”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 0
”Viisautta elämän keskellä”
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
5
LUKU 1 - AJATTELEMISEN KYKY
7
OLEMISEMME KÄSITYS SUHTEUTTAMISTA VALTAA ITSEENSÄ TÄYDELLISEN MONIMUOTOISTA AJATTELEMISEN HÄIRIÖTEKIJÖITÄ PELKO TUNTEET ASENTEET ULKOPUOLISET ÄRSYKKEET YLPEYS JA KATEUS UNOHTAMINEN KÄSITTÄMISRAJAT KYKY ILMAISTA AJATUSTEN KÄYTTÖ MIELIKUVITUS PAKOPAIKKANA OTA HALLINTAVALTA
7 7 8 8 8 9 9 9 9 10 10 10 11 11 11 12
LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI
13
YHTEYTTÄ LUONNOSSA YHTEYTTÄ LUOJAN KANSSA TOIMIVAA YHTEYTTÄ AVIOLIITOSSA USKOLLISUUS YHTEYDEN VOIMANA REALISOI ARVOMAAILMA SIELUJEMME KIPEYS TUHOAA YHTEYSRAKENTEITA RAKENNA JA KORJAA YHTEYTTÄ NÄE YHTEYDEN PÄÄMÄÄRÄ ANNA TILAA ELÄMÄLLE JA VIRHEILLE! KOHTAA ITSESI SUHTEIDEN KESKELLÄ MYÖNTEISYYDEN ASENNE TÄNÄÄN VAIKUTAT HUOMISEEN
13 14 15 15 16 16 17 17 18 19 19 20
LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE
21
Sivu 1
”Viisautta elämän keskellä”
TUNNISTA SYNTI NÄKYMÄTTÖMÄT SYNNIT NÄKÖKULMIA SYNNIN KÄSITTELYYN PARANNUKSEN TEKEMINEN SANOUDU IRTI SYNNIN HALLINTAVALLASTA SINUUN!
21 22 22 23 24 25
LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA
25
HAASTEELLINEN TEHTÄVÄ ERILAISUUS EI OLE HUONOUTTA AIKUISEN VASTUU KODIN ILMAPIIRISTÄ MIELIKUVITUS – OSAKSI LAPSEN MAAILMAA OMIEN TUNTEIDEN OHITTAMISTA VAATIMUSTEN REALISOINTIA JA ARMOLLISUUTTA HUUMORINKUKKA – LAHJA ELÄMÄLLE ROHKAISU SOSIAALISEEN KANSSAKÄYMISEEN TASAPAINOINEN – AVARA AJATTELUTAPA LAPSI ELÄÄ VANHEMPIENSA PARISUHTEESTA RAKENTAVA RAKKAUS – LAPSEN ELÄMÄKSI AUKTORITEETIN RAKENTEET KURITTAMINEN – KIROUS VAI SIUNAUS?
25 25 26 26 27 27 28 28 29 29 29 30 30
LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ
33
ONGELMIEN PUUTOSTAUTI ELÄ NYT, ÄLÄ VASTA HUOMENNA NYKYISYYDEN HAASTEET AMMATTIVALITTAJA VAI OLKAPÄÄNKOHOTTELIJA SUURIN ONGELMA TUHLAAVA HAASKAAJA REALITEETTIEN HYVÄKSYMINEN VOIMAVAROJEN AMMENTAMISTA PIENET ILOT, VAI SUURET SURUT
33 34 34 34 35 35 36 37 37
LUKU 6 - KIUSAAMISEN MONIMUOTOISUUS
39
KIUSAAMISEN TARVE VALTATAISTELUA JA SOTIA VIHAKULTTUURIN ISTUTTAMINEN HENKISTÄ VÄKIVALTAA MIELETTÖMYYDEN RISTIRIITA AHNEUS TUOTTAA KÄRSIMYSTÄ
39 40 40 40 41 42
Sivu 2
”Viisautta elämän keskellä”
TURHASTA KIUSAANTUMISTA
42
LUKU 7 – BURNOUT - LOPPUUNPALAMINEN
43
PALAUTUMISEN PUUTETTA MIELENVIRKEYTTÄ TEKEMISESTÄ TUNNISTA AJOISSA STRESSIN LAUKEAMINEN JA ÄKILLINEN VAPAUDEN TUNNE POHJAKOSKETUKSIEN MAHDOLLISUUDET HYVINVOINNIN YLLÄPITO FYYSISTÄ UUPUMUSTA LIIALLINEN INNOSTUS EI AINA HUONO KOKEMUS
Sivu 3
43 44 44 44 45 45 45 46 46
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 4
”Viisautta elämän keskellä”
Johdanto Omistan tämän kirjan erityisesti rakkaalle vaimolleni, en niinkään sen sisällön vuoksi vaan siksi, että tämän kirjan syntymiseen liittyy hauska tarina. Vuosia sitten tulin sanoneeksi ohimennen vaimolleni, että josko ryhtyisin kirjailijaksi. Häneltä pääsi hyväntahtoinen nauru, johon toki minunkin oli helppo yhtyä. Osasin tuskin lukea sujuvasti, puhumattakaan heikosta äidinkielen taidoistani! – Kuitenkin, nyt vuosien varrella olen kirjoitellut paljon toimiessani seurakuntani nettityöntekijänä - ja nyt tuli siis aika kirjoittaa näitä "päähänpinttymiäni" lopulta paperille ja aina kirjaksi asti. En koe olevani suuri ajattelija - tai, että minusta edes tulisi sellainen. Olen vain tavallinen ihminen toisten joukossa, joka yrittää selviytyä kunnialla tästä elämästä. Mielelläni etsin kyllä viisaita ajatuksia, jotka toimisivat elämässä - ja onhan löytäjän ilo jaettaessa moninkertainen. Käsittelemäni aiheet eivät ole ehdottomia totuuksia, vaan lähinnä pohdintoja ja ajatuksia, joita olen mielessäni pyöritellyt ja tutkinut. Jos siis olet jostain eri mieltä, ole rauhassa ja lue kirja uudelleen muutaman vuoden kuluttua, ehkä löytänet saman ajatuksen jyväsen, mitä olen yrittänyt selvittää. Haluaisin mielelläni virittää myös avointa keskustelua, ja siksi pyydänkin lähettämään viestiä, mikäli sinulla on jostain aiheesta tarkempaa tietoa. Voit tehdä sen internetin osoitteessa www.pasikallio.fi - En ole kiinnostunut umpimielisestä väittelyistä tai pilkkujen viilaamisista, mutta jos jotain oleellista ja merkittävää koet ja ajattelet, ota rohkeasti yhteyttä. Pasi Kallio
Sivu 5
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 6
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 1 - Ajattelemisen kyky
Kyky ajatella, kommunikoida, ottaa vastaan informaatiota, välittää ajatuksia, merkitä ja kirjoittaa asioita muistiin ovat äärettömän suuri lahja ihmisrodulle. Mistä tämä kyky on tullut ja mikä on henkinen olemuksemme?
Olemisemme käsitys On perin ihmeellistä, että kykenemme käsittämään olotilaamme - ajatellen sitä, mutta lisäksi kykenemme kuvittelemaan, toivomaan ja haaveilemaan tulevasta. Ilman mielikuvitusta elämä olisi kovin yksitotista, emmekä useinkaan pystyisi kehittämään ajatuksiamme ja elämäämme eteenpäin. Mielenmaailma synnyttää tarpeen, kaipauksen ja ne tuntemukset, joita koemme elämässämme. Siksi mielenterveys tulisi asettaa etusijalle hyvinvointia ajatellen - onhan niin, että mielemme ollessa virkeä ja terve, koko ruumiimmekin voi paremmin. ”Mielenmaailma synnyttää tarpeen, kaipauksen ja ne tuntemukset, joita koemme elämässämme.” - PK
Suhteuttamista
Ajattelepa, että hyvin pienellä - nuppineulan nupin kokoisella maapallolla - keskellä mittaamattoman suurta avaruutta - yli kuusi miljardia ihmistä ajattelee kaikkea tätä. Jokaisessa kuudessa miljardissa ihmisessä on tuhansia soluja ja niissä jokaisessa solussa on taasen tuhansia koodeja, jotka ohjaavat oman solunsa toimintoja. – Puhumattakaan pienistä atomeista ja vielä löytämättömistä atomien osasista. Ei ihminen sitä kykene käsittämään yhdeltä istumalta - eikä kyllä toiseltakaan. Niin pitkä on välimatka laajimmasta laajimpaan ja pienimmästä pienimpään.
Sivu 7
”Viisautta elämän keskellä”
Valtaa itseensä Joka tapauksessa - minussa on siis olemus, joka kykenee käskyttämään tätä ruumista, mutta pystyy ottamaan vastaan myös ulkopuolelta tulevia aistimuksia. Tämä ihmisyyden olemus on perin ihmeellinen, koska se pystyy ottamaan vastaan, reagoimaan, käsittelemään, luomaan uutta, mutta kaiken tämän lisäksi tapahtuu yllättävän paljon alitajuisia asioita meidän itsemme sitä lainkaan tiedostamatta. Sydämemme lyö, hengitämme, hikoilemme, jne. Kaikenlaista tapahtuu, vaikka emme erikseen niihin keskity.
Täydellisen monimuotoista Mitä enemmän näitä ajattelee, kertaa ja miettii, ei voi olla miettimättä, kuka tai mikä tämän kaiken on luonut ja synnyttänyt. En voi enää uskoa, että näin monimuotoinen ja eriulotteinen täydellisesti - pienintä piirtoa myöden toimiva kokonaisuus - voisi syntyä sattumalta ja ihan itsestään. Voimme kyllä kieltäytyä ajattelemasta sitä - sulkien itseämme tyhmyyteen, mutta mielestäni avoin tarkastelutapa on järkevämpi ja ymmärrystä kasvattavampi. – Oletko muuten miettinyt ja pohtinut, että juuri nyt on meidän vuoromme olla olemassa tässä ajassa ja ulottuvuudessa? Miljardi vuotta ennen tätä hetkeä ja miljardi vuotta tämän hetken jälkeen, - mutta nyt, juuri nyt saamme vaikuttaa, tehdä valintoja, elää ja ”…ihmisyyden olemus on perin tutustua kaikkeen, mitä ympärillemme on luotu. ihmeellinen, koska se pystyy ottamaan vastaan, Ethän sinäkään tahtoisi tuhlata tätä ainutaatuista reagoimaan, käsittelemään, aikaasi turhuuteen ja typeryyteen? luomaan uutta… - PK
Ajattelemisen häiriötekijöitä Ajattelemista häiritsevät tunteemme, omat asenteemme, pelot, kieltäminen ja ulkopuolelta tulevat ärsykkeet tai rajoitteet ja unohtaminen.
Sivu 8
”Viisautta elämän keskellä”
Pelko
Pelko ja luottamus itseensä, eli itsetunnon puute tekevät meistä uskaltamattomia ajatella asioita pidemmälle - puhumattakaan siitä, että tohtisi tuoda esille asioita.
Tunteet
Olet varmaan huomannut, miten tuntemukset rajoittavat ajatuksia. Suuttumuksen puuskissa tulee tehtyä tyhmiä asioita, joista saattaa jälkeenpäin todeta, ettei siinä ollut mitään järkeä. Samoin ihmisen rakastumisessa toisinaan ei näyttäisi olevan järjen hiventä. Kaksi toisilleen sopimatonta - täysin erilaista ihmistä - menee yhteen - ja he tappelevat sitten loppuelämänsä.
Asenteet
Asenteemme saattavat kaventaa yllättävänkin paljon ajattelumaailmaa, esimerkiksi suhtautumisissa Jumalaa, hallitsijoita, lakia, ja ylipäätään auktoriteetteja kohtaan. Saatamme lukita ajattelumme tiettyihin rajoihin, päättäessämme, mikä on totuus ja miten asiat ovat meidän mielestämme. Ellemme kykene ajattelemaan avarasti, emme voi oppia uuttakaan.
