508a kuningas artturin ritarit 008 013 120dpi

Kuningas

Artturin ritarit Kappale kissojen varhaista historiaa

HELSINGISSä KUSTANNUSOSAKEyHTIö OTAVA

Miekka kivessä Kauan, kauan aikaa sitten suuret leijonakuninkaat hallitsivat Logresin saarta, kissojen vehmasta mutta sateista valtakuntaa. Eräänä päivänä leijonat kuitenkin päättivät palata etelään, lämpimiin maihin, mistä ne olivat tulleetkin.

Logres jäi oman onnensa nojaan ja saarella koittivat levottomat ajat. Merisusien hyökkäykset ja rantarottien rähinöinti saivat rannikon asukkaat pelon valtaan. Pohjoisissa metsissä siniset villikissat ahdistelivat kissaserkkujaan ja yrittivät häätää nämä majoistaan. Rosvoritarit kiertelivät maata ja kiusasivat pienempiään. Ruhtinaat ja linnanherrat riitelivät keskenään. Kukaan ei ollut turvassa.

Logresin kuningas, Uther Lohikäärmeenpää yritti parhaansa mukaan pitää järjestystä valtakunnassa. Tuskin hän olisi onnistunut ilman hyvää ystäväänsä Merliniä.

Merlin oli Logresin mahtavin taikuri ja velho. Hänen kerrottiin olevan keijukaiskuninkaan ja metsän prinsessan poika.

Keijut olivat outoja olentoja, joista kissat eivät tienneet juuri mitään, paitsi että ne asuivat maan alla ja niitä oli syytä pelätä.

8

Mahtavien taikavoimiensa lisäksi Merlin osasi myös ennustaa.

– Kerran vielä Logresin valtakuntaa hallitsee uljas kuningas, jota kaikki kunnioittavat ja tottelevat, hän oli sanonut.

Uther ja hänen vaimonsa, lady Igraine, asuivat synkässä Tintagelin linnassa.

Igraine oli tuonut hoviin kolme tyttöpentua, Margausen, Elainen ja Morgan le Feen, mutta Utherilla itsellään ei ollut pentuja. Siksi ilo oli suuri, kun eräänä jouluyönä Utherille ja Igrainelle syntyi pieni kollipoika, joka sai nimekseen Artturi.

– Hänestä tulee Logresin suurkuningas, kaikkien kissojen päällikkö, Merlin ennusti.

– Hän palauttaa rauhan ja järjestyksen saarelle.

– Moni mielisi kuninkaaksi Utherin jälkeen ja siksi Artturi, kruununperijä, on alituisessa vaarassa, Merlin sanoi.

– Pentu on vietävä turvaan, myönsi Igrainekin. – Tulen sinua usein katsomaan, hän lupasi ja kietoi pennun lämpimiin vällyihin.

Ja niin eräänä pimeänä talviyönä tietäjä karautti lumi pöllyten Artturin kodista, Tintagelin linnasta, metsän pimentoihin kitisevä nyytti kainalossaan.

9

Sir Hectorin linna oli suuren, rauhallisen metsän keskellä. Sinne velho vei pikku Artturin.

– Kenen pentu on? ihmetteli sir Hector.

– Saat tietää, kun aika on kypsä, Merlin mutisi salaperäisesti. – Pyydän vain, että kasvatat hänestä hyvän ja oikeamielisen ritarin.

Hectorilla itsellään oli Artturin ikäinen pentu Kay, jonka kanssa Artturi varttui.

Sir Hector opetti pojille ritarin taitoja: rohkeutta, lempeyttä ja itsekuria.

Poikaset harjoittelivat aseiden kalistelua, ratsastusta ja hevosen hoitoa,

kohteliaisuutta ja kauniita käytöstapoja,

metsästyshaukan käsittelyä

10

Uther hallitsi sekasortoista maata vielä vuosikausia, mutta lopulta hänenkin mittansa täyttyi.

– Nyt riitti, Uther murisi pää kuhmuilla erään kovan kahakan jälkeen. – Tästä saavat muut jatkaa. Kissoilla on sentään vain yhdeksän henkeä.

Ja niin hän lähti kissojen lepokotiin, omenapuiden Avaloniin, Lasisaarelle, jonne urheat soturit vetäytyivät eläkepäiviään viettämään.

ja tietysti lukemista ja laskemista.

Vapaa-aikana ritarinalut loikoilivat auringossa ja leikkivät hippaa niin kuin muutkin lähitienoon vintiöt. Mieluiten poikaset etsivät lohikäärmeen pesiä.

– Pahuksen penikat, sir Hector murisi sivellessään rasvaa poikien kärventyneisiin häntiin.

Tosiasiassa hän oli ylpeä pojistaan; heistä oli kasvamassa mallikelpoisia ritareita.

Pian koko valtakunta oli kuullut uutisen.

Herttuat ja ruhtinaat olivat heti toistensa kimpussa. Jokainen halusi uudeksi suurkuninkaaksi.

Merlin kutsui ritarit ja muut ylhäiset koolle Logresin pääkaupunkiin, vanhaan luostarikirkkoon. – On aika valita uusi suurkuningas, Merlin julisti.

Kirkkoon kokoontuneet aateliset murisivat ja kyräilivät toisiaan.

Silloin tapahtui ihme.

12

– Katsokaa! joku huusi ja kaikki ryntäsivät ulos.

Kirkkomaalle oli ilmestynyt kivilohkare ja alasin, ja alasimeen oli työnnetty miekka! Kiihkeä kurina kävi kollikissojen joukossa, kun Merlin luki kiveen kirjoitetun tekstin.

– Se joka vetää miekan alasimesta on Logresin uusi suurkuningas!

Ritarit tuuppivat ja tönivät toisiaan päästäkseen tarttumaan ensimmäisenä miekkaan.

– Jokainen vuorollaan! Merlin mylvi ja järjesti ritarit jonoon. Iltaan mennessä miekka ei ollut hievahtanutkaan ja Merlin kehotti kaikkia menemään kotiin nukkumaan.

– Uudenvuoden päivänä järjestämme suuret turnajaiset, joihin kutsutaan kaikki valtakunnan ritarit, Merlin julisti.

– Kyllä me uuden kuninkaan löydämme.

13