Peducalehti 4/2015 by Peducalehti

PEDUCALEHTI 4/2015

PEDUCALEHTI 4/2015 3

Pääkirjoitus

Puheenjohtajalta

Mikä Nuorten Exit?

Nuoriin kohdistuva seksuaalinen kaltoinkohtelu

Netissä vaanivat pakettiautot

Toppi vai poolo - kotoutumiskysymys?

On hyvä, että koulussa saa olla juuri sellainen kuin on

Sukupuolen moninaisuus koulussa

Kolme novellia

Sivuaineena sukupuolentutkimus

Peduca ry:n yhdenvertaisuussuunnitelma

Feministinen Foorumi

Peduca ry:n jäsenlehti 4/201 5 // Julkaisija Peduca ry, Oppimiskeskus Minerva, Siltavuorenpenger 5 A, PL 9, 0001 4 Helsingin yliopisto // Päätoimittaja Jasmine Gustafsson // Toimitus Jasmine Gustafsson, Iiris Korhonen, Julia Korhonen, Netta Metsäaho, Nuorten Exitin toimijat, Henrietta Pihlaja // Taitto Marika Tuominen // Painopaikka AM Digipaino // Painos 80 kpl // Lehti saa HYYn lehtitukea.

Pääkirjoitus Les Feuilles Mortes Syksy. Vuosi lähenee loppuaan, mutta opiskelijalle syksy merkitsee kuitenkin kaiken uuden alkua! Uudet kurssit, uudet opiskelukaverit, ehkä jopa uudelleen löydetty opiskelumotivaatio, tuovat piristystä pimeneviin iltoihin. Kuolleiden lehtien kahistessa maassa kahisee käsissäsi kuitenkin vuoden 2015 viimeinen Peducalehti. Tämän vuoden viimeisessä numerossa esittelemme Nuorten Exit -nimisen järjestön, joka tekee tärkeää työtä nuorten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseksi. Aihe on tärkeä kasvattajille, mutta yhtälailla se koskettaa meistä jokaista. Lehdessä pureudumme myös sukupuolen moninaisuuteen sekä siihen, mitä tekemistä sillä on tasa-arvon kanssa. Pääset tutustumaan myös Peduca ry:n uuteen yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Peducan ja Nuorten Exitin yhteistyö ei jää vain tämän lehden kansien väliin. Yhteinen seksuaalikasvatusseminaarimme “Tunnista ja toimi - nuorten kohtaama seksuaalinen kaltoinkohtelu” järjestetään 13.10. Siltavuorenpenkereellä. Seminaarissa pääset kuule-

maan ja keskustelemaan aiheesta lisää, siis tervetuloa mukaan! Peducalehden toimitus kiittää kuluneesta vuodesta. Uutta luvassa taas ensi vuonna!

Jasmine

Puheenjohtajalta Kiitos ja kumarrus Lukuvuoden alku on ollut poikkeuksellisen ihana! Syyskuun ensimmäiset viikot olivat suloisen aurinkoisia lämmittäen iloisesti syksyn fuksitapahtumissa. Yksi syksyn positiivisimmista asioista ovat ehdottomasti olleet tämän vuoden fuksit, jotka ovat tuoneet roimasti energiaa ja uudenlaista intoa Penkereelle. Peducan syksy on väritetty yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemoilla. Yksi ehdottomista kohokohdista on Nuorten Exitin kanssa Siltavuorenpenkereellä järjestettävä Tunnista ja toimi! -seminaari tiistaina 13.10. klo 13 alkaen. Nuorten Exit tarjoaa tietoa ja tukea nuorille seksuaalisen kaltoinkohtelun ja vastikkeellisen seksin tilanteisiin. Seminaarin kohderyhmänä ovat erityisesti opettajaksi

