Antti Tuuri: Alkemistit - Maallinen rakkaus by Otavan kirjat

채yte n u k u l n Ilmaine

ANTTI TUURI Alkemistit

Maallinen rakkaus

HELSINGISSÄ KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA

2. Vuorikapteeni oli tullut Tukholmasta Frugårdiin vaimonsa ja lastensa kanssa: väitettiin, että pakoon velkojaan. Tein sen kesän kartoituksia Gästerbyssä, viikot taloissa kirppujen ja luteitten kiusattavana ja pyhäpäivät Frugårdissa ja Eriksnäsissä, joissa sain asua. Majurista oli jo kauan sitten tullut minulle isättömälle kuin isä. Pyhisin Vuorikapteeni vei minut jokirannan laboratorioon ja kertoi, mitä oli oppinut metalleista ja mineraaleista professori Gaddilta Turussa, ja mitä oli oppinut Tukholmassa von Engströmiltä, joka oli ollut Lontoossa William Lewisin opissa: tätä pidettiin meidän aikamme suurimpana kemiallisten analyysien tuntijana. Vuorikapteeni selitti, 3

että tie Urimiin ja Thumimiin kulki sisäisen kehityksen kautta, mutta ulkoinen tie oli kuljettava kemiasta alkemiaan, joka oli kemian korkein ilmentymä. Vuorikapteenilla oli Frugårdissa mukanaan myös kirjeet, jotka hän oli saanut kuuluisalta ranskalaiselta alkemistilta Pernettyltä. Sain lukea kirjeet, mieleen jäi tämä: ”Sublima tästä tieteestä on, että egyptiläisten ja kreikkalaisten kertomukset ja hieroglyfit on laadittu selventämään alkemiaa, ja sieltä löytyy tämän tieteen perusta.” Vuorikapteeni näytti minulle myös uuden muffelin piirustukset. Se poikkesi Magnus Oton muffelista, sen oli piirtänyt Tukholmassa von Engström, ja Vuorikapteeni halusi rakentaa sellaisen muffelin ja uunin Uudenkaupungin laboratorioon. Hän ei uskonut, että Magnus Oton muffelissa saataisiin kultaa syntymään. Majuri ei halunnut, että Vuori4

kapteeni ja minä lähtisimme Uuteenkaupunkiin: Swedenborg oli pitänyt alkemiaa suurimpana esteenä sille, että ihmiset löytäisivät totuuden taivaasta ja tiestä enkelimaailmaan. Anna Charlotta, Vuorikapteenin vaimo olisi halunnut, että laboratorio rakennettaisiin Tukholmaan, jossa hän oli elänyt ennen kuin meni naimisiin Vuorikapteenin kanssa. Majuri kertoi minulle, että Vuorikapteenin talous oli surkealla mallilla, vaikka heidän isänsä oli ennen kuolemaansa antanut Vuorikapteenille ennakkoperintönä kolmetuhatta riikintaalaria. Sillä rahalla Vuorikapteeni oli päässyt veloistaan, mutta uutta velkaa oli alkanut heti kertyä Anna Charlottan onnettoman taloudenpidon ja Vuorikapteenin tuhlaavaisen luonteen takia. Isänsä kuoleman jälkeen Vuorikapteeni oli anonut virkavapaata eikä ollut hoitanut virkaansa Suomen vuoriteollisuuden päällikkönä 5

ja vuorikapteenina vaan tutkinut alkemiaa ja mestari Swedenborgin kirjoituksia. Majuri sanoi, ettei antaisi minun jättää virkaani, jonka olin saanut suoritettuani maanmittarin tutkinnon; Majuri käski minun muistaa, kuinka paljon hän oli minua tukenut opiskelussani ja maksanut maksuja, joita opiskelu akatemiassa ja eläminen Turussa vaati. Sanoin Majurille, että minun oli vaikea tulla toimeen talonpoikien kanssa, jotka olivat ymmärtämätöntä väkeä, epäluuloisia ja kavalia, ja uskoivat että jokaiseen ehdotukseeni sisältyi petos, jonka tarkoituksena oli viedä heidän maansa ja antaa ne aatelisille ja papeille, ja riistää heiltä oikeudet yhteisten metsien hakkuisiin. Minä en uskonut, että Uudenmaan kylien jakamisesta ja talonpoikien kanssa asioimisesta minulle aukenisi tie Urimiin ja Thumimiin, kun taas Vuorikapteenin mukaan lähtiessäni löytäisin tien Korkealle vuorelle ja sieltä Viisasten kiven. 6

