Ilmain
e
te y 채 n u n luk
2
he ls in gi ss ä nu so sa ke yh tiÜ an st ku ot ava
3
Töttelöö! Alvatkaa kuka täällä?
Ettekö millään alvaa? Minä kellon. Olen Puluboi, teidän lentävä ystävänne, hieno lintu. Olen mies. Lintumies, tai ehkä palemminkin mieslintu. Ja tässä on tämä hilveän hieno ja kosteudesta kimaltava Puluboin ja Ponin loisketiivis kilja. No nyt te tietenkin ihmettelette, että mikä se semmoinen loisketiiviskilja on. Se on sellainen kilja, jossa puhutaan niin loiskuvia juttuja, että meinaa tulla ihan litimäläksi. On sadevesitynnyleitä,
lännejä, sadepisaloita ikkunalaudalla ja sadepilviä, vessanpönttöjä ja yksi liian jänskä uimaleissu. Ja sitten ilmassa leijailee loistavia kiljaimia ja ympälillä loiskahtelee meli. Sitten on sellainen loistokoju. Loistokoju ei sitten ole sama asia, kuin tolikoju, jossa on vinksuttava tolni. Loistokoju on toisenlainen. Elikkäs. Mukavaa, että olette istahtaneet siihen kiljan ääleen. Me olemme tämän Ponin kanssa kiljoittaneet teille, lakkaat lapset, kaikki naapulit ja linnut ja koilat ja
kissat ja supikoilat ja lakkaat akvaaliokalat ja malsut ja hampstelit ja hipstelit ja hipit ja bodalit ja kiltit käppänäukkelit ja mukavat muolit. Me olemme kiljoittaneet tämän kiljan siksi, että
haluamme keltoa, miten meidän kummankin elämään yhtäkkisesti tuli semmoinen vinksuttava tolni,
joka vinksuttaa silmäänsä vinksvinks. On muitakin syitä. Niistä kellon lisää myöhemmin SILLÄ: Seulaavan mainoskatkon taljoaa
PULUBOI! 6
5
TötTölö-tööLÖÖ! Nyt on oikea aika hankkia kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bullauskoneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mitalinpaljastimia ja pialumoottoleita, kaikki tavala on tietysti loisketiivistä, sillä Hismassa on Hilveän Hölmöt Hinnat! Jopa miljoonanpiljoonan plosentin alennukset! Ostakaa silmää vinkkaava tolni! Ostakaa ladiopuhelin malli Pulufon T2000, se on pomminkestävä. Kaikille ostajille kaupan päälle papiljotit! Kaljuille höylylullalauta. Koko klääsäkasa tuttuun alennushintaan yks ysi ysiiii. SÄNTÄÄ siis HISMAAN! Siellä on niin Hilveän Hölmöt Hinnat!
Alennukset eivät koske kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bullauskoneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mitalinpaljastimia, eivätkä pialumoottoleita. Eivät koske myöskään mitään tolneja, puhelimia, eivätkä valsinkaan tukkapapiljotteja tai jotain höylyskeittejä!
TULE PIAN, sillä tuotteita on hajoitettu (iso) määlä!
No vooi hitsunpliut, kun oikeasti minulla ei ole myynnissä mitään, ei yhtään mitään. Ei mitään tolnia, ei papiljotteja. Voi halmi. Minä haluaisin niin kauheasti, että minusta tulisi mainosmies mainostaja tai sitten hieno telkkali-ukko tai agenttipoliisi tai muu jäntskä, mutta minä olen vain joku typelä tavallinen alkipulu. En kello siitä mitään. Minä olen soittanut sinne telkkaliin ja ne sanoivat, etteivät talvitse minua, kun siellä on jo joku telkkalilintu. Minä menen telkkaliin ja uutisiin ja nettiin ja mainoksiin ja kaikkiin koteihin ja laittelen ihmisten taloja lemonttiin ja laitan niille mitaleja kaulaan ja panen papiljotteja ja minä menen vakaviin ohjelmiin juttelemaan ja tanssikilpailuihin ja
minä laulan ja matkustelen ja kokkailen ja kakkailen ja kaikki tuntevat minut! Minusta tulee SANKALI! PELASTAJA! Jihuu. Jahuu! TÖÖTTÖÖTTÖÖT! Väistäkää! Täältä tulee: Telkkalilintu Puluboi Palttasaal Palmuuuuu! Minun ihana vaimoni Kaija Kolakopsis on Intiasta kotoisin, ja siksi hänellä on elittäin hienot mietteet. Näin hän sanoi: ”Aaaaina, pida olla sulla uks unelma. Jooos ei sulla ole uks unelma, sulla ei ole midan.”