Ulkopuoliset ärsykkeet
Kuinka usein törmäämmekään toisen ihmisen halveksuntaan tai ylimielisyyteen. Halveksittuna ja alas painettuna tuskin kukaan kykenee avoimeen ja fiksuun ajatteluun. Esimerkiksi työmailla saattaa nykyäänkin olla hierarkioita, joilla määrätään jo etukäteen työntekijöiden osaamismäärät - aivan, kuin he olisivat koneita, jotka eivät kykenisi oppimaan enää uutta. Toisen ymmärrystä saatetaan rajoittaa myös olla antamatta tietoa, ja tällöin saadaan pitää jotakuta tyhmänä. Usein myös kulttuurit ja uskonnot rajaavat ihmisiä tyhmyyteen - aivan samoin, kuin myös siitä seuraava avomielisyyskin. Ihmisrodun lajikäyttäytymiseenhän kuuluu se, että rajoitteista irtipäässyt elää elämänsä ”överiksi,” kunnes tajuaa, miksi osa säännöistä tai rajoitteista olisi kuitenkin ollut lopulta parempi.
Sivu 9
”Viisautta elämän keskellä”
Ylpeys ja kateus
Miksi kadehdimme, tai miksi olemme ylpeitä? – Jos mikä, niin juuri ne ovat älyttömintä ja hyödyttömimpiä asioita mitä ihmiset tekevät. Kateuden sijaan voisin iloita toisen osaamisista ja kyvyistä. Samoin ylpeilemisen sijasta voisin keskittyä jo tuleviin haasteisiin ja iloita ystävien kanssa yhdessä aikaansaannoksista. Ylpeä mieli rajoittaa ja jumittaa meitä ylläpitämään saavutettua kunniaa tai mainetta, kun taasen nöyrä osaa katsella hyödyllisiä näkökulmia ja tulevaisuuden kehitysnäkymiä. – Usein törmään myös siihen käsitykseen, että asia tai ajatus on hyvä/huono vain sen perusteella, kuka asian esittää. Eikö ole hullua, että saman asian sanojasta toinen saa aplodeja ja toinen vain tuskin olankohautuksen! – Ymmärrettävää toki on, että luotettavaksi ja tottapuhuvaksi osoittautunutta kuunnellaan ja arvostetaan enemmän, mutta menemmekö kuitenkin liiallisuuksiin tälläkin alueella?
Unohtaminen
Asioiden unohtaminen tuottaa usein ongelmia kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Jotkut ovatkin oivaltaneet, että ohi lentävän ajatuksen täytyy kirjoittaa heti muistiin. Nykyajan tietokoneilla taasen pystyy kokoamaan muistiinpanoista järkevän kokonaisuuden, jolloin pääsee näkemään asiasta ikään kuin pääpiirteet ja linjat. Toisaalta menneen unohtaminen jossakin määrin edesauttaa uuteen astumiseen. Varsinkin kovin kipeissä ja tuskallisissa asioissa lopulta unohduksen kautta avautuu uusi ja avoin maailma. Useat ovat menneen ajan tapahtumissa niin lujasti kiinni, etteivät yksinkertaisesti kykene elämään eteenpäin elämäänsä.
Käsittämisrajat
Oletko huomannut, että ihmisten kyky ajatella on rajattu tiettyyn skaalaan. Tätä pidämme asteikkona tyhmyydestä viisauteen, mutta onko älyllisyyttä olemassa ihmisyyden ulkopuolella - ehkä monisuuntaisempana ja laajempana? Ei paljoa tarvitse laskea ja pohtia, kun herää epäilyksiä siitä, kenen "sätkynukkeja" me ihmiset saattaisimme olla..?! – Tosin lienee parasta mielenterveydellisistä syistä olla ajattelematta liikaa sellaisia. Tärkeäähän on elää hyvä ja rauhaisa elämä ja tehdä siinä ohessa hyviä asioita, mihin sitten kykeneekin.
Sivu 10
”Viisautta elämän keskellä”
Kyky ilmaista
Niin kuin varmaan huomaatkin, en ole kaikkein lahjakkain ilmaisemaan verbaalisesti esille tuomiani asioita. Silti näistäkin teksteistä saattaa päästä käsitykseen, mitä tarkoitan. ilman Ilmaisukykyä tietomäärä menee jokseenkin hukkaan. Harmittelen toisinaan niiden puolesta, jotka lukevat ja tietävät paljon historiasta ja nykyisyydestä, mutta he eivät saa vain tuotua esille asiaansa ja osaamistaan. He saattavat satunnaisesti väitellä tai kommentoida, mutta ilman kirjoittamista tai asioiden esittämistä muussa muodossa, he vievät tietonsa lopulta hautaan. Olisi tärkeää oppia hyödyntämään "leiviskät," joita meille on suotu.
Ajatusten käyttö
Mihin käytämme ajattelukykyämme? – Historiasta voimme nähdä henkilöitä, jotka ovat käyttäneet miltei koko ajatuskapasiteettinsa toisten hallitsemiseen ja vallan käyttöön. Taitavat manipuloijat onnistuvat siinä vielä tänäänkin - ja vaikka jotkut näkevätkin tapahtuneet vääryydet, eivät "Opeta minua laskemaan päiväni oikein." he uskalla lähteä korjaamaan asioita. Tosin siinä moni on menettänyt henkensäkin. Toisinaan on vaikea hahmottaa kokonaiskäsitteitä omasta innostuksesta ja ajatusten suuntauksista. Mikä olisi järkevää ja oleellista elämäämme nähden? Mitä tänään pitäisi ajatella ja tehdä, mikäli huomenna kuolen? Loppujen lopuksi elämä on yllättävän lyhyt ja sille ajalle tulisi löytää merkitys, joka voisi innoittaa ja siivittää osaltaan tuleviakin sukupolvia elämänmakuiseen elämään. Vanha kirja neuvookin rukoilemaan: "Opeta minua laskemaan päiväni oikein." – Siinä olisi aihe pohdittavaksi, että kuolinvuoteellani voisin todeta toteuttaneeni sen, mitä tähän elämään kuuluu. Haluan kysyä itseltäni; olenko käyttänyt elämäni mahdollisuudet hyväkseni? Olenko ollut laiska, vai tehnyt, mitä ymmärrykseltäni olen kyennyt? Mielikuvitus pakopaikkana
Ajatusten yksi ihmeellisistä ulottuvuuksista liittyy mielikuvitukseen. Se on maailma, jossa pystymme luomaan todellisuudesta poikkeavaa tilaa. Usein
Sivu 11
”Viisautta elämän keskellä”
tylsyyden tunteen tai muunkin pahan olon voi voittaa sulkemalla silmänsä ja antamalla ajatuksen lentää jonnekin kauaksi pois todellisuudesta. Uskon, että tämä on yksi suojautumiskeino, millä ihminen jaksaa käydä läpi vaikeatkin ajanjaksot. Todellinen toivohan piirtää juuri mielikuvamaailmaan uusia suuntaviivoja, ikään kuin viitoittaen toivon ajatuksia todelliseenkin elämään. Parasta unilääkettä on muuten mielikuvitus, sillä "Ellet itse hallitse ajatuksiasi, joku toinen tekee sen." ajatellessamme jotain hyvää ja mielekästä, siinä huomaamattamme vaivumme ennen pitkää unten maille.
Ota hallintavalta Aina löytyy ihmisiä, jotka tahtoisivat porautua pääsi sisälle - käyttääkseen sinua törkeästi hyväkseen. "Ellet itse hallitse ajatuksiasi, joku toinen tekee sen." Yritän aina opettaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja ottamaan vain viitetietoja toisilta. Tyhmä ihminen antautuu tahallaan toisten pompoteltavaksi. Nähdessäni, kuinka minua yritetään "viedä vipukelkassa," saatan esittäytyä kyllä sivistyneesti, mutta teen välittömästi päätöksen tuon henkilön karttamisesta. Hän saa sitten miettiä itse tykönään, mikä meni väärin. Ymmärrä, että sinäkin olet tärkeä ja olet etuoikeutettu ajattelemaan - ja jopa kehittymään siinä. Älä kuuntele toisten väheksyntää, vaan kulje omaa tietäsi - vaikka vain mielikuvitusmaailmassasi. Ellei ajatuksillesi anneta tilaa muualla, anna niille tilaa itsessäsi. Rikastuta itseäsi hankkimalla elämää, tietoa ja viisautta. Uskalla tarttua haasteisiin ja oivalluksiin, mutta uskalla myös korjata väärinkäsitykset ja erehdykset. Etsi myös oikeat elämän lähteet. Tutki ja katso, mitä mikäkin saa aikaan elämässä ja tartu siihen, mikä hyvää on. Itse otan monista asioista parhaat puolet, kuten uskonnosta, politiikasta, työelämästä, ihmissuhteista jne. Perkaan systemaattisesti jokaista suhdetta ja asiaa, mikä kuuluu elämääni. Poistan niistä mädäntyneitä ja pilaantuvia alueita täysin tietoisena siitä, miltä siisteys ja puhtaus tuntuvat. Haluan kantaa vastuuta elämäni laadusta, sen hyvinvoinnista - niiden mahdollisuuksien rajoissa, joita minulle on suotu.
Sivu 12
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI
Tämä teksti vaatii hieman avaraa ajattelutapaa ja eri ulottuvuuksien tarkastelukykyä. Haluan herättää ennen kaikkea ajatuksia ja ajatusmalleja, en esittää niinkään ehdottomia ja lukkoon lyötyjä totuuksia. Osa voimakkaista ilmauksistani johtuu kokemusperäisestä tiedon keräämisestä, mutta ymmärtänet varmaan taustalla liitävän ajatuksen. Älä siis provosoidu sanavalinnoistani tai vertauskohteista, vaan pyri ymmärtämään oleellinen ajatus kielikuvien takana.
Yhteyttä luonnossa Lähdetään liikkeelle yhteysmekanismin näkökulman tarkkailusta, miten se liittyy jokaiseen elolliseen olentoon. – Kysymys ei ole uudesta teoriasta, vaan avartavasta ja elämän tarkoitusta selventävästä näkökulmasta, joka osaltaan voisi tuoda elämään realiteetteja - ja myös voimavarojen kohdentamista oikeisiin ja hyödyllisiin asioihin.
Tarkastellessa luomistyötä huomaamme, miten tietty standardi tai toimintamalli toistuu jokaisella luomakunnan alueella. Tärkeimpänä toimivuuden ylläpitäjänä voimme pitää yhteyttä kahden osapuolen välillä. Ilman sitä ei synny uutta, eikä edes vanha säily toimintakunnossa tai elossa. Voidaan siis puhua miltei jumalisesta kaavasta, mitä käyttäen Hän on luonut kaiken olemassa olevan.
Sivu 13
”Viisautta elämän keskellä”
Luonnossa näemme yhteyttämisen merkityksen - niin kasvien, kuin elävien olentojen välillä. Tarvitaan kaksi osapuolta ja toimiva yhteysväline, että jatkuvuus olisi mahdollista. Jo ajat sitten puut olisivat hävinneet maailmasta, ellei pölyttämistä tapahtuisi ja uusi siemen putoaisi maahan. Kiintoisaa on se, että puu, tai muukaan kasvi, ei itsessään kykene suorittamaan yhteyden mekanismia, vaan sen suorittaa ympäristö ja pörräävät hyönteiset. Elävien olentojen lailla taasen kaksi saman lajin osapuolta yhtyy toisiinsa "sisäsyntyisestä halusta" - vaistonvaraisessa toiminnassa – ja, jo jonkin ajan kuluttua voimme nähdä uuden sukupolven tulokkaita. – Ilman yhteyttä heitä ei olisi ja se sukuhaara kuolisi sukupuuttoon.
Yhteyttä Luojan kanssa Sama toimintamekanismi ulottuu myös ihmisen ja Luojan välille. Emme koskaan pystyisi elämään tasapainoista elämää ilman yhteyttä Luojaamme. Jeesuksen opetus, Jumalan valtakunnan ja tahdon etsimisestä, kertoo siitä, että siinä ohessa saamme kaiken muunkin.
”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt.6:33[KR-92]
Tämä jumalinen salaisuus kätkee itseensä toimivuuden, jonka takaajana on itse Jumala. Miljoonat ihmiset kautta aikojen ovat todistaneet tämän toimivuuden puolesta: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."[Ps.23, Room. 8:32, 2.Kor.9:8, Fil.4:7, 1.Tim.6:17] - Sana opettaa myös, että "ainut välimies meidän ja Jumalan välillä on Jeesus Kristus." [1.Tim.2:5, Hepr.8:6, 9:15] - Hän on liittomme lunastushinta ja Hänen kauttaan ja työnsä tähden vuodatetaan myös meihin Henkeä. Lupaushan kuuluu, ettei kukaan sano: "Jeesus olkoon Herra," muutoin, kuin Pyhässä Hengessä. [1.Kor.12:3] - Toisin sanoen, tässä Jeesuksen Herrauden tunnustamisessa on avain, oikeutus ja pääsy jumaliseen täyteyteen syntien anteeksisaamisessa, rakkaudessa, armossa, totuudessa, pyhyydessä ja kunniassa. Jumala on siis antanut sinulle kaikkinaiset oikeudet pyhien perintöosaan ja näin Hän on antanut kaikki mahdollisuudet yhteyden harjoittamiseen Jumalasi kanssa. – Jotka Herraa odottavat ja etsivät, saavat kokea uutta Voimaa ja yltäkylläisyyttä!