Vuorikapteeni ja Anna Charlotta viipyivät Frugårdissa koko kesän. Vuorikapteeni antoi minun lukea ensimmäisen arkin kirjastaan A Plain System of Alchemy, joka oli painettu Tukholmassa; kirjan painatusta oli tarkoitus jatkaa, kun varoja saataisiin. En osannut lainkaan englantia silloin, ja Vuorikapteeni käänsi ja selitti minulle kaiken, mitä oli painettu ja selitti mitä oli painamatta: alkemian ja kullan valmistuksen avulla maailmasta saataisiin kokonaan hävitetyksi kullan, hopean ja jalokivien tyrannia, mutta alkemiasta olisi puhdistettava kaikki hämäräperäinen aines ja siitä olisi tehtävä kaikkein ankarimmatkin vaatimukset täyttävä tieteenhaara: oli päästävä eroon ruusuristiläisestä mystiikasta, liitettävä alkemia tieteen päävirtaan ja tehtävä sen opit kaikille avoimiksi sitten kun ihmiset olisivat valmiita ne pyyteettömästi omakseen ottamaan. 7

Kirjoitin kaiken muistikirjaani vaikka en ymmärtänyt, kuinka kullan valmistaminen veisi siltä kaiken vallan. Vuorikapteeni väitti, että kulta menettäisi arvonsa ja valtansa kun sitä voitaisiin valmistaa rajattomasti: myös hopeaa ja jalokiviä voitaisiin valmistaa rajattomasti, Vuorikapteeni selitti. Viisasten kiven avulla Mefistolta saataisiin pois valta, jonka hän oli vallannut materian avulla ja maailmassa vallitsisi hengen valta. Kun Vuorikapteeni selitti näitä asioita minulle Majurin kuullen, tämä pilkkasi Vuorikapteenia ja kertoi, että kuningas oli jo kerran antanut Vuorikapteenille rahat, joilla Tukholmaan Drottningholmiin oli rakennettu laboratorio, ja kullan valmistus oli aloitettu siellä, mutta työ oli jäänyt kesken, vaikka kuningas oli odottanut siltä paljon. Vuorikapteeni väitti, ettei rahoja ollut saatu tarpeeksi työn jatkamiseen Tukholmassa. 8

Parooni Munck, joka oli kuninkaan paras ystävä, oli niitä luvannut kuninkaan nimissä, mutta Munckilta saadut rahat eivät olleet riittäneet perheen elämiseen ja kullan tekemiseen. Laboratoriossa Vuorikapteeni kertoi meille myös, että oli alkanut pitää avioliittoaan epäonnistuneena ja ymmärsi syyn siihen luettuaan mestari Swedenborgin Aviorakkaus-kirjan, De amori conjugiali. Hän oli saanut ostaa viiden ruotsinkielisen kirjan painoarkit, kun kirja oli vapautettu takavarikosta. Elleivät mies ja nainen olleet samassa uskossa, yhteiselämä oli vaikeaa, koska sille ei ollut perustaa taivaassa, Swedenborg kirjoitti. Vuorikapteeni uskoi, ettei Anna Charlottaa ja häntä ollut taivaassa tarkoitettu toisilleen. Majuri väitti, että Vuorikapteeni oli Swedenborgissa löytänyt syyn aviolliselle uskottomuudelleen, josta juoruja oli levinnyt Frugårdiin saakka; Majuri arveli Vuorikap9

teenin heittäneen kuninkaalta saamansa rahat Tukholman portoille. Majuri kertoi myös lukeneensa Aviorakkauden, ja Swedenborgin mukaan juuri aviorikokset ruokkivat sukupuolihimoa ja hehkuttivat sitä helvetilliseen tuleen. Majuri varoitti, että Vuorikapteenille oli käymässä niin kuin Swedenborg kirjoitti. Vuorikapteeni väitti, että mestari Swedenborg antoi miehelle luvan pitää jalkavaimoa eli korvaavaa vuodekumppania, jos vaimo ei voinut antaa miehelleen sitä suurinta onnea, joka kuului avioliiton ruumiilliseen puoleen. Majuri kuitenkin nauroi Vuorikapteenin niille puheille, Anna Charlotta näytti kykenevän sitä onnea tarjoamaan Vuorikapteenille liiankin kanssa: lapsia oli jo kolme, vaikka naimisissa oli oltu vasta seitsemän vuotta ja siitäkin ajasta vuosia erossa Vuorikapteenin asuessa Lontoossa ja yksin Tukholmassa Anna Charlottan ollessa lasten kanssa Frugårdissa. Maju10

