Peducalehti 2/2014 by Peducalehti

PEDUCALEHTI 2/2014

PEDUCALEHTI 1/2014 3

Pääkirjoitus

Puheenjohtajalta

Valitusta opsista

A? = A!hdistaako?

Draamakasvatus sivuaineena

SiltaVuorenPenkereenPallo

Välimerellisiä tuulia Club Vegestylezissa

Kandi ja gradu ahdistavat

Tasa-arvon mallimaako?

Tapahtumajaos AKTI tiedottaa

Liity Peducaan

Peduca ry:n jäsenlehti 2/2014 // Julkaisija Peduca ry, Oppimiskeskus Minerva, Siltavuorenpenger 5 A, PL 9, 00014 Helsingin yliopisto // Päätoimittaja Mona Bergman // Toimitus Mona Bergman, Jasmine Gustafsson, Ville Halonen, Visa Jääskeläinen, Iiris Korhonen, Paula Puupponen, Minna Suorsa, Jouni Vainio // Kannen kuva Riikka Helminen // Taitto Netta Metsäaho // Painopaikka Kopijyvä Oy // Painos 100 kpl // Lehti saa HYYn lehtitukea.

Pääkirjoitus Kuu kiurusta kesään... Puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään, nimittäin kesään, joka on vain muutaman tehtävän päässä. Pitäisi saada vain keskeneräiset kurssit tentittyä ja itsearviointiraportit kirjoitettua. Jo vuoden viimeistelyvaiheessa olleet kandit ja gradut täytyisi hioa ennen kevään viimeisiä palautuksia, ja kesätyökin pitäisi jostakin löytää. Kesä ei myöskään voi tulla ennen kuin on hieman kevättä rinnassa, kevät siivous tehty ja Kesäkuntoon vuonna 2014 –projekti aloitettu. Aurinko paistaa, luonto herää ja lämpötila nousee, mutta osa ihmisistä kärsii kevätväsymyksestä. Velvollisuuksia ja kiireitä on keväisin paljon, ja jos olo oli ensimmäisten aurinkoisten päivien jälkeen kuin supermiehellä, niin hiljalleen valoisuuden sekoittama unirytmi yhdistettynä suureen aktiivisuuteen alkaa muuttua väsymykseksi. Tästä aiheesta innostuneena keräsimme keväiseen lehteemme juttuja ahdistuksesta. Voit lukea kuinka muut kamppailevat samoissa tuskissa kandien kanssa, tai siitä millaisia ahdistuksen tunteita työpsykologian ja draaman sivuaineet ovat herättäneet. Jos et itse päässyt purkamaan tunteita kevään Viiniä & Valitusta –iltaan, niin ei hätää, sillä me kokosimme ajatuksia, joita opiskelijat ja yliopiston henkilökunta jakoivat viiniä maistellessaan.

Jotta emme kuitenkaan vaipuisi synkkyyteen, niin voin luvata, että kevät keikkuen tulevi ahdistuksesta huolimatta. Ajattele, että likaisista ikkunoista valo ei tulvi sisään häiritsemään yöuniasia, gradua voit kirjoitella laiturinnokassa heinäkuussakin, ja mitäpä sillä kesäkunnolla tekee, kun ei meille suomalaisille räntää ja pieniä kiviä parempaa kesäsäätä voida koskaan luvata. Haluan toivottaa vähemmän ahdistavaa kevättä kaikille!

Mona

Peduca nyt myös Twitterissä sekä Instagramissa #peduca @peducary

Puheenjohtajalta Ahdistaako? Aurinko paistaa, linnut laulavat. Ihmiset istuvat terasseilla ihanassa päivänpaisteessa ja lenkkeilijät ovat saapuneet Töölönlahdelle. Mutta Siltavuorenpenkereellä leijuu yleinen ahdistus. Deadlinet lähestyvät, tenttiin pitäisi opiskella, kandi pitäisi jättää kielentarkistukseen ja gradulähteitä ei vain löydy. Kaiken kukkuraksi printteri ei toimi, ja tulostuskiintiökin on nollattu. Ja ainiin, se kesätyöhän piti kaikessa tohinassa vielä hankkia. Tuskailu korostuu Minervassa, kirjaston ja Olivian välimaastossa. Kirjastosta tai ryhmätyötilasta raahaudutaan hakemaan lisää kahvia, jäädään juoruamaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, ja huonoa omatuntoa keskeytyksestä potien valutaan takaisin ”oikeisiin hommiin”. Kuulostaako tutulta? Oletko sinä(kin) jättänyt esseesi viime tippaan, ja tunnet olevasi ainoa, joka yliopistolla vielä pyörii? Tulivatko palautuspäivämäärät taas yllätyksenä? Unohditko hakea sivuainetta? Aiheuttiko tämän lehden sisältö lisää ahdistusta? Onneksi kesä tulee vääjäämättä tänäkin vuonna. Luennot loppuvat ja tentit menevät ohi, pääsi niistä läpi tai ei. Tänäkin keväänä ilman lämpenemistä voi (toivottavasti) juhlistaa

ulkona vappukarkeloiden merkeissä, ja päättää lukuvuoden sitseihin yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Jos kuitenkin onnistut selviämään tästäkin keväästä: onnittelut! Jos satut vielä valmistumaan: erityisen lämpöiset onnittelut! Keväisin terkuin,

Minna

TEKSTI VISA JÄÄSKELÄINEN

Valitusta opsista

KUVA OPH.FI

Perusopetuksen tutkintouudistus herätti keskustelua luokanopettajaopiskelijoiden ja opettajakoulutuslaitoksen opettajien yhteisessä valitusiltamassa.

educan ja Phenomenan Viiniä & Valitusta -ilta pidettiin rennoissa merkeissä 25.3. Hämärtyvässä alkukevään illassa opiskelijoita ja opettajakoulutuslaitoksen henkilökuntaa kerääntyi nauttimaan hyvästä viinistä ja toistensa seurasta. Ilta sujui mukavasti, vaikka opiskelijoita oli paikalla valitettavan vähän.

