kun u l n ine Ilma
채yte
HELSINGISSÄ KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA
”Herra Tasavallan Presidentti. Jos sallitte, kysyisin Teiltä herra Tasavallan Presidentti Teidän arvostettua mielipidettänne maamme ongelmakohdista. Kuinka Te koette nykyisen vaikean tilanteen?” ”Kansalaiset. Suurta tyydytystä tuntien. On tärkeätä vakaan taloudellisen kasvun ja ulkomaisen kilpailukyvyn turvaaminen, sillä vain näin saamme taloutemme vankalle pohjalleja takaamme itsellemme paremmat elämänolot.”
Kyllä tähän täytyy sekoittaja saada. Ei voi enää kunnolla muuten kuin seistä yhdessä kohdassa suoraan alla ja kääntyillä että tuntuisi edes mel kein oikealta. Letkunpäät on sidottu kupari langalla saunan seinänauloihin. Toisesta letkusta tulee tulikuumaa ja toisesta niin kylmää että seas sa on kevään irrottamaa jäähilettä ja ihossa ru peaa näkymään punaisia ja valkoisia pystyraitoja. Suihku on tehty vasta edellisenä kesänä ja sen takia vain että isän Lampisen-serkku on tullut 3
auttamaan saunan lattiaremontissa kun isä on saanut ensimmäisen slaaginsa ja kaatunut räh mälleen betonimyllyn aisan päälle. Ennen se ei ole suostunut apua pyytämään mutta sitten on soittanut Lampiselle. Lampisella on putkiliike Kaikki-Putki ky, vaikka enemmän siellä kattoja ja rännejä tehdään koska niistä saa rahan helpommin ulos eikä tar vitse maksaa ammattimiehille odottelusta vaan täyttä palkkaa silloin vain kun lvi-tilauksia tulee ja väliajat voi pusata peltihommia viraapelitöinä. Niin isä on sanonut, en tiedä, voi se kateellinen kin Lampiselle olla. Heti talkoitten ensimmäisenä päivänä Lampi sen-serkku on ehdottanut että jos vedetään kak si puutarhaletkua pannuhuoneesta omenapuita pitkin pihan yli, porataan reikä ja viedään saunan seinästä sisään, niin siinä on halpa ja nopea suih ku kun letkut yhdistetään suihkurunkoon. Se hyvä suunnitelma on jäänyt loppupäästä kesken koska isä on joutunut toisen slaaginsa jälkeen vii koksi sairaalaan ja kaikki on muuttunut epävar maksi. Letkut ovat jääneet aukinaisina saunaan eikä niitten päihin ole saatu edes hanoja vaan voi makkuutta on säädeltävä sen verran kuin pystyy puristinklemmareilla. Suihkurungot ja sekoitta 4
jat ovat uutena kalliita mutta Lampinen on lu vannut pitää mielessä jos firman urakoissa sattuu vanhoista purettavista ehjä vastaan. Lampisella on kaksi nimeä. Lampisen-serkuk si sitä sanovat vain isä ja äiti vaikka ei se ole edes isälle oikea serkku vaan pikkuserkku tai ehkä vain sinnepäin, mutta paremmin sitä voi pyytää apuun kuin äidin veljeä tai sisarten miehiä vaikka ne asuvatkin lähellä ja Lampinen Parolan takana uudessa hienossa talossaan. Talvi on suihkun kanssa mennyt niin että puu tarhaletkut on täytynyt tyhjentää joka kerta han kalasti koukkimalla niitä omenapuitten oksista ylös ja valuttamalla molemmista päistä tyhjik si etteivät ne jäätyisi umpeen, ja silti kylmävesi puoli on alkanut kevätpuolella tukkeentua. Lo puksi kylmää on vain lirissyt ja suihkun kuuma puoli tuntunut helmikuusta asti liian polttavalta paitsi jalkapohjiin. Lattia on saatu talkoissa pai kattua nurkkiin asti mutta seinistä ja oven alta on vetänyt yhä yhtä paljon niin että uusikin lattia on mennyt pakkasella huurteeseen, ja jos suihkun on ottanut lämmittämättä saunaa on harmaaksi maalattu betoni jäätynyt lasisen liukkaaksi. Se on kuitenkin parannus entiseen. Olen käy nyt koko talven joka keskiviikko täyssuihkussa ja 5