Sivu 14
”Viisautta elämän keskellä”
Toimivaa yhteyttä avioliitossa Samaa luomakunnan yhteysmekanismia voimme soveltaa myös avioliittoihin miehen ja naisen välillä. on todettava, että ne parisuhteet, jotka vaalivat seksuaalista yhteyttään, voivat paremmin ja kestävät myös kriisitilanteissa paremmin. Molemminpuolinen kunnioitus yhdessä seksuaalisen läheisyyden kanssa, luo parisuhteeseen lujitteen, joka kantaa ja antaa toivoa pysyvyydelle ja hyvinvoinnille. Seksuaalisuus on kaikista läheisin ja intiimein alue, mitä ihmisessä on. siksi sen jakaminen puolison kanssa synnyttää luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Toisen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäminen onkin mitä parhain keino osoittaa kumppanilleen välittämistä, rakkautta ja hellyyttä. Seksi tulisikin olla kumppania varten, ei niinkään omaa himon tyydyttämistä varten. Tällainen asenne tasapainottaa suhdetta lähentäen kumppaneiden toiveita ja haaveita - molemmille osapuolille mieluisiksi.
Uskollisuus yhteyden voimana Kaikissa suhteissa on otettava huomioon myös uskollisuus. Niin yhteys Luojamme, kuin muutkin suhteemme säilyvät uskollisuuden kautta. Molempien osapuolien ollessa uskollisia toisilleen, syntyy luottamusta ja uskoa, jonka varaan kykenee ”Pysykäämme järkähtämättä rakentamaan toimivia elämän rakenteita. – Olemme toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on tulossa aikaan, jolloin kaikki uskollisuuteen ja pyhään uskollinen.” Hepr.10:23[KR-38] rinnastettava halutaan romuttaa - ja esimerkiksi avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona halutaan häväistä. Tulemme kyllä syömään myös sen hedelmää ja näkemään, mihin se johtaa, kun pysyvyyden elementit ja turvallisuuden satamat puretaan lapsiltamme. Turhamaisen ja tyhmän ihmisen purkaessa hyväksi havaittuja elämän tukipilareita, se todennäköisesti syyttää lopulta Jumalaa, kun koittaa rangaistuksen päivä. Teemme kyllä valintoja, mutta emme kykene kantamaan vastuuta valintojemme seurauksista.
Sivu 15
”Viisautta elämän keskellä”
Realisoi arvomaailma Tarvitsemme myös arvomaailmamme realisointia, jossa kykenemme hahmottamaan myös tulevan ajan tarpeita. Tänään rakennamme huomista - myös suhteissa - ja siksi on tehtävä työtä sen eteen, mitä huomenna kaipaisimme. Halutessamme avioliittoihimme kestävyyttä, meidän on tänään annettava sille, mitä se tarvitsee. Samoin, tahtoessamme kohdata huomennakin Jumala, tänään on etsittävä Häntä Poikansa Jeesuksen kautta. Ilman arvostusta ja kunnioitusta "Ilman arvostusta ja tuhoan huomisen mahdollisuuksia elää tasapainoista kunnioitusta - tuhoan ja tyydytettyä elämää rakkaitteni kanssa. Tällainen huomisen mahdollisuuksia elää tasapainoista ja tyydytettyä realisointi ja tarkastelu sopii myös lasten ja elämää rakkaitteni kanssa." vanhempien välisiin suhteisiin. Liian usein oikeat –PKongelmat ovat vanhemmissa, jotka niin kierolla tapaa provosoivat tilanteita, ja sitten syyttävät lapsiaan heidän huonosta käytöksestään. – Eli toisin sanoen, vanhempien tulisi mennä itseensä ongelmatilanteissa. On väärin odottaa, että lapsi kokemattomana ja vasta elämää opettelevana voisi kyetä samanlaisiin ajatuksiin ja asenteisiin, kuin vanhemmat. Usein paras ja tehokkain keino kasvatuksessa on oma esimerkki, rakastaminen, arvostaminen ja aito välittäminen.
Sielujemme kipeys tuhoaa yhteysrakenteita Yhteyden tuhoajana yleisimpänä toimivat sielujemme kivut, jotka hoitamattomana aiheuttavat itsekeskeisyyttä ja verukkeiden keksimisiä. Tutun kuuloinen lause: "mä en jaksa enää" - on valhe, joka kumpuaa kipeästä sielusta. On, kuin kipeä sielu etsisi haavaansa lisää kääreitä ja itsesäälin peitteitä, ettei todellista vaivaa hoidettaisi kuntoon. Yksi kipeän sielun peite on juoruaminen ja pahanpuhuminen toisista. Sillä kun saa näyttämään oman aseman terveemmältä ja paremmalta, mutta ennen pitkää todellisuus paljastuu ympäröiville ihmisille - ja silloin usein tulehdus on saavuttanut miltei kuolion rajan. Hyvin vaikeaa on pelastaa mädäntynyttä ja kuollutta lihaa. Tästä syystä syntyy paljon avioeroja ja ihmissuhdekriisejä. Asennemaailmasta voimme poimia esimerkiksi toisen halveksumisen, joka niin ikään
Sivu 16
”Viisautta elämän keskellä”
murentaa yhteyttä. Tuskin sinäkään hakeudut ihmisten läheisyyteen, jotka osoittavat sinulle syvää halveksuntaa, eivätkä kykene arvostamaan lainkaan näkemyksiäsi ja elämääsi! – Kokonaisuudessaan yhteytemme kanssaihmisiin tarvitsee erityistä huomiota, että missä ja miten puramme kipeitä sielumme tuntoja. – Opi kohtaamaan sielusi kivut. Etsi työkaluja, ajatusmalleja ja asenteita niitä hetkiä varten, jolloin kohtaat mustasukkaisuutta, hyljätyksi tulemista, halveksuntaa, ym. tilanteita, joissa sielussasi oleva arpi muistuttaisi olemassaolostaan.
Rakenna ja korjaa yhteyttä Yhteyden korjaaminen tarvitsee aikaa ja oikeita lääkkeitä. On turha odottaa, että jo huomenna olisi kaikki hyvin, jos tänään on tuhonnut ja raiskannut kaiken maan tasalle. Korjaaminen vaatii myös avointa ja rehellistä itseensä menemistä. Tähän havahtuminen tapahtuu valitettavasti miltei aina liian myöhään - silloin, kun haetaan jo avioeroa tai kaikki ystävät ovat kaikonneet. Parhaita lääkkeitä suhteiden paranemiseen ovat armollisuus ja anteeksianto. Lisäksi on uskallettava hakea apua, mentävä terveyskeskukseen ja varattava aikaa psykiatrille. Hyvin usein siellä ajatukset ovat selkiytyneet ja tietyt sielun kivut ovat saaneet nimet, jotka taasen auttavat tunnistamisessa, oireiden käsittelyssä ja auttavat lopulta löytämään hyviä työkaluja tilanteiden voittamisiksi. Asioiden ja tuntemusten realisoiminen ja oikea käsittely parantaa mahdollisuuksia korjata huomisen suhteita. Vuosien työ tuottaa lopulta tulosta luottamuksen ja uskon kautta. Onhan selvää, että nähdessämme jonkun hoitavan tosissaan ongelmiansa, toistenkin on helpompi osoittaa häntä kohtaan empatiaa ja hyväksyntää.
Näe yhteyden päämäärä Kokonaisvaltainen ajattelutapa tuo myös suhteisiin varmuutta ja hyvää näkökulmaa. Se on, että hahmottaisimme, - mistä olemme tulleet, - mitä olemme nyt - ja mihin olemme menossa. Päämäärätön sekoilu synnyttää pelkästään sekasotkua, kriisejä ja lopulta vain tuhoa. Realististen tavoitteiden asettaminen luo osapuolille toiveikkuutta ja voimaa ponnistella yhteistä hyvää kohti. Kokonaiskäsitteen
Sivu 17
”Viisautta elämän keskellä”
näkeminen vaatii tosin pysähtymistä ja avointa tarkkailua. Se vaatii myös erilaisten ulottuvuuksien ja vaikuttajien hyväksymistä - ilman omia ennakkokäsityksiä ja totuttuja perinteitä. On annettava esimerkiksi Jumalan olla Jumala, jos Jumala on. On hyväksyttävä tieteen rajallisuus ja erheellisyys ja on käsitettävä myös oman ajattelukapasiteetin rajallisuus - eli käsityskyvyn rajat. On opittava näkemään, miksi ja miten asenteemme ja ajatusmallimme ovat syntyneet. Miksi pidämme itseämme viisaampina, kuin erivärisiä, rotuisia tai eri paikassa asuvia ihmisiä. Yhtä lailla he ajattelevat meistä samoin. Tämän takapajuisuuden näkeminen, ja sen yläpuolelle nouseminen voi olla avartava kokemus - ja löytö, kuin uuteen maailmaan. Kokonaisvaltaisvaltainen ajattelija luopuu niin ikään itsekeskeisyydestä ja oppii huomioimaan läheisen tarpeet ja tunteet. Empatia on hyvin tärkeä ominaisuus samaistumisessa - toisen asemaan tai tilanteeseen.
Anna tilaa elämälle ja virheille! Tilan antaminen elämälle - niin itsensä, kuin toisenkin kohdalla - tervehdyttää suhteita myös tehokkaasti. Sen tajuaminen, ettei tarvitsekaan olla täydellinen ja aina oikeassa, antaa tilaa oppimiseen myös väärässä olemisen kautta. Jo pienen ajan malttaminen saattaa avartaa ja synnyttää luontevaa kasvua parempia asioita ja asenteita kohti. Toisinaan sanomisen tarve ja sen toteuttaminen voi myös toimia ikään kuin tulppana, eli ärsykkeenä sille, ettei toinen pääse kasvamaan luonnollista kasvuaan. Sanomisen sijaan paljon tehokkaampaa olisi opettaa ympärillä olevia oman käytöksensä ja asennoitumisen kautta. Luodessamme ihailtavaa olotilaa lempeyden ja pitkämielisyydenkin kautta - vaikka se merkitsisi meidän vaikenemista - saamme aikaan samaistumisen halua, joka taasen on luonnollisempaa, kuin "armeijan kapteenin kovaa ja julmaa käskyä" totteleminen. Olisi siis fiksumpaa luoda sisäsyntyistä halua parempaan, kuin söpöttää ärsyttäviä juttuja, joka ei synnytä lopultakaan toivottua tulosta. – Ylipäätään sen, joka hallitsee, tai pyrkii hallitsemaan ympäristöään, tulisi tarkoin harkita ja miettiä toimiaan, päämääriään, sanojaan ja asenteitaan. Väärä hallintatapa saattaa siis romuttaa koko hienon idyllin, koska luonnollista kasvua ei pääse tapahtumaan.
