kun u l n ine Ilma
채yte
NOVELLIKIRJAILIJA LUUSALMI
SIIVELLÄ ELÄJÄ Kohtaamisia enkeleiden kanssa
H E L S IN GI S S Ä KUS TA N N U S OS A K E Y HT I Ö OTAVA
8. MUSTAT SIIVET
Kesä oli edennyt jo huolestuttavan pitkälle, kun kohtasin Vareksen tutussa turvasatamassamme Kaskenkadulla. Ankaran siitepölykauden takia meidän piti lääkitä allergioitamme Uuden Ap teekin farmasialla. Tällä kertaa päätimme viettää hartaushetken faarao Imhotepin viimeisen leposijan äärellä eli ensimmäisellä sarkofagilla ravintolan ovesta lu kien. Kunnioituksesta vainajaa kohtaan olimme levittäneet pyhiä pergamenttikääröjä eli päivän lehdet arkun kannelle. Tiesin sen verran Vareksen meneillään ole vasta toimeksiannosta, että jonkun upporikkaan 3
helsinkiläisen omistajasuvun nuori perijätär oli kateissa. Mahdollisesti tyttö oli kidnapattu. Ka donneen perheeltä varisseiden tiedonmurujen perusteella kaapparin jäljet saattoivat johtaa Tur kuun. Poliisi kuulemma tutki asiaa täydellä mie hityksellä, mutta selvitystehon maksimoimiseksi suku oli pestannut palvelukseensa myös yksityis etsivä Vareksen. Medialta suku halusi pimittää kidnappaus draaman kokonaan, mikä tietysti sopi tutkinnal lisista syistä viranomaisillekin paremmin kuin hy vin. Päivän lehdistä oli siis turha etsiä ensimmäis täkään tapaukseen liittyvää palstamillimetriä. Sen sijaan virikkeellinen keskustelunaihe löytyi minulle läheisestä aihepiiristä. ”Kuunteles mitä tässä sanotaan”, Vares sa noi viitaten nenänsä alla rapisevaan Iltikseen. ”Nyt on näemmä Taloustutkimus selvittänyt, kuinka paljon suomalaiset uskovat enkeleihin. Neljäkymmentä prossaa koko kansasta on vas 4
tannut pitävänsä enkeleitä todellisina. Naisista enkeliuskovaisia on vähän yli puolet, mitä en yhtään ihmettele. Nyt kun muistiani kaive len, niin tulee mieleen, josko yksi jos toinen kin kommunikaatiokatkos selittyisi tämmöisellä huuruilulla. No, ainakin siihen suuntaan naisvä ellä näyttäisi olevan taipumusta, jos tätä juttua on uskominen. Toisaalta tutkimuksessa on kysel ty myös humanoideista ja ufoista. Sillä saralla yli luonnolliset kokemukset ja salaliittoteoriat ovat vähän yleisempiä miehillä kuin naisilla. Mutta jutun varsinainen skuuppi on tämä: Johtavassa asemassa olevista yli puolet kertoo uskovansa en keleihin. Siis mitä helvettiä?” Valpastuin. Nyt piti olla tarkkana. En ollut vieläkään pukahtanut Varekselle enkeliystävistä ni, Metatronista ja Pitkäkorvasta. Asiaa piti edel leen pohjustaa ja kypsytellä. Silmänlumeeksi koetin hakea uskottavan maanläheisiä kapakkafilosofin äänenpainoja: ”Joopa joo. Taitaa olla niin, että firmojen 5
johtoporras on tutustunut niihin enkeleihin jos sain liikematkoilla, kalliissa kohteissa joihin ta viksilla ei ole varaa. Sillä se, mitä naapurimaam me suurin nykyrunoilija Bruno K. Öijer on sa nonut Ruotsista, pätee yhtä hyvin Suomeenkin: ”Ja minä olin nuori / kun purin kihlaukseni / tähän saatanalliseen maahan / tähän pitkulaiseen jääsydämeen / tähän sairaaseen / sadistiseen peruskallioon / minne yksikään enkeli / ei koskaan ollut jalallaan astunut.” ”Vai johtuisiko johtajien usko enkeleihin sii tä, että eliitti tietää asioista enemmän kuin kan sa”, Vares pohdiskeli. ”Kaiketikin henkimaail man kumppanit ovat olleet vähintään tasoitta massa monen uraohjuksen polkua. Alkaa tämän uutisen valossa menestysteologia kummasti hou kutella. Pitäisikö meikäläisenkin vähän päivittää ajatustapoja? Just nyt on kylläkin saldo plussal la enemmänkin, kun miljonääriperheeltä tuli iso käsiraha. Mutta niin kuin tiedät, enimmäkseen tässäkin duunissa eletään kädestä suuhun. Kitu 6
