Peducalehti 1_2011 by Peducalehti

PEDUCALEHTI 1/2011

PEDUCALEHTI 1/2011 3 4 7 8 9 10 12 16 18

Pääkirjoitus Kaksipäisen kotkan pesässä Puheenjohtajalta Alkoholista kieltäytyvää opiskelijaa katsotaan kieroon Helsinki, chill out. Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston speksi Peducan hallitus 2011 esittäytyy Kehittymiseni opiskelijana ja kehitysideaa opettajille Kun Suomi erosi kirkosta

Pääkirjoitus Tätä kirjoitettaessa on vielä muutama päivä aikaa

Ja että vihaa riitti kyllä jokaiselle suunnalle. Mutta

pohtia, ketä äänestää eduskuntavaaleissa. Tätä

porvari musta tuli joka tapauksessa.

luettaessa on toivottavasti runsaasti aikaa pohtia, ketä olisi sittenkin pitänyt äänestää – tai jättää ää-

Vuosia seurasin Lauran meuhkaamista paikallis-

nestämättä.

lehdissä, vappumarsseilla ja harrastelijateatterissa. Vaikka olin vaihtanut puolta, ihailin salaa

Pienenä parhaan ystäväni nimi oli Laura. Laura

entisen ystäväni rohkeutta repiä itsensä erilleen

oli työläisperheestä. Iltapäivisin (kun muut luok-

tuppukylän teini-ikäisestä mielipidemassasta. Ai-

kamme tytöt leikkivät barbieilla) me kauhistelim-

nut punikki ei päässyt kovin helpolla (porvari-)

me, miten joku joskus jossain oli voinut sanoa, et-

isäntyttöjen kynsissä.

tä kommunismi ei voi toimia. Iltaisin (kun Laura lähti kotiin lukemaan Marxia) pohdin yksikseni,

Sittemmin varhaisessa muka-aikuisuudessa saa-

että mitäköhän hemmettiä se kommunismi mah-

vutin sisäisen rauhan ja tajusin, ettei maailma ole

taa olla.

punavalkoinen. Ja ettei aatteiden ydin ole niiden välisessä sodassa. Lisäksi arvostukseni Lauraa

Pikkutyttöminäni mielikuvissa työväenasia oli jo-

kohtaan kärsi kolauksen. Revittyäni itse napanuo-

tain, mikä liittyi etäisesti ihmisten vihaamiseen,

ran irti melkoisella tuskalla ja raivolla en ole enää

poliitikkojen vihaamiseen, tupakkaan ja kaikesta

ollenkaan varma, kumpi vaatii enemmän rohke-

kivasta luopumiseen. Toisaalta tuntui, että työväki

utta: olla erilainen kuin kaverit vai erilainen kuin

lauloi ja lähimmäisenrakasti kaikkia – paitsi kapi-

omat vanhemmat. Vai onko sillä edes väliä, kun

talisteja. Oli ihanaa olla Lauran paras kaveri. Me

kaikkein pelottavinta on kuitenkin olla oma itsen-

olimme oikeassa, me olimme hyviä. Halveksuim-

sä.

me tyhmiä ja pahoja ja syljimme päin rikkaampien ihmisten kasvoja.

Tarina ei oikeasti loppunut tähän, eikä sillä edes ollut onnellista loppua. Opetuskin oli, että pas-

Varhaismurrosikään asti kaikki meni mukavasti.

kasti käy joka tapauksessa. Joten se siitä valais-

Aatteen vuoksi olin valmis antamaan mitä tahan-

tumisen ja kotiin löytämisen kliimaksista. Kun ensi

sa – paitsi ensimmäiset stringini. Lopulta tiemme

kerran äänestetään: Vote Quimby!

Lauran kanssa erosivat, koska en suostunut polttamaan amerikkalaisuuden ja MTV-todellisuuden häpeäpantaani. Lohdutukseksi isä osti minulle po-

Anna

nin, istahti rahakirstunsa päälle kiillottamaan silin-

(Oikeasti opetus oli, että olkaa hyvät ihmiset omia

teriään ja sanoi: ”Ei kommunismi voikaan toimia,

itsejänne. Meidän tapauksessamme kumpikin sai

ihmiset ovat siihen aivan liian tyhmiä ja pahoja.”

lopulta maksaa kovan hinnan vahvempien hel-

Mä olin siinä iässä, jossa ihmiset yleensä alkavat

moissa piileskelystä: musta tuli eksynyt ja sisältä

kuvitella tietävänsä jostain jotain. Ymmärsin, että

tyhjä harhailija, Laurasta katkeroitunut nuori nai-

vasemmistolaisuudella oli oikeasti aika vähän te-

nen täynnä vihaa.)

kemistä tupakan tai stringien polttamisen kanssa. 3

Tässä jutussa kerrotaan neljän opiskelijan ekskursiosta sinne, mistä puolustusministerimme meitä varoitti. Matkan luonteeseen ei kuulunut museoita ja nähtävyyksiä, vaan valvottuja öitä, nukuttuja päiviä, murrettuja myyttejä ja slaavilaista elämänjanoa.

Kaksipäisen kotkan pesässä Arttu Kantola ja Jaakko Miettunen

Patjan jouset natisevat vodkan runteleman ru-

ta, joissa jatkuvan tupakoinnin luoma savuverho

honi alla yrittäessäni vielä epätoivoisesti kara-

yhdistyy saumattomasti ihmispaljouteen ja pai-

ta takaisin unimaailmaan. Turhaan. Tovin päästä

kallisiin listahitteihin luoden baareihin ilmapiirin,

murahdan, luovutan ja avaan kivistävät silmäni.

jollaista ei Suomessa pääse kokemaan. Venäjäl-

Katseeni suuntautuu kattoon. Se on koristeelli-

lä juhliminen ei ole mitään perjantairutiinia, vaan

nen, kuin suoraan vuosisatojen takaisesta karta-

se on elämää itsessään. Ihmiset eivät kainostele,

nosta ja jopa tyhjäkäynnille jääneet aivolohkoni

kaikki pitävät hauskaa ja ilta vie mukanaan, kuin

lausuvat hiljaisen kiitoksen venäläiselle estetii-

parhaimpina stadin kesäöinä.

