Ohjaajan leirikokemus koronan aikana

leirikokemus ohjaajana

Kun kuulin, että Luova Lava –leirit järjestetään myös kesällä 2020, ensimmäinen tunteeni oli helpotus. Koronakevään aikana tuli vietettyä niin paljon aikaa yksin, että jopa itseni kaltainen ”omasta ajasta nautiskelija” alkoi toden teolla kaivata toisten seuraa sekä arjen rytmiä ja rutiineja. Kun pariin kuukauteen elämässä ei juuri muuta ollutkaan kuin omaa aikaa, tuntui kerrassaan ihanalta ajatukselta päästä tapaamaan uusia ihmisiä – niin ohjaajakollegoita kuin leiriläisiäkin.

Koin toki helpotuksen tunnetta myös taloudellisessa mielessä. Kevään poikkeusolot vaikuttivat monien kesätyösuunnitelmiin: omasta ystäväporukastani vain yksi sai lisäkseni töitä, kahden jo sovitut työt peruttiin, ja kolme ei saanut mitään vastauksia lukuisista työpaikkahauistaan huolimatta. Koin itseni onnekkaaksi, että saatoin palata minulle jo aiemalta kesältä tuttuun leiriohjaajan pestiin.

Toinen päällimmäinen tunteeni oli innostus. Työskentelin viime kesänä ensimmäistä kertaa leiriohjaajana, ja koin työn niin mielekkääksi, että päätin palata seuraavankin vuonna, mikäli se suinkin olisi mahdollista. Tutustuin taas leiriviikkojen aikana upeisiin ihmisiin: ensinnäkin yhteistyö ohjaajakollegoideni kanssa sujui erinomaisesti, ja heidän kanssaan oli ilo työskennellä. Lisäksi moniin lapsiin ehti jo muutaman päivän aikana tutustua hämmästyttävän hyvin. Välillä nauroimme mahat kippurassa ja sitten taas juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Jokaisen leiriviikon jälkeen olin paitsi tyytyväinen ja onnellinen – leiripäivät olivat hauskoja, mutta myös intensiivisiä – mutta samalla hieman haikein tunnelmin vilkutin heipat ihanille leiriläisille, joihin olin saanut tutustua.

Etukäteen minua hieman jännitti, miten saisimme koronatilanteen huomioitua leireillä juuri oikealla tavalla. Käytän ilmaisua ”juuri oikealla tavalla” siksi, että pidin toki äärimmäisen tärkeänä turvallisen ja hygieenisen ympäristön varmistamista. Toisaalta arvotin suuresti myös sitä, että lapset saisivat toteuttaa itseään luontaisilla tavoillaan ja pitää hauskaa – onhan kyseessä kuitenkin kesäleiri, joka on monen lapsen mukaan heidän kesänsä ehdottomia kohokohtia.

Kaikki sujui kuitenkin hyvin: ensimmäisen aamun aamupiirissä teimme leirin yhteiset säännöt, ja tässä yhteydessä sivusimme muun muassa hygieniakäytäntöjen merkitystä ja oikean sisään- ja uloskäyntioven käyttöä. Totesimme, että leikkiminen on mahtavaa ja sitä tulemme tekemään paljon – mutta tällä kertaa voisimme pyrkiä välttämään kaikenlaisia paini- ja ”kasa”leikkejä.

Leiriläiset omaksuivat sovitut käytänteet hyvin – onhan kulunut kevät erikoisjärjestelyineen ja koulujen sulkemisineen ollut heillekin outoa ja samalla hyvin opettavaista aikaa. Ennen kaikkea pidimme kuitenkin hauskaa. Leiriviikkojen viimeisinä päivinä useampi lapsi tuli vetämään hihasta ja kiittämään ”parhaasta Luova Lava -leiristä ikinä”. Ohjaajana tämä on luonnollisesti paras mahdollinen kiitos. ”Nähdäänhän ensi vuonnakin leireillä?” kysyttiin – ja siihen vastasin epäröimättä: ”Toivottavasti nähdään, se olisi mahtavaa!”

Nette Salonen