naamiaisasuin. Marraskuussa jatketaan perinteikkäällä linjalla Ratikkabileiden muodossa. Uuden twistin tapahtumaan tuovat psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksi ja ennennäkemättömän hulvattomat jatkot. Syksyn edetessä puheenjohtajavuoteni lähenee loppuaan. Uusi hallitus valitaan syyskokouksessa 19.11. On ollut huima vuosi täynnä haasteita ja kiperiä tilanteita, mutta sitäkin enemmän onnistumisen ja riemun hetkiä. Suuri kiitos näiden hetkien luomisesta kuuluu Peducan hallitukselle sekä teille, tämän upean ainejärjestön jäsenille! Kiitos tästä ikimuistoisesta vuodesta kuuluu niin ikään käyttisperheelle: opiskelijoille, henkilökunnalle ja muille järjestöille, joista on muodostunut

opiskelevat ja tavoitteena on tarjota tuleville opettajille välineitä tunnistaa ja puuttua tilanteisiin. Lämpimästi tervetuloa osallistumaan tähän ainutlaatuiseen seminaariin! Peducassa on otettu käyttöön päivitetty yhdenvertaisuusuunnitelman muutama viikko sitten. Suunnitelman tarkoituksena on auttaa meitä paremmin huomioimaan yhdenvertaisuusnäkökulmat tapahtumien järjestämisessä sekä ehkäisemään syrjintää kaikessa toiminnassamme. Suunnitelman voi lukea kokonaisuudessaan tästä lehdestä ja Peducan verkkosivuilla peduca.fi. Peducan syksy on niin ikään yhteistyön juhlaa. Lokakuussa Peduca järjestää yhdessä lastentarhaopettajaopiskelijoiden ainejärjestön Eben kanssa jo perinteeksi muodostuneet Halloween-bileet kurpitsoin ja

allekirjoittaneelle erittäin rakas yhteisö! Kiitos kiitos kiitos! <3

Netta

Mikä Nuorten Exit? Nuorten Exit tarjoaa tietoa ja tukea 13–29-vuotiaille nuorille seksuaalisen kaltoinkohtelun ja vastikkeellisen seksin tilanteisiin.

uorten Exit aloitti työnsä vuonna 2010 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana Exit-hankkeena. Tavoitteena tuolloin oli kehittää toimintamalli ennaltaehkäisemään nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kaltoinkohtelua, erityisesti vastikkeellisen seksin muodossa. Kyseessä oli alusta alkaen pioneerityö, mikään muu taho Suomessa ei tehnyt vastikkeellista seksiä ennaltaehkäisevää työtä. Nuorten Exitin työtä kehitettiin kokeilemalla erilaisia työmuotoja. Hyvin pian todettiin, että esimerkiksi ryhmätoiminta ei vetänyt nuoria. Sen sijaan ymmärrettiin, että verkossa tehtävä työ oli avainasemassa. Erilaiset verkkofoorumit ja sosiaalisen median sovellukset olivat myös paikkoja, joissa nuoret kohtasivat seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä. Myös jalkautuminen nuorten suosimille julkisille paikoille todettiin tärkeäksi

työmuodiksi. Nuorten Exitin työn edetessä vakiintuivat myös termit, joilla ilmiöistä puhuttiin. Monet nuoriin ja nuoriin aikuisiin kohdistuvat häirinnän ja hyväksikäytön muodot yhdistettiin käsitteen ’seksuaalinen kaltoinkohtelu’ alle. Termi kattaa sekä laissa kriminalisoidut seksuaalisen hyväksikäytön muodot että muut nuorten omia rajoja rikkovat tilanteet. Seksin ostosta nuorilta alettiin käyttää termiä ’vastikkeellinen seksi’, joka kuvaa hyvin nuoriin kohdistuvan seksinoston ja seksinostoyritysten luonnetta. Sittemmin termi on vakiintunut osaksi viranomaisten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten käyttämää termistöä. Vuonna 2013 Nuorten Exit sai Raha-automaattiyhdistyksen Vaikuttavaa! –palkinnon, joka myönnettiin kolmelle RAY:n rahoittamis-

