Ostyposti 2-2021 Näyttelyextra

OSTYPOSTI Jäsenlehti 2/2021

a r t x e y l e t t y Nä t y l e t t y ä n n u Oul 1 2 0 2 .

9.-11.7

SISÄLLYSLUETTELO NÄY TTELYEXTRA

OSTY tiedottaa

4

Puheenjohtajalta

6

Oulun näyttely kuvina

10

Miten ostyläiset pärjäsivät?

23

25

14

Oulun Iloisen Koiran näyttelyiden kehätoimitsijaharjoitteluissa

Best in Show kerrynterrieri Samba

30

32

Kasvattajat tutuksi Kennel Bullbugbear Nina Paakkari

Tuomari esittely Markku Kipinä

2

8

Lähtisikö sitä talkoilemaan?

22

Viilennystuotteet tekivät kauppansa

28

Elskaraisten helteinen näyttelyviikonloppu

OSTYPOSTI

Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti www.oulunseudunterrieriyhdistys.net Toimitus: Henna-Maria Lohiniva Petra Kämäräinen

Mainostajaksi Ostypostiin?

Kannen kuva: Katri Pintamo-Kenttälä

Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti Ostypostista voi ostaa erikokoisia mainospaikkoja.

Toimituksen osoite: ostylehti@gmail.com Otamme vastaan juttuja ja kuvia tulevia lehtiä varten sähköpostitse.

Lehden tekoon saa osallistua kaikki jäsenet!

Ostettavissa on mainospaikkoja 1/1, ½ ja ¼ koossa.

Hinnat ja lisätietoja ostylehti@gmail.com

Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa ja materiaalin viimeinen toimituspäivä on 11.11.2021 Löydät meidät myös Facebookista OSTY ja Instagramista @osty_terrieri

3

OSTY tiedottaa

!

Paulan Pop-UP näyttelytreenit ja pentutreffit alkavat taas.

Pyörivät pienryhminä kertamaksuilla, seuraa ilmoittelua!

! !

!

www.evaraus.fi/OSTY löytyy portaali josta voi ostaa hallille yksittäisiä käyntiaikoja tai kuukausipassin olipa jäsen tai et.

Vuoden 2022 Nord näyttelyn näyttelytoimikuntaan haetaan toimikuntalaisia. Näyttelyn järjestävät yhdessä OPKY OSTY OSN ja OKK. Ilmoittaudu ja ota yhteyttä virve.sipola@gmail.com.

Klinikkapäiviä ja uusia kursseja on tulossa, seuraa ilmoittelua OSTYn fb ryhmässä ja nettisivuilta!

!

4

OSTYn elokuun 2022 ryhmäja KV -näyttelyihin etsitään toimikuntalaisia. Ilmoittaudu ja ota yhteyttä virve.sipola@ gmail.com

JOS OLET HALUKAS ALOITTAMAAN JOTAIN KURSSIA MITÄ MEILLÄ EI OLE TAI ON ALKANUT JO TAI HALUAT JATKAA ESIM. AKSAA LAITA VIESTIÄ TOPPILANHALLI@GMAIL.COM KATSOTAAN MITÄ KEKSITÄÄN

5

Puheenjohtajalta Pääkirjoitus

Vuosi on taas yli puolessa välissä. Vaikka korona on ollut mukana arjessamme, pystyimme järjestämään ryhmänäyttelymme, sekä KV ja NORD näyttelyt. Kiitos tästä suuresta ponnistuksesta teille kaikille jäsenille!

Yhdistyksemme talkoolaismäärät olivat huikean suuret ja toivottavasti lisää ilonaihetta saadaan postiivisesta tuloksesta, kun näyttelyiden kulut on kuitattu. Vallitsevasta tilanteesta johtuen koiramäärät jäivät alemmaksi kuin ennen koronaa, mutta ymmärrettävästi jokaisen pitää harkita tällä hetkellä osallistumistaan julkisiin tapahtumiin. Itse olen iloinen, että näyttelyt mahdollistivat myös jäsenistölle lähinäyttelyt, jotka saattoivat osalle jäädä kesän ainoaksi.

tyy intohimo tehdä asioita aina ja aina vain paremmin ja paremmin. Mielestäni OSTYn näyttelyt ovat pieniä yksityiskohtia myöten hienosti mietittyjä ja toteutettuja. Juuri siihen tarvitsemme sekä toimikuntalaisia, että talkoolaisia.

Kaikki se työ mitä te yhdessä teette OSTYn hyväksi, palautuu yhdistykselle monella eri tavalla. Näyttelyiden tulot mahdollistavat Toppilan hallin ylläpitoa. Katto pään päällä mahdollistaa ympärivuotisen harrastamisen. Lisäksi tulot mahdollistavat kouluttajien palkkaamisen. Meillä on kaksi palkattua kouluttajaa, Tiina ja Jenni. Lisäksi meillä on ostopalveluna kouluttajia, jotka täydentävät sitä koulutusta mitä me itse jäseninä pystymme pitämään. Meillä on ollut myös onni saada tänä kesänä uusia kouluttajia pitämään kiinnostavia kursseja! Tulojen myötä on mahdollisuus hankkia esimerkiksi uusia esteitä agilitykentälle ja miettiä kentän pohjan parantamista. On myös mahdollisuus tukea jäsentemme kouluttautumisia esim. toimitsijoiksi ja tuomareiksi. Tulot mahdollistavat monen eri lajin monipuolisen harrastamisen ja ennen kaikkea myös kurssi- ja jäsenmaksujen pitämisen kohtuullisena. Uskon, että tulot näkyvät meidän jokaisen harrastajan lompakossa siinä, että kustannuksiltaan kaikki toiminta on pyritty pitämään kaikkien saatavilla.

Jokaisen näyttelytoimikunnan jäsenen työpanos vuoden aikana on ollut täyttä timanttia, ja jokaisen talkoolaisen työpanos on ollut oikea helmi. Itse rakastan näyttelyiden järjestämistä. Rakastan sitä viimeisten viikkojen kuhinaa, vaikkakin viime hetken muutokset tekevät pahimmillaan hulluksi. Rakastan sitä hetkeä kun näyttely käynnistyy ja ihmiset tulevat alueelle, tuomarit alkavat arvostelemaan ja kehätoimitsijat tekevät työtänsä. Nämä ovat niitä hetkiä jolloin tietää, että jokainen uneton yö ja jokainen tunti, jonka näyttelylle on uhrannut, on ollut sen arvoista. Tiedän, että osalla ensikertalaisista tuntuu välillä lähes painajaismaiselta, kun paineessa pitäisi tehdä mustasta valkoista ja pystyä taikomaan vesisade auringoksi, mutta uskon, että jatkamalla työskentelyä sinnikkäästi seuraavissa näyttelyissä myös kokemuksen myötä löy-

Kaikista suurin palkka ryhmänäyttelystä oli meidän porukan yhteen hiileen puhaltaminen. Vaikka hetkellisiä notkahduksia saattoi 6

olla itse kullakin monen päivän näyttelymaratonissa, itselleni jäi päällimmäisenä mieleen se hyvä fiilis, joka oli kentällä. Ihmiset tervehtivät toisiaan, juttelivat vieraiden kanssa, menestyjille hurrattiin ja toisia kannustettiin. Mielestäni se olikin yhdistystoimintaa parhaimmillaan. Toisen venyminen toisessa kohti kiritti toista tekemään vähän enemmän panosta myös omalta osaltaan. Tämä henki kun saadaan pysymään läpi vuoden, luo se meille kaikille upean loppuvuoden. Itsekkin olen yrittänyt antaa jäsenille sitä mitä halutaan ja saada mielenkiintoisen kurssikattauksen syksylle ja yrittää syöttää kurssia kurssin tilalle, jos tarjonta ei vastaa kysyntää.