8
7
Niin sanoi minun vaimoni kielikulssilta tullessaan, ja häntä minä uskoin. Minulla oli siis ihan kiva olo, vaikka ollutkaan vielä telkkalilintu tai mikään agentti, koska se oli minun unelmani. Jos ei minulla sitä unelmaa olisi ollut, minulla ei olisi ollut mitään! Hieman histoliaa elikkä wanhoja juttuja ja pelinteellisiä pelinnetalinoita, PLÖÖTS: Vietin lapsuuteni Hakaniemen kivan tolin leunalla. Siellä, missä halmaa on todellakin halmaata, siellä missä kilkon kello kilkuttaa plimplom laalalaa, siellä missä peltikatot kimmeltävät aulingonlaskussa ja missä tuoksuvat ihanaiset bullat ja kamalaiset kalat. Sieltä onnen maasta
8
9
lensin yli suulen ja mahtavan Hämeentien ja jännittävien seikkailujen kautta löysin upean vaimon, joka muni ne munat. Katsokaas ne, josta kuoliutuivat lapset. Lasteni nimet ovat Lola ja Kolaboi. Onko hienot nimet? Minä olen ne keksinyt. Sitten, tiedättekö Ponin? Hän on minun kavelini ja naapulini. Minä olen pelastanut hänet. Siitä kel-
lotaan edellisessä kiljassa, jonka minä ja Poni kiljoitimme. Tässäkin kiljassa minä pelastelen, mutta en Ponia. En
kello yhtään mitään vielä, mutta minä olen upea, hieno sankali. Paitsi tässä alussa olen vähän
läjähtänyt. Mutta ei voi mitään. Niin lapset, te kysytte, tai en minä tiedä kysyttekö, ihan sama, mutta kuitenkin ehkä kysytte, miksi me kiljoitim10
9
me tämän kiljan. Että mikä vinksuttava silmä, ja että ei nyt vinksuttava silmä ole syy kiljoitella kiljoja. ONPAS! Sitä paitsi minusta on niin jäntskyä kiljoitella tällaisia upeita tositalinoita, joissa minä esiinnyn itse! Ehkäpä te siellä vilnuilette minulle ja ilvistelette ja nauleskelette ja sanotte että ”olisit kiljoittanut päiväkiljaa”. Ei haittaa, lällättäkää vaan. Minä panen tähän papelille pikkuisen tällaista pommitusta: Patau!
Tustustustus! Latatatatatatata! Pumpum. Pouvou! PLÖÖTS! Siinä edellisessä kiljassa minä olin ihan tyhmä pikkuvauva. Nyt minä olen paAAljon jälkevämpi. Nykyään
minä tykkään pyssyistä. Pleikkalipyssyistä. Niin ja peleistä. Kaikenlaisista pleikkalipeleistä. Minä tykkään niistä niin niin niin hilveästi. Pelit ovat niin jänniä, niin jänniä, siis niin älyttömän kivoja ja jänniä, että minä en nyt millään meinaa päästä tästä eteenpäin jankuttamasta, kun pelit ovat niin niin niin kivoja ja jänniä. Mutta mutta, nyt Poni hauaa keltoa jotain Poni-asioita.