ta n. 90 hankkeesta. Seuraavana vuonna Nuorten Exitin rahoitus vakinaistettiin. Nykyisin Nuorten Exitissä on monenlaisia työmuotoja. Verkkotyön lisäksi tehdään ennaltaehkäisevää työtä mm. kouluvierailuilla ja jalkautumalla nuorten suosimille julkisille paikoille. Ennaltaehkäisevän työn rinnalle on noussut myös asiakastyö: yhä useammat nuoret ja nuoret aikuiset ottavat yhteyttä Nuorten Exitiin pääasiassa verkon kautta. Nuorten Exit myös kouluttaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia, mm. lastensuojeluviranomaisia ja kirkon erityisnuorisotyöntekijöitä. Koulutukset ovat olleet tärkeitä vuorovaikutuksen paikkoja, jossa kentältä nousseet huolenaiheet yhdistyvät tunnistamiseen ja puheeksiottoon keskittyvässä koulutuksessa. Vuonna 2014 Nuorten Exit sai RAY:ltä projektirahoituksen vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Vapaaehtoistoiminta lähti nopeasti käyntiin ja nykyisin Nuorten Exitissä toimii melkein parikymmentä aktiivista vapaaehtoista. Nuorten Exitin tiimiin kuuluvat toiminnanjohtaja Tanja Auvinen, projektityöntekijä Riikka Forss, suunnittelija, asiakastyön ohjaaja Ilona Mäki sekä vapaaehtoistyön koordinaattori Anna Nuotio. Lisäksi tiimiin kuuluvat

vaihtuvat harjoittelijat ja työkokeilijat. Tule vapaaehtoiseksi ja hanki työkokemusta esimerkiksi kouluvierailuilta! Kiinnostaako sinua nuorten seksuaalisen kaltoinkohtelun ja vastikkeellisen seksin ennaltaehkäisy? Etsitkö vapaaehtoistyötä, jossa voit toimia tärkeän aiheen parissa, tavata muita samanhenkisiä vapaaehtoisia sekä olla osa iloista ja motivoitunutta yhteisöä? Tule mukaan innostuneeseen ja energiseen joukkoomme! Mikäli sinulla on omia seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksia, on tärkeää, että nämä kokemukset on käsitelty niin sinun kuin nuortenkin turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi. Aiheesta keskustellaan myös alkuhaastatteluissa. Kaipaamme tällä hetkellä lisävahvistusta etenkin kouluvierailuihin, kampanjoiden sekä tapahtumien järjestämiseen. Huomaathan, että toimintaamme on tällä hetkellä vain pääkaupunkiseudulla. Taitopankkilaisena voit kuitenkin tarjota työpanostasi käyttöömme myös etäältä. Ota yhteyttä vapaaehtoistyön koordinaattoriin Annaan (anna.nuotio@exitry.fi) tai katso lisätietoa nettisivuiltamme osoitteesta www.nuortenexit.fi .

TEKSTI ILONA MÄKI KUVA ELINA TUOMI

Nuoriin kohdistuva

seksuaalinen

kaltoinkohtelu mistä on kyse ja miten toimia? Ammattilainen itsemääräämisoikeuden vahvistajana Nuorten kanssa toimivan ammattilaisen velvollisuus on vahvistaa nuorten hyvinvointia sekä puuttua nuoren hyvinvointia vaarantaviin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja omista rajoista puhuminen on tärkeää seksuaalisen kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyä ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamista. Tämän vuoksi aiheesta avoimesti puhuminen oppitunneilla ja ryhmissä on tärkeää. Avoimella keskustelulla luodaan ilmapiiriä, jossa nuori uskaltaa tarttua opettajan tai nuorisotyöntekijän hihasta tilanteissa, joissa nuorten itsemääräämisoikeutta on rikottu.