lauantaina on saunapäivä. Niin iho pysyy kahdel la kunnon pesukerralla paremmin kurissa olka päillä ja kasvoissa koska vessan pikkulavuaarin päällä läträäminen ei riitä vaikka olisi mitä saip puaa, rexonaa tai clearasilia. Kun kylmävesijohto alkaa pätkittäin toimia, se on kevään merkki. Jäät lähtevät ritisten mustasta puutarhaletkusta. Iho tulee taas raidalliseksi eikä ole enää kauttaaltaan punakka kuin isossakatti lassa kuoliaaksi keitettävät ravut. Ne tulevat inhottavasti mieleen kesken suih kun. En pidä sitkeästä ravunlihasta yhtään vaik ka se on ilmaista ruokaa. Sitä on elokuussa lii kaa, joskus joka toinen päivä, koska rauhoite tuilta järviltä rapuja saa niin helposti että näyt tää vain taskulampulla syötin kohtaan ja nostaa haavilla alta. Puolessa tunnissa on ämpäri täynnä ja kotona niitä säilytetään saavissa varjopaikassa, saavissa vähän vettä ja syöttiruutanoita ja päällä kanaverkon palanen ja vesiheinää etteivät ravut kiipeä puutynnyrin seiniä pitkin pois. Joskus niitä kuitenkin karkaa ja ryömii naa puritalon pihoille kuolemaan. Pahin kerta on ol lut kun kovalla ukkosella yksi ja aika suurikokoi nen on päässyt lähtemään saavista ja ryöminyt tai ehkä uinut sadeveden mukana yli sadan metrin 6
päähän alamäkeen ja jollain ihmeellä kiivennyt kirkkoherran Saabin sisälle. Siinä se on etupen killä istunut vielä elossa ja levitellyt saksiaan kun kirkkoherran on täytynyt lähteä lauantaina hau tajaisiin. ”Voi vittu autossa on rapu”, kirkkoherra on sanonut niin kovaa että se on kuulunut naa purin pihalle asti. Naapuri on kertonut tutuilleen ja tutut naa pureilleen ja tuttujen naapurit omille tutuilleen ja naapureilleen. Niin tärkeät tiedot täällä aina kulkevat. Kirkkoherrasta on ruvettu puhumaan takanapäin Vittu-Nummisena samalla lailla kuin yhden kaupunginvaltuuston kiivaan kokouksen jälkeen liberaalien valtuutettua on alettu kutsua Vittu-Villgreniksi. Historianopettaja on sanonut että jokaisen olisi jos ei pakko niin ainakin syytä käydä yh den kerran kuuntelemassa valtuuston kokousta. Minäolen mennyt vaikka muut eivät ole, mutta ei se ole ollut kuin numeroitten luettelemista ja vuoron perään kohta yksi ja kaksi ja hyväksytään. Olen raaputtanut kynnellä lehterin tuoliin val koista viivaa ja yrittänyt arvata edeltä koska turha toistelu loppuu. Sellaisesta lammasporukasta voisin äänes tää yhtä hyvin vaikka Maritta Villgreniä koska 7
se ainakin joskus on sanonut kunnolla vastaan, olen ajatellut siellä vaikka ei se sillä kerralla ole mitään sanonut, mutta tänä syksynä en vielä saa äänestää ja seuraavan kerran voi vasta kahden vuoden päästä ja silloin valitaan Kekkonen. Tai ei edes valita vaan jatketaan kautta poikkeuslailla, historianopettaja on tästä puhunut monella yh teiskuntaopin tunnilla ja sanonut että muualla maailmassa näin kyllä yleisesti tehdään, Albani assa ja Ugandassa. Saunan etuhuoneessa on peili josta hopeointi on himmentynyt paikoin pois mutta sen verran siitä näkee että kun olen hieronut itseni frotee pyyhkeellä kuivaksi ja veren kiertämään, alan sot kea sormilla ja pyörittää tukkaan ilmaa. Sillä lail la hiuksiin saa hetkeksi melkein kuin pehmen nyksen ja katselen peilistä sopisiko se edes ettei ole naismainen. Kun olen aloittanut lukion syksyllä, mini vogueita on ollut pojista vasta kahdella, mutta nyt on jo useammalla kuin ei ole. Hinta on kova ja pitäisi kasvattaa ensin melkein olkapäihin asti. Puen loput vaatteet ja menen ulos. Talven tot tumuksesta käyn avaamassa letkujen päät pannu huoneessa ja sitten otan koukkupääkepin seinus talta ja nostelen mustat letkut omenapuissa niin 8