Tiina ja Jenni ovat innostuneena odottaneet syksyä ja jo lyhyen loman aikana heillä oli ikävä kurssilaisiaan. Henna-Maria on auttanut mainosten teossa, ja olen ihastellut toinen toistaan hienompia mainoksia. Koko hallitus on tehnyt töitä ja ideoinut, miettinyt ja keksinyt yhdistyksen toimintaa, ja ylpeästi kyllä muistan kertoa eri kokouksissa yhdistyksemme aktiivisuudesta.

ja sinnikkäällä porukalla järjestänyt treenejä ja kokeita. Käyttöpuolen tuloksia uskon jäsenistöllemme tulleen tämän korona vuoden aikana enemmän kuin aikoihin. Onnittelut kaikille menestyneille!

Jatketaan edelleen samallalailla! Yhdessä olemme enemmän ja yhteistyöllä saamme rakennettua aina vain paremmat puitteet harrastustoiminnallemme.

Hyvä OSTY! Hyvä me!

Virve ja staffijengi

Ja tätä innostuksen ilosanomaa on vienyt omalta osaltaan eteenpäin yhdistyksen MEJÄ- ja vesiriistaharrastajat, jotka ovat ydinporukkansa johdolla treenanneet vaativissa maastoissa ja ilmoissa kesän aikana, ja saaneet huikean hienoja tuloksia aikaiseksi.

Omat kokeemme täyttyivät myös nopeasti!

Ulla on järjestellyt aktiivisesti mäyräkoirille toimintaa, joita jäsenistössämme on mukava määrä. Kaikki uusi toiminta on tervetullutta ja on hienoa kuinka Ullakin heitti idean ilmaan: ”Mitäpä ajattelette, jos järjestäisin..”

Ja mehän peukutimme asiaa heti.

“Rakkaus on ikuista” Esta 2008-2021

Samoin LUT-porukka on edelleen pienellä 7

LÄHTISIKÖ SITÄ TALKOILEMAAN?

Selviäisimmeköhän talkoolaisvastaavan hommasta? Virve löi lisää vettä kiukaalle ja kannusti eteenpäin, joten ei muuta kuin hihat heilumaan. Pikkuhiljaa palapeli alkoi hahmottua, vaikka olimme ajoittain hieman epätoivoisiakin.

Mitähän siellä pitäisi tehdä ja osaanko minä?

Meneeköhän siellä koko päivä? Voikohan omaa koiraa esittää ollenkaan? Näin ajattelimme kun OSTYn ryhmänäyttelyyn alettiin huhuilla tekijöitä.

Virve rohkaisi ja kannusti ilmoittautumaan mukaan. Ennen pitkää huomasimme olevamme mukana näyttelytoimikunnassa.

Kokemusta meillä kummallakaan ei ollut näyttelyn järjestämisestä, mutta näyttelyistä ja talkoilusta toki jo useiden vuosien ajalta.

Monien vaiheiden jälkeen alkoi varmistua, että näyttely voidaan järjestää. Olimme ottaneet ryhmäkehät vastuullemme ja montaa iltaa mietimme eri teemoja ja innostus kasvoi kasvamistaan. Alkoi tuntua siltä, että kyllä tästä selvitään yhdessä. Kukkasponsorit, työpaikka ja lähipiiri oli jo jallitettu mukaan toteuttamaan visiota — teema oli kirkkaana mielessä. Mitä jos ottaisimmekin lisähommaa? Näyttelytoimikuntaan etsittiin yhä lisää vastuuhenkilöitä.

Näyttelypäivän lähestyessä maalattiin vielä viimeisiä ryhmäkehien kylttejä ja rakensimme excel-palapeliä talkoolaisista, joita saimme kasaan pikkuhiljaa. Toki jännitimme viimeiseen saakka onko porukkaa tarpeeksi ja pärjätäänkö tällä määrällä oikeasti. Lisätalkoolaisia olisi tarvittu vähän joka tehtävässä.

8

Lähtisimmekö talkoilemaan uudelleen? Ehdottomasti! Näin kuulimme muidenkin toteavan ja joku jo kuulosti olevan vapaaehtoinen seuraavan näyttelyn toimikuntaankin.

Päivien aikana tuli tutuksi uusien hyvien tyyppien kanssa ja ainakin meidät yllätti se kuinka mukavaa puuhaa tämä kaikenkaikkiaan oli.

OSTYllä on paljon jäseniä, joista vain murto-osa oli mukana talkoilemassa tänä vuonna. Toivottavasti tämä kirjoitus saa sinutkin mukaan ensi kerralla, vaikka jopa toimikuntaankin saakka. Yhdessä kaverin kanssa mikään pesti ei tunnu ylivoimaiselta. Apuja saimme mekin konkareilta joka käänteessä.

Kiitos vielä kaikille supermukavasta ryhmiksestä — tämä porukka rokkasi. Nähdään ensi kerralla! Me aiomme todellakin olla mukana.

Talkoolaisten infokanava perustettiin whatsappiin meidänkin verenpaineen tasaamiseksi. Näin saimme tarvittaessa kaikki talkoolaiset kiinni ja pystyimme reagoimaan tarpeisiin nopeasti. Tämä kanava osoittautuikin monessa hetkessä kullanarvoiseksi ja saimme pienellä porukalla ongelmat ratkaistua ilman, että ne näkyivät näytteilleasettajille. Tieto kulki myös kentän ja toimiston välillä tätä kanavaa pitkin. Saimme myös tuulettaa kanavalla hyviä palautteita.

Terveisin, Tiina Somero ja Katja Pirkola

Näyttelypäivä itsessään rullasi yllättävän nopeasti. Koko talkooporukka pisti parastaan hymyhuulilla ja fiilis oli yhtä aurinkoinen kuin kelikin. Kommelluksiakin sattui, mutta hyvä fiilis kantoi niidenkin yli ja näkyi myös näyttelyvieraille.

9

OULUN NÄYTTELYT KUVINA Heinäkuussa 9-11.7.2021 Äimäraution ravirata täyttyi tuhansista ja taas tuhansista koirantassuista, kun Oulun näyttelyt saatiin järjestettyä vuoden tauon jälkeen. Kymmenien kehien ja näyttelytelttakylien muodostelmat sekä yleinen iloinen näyttelykuhina oli toivottu näky pitkästä aikaa.

Oulun näyttelytunnelmiin pääset palaamaan vielä kerran Ostypostin näyttelyekstran mukana.

Paahteisen viikonlopun täytti haukunta, iloinen puheen sorina ja kehistä kuuluvat voittajien riemun kiljahdukset. Hyvin sujuneen näyttelyviikonlopun onnistumisen takasivat useat kymmenet reippaat talkoolaiset. Mukana talkoilemassa oli myös runsas joukko ostylaisia. Auringon lailla hymyillyt ja ystävällinen talkooväki sai kiitosta kävijöiltään.

Hellekelit päättyivät sunnuntaina ukkosmyräkkään. Näyttelyviikonloppu vaihtelevine säineen jäi varmasti ikimuistoisena mieleen ainakin sateen ja ukkospuuskan keskellä näyttelyitä purkaneelle väelle.

10

11

12

Teksti: Petra Kämäräinen Kuvat: Petra Kämäräinen, Katri Pintamo-Kenttälä 13

MITEN OSTYLÄISET PÄRJÄSIVÄT? Pepen kanssa osallistuimme ensimmäistä kertaa näyttelyyn lauantaina 10.7 Äimänraution raviradalla. Tavoitteena oli selvitä ensikertalaisina hengissä.

Näyttelytreenejä oli takana vaihtelevalla menestyksellä kolme ja jännitys oli todella korkealla.

Kuinka ollakkaan, kaikki odotukset ja salaiset toiveet palkittiin kun Pepe (Siirihiiren Creme Cappuccino) voitti täysin yllättäen lauantaina koko potin ollen rotunsa paras.

Sunnuntaina mahtava menestys jatkui PU2 ja varasertin ja nord-varasertin arvoisesti.