10
10
Minä katselin, kuinka Miisun äiti tunki laukkuja auton takaluukkuun. Miisu ja Miska olivat ottaneet jo kengät pois ja kaivaneet matka-Afrikan tähden esiin. Se oli hieno. Siinä oli magneettiset nappulat. Saisinpa minäkin sellaisen. Miisu vilkutteli välillä minulle kättään, joka oli sykkyrätassuna. Odotus paistoi hänestä kuin aurinko. Minäkin yritin näyttää iloiselta. Huiskutin suitsilla niin, että ne sattuivat naamaani, kaaduin hirnuen maahan, mölysin ja mietin: Miten minä pärjään kesän ilman Miisua, ilman parasta ystävääni? Miten minä ikinä keksin mitään? — Ihahaa, minä nousin mölisten ylös. Miisu roikkui auton ikkunasta maukuen miauta. Minä näytin etuhampaitani ja korskuin taitavasti, lönkytin hitaasti eteenpäin, lähemmäs ikkunaa. Pelottelin. Miisu kiljui kauhusta. Hampaani olivat lopulta kiinni ikkunassa, vääntelin naamaani niin hyvin kuin osasin, ja Miisu oli jo hypännyt peloissaan Miskan syliin. Harmitti, kun Miisun piti lähteä. 12
11
— Ei Poni, lopeta, lopeta. Minä pelkään, Miisu aneli. — Millainen se mökki on, mitä siellä tehdään? minä kysyin vähän möreästi. — Se on iso, sanoi Miisu. — Se on pieni, sanoi Miska. — Siellä voi uida, kiljui Miisu. — Siellä voi pelata sulkapalloa, sanoi Miska. — Siellä on serkutserkutserkut, Miisu huusi keikkuen Miskan sylissä. — Ja eno. Se osaa virvelöidä, sanoi Miska — Hei sitten Poni, Miisun äiti sanoi ja Miskakin heilutti heihei-kättään, mikä oli epätavallista.
12
13
Sitten Miisun äiti pamautti auton oven kiinni, päks, käynnisti moottorin, trön, ja niin katosi maisemista koko porukka. Asfalttipihalle tuli aivan hiljaista. Jostain kaukaisuudesta leijui hitsauksen hajua. Se tuli telakalta saakka. Se oli seikkailun tuoksu. Minä istahdin pehmeälle nurmelle, huiskautin hännälläni kärpästä. — Moi Vihernurmi, minä tervehdin vihreää ja raikasta kesäystävääni Vihernurmea. Se oli minun nurmeni, taivas oli minun taivaani, koko maailma oli minun, mutta minä en keksinyt mitään tekemistä. Mitä lomalla tehtiin? Uitiin? Asfalttipihalla ei ollut järveä, ei merta. Luettiin? Kaikki kirjat oli luettu jo. Kirjasto oli kesälomalla. Leikittiin? Muita lapsia ei asunut talossa. Suitseni olivat katkenneet. Sitä paitsi oli mahdotonta ratsastaa itse itsellään. Äiti tuli kovalla kiireellä pihalle ja keskeytti suitsiajatukseni. Hänellä oli pyykit suuressa muovikorissa. — Poni, huuda jos alkaa sataa. Tuolta tulee mustan näköisiä pilviä. — Iihahaa, eivät ne tänne ole tulossa, minä vastasin ja katselin, kuinka Taivaansini tuuppi pilviä eteenpäin, muodosti armeijaa. Lounaissaaristossa alkaisi pian pilvien sota. 14
13
Äiti sai minun harmaan muumilakanani narulle, se liehui siellä kuin kummitus. — Äh, vauva itkee, sanoi äiti, jätti pyykit koriin ja juoksi meidän A-rapun ovesta kiireellä sisään. — Onhan siellä isä, minä hirnahdin, mutta äiti ehti jo mennä. Katselin Taivaansineä. Näin kuinka se kuljetti sydämen muotoista ystäväpilveä jonnekin sinne, minne Miisukin meni. Toinen pilvi tuli auringon eteen, juuri minun yläpuolelleni, ja alkoi sataa. Se pilvi oli yksinäisyyspilvi ja satoi suolaista vettä. Siinä minä istuin Vihernurmellani harmaan pilven alla sateessa ja ajattelin, että jos mitään jännittävää ei pian tapahdu, ja sataa koko kesän, minä haalistun ja muutun pyykkinarukummitukseksi, niin kuin muumilakana, ja siinä se on, minun kesälomani.