ettei niihin jää notkoja ja vedet pääsevät valu maan molempiin suuntiin lattiakaivoihin. Lumi on sulanut puitten juurilta sekaisina ym pyröinä ja muualla kuin korkeissa kolauskasois sa ja räystäitten alla sitä on enää märän hyhmeen verran. Takarinteen aurinkoa vasten näkyy kuinka maa kuivuu höyrynä. Siitä kaikesta yhdessä alkaa kevät, sen tietää sisällänsä hyvänä mutta samalla on lepattava olo enkä kokonaan tiedä minkä ta kia on niin. Keskiviikkoilta on pikkulauantai ja torstai on perjantain aatto. Eivät ne minulle mitään merkit se vaan lähden pihalta sisään jatkamaan läksyjen tekemistä. Huomenna on perjantai, perjantai on lyhyt päivä, lukuaineita paitsi viimeisellä liikun taa, sisäliikuntaa koska ulkona on rospuuttoaika eikä koulun kenttä ole vielä kuivunut niin että Tyry voisi merkitä kalkkikoneella pesäpalloken tän pesät ja rajat. En pidä pesäpallosta mutta toukokuussa sitä on vielä vaikeampi välttää kuin on olla syömättä elokuussa rapuja. Myöskään en pidä yhtään siitä turhasta toiste lusta että joka kesä ainakin yhden kerran isä al kaa kertoa taas uudelleen kirkkoherran sinisestä Saabista ja pelästyneestä ilmeestä. Jo kesken isä 9
nauraa ääneen vaikka ei varmasti ole voinut olla näkemässä, mutta kuvittelee nähneensä ja toiste lee kirkkoherran sanoja ja naksuttelee sormiaan edestakaisin peukaloa vasten niin kuin suuria tyl siä saksia.
10
Kun olen melkein lopussa ja luen enää biologiaa koska risteytyssäännöistä voi tulla pistokokeet, ulkoa kuuluu satakaksvitosen inahtava hyrähdys. Se on sen verran tuttu ääni että tiedän katsomat ta Jukan kiihdyttäneen ensin ylämäkeen ja sitten vain viittä tai kymmentä metriä ennen portin reikää se vaihtaa pienempään ja välissä kääntää äkkiä kaasukahvasta välikaasun. Siitä inahdus eikä mitään muuta jarrutusääntä edes kuulu vaikka voi se jarruttaakin mutta niin ettei pyörä lukkiudu. Jätän kirjan pöydälle ja lähden eteiseen. Isä on jo avannut olohuoneessa television, niin se aina tekee jotta kuvaputki lämpenee kunnolla vaikka sähkeuutiset eivät ala vielä viiteen minuuttiin. Jukka istuu Yamahansa päällä ja odottaa. Käyn hakemassa rappusten alta laudanpätkän että se saa jätettyä pyörän tukevasti eikä jalka pääse pai numaan märkään maahan. Sillä on satulan sivussa nahkahihnoilla kiinni työkalulaukku jonka se avaa ja nykii päältä tiukan 11
paketin, oranssin muovikassin, se vilkaisee eteisen ikkunoihin, minäkin vilkaisen, ei siellä ketään ole. Jukka heilauttaa kassin suoraan eteeni. Se on Renlundin rautakaupan kassi ja sen sisällä on jo takin kulmikasta. ”Autatko sen verran että otat säilytykseen?” ”Mikä siellä on?” kysyn heti ja yritän katsoa paremmin. Jukka avaa pussinsuuta sen verran että näen oranssia vasten kolhon matkaradion ja pohjalla vieressä pyöreitä paristoja, radion sivukyljestä tu lee ulos johto ja toinenkin johto jonka päässä on pieni syherö kela. ”Minkä takia?” kysyn ääni samalla lailla mata lana ja hiljaa kuin Jukalla. ”Sanotaan nyt vaikka. Sanotaan että jos siellä on sisällä pieni saatana”, Jukka sanoo ja näyttää tyytyväiseltä kun hätkähdän ja kysyn kovempaa. Kysyn onko se varastettu. ”Ei.” Kysyn onko se Kirkkopuistosta. En ole nähnyt mutta olen kuullut että siel lä myydään mitä vain. Helsinkiin ja Naantaliin tuodaan laivalla ja tänne on lyhyt matka ja suo rat tiet. ”Ei tässä ole yhtään mitään. En vaan viitsi pitää 12
