kokee, ettei kaupungista löydy tarpeeksi sopivia liikuntapalveluita juuri edellä mainitun kaltaisille nuorille. Nuorisopsykiatrian työntekijä on pettynyt siihen, että ylipainoiset, kömpelöt tai ahdistuneet nuoret ohjataan helposti erityisryhmiin, jotka on suunnattu lähinnä liikunta- tai kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Pukinmäen koulukuraattori uskoo, että jotkut nuoret voisivat olla innostuneita keksimään ja osin järjestämään itse itselleen liikuntatoimintaa, kunhan se vain tehtäisiin heille mahdolliseksi. Useat ammattilaiset myös jakavat sen näkemyksen, että Helsingissä on paljon nuoria, jotka kaipaavat yksilöllistä, aikaa vievää tukea, jotta voisi liikuntaharrastuksessa päästä edes alkuun. Helsingissä toimivien valmiiden liikuntapalvelujen puitteissa ei uskota olevan riittävästi resursseja tämäntyyppiseen vaativampaan yksilötason toimintaan.

Ongelma tämä on siksi, että kyseessä olevien lasten ja nuorten vanhemmat eivät välttämättä ole kyvykkäitä yksin tukemaan lapsiaan tarvitulla tavalla. Kuten jo tämän selvityksen alussa esitettiin, syrjäytymisen riskitekijät jatkuvat usein sukupolvelta toiselle, ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kyvykkyys hoitaa lastensa asioita saattaa olla heikentynyt. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi lasten harrastukset voivat jäädä vähälle huomiolle, vaikka juuri niiden kautta lapsen tai nuoren olisi mahdollista kokea onnistumisen ja mielekkyyden tunteita sekä oppia erilaisia sosiaalisia taitoja.

Erityisesti sosiaaliset taidot, tai niiden puutteet, tulivat ammattilaisten kanssa käydyissä keskusteluissa useasti esiin. Monet haastatellut kokivat, että nuorten sosiaalisissa taidoissa on merkittäviä eroavaisuuksia ja taidot

28

voivat joillain olla hyvinkin puutteellisia. Ryhmässä toimiminen ja ystävyyssuhteiden luominen on joillekin nuorille erityisen vaikeaa. Näiden nuorten pääasialliset haasteet voivat vaihdella esimerkiksi yksinäisyyden tunteesta sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja ne voivat koskettaa joitakuita samanaikaisestikin. Poikien talon työntekijä näkee, että talon toimintaan osallistuvista suurin osa on jokseenkin ujoja ja sisäänpäin kääntyneitä poikia, joilla on ulkopuolelle jäämisen kokemuksia, sosiaalisten tilanteiden ahdistusta. Joidenkin taustalta löytyy myös isättömyyttä. Monille näistä nuorista jonkinlaisena helpotuksena ja turvallisena paikkana näyttäytyy esimerkiksi virtuaalitodellisuus, josta voi löytyä samanhenkisiä ihmisiä ilman, että joutuu sosiaalisiin tilanteisiin kasvokkain toisten kanssa. Samalla virtuaaliyhteisö toimii nuorelle omana sosiaalisena ympyränä, jossa on helpompi olla ja toimia kuin tosielämässä. Tällaisista tunteista ja menettelytavoista voi kuitenkin seurata fyysistä epäaktiivisuutta, mikä saattaa osaltaan pahentaa ahdistusta ja sosiaalisia ongelmia.

Tietokoneita ja tietokonepelejä harrastavat pojat tulevat ensimmäisenä myös Pukinmäen kuraattorin mieleen kysyttäessä niistä nuorista, jotka hänen nähdäkseen eivät juuri liiku. Hän kokee, että nämä nuoret ovat niin kiinnostuneita peliharrastuksestaan, että se vie valtaosan heidän vapaa-ajastaan; mielenkiintoa ja aikaa liikuntaharrastukselle ei sen seurauksena useinkaan löydy. Kuraattori kuitenkin huomauttaa, että sosiaalisten taitojen heikkous ei ole kaikille liikuntaharrastuksen este – joillain nuorilla on säännöllinen ja mieluisa liikuntaharrastus, vaikka sosiaaliset taidot olisivatkin heikonlaiset. Tämä on myönteinen asia ja valaa luottamusta siihen, että oman lajin löytäminen ei ole ylitsepääsemätöntä sosiaalisesti haasteellisillekaan nuorille.

Fyysisen aktiivisuuden positiivisesta yhteydestä psyykkiseen hyvinvointiin on tehty lukuisia tutkimuksia.

Muutamissa Euroopan maissa käytetäänkin esimerkiksi liikkeeseen perustuvaa psykomotorista terapiaa psyykkisten ongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen, hoidossa (ks. esim. Biddle et al. 2003, Probst et al. 2010). Liikunnalla on tutkitusti masennusta ja ahdistusta ehkäiseviä vaikutuksia, se lieventää masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien oireita sekä ylläpitää näiden fyysistä toimintakykyä.

Joillain jo heikko fyysinen toimintakyky ja siitä juontuva väsymys saattaa aiheuttaa masentuneisuutta, minkä vuoksi liikunnan lisäämisellä voidaan joissain tapauksissa parantaa hyvinvointia melko selvästikin. UKK-instituutin mukaan nuorten (10–19-vuotiaiden) masennuksen hoidosta liikunnan avulla ei vielä ole riittävästi tutkimusnäyttöä, mutta liikunnan muiden positiivisten terveydellisten vaikutusten takia liikkuminen on suositeltavaa myös masentuneille nuorille. (UKK-instituutti 2015.)