Voidaan sanoa, että olemme näyttelykärpäsen puraisemia!

Mira ja Pepe

CurlyCo Hippodrome alias Bono Rotu: Irlannin vesispanieli Oulu, kv- näyttely 10.7.2021, Nuorten luokka, ERI,1, PU3, SA, VARASERT, VARA-CACIB, Kriisk Kalvo tuomarina.

Oli Bonon ensinäyttely.

Anne

14

Pe 9.7.2021 Oulu ryhmis, tuom. Jose Homem De Mello, Portugali Sileäkarvainen kettuterrieri Shoutinghill Nobody’s Fool AVO ERI1 SA PN1 SERT MVA ROP

La 10.7.2021 Oulu KV, tuom. Maarit Hassinen Sileäkarvainen kettuterrieri Shoutinghill Nobody’s Fool AVO ERI1 SA PN1 CACIB ROP Sileäkarvainen kettuterrieri Wolfheart Unlike Any Other AVO ERI1 SA PU1 SERT MVA CACIB VSP

Su 11.7.2021 Oulu Nord, tuom. Miguel Navarro Munoz, Espanja Sileäkarvainen kettuterrieri Wayward Rainman VAL ERI1 SA PU1 NORD SERT ROP Sileäkarvainen kettuterrieri Shoutinghill Nobody’s Fool AVO ERI1 SA PN1 NORD SERT VSP Katariina

15

Tarvitseeko aina mennä merta edemmäs kalaan?

Tässä tapauksessa ei tarvinnut! Keskikokoinen pippuri & suola-värinen snautserini Reko (Fearless Fellow Fire) valioitui 5-vuotiaana tämän kesän Oulun NORD-näyttelyssä. Aiemmat sertit tulivat päivää aiemmin Oulun KV-näyttelystä ja ensimmäinen kaksi vuotta aiemmin Oulun NORD-näyttelystä.

Miksi siis kulkea maita ja mantuja, kun omat näyttelyt palkitsevat näin ruhtinaallisesti?!

Viikonlopun saldona Reko sai tulokset ERI-1 SA, PU-1, SERTI, CACIB, VSP ja ERI-1 SA, PU-1, SERTI, NORD-SERTI, FI MVA, ROP. Eipä ole ennen juhlittu tällaisilla tuloksilla ja fiilis oli kyllä sen mukainen: Itkeä tirautin parit onnenkyyneleet kehän jälkeen ja käsien tärinä ei meinannut millään loppua. Kehän laidalla onniteltiin reilusti puolin ja toisin ja roturajojen ulkopuoleltakin naureskeltiin hyväntahtoisesti liikutukselleni. Reko sai ansaitusti onnittelijoilta rapsutuksia ja paljon koirankarkkia hyvästä käytöksestään kehässä.

Näyttely oli hyvin järjestetty ja tiukat, mutta hyvin ystävälliset järkkärit portilla pitivät koirattomat pois näyttelyalueelta, kuten oli jo ennakkoon ilmoitettu. Tilaa oli reilusti joka puolella ja koirat pystyivat liikkumaan rennosti ilman tiukkoja kohtaamisia. Kuumuus oli uskomaton ja onneksi sunnuntainen ukkoskuuro tuli vasta myöhemmin iltapäivällä, joten selvittiin vain ihon palamisella. Näyttelyn jälkeen Reko pääsi vilvoittelemaan veteen ja olipa ihana itsekin ottaa päivä-unet yhdessä koiran kanssa kuitenkin niin rankan viikonlopun pääteeksi.

Merja

16 16

Nimi: Tipulin Suska “Ruska” Rotu: pienimünsterinseisoja Oulu KV 10.7.2021: JUN ERI1, SA, PN2, VARA-SERT Tuomari: Cochetti Francesco Oulu Nord 11.7.2021: JUN ERI1, SA, PN1, SERT, NORD SERT, VSP Tuomari: Marinne Holmli Ruskan ensimmäiset näyttelyt ja eka serti sekä vielä nord serti ois nyt taskussa.

Noora Nimi: Nemma’s Zero Point “Papu” Rotu: australianterrieri Ryhmänäyttely 9.7.21 PU1, SA, VSP, VET ROP, tuomari Cochetti Francesco.

KV-näyttely 10.7. PU2, SA, VET ROP, tuomari Tschokkinen Jetta.

Anita

Silkkiterrieri HeJW-19, FI MVA Sweetsilky Lucky Adventuress valioitui Suomen muotovalioksi: * Oulun ryhmänäyttely 9.7. 21. Tulos AVOERI, AVK1, PN2, SA, SERT, MVA. Tuomari Francesco Cochetti.

Valioitumista täydensi seuraavat tulokset: * Iloisen koiran kv-näyttely 10.7.21. Tulos AVO-ERI, AVK1, PN2, SA, CACIB. Tuomari Matti Luoso. * Iloisen koiran Nord-näyttely 11.7.21. Tulos AVO-ERI, AVK1, PN2, SA, NORD VARA-SERT. Tuomari Jose Homem De Mello.

Kasvattajat: Tarja Väyrynen ja Pirjo Taskinen. Omistaja: Pirjo Taskinen Kuva: Pertti Nissinen 17 17

Minun jackrusselliuros, Lalli (Let’s Rock Voice Of Finland) oli mukana Oulun näyttelyissä, peräti 4 eri näyttelyssä: 9.7. RN ERI 1 PU2 SA 10.7. KV ERI 2 SA 10.7. JRT ERIKOIS ERI 4 11.7. NORD ERI 1 PU2 SA NORD VARA-SERT Moona Alila esitti koiran kun itse olin kehishommissa.

Anu ja Lalli

Subterraneans Nepit SJRT ry:n erikoisnäyttely PPEK2 KP, tuomari Markku Kipinä Jackrussellinterrieri Subterraneans Nepit elikkä meiän Nepi-tyttönen kävi lauantaina 10.7.2021 SJRT ry:n erikoisnäyttelyssä ja tuli sieltä kahden kauniin ruusukkeen ja uuden lempparilelun kanssa kotiin. Oli siinä lahjapussukassa muutaki, Nepi löysi sieltä vielä viikkoa myöhemmin herkkuluunki ennen kuin omistajat ehti laittaa tyhjäksi luulemansa pussukan kierrätykseen. On se hyvä kun toisella nenu toimii eikä herkku menny hukkaan!

Näyttelypäiväksi oli omistajilla harmillisesti sattunu päällekkäin ystävien häät ja vaikka pitkään suunnitelmissa olikin häistä livistäminen hetkeksi ja juhlavaatteissa kehähetken näkeminen, tämä suunnitelma kaatui kun vihkiminen oli just samaan aikaan. Tietenki! Näinhän ajoitukset menee aina. Siinäpä sitte omistajat, äiti varsinki, vilkuili koko iltapäivän puhelinta odottaen kasvattajalta jotain viestiä siitä, miten näyttelyssä on menny. Alkuillasta kasvattaja ehti kiireisen näyttelypäivän lomassa laittaa viestiä, että Nepi oli palkittu pikkupentujen nartuista toisena. Omistajathan ei vielä ymmärrä noista palkinnoista sen kummemmin mitään, mutta Nepillä oli menny hienosti päivä, se oli tärkeintä.

Kasvattaja kertoi Nepin ottaneen päivän aikana kaiken uuden vastaan omana iloisena ja hulvattomana itsenään, semmoinenpa se meiän pikkunen on. Odottelukin oli kuulemma mennyt hyvin, vaikkakin asiassa saattoi auttaa helle…

Helena 18 18

Kiitoksia jälleen kerran Ostylle hyvin järjestetystä näyttelystä!

Onneksi vielä löytyy tarpeeksi ahkeria ihmisiä näyttelyitä järjestämään. Minun aikani talkoisiin alkaa olla jo ohi - ainakin, jos ilmoittautumiset “lähtevät lapasesta”.