enää kotona. Otat nyt vähäksi aikaa talteen, pan naan piiloon niin että molemmat tietävät missä se sitten on kun tarvitaan”, Jukka sanoo ja kat soo valmiiksi ulkorakennusta jossa sauna ja sau nan etuhuone ja puuliiteri ovat saman katon alla. En kysy saatanasta koska se haluaisi että ky syn. Se on pelkkää Jukan huumoria ja asioitten yleistä sekaamista koska vielä enemmän se nauttii jos toinen kyselee. On parempi aina että tietää vähästä kuin että toistelee moneen kertaan ja on tyhmä. Sillä lailla pärjää ja yleensä aina saa kysy mättäkin asiat selville kun vain kuuntelee rauhas sa sivusta ja yhdistää oikein. Moottoripyöristäkään en ole tietänyt yhtään mi tään mutta kun ensin muutama muu luokalla ja sitten Jukka on hankkinut omansa, niin olen kat sellut vierestä kun on vertailtu moottoreita. Sitten olen vielä käynyt yksikseni lukemassa kirjastossa osien nimet mahdollisimman yksinkertaisesta kaavakuvasta koska ei sellaista asiaa kannata moni mutkaisesti opetella, ei siitä mitään hyötyä minulle ole, mutta niin pystyn kevareista puhumaan vaikka ei minulla ole edes viritettyä mopoa, ei ole koskaan ollut eikä tule koska en niistä piittaa. Viemme kassin saunan ja puuliiterin tyhjään väliin ylisille. Siellä ei käy kukaan koskaan, tikkaat 13
ovat huterat eikä ylhäällä säilytetä kuin vanhaa ve sikelkkaa ja rikkinäisiä sinkkiämpäreitä. Näytän kohdan josta laudan saa sivuun kuin avaisi pienen kaapin. Jukka taittelee muovin tiukasti matkaradi on ympärille ja asettelee laudan taakse. ”Kuuleeko tuolla?” kysyn kun seisoskelemme ylhäällä hämärässä. ”Ei enää.” ”Oletko kokeillut?” ”En sen jälkeen kun tuli Trio”, Jukka sanoo. Sen tiedänkin. Minulla on huoneessani sa manlainen hopeanvärinen Trio. Ne on ostet tu kymmenen radion yhteisostoksessa edellise nä kesänä. Olen ollut ensin jurttipellolla har ventamassa kaksoistaimia ja sitten vesuroimas sa kaupungin ojia ja vielä elokuussa uudestaan nyhtämässä ohdakkeita ja muuta roinaa sokeri juurikkaitten väleistä. Niillä palkoilla yhteensä on saanut liikennevastaanottimen, hyvät EE45kuulokkeet ja vielä on jäänyt säästöön syksyksi ja talveksi. ”Alkaa lattarikelit huonontua kun aurinko nousee aikaisin, ei riitä pimeää enää väliin. Sii tä se kiinni on miten Atlantin päällä aallot kul kee ja viimeiset kimpoamiset ionosfääristä ja ylä pilvien päältä”, Jukka sanoo. Se on aina tietänyt 14
enemmän tekniikasta ja opettaa mielellään. Se on rakentanut meistä ensimmäisenä kunnolliset L- antennit mäntyihin ja hankkinut niiden kupari johtoihin paksut porsliiniset munaeristeet ja tal ven aikana se on alkanut tehdä dipoleita tarkasti eri metribandeja varten. ”Kesä vie Amerikat mutta Afrikka tulee tilalle.” Alamme puhua asemista ja sanon että kuulin Ylä-Voltan O uagadougoun viime sunnuntaina. Sitä en sano että en ole varma mutta ranskaa siel lä puhuttiin. Jukka kysyy taajuuden ja lupaa ko keilla siitä. ”Täytyy olla hyvät kelit”, sanon heti. ”Kyllä minä löydän jos siellä jotain on.” Kun lähdemme tikkaita alas, Jukka palaa vielä takaisin ja käy kokeilemassa että irtolauta pysyy paikoillaan. Se raapaisee ylisillä tulitikun ja kat soo valossa ettei oranssi muovi paista raosta. Ei siinä asiassa kaikki paikoillaan ole mutta mitä se oikeastaan minulle kuuluu, mielessä pyö rii vähän aikaa kunnes saan ajateltua sen valmiik si, enkä käy illalla edes katsomassa kätköä sen jäl keen kun Jukka on kääntänyt pyöränsä ja läh tenyt ajamaan alamäkeen. Pihatien märimpään kohtaan jää sileän renkaan ura kuin siitä kohtaa olisi mennyt painava yksijälkinen eläin. 15