14
15
Ja se onkin jo kellon aika semmoinen, että on hyvä
plötsähtää mukavasti johonkin tyynymeleen tai pallomeleen tai pehmoiseen pesään tai sänkyyn. Alkaa maailman palas ohjelma. Ihan lötkönä ja hiljaa!
16
15
Tiluliluliluliluliu.
Tässä on Pultsu Palmu Peliuutisista hyvää päivää.
Malkkinoille on tälähtänyt käsittämättömän mahtava pelikone PUXBOX YX 2000T sata. Se on potkunkestävä, iskunkestävä, pläjähdyksen kestävä, tölmäyksen kestävä, putouksen kestävä, töläystiivis, loisketiivis, vesitiivis, limutiivis, imuteho 10, puhallusteho 10, äänitehosteet 10, 1A, 2B, 3D, ja siinä on 4 ohjainta. Lisävalusteina tennismaila, lätkämaila, onki, siivet, nokka, töyhtö, halakan valpaat, pylstö, otsalamppu, pielutyyny, viikset, siivoushanskat ja muuta semmoista. Tämä pelikone on jälkyttävän kallis. No niin. Seitsemän uutisissa sitten tälkeä tiedotus kuningaskunnasta. Nyt näkemiin. Tiluliluliluliu
Isä seisoi olohuoneen nurkassa maalaustelineen edessä katsellen valkoista kangasta. Tuolille oli asetettu paletti, siihen oli törsötetty öljymaaleja, kaikki vielä koskemattomia. Punaista, keltaista, sinistä ja paljon vihreää. Pensseli roikkui isän suupielestä kuin piippu. Isä etsi inspiraatiota. — Isä, lähdetään telakalle katsomaan laivojen rakentamista, sanoin ja makasin lattialla. Isä siirsi pensselin korvansa taakse muttei katsonutkaan minuun. — Isä, mennään katsomaan, kun meri myrskyää. Isä ei kuullut. Ehkä inspiraatio oli tulossa kovalla metelillä. 18
17
Vauva makasi peitollaan, äiti oli pukenut sille keltaisen mekon. — Isä, pelataan Afrikan tähteä. Sinä saat laserpyssyn, vesipyssyn ja tohvelikranaatin beduiinien ja rosvojen varalta. Minä voin laittaa pelinappulat ja rahat valmiiksi. Mutta isä seisoi hievahtamatta ja katseli keskittyneesti tyhjää kangasta. — Ei mitään pyssyjuttuja, sanoi äiti ja nappasi kauhan vauvan kädestä. Vauva uhkaili sillä muovilehmää, joka nökötti peitolla. Minä kellahdin tylsistyneenä vauvan viereen. — Kerro vauva, mikä sinun nimesi on. Ole kiltti ja kerro. Muuten äiti pakottaa sinut olemaan Pirkitta tai Marketta.