Neljän westien laitto kehäkuntoon vie vanhalta voimat, mutta kun on niin mukavaa olla mukana!

Rollaattorilla olen aikonut viimeiset kehät kiertää, joten täytynee ottaa selvää, onko se sallittua. Onneksi osa kasvattieni omistajista on täysillä mukana ja esittävät itse koiransa.

Kiitoksia heille!”

Alppilaakson Last Call To Manchester Alppilaakson Happy Boy Born In Lockdown

Val Alppilaakson Last Call To Manchester PU-2 Jun Alppilaakson Happy Boy Born In Lockdown “Iivari” PU-3, vara-sert Avo Alppilaakson Heart Of Gold “Lumi” ERI/Avo Alppilaakson Queen Of Hearts “Viti” ERI/ROP-kasvattaja, Alppilaakson Irja

Karkeakarvainen kettuterrieri Foxbone Guild eli tutummin Urho pääsi tänä kesänä osallistumaan ensimmäisiin näyttelyihin omistajansa kanssa.

Molemmille ensimmäinen kerta oli uutta ja jännittävää, mutta todella tyytyväisiä olemme saatuihin arvosteluihin ja mukavaan viikonloppuun. Nyt Urhon on hyvä suunnata katseet kohti muita kokeita, yhtä kokemusta rikkaampana!

Emma 19 19

Sweetsilky Starboy ”Väinö” Rotu: Silkkiterrieri Oulu KV 10.7.2021 VAL1 ERI SA PU1 ROP & CACIB Tuomari: Matti Luoso Omistajat: Eveliina Lassila ja Miika Kivirinta

Oulu Iloisen koiran Nord näyttely 11.7.2021 Sweetsilky Little Lionheart ”Leevi” silkkiterrieri Avo eri sa ROP, SERT, NORD SERT Tuomari: Homem De Mello Jose Omistaja: Anne Juntunen & Konsta Rönty Kasvattaja: Tarja Väyrynen

Viikonlopun näyttelyssä sunnuntaina 11.7.2021 staffordshirenbullterrieri Double Star’s Lingonberry “Typy” AVO ERI1 SA PN1, sert, nord sert ja VSP Tuomarina oli Navarro Munoz Miguel, Espanja Riikka

20

Staffordshirenbullterrieri Double Star’s Winter Wonderland om.

Eveliina Parviainen & Virve Sipola 9.7.21 PU2 sert 10.7.21 PU2 va-sert vara cacib 11.7.21 PU1 VSP nord sert & sert ja uusi FI MVA Staffordshirenbullterrieri Double Star’s It Takes Two to Tango om.

Kunnari Jaakko, Anja ja Jenni PU3

Staffordshirenbullterrieri S&FI CH Funjoy’s Angel Of Lapponia Om. Mila Pitkänen 9.7.21 ROP ROP-vet RYP4 ja BISVET-2 10.7 PN3 ROP-vet 11.7 ROP-vet Staffordshirenbullterrieri FI CH HeJW-17 Diamonds of Blanch Pegaso om Virve Sipola ja Anu Lahtinen VSP

Staffordshirenbullterrieri Double Star’s kasv Virve Sipola ja Paula Kauppinen-Suikki ROP-kasv 1 kp Virve

21

VIILENNYSTUOTTEET TEKIVÄT KAUPPANSA Oulun näyttelyviikonlopun aikaan kuhina kävi suositulla Findogsin myyntiteltalla.

Linda Findogsilta kertoo, että paahteisesta kelistä huolimatta näyttelyviikonloppu sujui hyvin.

- Koirien kanssa paikalle tulleet jaksoivat mukavasti ostoksillakin käydä, vaikka keli oli niin armoton, Linda iloitsee.

Findogsin suosituimpia tuotteita olivatkin säähän sopien erilaiset viilennystuotteet.

Myös turkinhoitotuotteet ja -aineet tekivät kauppansa.

Suomen suvi vaihtelevine säineen toi oman huipennuksensa Findogsin näyttelyviikonlopulle.

- Näyttelyn päätteeksi Findogsin osastoa purettaessa saatiin melkoinen loppuhuipennus päälle sattuneesta ukkoskuurosta. Onneksi ei tullut suurempaa tuulimyräkkää! Linda kertoo.

Jos Oulun näyttelyissä Findogsin osastolla vierailu jäi välistä, tapaa Findogsin väen elokuussa Iisalmen näyttelyissä.

- Tämän jälkeen odotellaankin mielenkiinnolla, kuinka syksyn hallinäyttelyiden käy ja pystytäänkö niitä järjestämään. Verkkokauppaa pyöritämme parhaamme mukaan eli ainakin sitä kautta on tuotteita saatavilla. Ja toki liike on meillä täällä Ähtärissä auki myös arkisin.

Teksti ja kuva: Petra Kämäräinen 22

OULUN ILOISEN KOIRAN NÄYTTELYIDEN

KEHÄTOIMITSIJAHARJOITTELUISSA (9-11.7.2021) Näyttelyharrastus tuli kuvioihin mukaan v. 2016 kun ensimmäinen jackrusselimme Lupu pärjäsi yllättävän hyvin Oulun silloisessa näyttelyssä (JUN ERI 2 SA). Itse en tuolloin voinut kuvitellakaan esittäväni koiraa, koska jännitys oli lamaannuttava, joten mieheni Kari esitti koiran ja arvostelulomakkeelle saatiinkin maininta ”junior handler”. Tästä hieman kimpaantuneena ajattelin, että näin ei voi jatkua, vaan että pitää ottaa selkoa missä näyttelytottumusta voisi treenata ja että kuinka näyttelyissä kehät toimivat. Se, etten tiennyt juuri mistään mitään aiheutti itselleni kovan jännityksen ja lamaannuksen kehän laidalla.

Tavoitteeksi asetin itselleni, että: 1. Treenaan koirien kanssa näyttelytottumusta, kunnes homma näyttää sujuvan melko mallikkaasti.

Tämä oli kohtalaisen helppo tehtävä, koska Ostyllä on hyvin näto-treenejä tarjolla kokeneiden harrastajien vetämänä.

23

2. Otan selville mitä näyttelyssä tapahtuu ja hakeudun alan koulutukseen

Hakeuduin Ostyn puoltamana Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiirin kehätoimitsijakoulutukseen, joka järjestettiin 4/2019. Koulutus oli kaksipäiväinen tuhti tietopaketti, jonka jälkeen kokelaan tulee itsenäisesti hakeutua kehätoimitsijaharjoittelijaksi viiteen eri näyttelyyn, ennen kuin pätevöityy.

Tässä tuli mutkia matkaan koronapandemian ja peruttujen näyttelyiden vuoksi, mutta pääsin kuin pääsinkin aloittamaan harjoittelut nyt Oulun näyttelyissä. Oulussa olin harjoittelemassa perjantaina ryhmänäyttelyssä, lauantaina kansainvälisessä näyttelyssä ja Jackrusselleiden erikoisnäyttelyssä sekä sunnuntaina Nord-näyttelyssä. Sain harjoitella kirjurin, tulospalvelun päivittäjän, kehänpyörittäjän tehtäviä sekä kaikkea muuta mitä päivän aikana kehässä eteen tulee. Lisäksi kehätoimitsijat huolehtivat jokaisen osallistujan hyvinvoinnista ja etenkin Oulun näyttelyiden paahteisen sään vuoksi muistuttelimme tuomaria veden juonnista ja pyysimme koiria odottamaan varjossa tai foliopeitteiden alla.

Minulla on vielä jäljellä yksi harjoittelukerta, jonka aionkin suorittaa tässä kesän aikana. Tämän jälkeen voin anoa Kennelliitolta kehätoimitsijan lupaa.