Keskustelu oli tästä huolimatta antoisaa! Tällä kertaa keskustelunaiheena oli tänä keväänä alkava tutkintouudistustyö, jonka tekemiseen halutaan kaikki innokkaat opiskelijat mukaan. Tutkintouudistus tarkoittaa sitä, että mietitään ja päätetään, minkä nimisiä kursseja tutkintoon sisällytetään.

Hieman ongelmalliseksi tutkintouudistuksen tekee akuutti ja näillä näkymin krooninen resurssipula — tutkintouudistus olisi siis suoritettava kasvattamatta kuluja, mutta silti vastaten OPSin eli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden vaatimuksiin. Keskustelun aloitti henkilökunnan alustus vuoden 2016 opetussuunnitelman yleisen osan tämänhetkisestä suunnitteluvaiheesta eli siitä, mitä on odotettavissa. Tämä on erittäin tärkeää tietoa tutkinnon uudistamisen kannalta, sillä OPS ja luokanopettajankoulutuksen tutkinto elävät tiiviissä symbioosissa.

Ilmiöiden siirtyminen myös kasvatustieteen pääaineen monialaisiin vaikutti kiehtovalta ajatukselta. Tämänkin vaihtoehdon kohdalla tulisi miettiä monta asiaa, kuten vapaasti valittavien opintojen mahdollista katoamista ilmiöiden tieltä. Keskustelimme myös koulumaailmaa ja oppimista mullistavasta tietotekniikan käytöstä opetuksessa. Mietimme, kuinka tietotekniikan opetus saataisiin hyvin sidottua tutkintoon — löytyisikö sille paikka esimerkiksi omana kurssinaan, jossa harjoiteltaisiin ja kehitettäisiin tietotekniikan käyttöä opetuksessa.

Uudessa OPSissa välittömästi meidän tutkintoomme vaikuttavia tekijöitä ovat uusi tuntijako, monialaiset opintokokonaisuudet ja tavoitelähtöisempi ote opetukseen. Nämä asiat myös puhuttivat tapahtumassa. Puhuimme siitä, kuinka uuden oppiaineen, yhteiskuntaopin ja ympäristöoppiin sisällytettävän terveystiedon, opetus tulisi järjestää. Pohdimme, tulisiko se sijoittaa pakollisiin opintoihin vai vapaasti valittaviin, ja minkä laajuisina. Keskustelimme myös siitä, miten nämä lisäykset mahdollisesti vaikuttavat muuhun tutkintoon. Tulevaan OPSiin sisältyy lisäksi velvoite järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia eli eheyttävää opetusta. Tämä vaade aiheutti runsasta pohdintaa siitä, miten tutkinnossa kyettäisiin vastaamaan tähän vaatimukseen. Ehdotuksina nousivat esiin muun muassa monialaisten opintojen sisällä tehtävä eheyttävä yhteistyö ja kasvatuspsykologian pääaineesta tutut ilmiöopinnot.

Keskustelimme myös opiskelijapalautteen kehittämisestä. Mietimme esimerkiksi, onko WebOodi-palaute pyhä lehmä, johon ei voi koskea, vai pystyisikö palautteen keräämistä kehittämään. Kehitettävää on niin järjestelmässä kuin palautteenantokulttuurissakin. Yksi ehdotuksista oli tehdä palautteesta kurssisuorituksen ehto. Tutkintouudistus osoittautui aiheena jokseenkin haastavaksi ja keskustelu lipsahti helposti tutkintouudistustasolta alemmas. Tällöinkin keskustelu oli hedelmällistä ja opiskelijat saivat tuotua esiin huolensa esimerkiksi siitä, kuinka joillakin kursseilla ryhmäopetusta tuhlataan luennointiin. Kaiken kaikkiaan kevään Viiniä & Valitusta -tapahtuma onnistui hyvin. Toivomme suurempaa osallistujamäärää taas syksyllä. Näin lopuksi kehottaisin kaikkia vielä käymään kommentoimassa uuden opetussuunnitelman perusteluluonnoksia Opetushallituksen internetsivuilla 15.4. alkaen. Railakasta kevättä kaikille!

Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman perusteiden luonnoksia voi käydä kommentoimassa Opetushallituksen verkkosivuilla osoitteessa oph.fi 15.5. asti.

TEKSTI JOUNI VAINIO KUVA AALTO-YLIOPISTO

Aalto-yliopiston tutkintouudistuksesta ja sen vaikutuksista sivuaineopiskelijoihin.