kan tajulle. Tietoisuus palaa verkkaisesti kehooni ja alan epätoivoisesti kurotellen hapuilla kohti

Alkuillasta tutustuimme sattumalta joukkoon pai-

takkini sisätaskua, samalla sivusilmällä vilkuillen,

kallisia nuoria naisia, jotka veivät meitä mitä ih-

ovatko jo edellisillan piripäiset raksaduunaritove-

meellisimpiin undergroundbaareihin, joihin emme

rimme häipyneet töihinsä dormistam-

olisi ikinä omin avuin eksyneet.

me. Huokaan helpotukses-

Uskaltautuminen pimeälle si-

ta, he ovat poissa. Löydän

säpihalle palkitsee, kunhan

taskustani kaipaamani roh-

tietää sen tietyn punaisen

don, vapahtajan, joka kul-

metallioven, joka ulkonäkön-

kee nimellä ”Aнтиохмелин”

sä puolesta olisi voinut olla

– antikrapula, jumalain lah-

mikä tahansa perunakellari,

ja rentuille. Vaikka elimistöni

mutta jonka sisältä voi kuul-

taistelee gargantuaalisen jul-

la sangen epäperunakella-

maa taistelua erinäisiä epä-

rimaisen basson jylinän. Il-

puhtauksia vastaan, ei sieluni

lan oppaamme paljastuivat

voi tuntea muuta kuin autuasta

lääkisopiskelijoiksi,

riemumielisyyttä. Olen Pieta-

naureskelivat meidän opet-

rissa. Ylösnousemus on taattu.

tajuusaikeillemme,

jotka johon

tietysti vastasimme asianEnsimmäinen päivämme Pietarissa oli ikimuistoinen. Suur-

mukaisesti latelemalla faktoja siitä, että Suomessa se on oikeasti

kaupungin huuma kaappasi meidät suoraan vä-

ihan kivaa. Ensimmäinen yömme oli samanlainen

kevään käsikynkkään kieputtaen meitä ympäri

kuin kaikki sitä seuraavatkin: ekstaattinen, läkäh-

lumoavaa keskustaa. Muistikuvani ovat lähinnä

dyttävä, silmiä avaava, täynnä kauneutta ja hy-

vodkanhuuruisia välähdyksiä hämäristä baareis-

vää henkeä.

Pietari on Venäjän Pariisi, taitelijoiden ja kulttuurin kaupunki. Helsingin arkkitehtuuri kalpenee Nevan jättiläisen rinnalla. Koskaan ei voi tietää, milloin seuraavan kulman takaa paljastuu loistelias kirkko tai palatsi, ja jopa metroasemat ovat usein komeampaa katseltavaa kuin suomalainen nykytaiteenmuseo. Kaupunki on täynnä elämää, pariskunnat ja ystävät kävelevät käsikynkässä kanavanvarsia, mummot myyvät hämmentäviä vihanneksia toreilla ja melankolisilla sisäpihoilla käyskennellessään voi löytää itsensä sangen dostojevskiläisestä mielentilasta. Ihmisten kirjo kaupungissa on valtava; varsinkin paskaduuneista leipänsä saavat ovat kotoisin paikoista, jotka ovat meille yhtä vieraita kuin venäläisten käsitys suomalaisesta saunasta. Paikoista kuten

ei voi tietää,

Kirgisia, ja Uzbekistan, jatkuen aina mitä erikoi-

minkälaisia aarteita ulkokuoren alta löytyy.

simpiin -stan-päätteisiin alueisiin.

Epäilyttävien ja vaikeakulkuisten sisäpihojen perältä löytyvät usein ne viihtyisimmät ja aidoimmat

Tunnelmaltaan Pietari onnistuu parhaimmillaan

baarit ja galleriat, eli löytääkseen haluamansa

olemaan pikkukaupunkimaisen intiimi, vaikka

täytyy todellakin tietää mihin on menossa. Kau-

asukasmäärä on Suomen luokkaa. Osasyynä

punki on täynnä yllätyksiä ennakkoluulottomalle,

lienee se, että moderneja pilvenpiirtäjiä kylmine

kysymys ei ole niinkään ulkokuoresta, vaan sisäl-

ulkokuorineen ei ole kaupunkiin väkipakolla ra-

löstä. Ville Haapasalon sanoin: ”Venäjällä mikään

kennettu, vaan vanhoja rakennuksia osataan ar-

ei toimi, mutta kaikki järjestyy.” Kulttuurin huolet-

vostaa. Neuvostoaikakin alkaa olla enää etäinen

tomuus ja suurpiirteisyys nostavat elämän etusi-

muisto, josta vain vanhemmat ihmiset jaksavat

jalle. Ei turhaa nipottamista, vaan aitoa meininkiä.

höpötellä lämpimikseen - sen verran vahvasti on

Kaupunkikyttääjälle Pietari on täynnä yksityiskoh-

länsimaalaisuuden perusperiaatteet täälläkin si-

tia: pieniä patsaita katon harjalla, kaiverruksia

säistetty. Vaikka perestroika teki tehtävänsä, van-

seinissä ja idyllisiä puistoalueita sisäpihoilla. Yk-

haan kunnon neukkumeininkiin törmää kyllä yhä

sinäiset muusikot soittelevat samoilla silloilla so-

kansanruokaloissa, markkinoilla ja ihmisten to-

naattejaan illasta toiseen, pakkasesta välittämät-

verillisuudessa. Eriarvoisuus ei leimaa keskustan

tä. Toisin kuin Helsinki, Pietari ei koskaan nuku,

katukuvaa sen enempää kuin Helsingissäkään.

eikä vähänkään seikkailumielinen matkaaja tunne

Keskustaa ympäröivissä lähiöissä todellisuus on

siellä oloaan koskaan tylsäksi.

toinen. Sementti on korvannut solidaarisuuden ja arkitodellisuus on ankeudessaan lähes meriha-

Venäläiset todella ymmärtävät myös estetiikan

kamaista tasoa.

päälle, eihän kaupunkia turhaan kutsuta pohjoisen Venetsiaksi. Pietarin keskustaa hallitsevat