piikin kädestä suursyömärin suuhun. Jospa vain karistaisin skeptisyyden karstat pöntöstäni ja kut suisin avuksi enkelit. Kukaties kioskini tulos läh tisi saman tien nousukiitoon.” ”Enemmän minua kiinnostaisi tietää, kuin ka moni pomo saa selkänojaa pimeyden voimil ta. Eli ketkä on allekirjoittaneet sielunluovutus sopparin Paholaisen kanssa.” ”Ai mutta nythän minä vasta hoksasin, mihin tuo ilmiö perustuu”, Vares huudahti. ”Siis eikö hän pomojen enkeliusko selity sittenkin arkisem min. Nimittäin bisnesenkeleillä. Johtavassa ase massa olevat tyypit on ottaneet tämän kyselyn määrätyntyyppisenä sisäpiirivitsinä. Sellaisena ki vana pikku silmäniskuna startup-yritysten mese naateille ja sponsoreille. Bisnesenkelin tehtävä on tunnistaa ennakolta lupaava menestyskonsepti ja tukea sitä neuvomalla ja sijoittamalla. Ilmankos yritysjohto haluaa osoittaa luottamusta tärkeil le rahoittajatahoille, jotka tekee menestystarinat mahdollisiksi. Eli eiköhän minunkin kannattaisi 7
palata lähtöruutuun, miettiä liikeideani ja yritys brändini kokonaan uusiksi, perustaa etsivätoimis tolle uusi toiminimi ja hommata kaveriksi anteli as bisnesenkeli...” Keskustelunaihe oli hyvin kiinnostava mutta hankala. Kiikuin kahden vaiheilla, pitäisikö mi nun vihdoin paljastaa ystävälleni huhtikuussa käynnistynyt tapahtumasarja. Olin oppinut tuntemaan Vareksen järkkymät tömänä järki-ihmisenä, rajatiedon ja uskontojen vihollisena. Toisaalta olin saanut käsityksen, että parin vuoden takainen traumaattinen kokemus olisi yhden tai kahden piirun verran loiventanut Jussin asenteita. Hänhän oli erään väkivaltaisen pahoinpitelyn seurauksena menettänyt muistin sa ja vetäytynyt Mörkö-nimiseen saareen toipu maan. Mörköltä palanneessa Jussissa olin aistinut uudenlaista vakavuutta, henkistyneisyyttä. Muis tan, että joku nainen taisi yrittää hypnotisoida 8
hänet saaressa tarkoituksena palauttaa hukatut muistikuvat. Vai miten se meni... ”Bisneskouluttajien puheissa toistuu aika usein sekin ajatus, että kyseenalaistava asenne ei sovi menestyjälle”, huomautin. ”Oppilasta ke hotetaan edes hetkellisesti kokeilumielessä luo pumaan kriittisestä vastahankaisuudesta, jotta johdatukselle avautuisi puhdas kanava. Taikuus ei toimi oikeasti, jos taikuri epäilee taitojaan tai huijaa yleisöä pelkällä silmänkäännöllä. Sama homma kuin vetten päällä kävelyssä.” ”Jollain yritysvalmennuskursseilla henkilös töä juoksutetaan tulisilla hiilillä. Siis ihan kirjai mellisesti. Kytevästä hiilloksesta tehdään polku, jota myöten kokelaan täytyy kulkea paljain ja loin.” ”Kaipa tuo kuvastaa liike-elämän sisäistä kah tiajakoa. Vetten päällä kävelyä avittaa valkeuden enkeli, tulen päällä kävelyä musta enkeli.” ”Aika sumeita juttuja”, tuhahti Vares. ”Jos pu heet on tämmöisiä jo ennen puolta päivää, saa 9
nähdä miten syviin vesiin meidän sukelluspallo vielä painuu.” ”Pohjaan luotaan Nautilusta, tummaks värjää tauti kusta.” Baikal-järven syvyinen hiljaisuus laskeutui välillemme. Kimaltavanhohtoiset bisnesenkelit jäivät välkkymään tajuntani laidoille kuin orna mentit. Mietin, voisiko yritysvalmennuksen menestys oppeja jotenkin sovittaa myös parisuhdekoulu tukseen. En ollut itse nähnyt yhtäkään rakkausenkä yritysvalmennuskurssia. Käsitykseni näistä aloista pohjautuivat lähinnä televisiosketseihin ja kaunokirjallisiin satiireihin. Nykyään televisiossa ja romaaneissa irvailtiin jatkuvasti erilaisten elä mäntaito-oppien kustannuksella. Epämääräisesti uumoilin, että ehkä sekä yri tysvalmentajien että rakkausterapeuttien joukos sa kuitenkin työskenteli myös asiansa osaavaa vä keä. Jotkut tuntemani riitaisat pariskunnat oli 10
