5 minute read
Retket englanniksi
Advertisement
Helsingin kaupunki halusi toteuttaa kesällä toimintaa lapsille ja nuorille myös englannin kielellä. Stadin nuorisoseurat lähti mukaan yhteistyökumppaniksi retkiä ja kerhoja toteuttamaan. Kesän aikana lapset ja nuoret pääsivät nauttimaan neljästä retkestä ja neljästä kerhosta.
Suomenlinna Fortress
Kokoonnuimme aurinkoisena päivänä kahden ohjaajan kanssa odottelemaan neljää retkeläistä Kauppatorin Keisarinnankiven eteen. Sovittu saapumisaika jo häämötti, eikä lapsia vielä näkynyt. Onneksi mukana oli Nuorisoseuran huivien lisäksi paperille tulostettu iso logo, jota heiluttelemalla bongattiin kaksi ohitse kulkevaa retkeläistä. Algerialais veljekset loistivat kohteliaisuudellaan ja olivat innoissaan retkestä, vaikka olivat jo käyneet Suomenlinnassa. Vitsailimme että he voivatkin sitten kertoa meille paikasta.
Kello oli jo reilusti yli sovitun kokoontumis ajan ja meidän lautta saapui satamaan, kun totesimme että kaksi muuta lasta jäivät tulematta.
Suomenlinnassa oli aamupäivästä ihanan rauhallista, kun kävelimme kohti ensimmäistä pistettä, desinfiointiainetta käsiin hieroen. Koska Suomenlinnan opastukset eivät sopineet meidän aikatauluun tai budjettiin, päätin ennen retkeä suunnitella meille reitin, katsoa netistä “hot spot:it” ja kertoa lyhyesti niiden historiasta.
Pysähdyimme ensiksi Suomenlinnan kirkon eteen. Innostuimme ohjaajien kanssa vieläkin enemmän, kun huoma-
simme miten kiinnostuneita veljekset olivat kirkon historiasta ja sen monesta muutoksesta. Heidän toiveesta kävimme myös kirkon sisällä, jossa ihailimme historiallisia kuvia.
Jatkoimme kohti Linnanpihaa ja Ehrensvärdin hautaa. Tietenkin kävimme matkan varrella tutkimassa tunnelin, missä samalla otimme kuvia ja kerroimme hieman Ehrensvärdistä. Historiapläjäys päättyi hautamonumentin ihasteluun. Nuorin veljeksistä kokeili saada miekkaa käsiinsä ja vitsailin hänelle “jos saat sen, niin sinusta tulee kuningas”. Onneksi tiesi mistä tarinasta oli kyse.
Haudan lähistöllä oli pari tykkiä ja sehän vetosi. Jatkoimme siis retkeä kohti suurempia tykkejä, kerroimme samalla myös niiden historiasta, kokeilimme jos saisimme niitä toimimaan ja otimme kuvia.
Aurinko alkoi jo hieman paahtamaan kun kävelimme käsidesiä hieroen Kuninkaanporttia päin. Seikkailun tuntua syntyi kun onnistuimme eksymään hieman vallien ja tunnelien väliin. Jouduimme lopuksi kiipeämään yhden vallin yli saavuttaakseemme Kuninkaanportin. Valhalla ravintolan aromit herätti kuitenkin kovan nälän ja väsymys alkoi tuntua, joten päätimme mennä syömään lohikeittoa läheiseen kahvila Piperiin, minkä his
toriasta kerroimme matkalla käsidesiä taas läträten.
Koska suunniteltu retki oli tehty ja vielä oli parisen tuntia aikaa, veljekset saivat toivoa mitä seuraavaksi tehdään. Heitä kiinnosti käydä Suomenlinna- sekä lelumuseossa, mitkä olivat sopivasti paluumatkalla. Ensin pojat menivät kahden ohjaajan kanssa Suomenlinna-museoon ja sen jälkeen kävin heidän kanssa lelumuseossa, tai omasta mielestäni painajais-museossa. Se oli täynnä vanhoja nukkeja, yksi ilman silmiä, toinen suoraan Annabel elokuvasta. Seasta löytyi myös suloisia leluja jotka muistuttivat omaa lapsuutta ja mitä joskus vanhempien lapsuuden leluista on löytänyt. Pojatkin tunnistivat joitain ensimmäisiä konsolipelejä.
Aikaa jäi vielä nauttia hieman helteisestä Suomenlinnasta ja ihastelimme rannassa joutsenia, kunnes lähdimme takasini Kauppatorille tyytyväisin mielin ja muistoin päivästä.
Haltiala “The Farm”
Lounasaikaan kokoonnuimme ohjaajien kanssa Rautatientorin kivimiesten eteen odottelemaan kuutta retkeilijää. Ihmettelimme askelien määrää mitä Suomenlinnan reissulla keräsimme. Itselleni kertyi yli 30,000, joten emme ihmetelleet miksi jalat tuntui hieman raskaalta sinä päivänä. Paikalle saapui samat veljekset ja kaksi uutta nuorta. Bussimatka Haltialaan kesti reilut puoli tuntia, mutta aika meni nopeasti pienen innon ja tutustumisen myötä.