Sivu 18
”Viisautta elämän keskellä”
Kohtaa itsesi suhteiden keskellä Suhde omaan itseensä toimii myös avaimena lähimmäisiin. Ellet kykene välittämään, rakastamaan ja huolehtimaan itsestäsi, et kykene auttamaan muitakaan. Autettava hyvin harvoin kykenee auttamaan toista, ja yleensä avuton pyrkii vetämään toisia omaan lätäkköönsä, - eli näkökyvyn puute ajaa kaksi sokeaa ojaan, vaikka he kuinka opastaisivat toisiaan. Terveen ja sairaalloisen itsekunnioituksen ero onkin sen suhde toisiin ja ympäröivään maailmaan. Toisin sanoen, minun tulee alati punnita itseihailuni määrää suhteessa toisiin - säilyttääkseni tasapainon vastuuni "Näkökyvyn puute ajaa kaksi omasta itsestäni sen välillä, etten ajaudu myöskään sokeaa ojaan, vaikka he kuinka toisten pompoteltavaksi. On tehtävä siis selkeät opastaisivat toisiaan." "reviirien rajat,” joita toisten ei ole lupa ylittää, –PKmutta se pelialue, mikä on varattuna suhteille, tulee sävyttää lempeydellä ja aidolla välittämisellä. – Siis vastuuni itsestäni tiedostaen, rajaan toisten käytöstä minua kohti, ja samalla tavoin käyttäydyn kunnioittaen myös lähimmäisiäni kohtaan. Tämä pitää suhteita terveellä ja avoimella pohjalla, ja joka ei suostu kunnioittamaan minuuttani ja "reviiriäni," sellainen saakin poistua ystävyyteni ulkopuolelle! – En kanna vähääkään huonoa omaatuntoa siitä, että huolehdin lahjasta, nimeltä "ELÄMÄ" omalla kohdallani! Tiedän tämän kuuluvan terveeseen yhteysmekanismiin - sen hakemiseen ja päivittämiseen. Tulokset, joita siitä hyvästä näen, ovat lupaavia. Tunnen elämäni olevan elämisen arvoista kanssakäymisissä ja yksinäisyyden hetkinäkin. Lopulta aidot ja oikeat ystävät hyväksyvät elämäni reviirit ja rajat, ja miten antoisia ja mielenkiintoisia keskusteluja saankaan käydä heidän kanssaan!
Myönteisyyden asenne Tietoinen elämänmyönteinen asenne on osaltaan yksi parhaimmista elämän aineksista - ja se on myös suureksi avuksi yhteysmekanismin toimivuudessa. Rajatessani elämästäni ulkopuolelle nurjia valittajia, juoruajia ja pahanpuhujia, olen oppinut myös itse myönteisyyden voimavarojen käyttöä. Liikkuessani ihmisten parissa, jotka pursuavat elämää, intoa ja myönteisyyttä, huomaan samaistuvani
Sivu 19
”Viisautta elämän keskellä”
heihin. Tunnen oloni paljon rikkaammaksi heidän läsnäolossaan, kuin niiden alas painajien nurjien valittajien seurassa - ja huomaan, miten paljon enemmän pystyn käyttämään energiaani toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen, kun itsekin juon "elämän lähteestä." – Raamattua tutkittuani, huomaan tuon kirjan opettavan hyvin paljon tämänsuuntaisia ajatuksia. Pyhä kirja opastaa ja johtaa meitä elämään yltäkylläistä ja nautinnollista elämää - varoittaen ankarasti meitä antamasta itseämme uudelleen sidottavaksi orjuuden ikeeseen. Lisäksi näen Sanan ilmoituksesta selkeän päämäärän, mitä itse Jumala tahtoo toteuttaa ihmisessä, eli mihin Hän pyrkii ja mitä Hän antaa ihmiselämään. Hänen hyvä Henkensä tuottaa hedelmää nimeltä "Vapauteen Kristus vapautti "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, itsehillintä meidät. Pysykää siis lujina, jne."[Gal.5:22] - Lupaahan Sana meille Jumalassa "kaiken, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan."[2.Piet.1:3] ikeeseen." Gal.5:1[KR-38] Toisin sanoen, näen, että Jumala niin mielellään myötävaikuttaa ihmisen elämään hyvää tahtoaan ja myönteisyyden elämän rikasta asennetta. Ihminen, joka uskaltaa uskossa ojentautua Jumalaa kohti Jeesuksen haavojen tuoman ansion tähden, saa maistaa siitä lähteestä, joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään saakka. [Joh.4:14]
Tänään vaikutat huomiseen Näillä yhteysmekanismin osasilla saatat elää yltäkylläisempää ja hyvää elämää, tosin se vaatii hieman vaivannäköä ja ajatusten keskittämistä, mutta onpa sen palkintokin suuri - sekä itselle, että myös läheisille! – Pysähdy tutkimaan yhteyttäsi, sen laatua ja vaikutuksia itseesi ja läheisiisi. "Mitä ammennat, sitä juot." – Tänään heittelet huomenna kerättäväksesi tulevat kivet. ”Kylvön ja niiton laki” toimii, vaikka usein vasta kymmenien vuosien kuluttua. Muista, että kohtaat eräänä päivänä asenteesi ja tekojesi synnyttämät hedelmät. Tänään vaikutat siihen, mitä huomenna kohtaat - eli, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Sivu 20
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE
Synti on sanana negatiivinen käsite, jonka todellinen olemus jää hyvin usein hämärän peittoon lahkolaisuuden, hurskastelun ja erilaisten pelkojen tähden. Tässä luvussa pyrin määrittelemään selkeästi synnin määritteen, että osaisimme tunnistaa erilaisissa tilanteissa, mikä on pois laitettavaa syntiä ja mikä taas on täysin luvallista.
Tunnista synti Synti on teko tai asenne, jolla on 1. kohde, jota se 2. tuhoaa tai pahoin loukkaa. 3. Se on myös tottelemattomuutta oikean auktoriteetin, eli Jumalan edessä.
Synnin kohteita voivat olla: Jumala toinen ihminen oma itsensä luonto
Synnin määritteeksi ei riitä luuleminen, pelkääminen, tunteet mielipahasta mielihyvään, vihastumisesta rakkauteen - ellemme tee tuntemusten vallassa synnillisiksi luokiteltavia asioita. Vihastuminen ei ole syntiä, mutta se saattaa olla hillitön voima kohteen tuhoamiseen - ilman tuntemusten hallintaa, eli itsehillintää.
Sivu 21
”Viisautta elämän keskellä”
Synniksi tekeviä asioita eivät ole myöskään vastapuolen asenteet, mielipiteet, tai perinteet, joita me emme kuitenkaan saa tahallaan loukata. Käskyn mukaan meidän tulee kunnioittaa jokaista ja pitää toista parempana, kuin itseämme.
Näkymättömät synnit Ylpeys, kateus, ahneus, vihamielisyys, juoruaminen, ym. väärät asenteet koituvat synniksi, koska niiden hedelmät tuhoavat suhteita, loukkaavat - aiheuttaen mielipahaa ja riitoja. Sellaiset juuri ovat omahyväisen ja narsistisen ihmisen kunnioittamattomuutta ja piittaamattomuutta lähimmäistään kohtaan. Usein "Omille synneille sokeat toisia näkyvistä synneistä syyttelevät ihmiset tekevät tekevät tästä maailmasta juuri tällaisia syntejä, tajuamatta lainkaan omaa kurjan paikan elää." -PK tilaansa. – Synti koskettaa jokaista välillisesti ja välittömästi. Ihminen on hauras ja erehtyväinen loppuun saakka ja omille synneille sokeat tekevät tästä maailmasta kurjan paikan elää. He saattavat nähdä kyllä toisten teot, mutta omaa kieroontunutta ja omahyväisen ylpeää asennettaan he eivät näe.
Näkökulmia synnin käsittelyyn Opettele käsittelemään syntiä enemmän järkevästi, kuin tunteella. Mielipaha ja pettymykset yhdessä syyttävän omantuntomme kanssa saattavat lukita ja kahlehtia ihmisen erehdykseensä niin, ettei hän kykene elämään ja pääsemään tilanteesta eteenpäin. Järkevä taasen ymmärtää erehdyksien kuuluvan osaksi tätä elämää. – Samoin, kuin syntikin, myös siitä eroon pääsemisen tulee kohdata kohteensa, eli armahtamista ja anteeksiantoa - niin itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Järkevä ihminen käsittää siis realiteetit synnin todellisesta olemuksesta - mitä voi tehdä menneelle, mitä siitä voi oppia, ja miten päättää toimia tulevassa.
Sivu 22
”Viisautta elämän keskellä”
Parannuksen tekeminen Tarvittava mekanismi: 1. TUNNISTA 2. TUNNUSTA 3. OPEROI "Aidon synnintunnon saat vain 1: Et kykene tekemään parannusta, ellet näe Jumalan läsnäolossa." -PK vääryyttä - tietäen, että se todella on syntiä. Aidon synnin tuntemuksen saat vain Jumalan läsnäolossa. Sitä ei kykene tekemään toinen ihminen, ei ainakaan niin syvällisesti, kuin Jumala. Hän on luvannut sanansa perusteella näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, ja siksi Jumalan edessä voi kohdata puhdistuksen ja syntien anteeksisaamisen.
2: Myöntäminen ja tunnustaminen on kaiken paranemisen ja tervehtymisen lähtökohta. Se on kuin pohjakosketus, josta ponnistetaan ylöspäin - kohti parempaa huomista. Syntisyyden myöntäminen on myös nöyrtymistä, joka onkin armon saamisen tae. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta tahtoo armahtaa jokaista syntejään katuvaa ihmistä. ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto Minun sanani edessä.” [Jes.66:2 KR-38]
3: Operoi etsien apua, työkaluja, ajatusmalleja ja toimintatapoja muuttaaksesi väärää käytöstäsi tai asennettasi. – Usko muutokseen, sillä ilman sitä et ainakaan muutu! Ota lääkkeeksi menneen korjaaminen armon ja anteeksiannon avulla. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne Sitähän Jumala tarjoaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen tunnustaa ja hylkää, se saa kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hän armon.” Snl.28:13[KR-38] lunasti sinut vapaaksi synnistä, että voisit elää ja yrittää uudelleen parannusta tehden. Hän näyttää siis, mikä on syntiä, päästää vapauteen menneestä ja antaa voimaa elää parannuksessa. Tässä toteutuu Raamatullinen mekanismi käsiteltäessä syntiä: - "tunnusta ja hylkää"
Sivu 23
”Viisautta elämän keskellä”
Sanoudu irti synnin hallintavallasta sinuun! Kohdatessasi syntiä elämäsi keskellä, analysoi se, miettien, onko kysymyksessä synniksi luokiteltava asia, vai esittääkö oma sielunmaailmasi tunteita ilman järkeviä perusteita. Synnillä on siis oltava kohde, jota se tuhoaa tai pahoin loukkaa. Nöyrästi myöntäen erehtyneensä, avaa jo uusia mahdollisuuksia toimia jatkossa paremmin. Sitähän parannuksen tekeminen on, että teemme paremmin nyt, kuin menneessä. Jeesukseen uskovilla on Jumalan antama lupaus, että he saavat sanoutua irti synnin vallasta. Se taasen tarkoittaa, ettei enää anna synnin hallita – ei ihmisyyttä, tunteita, hengellisyyttä, ei sen kahleisiin antautumista. Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa Veressä, ihmisellä on lupa sanoutua irti synnin vallasta. – En kuulu synnille, sen himolle, enkä anna lankeamiseni ja haluni syntiin olla määräävänä tekijänä elämässäni.
Sivu 24
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA Tämä luku käsittelee siis lapsen kasvatukseen liittyviä ja siinä huomioitavia asioita. Tässäkään en halua esittää ehdottomia totuuksia, vaan tahtoisin herättää ajatuksia, joista olisi hyötyä meille ja meidän lapsillemme. Ongelmat ja haasteet kuuluvat elämään - on vain löydettävä oikeat työkalut, joita käyttäen voisimme luoda pohjaa ja hyvät edellytykset kasvaville lapsille ja tuleville upeille nuorukaisille.
Haasteellinen tehtävä Lasten kasvattaminen - kohti nuoruutta ja siitä valmistautuminen aina aikuisuuden haasteisiin - on osoittautunut vanhemmille haasteelliseksi tehtäväksi. Näemme omien vanhempiemme tekemiä virheitä - meidän itsemme kasvattamisessa, mutta kykenemmekö me itse näkemään omaa rajallisuuttamme ymmärryksemme ja omien toimintatapojemme suhteen?
Erilaisuus ei ole huonoutta Vasta aikuisella iällä olen hahmottanut sitä erilaisuutta, mitä itsessäni olen sisaruksiini verrattuna. Lapsia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, mutta olen sitä mieltä, että tietyt eroavaisuudet tulisi ottaa kasvatuksessa huomioon. Väitän, että arka, hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee enemmän rohkaisua siinä, missä vilkas rämäpäinen vilpertti tarvitsee kuritoimenpiteitä. Erilaisuuden huomioiminen saattaa lopulta lapset tasavertaiseen asemaan ja heistä kasvaa tasapainoisia, itsetunnoltaan terveitä ja rajansa tuntevia yksilöitä. Edelleen vanhempien tulisi nähdä lastensa vahvuudet erilaisissa tekemisissä ja osaamisissa. Lapsen innostusta ja taipumuksia tulisi määrätietoisesti ruokkia niillä alueilla, mistä hän on innostunut, kiinnostunut ja mitä hän parhaiten itse osaa.