Rakennukset Pietarissa saattavat näyttää ränsis-

kanavat, niitä on joka puolella. Kanavia ylittävät

tyneiltä ja huonosti hoidetuilta, mutta paljastuvat-

sadat mitä kauneimmat sillat, pikkuruisista ja sie-

kin luonteeltaan ikään kuin maatuskiksi: koskaan

vistä mahtipontisiin ja patsaiden reunustamiin 5

arkkitehtuurin

riemuvoittoi-

maaneja, jotka myös hallit-

hin. Nevajokea ylittävät valta-

sevat perivenäläisen juoma-

vat nostosillat nostetaan joka

kulttuurin. Harvassa maassa

yö muutamaksi tunniksi ylös,

on saanut yhtä vilpittömän

jotta laivat pääsevät seilaa-

iloista vastaanottoa kertoes-

maan edespäin kohti Suo-

saan syntyperänsä.

menlahtea. Eräs paikallinen naureskeli sille, kuinka tu-

Pietarissa on kaikki, enem-

risteille siltojen aukeaminen

mänkin. Neuvostovallan mer-

oli kaunis tapahtuma, mutta

kit alkavat jo olla suurimmak-

kaupunkilaisille kirous, jos

si osaksi lakaistu maton alle,

he jäävät väärälle puolelle

mutta viimeiset rippeet kan-

Nevaa siltojen avauduttua.

nattaa käydä katsomassa vielä

Seurueemme oli tietämätön

kun niitä on. Saavu varaamaasi

siltojen öisistä spektaakkeleista, kunnes

halpaan hostelliin, heitä rinkka

paikalliset tuttavuutemme näkivät tarpeelliseksi

nurkkaan ja lähde ulos. Palaa seuraavana aamu-

vetää meidät mukaansa, tietenkin samppanja-

na takaisin vain todetaksesi, ettet malttaisi mil-

pullon ja kävelykaljan (sangen letkeä paikallinen

lään nukkua. Nuku koko päivä. Herää alkuillasta,

tapa, muuten) kera. Massiivisten siltojen avautu-

ja totea, että ehdit vielä kokea paljon. Seuraavana

minen öisellä Nevajoella kantakaupungin majes-

aamuna herää ehkä aikaisemmin, astu lähikah-

teettisten rakennusten ympäröimänä – siinä on

vilaan, tilaa kuosittava borssikeitto ja kupillinen

fiilistä.

teetä. Kummastele lähipöytien kumaria mummoja, kassaneidin yleviä liikkeitä sekä hypnoottisilta

Itseään kunnioittavan sukupolvemme edusta-

mantroilta kuulostavia keskusteluja asioista, joita

jan olisi syytä unohtaa median ja kaunakulttuu-

et tule koskaan ymmärtämään. Ota slaavilainen

rin luomat mielikuvat Venäjästä. Jätetään pappo-

elämänasenne. Elää voi vähä sinnepäin, lonkalta

jen väliset nahistelut taka-alalle, jupiskoot siellä

laukoen, sillä elät itseäsi varten, etkä nöyrästi sitä

saunan takana keskenään. Politiikka on politiik-

seuraavaa elämää odotellen. Venäjä on tässä ja

kaa, eikä sillä ole mitään tekemistä kansan kans-

nyt. Aivan tuossa naapurissa.

sa. Me tapasimme vain ystävällisiä ja vastaanottavaisia ihmisiä. Kaksipäinen kotka osoittautui meille lempeäksi äiti Venäjäksi, jossa vodkapäiset miehet ennemmin halaavat härmäläistä, kuin uhittelevat Siperialla ja muljutuksella. Venäläisen sielunmaiseman kartoittaminen on vaikeaa ja monimutkaista, se elää samaan aikaan sekä nykyisyydessä että menneisyydessä. Päällimmäisenä piirteenä jäi mieleen sydämellisyys ja vilpittömyys. Venäläiset eivät turhaan kiertele, vaan sanovat ja ottavat asiat niin kuin ne ovat. Toisin kuin katajainen kansamme, Venäläiset suhtautuvat varsin lämpimästi rajatovereihinsa. Olemme heille rakkaita naapureita: niitä naapurin juroja, mutta rehellisiä työnarko6

Hei peducalaiset! Tätä kirjoittaessani olen vieläkin aivan speksin maailmoissa: kävin eilen katsomassa elämäni ensimmäisen speksin, Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston speksin. Oli ilo huomata, miten hienon esityksen tiedekuntamme opiskelijat olivat saaneet aikaan, ja erityisen mukavaa oli tunnistaa monta peducalaista niin soittamassa, laulamassa kuin tanssimassakin. Meitä peducalaisia on paljon. Noin 700 jäsenen ainejärjestö on suuri verrattuna moniin muihin ainejärjestöihin yliopistolla, eli me todella näymme ja kuulumme, mikäli niin haluamme. Mikä mahtavinta, edustamme vielä kahta eri pääainetta (ja kuuluuhan Peducaan lisäksi kasvatuspsykologejakin!), kahdelta eri laitokselta. Vuoden alusta toimintansa aloitti Peducan uusi hallitus, josta valtaosa on uusia, innokkaita ainejärjestöaktiiveja ja pääsääntöisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Alkukevät on Peducassa mennyt tiiviisti tutkinnonuudistuksen parissa. Vuonna 2012 uudet kasvatustieteiden ja luokanopettajakoulutuksen fuksit alkavat opiskella uudenmuotoisia tutkintoja, joihin päivitetään mm. uusia kurssisisältöjä, kurssikirjallisuutta ja opintopistemääriä. Peducalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana vaikuttamassa siihen, mitä kummassakin koulutusohjelmassa tulevaisuudessa tullaan opiskelemaan ja minkälaisin eväin kasvatustieteilijöitä ja luokanopettajia tullaan lähettämään työelämään. Kevään aikana on luotu uusia tapahtumia ja ideoita haalaribileistä vuosijuhlasitseihin sekä ylläpidetty vanhoja perinteitä Peducaristeilystä tuleviin kevätsitseihin. Syksyllä on luvassa myös poikkitieteellisiä tapahtumia, ja vielä yli yliopistorajojenkin!Tapahtumia ei kuitenkaan synny ilman järjestäjiä, ja jokaiset juhlat ovat järjestäjiensä näköiset. Minkälaiset olisivat syysbileet, joita sinä olisit ollut suunnittelemassa ja järjestämässä? Kokeile ja tule mukaan tekemään! Ja tietysti järjestäjien lisäksi tarvitaan niitä innokkaita juhlijoita, meitä peducalaisia. Nauti vapusta, osallistu vappuaaton Wappusnapsille ja etsi vappupäivänä Peducan ja AKK:n liput Kaivopuistosta ja istu alas nauttimaan hyvästä seurasta.