Isä katsoo Smith ja Jonesia. Sillä on musta sankaiset televisiolasit päässään mutta ei se oi kein keskittyneesti katso vaan pitää pikkupöydäl lä vieressään papereita joista tarkistelee seuraavan päivän töitään ja laskee valmiiksi toleranssirajoja hiomiseen. Niin se on ottanut tavaksi tehdä ja varmistella ja on tehnyt niin ainakin vuoden ver ran. Jos sillä on aamuvuoro niin kuin huomen na, se katsoo työstökuvat läpi illalla, ja jos sillä on iltavuoroviikko, niin silloin se tekee saman heti aamupalan jälkeen. Verstaalle on otettu uusia miehiä suoraan am mattikoulusta ja ne ovat yleensä kaikessa nope ampia, mutta isä sanoo niitä klopeiksi jotka hö seltävät, tekevät susia ja rikkovat laikat ennen aikojaan. Isä haluaa tietää mitat ja toleranssit val miiksi ettei tarvitse enää kaikkea käydä läpi vaan voi naksuttaa lukitsemiset nopeasti paikoilleen ja vain tarkistaa mikrometrillä. Kloppien tekemistä hösellyssusista en tiedä, niin voi olla, voi olla että ei olekaan. Koska sil loin kun isä puhuu omassa asiassaan, sen ääni muuttuu, ja osaan kyllä kuulla koska se puhuu sillä tavalla toisella tavalla ettei se itsekään ole ai van varma. ”Mitäs pojat saunalla kävi?” se kysyy käänty 16
mättä ja katsomatta muualle kuin television ruutuun. ”Ei mitään. Piti hakea liiteristä laudanpätkä et tei Yamaha kaadu”, vastaan suoraan kysymykseen väärällä vastauksella. ”Ajattelin vaan ettei tupakalla”, se sanoo. ”No ei!” vastaan turhan kovaa ja äkkiä. Alkaa kaduttaa heti kun on kivahtanut mutta koska olen sanonut sillä lailla kuin suutuksissani, en voi muuta kuin lähteä olohuoneesta. Kuunte len keittiöön, ei isä sano mitään perään. En voi palatakaan, en voi mennä hakemaan mitään siel tä enkä samalla kysyä jotakin ihan tavallista ja pientä joka pyyhkisi turhan välistä pois. Vähän aikaa on vaikea keskittyä mutta sitten otan biologian kirjan pöydältä ja menen huonee seeni, suljen oven kokonaan. Kertaan vielä periy tyvien ominaisuuksien isot ja pienet kirjaimet ja miten ne dominoivat ja miten peittyvät. Sitten kun tiedän osaavani säännöt vaikka herätettynä keskellä yötä, painan Sorsa-Mattila-Leikola-Sor san kannet kiinni. Napsautan Trion virtakytki mestä virran ja asettelen kuulokkeet päähän. Ne peittävät korvat syvälle korvanlehtiä myöten niin ettei ulkopuolelta kuule yhtään mitään. Alan käännellä nupista hitaasti ja selaan ban 17
deja läpi. En hae mitään erityistä, tarkistan vain varmuuden vuoksi jos suoraan etelään päin olisi auennut kelejä, mutta on liian aikaista eikä mis tään kuulu muuta kuin kaikki tavalliset, ja suu ritehoiset monen sadan kilowatin eurooppalaiset peittävät vielä valoisalla ja alkuillasta kaikki hie nommat kauempaa alleen. Kuuntelen vähän aikaa RIAS Berlinin ikuis ta purinaa. Jos jollain äänellä voisi hypnoti soida niin sillä, nopean myllyn ääni, jyvät pu toavat koneen tahdissa ja jauhautuvat, mut ta ei se niin ole vaan kaksi päällekkäistä lähe tintä. Häiriölähetin jyrisee idästä lännen ohjel man päälle eikä kykene sitä vaientamaan koska RIAS on nimeänsä myöten amerikkalaisen sekto rin asema ja silloin radiolla on rahaa takana niin paljon että vaikka pudoteltaisiin napalmin sijas ta keskuspankin painamia inflaatiodollareita pak suissa nipuissa. Tällaisen jutun amerikkalaisten koskaan pysäh tymättömästä setelikoneesta olen lukenut ja kään tänyt harjoituksen vuoksi kiinalaisesta lehdes tä suomi-englanti-suomi-taskusanakirjan avulla. Sanakirja on saman värinen ja yhtä pieni kuin Maon Punainen kirja jonka olen saanut Radio Pekingiltä vastauskortin ja viirin mukana. Sitten 18
kuukautta myöhemmin on alkanut tulla sään nöllisesti raamattupaperille painettuja Peking Review -lehtiä. Kun ensimmäinen numero on tullut, postinkantaja on soittanut ovikelloa ja tar kistanut äidiltä onko kaikki kunnossa ja ok.
19