llekirjoittanutta hieman ahdisti. Ennen

opintojen alkua olo oli mitä mainioin. Kesätöistä oli helpottavaa palata opiskelujen pariin. Mieli oli täynnä kuvia aamukahvin höyryisistä, virkeistä, opiskeluntäyteisistä aamuista sivistyksen ja opiskeluystävien keskellä. Kasvatustieteellisen osaamisen kehittämisen lisäksi tiedossa olisi täysin uudenlainen opiskeluympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet ja haasteet. Jälkimmäinen toteutui ainakin, vähän turhankin korostuneesti. Pahaa-aavistamattomat, juuri fuksiudestaan riisuutuneet opiskelijat, joutuivat keskelle Aalto-yliopiston tutkintouudistusta, joka tapahtui kesän aikana. Syyskauden koittaessa monilla tuntuikin olevan pallo hukassa ja Aallon puoleista kontaktihenkilöä pommitettiinkin ahdis-

innoissani, että pääsin näkemään pintaraapaisun yritysmaailmallisesta osaamisesta Aallon avulla. Kunnes todellisuus iski. Koska emme olleet varautuneet tai valmistautuneet erilaisiin opiskelutyyleihin, hyppäsi arki yhtäkkiä silmille. "Tuotantotalous 1" -nimellä kulkeva peruskurssi sisälsi luentoja, ryhmäkohtaisia luentoja, matemaattisia harjoitteita, 15-20 sivun ryhmätyö ja lopulta tentti, jonka päivämäärä oli vasta 20. joulukuuta. Kurssin kesto oli siis puoli vuotta ja tahti oli intensiivinen. Mieleenpainuvimpana turhautumista aiheuttaneena osiona olivat matemaattiset tehtävät, sillä ne tulivat kolmessa erässä. Eriin oli asetettu jokaiseen omat alkamis ja loppumispäivämäärät, joiden välissä tehtävät tuli palauttaa. Tehtäviä varten oli jaettu linkki

tustäyteisillä viesteillä sivuaineemme kohtalosta ja muutoksesta. Jouduimme syksyn kynnyksellä täyttämään hakemuksen uudelleen ja täydentämään sen sopivaksi uudistuksen mukaisesti. Nyt pitkän sivuaineen 60 opintopistettä koostuikin peruskurssien käymisestä (25 opintopistettä) ja vapaasti valittavista syventävistä kursseista (35 opintopistettä). Lisäksi jouduimme lähes heti hakemaan seuraavalle kahdelle kaudelle kurssivalintamme, jotta voisimme opiskella kevätkaudella ja ensi syksynä Aallossa. Alkuhässäkän jälkeen ja peruskurssien alettua oli vielä aika lupaava olo. Kurssit olivat mielenkiintoisia, luennot hyvinkin erilaisia ja tilat sekä muu opiskeluympäristö näyttivät kehittyneiltä ja innovatiivisilta. Olin jopa aika

monisteeseen, jonka tuli opastaa tehtävien saloihin. En ole tavannut yhtää tämän kurssin suorittanutta, joka olisi pitänyt monistetta opetuksellisesti hyvänä. Kurssin edetessä ja sikiöasentoon vetäytyessä alkoi yleinen tyytymättömyys iskostua ja tilalle tuli tunne siitä, että jotakin on tehtävä! Ja tämä ahdistus puski ulos ryhmän, jonka nimeksi tuli "A(pua)! - Kasvisten aaltoileva tukiryhmä". Ryhmän tarkoituksena oli luoda vertaistukiverkosto kasvatustiedettä opiskelevien ja Aallossa sivuainetta suorittavien keskuuteen. Ryhmän maine otti tuulta alleen ja pian Facebook-ryhmä täyttyi ilmoituksista eri vapaaehtoisiin ryhmäkokoontumisiin laskutehtävien selvittämiseksi. 9

TEKSTI PAULA PUUPPONEN KUVA GOOGLE

Draamakasvatus vaatii l채sn채oloa ja sitoutumista, mutta loppujen lopuksi antaa enemm채n kuin ottaa.

tuslaitoksen järjestämistä lyhyistä 25 opintopisteen sivuainekokonaisuuksista. Draamakasvatusta opiskellaan ryhmämuotoisesti, noin kahdenkymmenen henkilön ryhmässä yhden lukuvuoden ajan. 25 opintopistettä jakaantuu kolmelle periodille. Draamakasvatusta voivat opiskella kaikki käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijat, mutta mikäli hakijoita on enemmän kuin ryhmään mahtuu, on opettajankoulutuksissa opiskelevilla etusija. Opinnot käydään deweyläisessa hengessä, tee-niin-opit-metodilla. Kaikki, mitä opintojen päätyttyä pitäisi osata opettaa lapsille, on itse kokeiltu ja koettu opintojen aikana. Opetus on läsnäolopakollista ja vaatii opis-

kanopepuolen opiskelijoista muutama oli minulle ennestään tuttu, mutta lastentarhapuolen opiskelijoita en tuntenut. Opiskelen pääaineenani kasvatuspsykologiaa ja niinpä ryhmämuotoinen opiskelu oli minulle jo tuttu tapa opiskella. Minua ei juurikaan jännittänyt draamaopinnot, sillä tiesin että ryhmätyöskentelytaitoni olivat jo hyvällä mallilla pääaineopintojeni ansiosta. Draamaopinnot alkoivat tutustumispiknikillä. Tapasimme ennen ensimmäisen periodin alkua Suomenlinnassa. Pidin siitä, että mahdollinen alkujännitys ensitapaamisesta ryhmän kanssa oli saatu purettua jo ennen kuin varsinaiset opinnot alkoivat, ja pääsimme Penkereellä sitten heti työskentelyn pariin. Aluksi draamaopinnoissa keskitytään ryh-

kelijoilta sitoutumista ryhmäprosessiin. Ryhmä on keskeinen elementti draamakasvatuksen sivuaineessa. Opetuskerroilla tehdään jatkuvasti yhteistyötä vaihtelevissa kokoonpanoissa ryhmäläisten kanssa. Ei ole siis ollenkaan yhdentekevää sitoutuvatko ryhmäläiset opiskeluun vai eivät. Kun tehdään draamaharjoitteita yhdessä, on tärkeää että ryhmässä on turvallinen keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiiri, jotta voi heittäytyä tekemiseen täysillä. Itse opiskelin draamakasvatusta lukuvuonna 2012—2013. Ryhmästämme puolet oli lastentarha- opettajaopiskelijoita ja puolet luokanopettajaopiskelijoita. Ryhmämme luo-

