in Ilma
en
n채 luku
yte
herkkä, hellä, hehkuvainen
Minna Canth minna maijala
Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava
Lehtori Canthin rouva
L
ehtori Canth on merkinnyt muistikir jaansa ylös, että tuore aviovaimo Minna saapuu kuorman kanssa Kuopiosta Jyväs kylään 20. Syyskuuta 1865. Muistikirjan edelli sellä aukeamalla on laskelma huonekaluhankin noista. Minnan tuloa koskevan maininnan jäl keen on puolestaan tarkkoja laskelmia kodin ku luista, ruuasta ja niin edelleen. Muistikirjassa on ylipäätään runsaasti Ferdinandin talouslaskel mia, myös Saksan opintomatka on dokumentoi tunut tarkasti erilaisten yöpymis- ja illalliskulu jen muodossa muistiin. Vähävaraisen papinles ken poikana Ferdinand oli opiskellut lainarahan turvin ja tottunut pitämään tarkkaa kirjaa kuluis 3
taan. Myös avioliitto ja perheen perustaminen ovat selvästi huolettaneet Ferdinandia taloudelli sesti, ja hän on kirjannut kaiken ylös pitääkseen huolen rahojen riittämisestä. Perheen perustami nen oli suuri muutos kummallekin, ja alkuaika oli opettelua. Minna Canth muistelee avioliittonsa alkua oma elämäkerrassaan lempeän huvittuneesti. Hän ker too ruuanlaiton ja kodin ja miehen hoitamisen ol leen täysin vastoin hänen luontoaan. Porvaristytön kasvatuksen saanut Minna oli toden näköisesti viettänyt enemmän aikaa käsitöiden ja musisoin nin parissa kuin opetellen käytännön taloustehtä viä, mistä hän myöhemmin itse ankarasti ajan kas vatustapaa moitti. Hänen ailahtelevaisuuteen tai puvainen vapaudentahtoinen luonteensa ei myös kään ollut karaistunut taloudenpitoon, vastuuseen ja perheen huolehtimisesta koituneen työn mää rään. Ja olihan hän naimisiin mennessään vielä kovin nuori, vasta 21-vuotias. Urheasti kävin käsiksi työhön, kielsin itseltäni joksikin aikaa kaikki luvut paitsi sanomalehtiä 4
ja koetin parhaani mukaan tukahduttaa kaipuun. Eräs totuus oli nyt minulle selvänä: minun tuli olla miehelleni alamainen. Tämän ymmärsin niin radikaalisesti, etten ensimmäisinä vuosina koskaan lausunut omaa mielipidettäni, vaan mieheni tahto oli minulle lakina kaikessa. Ihmiset sanoivat minua »valkoiseksi laastariksi» ja pitivät minua syystäkin oikeana nollana. Mieheni oli nimittäin originelli, eikä mm. viitsinyt mukautua seuraelämän vaatimuksiin pienessä kaupungissa, ja siitä monet loukkaantuivat. Minna antautui aviovaimon rooliin yhtä täydel lisesti kuin kahta vuotta aiemmin opettajakutsu muksen valtaan. Mutta jälleen taaksepäin katso va omaelämäkerta kuvaa nuoren Minnan ehdot tomuutta huvittuneena. Puolinaisuus ei heittäy tyvälle luonteelle riittänyt, vaan Minna nosti itse ihanteekseen täydellisen alistumisen aviomiehel leen, millaiseksi hän ilmeisesti kuvitteli avioliiton. Minna kertoo omaelämäkerrassaan, kuinka parin vuoden vääränlaisen täydellisyyden tavoittelun jäl keen turha ihanteellisuus haihtui ja hän salli it 5
sensä taas olla oma itsensä ilman keinotekoisen roolin kannattelua. Kuten Minna omaelämäkerrassa toteaa, oli lehtori Canth luonteeltaan originelli eikä välittä nyt tavanomaisista seuraelämän vaatimuksista. Lucina Hagmanin elämäkerran mukaan lehtori Canth oli tyly ja vetäytyvä tyranni, joka vasta vähi tellen alkoi arvostaa vaimoaan ja antoi tämän ra kentaa heidän elämänsä sosiaaliset ja yhteiskun nalliset verkostot. Ferdinand Canthin nekrologin kirjoittaja, ilmeisesti opettaja- ja lehdentoimittaja kollega K. G. Göös, joka oli myös kirjoittanut yli oppilaaksi Porvoon lukiosta ja tuntenut Ferdi nandin poikaiästä alkaen, kuvaa lehtori Canthin luonnetta hieman toiseen tapaan: Vanhempain kodista peritty suuri oikeuden tunto ja tahdon lujuus harmittoman leikillisyyden kans sa olivat hänen luontonsa huomattavimpia puolia. Opettajaksi tultuaan viimemainittu ominaisuus toki harvemmin esiintyi, mutta joskus sentään, ja johtui jokaiselle, joka hänen nuorempana likem min oli tuntenut, silloin mieleen lukiolais- ja yliop 6
pilasajoilta ne hetket, jolloin hän raikasluontoisena, rakastettuna toverina viattomalla ilostelemisellan sa osoitti ikäistensä seurassa, kuinka helposti hän saattoi irtautua elämänsä murheista.