rin mielestä mies sai pitää jalkavaimoa vain, jos vaimo oli tehnyt huorin: mies voi silloin pitää vaimon kotona ajamatta häntä pois, mutta sai ottaa itselleen jalkavaimon. Todellista rakkautta Majuri käski Vuorikapteenin etsiä nykyisestä avioliitostaan. Vuorikapteeni kysyi minulta, oliko hänen avioliittonsa Anna Charlottan kanssa minun mielestäni asetettu taivaassa. Minä siihen en osannut vastata.

3. Vuorikapteeni lähti Anna Charlottan kanssa ennen kuin syksyn sateet alkoivat, ja he jättivät kolme lastaan Majurin ja Hedvig-rouvan huostaan. Minulle Vuorikapteeni lupasi, että pääsisin mukaan kullan tekemiseen tasavertaisena kumppanina sitten kun hän olisi saanut hankituksi rahat työhön, ja hän lupasi kirjoittaa heti, kun kullan tekeminen alkaisi. Vuorikapteenin mielestä Uusikaupunki oli oikea paikka laboratoriolle, koska lähellä Kalannissa oli Männäisten ruukki, josta voitaisiin ostaa sysiä. Ennen lähtöään Vuorikapteeni pyysi, että Majuri kasvattaisi lapset Swedenborgin hen12

gessä ja viisaudessa, joka selvitti ihmisille taivaan asiat ja enkelten valtakunnan lait. Minä jäin syksyksi Frugårdiin, kartoitustyöt lopetettiin syyskuun lopussa ja piirsin karttoja jouluun saakka. Vuorikapteeni kirjoitti Majurille Tukholmasta ja minulle monta kertaa Tukholmasta ja Uudestakaupungista; rahan hankkiminen sujui huonosti ja sitä kului paljon elämiseen, joka maksoi joka päivä selvää rahaa toisin kuin Frugårdissa, jossa elettiin oman kartanon tuotteilla ja poltettiin omassa kasvimaassa kasvatettuja tupakanlehtiä. Majuri antoi minun lukea kirjeen, jossa vaati Vuorikapteenia palaamaan Suomeen hoitamaan virkaansa ja Anna Charlottaa hoitamaan lapsiaan. Vuorikapteeni kirjoitti, ettei halunnut ottaa enää harteilleen valtion viran iestä, ja hän kehotti minuakin heittämään sen harteiltani: ihmiselämän tarkoitus ei ollut talonpoikien peltojen mittaaminen eikä 13

yhteismetsien kartoittaminen vaan työn tekeminen koko ihmiskunnan paremman tulevaisuuden eteen: sellaista työtä oli kullan tekeminen ja Swedenborgin kirjojen tutkiminen. Majurille Vuorikapteeni allekirjoitti kirjeensä nimellään ja nimensä alle virkansa, vuorikapteeni, mutta minulle kirjoittaessaan pelkästään August Nordenskiöld. Marraskuun lopussa Vuorikapteeni lähetti minulle kirjeen, jossa kertoi, että hän oli saanut kokoon riittävän määrän rahoja, jotta laboratorio Uuteenkaupunkiin voitaisiin rakentaa: tulevan tammikuun alussa Uudenkaupungin taivas olisi myös avoinna Urimille ja Thumimille. Tämän Vuorikapteenille oli selvittänyt Tukholmassa Peter Fredell, Metatronin korkein mestari, jonka jo väitettiin omistavan Urimin ja Thumimin. Ne olivat eräänlainen peili, jonka avulla hän voi nähdä myös peilin heijastusten taakse, siellä olevat olennot 14