mähengen luomiseen ja tutustumiseen. Meidän ryhmämme muodostui heti alusta alkaen tiiviiksi ja toimivaksi. Meillä oli todella hauskaa yhdessä, ja naureskelimmekin aluksi sille että miten näin hauskasta ja helposta toiminnasta voi saada niin hyvin opintopisteitä. Opintojen sisällöt muuttuivat alun tutustumisjakson jälkeen pian ihan oikeasti akateemisestikin haastaviksi, mutta rento ilmapiiri ryhmässämme säilyi koko vuoden. Voin lämpimästi suositella draamakasvatuksen sivuainetta! Draama on aihesisältönä itsessään erittäin antoisaa, ja ainakin minun kokemukseni mukaan ryhmä antaa enemmän kuin ottaa.

raamakasvatus on yksi opettajankoulu-

TEKSTI VILLE HALONEN KUVAT JASMIINA KORHONEN

SiltaVuorenPenkereenPallo Musta hevonen, SiVuPePa, ei olisi ennen kauden alkua ollut kenenkään papereissa muuta kuin sarjan heittopussi. Pudotuspelit vaikuttivat vain kaukaiselta haaveelta, mutta silti tämä periksiantamaton terrieriryhmä päätti kautensa hopeajuhliin.

Ylärivissä Eeva-Sofia Lassinharju, Juuso Salo, Ville Hernesmaa, Ruj Valde Hyvärinen ja Anni Kettunen. Alarivissä Ville Halonen, Matias Tapio Hänninen, Lauri Halavaara ja Oskari Repo. 12

yksyllä 2013 Siltavuorenpenger täyttyi uusista innokkaista fukseista. Tunnelma oli korkealla, sillä koossa oli astetta kovempi porukka kuin aikaisempana vuonna. Nopeasti tästä porukasta kuitenkin erottui parhaista parhaat, jotka eivät halunneet hävitä arvosanojen paremmuudessa kaverille saati sitten leikkimielisissä fuksiviikon kilpailuissa. Vanhemmat opiskelijat puhuivat näissä yhteyksissä paljon Pedu can Pallosta ja sen urheilumenestyksestä jalkapallokentillä. Muutamat tulevista SiVuPePan tulevista pelaajista ottivatkin osaa tähän kuuluisaan joukkueeseen, mutta kausi päättyi ennen kuin se ehti kunnolla edes alkamaan. Alkoi kyteä ajatus oman joukkueen perustamisesta ja lajin vaihdosta. Nämä olivat alkutahdit salibandyjoukkueen perustamiselle. Joukkuetta lähdettiin rakentamaan alusta alkaen vain mestaruus mielessä. Mitään kiveä ei haluttu jättää kääntämättä matkalla kohti finaalia ja siksi joukkueeseen kelpuutettiin vain ne, joiden tiedettiin kestävän paineita ja pärjäävän tiukoissa tilanteissa. Joukkueen tärkeimmäksi vahvuudeksi haluttiin rakentaa periksiantamattomuus Se kuinka monta iskua pystyy ottamaan vastaan ja siitä huolimatta aina nousemaan ylös. Tätä ominaisuutta vaalien joukkueen runko muodostui kymmenestä kovasta pelaajasta ja menestystä lähdettiin jahtaamaan kokeneen valmentajan johdolla.

MISSÄ SÄ FUKSI MEET? Nimivahva joukkue kohtasi kuitenkin karun arjen heti ensimmäisessä pelissä. Yksilötaidon puutteesta joukkuetta ei voinut syyttää, mutta yhteisten harjoitus puute näkyi peliesityksessä karmaisevalla tavalla. Innokkaat fuksit juoksivat kentällä kuin päättömät kanat.

Syötöt eivät osuneet omalle joukkueelle ja sijoittuminen oli karmaisevalla tasolla. Ensimmäisen pelin jälkeen tilannetta ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa valoisaksi, mutta pitkä runkosarja antaisi vielä mahdollisuuden. Joukkueen valmentaja ja samalla kapteeni Hänninen jaksoi valaa uskoa omiin ja seuraavaan peliin lähdettiin parantamaan edellispelin esityksiä. Suurista puheista huolimatta yksilötaitoa pursuava joukkue kärsi taas tappion. Tilanne äityi lopulta niin kriittiseksi, että Koutsi oli pakotettu kutsumaan joukkueen kriisipalaveriin kesken fuksiristeilyn. Juhliminen sai odottaa, sillä joukkueen esitykset eivät vastanneet sen potentiaalia ja playoffpaikka oli valumassa ohi suun. Cheekin kertoessa kuka rokkaa ensi kesänä koko stadionin, piti Koutsi palopuhetta joukkueen pelaajille autokannen alla sijainneessa kokoustilassa. Pelikuvioita ei kuitenkaan piirrelty tässä palaverissa. Koutsin analyysin mukaan joukkue oli henkisesti täysin lukossa ja peliesitykset paranisivat ainoastaan rentouden ja onnistumisten kautta. Mailaa ei saisi puristaa tiukassa paikassa liikaa. Tätä ominaisuutta oli yritetty haalia joukkueeseen jo sen perustamisvaiheessa. Silti jostain syystä pelko hiipii joskus parhaimpien pelaajienkin puseroon. Vaikka palaveri oli alkanut positiivisessa hengessä ja uskon valamisessa omiin pelaajiin, alkoi äänenpainot muuttua katkerimmiksi. Joukkueen tähtipelaajat eivät nielleet Koutsin esittämiä ehdotuksia sellaisinaan ja Koutsi tästä suivaantuneena alkoi uhkailla uusien pelaajien palkkaamisella. Harva kuitenkaan muistaa tarkasti palaverin sisältöä tarkasti. Niin kännissä taisivat nämä pelaajat olla.