29

Samoilla linjoilla tuntuu olevan myös tätä selvitystä varten haastateltu nuorisopsykiatrian fysioterapeutti. Työssään hän tapaa ahdistuneita ja masentuneita nuoria, jotka eivät juurikaan harrasta liikuntaa tai ovat esimerkiksi lopettaneet aiemman liikuntaharrastuksensa. Näillä nuorilla hän näkee tavallista enemmän erilaisia motorisia vaikeuksia, mikä heijastuu heidän jokapäiväiseen toimintakykyynsä. Fysioterapeutin kokemuksen mukaan liikunnan positiivisia vaikutuksia niin mielen kuin kehonkin hyvinvointiin ei käy kiistäminen: liikkeelle lähteminen ja esimerkiksi lenkillä käyminen havaittavasti vähentää monen nuoren ahdistusta ja parantaa heidän oloaan.

Motorisia heikkouksia on myös muilla kuin vain ahdistuneilla ja masentuneilla nuorilla. Jakomäessä työskentelevä yläkoulun kuraattori nostaa tämän esiin yhtenä merkittävimpänä nuorten liikkumiseen, tai ennemminkin liikkumisen vähyyteen, liittyvänä ongelmana. Hän on huomannut vain vähän elämänsä aikana liikkuneilla yläkouluikäisillä nuorilla olevan suuria vaikeuksia liikkumisen perustaitojen hallinnassa, kuten pallon heittämisessä, kopin ottamisessa, tasapainoilussa, juoksemisessa, pyörällä ajamisessa ja laajemminkin koordinaatiokyvyissä. Joillekin jopa kengännauhojen solmiminen tuottaa vaikeuksia.

Kuraattorin huomio on hyvin oleellinen ja huoli oikea. Liikkumattomuudella tai hyvin vähäisellä liikunnalla on lukemattomia kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Jonkinasteinen perusteiden osaaminen on perusvaatimuksena yleensä kaikissa liikuntaharrastuksissa, minkä vuoksi lapsuuden ja alkunuoruuden vähäinen liikkuminen saattaa olla selkeä este myöhemmälle liikuntaharrastukselle ja -innostukselle. Uimataito on välttämätön, mikäli haluaa liikkumismielessä uida; pyöräilytaito taas tulee osata, jotta voi pyöräillä kouluun, koulusta kotiin ja kavereille. Heikot perustaidot kasvattavat loukkaantumisriskiä ja saattavat luvata lapsille ja nuorille myös tavallista enemmän epäonnistumisen tunteita, minkä seurauksena kynnys lähteä liikkumaan uudelleen voi olla entistäkin suurempi. Kuraat-

30

tori toteaakin, että nimenomaan epäonnistuminen tai fyysinen loukkaantuminen liikunnallisessa toiminnassa saattaa keskeisesti olla joidenkin nuorten liikkumattomuuden taustalla.

Liikuntataitoja opetellaan koulussa jo heti esi- ja alakouluikäisestä lähtien, mutta liikuntatuntien vähäinen määrä ja niistä ”luistamisen” helppous vaikuttavat lasten taitoihin. Taitojen syvempään oppimiseen liittyy läheisesti myös vanhempien aktiivisuus: liikkumiseen kannustaminen, sopivien liikuntaharrastuksien etsiminen, harrastukseen vieminen ja sieltä hakeminen, tai vaihtoehtoisesti sen selvittäminen, kuinka lapsi pääsee harrastukseen omatoimisesti, ovat kaikki merkityksellisiä asioita. Jakomäen yläkoulun kuraattori toteaa, että kaikki vanhemmat eivät ole tähän kykeneviä. Pukinmäen kuraattori mainitsee lähestulkoon saman asian: joidenkin nuorten vanhemmat eivät ehdi tai kykene saattamaan lapsiaan harrastuksiin ja sieltä kotiin tai muutenkaan neuvomaan heitä harrastuksiin liittyvissä asioissa. Tällaisissa tapauksissa lapsen liikkumaan innostamisen ja neuvomisen täytyy tapahtua muualla kuin kotona.

Edellä mainittujen haasteiden lisäksi, ja niiden ohella, löytyy myös muita tekijöitä, jotka keskeisesti vaikuttavat nuorten liikuntamahdollisuuksiin ja hyvinvointiin. Tämän selvityksen löydösten myötä yhdeksi merkittävimmäksi tekijäksi voidaan nostaa liikuntaharrastusten kalleus ja perheiden vähävaraisuus. Tähän viittaavat niin tilastot, tutkimukset, asiantuntijajulkaisut kuin selvitystä varten tehdyt haastattelutkin. Haastatelluista lähes kaikki mainitsivat harrastamisen kustannukset nuorten liikkumista estävänä tekijänä. Vaikka jo pelkät kausimaksut ovat monissa liikuntaharrastuksissa korkeat, niiden lisäksi tapaa kertyä vielä muitakin kustannuksia: liikuntaharrastukseen tarvittavat välineet, vaatteet ja vaikka bussiliput kerryttävät potin joskus niin suureksi, että monen nuoren liikuntaharrastus estyy kokonaan. Joillekin esimerkiksi jo kunnollisten lenkkeilyvaatteiden ja -kenkien hinta saattaa muodostua liian korkeaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön Muutosta liikkeellä -julkaisussa (2013) huomautetaan, että nykyistä liikuntatoimintaa tulisi kehittää niin, että kaikilla lapsilla ja nuorilla perheen varallisuustasosta huolimatta tulisi olla mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen. Urheiluseurojen kausi- ja harjoitusmaksujen suuruus mainitaan erikseen huomattavana ongelmana, johon eri toimijoiden pitäisi puuttua, samoin kuin harrasteliikunnan mahdollisuuksien vähyys. Julkaisussa todetaan seuraavanlaisesti (ibid., 19): ”Tasapuolisten harrastusmahdollisuuksien kehittäminen vaatii yhteiskuntasopimusta, missä kaikkien harrastuskustannuksia aiheuttavien tahojen; valtion, kuntien, valtakunnallisten liikuntajärjestöjen, lajiliittojen, seurojen sekä yritysten tulisi miet-

