i Ilma
nen
n채 luku
yte
Johanna Vesikallio
Lillan Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä
Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava
Kolmannelle kansanedustajakaudelle Kevään 1987 eduskuntavaaliien lähestyessä Elisabethille oli itsestään selvää, että hän pyrkii kolmannelle kaudelle – politiikka, josta ei koskaan pitänyt tulla ura, oli sitä jo, aivan täysin. Toisella kaudella kansanedustajana hän oli vakiinnuttanut asemansa, hänet tunnettiin, hän oli oppinut työnsä ja hän piti siitä. Myös kotona tilanne oli vakiintunut ja tasaantunut 1980-luvun alun myllerryksestä. Eduskuntavaalit menivät Elisabethilta loistavasti: hän sai 10 563 ääntä, nostaen äänimääräänsä edellisvaaleista parilla tuhannella. Samojen vaalien ääniharava oli kokoomuksen Pertti Salolainen, joka sai eniten ääniä koko Suomessa, 18 324. Rehnin ohella Uudenmaan vaalipiirin ääniharava oli SDP:n Pirjo Ala-Kapee, joka keräsi 12 398 ääntä. Hallituksen muodostamiseen näiden eduskuntavaalien jälkeen liittyi poikkeuksellista drama tiikkaa. Kolmen puolueen puheenjohtajat eli kokoomuksen Ilkka Suominen, keskustan Paavo Väyrynen ja RKP:n Christoffer Taxell olivat ennen vaaleja sopineet, että he ensisijaisesti pyrkivät muodostamaan hallituksen vaalien jälkeen, sivuut3
taen SDP:n. Tästä herrat olivat tehneet kirjallisen sopimuksen, jota kutsuttiin säilytyspaikkansa mukaisesti ns. kassakaappisopimukseksi. Kun tämä sopimus tuli presidentti Mauno Koiviston tietoon, antoi hän suuttuneena hallituksenmuodostajan tehtävän vaalit voittaneen kokoomuksen Harri Holkerille, josta tuli seuraava pääministeri. Holkeri muodosti kokoomuksen ja SDP:n kanssa sini punahallituksen keskustan jäädessä oppositioon. RKP pääsi – jälleen kerran – hallitukseen Taxellin kassakaappisopimuksessa mukana olosta huolimatta. Elisabeth ei tiennyt kassakaappisopimuksesta mitään etukäteen. En tiennyt siitä. Se oli kyllä poikien juttu. Mutta sain sapiskaa, kun kävin RKP:n ryhmänjohtajana yhdessä Boris Renlundin kanssa Koiviston luona eduskuntaryhmien rundilla, ja sain selvän käsityksen, että hän saattoi suunnitella sinipunaa. Tämän kerroin myös Linnan portailla medialle, ja sain pitkin korvia tyhmyydestäni, että eihän tämmöinen tule kysymykseen, hän kertoo. Ove ja Elisabeth lensivät Roomaan heti eduskuntavaalien valinnan jälkeen. He vuokrasivat Roo4
masta auton ja painelivat sillä pitkin Etelä-Italian mutkikkaita teitä vailla mitään etukäteissuunnitelmia. Tunsimme itsemme nuoreksi pariksi, joka seikkailee maailmalla, Elisabeth sanoi IltaSanomissa huhtikuussa 1987. Kolmannella eduskuntakaudellaan Elisabeth oli pankkivaliokunnan jäsen ja perustuslakivaliokunnan varajäsen. Valiokuntajäsenyyksiä tärkeämpää oli kuitenkin se, että kolmannella eduskuntakaudellaan hän sai enemmän vastuuta ja valtaa puolueessa, sillä hänestä tuli puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Hänen tehtävänään oli johtaa RKP:n kansanedustajain ryhmää ja edustaa ryhmää ulospäin. Elisabeth oli vihdoin, gubbejen nihkeydestä huolimatta, päässyt yhteen keskeisimmistä paikoista koko puolueessa. Miksi Elisabeth sitten sai tärkeän ryhmän johtajan paikan, vaikka puolueen johdolla ei ollut suurta luottamusta häneen tai hänen osaamiseensa? Puoluejohdolla taisi olla vain vähän vaihtoehtoja. Vaalien ääniharava ja valtavan suosittu poliitikko on pakko päästää johonkin näkyvään tehtävään, rivikansanedustajaksi ei puolueen 5