EI OO HELPPOO OLLA KOUTSI Kriisipalaverin jälkeen joukkue vaikutti kuitenkin yhtenäisemmältä. Jotain hyvää oli täytynyt tapahtua, sillä peli näytti jo paremmalta. Joukkueen potentiaali alkoi vihdoin realisoitua maaleiksi ja sitä kautta pisteiksi sarjataulukkoon. Hyvistä peleistä huolimatta joukkueen sisällä tapahtui jotain. Joensuun talvipäivillä joukkueen tähtipelaaja Halavaara ajautui napit vastakkain Koutsin kanssa. Halavaara puhui omasta mielestään koko joukkueen puolesta ja päätti näin erottaa Koutsin tehtävästään. Seuraavaan peliin lähdettiin ilman joukkueen ehdotonta johtohahmoa. Kapteeniksi nimettiin otteluun Kettunen, joka ei tilannetta hämmästynyt. Berberi otti vastustaja murskavoiton luvuin 10—2. Fiilis joukkueessa oli vapautunut. Ensimmäistä kertaa joukkue oli pelannut sillä tasolla kun siltä odotettiin. Pelin jälkeen Kettunen kuitenkin ilmoitti, ettei halua jatkaa enää kapteenina ja näin viisi maalia viimeistellyt Halavaara joutui nielemään ylpeytensä ja pyytämään Koutsia takaisin joukkueeseen. Takaisin tuli uudistunut Koutsi, jonka pelikirja oli tällä kertaa tiiviimpi kuin koskaan aiemmin runkosarjan aikana. Erottaminen oli selvästi selkeyttänyt Hännisen ajatuksia ja fokus oli nyt siellä missä sen kuuluikin – pelikentällä.

ON THE WAY TO THE FINAL Joulutauko oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Joukkue oli levännyt ja voittoja tippui liukuhihnalta. Yksikään vastustajista ei pystynyt vastaamaan Berberin hyvään liikkeeseen ja Rainion tarkkaan laukaukseen, joka kerta toisensa jälkeen löysi tiensä vastustajan maalin yläkulmaan. Lisäksi joukkueen ykkösmaalivahti Ruj pelasi aivan uskomattomalla tasolla 14

ja oli näin viimeisenä lukkona meidän maalin suulla. Runkosarja päättyi Berberin vakuuttavaan voittoon ja edessä olivat playoffit. Välierässä vastustaja teki kyllä kaikkensa, mutta tilanne sama kuin aikanaan Don Quichottella tuulimyllyjä vastaan taistellessa. Edes samaan aikaan käynnissä ollut orientoiva opetusharjoittelu, joka oli harventanut joukkueen rivejä, ei haitannut. Niiden pelaajien joiden odotettiin astuvan esiin tiukoissa paikoissa ja johdattavan joukkuetta, tekivät juuri sen. Lassinharjun uskomaton usko omiin ja kannustus vaihtoaition penkiltä auttoi joukkuetta ulosmittaamaan kaiken osaamisensa. Berberi eteni finaaliin perustamisvuonna ja nälkä kasvoi syödessä.

PARAS PELI Finaalissa vastaan asettuivat Kauppakorkeakoulun pojat. Alkulämmittelyn aikana tuli selväksi, että nyt jos koskaan pitäisi pelata lujempaa kuin ennen. Kauppislaiset olivat saaneet finaaliin jalkeille vanhemman joukkueen kuin runkosarjaan. Pelaajavahvistukset olivat kirjaimellisesti isoja, sillä joukkueiden kokoero oli suunnaton. Fyysisellä pelaamisella berberi ei tulisi menestymään. Oli käytettävä hyväksi kevyitä jalkoja ja liikutettava palloa nopeasti. Kaukalon laidalle oli kerääntynyt kaikki berberin fanit, cheerleaderit ja ensimmäistä kertaa paikalla oli myös joukkueen manageri Kauko Komulainen. Tunnelma oli käsin kosketeltava kun tuomari puhalsi ensimmäisen kerran pilliin ja pelikellon sekunnit alkoivat juosta. Berberi sai otteluun unelma-alun kun muutaman minuutin jälkeen avausmaali oli tosi asia. Vastustaja oli kuitenkin kiven kova ja kaksi ensimmäistä erää tahkottiin vuorotellen maaleja viimeistellen.

Kolmanteen erään lähdettiin vastustajan 4—3 johdosta. Ja sitten tuli musta hetki! Muutama huonosti pelattu tilanne tarkoitti sitä, että Berberi oli jo 6—3 tappiolla ja erää oli jäljellä reilut kymmenen minuuttia. Usko omiin kykyihin ei kuitenkaan missään vaiheessa loppunut vaan, jokainen vaihto pelattiin lujempaa kuin edellinen. Viisi minuuttia ennen loppua joukkueen kovin tsemppari Lassinharju sai syötön maalin eteen, josta jo perinteiseksi muodostuneella rystyhuitaisulla, nosti pallon yläkulmaan ohi voimattoman maalivahdin. Pelin tempo kiihtyi ja 90 sekuntia ennen loppua hyökkääjäksi nostettu Hernesmaa kavensi lukemiksi 6—5. Tässä kohtaa Koutsi päätti ottaa aikalisän. Avainpelaajia lepuutet-