Summa summarum, voin sanoa, että kehätoimitsijan työ on erittäin mielenkiintoista ja monipuolista. On opettavaista seurata, kuinka tuomari käsittelee ja kuvailee koiraa sekä millaisen arvostelun koira saa. Työssä pääsee läheltä seuraamaan eri rotujen yksilö- ja ominaisuuseroja ja voi vain todeta kuinka paljon koirarotuja onkaan.

Onneksi tuomari arvioi muutakin kuin koiran ulkonäköä, myös terveys ja luonnepuoli huomioidaan ja sitä varten tuomarilla on oma lomakkeistonsa.

Anu Väänänen

Kuvat: Petra Kämäräinen 24

BEST IN SHOW KERRYNTERRIERI SAMBA 1. Kerro itsestäsi: kuka olet, mistä tulet, millainen koiraharrastustausta sinulla on ja mikä sai teidät lähtemään juuri Ouluun näyttelyihin?

Moikka! Olen Krista Pirttinen ja asustelen Uudellamaalla Tuusulassa. Ensimmäinen koira ja samalla kerry tuli perheeseeni keväällä 2000 ja siitä lähtien olen pyörinyt koiranäyttelymaailmassa. Nykyisen koirani myötä olen tutustunut uusiin harrastuslajeihin ja olen aktiivisesti mukana oman rotuyhdistyksen toiminnassa.

Oulussa olen käynyt pari kertaa aikaisemminkin näyttelyissä, mutta tänä vuonna liikkeelle sai maailman tilanteesta johtuva pitkä näyttelytauko ja täällä etelässä lähialueilla olevien näyttelyiden peruuntuminen heinäkuussa. Iso merkitys oli myös pitkämatkalaiselle se, että Oulussa järjestettiin yhden viikonlopun aikana kolme näyttelyä, joista edes yhdessä oli ryhmäkilpailut.

2. Kerro koirastasi: virallinen nimi, kutsuma nimi, ikä, rotu, mikä sai sinut aikoinaan valitsemaan juurikin hänet koiraksesi, onko millainen näyttelytausta, kisailetteko muissa lajeissa.

Koirani on 6,5-vuotias kerrynterrieri uros Samba, viralliselta nimeltään Slievemish All Is About Me. Täytyy tunnustaa, että minä en oikeastaan valinnut koiraani, vaan ehkä niin päin että koira ja sen kasvattaja minut. Olimme Samban kasvattajan Tiina Hallsténin kanssa jo alustavasti puhuneet pennusta, mutta asia eteni omasta puolestani vasta kun edeltävä kerryni siirtyi sateenkaarisillalle jouluna 2014, lähes 15-vuoden iässä. Noin kuukautta myöhemmin olin yhteydessä Tiinaan, että olen virallisesti kiinnostunut ottamaan häneltä pennun; uros tai narttu, ei niin väliä, kunhan on koira ja kerry. Oli hyvä, että en aikanani tehnyt sen tarkempia päätöksiä koiran sukupuolesta tai muusta, koska viralliseen nimeen viitaten Samba oli ainoa pentu, joten valinnan varaa ei tässä tapauksessa hirveästi ollut, muuta kuin ”ota tai jätä”. Lop25

putulos tiedetään ja olemme Samban kanssa tyytyväisinä toteuttaneet oman elämämme ”all is about me” -mentaliteettia viimeiset 6,5 vuotta :) Jo Sambaa ottaessani oli selvää, että näyttelyissä käydään enemmänkin, jos vaan koiralla on edellytykset siihen. Halusin myös näyttelyllisesti tehdä asioita, mitä en edellisen koirani kanssa koskaan tehnyt, kuten käydä ulkomailla näyttelyissä.

Nyt onkin sitten tullut kierrettyä kaikki Pohjoismaat, Baltia, sekä Valko-Venäjä, että Venäjä.

Sitten kun matkustaminen muuttuu jälleen vapaammaksi, kuka tietää mihin tiet vievät.. ennen sitä, maakuntamatkailu Suomessa jatkuu :) Toinen harrastuslajimme on toko, jota sitäkin olemme treenanneet pennusta saakka. Kehitys ei tosin ole ollut yhtä vauhdikasta kuin näyttelyissä eli katsotaan milloin uskaltaudumme kisakentille. Toko on kuitenkin ollut hyvä valinta toiseksi lajiksi koiralle, jossa on elämää kuin pienessä kylässä; ihan aina kun ei voi mennä tukka tuubilla joka suuntaan vaan on pitänyt opetella rauhoittumaan ja keskittymään. Hyvää treeniä myös omistajalle.

3. Millaisilla tavoitteilla lähditte Ouluun perjantain ryhmänäyttelyyn? Miten päivä meni? Millainen rotutuomari oli ja millainen ryhmäkilpailun tuomari oli? Olitko yllättynyt? Missä luokassa kilpailitte? Oliko omassa luokassanne monta koiraa?

Jo ilmoittautumisvaiheessa tavoitteena oli päästä ryhmäkilpailuun, kun ne kerran järjestetään ja saada mahdollisesti ryhmäsijoitus. Aikataulujen myötä tämä käsitys vahvistui, koska ryhmänäyttelyyn ei oltu ilmoitettu muita kerryjä kuin Samba. Sehän tosin ei vielä tarkoita mitään, jos koira on ainoana rodussaan tai luokassaan, vaikka miten olisi valioluokan koira ja titteleitä pitkä rivi, kyseessä kun on arvostelulaji ja kauneus on katsojan silmässä.. tämä on joskus opittu kantapään kautta :) Rotutuomarina meillä toimi italialainen all rounder Francesco Cochetti. Hän oli miellyttävä ja tutki vauhdikkaasti ja asiantuntevasti koirani.

Yhdistetyn ryhmän 3/4 ryhmäkilpailun arvosteli niin ikään all rounder, Jose Homem De Mello Portugalista. Ilmeisestikin maailman tilanteesta johtuen hän pysytteli etäämmällä arvioidessaan ryhmän koiria ja kävi oman näkemykseni mukaan tarkastelemassa yksittäisiä asioita eri koirista; meiltä hän tuli tarkastelemaan Samban ilmettä.

Kiitokset myös Best In Show -tuomari Markku Kipinälle!

Vaikka tämä ei meidän ensimmäinen ryhmäsijoituksemme ollutkaan, niin kyllä ryhmässä jatkoon pääseminen on aina iloisesti yllättänyt ja vielä enemmän jos sijoittuu, puhumattakaan ryhmän voittamisesta. Terrieriryhmä on mielestäni erittäin kovatasoinen Suomessa ja sitten kun sitä täydennetään vielä jollain muulla roturyhmällä, niin voi olla todella tyytyväinen neljän parhaan joukkoon pääsemisestä.

4. Millaisen arvostelun koirasi sai ja olitko siihen kaikin puolin tyytyväinen?

Samba sai mielestäni näköisensä arvostelun ja olen siihen tyytyväinen. Tiedän kohdat joista se voi saada kritiikkiä, enkä ole pettynyt jos näin käy.

Kun kehiä on kierretty jo jonkin aikaa, arvosteluista harvemmin jää erityisen positiivista tai negatiivista vaikutelmaa, lähinnä arvostelusta katsoo kohtaako tuomarin näkemys omani kanssa.

26

Toki, jos arvostelu on vaikka alle kymmenen sanan mittainen, niin siihen en olisi tyytyväinen vaikka siinä miten lukisi erinomainen. Välillä tuomareilta olisi myös kiva kuulla sanallisesti, mihin heidän tekemänsä valinnat perustuvat, varsinkin silloin kun kisaamassa on enemmän kuin yksi rotunsa edustaja.

5. Olitteko viikonloppuna muissa Oulun näyttelyissä? Jos niin miten meni? JA mikä oli parasta näyttelyssä? Ja mitä pidit Oulusta?

Olimme myös KV- ja Nord-näyttelyissä; näihinkään ei ollut ilmoittautunut muita kerryjä, joten tulos koko viikonlopulta oli paras mahdollinen.

