menestystarina

Paparao Uppalapati, Heikki Viika ja Jere Pulkkinen uskovat, että tiimin yhteistyö paranee entisestään, kun kollegat alkavat nähdä toisiaan ainakin maanantaisin toimistolla.

Keskustelu ja halu auttaa saavat arjen sujumaan kansainvälisessä tiimissä

Metron kapasiteettihankkeen kansainvälinen tiimi on ihan tyypillinen tiimi arkisine pelisääntöineen. Erityinenkin se on, sillä monikulttuurisuus tuo tarpeen taustoittaa enemmän.

TEKSTI KATJA ALAJA KUVAT SAMI HEISKANEN K un astut metroon vuonna 2029, kuljettaja avaa ja sulkee ovet, mutta juna liikkuu automaattisesti ilman kuljettajan ohjausta. Jos metro pitäisi jostakin syystä pysäyttää hätätilanteen takia, kuljettaja astuisi ohjaimiin ja tekisi hätäjarrutuksen. Metro siis toimii puoliautomaattiohjauksella. – Tavoitteenamme on lisätä metron luotettavaa ja aikataulunmukaista kulkua sekä kapasiteettia eli valmiutta kuljettaa suurempaa matkustajamäärää. Tarvitsemme uuden liikenteenohjausjärjestelmän, sillä nykyinen alkaa vanhentua, hankejohtaja Heikki Viika HKL:n metron kapasiteettihankkeesta taustoittaa. Hankkeeseen kuuluu kuusi eri projektia.

Hänen tiimiinsä kuuluva järjestelmäsuunnittelija Paparao Uppalapati työstää hankesuunnitelmaa. – Työhöni kuuluu esimerkiksi määritellä liikenteenohjausjärjestelmän ominaisuuksia ja tehdä riskianalyysia – kaikkea sitä taustatyötä, jota aikanaan tarvitaan tarjouspyynnön tekemiseen, hän lisää.

Uppalapatin ja Viikan keskustelu soljuu luontevasti englanniksi, myös koko kahdeksanjäsenisen tiimin kesken. Mitä sen taustalta löytyykään?

Englantia suomen sijaan

Viika kertoo, että hän valitsi helmikuun 2020 alussa perustetun tiimin

TIIMI

HKL:n metron kapasiteettihankkeessa työskentelee kahdeksan osaajaa, joista valtaosalla on kansainvälistä kokemusta.

Eri projektien tavoitteena on varmistaa metron luotettava ja aikataulunmukainen kulku mahdollisesti suuremmalla matkustajamäärällä. Uudet ratkaisut otetaan käyttöön vuonna 2029. Esimerkkejä projekteista ovat muun muassa metron liikenteenohjausjärjestelmä, Länsimetron 2. vaiheen liikenteenohjausjärjestelmä ja metron matkustajavirtauksen kehittäminen. Yhteistyö eri osapuolten, kuten HSL:n ja Länsimetron, kanssa on tiivistä.

kieleksi englannin tarkoituksella. – Tämä on meille hyvää harjoittelua tulevaa varten, sillä mahdolliset tekniset toimittajat ovat ulkomaisia, Viika sanoo.

Kaikki dokumentit on tehty aina englanniksi, ja kun Uppalapati liittyi tiimiin, yhteisissä kokouksissa ja tapaamisissa alettiin puhua englantia. Intiassa ja Ranskassa työskennellyt Uppalapati ei puhu suomea.

Tiimi on muutenkin hyvin kansainvälinen: lähes kaikilla on kokemusta joko ulkomailla työskentelystä ja asumisesta tai kansainvälisistä projekteista, ja erään tiimiläisen puoliso on espanjalainen.

Entä jos joku ei ymmärrä, mitä toinen sanoo tai ei osaa ilmaista asiaansa englanniksi?

– Silloin me muut tulemme apuun ja tulkkaamme, Uppalapati sanoo.

Avoimuutta ja auttamista

Tiimiläisiä kuunnellessa käy selväksi, että tiimin sujuva yhteistyö kumpuaa kokousten selkeästä roolittamisesta, avoimuudesta ja auttamisesta. Vaikeita teknisiä asioita ei pysty ratkomaan yksin, vaan ideoiminen muiden kanssa on olennaista. – Järjestämme paljon teknisiä kokouksia, joissa keskustelemme, kuuntelemme toistemme mielipiteitä ja teemme johtopäätöksiä. Koen, että voin kysyä mitä vain, ja muut ovat valmiita auttamaan. Se ei ole itsestään selvää kaikkialla, Uppalapati kokee.