lanne oli niin kutkuttava ettei joukkueen fanit saati manageri Kaukokaan uskaltaneet kunnolla katsoa kun berberi lähti pyörittämään palloa vastustajan päässä. Paras maalintekopaikka tarjoutui Koutsille, joka laukoi pallon tolppaan vain 15 sekuntia ennen peliajan päättymistä. Berberin kausi päättyi niukkaan tappioon, eikä kukaan pelaajista ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kauden paras peli osui kuitenkin finaaliin, mutta nälkää jäi myös seuraavalle kaudelle. Ensi kautta varten Koutsi ja Manageri kasaavat entistävä vahvemman joukkueen ja try-outit järjestetään heti syksyllä ennen kauden alkua. Ps. Koko SiVuPePan joukkue haluaa kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat joukkueen me-

taisiin seuraavat hetket, sovittaisiin kuvio ja merkki koska oma maalivahti vedetään pois ja kuudes kenttäpelaaja syöksyy kentälle. Ti-

nestykseen. Oli kyseessä sitten kannustaminen tai pelaaminen kun omat pelaajat eivät riittäneet. Olitte osa tätä hienoa tarinaa.

Joukkue pelikentällä. 15

TEKSTI JA KUVAT JASMINE GUSTAFSSON

VÄLIMERELLISIÄ TUULIA CLUB VEGESTYLEZISSA Kevään kasvisruokakokkailuilloissa on tutustuttu muun muassa Espanjan ja Italian ruokakulttuureihin. Kevään kasvisruokakokkailuilloissa on tutustuttu muun muassa Espanjan ja Italian ruokakulttuureihin. Vuoden ensimmäisessä Club Vegestylez -illassa valmistettiin raikasta vihanneskeittoa, gazpachoa. Tämä Andalusiasta peräisin oleva kylmä keitto koostui aikoinaan kuivahtaneesta leivästä, valkosipulista ja oliiviöljystä, mutta nykyään yleisinä pääraaka-aineina ovat tomaatti ja paprika. Meidän versiomme sisälsi lisäksi kurkkua, sipulia, chiliä, valkosipulia ja persiljaa. Gazpachoon lisätään nykyäänkin usein leipää, mutta me teimme keitosta gluteenittoman jättämällä sen pois. Itse voit valmistaa tätä helppoa ja herkullista soppaa vaikkapa seuraavin ohjein.

GAZPACHO (6 annosta) 1 pieni sipuli 3 valkosipulinkynttä noin 500 g kypsiä luumutomaatteja 300 g tuoretta kurkkua 1 punainen paprika persiljaa 16

1/2 dl oliiviöljyä 2 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua tuoretta chiliä tai chilitahnaa suolaa ja mustapippuria • Hienonna vihannekset ja yrtit. • Soseuta ainekset sauvasekoittimella suuressa kulhossa. • Lisää hieman vettä, jos keitto on liian paksua. • Mausta oman maun mukaan suolalla, pippurilla ja chilillä. • Tarjoillaan kylmänä. Keiton jälkeen maistuivat maukkaat ja mausteiset kikhernepihvit. Lisämakua pihvit saivat fetajuustosta ja tuoreesta persiljasta. Näiden pihvien kaveriksi sopivat hyvin esimerkiksi tzatziki ja vihersalaatti.

FETA-KIKHERNEPIHVIT (4 annosta) 2 prk esikeitettyjä kikherneitä 2 valkosipulinkynttä 1/2 sipuli tuoretta persiljaa

1 tl juustokuminaa suolaa ja pippuria 1 tl sambal oelek -chilitahnaa 1/2 dl korppujauhoja 1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu 1 kananmuna 100 g fetajuustoaöljyä paistamiseen • Valuta kikherneet. • Hienonna sipuli, valkosipuli ja persilja. • Soseuta kikherneet, sipulit ja persilja sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. • Sekoita joukkoon kananmuna, mausteet, korppujauhot ja sitruunamehu. • Murenna joukkoon fetajuusto ja sekoita. • Muotoile massasta pihvejä ja paista molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi. Kevään toista vege-iltaa vietettiin italialaisissa tunnelmissa. Alkupalaksi valmistettiin kesäisen raikkaita tomaattibruschettoja ja pääruoaksi munakoisopastaa.

Nämä reseptit ovat oivallinen esimerkki siitä, kuinka herkullisen aterian saa aikaan vain muutamia laadukkaita raaka-aineita yhdistelemällä.

TOMAATTIBRUSCHETTA (4 annosta) maalaisleipää 3 tomaattia 1 valkosipulinkynsi 1/2 sipuli basilikaa oliiviöljyä balsamicoa suolaa ja pippuria • Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi. • Hienonna basilika ja sipuli ja sekoita tomaattikuutioiden joukkoon. • Lisää pari ruokalusikallista öljyä ja balsamicoa sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

• Viipaloi leipä ja paahda pinta rapeaksi. • Hiero valkosipulia paahdetun leivän pintaan ja valuta päälle muutama tippa oliiviöljyä. • Lusikoi tomaattiseos leipien päälle. • Koristele esimerkiksi basilikalla ja rucolalla. Halutessasi voit lisätä myös muutaman siivun mozzarellaa.

• Pilko munakoisot suupalan kokoisiksi ja ruskista pannulla öljyssä. • Hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää ne pannulle (lisää myös tilkka öljyä). • Lisää halutessasi hieman chiliä. • Lisää tomaattimurska ja tilkka balsamicoa sekä suola ja pippuri. • Anna hautua 10-15 min. • Lisää basilika vasta lopuksi.

MUNAKOISOPASTA “PASTA ALLA NORMA”

• Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan. • Kun pasta on al dente, kaada pois keittovesi. Säästä kuitenkin vedestä noin puoli desiä. • Sekoita kastike ja vesi spagetin joukkoon. • Koristele annokset basilikalla, rucolalla ja parmesaanilla.