En pysty sanomaan vain yhtä parasta asiaa; tottakai näyttelyn voittaminen oli iso juttu, mutta sen lisäksi matkaseurani oli erinomaisen mukavaa ja oli muutenkin kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa.

Näyttelyssä ollut vohveli/jäätelökoju tarjosi hyviä vohveleita ja yhtenä palkintovaihtoehtona ryhmänäyttelyssä oli pinkki-mustanauhainen mitali, josta olen edelleenkin lapsellisen innoissani, johtunee toki siitä, että pokaaleita, pyyhkeitä ja lahjakortteja on kertynyt jonkin verran vuosien aikana, mutta vasta yksi mitali! :D Muutamaan kertaan Oulussa käyneenä, kyseessä on kiva kesäkaupunki, jota säät suosivat tänä vuonna. Ei siis ollut meidän ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta kun Oulussa vierailimme.

Pitkä viikonloppu Oulun näyttelyissä oli siis mahdollisimman onnistunut, kiitos siitä järjestäjille, yhteistyökumppaneille ja tuomareille!

T. Krista & Samba

Kuvat: Katri Pintamo-Kenttälä 27

ELSKARAISTEN

HELTEINEN NÄYTTELYVIIKONLOPPU Teksti ja kuvat: Katri Pintamo-Kenttälä

Katri & Elska-muori ja muut: Olin etukäteen iloinnut kovasti ”superviikonlopusta”, johon oli OSTY:n oman ryhmänäyttelyn lisäksi saatu ympättyä KV, NORD ja vielä kirsikaksi kakun päälle rotumme oma erkkari samalle viikonlopulle.

Sujuvasti yritin parhaani mukaan olla sitoutumatta liikaa järjestelyihin, sillä olin tehtaillut viikonloppuun myös toistakymmentä ilmoittautumista koirilleni. Niin vain löysin itseni heti torstaina keskeltä iloista talkooboogieta, kun näyttelyalue nousi pystyyn Äimäraution keskikentälle lempeän kuumahkossa illassa.

Perjantain näyttely sujui Liminkashowsille hyvin ominaiseen lempeän leppoisaan tyyliin.

Valokuvasin iloiset ryhmävoittajat ja tuunasin puista kuvausseinäämme lisää viikonloppua varten. Lauantain auringonpaahde teki näyttelypäivästä melkoisen tukalan, varsinkin kun aamupäivän isohkon russelikehän lisäksi meillä oli järjestettävänä se oma rotunäyttely iltanäyttelynä. Sieltä hikisten tunnelmien lisäksi parhaana muistona jäi mieleen ensimmäisen kasvattajaryhmäni esittäminen tuloksella ROP 3. Sunnuntaina superviikonloppu paketoitiin meidän osalta upeasti, kun sijoitusurokseni Patu pokkasi paras uros-kehässä 3. sijan ja varasertin!

Sitä ukkoskuurojen keskellä suoritettua näyttelyn purkamista ei välttämättä muistele kovin lämmöllä kukaan, mutta olihan sekin omanlaisensa elämys upean superviikonlopun päätteeksi!

28

Hanna & Laku: Ensimmäisestä kerrasta jäi mukava muisto ja kipinä näyttelyihin syttyi. Takana meillä oli muutamat mätsärit, jotka auttoivat hahmottamaan mitä näyttelyissä tapahtuu. Päivä oli pitkä ja odotteluun osasi sen puolesta varautua. Alueella olisi voinut olla jotain opasteita, sillä ensikertalainen sai vaellella ympäriinsä hahmottaakseen alueen.

Meille suurin apu oli ehdottomasti oman kennelin porukka. Järjestelyt olivat loistavat ja ilman niitä olisimme olleet helteessä hukassa parin tunnin jälkeen. Muutenkin tilaisuuden sosiaalinen puoli yllätti positiivisesti. Teltat ja yhteiset kokoontumiset loivat tunnelmasta paljon yhteisöllisemmän kuin olin odottanut. Toisia kannustettiin ja tsempattiin. Juhlavuoden kunniaksi tarjottu skumppa ja kakku kyllä kruunasivat päivän. Niin kivaa oli, että lähdetään ehdottomasti pian uudelleen!

Anna & Pepsi: Keväällä näyttelyiden varmistuttua päätin ilmoittaa koirani kaikkiin neljään Oulun näyttelyyn, maksoi mitä maksoi, kun kerran lähellä olivat. Juhlavuoden erikoisnäyttelyyn kaivoin vielä vanhan räähkänkin (=veteraanin) naftaliinista kannatuksen vuoksi ja jos vaikka tuomari sattuisi tykkäämään vähän erilaisemmasta mallista.

Talven mittaan harjoittelimme nuoremman kanssa pönöykset kuntoon oman nätoryhmän kanssa ja edellisenä päivänä trimmattiin hännänpäät siistimmiksi.

Olin vielä itsekin lupautunut töihin näyttelyihin koko viikonlopuksi.

Näyttelyt vedettiin läpi erittäin helteisessä säässä, mahtavassa seurassa ja tunnelmissa. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli myös pyörähdettyä kasvattajaluokassa. Vaikka suurempaa menestystä ei tullutkaan, viikonloppu oli kaikkiaan mukava ja antoisa.

Niina & Hani + Ruusa: Hieman huolestuneena ja jännittyneenä tiirailin taivaalle säätiedotuksen hellettä seuraillen.

Olin ilmoittanut Oulun näyttelyn kehiin Ruusan ja Hanin. Kasvattaja Katri hienovaraisesti valaisi meitä sileiden tricolorien omistajia, että välttämättä tuomarit eivät osaa arvostaa kau-

29

nokaisiamme. Ajattelinkin ottaa näyttelyn mukavana uutena kokemuksena ja aluevaltauksena koiraharrastuksen saralla.

Perjantain talkoissa katselin näyttelyyn tulevia ihmisiä, ja mitä heillä oli mukana varusteena päivän koitoksiin. Jotain käryä toki jo olikin, mutta sain monta hyvää ideaa. Niin pakkasin aurinkosuojaa, jakkaran ja häkin (kalja)kärryihin sitä pitkää matkaa varten, mikä autolta oli kehän laidalle. Selässä oli vielä kylmäreppu, jossa litroittain juotavaa.

Sitä kuluikin kuumana päivänä paljon.

Siellä töröttelimme muina naisina ja koirina toisten seassa. Pienen hapuilun jälkeen löysin rotumme kehän ja sain tukijoukot ympärille (Katri ja Anna). Näyttelysanasto ei ollut minulle ennestään tuttua. Ajattelin vain, että köpötellään kehässä niin kuin muutkin ja koitan saada koiruuden pönöttämään oikein nätisti tuomariin päin - niinhän ne muutkin näyttivät tekevän!

Ensin tuli Hanin vuoro. Jonon jatkoksi vain, omalle paikalle. Hani antoi hienosti tuomarin koskea ja tunnustella. Yritin pysyä pois tieltä ja hymyillä kauniisti. Hani sai tuloksen JUN EH, ihan hyvä käsittääkseni. Mutta kehään ei tarvinnut kuulemma enempää mennä, koska jotkut toiset sai vielä parempia tuloksia. Näinhän se menee. Ruusa tuntuikin osaavan homman jo ennestään. Tuomari katteli ja tunnusteli Ruusankin höpötellen teltassa olevalle kirjurille. Tulos oli AVO EH. Siihen jäi meidän matka sillä kertaa.

Sitten siirrettiin kimpsut ja kampsut uuden kehän reunalle, jossa alkoikin seuraavat pöhinät.