Lotta

Peducalehti 1/2011 Julkaisija Peduca ry (Siltavuorenpenger 5 A, Helsingin yliopisto) Päätoimittaja Anna Kylmänen Taitto Irene Auer Kuvat Janica Niironen, sonia savonen, Timo säämänen Painopaikka Kopijyvä Oy tämän lehden julkaisemiseen on saatu hyy:n lehtiavustusta

Puheenjohtajalta

Alkoholista kieltäytyvää opiskelijaa katsotaan kieroon Hanna-Leena Olkkonen

Järjestämäni Peducan alkoholiton hengailuilta

Tämä ikävä syrjinnän muoto jäi vaivaamaan mi-

Gustavus Rexissä maanantaina 21.03.2011 sai

nua. Minkälainen opiskelijayhteisömme oikein on,

minut pohtimaan alkoholin tekemää jakoa opiske-

jos he, jotka tekevät viisaan päätöksen kieltäytyä

lijoidemme välillä. Peducan bileisiin ilmestyy mo-

alkoholista, jäävät yhteisön ulkopuolelle päätök-

nesti yli 50 ihmistä. Hengailuillassa oli itseni lisäk-

sensä takia? Miten he, jotka eivät tahdo tuhota

si viisi (5) osallistujaa. Myönnän, että osallistujia

aivosolujaan tai maksaansa alkoholilla, joutuvat

olisi voinut olla enemmän, mutta tässä pätee on-

pohtimaan omaa soveltuvuuttaan tuutoriksi? Nyt

neksi se vanha tuttu sääntö: ei se määrä, vaan se

joku neropatti toteaa tietenkin, että voihan sitä

laatu. Hengailuilta oli leppoisa ja hauska ja osal-

juhliin tulla vaikka ei nauttisi alkoholia, mutta kuin-

listujat olivat tyytyväisiä. Peducan tuella kokatut

ka moni meistä oikeasti jaksaa seurata toisten

mustikkamuffinit ja fetapinaattimuffinit maistuivat

kännäämistä selvin päin? Alkoholin vaikutuksen

kaikille – kiitos siitä arvoisalle kokkaajallemme.

alaisessa käyttäytymisessä ei mielestäni ole mitään ihailtavaa. Se ei ole myöskään millään taval-

Aion tulevaisuudessa jatkaa alkoholittomia hen-

la rohkaistavaa, jos muistetaan esimerkiksi, miten

gailuiltoja, sillä niihin osallistuville peducalaisille

monissa tapaturmissa tai väkivaltarikoksissa al-

se on lähes ainoa oman ainejärjestön tapahtuma,

koholilla on ollut osuutta asiaan.

johon he voivat osallistua ilman, että heidän omat elämäntapavalintansa estävät. Olin tänä keväänä

Minkälainen opiskelijayhteisömme oikein on, jos he, jotka tekevät viisaan päätöksen, jäävät yhteisön ulkopuolelle?

hetkellises-

Emmehän syrji

vegaane-

jakaan, kun he eivät kulje valtavirran mukana. Hekin ovat yhtälailla omis-

ti vailla tuutoriparia ensi syksyksi, ja kysyessäni

ta henkilökohtaisista syistään tehneet suuren va-

yhdeltä hyvältä opiskelukaveriltani kiinnostaisiko

linnan elämässään. Tämä valinta mahdollises-

häntä, hän vastasi: ”Periaatteessa mua kiinnos-

ti myös nostattaa heidän elämänlaatuaan. Onko

tais tosi paljon tuutorointi, mut siihen liittyy niin

sellaisessa valinnassa siis jotain moitittavaa?

paljon sitä lotraamista, joka mua ei tosiaankaan kiinnosta, että en tiedä oisko mun sit järkevää ol-

Tuutoritoiminnassa tulee tietenkin ottaa huomi-

la tuutori.” Tätä kantaa sain valitettavasti kuul-

oon muut tuutorit. On epäreilua, jos kaikki tuutorit

la myös muualta. Onko tämä tosiaan vaadittava

eivät osallistu esimerkiksi sitsien järkkäämiseen.

tuutorin ominaisuus opettajankoulutuslaitoksella?

Mutta onko reilua jättää alkoholista kieltäytyvä

Koska fuksit juovat, tuutorinkin täytyy juoda. Ver-

opiskelija kokonaan toiminnan ulkopuolelle, jos

taa: koska fuksit hyppäävät kalliolta alas, tuuto-

hän muutoin on täysin soveltuva tuutoriksi? Eikö

rinkin täytyy hypätä kalliolta alas.

velvollisuuksia voida jakaa toisin? Kuitenkin myös

uusien fuksien joukossa on niitä opiskelijoita, jot-

rallisen tahon mielipidettä. Olen pahoittanut mie-

ka eivät käytä alkoholia, ja alkoholista kieltäyty-

leni tästä syrjintää aiheuttavasta ajattelutavasta

vä tuutori voi olla helpottava esimerkki siitä, et-

yksityisenä luokanopettajan koulutuksen opiske-

tä saa olla erilainen ja toimia omien valintojensa

lijana. En tahdo kritisoida alkoholin käyttöä, se on

mukaan.

jokaisen oma valinta. Sen sijaan kritisoin sitä, että alkoholin käytöstä kieltäytyviä syrjitään oman va-

Vaikka allekirjoittanut vastaa Peducan tapahtu-

lintansa takia. Kaiken yllä olevan sanon ensi syk-

mista ja on luokanopettajan koulutuksen tuutori

syn tuutorina, joka ei aio nauttia alkoholia jokai-

ensi syksynä, ei tämä kirjoitus edusta minkään vi-

sissa bileissä. Valintansa kullakin, eikö?