Tähän saakka vallinnut käsitys Ferdinand Cant hista jurona ja sosiaalisesti vetäytyvänä tulee näin kyseenalaistetuksi. Opettajana vakava ja vaativa Canth saattoi silti olla perheelleen ja läheisim mille ystävilleen lämmin ja rakastava toisin kuin Lucina Hagman kuvaa. Nekrologissakin käyte tään Ferdinand-vainajasta toistuvasti kuvaus ta »rakastettu». Ferdinandin sulhaspoikana toimineen opet tajakollegan Ernst Bonsdorffin mukaan Canthin pariskunta vietti onnellista elämää, »vaikkakaan ei voi kieltää, että Canthilla oli taipumusta mus tasukkaisuuteen». Ferdinand Canth oli siis hyvin rakastunut toimeliaaseen, pystyvään vaimoonsa, ja kodin ulkopuolisen seuraelämän sijaan hän antoi paljon huomiota perheelleen, mikä oli tuo hon aikaan poikkeuksellista. Augusta-sisaren ja Minnan vähäisistä tältä ajalta säilyneistä kirjeis 7
tä käy ilmi, kuinka perhe liikkui usein yhdessä. Minna ja lapset olivat muun muassa mukana se minaarin huviretkillä, ja perhe myös harrasti yh dessä kalastamista ja vesillä olemista. Perheeseen syntyi lapsia säännöllisin kahden vuoden välein, ensin neljä tyttöä, sitten kaksi poikaa. Anni syntyi vuonna 1866, Elli Wilhelmina 1868, Hanna Ul rika 1870 ja Helka Maria eli Maiju vuonna 1872. Pojista Kaarle Johan eli Jussi syntyi vuonna 1874 ja Petter Henrik eli Pekka vuonna 1876. Kuopus tytär Lyyli Augusta syntyi vasta vuonna 1880, isänsä kuoleman jälkeen. Minna itse kuvailee »valkoisen laastarin» ai kaansa niin elävästi, että voisi kuvitella hänen äänettömän ja alistuneen kautensa kestäneen useita vuosia. Varsin pian avioitumisensa jälkeen Minna kuitenkin jo otti oman paikkansa persoo nallisen aviomiehensä rinnalla. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan:
8
Kihlajaiset lehtori Canthin kanssa pidettiin pääsiäisenä 1865, ja kihlajaiskuvan aikaan tuleva elämä originellin puolison rinnalla oli vielä täysin tuntematonta. Yhdessä Cantheista tuli Jyväskylän näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, joita yhdisti voimakas oikeudenmukaisuudentunto. kuopion kulttuurihistoriallinen museo
9
Vähitellen, muutaman vuoden päästä, uskalsin sitten jo tärkeämmissä asioissa hiljaa esittää poikkeavankin ajatuksen. Sitä kokeiltiin, se havaittiin oikeaksi, ja seurauksena oli, että mieheni sai rajattoman luottamuksen arvostelukykyyni, sellaisissakin asioissa joista oikeastaan en ymmärtänyt mitään. Aikaisemmin Lucina Hagmanin johdolla on uskottu, että annettuaan vähitellen vaimolleen enemmän vapautta lehtori Canth lähinnä tuki vaimoaan tämän yhteiskunnallisissa toimissa. Ferdinand Canthin nekrologi kuvailee miestäkui tenkin täysin toisin. Sen mukaan lehtori Canth oli yhteiskunnallisesti erittäin aktiivinen ja hä nen toimintansa oli laajalti tunnustettua, tulipa hän valituksi niin kirkkoväärtiksi, kunnanvaltuu tetuksi kuin kirkonrakennuskomitean jäseneksi. Nekrologin kirjoittaja nostaa erityisesti esiin Fer dinand Canthin väsymättömän toiminnan nälkä vuosina 1867–68 sekä työn vaivaishoitokunnan jäsenenä nälkävuosien jälkeen. Myös Jyväskylän kulttuurielämässä Canth huomattiin erityises 10
ti suomalaismielisten piirissä, olihan hänet kut suttu jo vuoden 1865 toukokuussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi J. Krohnin alle kirjoittamalla kirjeellä. Samaan aikaan Canthin kanssa jäseniksi kutsuttiin kaksi muutakin Jyväs kylän seminaarin opettajaa, Olai Wallin ja K. G. Göös. Lehtori Canth oli harras suomen kielen ja suomenmielisyyden kannattaja. »Tuskinpa Suo mesta vallassäätyistä perhettä löytyy, jossa Suo men kieli olisi enemmän kotiutunut, kuin tämän rakastetun vainajan perhe-elämässä», nekrologis sa kerrotaan. Ferdinandin tapaan myös Minna oli hyvin aktii vinen antamaan apuaan tarvitsijoille. Lucina Hag man kertoo, että Minna riensi aina sinne, mis sä kuuli hätää olevan, ja pyrki omin käsin autta maan sairaita ja vaivaisia minkä pystyi. Minna keitteli jopa pyykkirannassa pahanhajuista lini menttiä sairaille lapsille. Reseptin hän oli saanut eräältä parantajalta omalle sairaalloiselle Anni-tyt tärelleen. Ilmeisesti Minna on myös nimimerkin »–nn–» takana, joka kirjoitti Päijänteeseen hoitoohjeita sairaille lapsille. Esimerkiksi 22.2.1878 11