Viika kertoo, että tämä on hänestä paras tapa rakentaa avoimuuden ja yhteistyön kulttuuria ja juurruttaa tiimiläisille ajatusta siitä, että jos ei tiedä jotakin, on parasta kysyä. – Se on todella tärkeää ihan siksikin, ettemme ylenkatso jotakin tärkeää teknistä asiaa, josta voisi tulla ongelmia myöhemmin, Viika painottaa.

Lisäksi tiimillä on rento tiimikokous maanantaisin. Kokouksessa käydään läpi paitsi kunkin töiden tila, myös henkilökohtaiset kuulumiset. Viimeksi yksi tiimiläinen oli nostanut veneensä talviteloille, toinen oli patikoinut luonnossa ja kolmas nauttinut pyöräilemisestä. Uppalapati vertaa työkavereita ystäviin ja perheenjäseniin.

Väärinymmärryksissä ”koira pöydälle”

Hyvään yhteistyöhön kuuluu myös kyky ratkoa ongelmatilanteita.

”Koen, että voin kysyä mitä vain, ja muut ovat valmiita auttamaan.”

Tiimi ei ole joutunut kriiseihin, mutta väärinymmärryksiä on tullut. Viika pohtii, että ne ovat voineet saada alkunsa ihmisten erilaisista taustoista etnisyyttä ja persoonallisuutta myöten. – Joku on unohtanut kertoa jonkin asian tai ei ole ymmärtänyt jotakin asiaa, ja siitä on seurannut epäselvyyttä. Sitten se asia on vain keskusteltu läpi näiden ihmisten kesken – siis laitettu ”koira pöydälle”, kuten Englannissa sanotaan, Viika toteaa.

Tähän auttaa, että hän kirjaa ylös yhdessä sovitut asiat. Viika myös uskoo, että vuorovaikutus paranee, kun korona-aika hellittää ja tiimi voi työskennellä toimistolla maanantaisin – yhdessä valittuna läsnäolopäivänä. Toistaiseksi tiimillä on ollut vasta kaksi kasvokkaista tapaamista. Viimeisin teki vaikutuksen Uppalapatiin. – Menimme syömään pitsaa, jonka tilaaminen oli minulle vaikeaa, koska en ollut koskaan syönyt sitä. Tiimikaverieni avulla opin, mistä pitsa valmistetaan ja miltä se näyttää. Päädyin Marinara-pitsaan, ja se maistui hyvälle, Uppalapati muistelee. HH

Näin me sen teimme

KANSAINVÄLISEN tiimin johtamiseen pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa tiimiin: tiimiläisiä tulee kannustaa avoimeen vuorovaikutukseen ja haluun tehdä yhteistyötä ja luoda niitä tukevat kokouskäytännöt.

MONIKULTTUURISUUS

ja kansainvälisyys tuovat mukanaan sen, ettei voi olettaa niin monia asioita. On hyväksyttävä, että selittämistä ja taustoittamista tarvitaan enemmän.

HYVÄ PEREHDYTYS tasoittaa tietä, ja aina joku tiimiläinen on ottanut vastuuta uuden työntekijän perehdyttämisestä. Se on sisältänyt esimerkiksi avointa keskustelua, koulutusta ja lounastapaamisen.

Haastateltavana hankejohtaja Heikki Viika.

Välittäminen selättää päihderiskejä

TEKSTI RITVA-LIISA SANNEMANN KUVITUS ISTOCK

Päihteiden käytön ja riippuvuutta aiheuttavien toimintatapojen haitta työuralla voi kohdata ketä tahansa. Kaupungin päivitetty päihde- ja riippuvuusohjelma kannustaa ottamaan ongelmat rohkeaan käsittelyyn.

Päihde- ja riippuvuusohjelmassa tavoitellaan työn sujumista turvallisessa työympäristössä. Taustalla on huoli päihteiden riskikulutuksesta työikäisillä. Myös nettiriippuvuuksien arvellaan lisääntyneen etätyön aikana.