18
19
— Pättä, sanoi vauva. — Pättä? Haluaisitko sinä olla Pättä? — Äkä, vauva vastasi siihen. Sitten vauva pani suunsa kiinni, alkoi panna silmiäänkin, joten minä kannoin hänet sänkyyn ja panin peiton päälle. — Äiti, vauva haluaa olla Äkä-Pättä. — Mikä?, äiti kysyi. — Äkä-Pättä. — Jaa. Minäkin ajattelin, että väliviivanimi saattaisi olla hyvä. Esimerkiksi Virve-Marjo. Kokosin tyynyistä huoneeni ikkunalaudalle kasan, kävin siihen makaamaan ja vedin verhon takanani kiinni. Se on minun salamajani. Minä sanoin itselleni: — Nyt on kesäloma, Poni. Katso, kuinka Taivaansini on puhdas, siivonnut sinua varten. Katso, kuinka Vihernurmi on hento, kasvanut sinua varten. Ei enää koulua. Ei enää pakkoja. Vapaus! Laukkaa harja hulmuten, kuin mongolianvillihevonen, yritin innostaa itseäni, vaan en minä innostunut. Minä ikävöin Miisua. Miksi Miisulla oli hieno kesä? Miksi Miisulla oli kesämökki? Minäkin halusin kesämökin. Piirrän tähän millaisen.
20
19
20
21
Isä oli saanut kutsun Majakkasaaren taiteilija-asuntoon viikoksi. Siksi hän etsi niin vimmatusti inspiraatiota, joka oli piiloutunut jonnekin. Minä yritin ehdottaa äidille kaikenlaisia vaihtoehtoja lomailulle. — Emme me voi nukkua teltassa vauvan kanssa, vauva vilustuu, sanoi äiti. — Emme me voi mökkejäkään vuokrailla, siellä on vaikea hoitaa vauvaa, ei ole lämmintä vettä, ei ole sähköpattereita, ei ole mikroa, sanoi äiti. Isä ei lainkaan huomannut meidän suunnittelematonta kesäämme. Silloin minä näin, kuinka Puluboi kiisi läpi taivaan! Kylläpä hän lensi kovaa. Avasin nopeasti ikkunan ja huusin: — Pulubooooi! Mutta tuuli vei huutoni länteen. Puluboi oli matkalla itään. Nopeasti minä kirjoitin kirjeen ja juoksin sen kanssa pihan matalan talon ovesta sisään, portaat ylös kolmanteen kerrokseen, renkutin ullakon oven auki, (se onnistui äidin hiuspinnillä) ja vein kirjeen rikkinäisen ikkunan eteen. Siinä oli tyhjä pesä. Puluboin ja perheen pesä. Seuraavana aamuna ikkunalaudalleni oli ilmestynyt kirje Puluboilta. Tällainen oli kirjeenvaihtomme kokonaisuudessaan:
22
21
Hei Puluboi! Näin sinut äske n taivaalla lent elemässä ja huusin perääs i, muttet kuul lu t. Muistelin mei dän ihanaa yh teistä viime ke Emme ole nähn sää. eet pitkään aika an. Haluaisin kuulla, miten sinä voit ja mite n perheesi voi. Kaipaan sinua kovasti. Jos löyd ät kirjeeni, tule ikkunani taakse ja kopu ta. Muistatha sinä koodin. n Toivoo ystäväsi
Poni
Töttölöö.
ni, Alvoisa Po kuule. o o J Telve.