ja tulevat tapahtumat, Vuorikapteeni kirjoitti. Hän käski minun tulla heti vuoden alusta Uuteenkaupunkiin, jossa aloittaisimme uunin rakentamisen, kultahelmet hän toisi mukanaan Tukholmasta; olin jo Magnus Oton ja Vuorikapteenin kirjoituksista ymmärtänyt, että kultahelmet olivat siemeniä, joista Urim ja Thumim syntyivät tulen kuumuudessa. Vuorikapteeni pyysi myös, että toisin mukanani Frugårdista hänen lapsensa, jotka olivat olleet Majurin ja Hedvig-rouvan hoidossa syksystä saakka, koska lasten kuului olla isänsä ja äitinsä hoidossa, ja lapset tarvitsivat äitiään oppiakseen hyvyyttä ja kykyä rakastaa maailmaa ja sen kauneutta, ja isäänsä oppiakseen viisautta. En ollut varma, pystyisikö Anna Charlotta opettamaan lapsilleen hyvyyttä ja kykyä rakastaa kauneutta, ja Vuorikapteeni viisautta, mutta otin lapset mukaani Uuteenkaupunkiin lähtiessäni, koska Vuorikapteeni niin toivoi. 15

Pääsin lähtemään vasta helmikuussa, koska pieni Anders August sairasti, enkä voinut lähteä kuljettamaan sairasta lasta keskellä talven pakkasia rekikyydillä kymmenien peninkulmien matkaa Uuteenkaupunkiin, johon Vuorikapteeni ja rouva olivat tulleet Tukholmasta. Vuorikapteeni kirjoitti minulle Uudestakaupungista, että uunin ja muffelin ja koko laboratorion valmistuminen oli viivästynyt niin paljon, ettei kullan tekemistä voitu aloittaa vielä tammikuussa, ja hän oli pyytänyt Tukholmasta Peter Fredelliltä uuden otollisen ajan työn aloittamiseen. Tulimme Frugårdista kestikievarikyydillä Turkhautaan, jossa heti jouduin riitaan isännän ja kahden matkustajan kanssa: isäntä halusi antaa heille hevoset ja jättää minut lasten kanssa odottamaan seuraavaa kyytiä aamuun. Luulin jo, että minua lyötäisiin hevosten takia, niin ison huudon matkustajat nostivat, mutta selvisin maksamalla ylimääräistä isännälle ja 16

matkustajille, jotka suostuivat yöpymään kievarissa. Minä säästyin lyönneiltä ja pääsin jatkamaan lasten kanssa matkaa. Turkhaudasta Hämeenlinnaan tultiin hyvää vauhtia. Pieni Anders August oli itkuinen ja huusi aina pelosta, jos reki kallistui. Pitelin lasta sylissäni, ajomies, jolle olin Turkhaudassa myös antanut rahaa, kääntyi monta kertaa katsomaan taakseen etupenkiltään ja moitti minua, että olin lähtenyt kuljettamaan niin pieniä lapsia helmikuun pakkasissa: Anders August ei silloin ollut vielä kolmea täyttänyt, Aurora-neiti täyttäisi vasta maaliskuussa neljä ja Augusta-neiti oli täyttänyt marraskuussa seitsemän vuotta. Hämeenlinnassa kuski ajoi suoraan maaherran talolle, jonka tunsi. Kuulin, että maaherra oli matkustanut, mutta rouva oli Hämeenlinnassa ja otti meidät hyvin vastaan. Pian hän kuitenkin alkoi puhua minulle kris17

tillisestä uskosta ja tuomita Frugårdiin pesiytyneen opin, joka oli juurtunut sinne Swedenborgin kirjoituksista. Hedvig Juliana-rouva tiesi, että hänen isänsä oli lukenut Swedenborgia ja hänen setänsä Magnus Otto oli Swedenborgia ja alkemiaa opiskeltuaan sotkenut kaikki asiansa. Minä en alkanut puolustella Swedenborgia enkä frugårdilaisia. Rupesin kyselemään maanmittauksen asioista ja jakotöiden edistymisestä Hämeen läänissä, mutta rouva ei niistä tiennyt mitään, käski kysellä mieheltään maaherra de Brucelta sitten, kun tämä olisi palannut Tukholmasta. En aikonut olla niin pitkään Hämeenlinnassa. Jouduin kuitenkin odottamaan matkalle pääsemistä toista viikkoa, koska pyryt olivat tukkineet kaikki tiet Hämeenlinnasta Uuteenkaupunkiin päin.