Ohjelmassa korostetaan varhaista haittojen tunnistamista ja avun tarjoamista. Kun huoli riippuvuudesta herää omassa mielessä tai työyhteisössä, tilannetta olisi hyvä tarkastella yhteistuumin, jotta haitat eivät pääsisi vahingoittamaan työkykyä. – Ajatuksena on, että jokaisella olisi mahdollisuus onnistua työurallaan ja pysyä työkuntoisena, sanoo HR-asiantuntija Leena Haakana kaupunginkanslian henkilöstöosaston alaisesta johtaminen, onnistuminen ja työhyvinvointi -yksiköstä. – Työntekijä saattaa jopa kaivata sitä, että joku tarttuu hihasta ja kysyy vointia. Se on välittämistä eikä urkkimista, lisää saman yksikön johtava asiantuntija Katja Hatakka.

Yksikön HR-trainee Kanerva Rikanniemi pitää tärkeänä, että riippuvuuksista kärsivä saa inhimillistä kohtelua ja apua ongelmien juurisyihin. Taustalla voi olla monenlaisia asioita, joiden ratkominen yksin saattaa tuntua mahdottomalta.

Päivitetyssä ohjelmassa tarkennetaan työturvallisuutta varmistavia päihdetestauskäytäntöjä muun muassa suuren tapaturmariskin työmailla ja asiakasrajapinnassa tapahtuvassa yksintyöskentelyssä.

Ohjelma käsittelee päihde-, huume- ja lääkeaineriippuvuuden lisäksi myös tupakkatuotteiden ja peli- ja nettiriippuvuuden teemoja. Riippuvuudesta puhutaan, kun käyttäytyminen on hallitsematonta ja ihmiselle vahingollista.

Päihde- ja riippuvuusongelmien hoitopolulla voi edetä oheisten vinkkien avulla.

Tartu tietoon ennalta

Vastuu omasta työkyvystä kuuluu jokaiselle. Jo perehdyttämisvaiheessa työntekijällä on oikeus saada tietoon yhteiset menettelytavat, kuten mahdollisen päihdetestauksen periaatteet ja varhaisen puuttumisen keinot.

Työpaikoilla käsitellään yhdessä päihde- ja riippuvuusohjelman sisältö, ja sitä säilytetään kaikkien työssä olevien saatavilla. Lisätietoa ohjelmasta löytyy kaupungin Helmestä.

Toimialoilla, virastoilla ja liikelaitoksilla on lista tehtävänimikkeistä, joissa edellytetään huumetestiä työhön tultaessa. Testiä vaaditaan esimerkiksi tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä ja hyvää reagointikykyä edellyttävissä töissä.

Esimerkiksi rakennustyömailla, joissa tapaturmariski on korkea ja työssä käytetään isoja ajoneuvoja, vaarallisia koneita, kemikaaleja ja räjähteitä, tullaan suunnittelemaan työturvallisuuden varmistamiseksi säännönmukaisia ja satunnaisia puhallutuksia.

Huumetestit tulevat mahdollisiksi myös palvelualoille töihin tuleville, jos työtä tehdään yksin haavoittuvassa asemassa olevien kanssa. Työterveyshuoltoon voi hakeutua, jos jokin riippuvuutta aiheuttava asia tai toiminta vaivaa tai alkaa tuntua hallitsemattomalta. Erilaisia verkkotestejä voi käyttää myös apuna tilanteen tarkastelemiseksi.

Usein huoli herää lähipiirissä tai työyhteisössä. Myöhästelyt töistä, toistuvat poissaolot, väsymys, mielialan vaihtelut ja virhesuoritukset voivat olla merkki päihde- ja riippuvuusongelmista. Asia on syytä ottaa puheeksi työpaikalla, kun havainto tehdään tai huoli herää. Jos työntekijä ei itse tunnista tilannettaan, työyhteisön jäsen voi nostaa asian esille. Se on kollegasta huolehtimista. Esihenkilön tehtävänä on järjestää varhaisen tuen keskustelu ja ohjata työntekijä työterveyshuollon tilannearvioon.

Tunnista ja tunnusta

Hoito on mahdollisuus

Pääsääntöisesti hoito ja kuntoutus toteutuvat avohoitona, jolloin päihdepoliklinikan tai AA-kerhon toimintaan osallistutaan omalla ajalla. Työterveyshuollossa käynnit ovat työaikaa.

Työstä poissaoloa vaatineen hoitojakson jälkeen esihenkilö järjestää tukea työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen. Tavoitteena on mahdollistaa onnistuminen työssä.