Sivu 25
”Viisautta elämän keskellä”
Aikuisen vastuu kodin ilmapiiristä Aikuinen on myös vastuussa kodin yleisen ilmapiirin luomisesta. Kokematon ja iältään nuori ihminen ei kykene siihen, vaan lapsi elää aidosti sen hetken tunnelmaa. Juuri tämä tarkoittaa kasvualustaa, jossa pienen ihmisen elämä rakentuu ja kehittyy. Liian ahtaissa olosuhteissa ja synkässä ilmapiirissä lapsesta tulee vääjäämättömästi nurja ja masentunut. Vasta aikuisella iällä hän saattaa oppia hallitsemaan ja johdattelemaan tunteitaan - hänhän on kymmeniä vuosia elänyt tunnelukossa, kuin betonibunkkerissa, jossa ei valon häivää tuskin ole näkynyt. Lapsi samaistuu hyvin paljon vanhempiinsa. Siksi olisi viljeltävä valoisampaa ja elämänmyönteisempää asennetta ja esimerkiksi auktoriteetin kunnioittamisen lapsi oppii osaksi vanhemmiltaan. Isän ja äidin puhuessa kunnioittavasti opettajista, lääkäreistä, virkavallanedustajista yms. lapselle syntyy luonnostaan kasvua samaan suuntaan. Myös rehellisyys, sen näyttäminen ja oikeanlainen vaikeneminen - tulisi opettaa lapselle vanhemman oman käytöksen kautta. Lapsi ymmärtää ja tajuaa yllättävän paljon, kun asian eri ulottuvuudet selitetään hänelle. Aina auktoriteetin omaava ei toimi täydellisen oikein, mutta siitä syntyneet tilanteet tulisi hoitaa asiallisen kunnioittavaan sävyyn. Nuori ja lapsi ei välttämättä osaa ajatella, että hän saattaa tarvita jo hyvinkin pian viranomaisen apua, ja asioiden selvittelyissä ei ollenkaan auta rikosrekisterin merkinnät viranomaisen vastustamisista yms. – Vanhemman on siis piirrettävä elämän karttaa lapselle, että hän oppisi kulkemaan turvattua ja hyvää elämänmakuista tietään.
Mielikuvitus – osaksi lapsen maailmaa Vanhemman tehtävä on myös rohkaista lasta elämään mielikuvitusten luovassa maailmassa. Sehän on juuri se alue, joka auttaa meitä kestämään totista, raakaa ja kylmää elämää. Mielikuvitus on myös parasta unilääkettä. Siksihän luemme lapsille iltaisin satuja ja kertomuksia, että hän sen siivittämänä vaipuu rauhallisesti ja turvallisesti untenmaille. Lapsen voi opettaa myös jo hyvin nuorena ajattelemaan positiivisesti – käyttäen sanoja, ”kyllä tästä hyvää tulee” ja esimerkiksi luomalla uskoa sanoen ”sinustahan tulee iso mies, ja hyvinhän olet osannut tehdä tämänkin.”
Sivu 26
”Viisautta elämän keskellä”
Omien tunteiden ohittamista Yksi suurimmista ongelmista vanhemmuutemme aikana on meidän omat tuntemuksemme - tämän kiihkeän ja hektisen maailman keskellä. Kun aikaa on vähän, kiire painaa päälle, stressi töistä, lainojenlyhennyksistä, opinnoista yms. kuluttavat vähäisetkin voimanrippeet ja silloin on hyvin herkässä niin sanottu ”kämähdystilanne” päällä. Kukapa siinä ”käämien savuttaessa” osaisi hillitä sanojaan, ettei alkaisi sitä iänikuista huutamista ja möykkäämistä?! – Kuitenkin aikuinen on vastuussa myös tunteittensa hallinnasta. Se on myös esimerkki, jonka lapsi oppii hyvin nopeasti. Parempi olisi nousta tunteittensa yläpuolelle ja kertoa avoimen rauhallisesti lapselle, että ”minua suututtaa hirveästi tämä tilanne.” – Se, että annamme lapselle työkaluja tuntemusten käsittelyyn, antaa lapselle myös oikeudet tuntea, niin kiukut, kuin rasavillit energianpurkaukset – ilman, että kaikki tuntemukset opitaan tukahduttamaan jo ennen kouluikää. Ehkäpä suurin ongelma suomalaisuudessa onkin se, ettemme opi puhumaan tunteista ja tarpeistamme. Osoitamme vain mieltä ja paiskomme tavaroita voimasanojen saattelemina. Tämä käytös periytyy suoraan vanhemmilta lapsille ja sama kierre jatkuu sukupolvesta toiseen.
Vaatimusten realisointia ja armollisuutta Kasvatuksessa tulisi huomioida myös inhimilliset rajoitteet, luonteenpiirteet ja taipumukset. Se tarkoittaa, ettemme vaadi itseltämmekään ehdotonta täydellisyyttä. Itsensä armahtaminen, anteeksipyytäminen ja avoimet keskustelut myös vanhemman heikkouksista, eivät nakerra vanhemman auktoriteettia, vaan päinvastoin lisää luottamusta asioiden oikeanlaisen käsittelyn vuoksi. Lapsen oivaltaessa eräänä päivänä, miten vajavaisia hänen vanhempansa ovat – silloin auktoriteetti murtuu, ellei täydellisyyskuvaa ole ajoissa otettu pois seinältä. Nuori on ehdoton ja haistaa hyvin herkästi pelaamiset ja vanhemman vähättelyt ja peittelyt omien asioiden kohdalla. Avoin ja rehellinen elämänasenne opettaa myös lapsen kohtaamaan – niin hyvät, kuin ikävätkin asiat. Vanhempien panikoidessa lapsetkin oppivat pelkäämään. Sen sijaan usko tulevaan ja onnistumiseen - vaikeuksista huolimatta – rohkaisee lastakin asennoitumaan tulevaisuudessa myönteisen toiveikkaasti eri tilanteisiin.
Sivu 27
”Viisautta elämän keskellä”
Huumorinkukka – lahja elämälle Eräs suurista elämän voimavaroista ja keventäjistä on huumori. Lapsen voi opettaa myös sen avulla selviytymään muuten niin raskaista tilanteista. Reagoidessa kuitenkin tunteillamme eri tilanteisiin, niin miksei tietyssä määrin olisi luvallista suhtautua niihin huumorillakin? Itselleen nauraminen – sen oppiminen ja opettaminen – auttaa kestämään myös tappion ja häviämisen tilanteet. Se on, kuin pelin hävittyä kääntäisi tilanteen itselleen eduksi, kuin olisi nauttinut vain hyvästä pelistä ja toisten seurasta. Huumori onkin yksi avaimista, joka päästää ihmisen avarampaan ajattelutapaan. Usein saatamme pelätä, että tilanteen vakavuus häiriintyy huumorista, mutta todennäköisesti käykin juuri päinvastoin. Minä haluan esimerkiksi, että minun hautajaisissani kerrottaisiin niitä kommelluksia ja hauskojakin tapauksia, mitä elämässäni on tapahtunut. Toivoisin, että siellä kerrottaisiin kaiken ohessa niitä vitsejä ja sananparsia, mitä olen viljellyt. Sehän vain korostaisi viimeisessä hetkessäni sitä, mitä todellisuudessa olen ollut. - Kokeilepa joskus kasvatustilanteessa käyttää hieman huumoria. Saatat yllättyä oppimisen tehokkuudesta sen saattelemana!
Rohkaisu sosiaaliseen kanssakäymiseen Kasvattamiseen tulisi osaltaan kuulua sosiaaliseen kanssakäymiseen oppiminen. Lapsen rohkaisu ja oma esimerkki ovat tässäkin avainasemassa. Vanhempien tukiverkot, ystävät ja läheiset osaltaan kuuluvat lapsen kehityksen kuvioihin. Vaikeuksien tullen, ja epäonnea kohdatessa, olisi tavattoman hyvä, että olisi edes muutama ihminen, jonka kanssa voisi jakaa ja käsitellä luottamuksellisesti asioita. Näyttäessämme lapsillemme, ettei kaikkea ja kaikessa tarvitse aina kestää omin voimin - hänkin aikanaan oivaltaa ystävien ja sosiaalisen verkon merkityksen. Siitä puhuminen ja sen vaaliminen tulisi olla yksi perheen elävöittävistä tekijöistä.
Sivu 28
”Viisautta elämän keskellä”
Tasapainoinen – avara ajattelutapa Nämä eri osa-alueet tulisi siis huomioida kasvattaessamme uusia ihmisiä maailmaan. Opettaessamme lapset yksipuoliseen ja vain muutaman asian painottamiseen, seuraa siitä hyvin kieroon kasvaneita yksilöitä. Vanhempina voimme painottaa ykskantaan esimerkiksi ainoastaan työntekoa, ammattia ja uraa – unohtaen siinä ohessa kaiken, mikä vahvistaisi lasta kohtaamaan tulevaisuudessa mitä erilaisimpia haasteita sosiaalisessa elämässä ja suhteessa lähimpiin, eli oman perheen jäseniin. Samoin saatamme korostaa lapselle uskonnon merkitystä niin, että sen varjolla häneltä jää elämättä kaikki muut osa-alueet. Näiden pohtimiseen kannattaa uhrata tovin aikaa, mikäli yhtään arvostat lastasi ja mielit hänelle menestymistä ja tasapainoista elämää.
Lapsi elää vanhempiensa parisuhteesta Oma parisuhde on myös alue, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen elämään. Tarkoitan, että lapsi voi hyvin perheessä, jossa isä ja äiti rakastavat, huolehtivat toisistaan ja pitävät erityistä huolta parisuhteestaan. Tämän näkemättömyys ja huomiotta jättäminen haavoittaa lasta pitkällä aikavälillä, koska hänelle ei synny turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta kodin ilmapiirissä. Luottamus siihen, että perhe on vielä huomennakin onnellisesti yhdessä, luo lapseen mieltä, jossa hän kasvaa nuoreksi ja on lopulta valmis kohtaamaan aikuisuuden haasteet ja tavoitteet.
Rakentava rakkaus – lapsen elämäksi On siis ymmärrettävä, että rakkaus rakentaa myös perheen sisällä. Välittämisen näyttäminen, avoimen tunnustuksen antaminen näyttää lapselle, miten hän voisi tulevissa suhteissaan toimia. Kovuus ja kylmyys saattavat olla lapsen ihanteiden kohteena – juuri siksi, että hänen vanhempansa ovat julmia tai ainakin ihannoivat väkivaltaisia ja raakoja asioita. On kuviteltu, että lasta tulisi karaista tätä maailmaa varten, mutta nykyiset tutkimukset osoittavat, että siinäkin on oltu väärässä. Lapsi, joka saa kovaa kuria, mutta ei aitoa hellyyttä ja rakkautta, kasvaa pahasti kieroon.
Sivu 29
”Viisautta elämän keskellä”
Sen sijaan tulisi välittämisellä ja rakkaudella hoivata lasta niin, että se kasvaisi ja kypsyisi kohtaamaan rajun ja kovan maailman. – Vai arveletko, että henkisesti raiskattu, alistettu ja minältään suohon poljettu omaisi voimavarat, joilla porskuttaisi läpi harmaan kiven? Niin ei todellakaan ole! On selvää, että sielultaan tasapainoinen ei ajaudu herkästi itsemurhan partaalle, eikä toivottomiin rikoskierteisiin. Kasvatukseen tulisi siis kuulua oleellisena osana myös lapsen tunnemaailman hoito siinä, missä kaikki näkyvätkin osa-alueet.
Auktoriteetin rakenteet Vanhempien pitäisi oppia tunnistamaan myös auktoriteetin rakenteet. Sehän ei ole huutamista ja käskyttämistä, vaan aidon kunnioituksen rakentamista molemmin puolin. Tiedän, että edesmenneet vanhemmat ovat vaatineet lapsensa kunnioitusta ruoskan avulla, mutta ei tarvitse omata paljoakaan järkeä - oivaltaakseen, ettei sellainen ole aitoa ja spontaanista kunnioitusta! Lapsen kunnioittaminen vanhempiaan kohtaan kuuluu osaltaan myös vanhempien työksi ja tehtäväksi. Heidän olisi luotava edellytykset vaatimuksilleen, jotta lapsi kykenisi ne täyttämään – eli toisin sanoen, olemalla kunniallinen ja osoittaen myös itse kunnioitusta, lapsi kyllä kunnioittaa takaisin – oppien jälleen näytetystä esimerkistä. Kaikki, miten vanhemmat suhtautuvat toisiin ihmisiin, toisiinsa ja jopa lapsiinsa, muokkaa suuresti sitä maailmankuvaa, mikä lapsen pieneen sydämeen muodostuu.