(4 annosta) kaksi suurta munakoisoa oliiviöljyäkuivattua chiliä 4 valkosipulinkynttä 1/2 sipulituoretta basilikaa balsamicoa 1 purkillinen tomaattimurskaa suolaa ja pippuria 300 g spagettia raastettua parmesaania

Tykkää Club Vegestylezista Facebookissa osoitteessa facebook.com/vegestylez. Lisää reseptejä löydät Peducan nettisivuilta osoitteesta peduca.wordpress.com.

TERVETULOA KOKKAILEMAAN! Kasvisruokailu on eettistä, ilmastoystävällistä, edullista ja terveellistä puuhaa. Hyvin valmistettuna kasvisruoka on myös monipuolista ja maistuvaa, aivan kuten mikä tahansa muukin. Yllätyn joka kerta, kun joku kertoo, ettei voi tai halua syödä kasvisruokaa ainoastaan siitä syystä, ettei se sisällä lihaa. Nämä ihmiset voivat kyllä syödä samoista raaka-aineista valmistettuja ruokia, mikäli neljäsosa annoksesta täyttyy lautasmallin mukaan lihapullista, mutta heti kun pullat poistuvat kuvioista, muuttuu annos “pupunruoaksi”. Silloinkin, kun liha korvataan jollakin muulla proteiinirikkaalla vaihtoehdolla. Yllätyn myös joka kerta, kun joku vannoutunut lihansyöjä haukkaa kikhernepihviä ja toteaa, että eihän se olekaan pahaa. Jos ruoka on valmistettu huolella ja käytössä on laaduk-

kaita raaka-aineita, olisi aikamoinen ihme, jos lopputuloksena olisi jotakin todella vastenmielistä. Kasvisruoasta voi nauttia, vaikkei kasvissyöjä olisikaan, olen itse tästä elävä esimerkki. Uusia reseptejä etsimällä ja kokeilemalla olen oppinut paljon erilaisista valmistusmenetelmistä, raaka-aineista ja ruokakulttuureista. Club Vegestylez ei siis ole mikään vegaanien salaseura, jossa vaihdetaan parhaita tofunpaistovinkkejä kerta toisensa jälkeen. Se on tarkoitettu kaikille hyvästä ruoasta ja hyvästä seurasta kiinnostuneille. Se on myös hyvä paikka testata omia kasvisruokaan liittyviä ennakkoluuloja. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta maistaa kannattaa aina! Tervetuloa kokkailemaan!

KOONNUT MONA BERGMAN

Kandi & gradu ahdistavat KANDISTA SANOTTUA...

GRADUSTA SANOTTUA...

"Eniten kanditutkielmassa ahdistaa oma riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne. Mistä lähtisin liikkeelle? Miten tutkielma tehdään? Luokanopettajankoulutuksessa kandidaatin tutkielma on kolmantena opiskeluvuotena isku vasten kasvoja. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta mennään leikkien, lauleskellen ja ryhmätöitä tehden, sitten yhtäkkiä ollaankin yksin todella isolta tuntuvan haasteen edessä."

"Pahinta, mitä gradunteossa voi tehdä, on aloittaa seminaarikerrat liian aikaisin. Seminaariin kannattaa mennä vasta sitten, kun sinulla on todella sellainen olo, että haluat (tai aiot) tehdä gradun. Monilla opiskelijoilla ahdistus tuntuu alkavan pitkittyneestä kandiprosessista, jossa 20 sivun harjoitustyötä hinkataan pahimmassa tapauksessa pari vuotta. Suosittelenkin kandin tekemistä mahdollisimman reippaalla aikataululla, hyvää paussia kandin ja gradunteon väliin (ei siis suoraan kandiseminaarista graduseminaariin) ja kanditraumatta graduntekoon."

"Ahdistaa, kun kaikki ahdistaa. Mikä on kandi? Mistä, jos mitä tahansa saa tutkia, mutta kaikkea ei kannata tai voi tutkia? Mikä näkökulma? Rajaus? Yhteiskunnallinen, sosiaalipoliittinen, psykologinen? Ai pitäisi olla jokin metodi ja taustateoria? Mistä sitä alkaisi, kun voi kerran alkaa mistä vain?" "No eniten on ahdistanut se, että oon ollu töissä samaan aikaan, ja sit se et se ei jotenki valmistu vaikka kuinka en tee sitä." "Kandin teossa ahdistaa: tieteellisen tekstin tuottamisen vaikeus. Mitä uskallan ja voin kirjoittaa? Lisäksi tekemistä tuntuu olevan liikaa ja aikaa "valmiin" työn esittelyyn liian vähän. Lisäksi yksinäinen päkertäminen." 20

"En tykännyt kandin tekemisestä ja kauhulla odotin gradua, josta oli puhuttu jo opintojen alusta lähtien. Lähinnä sen suuruus ja työmäärä tuntuivat mahdottomilta. Alku olikin hankala. En meinannut keksiä mitään aihetta ja muutama kuukausi kului, etten tehnyt mitään. Yhtäkkiä keksin aiheen, josta innostuinkin sitten todella. Tämän jälkeen gradun tekeminen oli kivaa ja odotin innolla aina kirjastoon pääsyä ja gradun jatkamista. Gradu onkin valmistunut ihan huomaamatta enkä ole ollut ollenkaan ahdistunut koko työstä, koska sen tekeminen on ollut itselleni mielenkiintoista ja antoisaa. Hyvä aihe onkin tärkeä tekijä."