t! Plöts! ennytkin lu Tlööt! Plöö t hiukan kiileinen. Enkös m ni Kaija Ko-
o ollu n kiile. Vaim Minä olen at an koko aja ih n seni aloittiv o p la lla u ja , a ill se jaa? Min ls u elik ntay päivisin ki ulun valme lakopsis kä kkikolkeako ka n yksi se a lli a e st istiete isi pela juuli nokkim minun pitä lin lla vä ite ä ljo ill ki S lssin. i tässä van kesäku En nyt ehd . a ss la u p Hän on plinsessa. sä, li. o hdään täs kiljeitä. S oi . Mutta. Nä ä n n staja-Pulub e la m e y Täyty eellinen p iil k , si vä tä ys vä
toivoo lentä
22
Kuules nyt Puluboi. Miten niin et ehdi kirjoitella? Ala tulla tänne ikkunalaudalle, niin kuin olisi jo. T. Poni
Illansuussa alkoi tihuttaa vettä, sitten kuului koputus ikkunan takaa. Kop kop kop. KOOP KOOP KOOP. — Puluboi, minä kiljuin ja avasin ikkunan. — Missä, missä, missä sinä olet piileskellyt syksystä saakka? Puluboi, tule tänne, minä huusin riemuissani ja nappasin pulun syliini ja rutistin häntä itseäni vasten kuin pehmoeläintä. Märät siivet kahisivat ja räpyttivät. Lintuja on vaikea halata. — Hei, ei ei! Minä menen lyttyyn ja lyppyiseksi, Puluboi vastusteli pyristellen irti minun halauksestani. — Et ole vielä oppinut ärrää. — Olenpas! — Et ole, minä kiusoittelin, vaikka tiesin. — Olenpas, mutta minä en sitä sano! En koskaan, milloinkaan, ikimaailmassa lausu sitä lumaa lämälämäkiljainta, jossa ympylän alla on kaksi jalkaa. Yök ympylä! Yök jalat! Plööts. Ihan pökäle-kiljain! 24
23
— Ympylä ja ympylä, minä matkin. — Se on är-kirjain ja ihan tavallinen. Ei se mikään ruma ole. — Se on luma! Se on kilosana! Maailman lumin kilosana! — Hei, eihän riidellä heti alkuun, minä sovittelin. Puluboi on minun rakas ystäväni, mutta siitä huolimatta saimme aina riidan aikaiseksi. Mistä tahansa, käytöstavoista, hevosista, terveysasioista, kännyköistä. — Onko sinulla muuten vielä se puhelin? minä nauroin, ja se oli lämmintä naurua. — Ladiopuhelin Pulufon T2000 ei pulua pulaan jätä, Puluboi lausui ja kaivoi taskustaan kännykänromun, jossa ei ollut edes akkua. — Pälä pälä, Puluboi lausui luuriin. Minä nostin käteni korvalleni ja vastasin: — Pälä pälä. — Toimii, ilahtui Puluboi ja tunki kännykkänsä jonnekin siipensä suojaan. — Nyt ei karata kotoa, niin kuin viimeksi, eihän? minä sanoin. — Ei ole mitään talvetta. On muutenkin jännää, sanoi Puluboi. — Mitä jännää? Mikä se prinsessajuttu oikein on? — No kuule, se on sellainen plinsessa, jolla oli synty25
24
mäpäivät, ja juuli kun hän lupesi avaamaan paketteja, tuli paikalle ilkeä noita ja vei hänet linnaansa, eikä kukaan muu kuin minä voi pelastaa häntä! Ajattele! Minä kuulin, kuinka hän huusi apua. Mikä onni, mikä tsäkä, että vaimo ja lapset syöksyivät kesäkulsseille juuli nyt, niin minulla on kaikki päivät aikaa tehdä tätä tälkeää auttamistyötä. — Auttamistyötä? Puluboi, puhu totta, ole kiltti. Suomessa ei ole prinsessaa, minä muistutin. — On. — Ei ole. — Onpas. — Eipäs. — Kyllä tämä yksi ainakin on, Puluboi vain kinasi. — No, missä te olette muka tavanneet, minä kysyin epäuskoa äänessäni. — Hän tuli minun pleikkaani. — Mihin? — Pleikkaan. Pleisteissön äkspök kaks. Haloo, tokstokstoks, Puluboi koputti sulkaisella siivellään päätäni. — Puhutko sinä pelistä Puluboi? Minä otin ankaran ilmeen. — Kauniista plinsessasta minä puhun. Hän huutaa apua. Help. Help. — Puluboi, se on pelkkä peli. Ei prinsessa ole oikea. Se on vain tietokoneella tehty.