valovoimaista tähteä voinut panna. Ministeriksi häntä ei kuitenkaan tässä vaiheessa päästetty, vaikka Elisabeth sanoi lehdistölle heti 1987 vaalien jälkeen, että hänen valintansa ministeriksi on jo velvollisuus hänen naispuolisia äänestäjiään kohtaan. Häntä kiinnosti siihen aikaan ensisijassa liikenneministeriö ja miksei myös ulkomaankauppaministerin paikka. Vuoden 1987 vaaleissa koettiin yllätys, kun edellisellä vaalikaudella RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Ole Norrback tippui eduskunnasta, vaikka hän sai todella suuren, yli 8000 äänen saaliin. Se ei kuitenkaan Norrbackin omassa Vaasan vaalipiirissä riittänyt kansanedustajan paikkaan. RKP:ssa tehdyllä järjestelyllä Norrback ei eduskunnasta putoamisestaan huolimatta jäänyt tyhjän päälle. Hänet nostettiin yllättäen uuteen Harri Holkerin johtamaan hallitukseen toiseksi RKP:n ministeriksi, puolustusministeriksi. Toinen RKP:n saama salkku meni luonnollisesti puolueen puheenjohtajalle Christoffer Taxellille, josta tuli opetusministeri. Tämä oli Elisabethin mielestä ”ihmeellinen järjestely”, vaikka hän itse olikin ihan tyytyväinen saadessaan eduskunta ryhmän puheenjohtajuuden. 6
Pojat huolehtivat omistaan, joten he tekivät niin, että Norrbackista tuli ministeri. Se oli tietenkin hyvin mielenkiintoinen tapa hoitaa tämä. Sanottiin, että minun olisi ilman muuta pitänyt olla ministeri, koska sain niin hyvin ääniä vaaleissa. No, pojat palkitsevat omiaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikan saaminen merkitsi sitä, että suhde Elisabethin ja puolueen osalta normalisoitui, ainakin vähän, Hufvudstadsbladetin politiikan toimittaja Marianne Lydén katsoo. Pär Stenbäck, Peter Stenlund ja Ole Norrback vähättelivät häntä aivan suunnattomasti, Lydén sanoo. Puolueen puheenjohtajana oli tuolloin Christoffer Taxell, joka muistaa olleensa hermostunut mennessään erääseen tv-tenttiin Elisabethin, tuoreen ryhmäpuheenjohtajan kanssa: haastattelijoina olivat Leif Salmén ja Pekka Oksala, aikansa pahimmat toimittajaterrierit, ja Taxellia arvelutti Rehnin osaaminen. Kovasti. Mehän olemme kaikki erilaisia, toiset vahvoja toisaalla ja toiset toisaalla. Ainakaan silloin Elisabethin syvä paneutuminen asioihin ei ollut hänen vahvin piirteensä. Hän on po7
liittinen eläin siinä mielessä, että hän pystyy arvioimaan ihmisten tunteita ja vetoamaan niihin, eikä tietynlainen populismi ole hänelle vierasta. Taxell muistelee usein painottaneensa puoluejohtajana tuohon aikaan sitä, että RKP:n edustajien pitää osata enemmän, pitää olla asiakysymyksissä parempi. Myönnän, että se liittyi häneen. Myös toinen RKP:läinen eli Jörn Donner arvioi vastaavaa. Elisabeth Rehnhän ei ole henkilö, joka on hirveän paljon lukenut ja tutkinut, vaan toimii enemmän intuitiolla. Intuitio oli tietysti monissa asioissa hyvä ja hyödyksi, mutta en minä koskaan ollut niin hirveän vakuuttunut siitä, että substanssitunteminen olisi ollut hänellä niin syvällistä. Tästä Donnerin kommentista Elisabeth toteaa melko huvittuneena, että ainakin yhdessä Hilan kodin monista kirjahyllyistä on rivissä 13 Donne8
rin kirjoittamaa kirjaa hänen ensimmäisistään alkaen – mahtoiko olla huonoa makua? Muutenkin on melko arveluttavaa kun voidaan väittää tuntematta asiaa jostakin henkilöstä, ettei hän lue hirveän paljon. Sattumoisin ei juuri päivääkään elämästäni ole kulunut ilman lukuhetkeä, Elisabeth sanoo nyt. Kyseinen televisiotentti meni kuitenkin sillä kertaa hyvin, vähän sattuman ja onnenkin ansiosta. Leif Salménilta ja Pekka Oksalalta menivät pasmat sekaisin heti aluksi, sillä he aloittivat tentin sanomalla: ”Puheenjohtaja Taxell, olemme kuulleet, että olette jättämässä politiikan ja siirtymässä Partekin toimitusjohtajaksi.” Tähän Taxell saattoi vastata: ”Herrat toimittajat ovat seuranneet aikaansa huonosti. Partek on saanut tällä viikolla uuden toimitusjohtajan, joka on eri ihminen kuin minä.” Partekille oli tosiaankin aiemmin samalla viikolla valittu uusi toimitusjohtaja, mutta tämä oli jäänyt toimittajilta huomaamatta. Heillä meni täysin jauhot suuhun. Täysin! Tämä tentti jäi sitten Elisabethin kanssa vai9
