Vilu Varento: Be Cool -lukunäyte (Karisto)

u n luk e n i Ilma

n äy t

e

Be Cool voitti syksyllä 2019 Sytytä lukemisen vimma –kirjoituskilpailun, jossa etsittiin erityisesti 11—14–vuotiaita poikia kiinnostavaa tekstiä. Kilpailun tuomariston mukaan nopeatempoisen, paljon dialogia sisältävän Be Coolin ote oli rento ja hahmot tutun tuntuisia. ”Teksti tavoittaa aidosti yläkoulun normaalin tunnelman, joka voi välillä olla myös ahdistava. Se tuo uuden näkökulman ajankohtaisiin, nuoria kiinnostaviin aiheisiin”, perusteluissa todettiin.

© Matilda Ahlsten, Saara Honkanen, Suvi Nurmi ja Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020

12.

Tassu ja Justus työntyivät ovista vyöryvän oppilasmassan mukana pihalle. Tassu hengitti syvään toipuakseen tästä täysin väärään suuntaan lähteneestä päivästä. Hän oli päättänyt vakaasti olla yläkoulussa yksi luokan cooleista tyypeistä, mutta suunnitelmat olivat valuneet hernekeiton mukana lattialle heti kolmantena koulupäivänä.

– Kullis! Hei herätys! Justus hakkasi Tassua käsivarteen ja viittilöi innostuneesti tehden liikkeitä, joista Tassu ymmärsi noin puolet ja toista puolta ei halunnutkaan ymmärtää.

Tassu seurasi katseellaan Justuksen rivojen eleiden suuntaa ja tajusi heti, ketä tämän oli pakko osoittaa. Mustatukkainen tyttö oli juuri ohittanut heidät ja harppoi varmoin askelin kohti koulun parkkipaikkaa. Hän hyppäsi parkkipaikan aidan yli kevyesti, pysähtyi rapaantuneen mopon viereen ja irrotti kypärän sen tarakasta.

Tassu tajusi kauhukseen, että tyttö huomaisi heidän tuijotuksensa minä hetkenä hyvänsä. Heidän täytyisi lopettaa töllääminen heti. Hän vilkaisi Justusta, joka oli työntänyt käden housuihinsa.

– Justeri jumalauta! Tassu sähisi ja tönäisi Justusta saadakseen tämän lopettamaan mitä ikinä tämä olikaan tekemässä.

– Hei! Justus kivahti. – Musta tuntui et Jeremyn toimintamitta saatto just kasvaa ainaki sentillä! Mun oli pakko tunnustella, et onks näin!

– Justus mä en haluu tietää! Nyt se käsi pois housuista heti!

Tassu vilkaisi tyttöä huolestuneena. Juuri silloin tämä nosti katseensa moposta jaBehuomasi heidät. Tytön tummien 28 Cool silmien katse pani merkille Justuksen housunkaulukseen uppoavan ranteen ja sitten Tassun housunetumuksen, jossa erottui vielä haaleita hernekeittotahroja. Aika tuntui hidastuvan, ja tuskallinen nolouden hiki nousi Tassun kasvoille. Eikö 1 tämä päivä olisi voinut jo vähän hellittää kuristusotettaan?

silmien katse pani merkille Justuksen housunkaulukseen uppoavan ranteen ja sitten Tassun housunetumuksen, jossa erottui vielä haaleita hernekeittotahroja. Aika tuntui hidastuvan, ja tuskallinen nolouden hiki nousi Tassun kasvoille. Eikö tämä päivä olisi voinut jo vähän hellittää kuristusotettaan?

Hän näki sivusilmällä, miten Justus veti kätensä housuistaan ja vilkutti tytölle. Epätoivoissaan Tassu kiirehti läpsäisemään Justuksen käden sivuun. Justus älähti. Ilmeenkään värähtämättä tyttö veti kypärän päähänsä, käynnisti mopon ja ajoi pois.

– Meiän täytyy kans Jeremyn kanssa mennä, Justus sanoi.

– Meille tuli hommia.

Tassu huokaisi syvään ja kääntyi sitten kotia kohti. Hän arveli olevansa turvassa päivän nöyryytyksiltä vasta kun pääsisi oman huoneensa suojiin.

13.

Perjantaipäivä sujui paljon torstaita paremmin. Vaikka Tassu saikin osakseen muutaman virnistyksen niiltä, jotka olivat nähneet hänen hernekeittoepisodinsa, suurin osa koulun oppilaista ei suhtautunut häneen mitenkään ihmeellisesti. Sofiaa hän ei nähnyt koko päivänä, mutta Hillan kanssa hänellä oli yhteiset musatunnit. Tassun helpotukseksi Hilla hymyili hänelle aivan kuten aiemminkin. Punatukkaisen ysin porukkaan Tassu ei onnekseen törmännyt päivän aikana kertaakaan.