vat kuulemma hakeneet laillistetulta psykotera peutilta apua keskinäisiin ongelmiinsa. Silti huuhaa-leima tuntui hallitsevan kaiken laiseen konsulttityöhön liittyviä mielikuvia kan salaisten parissa. Joskus kaikkein tieteellisimpiin kin lähestymistapoihin suhtauduttiin ennakko luuloisesti humpuukina. Jos ihmissuhdeoppaani jonain päivänä valmistuisi ja päätyisi kirjakaup poihin, tällaiseenkin vastaanottoon täytyisi osa ta varautua. Koska olen perusluonteeltani suuntautu nut taiteellisiin päämääriin ja muuhun hengen viljelyyn, koen liiketaloudellisen ajattelun lähtö kohtaisesti vieraana. Siksi minulle tuotti nytkin vaikeuksia saada otetta bisnesenkeleistä. Yritys valmennuksen ja parisuhdeterapian näkökulmi en yhdistäminen osoittautui odottamattoman vaikeaksi. Olisiko parisuhteen dynamiikkoja ylimalkaan mielekästä verrata startup-yrityksen lähtökoh tiin? Jos uutta kasvuyritystä tukee bisnesenkeli, 11
päteekö sama esimerkiksi avioliittoihin? Toteut tavatko nuorenparin vanhempien ja muiden su kulaisten antamat häälahjat samaa tehtävää kuin bisnesenkeliltä tuleva taloudellinen ja käytännöl linen tuki? Kaivoin povitaskusta pienen muistikirjani ja lyijärin pätkän. Heikohkot kaupallisen alan tie dot kirvoittivat kynästäni hivenen kyyniseltä kalskahtavan mietelmäluonnoksen:
Siinä missä yrityksen ainoa moraalinen tehtävä on tuottaa voittoa, avioliiton ainoa moraalinen tehtävä on tuottaa lapsia. ”Mitäs tuhertelet?” Vares tietysti uteli heti. ”Pä rähtikö inspiraatio vai perspiraatio?” ”Ei kumpikaan vaan konspiraatio.” Suljin muistikirjan saman tien ja tungin sen takaisin piiloon. 12
Huomasin eksyneeni vieraaseen mielenmaise maan. En ollut ikinä haaveillut avioliitosta enkä lapsista. Vielä vähemmän koin henkistä sukulai suutta vanhoillislestadiolaiseen ajatteluun. Menestysteologia ei tietääkseni kuulunut les tadiolaisten oppeihin. He eivät kai kannustaneet jäseniään vallan eivätkä maallisen mammonan tavoitteluun. Silti heidän aatteellinen ja poliitti nen painoarvonsa suomalaisessa yhteiskunnassa kasvoi jatkuvasti. Ehkäisykielto pani heidät lisääntymään paljon muuta väestöä tehokkaammin. Niinpä he saavut taisivat ennen pitkää ylivoimaisen enemmistön kaikissa demokraattisissa äänestyksissä ja instans seissa. Pitäisikö valtaväestön sitten seurata lestadio laisten esimerkkiä voimasuhteiden tasapainotta miseksi? Pitäisikö minun kehottaa parisuhdeop paassani lukijoita heittämään kortsuilla vesilintua? Ei. Jos tekisin näin, syyllistyisin älylliseen epä rehellisyyteen. Haluan elää niin kuin opetan. Sitä 13
paitsi ohje olisi myös vastuuton: Siivellä eläjä voi löytää tiensä myös vaikutuksille alttiiden nuorten lukijoiden käsiin. On muistettava, että julkisuu den henkilönä toimin esikuvana monelle kirjaili janurasta haaveilevalle nuorelle. Filosofi Friedrich Nietzsche totesi 1800-lu vulla, että ihminen on maapallon nahan sairaus. Ihottuma on harmillinen muttei yleensä vaa rallinen vaiva, jota voi hoitaa esimerkiksi korti sonivoiteilla. Nietzschen elinaikana maailman väkiluku ei ollut vielä räjähtänyt poskettomiin mittoihin. Siksi hänen määritelmänsä hupaisuus osui luul tavasti aikalaisluennassa kohdalleen. Täytyy kuitenkin huomata, että iho on ai neenvaihdunnan kannalta keskeinen elin. Ilman toimivaa ihokudosta olio kuolee. Lääketiede tun tee muutamia harvinaisia ihottumia, jotka voivat tappaa uhrinsa. Kotiplaneettamme tauti on sitten Nietzschen aikojen edennyt kovaa vauhtia huonoon suun 14
taan. Se mikä alkoi lähes huomaamattomana hil seilynä ja kutinana, on nyt äitynyt koko maapal lon ihoa ja pehmytkudoksia peittäväksi hengen vaaralliseksi Stevens-Johnsonin oireyhtymäksi. Jaloviina kohisutti aivoverisuonistoani taas pahaenteisesti. Raskas olo tuotti raskaita ajatuk sia. Mutta kaipa tämäkin teema täytyi ottaa mu kaan parisuhdeoppaaseen. Taiteilijana en voinut paeta rooliani yhteiskunnan omanatuntona.