31

tiä toimintaansa yksittäisten harrastajien kustannuksista käsin.” Toisin sanoen, urheiluseurojen erikoistuminen yhden lajin kilpatoimintaan ei palvele (nuorta) väestöä laajemmin eikä edistä väestön terveydelle, hyvinvoinnille ja eriarvoisuuden kaventamiselle asetettuja tavoitteita. (Ibid., 2013.)

Jo aiemmin mainittu Helsingin kaupungin tietokeskuksen tekemä, kouluterveyskyselyyn perustuva koonti maahanmuuttajataustaisten nuorten liikuntatottumuksista nostaa esiin maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten välisiä merkittäviä eroavaisuuksia. Koonnissa todetaan, että uskomaalaistaustaiset nuoret liikkuvat selvästi suomalaistaustaisia vähemmän. Tämä ero on erityisen huomattava tyttöjen kohdalla: suomalaistaustaiset tytöt liikkuvat selvästi vähemmän kuin suomalaistaustaiset pojat, mutta ulkomaalaistaustaiset tytöt liikkuvat vielä paljon vähemmän kuin suomalaistaustaiset tytöt. Ulkomaalaistaustaiset pojat liikkuvat tyttöjä enemmän, mutta eivät kuitenkaan yhtä paljon kuin suomalaistaustaiset pojat. Ilmiönä ulkomaalaistaustaisten vähäisempi liikkuminen ei merkittävästi heikkene tarkasteltaessa toisen polven liikuntatottumuksia, ja tietokeskuksen koonnissa todetaankin, että kulttuuritausta vaikuttaa sukupolvisuutta enemmän.

Muutaman tätä selvitystä varten haastatellun henkilön näkemykset kuitenkin haastavat yllä esitetyn toteamuksen kulttuuristaustan merkityksestä. Sekä monikulttuurisen naisjärjestön edustaja että Jakomäen koulukuraattori toteavat, että yleisimmin ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten vähäisen liikkumisen taustalla on tiedon puutetta (se, että ei tiedetä tarpeeksi liikunnan tärkeydestä ja terveysvaikutuksista tai sitä, mistä tietoa liikuntaan ja liikuntaharrastuksiin liittyen voi hakea), harrastusten korkeat kustannukset, harrastusten sijainti esimerkiksi hankalasti saavutettavalla alueella tai suhteellisen kaukana kotoa, harjoitusten huono ajankohta sekä kalliiden bussilippujen hankkiminen. Nämä asiat ovat tulleet esiin myös monikulttuuristen 12–17-vuotiaiden tyttöjen liikuntamahdollisuuksia selvittäneessä, Voimaa liikunnasta -pienhanketta varten tehdyssä taustatutkimuksessa (ks. Vertiö 2012). Jakomäen koulukuraattori mainitsee yhtenä mahdollisena taustatekijänä myös sen, että nuori ei yksinkertaisesti vain ole löytänyt liikunnan iloa.

Pukinmäen kuraattorin näkemys on jokseenkin myönteisempi. Hän kokee, että maahanmuuttajataustaiset eivät erityisemmin erotu muusta oppilasvirrasta vähäisemmän liikunta-aktiivisuutensa johdosta, vaan ovat ”sulautuneet” hyvin muiden joukkoon. Hän suuntaa huolensa ennemminkin perusopetukseen valmistavalla luokalla oleviin maahanmuuttajanuoriin, joiden suomen kielen taito on vielä heikkoa, sosiaalinen ympyrä mitä luultavimmin pieni ja Suomeen kotoutuminen hyvin kesken; todennäköisesti näiden nuorten

32

elämä on muuttunut täydellisesti heidän muutettuaan Suomeen, minkä vuoksi mahdolliset harrastukset ovat todennäköisesti jääneet taka-alalle, tai jopa kokonaan pois normaalista päiväjärjestyksestä. Kuraattori näkee, että nämä nuoret ovat niitä, jotka kaipaisivat tukea liikuntaharrastuksen löytämiseen, sosiaalisten suhteiden vahvistamiseen, kotoutumiseen ja uusien rutiinien löytämiseen.

Yksi ratkaisu ulkomaalaistaustaisten ainakin tilastollisesti vähäiseen liikkumiseen saattaa olla koululla pidettävä ilmainen tai edullinen liikuntakerho koulupäivän jälkeen. Jakomäessä on toiminut jonkin aikaa 09 Helsinki Human Rightsin palloilukerho, joka koulun kuraattorin mukaan on toiminut hyvin. Etenkin ulkomaalaistaustaiset pojat ovat löytäneet kerhon, ja kuraattori arvelee, että palloilukerhon maahanmuuttajataustainen ohjaaja on saattanut toimia yhtenä vetävänä tekijänä. Jakomäen yläkoulun tytöt ovat Operaatio Pulssin kautta ideoineet ja toteuttaneet koululla pidettävän tanssikurssin, joka on ollut tyttöjen keskuudessa suosittu.