Kun Tassu koulun jälkeen pyöräili kohti urheiluhallia, hänellä oli varovaisen toiveikas olo. Ehkä hän ehtisi vielä pelastaa syksynsä ja koko yläkoulunsa.

Be Cool

2

29

21.

– Hiuulihei huolta nyt ei, merimies näin käy meerta päin! kailotti Justus pisuaarin äärellä housut nilkoissaan. Oli keskiviikkoaamu ja köksäntunnit olivat pian alkamassa.

– Ai sä teet tota vieläki? kysyi Tassu. Hän veti vetskarin kiinni ja siirtyi lavuaarin luo pesemään käsiään.

– Mitä? Justus kääntyi katsomaan ystäväänsä roiskauttaen samalla vähän pisuaarin ulkopuolelle. – Aajoo! Jeremy diggailee Mikki Hiiri -biisiä. Joskus se tarvii vähän jelppiä, et padot saa aukeemaan.

Tassu nyökytteli Justukselle ja kumartui kurkkaamaan nopeasti vessakoppien alle varmistaakseen, että he olivat kahdestaan. Saatuaan virtansa tyrehtymään nosti Justus housut nilkoistaan, lampsi lavuaarin luokse ja könysi istumaan allastasolle pesemättä käsiään.

– Hei Kullis, kuka susta on kaikista kuumin muija meiän koulussa? uteli Justus.

Tassun posket lehahtivat punaisiksi, kun hän ajatteli, kuinka oli pilannut mahdollisuutensa Sofian kanssa.

– Äh, emmä tiiä. Ei mul oo aikaa ajatella tollasia. Kai ne kaikki on ihan jees, hän sopersi hämillään ja kuivasi kätensä paidanhelmaansa. – Kuka susta sitte?

– Nooh, mun makuni naisten suhteen on vähän sosifistikoituneempi, kypsyneempi, 50 Be niiku Cool ehkä tiiät, puntaroi Justus nojaten taaksepäin vessan likaista seinää vasten ja risti kädet rintansa päälle. – Mä oon iskeny silmäni sellaseen vähän vanhempaan tummasilmäiseen beibeen, jolla on maailman kauneimmat mustat hiukset, ja sen perse… Justus asetti etusormen ja peukalon toisiaan vasten ja muiskautti huuliaan niitä vasten.

– Ai Jada vai?

Yhdellä liikkeellä Justus pongahti lattialle ja tarttui Tassua 3 paidankauluksesta.

sormen ja peukalon toisiaan vasten ja muiskautti huuliaan niitä vasten.

– Ai Jada vai?

Yhdellä liikkeellä Justus pongahti lattialle ja tarttui Tassua paidankauluksesta.

– Tiedätkö sä mun enkelini nimen?

– Joo ja mikä oudointa, musta tuntuu, että se on tarkkaillu mua.

– Täh? Sua vai? Justus älähti kateellisuutta äänessään ja päästi irti Tassun kauluksesta.

– Nii! Ja se ties mun nimen.

– Sun oikeen nimen? Justus nosti kulmiaan.

– No ei. Tai en tiiä, vaikka tietäis senki! Tassua ajatus kauhistutti. Hän viittasi Justukselle ovea kohti ja pojat alkoivat tehdä lähtöä vessasta, kun yhdestä kopista kuului matala tytön ääni.

– Joo, kyl mä tiiän, Kullervo. Mustat maiharit tömähtivät lattialle ja vessakopin ovi narahti auki. – Mut älä pelkää, en mä kerro kellekään.

Jada seisoi heidän edessään muina naisina. Aivan kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä tai kiusallista, että hän oli piileskellyt koko heidän keskustelunsa ajan yhdessä poikien vessan kopeista ja kuullut kaiken, mitä he olivat puhuneet.

– Ja sä oot oikeessa. Mä oon tarkkaillu sua. Jada asteli lähemmäs Tassua ja taivutti päänsä vinoon. – Mun piti tietää, voiko suhun luottaa.

– So freaking cool, Justus pällisteli Jadaa täysin häpeilemättä. – Ooksä joku agentti?

BeFBI? CoolKGB? Pliis, sano et oot! 51 – Ehkä mä oon sekä agentti että enkeli, Jada vinkkasi Justukselle silmää ja siirsi sitten katseensa takaisin Tassuun. – Ei mut oikeesti. Sun sisko Kisse oli mun kaveri. Ja mä uskon, et se on isossa pulassa.

4

22.

Ignom Inc.

Seurantaraportti 191 Koehenkilö 7 Seurantakerta n:o 5

Alustavat havainnot: Koehenkilön käytöksessä viitteitä poikkeuksellisen voimakkaasta ignominaatiosta.