Kun menet naisen luo, älä unohda kumisukkaa. Kello tuli kaksitoista, saavuimme viikon keski pisteeseen. Ravintola oli lähes autio. Ainoat mak savat asiakkaat minun ja Vareksen lisäksi olivat tunkeutuneet sisempiin viisauden kammioihin, ehkä piiloon nurkan taakse rakennuksen kulma huoneeseen. Charley Pattonin ”Spoonful Bluesin” alku tahdit rämähtivät soimaan Jussin taskussa. Pu 15
helu oli kaikesta päätellen luottamuksellinen ja tuli kidnapatun tytön perheeltä, sillä Jussi nousi välittömästi jakkaraltaan ja livahti kadulle puhu maan. Pattonin suhteen minun ja Vareksen musiik kimaut kävivät harmonisesti yksiin. En varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta sitä, miten kuulen ”Spoonfulissa” kaksi kinastelevaa ja toistensa päälle ärisevää miesääntä. Kumpikin ääni lähtee todistettavasti Pattonin suusta. Ehkä toinen kiistakumppaneista on sivupersoona. Tai enkeli. Autiuden, tyhjyyden ja yksinäisyyden keskel lä ajatukseni lähtivät aamulenkille. Jostain syys tä lapsuuden maisemat valikoituivat tällä kertaa matkareitiksi. Milloinkahan minulle oli ensi kerran kerrottu enkeleistä? Pyhäkoulussa luultavasti. Niistä sessi oista ei ole juurikaan jäänyt muistikuvia päähäni. Opin lukemaan omin päin 3-vuotiaana Mustanaamio-sarjakuvien avulla. Jo tuossa iässä 16
Outsiderin jännittävät tieteiskertomukset vetosi vat varhaiskypsään ja huippuälykkääseen mielee ni. Pyhäkoulutätien tylsät höpötykset tietenkin kalpenivat Mustanaamion ja Atoroxin rinnalla. Taas muistin Metatronin. Missä tyyppi piiles keli? Raamatun kertomusten sijasta pyhäkoulu opettajien olisi kannattanut laventaa näkökulmaa teologian reuna-alueille. Jos minulle olisi puhuttu Metatronista, olisin takuulla päässyt sisään henki maailman saloihin jo lapsena. Huhtikuisten ihmenäkyjeni jälkeen olin vai vihkaa ‒ isännän silmän välttäessä – tutkiskellut Pastori Alasen antikvariaatin rajatieto-osastoa. Kolme Heenokin kirjaa ja Erich von Däniken olivat tulleet pintapuolisesti tutuiksi. Kirjoista olin saanut selville, että Metatron oli alun perin juutalaisnuorukainen, joka muinai sina aikoina siepattiin palvelijaksi avaruusaluk seen. Vähitellen hän kohosi avaruusolioiden hier arkiassa korkeimmaksi arkkienkeliksi. Huima scifi-seikkailu tempaisi aikuisenakin 17
minut mukaansa, kun Heenokin kirjoja joitain viikkoja sitten Pastorin sohvalla lueskelin. Atoro xia fanittava pikkupoika olisi epäilemättä haljen nut innostuksesta kuullessaan tällaisia tarinoita.
18