Kurittaminen – kirous vai siunaus? Eräs vaikeimmista osa-alueista on kurinpito. Pidän erityisesti siitä, että laki vaatii myös lapselle koskemattomuuden, eikä hyväksy niin sanottua ruumiillista kuritusta. Uskon, että ”väkivalta synnyttää väkivaltaa,” juuri edelläkin mainitsemistani syistä eli esimerkin vaikutuksesta. Kuitenkin pidän paljon pahempana henkisen väkivallan käyttöä, mikä on kovin yleistä lasten kasvatuksessa. Omasta lapsuudestani en muista lainkaan pahana, jos sain tukkapöllyn oltuani pahanpäinen kolttosten tekijä. Saatuani kurituksen, se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan nöyryyttäminen saattoi jatkua viikkotolkulla, jossa muistuteltiin ”mennen tullen ja palatessa” kyseisestä
Sivu 30
”Viisautta elämän keskellä”
töppäyksestä ja siitä seuranneesta kurinpitotoimesta. Se opetti minut pitkävihaiseksi, armahtamattomaksi ja osaamattomaksi käsitellä syyllisyyskysymyksiä. Vasta kymmenien vuosien kuluttua olen saanut kasvaa monesta lapsuudenajan ahdistuksista irti, ja ehkä en tätäkään kirjoittaisi ilman näitä kokemuksia, jotka ovat jättäneet kipeät arvet sisimpääni. – Näen itseeni nähden siis hyväksi, että olen oppinut kääntämään tappioita ja kärsimyksiäni lopulta voitoiksi, etsien lähinnä, mitä niistä voisin oppia tämän päivän ja huomisen varalle. – Joka tapauksessa, vanhempien tulisi omistaa näkökyky, miten paljon lasta tulisi kurittaa ja milloin lapsi näyttää ymmärtäneen, mistä on kysymys. Uskoisin, ja toki oma kasvatuskokemuksenikin on osoittanut, että vastuun luominen olisi paljon tärkeämpää ja parempaa, kuin lapsen hakkaaminen vihapäissään. Lapselle täytyy puhua, kertoa ja selvittää, miksi toimitaan tietyllä tavalla - ja miksi jostain asiasta seuraa esim. pelikieltoa, kaverit eivät "Joka lapsia saattaa pääse kylään, tai itse ei pääse kavereiden luokse ym. maailmaan, hänen täytyy Tärkeintä on, että lapsi tajuaa, miksi häntä järjestää myös aikaa niiden kasvattamiseen ja heidän rangaistaan, ja että ”sakkojen maksettua” asia on oikeudenmukaiselle pois päiväjärjestyksestä. Sen jälkeen tilanne on kohtelulle." -PK ”nollattu” ja lapsi on oikeutettu täysin isän ja äidin rakkauteen - ilman ehtoja ja jossitteluja. Raamatun eräs kasvatusneuvo – ”joka vitsaa säästää, vihaa lastaan” – on ymmärretty aikojen kuluessa täysin väärin. Karrikoiden asian voisi ilmaista siten, että lapsille on annettu kaiken varalta valmiiksi piiskaa, sillä on ne ainakin ajatelleet pahantekoa! Vitsan säästäminen, eli toisinsanoin kurinpitomenettelyn laiminlyöminen osoittaa lapselle, ettei hänestä oikeasti välitetä. Jos johonkin, niin tuohon Raamatun opetukseen lisäisin mielelläni sanan, joka liittäisi kurintoimenpiteen tehdyn rikoksen yhteyteen ja siinäkin suhteutettuna asian vakavuuteen. Jos vanhempi menettää itsehillintänsä kuritustilanteessa, mitä ilmeisimmin hän siirtää tämän virheellisen toimintatavan perintönä lapsilleen. – Joka lapsia saattaa maailmaan, hänen täytyy järjestää myös aikaa niiden kasvattamiseen ja heidän oikeudenmukaiselle kohtelulle. Me vanhemmat olemme usein ja paljon enemmän kurituksen ja nuhteen tarpeessa, kuin lapsemme, - ja väärin teemme, jos vain syytämme lapsia heidän kurittomuudestaan. Syy siihen kaikkeen voi hyvinkin piillä meidän omassa käytöksessämme, halventamisissa ja huonon esimerkin näyttämisissä. Tärkeämpänä Raamatun ohjeena kurituksen osalta näen realisoivan ajatuksen, joka johtaakin juuri vastuunkantamisen alueelle: ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.” – Kurittaminen tulee siis tähdätä johonkin reaaliseen
Sivu 31
”Viisautta elämän keskellä”
päämäärään. Vanhemman tulee miettiä eri alueilla ja eri kanteilta, mitä ja miksi välittää tiettyjä asioita lapsen kannettavaksi. Opettaessamme moraalia, etiikkaa ja uskontojamme, meidän siis tulee katsastaa asioita ennen kaikkea lapsen tulevaisuuden näkökulmasta. Siinä on hyvin tärkeää viedä itsensä paikalle, jossa uskaltaa epäillä omaa ehdotonta oikeassa olemistaan, ja opettaa myös lapsen käsittämään inhimillistä rajallisuutta ymmärryksessä, viisaudessa ja kaikessa muussakin sivistyneisyydessä. Varsinkin, Raamatun neuvoja käyttäessämme kasvatuksessa, meidän on ymmärrettävä kokonaiskuva Raamatun ohjeista. Paljon enemmän Raamattu opettaa rakkaudesta, armosta ja laupeudesta, kuin kuritustoimenpiteistä.
- ”Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” Ef.6:4
- ”Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” Kol.3:21
Sivu 32
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ
Tämä tekstini on ajatuksia ja pohdintaa elämästä, sen löytämisestä, mutta myös sen ongelmien tarpeellisuudesta - jalostuessamme hyviksi ihmisiksi elämämme aikana. Turhamaisuus ja päämäärätön elämä tuottaa tarkoituksetonta ja toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä. Siksi olisi syytä löytää elämän langat käsiin - seurata niitä tutkien, mihin mikäkin asia lopulta johtaa. Juuri niitä päämääriä tutkivat ihmiset löytävät usein elämälleen tarkoitusta ja sitä voimaa, millä nousta uuteen aamuun tarttuen sen haasteisiin.
Ongelmien puutostauti Oikeiden ongelmien puute synnyttää ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia. Toisin sanoen liiallinen hyvinvointi ja huolettomuus saavat ihmiset turhamaisiksi. He taistelevat suurennellen olemattomia ja vähäisiä ongelmiaan tai ympärillään näkemiään epäkohtia. Ihmiselle on siis yllättävän vaikeaa elää vaivatonta elämää yltäkylläisyydessä. – Tavoitellessamme rikkauksia ja huoletonta elämää, saatamme tehdä itsellemme "karhun palveluksen." Hyvinvointi on sinänsä hyvä asia, mutta sen keskellä harva säästyy itsekeskeisyydeltä ja omahyväisyydeltä. Vasta ongelmia kohdattaessa usean silmät ovat avautuneet myös toisten ongelmille ja heidän auttamiselle. Hyvää elämää elävän olisi hyvä ajatella myös niiden osaa, joilla ei ole asiat yhtä hyvin. Jostain kumman syystä saatamme löytää iloisia ja toiveikkaita ihmisiä enemmän juuri köyhien keskeltä. Rikkaat ja hyväosaiset kun pelkäävät menettävänsä asemansa, maineensa, kunniansa, rikkautensa ja tavaransa. Köyhä taasen samanaikaisesti saattaa huolehtia yhteisön ja läheistensä perustarpeiden tyydyttämisestä. Siinä onnistuessaan köyhä iloitsee ja saattaa olla hyvinkin tyytyväinen, mutta rikas samaisessa tilanteessa saattaisi vain masentua ja voivotella osakkeittensa huonoa tuottoa.
Sivu 33
”Viisautta elämän keskellä”
Elä nyt, älä vasta huomenna Jostain syystä ajaudumme aina odottamaan jotain ”tulevassa olevaa” parempaa. Saatamme kuulla, kuinka jonkun suunnittelevan eläkepäivillensä toteutuvia haaveita, toiset saattavat odottaa lainojen maksujen loppua, koulun päätöstä, aikuiseksi tulemista, aseman tai paikkansa saavuttamista, että sen jälkeen olisi onnellinen ja tyytyväinen. Valitettavasti hyvin useat sairastuvat vakavasti ennen eläkkeelle pääsyä, ja kuinka turhaa onkaan elämä ollut silloin! – Koko elämän työ ja raataminen valuu muutamassa hetkessä hukkaan - lääkärin antaessa diagnoosia syövästä tai muusta vakavasta sairaudesta. – Miten oppisimme nauttimaan tämän päivän elämästä? Miten voisimme hyväksyä elämää ottaen vastaan sitä iloineen ja suruineen?
Nykyisyyden haasteet Jokaisessa ajanjaksossa on myös hyvät puolensa. Toisinaan saatan muistella lapsuuteni huoletonta ja vastuutonta aikaa. Vanhemmat huolehtivat syömisistä, pukeutumisista, laskujen ja velkojen maksuista, ja minä sain leikkiä ja kritisoida ympäröivää maailmaa. Aikuiseksi tultuani vastuut ovat kasvaneet, mutta pääsen myös vaikuttamaan hyvin paljon epäkohtiin ja tahtomiini asioihin. Tulee aika, jolloin minun on annettava "miekka" seuraavalle sukupolvelle, ja silloin elämäni taasen muuttuu. Jospa vain osaisin suhtautua elämääni ja sen aikakausiin positiivisesti ja arvostaen sen hetken hyviä asioita.
Ammattivalittaja vai olkapäänkohottelija On siis niitä ihmisiä, jotka osaavat kaivaa kaikesta aina huonot puolet esiin. Juuri sellainen on hyvin ärsyttävä ja voimavaroja syövä piirre. Elämän aines, mistä henkinen minämme muodostuu, rakentuu hyvin pitkälti juuri ajattelutavoistamme ja asenteistamme. Nurjuudella ja pahanpuhumisellamme myrkytämme ennen kaikkea omaa elämäämme, ja siinä ohessa saavat myös läheisemmekin osansa. Oleellista ja tärkeää olisi pysähtyä miettimään, olenko ammattivalittaja tai pahanpuhuja? – Vai voisinko ohittaa pahuutta, huonoutta ja heikkoutta olankohautuksella, kiinnittäen
Sivu 34
”Viisautta elämän keskellä”
huomiota elämän parempiin seikkoihin? Ennen kaikkea olisi tervettä ajatella, että mihin asenteeni tai tapani käsitellä asioita lopulta johtavat. ”Mitä, ja kuka hyötyy nurjuudestani ja ikuisista valitusvirsistäni”? Ongelmiahan on maailma täynnä - niin eikö olisi jo aika etsiä parempaa elämän ainesta - kylväen ja niittäen myös sen satoa.
Suurin ongelma Yleensä suurin ongelma löytyy ihmisen omasta päästä. Vaikeuksia ja koettelemuksiakin kestää ja jaksaa, kunhan vain oman päänsä sisällä löytää rauhaa ja levollisuutta. Ajatellessani nyt jäljestäpäin kohtaamiani elämän "suuria" ongelmia, ymmärrän jo, ettei ne nyt niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia olleetkaan. Mutta mistä silloin syntyi niin suuri ahdistus ja epätoivo? Mikä sai oloni niin tuskaiseksi ja voimattomaksi asioiden edessä, joista lopulta ei ollut "Yllättävää, miten paljon edes suupalaksi minulle? Ymmärrän, että olin tilanihminen pystyy vaikuttamaan teissa liian lähellä kohdetta. En nähnyt, eikä minulla päätöksillään ja valinnoillaan tilanteita seuraaviin ollut tilaa hengittää ja pysähtyä miettimään asioiden tuntemuksiin." -PK todellisia laitoja. Lisäksi reagoin tunteella, en ajatellen järkevästi. Pieni analysointi ja tarkastelu eri puolilta ja hieman etäämmältä olisi saattanut rauhoittaa tuntemuksiani ja rakentaa myös luottamusta siihen, että lopulta asiat kuitenkin menevät hyvin. Samaisen tilanteen voi siis kohdata täynnä epätoivoista tuskaa, tai reaaliarvoista toivoa ja hyvää mieltä. Yllättävää on myös se, miten paljon ihminen pystyy vaikuttamaan päätöksillään ja valinnoillaan tilanteita seuraaviin tuntemuksiin. Se on haastavaa, mutta palkitsevaa, kun oppii hallitsemaan tunne-elämäänsä. Älä siis anna tunteiden johtaa sinua, vaan johda sinä tunteitasi!