Kuraattori tietää, että suunnitteluryhmän tytöistä suurin osa oli ulkomaalaistaustaisia oppilaita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2014) tekemän tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaiset nuoret ovatkin aktiivisia harrastajia. Tutkimukseen osallistuneista somalitaustaisista pojista puolet ja kurditaustaisista 70 % kertoi osallistuvansa kerho- tai harrastustoimintaan useammin kuin kerran viikossa. Vain noin neljäsosa pojista ei osallistunut harrastustoimintaan ollenkaan. Somalitaustaisista tytöistä toimintaan osallistui useampi (64 %) kuin kurditaustaisista (47 %). Tytöt kävivät harrastuksissa useimmiten kerran viikossa. Tärkeimmiksi harrastuksiksiin niin tytöt kuin pojatkin mainitsivat erityisesti erilaisia liikuntalajeja, pojat tosin hieman enemmän kuin tytöt. (Wikström et al. 2014, 82.)

On helppoa nähdä, että nämä asiat ovat jokseenkin ristiriitaisia aiemmin kuvattujen tilastojen kanssa – Jakomäessä nimittäin näyttää siltä, että ulkomaalaistaustaiset nuoret, tytötkin, ovat ainakin osin aktiivisesti mukana liikuntatoiminnassa. 09 Helsinki Human Rightsin ja Operaatio Pulssin järjestämät tai mahdollistamat liikunta-aktiviteetit näyttävät vetävän puoleensa ulkomaalaistaustaisia nuoria. Emme voi varmasti tietää sitä, johtuuko tämä siitä, että kyseiset kerhot järjestetään koulupäivän jälkeen koululla ja ovat siten helposti saavutettavia, siitä, että ne ovat

33

ilmaisia, vai siitä, että niitä ohjaamassa on ulkomaalaistaustainen henkilö. Se voi myös johtua kaikista näistä tai jostain näiden tekijöiden kombinaatioista. Erinäisten tilastojen ja tutkimusten perusteella on mahdollista esittää arvio siitä, että edellä mainitut tekijät ovat jollain tavalla toisiinsa yhteydessä. Tämä voidaan päätellä myös maahanmuuttajataustaisille liikunta-aktiviteetteja järjestävien tahojen, kuten esimerkiksi 09 Helsinki Human Rights -säätiön ja Yökoriksen toiminnasta, niiden tarpeesta ja suosiosta eri puolilla Helsinkiä.

Oikeastaan kukaan haastatelluista ei kokenut, että heillä olisi ollut erityistä tietoa liittyen tyttöjen vähäisempään liikunta-aktiivisuuteen. Pukinmäen kuraattori arvioi, että monet yläkouluikäiset tytöt liikkuvat vapaa-ajallaan kyllä paikasta toiseen esimerkiksi kavereitaan tapaamaan, mutta eivät välttämättä pyörällä tai jalan. Tyttöjen talon työntekijä ja nuorisopsykiatrian fysioterapeutti epäilevät ilmiön taustalla olevan ainakin jossain määrin se seikka, että pojat lähtevät pienestä pitäen yksin tai kavereiden kanssa pihalle esimerkiksi potkimaan palloa, kun taas tytöt haluavat käydä liikuntaharrastuksissa, kuten ratsastamassa tai tanssitunneilla, jotka tapahtuvat muualla kuin kotona tai kotipihalla. Näin ajatellen pojat saattavat liikkua lähes joka päivä ja tytöt ehkä kerran, kaksi viikossa. Fysioterapeutti näkee myös, että pojat useimmiten tykkäävät juuri jonkinlaisesta joukkueliikunnasta, kun taas tytöt keskittyvät enemmän liikkumisen ulkonäöllisiin vaikutuksiin.

Tämä näkemys saa tukea myös tutkimuksilta: esimerkiksi Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemassa Kiirettä pitää -tutkimuksessa vuodelta 2001 todetaan, että tyttöjen liikuntamotivaattoreina korostuvat ”laihduttaminen ja oman ulkomuodon kehittäminen” (Keskinen 2001, 61). Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimus taas esittää, että vaikka lenkkeily profiloituu enemmän tyttöjen kuin poikien lajiksi ja pojille tyypillisempinä lajeina esiintyvät erilaiset palloilulajit, tytötkin ovat alkaneet harrastaa näitä yhä enenevässä määrin (Keskinen & Nyholm 2012, 38).

Yllämainittujen näkemysten ja tutkimusten perusteella ei voida määrittää yksiselitteistä syytä tyttöjen vähäisemmälle liikunta-aktiivisuudelle, mutta jonkinasteisia arveluja voidaan esittää. On hyvin mahdollista, että esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen pojille tyypillisissä joukkuepeleissä motivoi poikia liikkumaan, kun taas tytöille tyypillisempi laihduttaminen ja liikunnan näkeminen välttämättömänä pahana tyydyttävän ulkomuodon saavuttamiseksi ei loppujen lopuksi toimi hyvänä ja kestävänä motivoijana. Näin ollen tyttöjen liikkuminen saattaa olla enemmän tunteiden vietävissä, ja kuten tutkimuksistakin on selvinnyt (ks. esim.

Myllyniemi & Berg 2013), negatiiviset tunteet ja ajatukset omasta itsestään ja omista taidoistaan tapaavat laannuttaa liikkumis- tai harrastusinnostuksen.