Nenä irti netistä

Rahapeli- ja nettiriippuvuus on liitetty kaupungin päihdeohjelmaan ja valtakunnallisesti ehkäisevän päihdetyön ohjelmaan riippuvuutta aiheuttavana toimintana.

Etätöihin siirtyminen on muokannut arjen rutiineja ja hälventänyt työn ja vapaa-ajan rajaa, mikä saattaa altistaa riippuvuuskäyttäytymiselle. Erityisesti asiantuntijatyössä näyttöpäätetyöskentely on välttämätön osa perustehtävän tekemistä.

Ylenpalttinen ruutuaika on omiaan alentamaan toimintakykyä, mikä näkyy väsymyksenä, keskittymisvaikeuksina ja työturvallisuuden vaarantumisena työssä. Toisaalta verkossa roikkuminen voi olla ihmisen hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita kannattelevaa, vuorovaikutuksellista toimintaa.

Nettiriippuvaisten hoitopolku kulkee samalla tavoin kuin päihdeongelmaisten.

VINKIT

Näin kevennät kuormitusta

Pidä kiinni hyvistä tottumuksista: riittävästi unta, terveellistä ravintoa ja säännöllisesti itsellesi mieluista liikuntaa.

Erota työ- ja vapaa-aika toisistaan. Varaa riittävästi aikaa palautumiseen, että kehosi ja mielesi ehtivät toipua päivän rasituksista.

Pidä huolta sosiaalisista suhteista ja hakeudu sellaiseen seuraan, jossa on hyvä olla.

Etsi itsellesi aktiviteettejä, jotka voimaannuttavat. Karsi energiasyöppöjä.

Tarkenna suhtautumista päihteisiin. Millaisissa tilanteissa päihteet kuuluvat elämään ja millaisia tarpeita tilanteisiin liittyy?

Ota oma hyvinvointisi ja jaksamiseen liittyvät asiat rohkeasti puheeksi esihenkilön kanssa tai hyödynnä työterveyden palveluita.

lisätietoja:

Kaupungin Helmi > Työhyvinvointi ja työturvallisuus > Työkyvyn tukeminen > Päihdeasiat Neuvontaa, lisätietoja ja testejä erilaisista riippuvuuksista: paihdelinkki.fi

Työstä virtaa

Kuulostaako oudolta? Vai muistatko hetkiä, jolloin oma työ on ollut suorastaan innostavaa ja voimaannuttavaa?

Keskustelu työkavereiden kanssa paljastaa, että tunnelmat omaa työtä kohtaan vaihtelevat eri aikoina. Riittävät resurssit, hyvät työolosuhteet ja mukavat työtehtävät lisäävät työtyytyväisyyttä. Myös kivat työkaverit ja hyvä esihenkilö ovat tärkeitä työhyvinvoinnin kannalta.

Miten sitten voi voimaantua työstä? Kun säilyttää uteliaan mielen työtä kohtaan, on helpompi nähdä muutokset mahdollisuuksina ja innostua niistä. Rutiinit ovat tarpeellisia ja ne luovat turvaa, mutta ne voivat ajan myötä laiskistuttaa mielen. Kiinnostavat ja mielenkiintoa herättävät tehtävät lisäävät imua omaan työhön. Työn imussa ihminen innostuu ja uppoutuu tehtäväänsä ja olo tuntuu suorastaan tarmokkaalta. Työn imussa ihminen siis energisoituu. Merkitykselliseltä tuntuva työ saa ponnistelut tuntumaan vaivan arvoisilta.

Työn imu ruokkii myönteisiä tunteita, jotka puolestaan laajentavat kykyämme ajatella ja toimia. Vaikutukset ulottuvat myös terveyteen ja vapaa-ajalle. Innostunut työntekijä jaksaa paremmin ja aikaansaa myös parempaa tulosta työpaikallaan.

Merkitykselliseltä tuntuva työ saa ponnistelut tuntumaan vaivan arvoisilta.

Intohimo työtä kohtaan voi toki johtaa myös työholismiin. Työholistia kuvaa pakonomainen suhtautuminen työhön ja vaikeus irrottautua siitä. Kun työstä katoaa ilo, työuupumus on lähellä. Työn imu sen sijaan kasvattaa työntekijän voimavaroja.