lehdessä julkaistiin ohjeita riisitaudin hoitoon. Kirjoittaja antaa kirjoituksessa riienvoiteeksi kut sumansa linimentin ohjeen. Kirjoituksensa lo puksi neuvoja viittaa siihen, että hänet tunnetaan Jyväskylässä sairaiden lasten auttajana ja toppuut telee asiasta vellovaa huhumyllyä: Tosin allekirjoittaneestakin on levinnyt se huhu, että hän »katsomisella» parantaa riisitaudilla vaivat tuja lapsia, niinkuin myös, että hän »katsoo» riien voiteita. Tämän vakuutan varmasti olevan pelkkää taikauskoa, jossa ei lainkaan perää ole. Jokainen voi yhtähyvin lapsen terveeksi »katsoa», kun vaan sitä yllämainitulla tavalla hoitaa, ja jokainen voi sama ten »katsoa» riienvoidetta, kun sitä vaan tämän seli tyksen jälkeen tekee.
Minna Canthin mielestä sairaita parannettiin lääkkeillä, ei loitsuilla, ja hän pyrki aktiivisesti torjumaan kansan taikauskoa. Välillä mukana olivat hänen ystävättärensä, leh torinrouvat Flora Wallin ja Ida Bonsdorff, mutta usein Minna meni sairaanhoitoretkilleen yksin. Hän pukeutui tällöin aina hyvin yksinkertaisesti, 12
koska oli havainnut tavoittavansa työväen luotta muksen paremmin sillä tavoin. Monet säätyläis rouvat olivat tästä Minnalle vihaisia, koska katsoi vat hänen heikentävän heidän säätynsä arvovaltaa pukeutumalla vastoin omaa asemaansa. Minnan toiminta herätti siis huomiota ja paheksuntaa jo Jyväskylässä. Toisinaan hänen ehdotuksensa oli vat liikaa myös hänen ystävilleen. Flora Wallin on kertonut Lucina Hagmanille, että kerran Minna oli ehdottanut, että rouvat lähtisivät yhdessä ka pakkaan laulamaan hengellisiä lauluja ja puhui sivat juomarit tiehensä. Tähän eivät toiset rouvat suostuneet. Kauniista käsialastaan tunnettu Minna sai myös puhtaaksikirjoitustöitä. Hän tuki miehen sä opetustyötä ja jopa tarkasti tämän oppilaiden kokeita. Kun lehtori Canth vuonna 1871 julkaisi kansakouluille tarkoitetun luonnonopin oppi kirjan Luonnon-opillinen Oswiitta, olivat sen piir rokset hänen vaimonsa käsialaa. Vaikka lehto ri Canth oli aatteeltaan suomenmielinen, ei hän suomen kielen taidossa koskaan yltänyt vaimon sa tasolle. Lehtorin muistikirjassa vilahtelee siellä 13
täällä ruotsinkielisiä ilmaisuja, ja hänen muuta missa säilyneissä, vaimolleen kirjoittamissa kir jeissä suomen kieli on kömpelöä ja teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Suomi pysyi lehtorille vieraana, opiskeltuna kielenä, kun taas Minnalle se oli lap suudenkodin kieli, jota hän sittemmin oli myös seminaarissa opiskellut ja tietoisesti harjoittanut. Ernst Bonsdorff kertoo muistelmissaan Min nan olleen miestään kyvykkäämpi ja ottaneen no peasti haltuunsa kodin talouden ja muut käytän nön askareet, mistä Ferdinand Canth oli hyvin mielissään. Ferdinand Canth ei ollut ainoa tark kaa taloudenpitoa arvostava, myös Minna oli op pinut tähän kotonaan kauppaliikkeessä. Vaikeu det isän liikkeenhoidon kanssa myöhemmin säi käyttivät Minnan niin, että vielä oman liikkeen vaurastuttuakin hän piti kiinni siitä, että kaik ki maksettiin käteisellä, lainaa ei otettu eikä sitä annettu. Bonsdorff muistelee, kuinka Minna oli vielä miestäänkin tarkempi taloudenpidossa: »Usein Canth minun ollessani heidän kodissaan leikillä valitti, että hänen vaimonsa pitää talouden ohjat liian kireällä.» 14