Perille saavuttua ihastuimme heti karvaisiin lehmiin jotka nautiskelivat Haltialan nurmi pelloista satojen lampaiden kanssa. Vaikka olikin jo lounasaika, kova nälkä ei vaivannut ketään ja päätimme käydä katsomassa kaikki eläimet mitä tilalta löytyi. Lapset pääsivät rapsuttelemaan isoa vuohta, joka otti mielellään heidän rapsutuksia vastaan aidan läpi. Myös kolme possua löytyi laiskottelemassa.
Kävimme Vantaanjoen varrella bongailemassa kaloja, sudenkorentoja ja ihmeteltiin syvän sinisiä, sudenkorennon tapaisia ötököitä mitä ei tunnistettu. Jälkeenpäin tutkin että ne olivat Neidonkorentoja. Oli ihanaa nähdä lasten nauttivan luonnosta ja hetkestä.
Kun nälkä alkoi yltyä menimme syömään Wanhaan pehtooriin, jossa annokset olivat hieman isompaan nälkään. Pidimme siis hieman pidemmän tauon ja latailimme akkuja.
Haltialassa oli tarjolla myös poniratsastusta sekä hevoskärryajelu, mutta koska veljekset olivat ainoat jolle poniratsastus soveltui, päätimme että he ratsastavat ja kaksi vanhempaa lasta saavat hevoskärryajelun. Emme löytäneet aluksi hevosta, mutta se oli juuri ajelulla. Veljekset ehtivät jo ratsastaa ponilla pienet kierrokset ja tulivat sitten mukaan katsomaan hevosta.
Upea karamellinvärinen Suomenhevonen mutusteli heinää ja kärryssä meitä tervehti mukava vanhempi herra, joka ystävällisesti tarjosi meille kaikille ajelun kahden lapsen hinnalla. Hänellä juttua riitti ja kertoi, että Veikko – 10-vuotias hevonen – on esiintynyt muutamassa elokuvassa ja TV-sarjassa, joten saimme olla staran kyydissä. Lapset esitti myös paljon kysymyksiä samalla kun nautimme Veikon voimakkaasta vauhdista ja voi että sitä riemun määrää. Hevosen omistaja teki hieman pidemmän kierroksen meille ja mentiin vielä kovempaa vauhtia pienellä nurmialueella. Riemu ja jutustelu kesti lähtöpaikkaan asti ja hyppäsimme kiittäen pois kyydistä. Omistaja toivoo kovasti että moni tilaisi tai tulisi hänen hevosajelulle, sillä Veikon ulkoiluttaminen on jäänyt vähiin eteenkin nyt tämän vuoden puolella.
Aika Haltialassa päättyi pian ja pienen vapaan oleskelun jälkeen kävelimme takaisin bussipysäkille ja kohti retken päätöspaikkaa Rautatientoria.
Sini-Kadrin Padilha
Korkeasaari
Aurinkoinen päivä ja kauppatori toivotti retkeläiset tervetulleiksi retkelle Korkeasaareen. Mukana oli toki myös ohjaajat odottamassa retkeläisiä. Ennen laivan lähtöä ehdimme katsoa Korkeasaaren karttaa ja miettiä, mitä eläimiä haluaisimme nähdä.
Laivamatkan aikana ehdimme ihastella kaunista Helsinkiä meren suunnasta.
Korkeasaareen saavuttua lähdimme katsomaan saaren asukkeja. Ensin toki laitoimme käsidesit ja kävimme läpi saaren käytösohjeet.
Kesäinen päivä kuitenkin väsytti myös asukkaista, joten useissa aitauksissa ei juuri liikettä näkynyt. Onneksi muutama eläin jaksoi viihdyttää myös meitä katsojia hassuilla tempuilla. Terrario-osastolla käärmeet ja liskot onneksi olivat tarkan katsojan näkyvillä.
Pienen eväshetken jälkeen pääsimme tutustumaan eläimiin myös oppaan johdolla. Tiesitkö, että kamelin kyttyrä on oikeasti rasvaa ja se kuuluisa vesi on kätketty kamelin verenkiertoon? Opimme myös, että hirvi on Suomen vaarallisin eläin ja että korppi on oikeastaan aika viisas eläin.
Iltapäivän jälkeen hyppäsimme uudelleen laivan kyytiin ja matkustimme takaisin Kauppatorille. Mukava ja aurinkoinen retkipäivä päättyi vilkutuksiin ja loppufiiliksiin.
Ilmailumuseo
Vantaalla, lähellä lentokentää, on ilmailumuseo. Museossa on sota- ja siviili-ilmailuun liittyviä koneita ja muita lentämiseen liittyviä asioita. Ilmailumuseossa meillä oli mukana asiantunteva opas, jonka johdolla pääsimme tutustumaan näyttelyyn.
Museossa on todella monipuolisesti esillä aina varhaisimmista uudempiin koneisiin. Toki uusimmat ja isoimmat koneet kuvan muodossa. Muutama vanhempi kone näytti kyllä siltä, ettei ihan ensimmäisenä olisi uskonut laitteen pysyneen joskus ilmassa.
Kierroksen aikana kuulimme paljon tietoa ilmaisun historiasta ja esillä olevista koneista. Valitettavasti koneeseen ei sisälle päästy, mutta ulkopuolelta pystyimme koneita ihailla. Opaskierroksen päätteeksi ehdimme vielä hetken ihastella upeita koneita ja tutustua näyttelyyn.