34

Selvää on se, että haastattelutieto antaa ulkomaalaistaustaisten liikunta-aktiivisuudesta positiivisemman kuvan kuin pelkkä tilastotieto. Koulukuraattoreiden kanssa käydyt keskustelut antavat muutenkin positiivisemman kuvan nuorten liikuntatottumuksista ylipäätään. Todellisuus tuntuu näyttäytyvän valoisampana kuin mitä tilastot antavat odottaa. Pukinmäen kuraattori kertoo olevansa aina yhtä yllättynyt nähdessään Pukinmäen keikkuvan erinäisten riskitekijöitä kuvaavien tilastojen kärjessä, hän kun ei koe alueen olevan niiden kuvaaman kaltainen. Hänen näkemykseensä tosin saattaa ainakin jonkin verran vaikuttaa Pukinmäen peruskoulun liikuntapainotteisuus; kouluun tulee paljon oppilaita myös muualta Helsingistä vain päästäkseen liikuntaluokille.

Haastattelujen perusteella kuitenkin on loppupeleissä mahdotonta päätellä, kuinka suuri osa koulun oppilaista – tytöistä tai pojista, suomalaistaustaisista tai ulkomaalaistaustaisista – todella harrastaa liikuntaa, minkälaista ja mistä syystä. Tarkkoja tietoja voidaan suuremmalta oppilasmäärältä saada vain kyselytutkimuksilla, joista puolestaan on mahdollista koota tilastoja, mutta kuten huomataan, nekään eivät kerro kaikkea.

6 YHTEENVETO Tätä selvitystä varten kerättyjen tietojen perusteella voidaan todeta, että Helsingissä on erittäin paljon liikuntatarjontaa nuorille. Niin julkiset, yksityiset kuin kolmannen sektorinkin toimijat ovat ottaneet huomioon eri ikäryhmät ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, ja näyttää siltä, että oikeastaan kaikkialta kaupungin alueelta löytyy useampia mahdollisuuksia erilaisiin liikunnallisiin ajanviettotapoihin (joko liikuntapaikkoja tai -palveluita). On kuitenkin huomattava, että Helsingin alueet ovat selvästi eriytyneet toisistaan, ja joissain suur- ja peruspiireissä esiintyy toisia enemmän erilaisia syrjäytymisen riskitekijöitä. Erityisesti näiden alueiden asukkailla saattaa olla suurempi kynnys lähteä liikkumaan, vaikka liikuntapaikka sijaitsisikin lähellä, ja vielä paljon haastavampaa se on silloin, kun sopivat liikuntamahdollisuudet ovat lähistöllä vähäisiä. Helsingissä tällaisia alueita ovat erityisesti Jakomäki, Mellunkylä, Vuosaari, Pukinmäki ja Pasila. Voidaan arvella, että näiden alueiden nuorilla on suurempi mahdollisuus kuulua johonkin yllämainituista ryhmistä. Sen vuoksi erilaisten toimien kohdentamisella erityisesti näille alueille pystyttäneen vaikuttamaan juuri niihin nuoriin, jotka kaipaavat erityistä apua ja tukea kasvamiseensa.

35

Myönteistä on se, että monet maksuttomat, edulliset ja tietyille erityisryhmille räätälöidyt liikuntapalvelut ovatkin jo tarkoituksella sijoitettu niille alueille, joissa niille nähdään olevan suurin tarve (esimerkiksi 09 Helsinki Human Rights -säätiön toiminta painottuu maahanmuuttajavaltaisille alueille). Keskivertoa varakkaammilla alueilla, kuten esimerkiksi Etelä-Helsingissä tämäntyyppistä toimintaa järjestetään saman periaatteen mukaisesti jonkin verran vähemmän. Helsingin keskustassa ja sen lähipiirissä on taas muihin alueisiin verrattuna enemmän tarjontaa erilaisista yksityisistä, maksullisista liikuntaharrastuksista. On todennäköisempää, että tällaisissa harrastuspaikoissa käyvät enimmäkseen parempituloiset tai muuten aktiivisesti liikkuvat, liikuntaharrastuksiaan priorisoivat ihmiset. Maksuttomuus tai edullisuus on ehdoton valtti yritettäessä tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät entuudestaan ole fyysisesti aktiivisia. Lisäksi sijainti esimerkiksi koulun tai kodin lähellä on hyvin tärkeää – harrastamisen tulee olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Myönteistä on se, että Helsingissä tehdään jo nyt paljon arvokasta työtä nuorten ja erityisryhmien tavoittamiseksi ja palvelemiseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita liikuntaviraston EasySport- ja NYT-liikunta-toiminnot sekä 09 Helsinki Human Rights -säätiön liikunnalliset kerhot ja ryhmät – näiden kaltaisten palveluiden ja toimintamallien myötä pystytään tavoittamaan eri elämäntilanteissa olevia lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia sekä tukemaan heitä monipuolisesti.

Kuten tässä selvityksessä on tullut ilmi, Helsingissä on paljon tietynlaisia nuoria, jotka eivät löydä tai kykene osallistumaan nykyisiin palveluihin lukuisista eri syistä. Se, että toiminta on esimerkiksi maksutonta tai siihen on avoin pääsy, ei välttämättä tarkoita sitä, että se todella on kaikille matalan kynnyksen toimintaa.