Työn imuun voimme onneksi vaikuttaa yhdessä. Merkitykselliseksi koettu työ, jossa pääsee kehittymään ja toteuttamaan omia vahvuuksiaan, on tärkeä työn imua lisäävä tekijä. Hyvällä johtamisella voidaan lisätä psykologisesti turvallista ilmapiiriä, missä työntekijä pääsee onnistumaan. Kun ilmapiiri on kannustava, uutta uskalletaan kokeilla rohkeasti eikä epäonnistumista tarvitse pelätä.

Työn imu ylläpitää omanarvontuntoa ja lisää toimijuutta omaa työtä kohtaan. Kun itse toimii työyhteisössä vastavuoroisesti, tulee samalla lisänneeksi myönteistä ilmapiiriä. Kun työkaveriin uskaltaa tukeutua, jaetut onnistumisen kokemukset tulevat mahdollisiksi. Omaa työtä voi pyrkiä muokkaamaan siten, että työn mielekkyys ja merkityksellisyys lisääntyvät. Työn muokkaaminen voi olla sitä, että pyrkii antamaan enemmän aikaansa itseä kiinnostaville tehtäville, kouluttautumalla ja luomalla tapoja, jotka vähentävät kuormitusta. Parhaimmillaan oman työn muokkaaminen aikaansaa hyvää myös toisille. Kirjoittaja on Työterveys Helsingin psykiatrinen sairaanhoitaja Anne Isoniemi.

Harri Laurell työskentelee Soten henkilöstöresurssipalveluissa. Hän on kehittänyt motivaatiopohjaisen rekrytointineuvottelun, jossa osaamisen lisäksi selvitetään hakijan toiveita ja tarpeita.

Kaikki konstit kehiin Soten rekrytoinneissa

Työvoimapula koettelee etenkin sosiaali- ja terveystoimea, jossa henkilöstön rekrytointi on usein kiven alla. Tilanteen korjaamiseksi tehdään jatkuvasti työtä. Yhtä taikatemppua ei ole, vaan tarvitaan useiden keinojen valikoima.

TEKSTI RITVA-LIISA SANNEMANN KUVAT JUHO KUVA T yövoimasuunnittelija Harri Laurell istuu työpöytänsä ääressä Soten henkilöstöresurssipalveluissa. Hänen tehtävänsä on valmentaa ja auttaa esihenkilöitä rekrytoinneissa.

Laurell on miettinyt pitkään, kuinka alaa vaivaavaan työvoimapulaan saataisiin helpotusta. Hänellä on takana 40-vuotinen ura kaupungilla.

Osa karuista tilastoista johtuu huoltosuhteen heikkenemisestä: Vielä vuonna 1960 Suomessa syntyi 82 000 lasta ja vuonna 2000 reilut 25 000 vähemmän. – Luvuista on helppo päätellä, ettei jokaisen eläkkeelle lähtevän työntekijän tilalle saada tulevaisuudessa uutta tekijää, Laurell sanoo.

Millaisia tiukkoja paikkoja rekrytoinnit ovat aiheuttaneet?

– Aika usein tulee eteen tilanne, ettei työntekijää löydy. Silloin koen epäonnistuneeni. Eniten harmittaa se, että asiakkaat jäävät ilman tarvitsemaansa apua, koska hoito ja palvelu tapahtuvat vielä nykyisin enimmäkseen livenä. – Minua helpottaa ajatus, että tilanne ei ole minun vikani. Mahdollisuuteni auttaa esihenkilöitä rekrytoinnissa ovat rajalliset. Isommat asiat ratkaisevat.

Millaisia ratkaisuja olisi mahdollista löytää?

– Tarvitaan pito- ja vetovoimatekijöitä. Palkka on kiistatta merkittävä vetovoimatekijä, mutta se ei yksin riitä. Koko organisaation ja jokaisen työyhteisön toimintakulttuurin pitää olla sellainen, että meille halutaan töihin. Pitovoimaa lisäävät esimerkiksi etätyömahdollisuudet, riittävä henkilöstömitoitus ja nykyaikainen johtaminen. Lähiesihenkilöiltä tulisi karsia hallinnollista työtaakkaa, jotta heille jäisi aikaa keskittyä henkilöstön hyvinvointiin. Yksi tapa voisi olla se, että eläkkeelle lähteviä saataisiin jatkamaan työuraa parilla vuodella.