Tuhlaava haaskaaja Elämä on hyvin monimuotoista ja vaikeaakin, varsinkin silloin, jos ei ymmärrä ottaa hallintaan niitä asioita, joita on ylipäätään mahdollista hallita. Kaikkea emme kykene hallitsemaan, eikä varmasti tarvitsekaan, mutta joillekin asioille voi tehdä yllättävän-
Sivu 35
”Viisautta elämän keskellä”
kin paljon. Yksi tällaisista asioista on elämän haaskaaminen ja tuhlaaminen ihmisiin, jotka ovat läpeensä mätiä sielultansa kokoon surkastuneita. Heidän kanssaan samaistuu heidän ajattelutapoihinsa ja lopulta itsekin on syvällä samassa suossa. Toisinaan erehdyn viettämään aikaani pyöritellen ajatuksissani nurjien ja surkeiden ihmisten sanomisia ja tekosia. – Se, jos mikä, on täysin hyödytöntä ja voimavaroja haaskaavaa puuhaa. Kaiken lisäksi se provosoi itseänikin kiukkuun ja viha-mielisyyteen, ja lopulta olisin synkkä valittava surkimus – juuri sellainen, joita olin "Nurja sydän väistyköön mielessäni paheksuen pyöritellyt. Toisinaan pakottauminusta. Pahasta en tahdo tietää." – Ps.101:4[JKR] dun ajattelemaan niitä mukavia ja elämänmyönteisiä ihmisiä - väistääkseni synkkyyden ja sen, mitä nurjat ihmiset vaikuttaisivat elämääni. Siis tarkoituksellisesti pyrin muuttamaan elämäni ainesta myönteisemmäksi ja valoisammaksi - tietäen, että se tuottaa helpompaa ja miellyttävämpää elämää ennen kaikkea itselleni, mutta myös ympärilläni oleville ihmisille.
Realiteettien hyväksyminen Yksi, hyvin paljon elämää helpottavista tekijöistä on realiteettien hyväksyminen. Se tarkoittaa, että käsitän tosiasian siitä, että minusta ei ole kaikkeen - eikä tarvitsekaan olla. Toisin sanoen, se on rajallisuutemme käsittämistä ja hyväksymistä inhimillisen elämämme reunaehdoiksi - niin, että käytän tilanteet ja mahdollisuudet uskoen aina hieman parempaan, kuin miltä hetkellisesti tilanteet näyttävät. Usko ja toivo kantaa, mutta hyväksyntä antaa levon. Nämä yhdessä tuottavat sisimmän rauhaa, joka taasen osaltaan auttaa keräämään voimavaroja kohtaamisiin ja tilanteisiin. Luopumisen tuska on ehkä yksi vaikeimmista käsiteltävistä asioista. Miten selviy"Usko ja toivo kantaa, mutta hyväksyntä antaa levon." -PK tyä katkeroitumatta, kun tulee aika luovuttaa lapsi maailmalle, kohtaa puolison kuoleman tai menettämisen, menettää työpaikkansa tai terveytensä niin, ettei enää selviydy jokapäiväisistä haasteista? – Usein löydän itseni harmittelemasta kuntoani, joka ei ole enää 16-vuotiaan terhakkaa ja verevää kuntoa. Se on täysin turhaa, sillä olen menettänyt nuoruuteni - ikuisiksi ajoiksi, ja minun on vain hyväksyttävä se - eläen enemmän tämän päivän mahdollisuuksissa.
Sivu 36
”Viisautta elämän keskellä”
Voimavarojen ammentamista Varmasti meistä jokainen käsittää sen, että monenlaista harrastava ihminen on elävä ja pirteä - usein niin sielultaan, kuin fyysisestikin. Siksi urheiluun, kuntoiluun ja erilaisiin harrasteisiin on tavattoman hyvä ottaa osaa. Monelle myös seurakuntayhteisöt ja usko Jumalaan saattavat olla elämää voimaannuttavia tekijöitä. Onhan totta, että syvimmiltään Raamatun opetukset tarkoittavat ja johtavat hyvään ja tasapainoiseen elämään. Tyytyväisyys, yhdessä jumalisuuden kanssa onkin suuri voitto ja tavoittelemisen arvoinen asia. En tarkoita lahkolaisuutta tai kireäpipoisten ryhmien sekoiluja, vaan aitoa ja oikeaa Jumalan tuntemusta elämän keskellä. Omakohtainen kokemukseni on, ettei jumalisuus rajaa ihmistä elämän ulkopuolelle, vaan päinvastoin auttaa elämään kaikkia osa-alueita tasapainossa ja hyvässä harmoniassa kaiken muun kanssa. Yksi harhakäsite jumalisuudesta on myös, ettei ihminen voisi olla järkevä ja sivistynyt uskoessaan Jumalaan. Aidoimmillaan kristinusko ja Jumalan läheisyys johtaa viisauden äärelle motivoiden ja tarttuen sen kaiken keskellä oikeisiin ja hyveellisiin asioihin. Rahan ahnehtimiset ja epäkunnioittamisethan ovat esimerkiksi hyvin epäkristillistä käytöstä.
Pienet ilot, vai suuret surut Sanonta - "Ei ne suuret surut, vaan ne pienet ilot" - kätkee sisäänsä myös aika moisen salaisuuden. Kaikki kohtaamani iloiset ja hyväntuuliset ihmiset näyttävät ymmärtäneen juuri tämän asenteen. He ovat vain oppineet nauttimaan ja iloitsemaan pienistä elämän asioista, joista sitten koostuu heidän "suuri" elämänsä. Toisaalta voimme hairahtua ajattelemaan, että "elämän tarkoitus on ikävän karkotus." Se ei pidä paikkaansa, sillä elämään kuuluvat myös ikävät ja surullisetkin asiat. Ne on käytävä läpi, kohdattava ja käsiteltävä terveellä tavalla, että niistäkin voisi lopulta ammentaa elämän voimaa. – Erään kerran lohdutin surevaa ihmistä sillä, ettei hän tuntisi juuri läpi käymiään tuntemuksia, ellei hän olisi ihminen. Häntä lohdutti hieman se, että hänellä on oikeus tuntea ihmisenä inhimillisiä tuntemuksia, kuten ikävä, kaipaus, pettymys jne. – Nyt, kun hänen suruaikansa on ohi, näen hänet usein iloisena, mutta näen myös erityispiirteenänsä sen, kuinka hän osaa ymmärtää
Sivu 37
”Viisautta elämän keskellä”
niitä, jotka käyvät samanlaisia suruja läpi. Ihailen sitä sanatonta kieltä, millä hän kykenee osoittamaan myötätuntoa tarvitsevalle. Hän on osannut kääntää lopulta voitoksi kokemansa surun auttaessaan lähimmäisiään vastaavanlaisissa tilanteissa. – Elämän iloa ja mielekkyyttä voi siis löytää hyvin monenlaisten tilanteiden keskeltä. Uskonkin siihen, että juuri siksi ihmistä kuljetetaan monenlaisten koettelemusten ja ahdistusten läpi, että me niissä kasvaisimme ja oppisimme ymmärtämään myös osaveljiämme.
Sivu 38
”Viisautta elämän keskellä”
Luku 6 - Kiusaamisen monimuotoisuus
"Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.” ”Verbaalinen kiusaaminen on sarkastinen huomautus, haaste tai loukkaus, joka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan. Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus. Fyysinen kiusaaminen on fyysistä pahoinpitelyä kuten lyömistä, potkimista, tönimistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä kohti." (Wikipedia 11.10.2009)
Kiusaamisen tarve Toisinaan ihmettelen, miksi ihmisillä on suunnaton tarve kiusata toistansa? Vähän väliä saa kuulla kertomuksia, kuinka joku on toisen hampaissa kiusanteon uhrina. Miksi käyttäydymme niin sivistymättömästi, emmekä osaa kunnioittaa toinen toistamme? Onko se vain omaa huonommuuden tunnetta, jota täytyy sitten paikata moukkamaisella käytöksellä? Toisaalta ei voi olla ajattelematta sitäkään, että toiset ihmiset ovat vain perusolemukseltaan ilkeitä, eivätkä he edes ymmärrä tekevänsä mitään väärää kiusatessaan toista, tai käyttäytyessään ilkeästi jotakuta kohtaan.
Sivu 39
”Viisautta elämän keskellä”
Valtataistelua ja sotia Läpi historian, ja yli valtakuntarajojen voimme nähdä typeriä valtataisteluja ja toistensa alistamisia. Mikään olento maanpäällä ei ole ollun niin sadistinen omaa rotuaan kohtaan kuin ihminen. On suorastaan käsittämätöntä, miten paljon olemme tappaneet toisiamme, milloin sodan tai jonkin muun verukkeen turvin. Kyseessä on ollut aina ihmisen oma elämä - niin kuin sinun, tai minun elämä. Heille olisi ollut tilaa ja mahdollisuuksia aivan samalla tavalla toteuttaa itseään kuin meilläkin, mutta joku on tullut ja surmannut heidät kylmäverisesti. On käsittämätöntä, millaisiin julmuuksiin ihminen pystyy vihansa vimmassa.
Vihakulttuurin istuttaminen Olen miettinyt, missä vaiheessa istutamme lapsiimme vihakulttuurimme erilaisuutta ja erirotuisuutta kohtaan. Onko se omahyväisyyttä, vai ylpeyttä, kun olemme valmiita varjelemaan reviirejämme niin, ettei muualta tulleilla ole tilaa elää keskellämme? On hyvin luonnollista, että lapsemme kasvavat juuri sellaisiksi, kuin heitä ”aivopesemme.” – Saatamme puhua kyllä halveksuen muslimien aivopesuista lapsiaan kohtaan, mutta olemmeko me sokeita sille, miten itse aivopesemme lapsiamme eriarvoisuuteen ja vihapuheisiin?
Henkistä väkivaltaa Kiusaaminen voi ilmetä myös henkisenä väkivaltana, joka on kauheaa sellaisen uhriksi joutuvalle. Seuraavassa virallista määritettä henkisestä väkivallasta: Henkinen väkivalta: Henkinen väkivalta voi ilmetä hyvin monin tavoin, kuten: * sanaton viestintä: kielteiset eleet, ilmeet, äänensävyt, katseet, olankohautukset * sosiaalinen eristäminen: ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan kuin ilmaa, kielletään muita puhumasta, tervehdyksiin ei vastata, siirretään työskentelemään muista erillään, ei anneta ilmaista mielipiteitä, keskeytetään jatkuvasti
Sivu 40
”Viisautta elämän keskellä”
* maineen tai aseman loukkaaminen: levitetään vääriä tietoja, puhutaan pahaa selän takana, juorutaan, mustamaalataan, kritisoidaan, haukutaan, nöyryytetään, pilkataan, kiusatun uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tehdään naurunalaiseksi, mitätöidään * työnteon vaikeuttaminen tai loukkaaminen: jätetään tiedonvälityksen ulkopuolelle, annetaan tarkoituksettomia tehtäviä, annetaan vähän tai ei lainkaan työtehtäviä, annetaan osaamiseen nähden ala-arvoisia tehtäviä * suulliset tai kirjalliset uhkaukset * sukupuolinen häirintä ja ahdistelu Henkinen väkivalta voidaan jakaa karkeasti kahteen niiden taustan perusteella: * ristiriitaan tai kiistaan pohjautuva kiusaaminen tai * tilanteet, joissa henkisen väkivallan kohteeksi joutunut ei ole itse tehnyt mitään provosoidakseen tilannetta. Uhri joutuu kiusatuksi esim. siksi, että on ensimmäinen nainen työpaikalla tai kiusaaja on hakenut samaa työpaikkaa. Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdollisuudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on "vaikea persoona". Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen. Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä, että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun. Uhri alkaa syrjäytyä yhteisöstä. – Tällaisen prosessin etenemisen estäminen edellyttää siihen puuttumista mahdollisemman varhaisessa vaiheessa.