Helsinki, chill out. Kevät lähestyy ja on aika ryömiä hereille talvihor-

Heidi Koskinen

Kotiharjun sauna

roksesta. Nappaa kaveri kainaloon ja lähde seikkailulle Helsinkiin.

Helsingin ainoa jäljellä oleva puulämmitteinen korttelisauna. Sauno kollektiivisesti yleissaunas-

Kaffecentralen, Pursimiehenkatu

sa ja kuuntele vanhan saunaporukan tarinointia

Kävelyretki merenrantaan Punavuoren kautta ei

Tartu saunavihtaan ja pistäydy löylyjen välillä vil-

ole koskaan huono idea. Pysähdy matkalla naut-

voittelemassa kadulla. Tätä kokemusta et halua

timaan kupponen kahvia yhdessä Helsingin ylis-

missata.

tai varaa tilaussauna pienelle kaveriporukalle.

tetyimmistä kahviloista. Juo paikan päällä, tai ota mukaan. Viereisestä Kanniston leipomosta saat

Erikoista: hierontaa, kuppausta ja kokovartalope-

palan painikkeeksi pullaa.

sua vanhan ajan malliin Opiskelijahinta (yleissauna): 7,50 €

Erikoista: paikan päältä myös puruja ja koneita

Harjuntori 1, Kallio

Cappucino 2 €, tuplaespresso 1,50 € Pursimiehenkatu 23, Punavuori

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Viidakko keskellä kaupunkia. Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan vanhaa osaa kutsutaan Kaisaniemen keitaaksi. Ota omat eväät mukaan ja tutustu puiden suojassa niin suomalaisiin kuin eksoottisempiinkin kasveihin. Ulkopuutarha: vapaa pääsy Kasvihuoneet: torstaisin klo 16-18 vapaa pääsy, suljettu maanantaisin Unioninkatu 44, Kaisaniemi 9

Conduksen speksi채 2011 esitettiin huhtikuussa virgin oil co:ssa. 10

Peducan hallitus 2011 esittäytyy 12

Heissan kaikki Peducalaiset! Olen Emmi Tähtinen, vuoden 2011 rahastonhoitaja ja varapuheenjohtaja Peducan hallituksessa. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta luokanopettajaksi ja tuutorivuoteni vetelee viimeisiään. Kiirettä valmistumisen suhteen en ajatellut pitää, koska elämä on liian mielenkiintoista kulutettavaksi uraputkessa. Minusta ei tule opetusministeriä eikä rehtoria, mutta toivottavasti joskus ainakin luokan- ja matematiikanopettaja. Vastaan kaikesta rahaan liittyvästä Peducan toiminnassa, esim. jäsenmaksuista, tapahtumien osallistumismaksuista ja tilinkäytöstä. Tällä hetkellä erilaiset tapahtumat ja bileet työllistävät melkoisesti. Minuun voi ottaa yhteyttä esim. jos jokin maksuasia aiheuttaa päänvaivaa tai et tiedä oletko maksanut Peducan tilille. Parhaiten minut saa kiinni sähköpostilla, mutta pyöriskelen paljon myös mm. Conddoorissa, jos haluat jutella kasvokkain. Varapuheenjohtajan hommiin kuuluen auttelen puheenjohtajaamme Lottaa sekä koko hallitusta parhaani mukaan.

Hei! Olen Pekka Syrjänen, 23-vuotias yleisen kasvatustieteen opiskelija vuosimallia 2010. Toimin tänä vuonna Peducan hallituksessa kasvatustiedepuolen edunvalvojana ja Condus-edustajana. Minuun voi siis olla yhteydessä, jos kasvatustieteen opinnoista löytyy epäkohtia, joihin pitäisi puuttua! Vastaan myös yleisiin Condusta koskeviin tiedusteluihin.

Hei, olen Piia Suhonen, vuoden 2008 fuksi. Olen toiminut Peducassa SOOL-, työelämä- ja edunvalvontavastaavana sekä vpj:nä. Lisäksi olen toiminut tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenenä ja SOOL:in hallituksen jäsenenä 20102011 ja 2011-2012. Sivuaineina luen puhe- ja draamakasvatusta, esi- ja alkuopetusta ja pian myös erityispedagogiikkaa ja musiikkia.

Heip, olen Annis

Moikka! Olen Suvi Pulkkinen ja

eli

Anna-Maija

opiskelen 3. vuotta luokanopetta-

luo-

jaksi ja toimin Peducan hallitukses-

kanopettajafuksi

sa HYY-vastaavana. Peducan li-

Länsi-Pasilasta.

säksi vaikutan HYYssä ja HYALissa

Peducan hallituk-

sekä

sessa olen edun-

kehittämisryhmässä. Parasta Pedu-

valvontavastaa-

cassa on mielestäni sen toiminnan

va yhdessä Piian

monipuolisuus sekä aktiivinen ote

kanssa.

opiskelijan etujen ajamisessa.

Riekkinen,

Lukion

luokanopettajankoulutuksen

jälkeen vietin seitsemän railakasta, enemmän tai vähemmän hyödyllistä välivuotta jännittävällä mobiilialalla. Fuksivuonna olen joutunut opettelemaan opiskelemisen taidon uudelleen, ja onnistunutkin siinä jotakuinkin tyydyttävästi!

Moi! Olen Paula Puupponen, ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelija. Huitelin suhteellisen suoraa kyytiä lukiosta tänne Tiedeyhteisölle, olen siis junnu. Isona minusta tulee ope. Pedu-

Hoi! Olen Hanna-Leena Olkkonen,

can hallituksessa toimin työelämä- ja ekskursio-

21-vuotias ekan vuoden lo-opiskelija

vastaavana. Tarkoituksena olisi järjestää juuri sel-

Espoosta. Opiskelun vastapainona

laista työelämään liittyvää toimintaa, joka vastaa

vietän paljon aikaa perheen sekä

jäsenistön tarpeita. Tämän takia toiveesi, oi ar-

kavereiden kanssa ja palkallista

voisa jäsen, on tärkeä! Minulle saa lähettää säh-

hengailua harrastan ärrällä ja es-

köpostia. Se olisi jo-

poolaisilla alakouluilla. Peducan hal-

pa oikein mukavaa.

lituksessa toimin tila- ja tapahtuma-

Hoitelen myös yh-

vastaavana.

teydenpitoa Pheno-

Toivon näke-

menaan, joka johtuu

väni

siitä

että

järkkäämäs-

len

pääaineenani

opiske-

sä

sutkin meidän

kasvatuspsykolo-

bileitä, sillä

gia. Niin, ja siitä,

yksin en nii-

että toimin myös

tä saa aikai-

Phenomenan hal-

seksi ;o).

lituksessa.