26
25
Puluboi alkoi räpyttää siipiään hermostuneesti ikkunalaudalla. — Kuule Poni. Se plinsessa on minun lakas ystäväni ja nyt minä en tuhlaa tässä enempiä aikoja. Telveheippa. Pitää mennä. Hyvää päivänjatkoa. TÖÖT! Kuitti, huikkasi Puluboi ja kaarsi tuuleen. — Ja koska sinä väität, ettei plinsessa ole totta, niin minäkin voin keltoa koko Suomen maalle yhden totuuden, Puluboi julisti harmaantuneessa Taivaansinessä. — Minä voin keltoa kaikille, jotka eivät vielä tiedä, että sinä et ole mikään Poni vaan ihminen! Hyvät Suomen ihmiset ja linnut! Kuulkaa, kun minä teille huudan: Poni ei ole eläin vaan tavallinen tyttööööö!!!!! Ei kavioita! Ei tulpaa! Ei haljaa! Ei mitääääään! Leikkisuitset! Iltotulpa! Poni ei ole totta! Hän ei ole aito! Tekoponi, senkin tekoponi! Puluboi oli oikeassa. Minä en ole poni. Minä olen tyttö. Kun olin neljävuotias, luulin olevani Poni. Kun olin viisi, ajattelin olevani tyttö, josta kasvaa isona Poni. Kuusivuotiaana tiesin olevani tyttö, joka leikkii Ponia. Edelleen leikin joka päivä Ponia, vaikka olenkin vain 27
26
tavallinen tyttö. Haluaisin saada oman Ponin. Mutta ponit eivät voi asua kerrostaloissa. Ja ne ovat todella kalliita. Kävin sänkyyni makaamaan. En voinut uskoa todeksi sitä, mitä juuri oli tapahtunut. Minun viime kesäni Puluboin kanssa oli ollut elämäni hauskin kesä. Hieman surullinen, pikkuisen jännittävä ja pulmallinen, mutta joka tapauksessa ihana kesä! Ja nyt Puluboi ei suostunut edes tulemaan luokseni, sillä hänellä oli peli kesken!
28
27
Tiluliluliluliu! Ja se on peliuutisista taas Pultsu, päivää. Seulaava uutinen ja hyvin tälkeä tiedotus tulee kuningaskunnasta. Kuningas ja kuningatal ovat huolissaan plinsessasta, joka katosi syntymäpäivänään. Hänen katoamisestaan on kulunut nyt viisi päivää. Hänet nähtiin viimeksi noita-Kamillan seulassa. Noidan tuntomelkit: lentävä luuta, näppyläinen
nenä, liila noitahattu, liila viitta. Yleisesti alvellaan, että noita vei hänet linnaansa, joka sijaitsee pelimaailman oikeassa laidassa. Sitä valtioi eläs iso Pouseli. Kuningas ja kuningatal pyytävät ihmisiä ja lintuja pelaamaan niin paljon kuin mahdollista ja vielä vähän sen päälle, jotta plinsessa saadaan pian kotiin. Löytäjä saa löytöpalkinnoksi viltuaalikakkua. Se on sellaista pelikakkua, jota voi katsella omasta pleisteissönistä, tai deeässästä tai mikä
hälveli nyt onkin käpälässä eli siivessä.
Ja sitten säätietoja:
Peli-ilmat ovat olleet jo viikkoja melko lämpimät, nyt näyttää
siltä että idästä olisi tulossa sateisia lintamia. Tuulettimet ja viilentimet kannattaa naksauttaa hyvissä ajoin pois päältä, jotteivät pelikoneet viilene. Pimennysvelhojen hankintaa kuitenkin suositellaan, sillä aulinkoista säätä on jonkin vellan luvassa. Onneksi tosi vähän. Ihan ministi. Mutta kuitenkin. Elikkä sitten vaan suuntaamaan ohjaimia kohti telkkalia, vai onko teillä pienet käsikonsolit?
Ja nyt peliuutisista näkemiin.
Tiluliluliluliluliu!