Kaikista selkeimmin paitsioon jäävät tytöt, ulkomaalaistaustaiset ja etenkin ulkomaalaistaustaiset tytöt, ylipainoiset, motorisesti heikot sekä vähävaraiset nuoret. Lisäksi tiedetään myös se, että monelle nuorelle ajan puute sekä negatiiviset kokemukset liikunnasta ja itsestä liikkujana vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen kielteisesti. Masentuneiden ja ahdistuneiden helsinkiläisnuorten liikunta-aktiivisuudesta valitettavasti ei ole erityistä tutkimus- tai tilastotietoa, vaikkakin sirpaleisten tietojen perusteella voidaan arvella, että näillä saattaa olla jonkinlainen yhteys.

Kaikesta päätellen Helsingissä on lukuisia nuoria, jotka jäävät nykyisten liikuntapalveluiden ulkopuolelle. Enemmän töitä tulee tehdä sen eteen, että apua kaipaavat nuoret löydetään entistä paremmin eivätkä he ehdi putoamaan niin sanotun tukiverkon lävitse – näin voi helposti käydä, jos nuori ei kuulu (tai näytä kuuluvan) johonkin selvästi rajattuun ja usein pienehköön erityisryhmään. Tästä hyvänä esimerkkinä käyvät murrosikäiset tytöt. Kuten valtiotieteiden tohtori Tomi Mäkinen (2010) väitöskirjassaan tuo ilmi, lapsuuden

36

ja nuoruuden fyysinen aktiivisuus on yhteydessä aikuisuuden fyysiseen aktiivisuuteen. Tämä löydös tulee ottaa vakavasti, mikäli haluamme kasvattaa terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa, pienentää terveydenhoitokuluja ja nähdä yhä terveemmän väestön. Tästä syystä erityisesti lasten ja nuorten palveluita pitää keskittyä kohentamaan.

Kuten tiedämme, ennaltaehkäisy ja aikainen puuttuminen ovat yleensä korjaavia toimenpiteitä huomattavasti helpompia, edullisempia ja toimivampia. Kohdennettuja toimia tässä selvityksessä mainittujen nuorten tavoittamiseksi ja tukemiseksi tarvitaankin edelleen ja entistä kattavammin. Huomattava on myös se, että tukea kaipaavia nuoria voi löytyä lähes mistä tahansa ryhmästä – ei siis pelkästään niin sanotuista riskiryhmistä – ja erityisesti näissä tapauksissa heitä voi olla merkittävästi vaikeampi tunnistaa. Ei myöskään voida yksioikoisesti olettaa, että kaikki nuoret todella kuuluvat niihin riskiryhmiin, joihin he esimerkiksi tilastotiedon perusteella näyttävät kuuluvan – ryhmien sisällä saattaa joissain tapauksissa olla enemmän vaihtelua kuin ryhmien välillä. On siis pidettävä mielessä, että kaikki vähävaraisten perheiden lapset eivät liiku vähän ja että ulkomaalaistaustaisten nuorten joukossa on lukuisia aktiivisia liikunnan harrastajia. Jotta apua tarvitsevat nuoret tunnistetaan onnistuneesti ja jotta he todella saavat kaipaamaansa tukea, tarvitsemme yhä sujuvampaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken kuin myös joustavia ”siltoja” eri toimintojen välille. Vain tällä tavalla nuorisotoimijoilla on kattavammat mahdollisuudet antaa yksilöllisempää tukea sitä tarvitseville nuorille.

37

7 LIITTEET LIITE 1. TAULUKKO NUORILLE MAHDOLLISISTA LIIKUNTAPALVELUISTA HELSINGISSÄ

38

**Eri toimintojen käyntikerrat laskettu eri tavoin ja eri aikaväleiltä, luvut suuntaa antavia. Pääasiassa huomioitu säännöllinen toiminta Helsingissä.

39

8 LÄHTEET Ahonen, Timo, Hakkarainen, Harri, Heinonen, Olli J., Kannas, Lasse, Kantomaa, Marko, Karvinen, Jukka, Laakso, Lauri, Lintunen, Taru, Lähdesmäki, Liisa, Mäenpää, Pasi, Pekkarinen, Heikki, Sääkslahti, Arja, Stigman, Sari, Tammelin, Tuija, Telama, Risto, Vasankari, Tommi & Vuori, Mika (2008) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Noudettu 21.8.2015 osoitteesta http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/1477-Fyysisen_aktiivisuuden_suositus_kouluikaisille.pdf.

Aira, Tuula, Kannas, Lasse, Tynjälä, Jorma, Villberg, Jari, Kokko, Sami (2013) Nuorten liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä – onko mitään tehtävissä? Liikunta & Tiede 50, 4/2013.

Alsuhail, Faris & Högnabba, Stina (2015) Nuorten terveys- ja hyvinvointierot Helsingin suurpiirien välillä.

Kouluterveyskyselyn tarkastelu paikkatietomenetelmin. Tutkimuskatsauksia 3/2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Noudettu 20.8.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/15_05_20_ Tutkimuskatsauksia_3_Alsuhail%26Hognabba.pdf.

Biddle, Stuart, Fox, Kenneth R., Boutcher, Stephen H. (2003) Physical Activity and Psychological WellBeing. Routledge: London.

Eräkorpi, Jyrki (2013) Yhdessä liikkumaan 4 jatkohanke 2014–2016.

Keskinen, Vesa & Högnabba Stina (2015) Lapset ja nuoret. Julkaisussa Helsingin tila ja kehitys 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Noudettu 24.8. osoitteesta http://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunginvaltuusto/Helsingin-tila-ja-kehitys-2015.pdf.

Keskinen, Vesa & Nyholm, Anna Sofia (2012) Nuoret Helsingissä 2011. Vapaalla, koulussa, vaikuttamassa.