Aloha! Olen Jaakko Miettunen ja opiskelen toista vuotta luokanopettajaksi monikulttuurisuuskasvatuksen

sivuainelin-

jalla. Tulin mukaan Peducan toimintaan puolivahingossa eksyen hallituksen syyskokoukseen eka vuonna. Silloin olin kansainvälisyysvastaavana

toimenkuva-

ni oli lähinnä vaihtareiden informoiminen Peducan tapahtumista. Tänä vuonna olen kulttuurivastaava ja häiriköin ihmisiä lähettämällä tietoa erilaisista kulttuuritapahMoi! Olen Iiris Niinikoski ja olen yksi Si-

tumista ja järjestelen teatterireissuja jne.

biksen (ja Itä-Helsingin, toim. huom.) lah-

Otan mielelläni vastaan ideoita kulttuuri-

joista OKL:lle. Olen ensimmäisen vuoden

kenttään liittyen!

luokanopettajaopiskelija. Olen tänä vuonna lo-puolen fuksi- ja tuutorvastaava, eli toimenkuvaani kuuluu mm. bileiden suunnittelu ja fuksien paimentaminen (ja mahtavien sitsien järjestäminen ensi viikolla, toim. huom.). Minuun voi olla yhteydessä esimerkiksi yleisissä Peducaan liittyvissä asioissa (tai jos fuksit kiusaa, toim. huom.).

Moi! Olen Elina Mukala. Opiskelen kasvatustiedettä toista vuotta ja olen tänä vuon-

na hallituksen Specia-vastaava sekä fuk-

Tsappadai. Olen Anna Kylmänen, 22-

si- ja tutorvastaava. Hallitukseen päädyin

vuotias 2. vuoden luokanopettajaopiskeli-

aika sattuman kautta, mutta täytyy sanoa,

ja. Vapaa-ajallani kir-

että hauskaa on ollut, eikä kaduta yhtään.

joitan, liikun koirieni

:) Opiskelun ja aine-

kanssa ja penkkiur-

järjestötoiminnan

li-

heilen – Peducassa

säksi pelaan jalkapal-

toimin liikunta- ja leh-

loa ja näen kavereita

tiryhmävastaavana.

silloin kuin ehdin. :D

Apukädet ja -aivot

Jos joku asia mietityt-

ovat tarpeen molem-

tää, niin aina saa tulla

milla aloilla, otathan

kysymään tai lähettää

siis reippaasti yh-

vaikka viestiä! :)

teyttä :).

Hei,

olen

Heidi

Koskinen, Peducan viestintä- ja Condusvastaava. Olen

20-vuotias

luokanopettajaopiskelija. Rakastan kahvia, kavereita

huonoa

huumoria. Ärsyynnyn

opintotuesta

Moi,

oon

ja huonosta huu-

sen

morista.

min Peducan hallituksessa sihteerinä,

Eija

vuoden

Hannula,

ensimmäi-

luokanopeopiskelija.

Toi-

kv-vastaavana sekä sähköpostilistavastaavana. Mua voi aina lähestyä Peducaasioissa ja keskustelen myös mielellään Moi! Olen Lotta Karlsson, 22-vuotias luo-

muusta, kuten rockista ja villasukista :).

kanopettajaopiskelija, ja toimin tänä vuonna

ainejärjestömme

puheenjohtajana.

Asun ja elän Kalliossa, ja tästä huolimatta olen joka päivä myöhässä Penkereeltä. Vuokrani maksaakseni teen opettajan sijaisuuksia sekä ohjaan kehitysvammaisia. Vapaa-aikani kuluu musiikin parissa niin itse soittaen ja laulaen kuin muiden musisointia kuunnellen. Jos sinulla on kysyttävää, kerrottavaa tai mitä vaan, niin tule rohkeasti nykäisemään hihasta Siltiksellä.

Hei! Olen Irene Auer ja opiskelen ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi. Peducan hallituksessa toimin ympäristö- ja tasa-arvovastaavana sekä Jaakon apurina kulttuuriasioissa. Lisäksi osallistun lehtityöhön Peducalehden taittajana.

Hallituksen sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi, poikkeuksena Lotta Karlsson: charlotta.karlsson@helsinki.fi. 15

Hansi Harjunharja

Kehittymiseni opiskelijana

ja kehitysideaa opettajille

Muistan pieniä hetkiä ala-asteelta. Pääosin nii-

la kirjoitettiin paljon muistiinpanoja, käsi väsyi ja

hin liittyy toruminen jonkun vanhemman ihmisen

juttutuokiot alkoivat siksi spontaanisti, kun ranne

suunnalta.

tarvitsi taukoa. Lensin luokasta ulos toisinaan jopa kolmesti tunnissa. Tätä seurasi parin minuutin

Ensimmäisenä koulupäivänä olin myöhässä kou-

ulkona olo ja sitten nopea puhuttelu. En ollut kos-

lusta. Taisimme olla ystävän kanssa leikkimässä

kaan ainoa häiriötä tuottava oppilas, mutta olin

pihalla ja yhtäkkiä tajusimme, ettei ketään muuta

se, jonka poistaminen ryhmästä rauhoitti koko

näkynyt. Sanktiot eivät varmaankaan olleet kau-

luokkaa.

hean suuret, sillä mieleeni ei ole jäänyt opettajan reaktio.