Seurannan tulokset: Koehenkilö vaikuttaa hakeutuvan altistumisolosuhteisiin vapaaehtoisesti. Havaittavissa on merkkejä epätavallisen korkeasta tiedostamisen tasosta liittyen ignominaation sivuvaikutuksiin.

Jatkotoimenpiteet: Pyritään ensisijaisesti saamaan koehenkilö seulontaaineen vaikutuspiiriin tutkimuspotentiaalin varmistamiseksi. Lähituki alustavasti yhteydessä koehenkilön omaisiin. Siirron mahdollisuutta pohjustetaan.

Seurannan suorittaja:

Meeri Repola

5

41.

Tehtaassa oli hämärää. Tassu huomasi seisovansa kapealla, metallisella kävelysillalla. Hänen allaan avautui suuri halli täynnä valtavia sammioita ja jyskyttäviä koneita. Suoraan Tassun jalkojen alapuolella paksu, vihertävä neste kiersi loputonta kehää jättimäisten vispilöiden vatkaamana. Erikokoisia putkia risteili sammioiden välillä ja seinustoilla.

Ilmassa leijui väkevä, imelä haju, kuin Justuksen hengitys hänen juotuaan Be Coolia, mutta tuhatkertaiseksi vahvistettuna.

Tassu näki vain kolme työntekijää koko tehtaassa. Kahdella oli päällään siniset haalarit ja myssy hiusten suojana, mutta yhdellä oli valkoinen takki, kuin lääkärillä, ja kirjoitusalusta kädessään. Naisella oli vaaleat hiukset, terävä leuka ja kissansilmänmuotoiset silmälasit. Hän singahteli laitteiden lomassa ja kirjasi merkintöjä papereihinsa. Tassu hiipi kävelysiltaa pitkin äänettömin askelin, kunnes löysi alas johtavat portaat.

Varovasti Tassu laskeutui tehdassalin lattiatasolle ja livahti sammion taakse piiloon. Jättivispilöiden karmiva louskutus kuului aivan korvan juuresta hänen painautuessaan sammion laitaa vasten. Hän etsi katseellaan valkotakkista naista, muttei nähnyt tätä missään. Toinen haalariasuisista työntekijöistä seisoi vaarallisen lähellä ja näytti tarkistavan parhaillaan yhden sammion lämpötilaa jonkinlaisesta mittarista. Tassu perääntyi tehdassalin takaseinustalle ja liikkui hengitystään pidättäen seinänviertä pitkin, kunnes pääsi piiloutumaan seuraavan sammion taakse. Sen laidan läpi kuului äänekästä sihinää.

Tassu pälyili ympärilleen. Silloin hän bongasi taas naisen valkoisessa takissa. Nainen väläytti juuri kulkukorttia

6 Be Cool

95

lukijaan, ja hänen edessään avautui ovi, jossa luki punaisin kirjaimin ”KIELLETTY TEHTAAN TYÖNTEKIJÖILTÄ”. Oven vieressä seinästä työntyi ohut teräsputki, joka ei liittynyt tehtaassa risteilevien messinkisten putkien verkostoon vaan päättyi lukuisilla venttiileillä visusti suljettuun hanaan.

Nainen astui ovesta sisään, eikä Tassu ehtinyt nähdä, mitä toisella puolella oli. Hän livahti taas seinänvierustalle ja hivuttautui äänettömästi aivan oven kohdalle. Sähköinen lukija, johon nainen oli asettanut kulkukorttinsa, oli niin edistyneen näköinen, ettei edes Justuksen talossa ollut sellaista. Miksi ihmeessä limutehdas tarvitsi jotain huipputeknologiaa? Ja minne tämä työntekijöiltä kielletty ovi vei?

Tassu hätkähti kuullessaan äänekkään piippauksen aivan korvansa vierestä. Seinästä ulos johtavan teräsputken yläpuolelle syttyi punainen merkkivalo. Tassu näki haalariasuisen miehen lähestyvän ovea ripein askelin ja syöksähti piiloon lähimmän sammion taakse. Mies kantoi mukanaan suurta, keltaista muoviämpäriä, jonka hän asetti telineeseen suoraan putken alle. Tassu siristi silmiään, kun mies avasi venttiilit varovasti yksi kerrallaan ja astahti sitten taaksepäin.

Kuului pahaenteistä korinaa ja yhä äänekkäämmäksi yltyvää pulputusta, ja yhtäkkiä putken päästä purkautui ämpäriin valtava plörähdys harmaanruskeaa, klimppistä velliä sellaisella paineella, että liejua roiskui ämpärin reunojen ylikin. Haalarimies irvisti, ja Tassun oli helppo ymmärtää, miksi. Ämpärin suunnalta leyhähti järkyttävä löyhkä, joka toi mieleen mädän kananmunan.