Mielettömyyden ristiriita Toisinaan tiettyjen rajojen veto on hankalaa, sillä ajatellessamme esimerkiksi isiemme ja isoisemme tekemää työtä ja ponnistelua itsenäisyytemme puolesta, saatamme tulla moralliseen ristiriitaan itsemme kanssa. He tappoivat, minkä ehtivät vihollisiaan - molemmin puolin - ja se kallis hinta on maksettu tämän päivän hyvinvoinnistamme ja itsenäisyydestämme. Kuinka väärin onkaan, että muutama
Sivu 41
”Viisautta elämän keskellä”
hallitsija saa satojatuhansia miehiä liikkeelle sotimaan toistansa vastaan. Veri lentää ja miehiä kaatuu solkenaan, eikä mielettömyydelle näytä olevan loppua. On käsittämätöntä, ettemme keksi muuta keinoa sovitella asioita, kuin tappaminen ja toistemme tuhoaminen.
Ahneus tuottaa kärsimystä Jotain outoa on siis ihmisissä. Hillitön vallanhimo ja rikkauksien kerääminen saa meidät niin pauloihinsa, että olemme valmiita maksamaan siitä, miten suuren hinnan tahansa. Mistä nämä mielettömyydet ja tyhmyydet johtuvat? Miksi emme näe arvokkaina asioina veljeyttä, sopua, rauhaa, kunnioitusta ja rakkautta? Onko tosiaan niin, ettei tämä maailma pyöri ilman riistokapitalismia ja mielettömiä johtohenkilöiden palkitsemisia? On niin pöyristyttävää ajatellakin köyhyysrajan alapuolella elävien kohtaloa verrattuna rikkaisiin, jotka saavat kylpeä rahakasoissaan, joita he eivät milloinkaan tule tarvitsemaan. On laskettu, että viisi maailman rikkainta ihmistä pystyisi poistamaan koko maailmasta nälänhädän! – Jospa heidän, tai edes kymmenen maailman rikkaimman omatunto heräisi tekemää tositoimia niiden hyväksi, jotka todellisuudessa tarvitsevat heidän apuaan! Silti heille itselleen jäisi vielä yllin kyllin, mutta mahtaisiko ahneus sen verran irrottaa otettaan noista itseään täynnä olevista rikkaista?!
Turhasta kiusaantumista Toisaalta saatamme nähdä myös aivan turhasta kiusaantumista. Se on, että omalta minältään vaurioitunut käyttäytyy esimerkiksi narsistisesti tai mustasukkaisesti - ja loukkaantuu yliherkästi - vain jo omien luulojensa perusteella. Tosin narsistisen luonnehäiriön omaava ei kykene empatiaan, eli samaistumiseen toisen asemaan tai tunteisiin. Lisäksi narsistinen ihminen pitää itseään jotenkin erityisen oikeutettuna tietynlaiseen omahyväiseen käytökseensä. Hän tulkitsee ja reagoi omalla luvalla kaikkeen, päämääränään, miten vain kaikki olisi hänelle itselleen eduksi.
Sivu 42
”Viisautta elämän keskellä”
LUKU 7 – Burnout - loppuunpalaminen
Tässä tekstissä tuon esille ajatuksia niin sanotusta Burnoutista, eli loppuunpalamisesta. Tekstini ei kata koko aihealuetta, mutta voit löytää jotain, joka auttaisi sinuakin varjeltumaan ikävältä loppuunpalamiselta.
”Työuupumus (engl. Burnout) eli loppuunpalaminen on työhön liittyvä stressi-oireyhtymä, joka häiritsee täysipainoista työstä suoriutumista. Työuupumuksen oireita ovat voimakas yleistynyt väsymys (ekshaustio), kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja alentunut aikaansaamisen tunne. Työuupumus syntyy työn ja ihmisen vuorovaikutuksessa. Sen kehittymiseen vaikuttavat työntekijän tavoitteet, työpaikan työolosuhteet sekä molempien stressinhallintakeinot. Työssä erityisesti työn vaatimusten ja resurssitekijöiden epäsuhta altistaa uupumiselle.” (http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen)
Palautumisen puutetta Loppuunpalaminen on enimmäkseen ihmisen omaa syytä. On tapahtunut sokeutuminen omille tarpeilleen, ja ahneus, valta ja yhteisön paineet ovat ajautuneet esimerkiksi lepäämisen tarpeen edelle. Toisinaan käy niinkin, että levon hetkiä ei osata hyödyntää oikein. Ihminen tarvitsee tietyt palautumisjaksot niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Fyysisen palautumistarpeen on helpompi tunnistaa, koska silloin tulosta ei vain synny - kaikki urheilija tietävät tämän. Mutta paljon hankalampaa on huomata ja tunnustaa henkistä uupumustaan. Vaikka siihen auttaisi sama lääke, eli riittävä lepo, emme usko, ennen kuin tilanne eskaloituu liian pahaksi.
Sivu 43
”Viisautta elämän keskellä”
Mielenvirkeyttä tekemisestä "Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin laiskuudeksi" - sanonnassa piilee pieni totuuden siemen. Useinhan alakuloisuus ja masentunut mieli unohtuu taka-alalle ryhtyessä harrastamaan ja tekemään jotain mielekästä. Usein esimerkiksi alkava työpäivä saattaa masentaa, mutta ryhtyessä tarmokkaasti työhön, ennen pitkää huomaa, ettei se niin surkeaa ollutkaan. Samoin tyytyminen osaansa - eli tyytyväisyys ja sen kaveriksi kiitollisuus - saattavat poistaa tehokkaasti masentavia ajatuksia ja ahdistavaa olotilaa. On yllättävää, miten paljon voimme vaikuttaa olotilaamme ja tuntemuksiimme vain päätösten ja asennoitumisten avulla. Raamattua tutkineena tiedän, että tuo kirja sisältää paljon juuri tämänsuuntaista uskonhenkeä ja vaikutusta ihmisen elämään.
Tunnista ajoissa Loppuunpalamisen oireet tulisi tunnistaa riittävän ajoissa. Tiedän, että minulla itselläni on suurin vastuu elämästäni ja jaksamisestani ja siksi koen esimerkiksi velvollisuudekseni "ajaa pois" ympäriltäni ihmisiä, joiden vaatimuksille ei näy loppua. Tarvitsen aikaa itselleni ja tarvitsen aina silloin tällöin lepopäivän. Samoin stressi ja yletön huolehtiminen kuluttavat turhaan voimavaroja aiheuttaen osaltaan loppuunpalamista. Ihminen on rakennettua siten, että terveys kyllä antaa signaaleja, mikäli unohdamme nämä.
Stressin laukeaminen ja äkillinen vapauden tunne Luovuuden puuskan jälkeinen olotila tai paineen alta vapautuminen voivat myös laukaista masennus / loppuunpalamisoireet. Tunsin itseni yllättävän tyhjäksi, päästyäni vapauteen vuosien piinasta erään ihmisen taholta. Vaikka olin onnellinen ja tyytyväinen, silti huomasin, ettei psyykeeni pysynyt muutoksessa mukana. Oli pysähdyttävä ja käsiteltävä rauhassa asiaa, ettei olotila olisi äitynyt esimerkiksi masennukseksi.
Sivu 44
”Viisautta elämän keskellä”
Pohjakosketuksien mahdollisuudet Pelkään usein myös "pohjakosketuksen ottamista." Tarkoitan sillä hetkeä, jolloin myöntää ja hyväksyy pahan olon tai tyhjyyden tunteen. Vaikka kokemuksesta tiedän, että se on ainut ponnistuslauta ylöspäin ja että juuri siinä olotilassa on hyvä viettää lepohetki, silti se tuntuu oudon pelottavalta. Päästäessä kaikesta hetkellisesti irti, mikään ei katoa mihinkään. Päinvastoin, hetki sen jälkeen - jolloin uudelleen tarttuu toimeen saattaa olla yllättävänkin mieluisa! Aivan kuin olisi saanut uutta voimaa ja kykyä nähdä asioita syvemmin ja tarkemmin. Itse asiassa pieni matalavire tai jopa tylsyyden tunne voi toimia luovuuden ponnahduslautana, ikään kuin enteillen jotain suureellista. Tällainen tunne saattaa pakottaa luomaan uutta ja saamaan aikaiseksi mielihyvää synnyttäviä asioita.
Hyvinvoinnin ylläpito Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon kuluu asioiden hyväksyntä sellaisena kuin ne ovat. Yritän opetella virheiden ja epäonnistumisien käsittelyjä siten, että myönnän itselleni tekemäni virheet, mutta siirrän jo siinä vaiheessa katsettani tulevaan. Olen kyllä, mitä olen, mutta miten voisin vastaisuudessa toimia paremmin ja miten voisin kehittää sisintäni paremmaksi. Enhän voi mitään menneelle, mutta tälle hetkelle ja huomiselle voin.
Fyysistä uupumusta Toisaalta loppuunpalaminen voi olla myös fyysistä uupumista. Liiallinen kuormittaminen ja lepoaikojen laiminlyömiset saattavat aiheuttaa fyysisiä oireita, jotka äityvät moniksi sairauksiksi. Tuntiessani kipuja ruumiissani, esitän itselleni yksinkertaisia kysymyksiä, kuten: "onko jotain unohtunut, olenko levännyt riittävästi, annanko toisten ihmisten kuormittaa liikaa itseäni, jne." Usein löydän syyn jostain tällaisesta ja hyvin pian, korjatessani asiaa, näen tuloksia ja vaiva saattaa parantua. Kaikki sairaudet eivät toki parane näin, mutta stressistä ja levonpuutteesta johtuvat kyllä.
Sivu 45
”Viisautta elämän keskellä”
Liiallinen innostus Uskon loppuunpalamisen johtuvan myös siitä, että ihminen on tehnyt jotain hyvin mielenkiintoista ja innostavaa lian suurella tarmolla, jolloin hän on unohtanut omat tärkeät ja inhimilliset tarpeensa. Toisaalta hyvinvointi synnyttää osaltaan odotuksia ja paineita, jotka saavat ihmisen väsymään. Saatamme kuvitella, että esimerkiksi elokuvien katseleminen olisi lepäämistä ja rentouttavaa, mutta samaistuminen toisen mielikuvamaailmaan ei ole lainkaan oman sielunpeilin tutkimista ja kehittämistä. Se on vain pako todellisuudesta tilaan, jossa voi siirtää omaa henkistä krapulaansa hieman eteenpäin. – Toisaalta aina ja joka hetki ei tarvitse hysteerisesti ajatella sielunsa rakenteita, ja siksi elokuviakin voi välillä katsella. On vain tunnistettava sielunsa hyvinvoinnin tarpeita, koska siellä syntyy elämä, jota sitten elämme.
Ei aina huono kokemus Loppuunpalaminen ei välttämättä ole niin huono kokemus, miltä se kuulostaa. Se voikin olla luonnon mekanismi, joka säätelee elämämme tasapainoa, että löytäisimme jälleen terveelliselle pohjalle elää elämää. Tuskin kukaan Loppuunpalamisen täydellisesti läpikäynyt enää uudelleen antaa itseään samanlaiseen pyöritykseen. Aivan varmasti takaraivossa tykyttää jatkuvasti kysymys, ettei vain rasittaisi itseään liikaa ja joutuisi kokemaan samaa uudelleen.
Loppuunpalamisesta ja työuupumisesta voit lukea ja tutkia: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen ja http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Boreout
Sivu 46
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 47
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 48
”Viisautta elämän keskellä”
Kiitos mielenkiinnostasi kirjaani kohtaan. Halutessasi keskustella tai lähettää kommentteja/palautetta, Voit tehdä sen netin osoitteessa www.pasikallio.fi.
Tässä kirjassa: – Ajatuksia elämästä, sen havainnoista ja erilaisista ulottuvuuksista. – Käsittelen myös aiheita, jotka ovat vaatineet itselleni selvittelyä ja tarkentamisia. Toivon tämän kirjan olevan myös sinulle hyödyksi matkasi varrella.
”Turhamaisuus ja päämäärätön elämä tuottaa tarkoituksetonta ja toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.” Voit lukea lisää palstakirjoituksiani: http://www.pasikallio.fi/Palstakirjoituksia/
Sivu 49