29
Seuraavana aamuna puin kiireellä vaatteet päälleni. Ahmin voileivän niin nopeasti kuin osasin. Televisio paasasi säätiedotustaan. Sadetta, matalapainetta ja ukkosrintamia. Heitin mitalit kaulaani, harjasin poninhännän, suoristin mekonhelman ja asetin suitset. Mutta mitalit menivät solmuun, häntä oli takkuinen ja suitset edelleenkin katki. Mekko oli sitä laatua, jonka sai sileäksi vain silitysraudalla. — Retroa, sanoi isä. — Poni, älä kolistele, vauva itkee, äiti huusi olohuoneesta. — Äläkä laita sitä hienoa mekkoa. — Sitä retroa, tarkensi isä. Minä en nyt ehtinyt vastailla, sillä minulla oli kiire. — Heippa, minä huusin ja juoksin raput alas. Laukkasin suoraa päätä virastotaloon tapaamaan ystävääni Minimillaa. Tämä oli hätätapaus.
30
31
PULUBOIn kiljumiskatkos: Nyt ei Puluboi pysy millään hiljaisena, kun tulee vilastotalokohta! Ihan pakko on huutaa:
Vilastotalo! Vilastotalo! Tuhannessa ikkunassa valo valo valo! Ikkunoiden takana auttajia sata! Ulkona kolisee junajunalata!
TÖÖTS, oliko kaunis lunoluno? Aijaha-juu, jassoo! Ponilla oli joku juttu kesken! Soli nyt ihan hilveästi.
Tölö-tölö!
Tööt!
Telvemoljens!
31
Mutta hetkinen. Te ette taida ymmärtää, mistä on kyse. Antakaa siis minua kertoa virastotalosta. Olette kai käyneet siellä neuvolassa? Tai kenties lääkärissä, kun teidän kurkkunne on ollut kipeänä, ettekä ole voineet niellä? Ehkäpä äitinne ja isänne on käynyt siellä hoitamassa jotakin paperiasioita. ”Menee vain hetki, vien tämän lapun ja tämän todistuksen, tämän kuitin, raportin ja selostuksen, hakemuksen ja anomuksen sekä selvityspyynnön”, ja te olette jääneet ulos odottelemaan. Siinä hetkessä onkin mennyt ihan kamalan kauan, sillä virastotalo on niin mahdoton sokkelo, ettei sieltä hetkessä löydä etsimäänsä. Ehkä te ette ole käyneet juuri minun kaupunkini virastotalossa, mutta ei hätää: kaikissa kaupungeissa, jopa kylissä on omat virastotalonsa, ja ne ovat kaikki ihan samanlaisia. Niissä on satoja ja satoja ikkunoita, joiden peseminen ei koskaan lopu. Minimilla on tohtori. Hän työskentelee virastotalossa, minun lääkärini Milla-Briitta Trömsin huoneessa, hänen apulaisenaan. Hän on niin pieni, ettei häntä oikein voi nähdä ilman suurennuslasia. Minulla on onneksi sen verran hyvä näkö, että minä näen hänet oikein hyvin. Minimilla auttaa pulaan joutuneita. Hänellä on mittarit ja piipparit ja generaattorit, hänellä on kaupunki täynnä agentteja ja muita apureita. Eli jos olet esimerkiksi 33
32
vielä lapsi, ja sinun pitää ratkaista, miten saada äiti kotiin Intiasta, tai miten isän saisi muuttumaan tavalliseksi, kun hän käyttäytyy vaikkapa niin kuin lammas, niin Minimilla auttaa. Minimillalla on keinot kaikkeen. Tässä, piirrän teille Minimillan, siihen ei mene paljoakaan sivutilaa hukkaan.
Niin minä siis painelin aamuvarhaisella virastotalon sivurakennuksesta sisään. Olin vähän märkä, sillä ulkona satoi pehmeää tihkua. Menin kolmanteen kerrokseen, koputin huoneen numero 321 oveen ja menin sisään. Minimilla paikansi juuri agenttejaan sinisenä hohtavan tietokoneruudun ääressä. Suitsait, nopeasti, minä kerroin huoleni Minimillalle.
34
33