Tutkimuksia 2012:3. Helsingin kaupungin tietokeskus. Noudettu 24.8.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/ hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/12_12_11_Nuoret_helsingissa_2011_p.pdf

Keskinen, Vesa (2001) Kiirettä pitää. Kaverit, koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsingissä 2000. Tutkimuksia 2001:10. Helsingin kaupungin tietokeskus.

40

Harrastushaku (2015) Harrastushaun internet-sivusto. Noudettu 25.9.2015 osoitteesta http://www.harrastushaku.fi.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2012) Liikuntastrategia 2013–2017. Noudettu 25.9.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/static/liv/2013/liikuntastrategia20132017.pdf.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Avustukset. Noudettu 27.8. osoitteesta http://www.hel.fi/www/ liv/fi/seurat/avustukset/avustukset.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Kohdennetut liikuntaryhmät. Noudettu 7.9.2015 osoitteesta http://easysport.fi/kohdennetut-liikuntaryhmat/.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Esittely. Harrasteliikuntaa yläkouluikäisille. Noudettu 25.8.2015 osoitteesta http://funactionnuorille.fi/esittely/.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Esittely. Nuorten yhteiskuntatakuu- eli NYT -hanke houkuttelee liikkumaan. Noudettu 25.8.2015 osoitteesta http://nytliikunta.fi/esittely/.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) FunAction -liikuntaneuvonta. Noudettu 25.8.2015 osoitteesta http://funactionnuorille.fi/liikuntaneuvonta/.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Jump in – nuorten liikuntaneuvonta. Noudettu 25.8. osoitteesta http://nytliikunta.fi/nuorten-liikuntaneuvonta/.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) Liikuntaseurat. Noudettu 7.9.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/ www/Helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/liikuntaseurat.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto (2015) NYTliikunta Jump in – nuorten liikuntaneuvonta. Kevään 2015 yhteenvetomonisteita.

41

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus (2015) Hyvä vapaa-aika -kehittämis- ja tutkimushankkeen internet-sivut. Noudettu 25.9.2015 osoitteesta http://vapari.munstadi.fi.

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus (2015) Operaatio Pulssi! Noudettu 25.9.2015 osoitteesta http:// lansipulssi.munstadi.fi ja http://koillispulssi.munstadi.fi.

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus (2015) Talousarvioehdotus 2016, liite 1. Nuorisolautakunnan pöytäkirja 06 / 28.5.2015. Noudettu 7.9.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/static/public/hela/Nuorisolautakunta/Suomi/Paatos/2015/Nk_2015-05-28_Nlk_6_Pk/A8B40C95-2492-4755-BC97-F709EA4EF23E/ Liite.pdf.

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus (2015) Aluepalvelujen osaston seminaari 12.2.2015.

Helsingin kaupungin nuorisolautakunta (2015) Esityslista 5/2015. Noudettu 26.8. osoitteesta http://www. hel.fi/static/public/hela/Nuorisolautakunta/Suomi/Esitys/2015/Nk_2015-05-12_Nlk_5_El/91B6FC31492B-4ED8-AB1D-94603901CFD6/Nuorisolautakunnan_lausunto_valtuutettu_Hakasen_ym.pdf.

Helsingin kaupungin tietokeskus (2015) Helsingin tila ja kehitys 2015. Noudettu 25.8.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunginvaltuusto/Helsingin-tila-ja-kehitys-2015.pdf.

Helsingin kaupungin tietokeskus (2014) Helsinki alueittain 2014. Noudettu 19.8.2015 osoitteesta http:// www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_02_23_Hki_alueittain2014_verkko.pdf.

Helsingin kaupungin tietokeskus (2015) Maahanmuuttajanuorten liikuntatottumukset kouluterveyskyselyssä Helsingissä.

Helsingin kaupungin tietokeskus & nuorisoasiainkeskus (2014) Koko väestö ja nuoret ikäryhmittäin sekä 10-17-vuotiaat ruotsinkieliset vuodenvaihteessa 2013/2014. Nuoret alueittain 2014. Noudettu 25.8. osoitteesta http://www.hri.fi/fi/dataset/helsingin-nuoret-alueittain-2014.

42

Helsingin kaupunki (2009) Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2009–2012. Tiivistelmä.

Helsingin kaupunki (2013) Strategiaohjelma 2013–2016. Noudettu 18.8.2015 osoitteesta http://www.hel.fi/ static/taske/julkaisut/2013/Strategiaohjelma_2013-2016_Kh_250313.pdf.

Helsingin kaupunki (2014) Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2013–2016. Toimeenpanosuunnitelma.

Helsingin kaupunki. Ei päiväystä. 7. luokalla alkava painotettu opetus kouluittain. Noudettu osoitteesta http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/perusopetus/mita-opiskellaan/painotettu/painotettu7.

Helsingin läntinen nuorisotyöyksikkö (2015) Lännen liikunta. Projektisuunnitelma 2015.

HNMKY (2015) HNMKY:n internet-sivut. Noudettu 7.9.2015 osoitteesta http://www.hnmky.fi/.

HNMKY (2015) Yökoris. Noudettu 7.9.2015 osoitteesta http://www.hnmky.fi/nuoret/yokoris/.

Högnabba, Stina, Mattila, Pirjo, Ranto, Sanna, Kortelainen, Jeremias (2015) Katsaus helsinkiläisnuorten hyvinvointiin 2015. Työpapereita 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Icehearts ry (2013) Icehearts pähkinänkuoressa. Noudettu 26.8.2015 osoitteesta http://www.icehearts.fi/ icehearts.html.