Yläasteella aloin ymmärtää paremmin, miten häiriökäyttäytyminen vaikutti muiden keskittymisky-

Eräs asia, josta sain kovasti toruja opettajalta, oli

kyyn. Joillain tunneilla olin hyvin kiltisti mukana,

se, kun menin tekemään koko vuoden matematii-

mutta monet, erityisesti itselleni helppojen ainei-

kan kirjan loppuun jonkin viikonlopun aikana. Oli-

den, tunnit olivat vain hieman liikaa minun paikoil

sikohan ollut niin, että minun piti kumittaa kaik-

laanpysymiskyvylleni. Usein olin luokan oven ul-

ki. Jo siinä iässä tuntui oudolta, miksi opettaja oli

kopuolella tuolloinkin. Tähän aikaan kuitenkin

suuttunut mieluummin kuin tyytyväinen tempai-

ryhmäämme oli tullut mukaan minua hankalampia

suuni. Ymmärsin myöhemmin, että tämä esti ky-

kin tapauksia, tai sitten minusta oli tullut helpompi.

kyäni opiskella luokkalaisteni kanssa samaa tahtia ja samoja asioita pohtien.

Lukiossa aloin aikuistua. Jos tunnilla käytävä asia oli itsestään selvää ja helppoa, käytin aikani mie-

Kolmannella luokalla meillä oli käytäntönä se, et-

tiskellen ja välillä vilkuillen, mihin asiaan tunnilla

tä jos häiritsi tuntia, sai varoituksen, joka kirjattiin

oli edetty. Olen aina ollut koulussa melko osaava

liitutaulun yläosaan. Mikäli varoituksia tuli kolme

oppilas ja hyvä oppimaan. Se lieneekin ollut yksi

tai enemmän, tuli jälki-istuntaa, 15 minuuttia joka

suurimmista syistä, miksi aina jossain vaiheessa

varoitukselta lisää. Tuolloin tulikin käytettyä melko

tuntia minulle sai riittää.

paljon aikaa läksyjen tekemiseen koulun jälkeen. Minkäs lapsi puheliaisuudelleen voi, jos omana

Lukio meni hyvin ja YO-kokeetkin osaamistasoon

aiheenaan on jokin paljon kiinnostavampi asia

välttävästi. En nimittäin lukenut näihin kokeisiin.

kuin opettajan valitsema.

Laudatur äidinkielestä oli mukava asia ja kiitokset on pakko osoittaa ala-asteella luokkamme opet-

Ala-asteen viimeisellä luokan opettajana toimi

tajana toimineelle äidinkielenopettajalle sekä lu-

kokenut äidinkielenopettaja. Hän oli myös kovin

kiossa ymmärtäväisille ja kannustaville kyseisen

tiukka, mutta tietyllä tapaa ymmärtäväinen. Hän

aineen opettajille.

ei tykännyt antaa jälki-istuntaa, vaan passitti mieluummin luokasta ulos. Luokanopettajan tunneil16

Nyt olen kokenut yliopiston ja Taide Akatemian

(AMK) opintometodit ja olen sitä mieltä, että mo-

telutilaisuudet pitävät sisällään niin suurta kapa-

lemmissa on kehittämisen varaa. Ensimmäisessä

siteettia oppia sosiaalisesta toiminnasta, muista

usein vuorovaikutteisuus puuttuu. Toisessa taas

ihmisistä, yksilöiden ajatuksista, omasta itses-

kaupungin osoittama liian pieni rahoitus lienee

tään ja käsiteltävästä aiheesta, että se pitää mu-

suurin este antaa tarpeeksi oppia ja joustoa.

kanaan tunnista toiseen. Se todella antaa parhaat

Olen aina ollut sellainen, joka lukee kerran koe-

mahdolliset puitteet oppimiselle.

alueen, tai osia siitä, ja saa kokeesta kiitettävän (ja olen tästä syystä tullut kiusatuksikin). Tämä

Jos perusopetusta tulee muuttaa, niin olen sitä

pohjautui siihen, että keskityin aina juurikin teks-

mieltä, että varma kehittämisen kohde on siinä,

tiin, mitä luin. Mikäli ajatukset alkoivat vaellella

kuinka saada opetus interaktiiviseksi. Aineet, joita

muihin asioihin ja lause piti lukea kahdesti tai kol-

opetetaan, ovat melko hyvä pohja jo nyt. Keskit-

mesti, panin kirjan kiinni. Osasin myös hyvin ha-

tyminen metodeihin on paljon tärkeämpää. Näin

vaita, mitä asioita opettaja painotti tunneilla. Nä-

koulusta valmistuu sosiaaliseen kanssakäymi-

mä kertaamalla tulos oli taattu.

seen kykeneviä ihmisiä: auttavaisia, keskustelevia, kyseenalaistavia ihmisiä.

Olen nykyisin yleistietohaluinen. Minua kiinnostavat ihmiset ja melkein kaikki, mitä voitaisiin kut-

Tältä peruskoulupohjalta ponnistavat tulevaisuu-

sua reaaliaineiksi. Myös kielet, varsinkin niiden

den päättäjätkin olisivat paljon parempia kansan

yhteneväisyydet ja eroavaisuudet ja kielioppisys-

edunajajia kuin nykyiset samaa levyä pyörittävät,

teemit, ovat jostain syystä kiehtovia. Pidän myös

kyräilevät ja murahtelevat arvovaltaansa kääriyty-

sanoman pelkistämisestä - sisällön riisumisesta

neet valtion päämiehet ovat.

alastomaksi korulauseista. Tämän olen löytänyt taiteen kautta.

Tiedän kirjoitukseni olevan vain yhden miehen mielipide, mutta seison mielipiteeni takana van-

Kritiikki ja kyseenalaistaminen ovat minulle vä-

kasti. Toivottavasti joku jossain saa tästäkin teks-

lineitä, joilla tutkiskelen itseäni ja muita ihmisiä.

tistä jotain itselleen.