Rotuerkkari ja oikein juhlien kera! Hienosti oli laitettu kukat, kakut ja kuohuvatkin. Katri oli ilmoittanut Hanin tähän sessioon ja pian taas ringissä kierrettiin. Tulokseksi saimme jälleen JUN EH. Näistä tuloksista voisi varmasti joku mielensä pahoittaa, etenkin mainetta ja kunniaa kaipaava. Minulle oli parasta huomata se, että koirani eivät yrittäneet syödä tuomaria tai ketään muutakaan ja molemmat ovat oikein lempeitä ihmisrakkaita ja tervepäisiä russeleita.

Itse antaisin niistä ominaisuuksista parhaan mahdollisen arvosanan.

Illan kruunasi vielä kasvattajien kisa. Hanikin pääsi vielä kertaalleen kehiin Elskaran sakin mukana. Ei siinä jengi ehtinyt isommin treenailla yhteen liikkumista saatikka mitään muutakaan, mutta hienosti koirakko sijoittui kolmanneksi!

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja kuuma, mutta mukavaa oli. Paljon tuli uutta tietoa ja sai nähdä hienoja koiria. Yhteenkuuluvuuden tunne välittyi telttakylästä. Naurua ja porinaa kuului joka suunnasta. Luulen, että vaikkei mainetta ja kunniaa isommin tullut, saatamme vielä tälle vuotta näyttelyissä käydä mukavalla porukalla!

30

KASVATTAJAT TUTUKSI Viime lehdessä kennel High Voltagesin Heini Kelloniemi toivoi kuulevansa lisää bullterriereiden kasvattamisesta. Nyt kasvatustyöstään kertoo kääpiöbullterriereiden kasvattaja Nina Paakkari Kennel Bullbugbear’sista.

Ensimmäisen kääpiöbullterrierin tapasin Englannissa ollessani opettajaharjoittelussa reilu 20 vuotta sitten, kun kävimme bullmastiffeja kasvattaneen tutun kanssa kyläreissulla.

Siellä tämmöinen jalonkaunis munapää oli bullmastiffien kaverina.

Olen kasvattanut bullmastiffeja aikaisemmin ja kääpiöbullterrieri tuli siihen rinnalle “eläkevuosien koiraturvaksi”. Ensimmäinen kääpiöbullterrierini osoittautui loistavaksi yksilöksi monella tapaa, ja kun perheessämme oli paikka toiselle kääpiöbullille, niin siitä se kääpiöbullterriereiden kasvatustyöni lähti.

Voisi luulla, että kaikki mieleenpainuvimmat muistoni liittyisivät menestymiseen ja sen myötä voittoihin, mutta kyllä ne muistot ovat vaan hyvin pieninä “murusina” ja lähtevät ihan arkisista asioista, niin hyvässä kuin pahassa. Toki kasvattien hienot saavutukset BH-kokeissa, luonnetesteissä, rallytokossa, noseworkissa, koiratanssissa, näyttelyissä ovat osoitus itselle, että kääpiöbullista on vaikka ja mihin.

Koirani ja kasvatustyöni on opettanut minulle nöyryyttä, hämmästelyä ja uuden oppimista. Kaikki ei vain mene aina niin kuin suunnittelisi tai näyttäisi paperilla.

Uudelle kasvattajalle antaisin ohjeeksi pitämään silmät ja korvat avoinna sekä säilyttämään uteliaisuuden rotua kohtaan. Ota myös opiksi virheistä. Hanki ystäviä, myös niitä kauemmin rodun piirissä olleita. Tärkeää on myös, että seisot päätöksiesi takana.

Tärkeimpänä bullterriereiden tulevaisuuden kannalta pidän luonteen ja terveyden, joiden eteen on tehtävää ja paljon.

Terrierirotu, jonka kasvattajasta olisi kiva kuulla enemmän on dandiedinmontin terrieri.

Kuvat: Nina Paakkari 31

TUOMARI ESITTELY -

MARKKU KIPINÄ Kerro jotain itsestäsi ja kuinka kaikki alkoi?

Olen tehnyt viimeisen työurani sote palvelujen johtajana ja sen puitteissa asunut eri puolilla Suomea. Kotoisin Oulun seudulta, mutta työskennellyt Pohjois-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja useammalla paikakunnalla Pohjois-Pohjanmaalla.

Viimeinen virkani oli Kuusamossa.

Sitä ennen olen toiminut yrittäjänä sekä virkamiehenä elinkeinojen kehittämisen sektorilla.

Koirien lisäksi olen myös harrastanut hevosia asuessani Lumijoella, hieman ratsastellut ja kasvattanut arabialaisia täysiverisiä. Matkustelu ja vieraat kielet ovat myös olleet intohimoni.

Mitä rotuja olet kasvattanut ja omistanut?

Olen aloittanut nuoruudessa koiraharrastukseni saksanpaimenkoiralla tottelevaisuuskoulutusten merkeissä. Näyttely”kipinä” iski paljon myöhemmin, noin parikymppisenä, ensimmäisenä rotuna tanskandoggi. Siitä se sitten lähti ja koiralauma alkoi kasvamaan moneen suuntaan, tuli yorkshirenterrierit ja englanninbulldoggi.

Kasvatustyötä ja näyttelyharrastusta olen tehnyt lähinnä “yorkeilla” ja silkkiterriereillä.

Olen omistanut myös upeita tanskandoggeja.

Saavutuksina noilla roduilla erikoisnäyttelyjen voittoja ja voittajatitteleitä jopa Maailman- ja Euroopan Voittajia. Perheen kasvaessa myös rotuja vaihtui ja tuli uusia. Perheessäni on ollut kiinanharjakoira, jackrusseleita, valkoisia länsiylämaanterrierejä, salukeja ja irlanninsusikoiria.

Viimeisimpinä rotuina olen kasvattanut hieman mopseja ja kiinanpalatsikoiria. Ja viimeisin koirani on ollut musta kääpiösnautseri. Nykyisin seurailen innolla tyttäreni toyvillakoiran kasvua ja kehitystä.

32

Kasvatustyö ja näyttelyissä käynnit saivat kuitenkin väistyä arvostelutehtävien ja vaativan virkatyöni vuoksi.

Onko sinulla rotu, josta haaveilet?

Jäin juuri eläkkeelle ja uusi arki alkanut Oulussa. Kaupungin keskustassa asuminen ja ahkeran tuomarityöskentelyn aiheuttama runsas kotoa poissaolo aiheuttaa sen, että tässä vaiheessa oman koiran hankinta ei ole järkevää.

Olen kova poika haaveilemaan ja on useita rotuja joita haluaisin omistaa. On kuitenkin järkevää pohtia sitä tilannetta millaiseen arkeen koira joutuisi ja siksi rodunkin pohdinta on tehtävä sitä kautta. Vaihtoehtoja on paljon ja elämäntilanne ja -tyyli sitten aikanaan ratkaisua rajaisi.

Milloin tuomarin urasi alkoi ja oliko ulkomuototuomari koulutukseesi jokin erityinen syy?

Näin jälkikäteen ajatellen olen alkanut valmistautumaan tiedostamattani ulkomuototuomariksi mennessäni ensimmäistä kertaa koiranäyttelyyn tanskandoggini kanssa. Olin päättänyt jo etukäteen, että seuraan siellä pari minulle tuntematonta rotua ja yritän ymmärtää, mitä tuomari koirista katsoo.

Sitten heti kotiin päästyä kiireesti noiden rotujen rotumääritelmien kimppuun ja sieltä vielä varmistusta näkemälleni. Ja tämä jatkui vuodesta toiseen.

Eli kouluttautuminen alkoi jo silloin kauan, kauan sitten. Näyttelyinto alkoi kasvamaan ja koiria ja rotuja tuli lisää. Kasvatustyö myös kiinnosti ja rotuihin perehtyminen vei kansainvälisempiin yhteistöihin. Menestystäkin alkoi tulemaan, ainakin joissakin roduissa, ja kiinnostus eri rotuihin vain kasvoi. Jossain vaiheessa ystäväni jo alkoivat minulle esittämään tuomarikoulutukseen pyrkimistä ja epävirallisten näyttelyiden tuomarointien kautta myös intoni tuomarityöskentelyyn kasvoi.