Icehearts ry (2013) Pitkäkestoista turvaa. Noudettu 26.8.2015 osoitteesta http://www.icehearts.fi/toimintamme.html.

Kaikkonen, Risto, Mäki, Päivi, Hakulinen-Viitanen, Tuovi, Markkula, Jaana, Wikström, Katja, Ovaskainen, Marja-Leena, Virtanen, Suvi & Laatikainen, Tiina (2012) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot.

Raportti 16/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino Oy.

43

Kokko, Sami & Hämylä, Riikka (toim.) (2015) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2.

Maijala, Hanna-Mari & Pasanen, Sanna (2015) Matalan kynnyksen liikunnallinen iltapäivätoiminta. EasySport-hankkeen toteuttaminen ja kehittäminen vuosina 2010–2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 300. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likes.

Moisio, Pasi (2012) Nuorten syrjäytyminen – mistä on kyse? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Noudettu 31.8.2015 osoitteesta http://www.slideshare.net/THLfi/pasi-moisio-tervesos-2012?qid=e756bd0a-4832-4f13-92c1-338acc25c1e4&v=default&b=&from_search=1.

Myllyniemi Sami & Berg Päivi (2013) Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Noudettu 10.9.2015 osoitteesta https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2014/05/Nuoria_liikkeell%C3%A4_ verkko.pdf.

Mäkinen, Tomi (2010) Trends and Explanations for Socioeconomic Differences in Physical Activity. Noudettu 11.9.2015 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20337/trendsan.pdf?sequence=2.

Nuorten hyvinvoinnin tietokanta ja tietokeskus (2015) Nuorten kokema riittävä lepo. Noudettu 29.10.2015 osoitteesta http://www.aluesarjat.fi/Nuortenhyvinvointi/?bmark=../DATABASE/MITTARIT/1_ELAMA_JA_ TERVEYS/ET12_lepo&lang=FI&qr=Indikaattori%3A%22Koulutus%3A%22Sukupuoli%3A%22Vuosi%3A&case=db.

Nuorten hyvinvoinnin tietokanta ja tietokeskus (2015) Viikossa vapaa-ajalla harrastettu liikunnan määrä.

Noudettu 7.8.2015 osoitteesta http://www.aluesarjat.fi/Nuortenhyvinvointi/graph/Graphpage.aspx?ma=ET14_liikuntatottumuksetB&path=../QUICKTABLES/MITTARIT/1_ELAMA_JA_TERVEYS/&ssid=15090210281113&Gedit=False&case=qt#top.

44

Nuorten hyvinvointikertomus (2015) Liikuntatottumukset. Noudettu 3.9.2015 osoitteesta http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/elama-ja-terveys/liikuntatottumukset.

Opetushallitus (2015) Liikkuvat koulut. Noudettu 19.10.2015 osoitteesta http://www.liikkuvakoulu.fi/kouluhakemisto.

Opetushallitus (2015) Ideoita luokille 7–9. Noudettu 19.10.2015 osoitteesta http://www.liikkuvakoulu.fi/ ideat/luokille-7-9/.

Probst, Michel, Knapen, Jan, Poot, Greet & Vancampfort Davy (2010) Psychomotor Therapy and Psychiatry: What’s in a Name? The Open Complementary Medicine Journal 2010 vol. 2, 105–113.

Ramboll Suomi (2012) Arviointiselvitys Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiseen vuosina 2009–2012 suunnattujen kaupunginhallituksen erillisrahojen vaikuttavuudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2013) Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10.

Talala, Kirsi, Härkänen, Tommi, Martelin, Tuija, Karvonen, Sakari, Mäki-Opas, Tomi, Manderbacka, Kristiina, Suvisaari, Jaana, Sainio, Päivi, Rissanen, Harri, Ruokolainen, Otto, Heloma, Antero & Koskinen, Seppo (2014) Koulutusryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot edelleen suuria. Suomen Lääkärilehti 36/2014 vsk 69.

Taloustutkimus Oy (2015) Helsingin kaupungin liikuntavirasto. Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen. Taloustutkimuksen tekemä kyselytutkimus ja raportti Helsingin kaupungin liikuntavirastolle.

Taponen, Harri (2014) Helsinki ja nuoret. Välähdyksiä nuorisotyön ja nuorten toimintaympäristöihin. Helsingin nuorisoasiainkeskus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014) Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus. Noudettu 19.8.2015 osoittees-

45

ta https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointipolitiikka/elinolot-ja-hyvinvointi/syrjaytyminen-ja-osallisuus/nuorten-syrjaytyminen/huono-osaisuuden-ylisukupolvisuus.

UKK-instituutti (2015) Liikunta ja mieliala. Noudettu 1.10.2015 osoitteesta http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunta_ja_sairaudet/mieliala.

Valtioneuvoston kanslia (2015) Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Noudettu 18.8.2015 osoitteesta http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82.

Vertiö, Kati (2012) Voimaa liikunnasta -pienhanke. Monikansallisten tyttöjen voimaantuminen liikunnan avulla. Tutkimusta ja sen tuloksia esittelevä PowerPoint -esitys. Monaliiku ry.

Wickström, Katja, Haikkola, Lotta & Laatikainen, Tiina (2014) Maahanmuuttajataustaisten nuorten terveys ja hyvinvointi. Tutkimus pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaisista nuorista. Työpaperi 17/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kuvat: Seppänen, Elisa s. 33 Muut nuorisoasiainkeskuksen kuvapankki.

46