summaksi, ehkä tästä Partek-mokasta johtuen. Muistan tosin, että johonkin Elisabethille osoitettuun kysymykseen minä kiirehdin vastaamaan, ehkä vähän huolestuneena siitä, osaako hän sen substanssin. Jompikumpi heistä toimittajista sitten sanoi, että no tämä oli kyllä Rehnille osoitettu kysymys, Taxell kertoo. Leif Salmen ja Pekka Oksala olivat sikäli oikeilla jäljillä Partek-kysymyksessään, että Taxellista todella tuli kyseisen yhtiön toimitusjohtaja, mutta vasta jonkin ajan kuluttua eli vuonna 1990. Taxell jäi pois RKP:n puheenjohtajan tehtävistä alkuvuodesta 1990 ilmoittaessaan, että ei asetu ehdolle puheenjohtajaksi puoluekokouksessa seuraavassa kesäkuussa. Jälkeenpäin on arveltu, että hän tiesi jo tuossa vaiheessa siirtyvänsä Partekin johtoon, vaikka nimitystä ei ollut tehty. Se, mitä kukaan ei silloin uskonut oli se, että luopumishetkellä minulla ei ollut tiedossa siirtyminen Partekin toimitusjohtajaksi. Minulla oli varsin konkreettinen suunnitelma mitä ryhdyn tekemään, mutta viikko sen jälkeen kun olin tämän ilmoittanut, niin minulle soitettiin ja sanottiin, että me ollaan tässä mie10
titty, että ryhtyisitkö Partekin toimitusjohtajaksi. Asetin silloin ehdoksi, että voisin jäädä eduskunnan jäseneksi ja voisin aloittaa Partekin johdossa vasta elokuussa 1990. Christoffer Taxell olikin kansanedustajana vielä seuraaviin vaaleihin eli maaliskuuhun 1991 asti. Opetusministerin tehtävät hän jätti samaan aikaan kuin puolueen puheenjohtajan tehtävät eli kesäkuussa 1990. Nykymaailmassa tuntuu aika erikoiselta, että suuren suomalaisen konsernin toimitusjohtajaksi valittu henkilö jatkaa työtään myös kansanedustajana. Ei varmaan onnistuisi nykyään. Myönnän, että en tehnyt tuossa loppuaikana oikein enää mitään, en ollut edes missään valiokunnassa. Ihme kyllä valpas lehdistö ei kirjoittanut tästä mitään. Taxell toimi opetusministerinä Holkerin hallituksessa 1987–1990 ja puolueen puheenjohtajana 1985–1990. Hänen käsityksensä Rehnin kyvyistä on samantyyppinen kuin edeltäjänsä Pär Stenbäckin sekä seuraajansa Ole Norrbackin. Se ei ole kovin mairitteleva. 11
En halua väittää, että Elisabeth Rehn olisi ollut kovin taitamaton tai osaamaton, tai ainakaan minä en voi sitä sanoa. Mutta voi sanoa, että hänen poliittinen otteensa oli enemmän mielikuvien luomisessa, mikä on luonnollisesti poliitikolle tärkeä asia. Ja hän on sisäistänyt tämän, joka on ehkä seurausta siitä reippaasta alusta, Kvinnan från höger. Luottamuksen puute ja osaamisen epäily huomattiin myös toisessa päässä. Myös Elisabeth itse muistaa, että puolueen johto hermoili hänen pärjäämistään. Meillä oli eduskuntaryhmän kesäkokous, jossa minun piti johtaa puhetta ja olla tiedotustilaisuudessa. Norrback, Taxell ja Stenbäck olivat aivan hepuleina, että miten minä siinä oikein pärjään. Että annan eri vastauksia, kuin mitä ryhmässä on sovittu. Luottamuksen puute oli aivan uskomaton. Kolmannella eduskuntakaudellaan Elisabeth yritti vaikuttaa muun muassa Upinniemen tien ja Kirkkonummen eritasoristeyksen saamiseen. Hallituksen liikenneministerinä oli vuosina 1987– 12
1989 SMP:n Pekka Vennamo, jolta piti tähän tiehankkeeseen saada rahaa. Sanoin Vennamolle: Kuule, jos sinä et saa niitä rahoja siihen eritasoristeykseen, niin minä tapan sinut. Se nyt vaan oli minun ronski tapani puhua! Vennamo oli sitten mennyt pääministerille sanomaan, että hän on uhkausten alla ja määräraha on saatava budjettiin. Ja niin se tulikin. Vennamo on leikkisästi todennut, että tappouhkauksen alla hän tämän teki. Maailman muuttuminen alkoi näkyä myös kansanedustajan työssä siten, mihin asioihin edustaja Rehn toivoi rahaa: vuonna 1987 Elisabeth teki toivomusaloitteen laajapohjaisen aids-neuvottelukunnan perustamisesta ja aids-tutkimuksen voimavarojen lisäämisestä. Vuonna 1988 häneltä tuli aloite suomenruotsalaisten musiikkileikkikoulujen tukemiseen, vuonna 1989 kirjallinen kysymys Suomen valmiudesta ulkomaisen työvoiman vastaanottamiseen. Vuonna 1990 hän ehdotti määrärahaa Suomen Vanhempain Yhdistys Irti Huumeista ry:n toiminnan tukemiseen. 13