Selvitys pohjustaa kestäviä ratkaisuja

Maa- ja metsätalousministeriön maaliskuun alussa julkaisemassa selvityksessä on arvioitu valkohäntäpeuran roolia eri näkökulmista ja esitetty suosituksia kestävän valkohäntäpeurapolitiikan vahvistamiseksi.

Agrologi, maa- ja metsätalousyrittäjä ja metsästäjä Sebastian Sohlberg pitää selvitystä tarpeellisena.

– Siinä on huolella kuultu asianomaisia laidasta laitaan. Kaikki ovat saaneet ottaa kantaa, hän kiittelee.

Sohlberg muistuttaa, että julkinen keskustelu asiasta on ollut usein hyvin polarisoitunutta ja mustavalkoista.

– Selvitys antaa nyt toivoa kestäviin ratkaisuihin niin yleisellä tasolla kuin ongelma-alueidenkin osalta. Selvitys pitää myös tarpeellisena, että maanomistajien kanssa sovitaan pelisäännöistä, niin kannan ta- sosta kuin lisäarvon jakamisestakin.

Sohlberg on myös Maanomistajain Liiton puheenjohtaja, joten on ymmärrettävää, että hän kiittää selvityksen metsästysoikeutta koskevasta maininnasta: ”Metsästysoikeus on sidottu perustuslain suojaamaan omistusoikeuteen.”

– Eli maanomistajalla on viime käden päätäntävalta metsästyksestä, hän kiteyttää.

Selvityksessä taustoitetaan valkohäntäpeurojen aiheuttamia vahinkoja sekä metsästystä ja riistanhoitoa koskevia pelisääntöjä. Mitä sanot niistä?

– Maanomistajan näkökulmasta tärkeintä on peurakannan hallinta. Siihen paras keino on osaaminen – niin metsästyksessä, riistanhoidossa kuin kaupallisessa toiminnassakin, ns. perinteiset lihanjakoperiaatteet mukaan lukien.

– Oikeudenmukaiseen jakoon ei yleensä ole kenelläkään valittamista. Kun pelisäännöt ovat kohdillaan, metsästystä voidaan kehittää ja siihen sisällyttää kaupallista toimintaa, kuten lihan tai elämyksien myyntiä. Seuratoiminta tulee olla keskiössä ja kaupallinen toiminta sovittaa siihen.

Selvitykseen sisältyy erilaisia suosituksia ruokinnan, peuranlihan kaupan ja kaupallisen metsästyksen kehittämiseksi. Miten arvioit niitä?

– Esitetyt ruokintasuositukset ovat tarpeen. Riistanhoidollista ruokintaa on harjoitettu vuosituhansia, eikä ruokinta sellaisenaan ole epäeettistä, kuten selvityksestäkin tulee ilmi. Selvitys korostaakin ruokinnan vastuullisuutta sekä osaamisen ja tiedonvälityksen kehittämistä.

Entä valkohäntäpeurojen aiheuttamien vahinkojen ja metsästyksen korvaukset maanomistajille? Tuliko tästä jotakin uutta tietoa?

– Tärkeää on sujuvoittaa vahinkokorvausten hakemista. Selvitys kuvaa tilannetta hyvin: korvausten hakeminen jää kiireessä monelta tekemättä. Valtiokorvausten lisäksi tulisi harkita korvausvelvollisuuden laajentamista metsästysoikeuden vuokraajalle silloin, kun kannan säätely ei toimi ja vahinkoja todistetusti tulee. Tällainen on käytäntö jo monessa muussa Euroopan maassa.

– Vahinkojen korvaukset ja metsästys- korvaukset ovat aina tasapainoilua kannan koon ja halutun vastineen kanssa. Se on paikallisesti maanomistajan ja metsästysoikeuden vuokraajan eli seuran keskenään sovittava.

Miten tästä eteenpäin?

– Toivomme työrauhaa sinne, missä tilanne on hyvä ja riistan ja muun yhteiskunnan yhteiselo toimii. Siellä, missä on ongelmia, tarvitaan rakentavaa keskustelua ja maanomistajien järjestäytymistä – toimintaa yhteisen hyvän eteen. Silti jatkossakin varmaan joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä ja ehkä myös poikkeuslupia laukaisemaan kestämättömiä tilanteita. Hyvää on kuitenkin selvityksen selkeä viesti, että ymmärrystä löytyy monelta taholta ja että yhteisiä ratkaisuja on mahdollista löytää. Silloin maanomistajakin voi olla tyytyväinen.

Omalla tilallani ja maanomistuksillani pyrin sovittamaan yhteen maa ­ ja metsätalouden tuottavuuden sekä nykypäivän luontokadon ehkäisyn ja ympäristötavoitteet.