Koje antoi uuden äänimerkin, jonka jälkeen mies väänsi venttiilit huolellisesti kiinni ja keplotteli ähisten ja yökkäillen ämpärin telineestä. Hän käveli nopeasti erään sammion luo, kiipesi puhisten tikapuut sen reunalle ja kippasi putkesta tulleen ällöttävän lastin sinne viimeistä pisaraa myöten. Tuo haiseva, harmaa mömmö päätyi Be Coolin ainesosaksi! Tie-

7 96

Be Cool

siköhän Justus, millaista kuraa hänen lempijuomansa sisälsi?

Ja mitä tuo aine oikein oli?

Nopeasti Tassu hiipi takaisin portaille ja harppoi ne ylös.

Hän juoksi kävelysiltaa pitkin samalle ovelle, josta oli tullutkin. Päästyään jälleen tehtaanmyymälän puolelle hän nojasi helpottuneena oveen ja hengitti raskaasti.

42.

– Okei, okei, mä kerron teille kaiken, mitä mä ti-iedän! nyyhkytti Rami punaisena.

Hän oli valunut lattialle istumaan selkä seinää vasten. Tassu ei ollut ikinä nähnyt häntä niin pienen näköisenä. Jada seisoi Ramia vastapäätä kädet vyötäröllä. Justus taas oli kyyryssä Ramin edessä pitäen rauhoittavasti käsiään tämän polvilla.

– Mä luulen, että se on nyt parasta, sanoi Justus rauhallisella äänellä.

Rami nielaisi kuuluvasti.

– Täällä tapahtuu ihan outoja joka pä-äivä! Ihmeellisiä valkotakkisia ramppaa si-isään ovista ja supisee keskenään.

Pakettiautoja tummennetuilla i-ikkunoilla ajaa talon taakse.

Postissa saapuu outoja paketteja, joita ei missään nimessä saa a-avata! Itse asiassa ihanaa puhua tästä jollekin, Rami sanoi, ja hänen nikottelunsa tuntui hieman rauhoittuvan.

– Tiiätsä Justus, mä oon ihan kuitti. Mä en jaksa tätä enää.

Justus tapitti Ramia pää kallellaan ja nyökytteli ymmärtäväisesti.

– Mulla on ikävä mun äiskää ja iskää. Ja äiskän makaronilaatikkoa. Mä en oo saanu sitä niin pitkään aikaan.

– Mä luulen, että sun äiti ilahtuis tosi paljon, jos sä soittaisit sille tänään, sanoi Justus lämpimästi.

8 Be Cool

97

Be Cool 2 tulossa vuonna 2021!

Seuraavassa osassa panokset kovenevat, kun Tassu ja Justus pääsevät reissulle New Yorkiin.

Justus livahtaa erotiikkamessuille tapaamaan idoleitaan, ja Tassu töpeksii yrittäessään nettiseksiä. Ei aikaakaan, kun kaupungin kuumimmat kuppikakut sekoittavat heidät mysteeriin, josta ei puutu kummallisia käänteitä. Vauhtia ja noloja tilanteita piisaa, kun pojat setvivät, mitä on meneillään omituisissa kokouksissa täynnä beigeen pukeutuvia ihmisiä. Entä miksi paikalliset alligaattorit tuntuvat yhtäkkiä olevan niin kiinnostuneita Onnenpyörästä?

Lue lisää: viluvarento.wordpress.com

Tassu aloittaa yläkoulun niin messevällä sarjalla munauksia, ettei paluuta tunnu olevan. Pian hän kuulee, että myös hänen Kisse-siskonsa on saanut koulussa kyseenalaisen maineen.

Sisko on kuitenkin mystisesti kadonnut. Asiaan tuntuu liittyvän paikallisen energiajuomatehtaan Be Cool -juoma, jota tyrkytetään koululaisille joka käänteessä. Kun salaisuuksien vyyhti siskon katoamisen ympärillä alkaa selvitä, Tassu joutuu puntaroimaan, miten totaalisesti on valmis pistämään itsensä likoon. Apunaan ja riesanaan hänellä on paras kaverinsa Justus, joka ei osaa nolostua silloinkaan, kun kannattaisi.

Be Coolin räävittömät jutut eivät sovellu yhdenkään kunnollisen nuoren luettavaksi. Muille nuorille vahva lukusuositus.

Jyri Paretskoi Sytytä lukemisen vimma -kilpailun voittanut Be Cool on riemastuttavan räväkkä romaani siitä, miten noloudesta voi tulla supervoima. Se on vauhdikas sekoitus huumoria, jännitystä ja agenttiseikkailua höystettynä ripauksella fantasiaa.

ISBN 978-951-1-37257-8

Kansi: Apila Pepita Miettinen