Koetan myös ymmärtää heidän lähtökohtansa ja haluan auttaa heitä löytämään oman totuutensa

Lopuksi haluaisin osoittaa lukijalle haasteen:

ja maailmankuvansa. Tällaisessa toiminnassa ky-

vaikka opiskelusta olisi tehty sinulle henkilökoh-

symysten esittäminen on parempi toimintatapa

taisesti hankalaa, koeta opiskella omien rajojesi

kuin jokin paatos omasta näkemyksestä. Iltasella

puitteissa. Ja mikäli ala aidosti kiinnostaa sinua,

monasti omat ahaa-elämykset tulevat pohjanaan

anna tylsälle opettajallesi palautetta ja katso, mi-

kysymys, jonka minä itse tai joku muu on tohti-

tä tapahtuu. Opettajat eivät ole alansa parhaita

nut minulle esittää. Seuraava päivä onkin faktojen

aina, eivätkä edes usein. Kasvattava kritiikki on

penkomista ja ajatuksen saattamista näytölle tai

tärkeää jokaisessa työssä.

paperille. Olen ymmärtänyt, että koko opiskeluhistoriani ajan olen ollut kyseenalaistava. Pääasiassa en

Kirjoittaja opiskelee

ole sopeutunut hirveän hyvin systeemiin, joka

Turun Taideakatemian

opetuksessa nykyään vallitsee. Yhden asian, jo-

esittävän taiteen linjalla

ka on aina saanut pienen ADHD-Hansin asettu-

taiteilijaksi ja opettajaksi,

maan paikoilleen ja olemaan toden teolla mukana

ja on myös ehdolla kevään

opetuksessa, on interaktiivinen opetus. Keskus-

eduskuntavaaleissa. 17

Kun Suomi erosi

kirkosta Katriina Laatikainen

Suomen luterilainen kirkko on noussut viime aikoi-

Kohun laskettua uskonnolliset piirit tempaisivat

na jatkuvasti median otsikoihin. Kirkon kanta ho-

uudelleen. Kirkon tukeman fundamentalistisen

moseksuaalisuuteen ja avioliittoon on jakautunut

Nuotta-lehden Älä alistu -kampanja levisi net-

kahteen; konservatiiviseen koulukuntaan, jotka

tiin Annin Tarinalla. Videolla nuori nainen kertoo,

eivät niin välittäisi naispappeudestakaan ja libe-

kuinka hän parantui bi-seksuaalisuudesta, koska

raaleihin, jotka ovat kanssani samaa mieltä siitä,

ei antautunut homoseksuaalisille haluilleen. Vi-

että uskon täytyy mukautua ihmisten tarpeisiin.

deo herätti paljon huomiota mutta tämä lienee ollut tarkoituskin, videolla kun median mukaan ver-

Ylen ajankohtaisen kakkosen Homoilta ja ohjel-

rataan homoseksuaalia murhaajaan. Harmittelin,

massa esiintyneet vanhoillisia arvoja edustaneet

että erosin kirkosta aikaisemmin, koska nyt olisin halunnut

erota

uudestaan. Kir-

Harmittelin, että erosin kirkosta aikaisemmin, koska nyt olisin halunnut erota uudestaan.

kon

eroluvuis-

sa näkyi jälleen piikki

vaikka

kirkko kommentoikin asiaa: Me pappisherrat ja politiikan vaikuttajat aiheuttivat

emme ole samaa mieltä. Silti suomalaiset valit-

puheillaan massamuuton pois kirkosta. Eroakir-

sivat enemmin kirjoittaa hakuselaimeen eroa kir-

kosta.fi-sivuston kautta mielipiteensä ilmaisi lähes

kosta ja odottaa postia maistraatista, kuin pyr-

40 000 suomalaista, minä heidän joukossaan.

kiä muuttamaan kirkon toimintaa sisältä päin.

Uskonnon tilalle on löydetty muuta. Murheen kohdatessa ei tarvitse enää nostaa katsettaan ylöspäin.

Uskonnon tilalle on löydetty muuta. Ihmistieteet ovat kehittyneet siihen pisteeseen,

että

mur-

heen kohdatessa ei tarJa käsittääkseni massaerossa oli kysymys libe-

vitse enää nostaa katsettaan ylöspäin. Tv- ja keit-

raalimman ilmapiirin kaipaamisesta, joka tiivis-

tiöpsykologien opetukset surun läpikäymisestä

tyy konservatiivien ja liberaalien törmäyskohtaan,

muistuvat mieleen. Yhteisöllisyys löydetään jos-

homoseksuaaleihin.

tain muualta kun uskonnollisuudesta. Kulttuuria on riittämiin ilman pyhän tekijää. Tämä herättää

Tästä päästäänkin määrittelemään suomalaisen

kysymyksen: tarvitseeko moderni ihminen hen-

uskon luonnetta. Itse olen aina kokenut suoma-

gellisyyttä vai onko usko nykyään sitä, että yksilö

laisen uskon passiivisena ja yksityisenä. Nuorem-

rakentaa eri uskonnoista ja ideologioista oman,

man sukupolven edustajat käyvät kirkossa vain

mielekkään kollaasin, jonka olemassaoloa ei tar-

jouluna mutta uskovat siihen instituutiona kuiten-

vitse todistaa millään kiinteällä? Kuulostaa sopi-

kin niin paljon, että haluavat maksaa kirkollisve-

van passiiviselta ja yksityiseltä.

roa. Onhan ulkomaanapu kuitenkin kristillisten perinteiden mukaista ja yksityisellä tasolla muka-

Piruuttani minä liityin takaisin kirkkoon. Mukavaa

van vaivaton tapa auttaa. Uskonnollisuus näkyy

ja vaivatonta.

sakramenteissa, jotka edustavat ihmisille perinteitä ja pysyvyyttä. Lapset edelleen nimetään ristiäisissä, jossa he samalla saavat kasteen. Rippikoululaisia on yhä enemmän kuin vaihtoehtoisia protulaisia. Naimisiin halutaan mennä kirkossa ja

Kirjoittaja todisti

hautajaisissa papin on vaikeuksia puheessaan

Helsingissä liian

muistaa omaisten nimiä. Uskonto näkyy myös

monta hyvää tarinaa

opetussuunnitelmassa, mutta opetuksessa on

ja päätti muuttaa

kysymys lähinnä kristinuskon historian ja perin-

metsään opiskelemaan

teiden tuntemisesta. Siihen keskivertoisen nuo-

kansanopistoon, jotta saisi

ren urbaanin suomalaisen uskon aspektit sitten jo

edes muutaman niistä

loppuvatkin.

paperille.

”Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä – siis elämää” Octavio Paz 20