TEKSTI IIRIS KORHONEN

Tasa-arvon mallimaako? O

n aina ahdistavaa tajuta, että joku asia

on paljon enemmän päin mäntyä kuin aluksi ajatteli. Itse havahduin viime kesänä siihen, miten kauas taakse Suomi, tämä meidän ”tasa-arvon mallimaa”, on jäänyt muiden Pohjoismaiden arvokehityksestä kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Toki olen tiedostanut, että ei Suomi mikään ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden taivas ole, mutta kyllä se vähän hirvitti, kun heräsin siihen, miten Suomi todella on pudonnut tässä asiassa kelkasta jo kauan sitten. Olin kesällä tätini luona Tanskassa, ja keskustelumme ajautui, kuten minulle aika usein käy, tasavertaiseen avioliittolakiin. Kerroin, että Suomessa asia on ollut nyt pinnalla, ja että seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on yritetty ajaa. Tätini totesi, että Tanskassa on tilanne aivan sama. Kesti tovin ennen kuin tajusimme, että ei nyt kyllä aivan sama. Kävi ilmi, että tätini olikin puhunut siitä, kuinka Tanskassa on käyty keskustelua pappien mahdollisuuksista kieltäytyä vihkimästä homopareja kirkossa. Avioliitto ollut mahdollinen jo pari vuotta, adoptio jo vuodesta 2009. Suomessa samaa sukupuolta oleva pari ei voi edes avioitua, kirkollisesta vihkimisestä puhumattakaan. Suomi ei ole pudonnut ainoastaan muiden Pohjoismaiden kelkasta,

vaan myös parikymmentä muuta valtiota on tasa-arvoasioissa Suomen edellä, kuten muun muassa Uruguay, Portugali (katolilaisia väestöstä n. 85 %) ja Etelä-Afrikka näin muutamia mainitakseni. En tarkoita, että Suomen tulisi olla aina ensimmäinen ja paras kaikessa, mutta olisihan se mukavaa, jos Suomi kohtelisi jokaista kansalaista yhdenvertaisesti – tai edes pyrkisi sitä kohti. On toki totta, että emme kuitenkaan ole ihan kelkkakisan viimeisiä. Huonomminkin voisi olla. Meillä homoseksuaalisuudesta ei esimerkiksi julisteta kuolemantuomiota kuten Sudanissa ja Saudi-Arabiassa. Meillä ei myöskään rangaista ”homopropagandan” levittämisestä sakoilla tai vankeudella kuten itänaapurissamme. Aina ei mielestäni kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että "jes menee meillä sentään paremmin kuin jossakin". Suomessa tietyltä ihmisryhmältä on riistetty oikeus täysvaltaiseen parisuhteeseen, täysvaltaiseen elämään. On ok, jos lapsia ei halua, mutta ei ole ok, jos lapsia ei saa, koska valtio kieltää sen. Toivon, että seuraavan kerran, kun vierailen tätini luona, minun ei enää tarvitse ahdistua. Toivon, että Suomi ottaa askeleen kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. 21

TAPAHTUMAJAOS AKTI

AKTIssa on tapahtunut uuden hallituskauden myötä muutoksia. Suurin muutos lienee kaikkien tapahtumien, siis myös kulttuuri-, liikunta- ja ympäristötapahtumien, keskittäminen AKTIlle. AKTI järjestää suunnittelukokouksen noin kerran kahdessa kuukaudessa ja kaikki tapahtumien järjestämisestä kiinnostuneet ovat tervetulleita kokoukseen ideoimaan uusia, entistäkin mielenkiintoisempia ja yhä erilaisempia tapahtumia.

TULEVIA TAPAHTUMIA // Toukokuussa ma 5.5. peli-ilta Rexissä, ti 6.5. yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden ja opettajien Viiniä & Valitusta -ilta, ma 1 9.5. Peducan kevätsitsit, su 25.5. Naisten kymppi // Syksyksi on jo suunnitteilla koulunaloitusbileet luistelua, leffailta, Halloween-bileet ja tietysti pikkujoulut. Tule rohkeasti kokouksiin tai ota yhteyttä AKTIn toimijoihin! Marika Holmberg, AKTIn puheenjohtaja Eeva-Sofia Lassinharju, AKTIn varapuheenjohtaja ja liikuntavastaava Jasmine Gustafsson, ympäristövastaava Mimmi Mönkkönen, kulttuurivastaava

22 PEDUCALEHTI

N ÄIN LIITYT PEDUCAAN Ainejärjestön varsinaiseksi jäseneksi voi päästä jokainen Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kasvatustieteiden (yleinen ja aikuiskasvatus) tai luokanopettajan koulutusohjelmassa opiskeleva henkilö. Verkkopankin kautta liittyminen tapahtuu seuraavasti: Maksun saaja: Peduca IBAN: FI1 1 6601 0003 3663 41 BIC: AABAFI22 Viestikenttä: Jäsenmaksu, oma nimi, kotipaikka, laitos (IBS/OKL), opintojen aloitusvuosi Summa: 7 euroa

N ÄIN LIITYT SÄHKÖPOSTILISTOILLE Listoille liitytään lähettämällä sähköpostia osoitteeseen majordomo@helsinki.fi. Jätä otsikkokenttä tyhjäksi. Kirjoita ensimmäiselle riville subscribe listan-nimi. PEDUCA- LISTA on Peducan varsinainen sähköpostilista. Listalla Peduca tiedottaa ajankohtaisista asioista ja tapahtumista. PEDUCA- SIJAISLISTA on tarkoitettu opettajansijaisuuksista ilmoittamiseen. PEDUCA- KV on kansainvälisille opiskelijoille suunnattu sähköpostilista. Lisätiedot http://peduca.wordpress.com/

"Kev채t ahdistaa. Tekemist채 on liikaa. Otan oluen." Jasmine Gustafsson