Ulkomuototomariksi olen pätevöity 1999, ensimmäisenä rotuna yorkshirenterrieri. Nykyisin arvostelen kaikkia rotuja.

Koronatilanne tietysti on hiljentänyt näyttelytoimintaa, mutta yleensä olen arvostellut aktiivisesti sekä kotimaassa että ulkomailla, useimmiten kuitenkin Pohjoismaissa, kun tuo työ on rajoittanut harrastusta eikä ole voinut matkustella aivan miten tahtoisi. Maita, joissa ainakin olen arvostellut tähän saakka Suomen lisäksi ovat Alankomaat, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Latvia, Liettua, Norja, Portugali, Puola, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Tanska, Ukraina, Venäjä, Viro sekä Euroopan ulkopuolella Australia, Etelä-Afrikka, Filippiinit, Intia, Israel, Japani, Kanada ja Libanon.

33

Mikä on tärkeintä tuomaroimisessa ja mikä pitää mielenkiintoa yllä tuomarointiin?

Ensinnäkin meidän on muistettava, että koiraharrastus on sosiaalista vapaaehtoista yhdessäoloa ja siksi harrastuksen kuuluu olla kaikille miellyttävä tapa viettää vapaa-aikaa koiriemme kanssa.

Tuomaroinnissa harrastajat tuovat koiransa rotumääritelmän mukaiseen arviointiin, eli tuomarin on johdonmukaisesti arvioitava koiran ulkomuotoa (karva ja väritys mukaan lukien), luonnetta ja liikkeitä rotumääritelmän vaatimusten mukaisesti.

Meillä kaikilla tuomareilla on oma historiamme ja rotutaustamme sekä kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien tuomat vahvuutemme.

Mielenkiintoa pitää yllä se, että jokaisessa näyttelyssä näet koiria, jotka aiheuttavat mielessä uudenlaisia ajatuksia ja tuovat myös haasteita. Myös se, että tuomari tietysti haluaisi nähdä jokaisessa näyttelyssä jokusen tosi hienon rotunsa edustajan. Ja kyllähän niitä näkee.

Itse olen saanut arvostella useissa eri maissa ja minulle erityisesti yhteiskuntatieteilijänä koiran ja koiraharrastukseen merkityksten seuraaminen sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti on tosi mielenkiintoista ja antaa puhtia jatkaa.

Mikä on mieleenpainuvin muistosi tuomariuran varrelta? Onko arvostelemiesi koirien joukosta jäänyt jotain koiria erityisesti mieleen, miksi? Onko koskaan käynyt niin, että kehään on astunut koira, joka on ensimmäisistä askelista lähtien vanginnut katseesi ja olet tiennyt, että tässä on päivän voittajakoira?

Mieleenpainuvia muistoja on tosi paljon, ehkäpä jokaisesta näyttelystä, jossa olen arvostellut, mutta vaikkapa viimeisessä näyttelyssäni kylmässä tuulisessa sateessa säässä eräs näytteilleasettaja esitti minulle 12 -vuotiasta hyväkuntoista veteraaniaan, jossa näin niin paljon rodunomaisia vahvuuksia ja yksityiskohtia, että melkein liikutuin. Rodun jälkeen omistaja tuli kertomaan minulle, että koira oli ollut nuorena mallikoirana minulle ja juuri samat asiat olin nytkin kehässä koirasta löytänyt. Lämmitti meidän molempien mieltä ja veteraaninkin häntä vielä heilui.

Katseenvangitsijoita aina silloin tällöin tulee ja joskus aivan kyynel ilosta silmäkulmaan vierähtää. Hieno tunne ja jättää ajatuksen, että tuskinpa toista tällaista tänään näen. Joskun näen, joskus en. Mutta tuollainen tunne on kyllä palkitsevaa päivän työstä.

Mikä on hienoin tai erikoisin paikka, minne tuomarointiura on sinut vienyt?

Olisi helppoa sanoa matkailusta pitävänä, että kaikki eksoottiset maat ovat upeita kokemuksia, mutta kyllä harrastuksemme vie meitä omassakin maassamme paikkoihin, jotka tekevät viikonlopuista hienoja kokemuksia.

34

Harrastuksemme vie meitä paikkoihin, jotka meiltä muutoin saattaisi jäädä käymättä ja jäisi sekin kokemus kokematta - niin Koti-Suomessa, naapurimaissa kuin kauempanakin.

Osa rotumääritelmistä on hyvin yksityiskohtaisia, osa taas suurpiirteisempiä. Onko sinulla joku tietty asia yleisesti rotumääritelmissä, jolle annat paljon painoarvoa koiria arvostellessasi?

Rotumääritelmä antaa kuvauksen tyypistä. Usein on myös haaste löytää se sieltä ja siksipä rotumääritelmiä on myös opittava lukemaan ja sanat tulkitsemaan. Määritelmiä on kirjoitettu eri maissa eri tavalla ja tulkinta antaa myös haasteita ja erilaisia tapoja työstää niitä.

Tyyppi ja rodun käyttötarkoitus on aina pidettävä mielessä ja sanoisin, että eri roturyhmät ovat hivenen omia maailmojaan myös määritelmän ja painoarvojen asettamisessa. Rotujen omilla erityispiirteillä rodun yksilöt osoittavat myös eroja ja vahvuuttaan rodun sisällä.

Jos ajatellaan tuomarin näkökulmasta, millaisissa asioissa kasvattajat voivat tehdä kompromisseja kasvatustyössään? Missä asioissa ei saa koskaan tinkiä? Mihin asioihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota?

Ainakaan kasvattajat eivät saa alkaa painottamaan rotumääritelmän vastaisia asioita positiivisina ja oikeina asioina. Virhe on aina virhe, mutta onko virhe palkintosijaa alentava ja kuinka paljon. Terveys edellä on mentävä ja siksi anatomia ja koiran elämään vaikuttavat asiat ovat tietysti kaikkien vaalittavia asioita. On sitten asioita, jotka ovat puhtaasti kauneus asioita, joilla ei itse koiran elämään ole niinkään merkitystä.

Arvostelun ja kasvatustyön lähtökohtana pitää aina olla rotumääritelmä. Onko jokin virhe lievä, vakava, erittäin vakava vai hylkäävä, sitä asiaa meidän jokaisen on kohdallamme opittava kirkastamaan.

Millä tavoin koiranäyttelyitä voitaisiin kehittää? Vai onko niissä mitään muutettavaa tai parannettavaa?

Mielestäni suomalainen näyttelykulttuuri on hyvää, laaja-alaista ja merkittävää yhteiskunnallisesti.

Meillä koulutetaan ja kehitetään toimintoja kaiken aikaa. Pidän osaamistamme ja näyttelytoimintaamme yhtenä parhaista maailmassa.

Mikä oli parasta heinäkuun Oulun näyttelyviikonlopussa?

Pitkästä aikaa saatiin kokoontua suuremmin ja kansainvälisemmin. Loppukilpailuja olisin toivonut, jotta oltaisiin nähty vuoden tasoa rotujen parhaissa. Oulu pisti parastaan!

Kuvat: Petra Kämäräinen, Katri Pintamo-Kenttälä , Markku Kipinä 35

Tulisitko kouluttamaan OSTY:lle?

Kiinnostaisiko sinua pop-up -tuntien tai pidempien kurssien vetäminen eri teemoilla?

Etsimme kouluttajia laajasti eri harrastuslajeihin ja toivomme, että juuri SINÄ tulisit meille kouluttajaksi!

Yhdistyksen jäsenyys ei ole kouluttamisen ehto.

Ole rohkeasti yhteydessä!

Ehdota kouluttamista joko lajivastaavalle, sihteerille tai puheenjohtajalle (tiedot yhdistyksen nettisivuilta) tai toppilanhalli@gmail.com 36