Mitä on seksuaalinen kaltoinkohtelu? Seksuaalinen kaltoinkohtelu on mitä tahansa vasten itsemääräämisoikeutta tai ymmärrystä tapahtuvaa seksuaalista toimintaa. Nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun kattokäsitteen alle mahtuukin kirjo erilaisia tilanteita: ● seksiin ja kehoon liittyvä vihjailu ● häirintä ja ahdistelu ● pakottaminen ja painostamisen seksuaalisiin tekoihin ● seksuaalinen väkivalta ● seksuaalisiin tarkoituksiin kuvaaminen ja koskettelu ● seksuaalipalveluiden ostaminen rahalla, päihteillä tai tavaralla

Käsitteen alle mahtuvat laissa määritellyt seksuaalirikokset sekä tilanteet, jotka eivät riko lakia, mutta rikkovat nuoren seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja ymmärrystä. Vaikka rikoksen merkit eivät täyttyisikään, on kaltoinkohtelua kohdanneella oikeus saada tukea ja neuvoja ahdistavaan tilanteeseen. Nuoren lähipiirissä oleva aikuinen onkin avainasemassa puuttumassa kaltoinkohteluun, mutta myös tarjoamassa nuorelle tukea tilanteeseen. Seksuaalinen häirintä on arkipäivää nuoren elämässä. Homottelua ja huorittelua kuulee koulujen käytävillä ja verkossa kohdataan ahdistelua. Arkipäiväistymisestä huolimatta jokaiseen häiritsevään tilanteeseen on puututtava ja häirintään on laitettava stoppi. Häirinnästä käytävät keskustelut ovat usein hedelmällisiä ja oivaltavia, välillä häirintään syyllistynyt nuori ei edes ymmärrä toimintansa vakavuutta. Yksi usein aikuisen huolen herättävä seksuaalinen kaltionkohtelun tilanne on aikuisen ja nuoren välinen ”seurustelusuhde”. Nuori ei useimmiten ymmärrä tilanteen kaltionkohtelevuutta vaan kokee yhdessäolon ihanana seurusteluna. Lain silmissä seksi alle 16vuotiaan kanssa on aikuisen puolelta hyväksikäyttöä. Poikkeuksena suhteet, joiden osapuolten fyysisessä ja henkisessä kehityksessä ei ole suurta eroa. Kuten kaikissa seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteissa, vastuu on tekijällä; aikuisen ja nuoren seksisuhteessa aikuisella osapuolella. Nuoruuden seurustelu- ja seksikokemuksiin ei kuulu vaihtokauppa. Nuorten vaihtaessa seksuaalisia palveluksia hyödykkeisiin käyttää seksiä haluava henkilö nuoren tilannetta hyväkseen. Vastikkeen tarjoamista seksuaalisesta teosta tapahtuu niin verkossa kuin kaupungilla. Usein ehdotuksia ei kuiten-

kaan tunnisteta kaltoinkohteluksi. Seksuaalista kaltoinkohtelua voi kohdata kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta. Kaltoinkohtelua voi tapahtua niin tutun kuin tuntemattoman taholta, parisuhteessa ja kaverisuhteessa. Myös lapset ja nuoret voivat kohdella toisiaan kaltoinkohtelevasti. Nuorten toisiinsa kohdistama kaltoinkohtelu ei ole sen hyväksyttävämpää.

Kuinka tuen kaltoinkohtelua kohdannutta? Huolen herätessä aikuisen vastuulla on ottaa asia puheeksi nuoren kanssa. Vaikka nuori kieltäisi kaltoinkohtelun, on aikuinen avauksellaan viestinyt, että tästä voidaan puhua. Tilanteessa ei ole olennaista täyttääkö tapahtunut rikoksen merkit, vaan kaltoinkohtelun epäilystä on matalalla kynnyksellä ilmoitettava tai konsultoitava poliisia. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset vaikuttavat aina yksilöllisesti. Vaikutuksia yksilölle on mahdoton arvioida pelkästään tapahtuneen perusteella. Jokainen kaltoinkoh-

telun kokemus tulee ottaa vakavasti ja mahdollistaa nuorelle avun ja tuen saanti. Tärkeää on, ettei nuoren kokemusta vähätellä tai kyseenalaisteta. Tavallista on, että kaltoinkohtelua kohdannut tuntee syyllisyyttä, häpeää ja erilaisia psyykkisiä oireita. Aikuisen tehtävä onkin hälventää nuoren syyllisyyttä, painottamalla vastuun kuuluvan yksin tekijälle. Nuoren käytöksellä, pukeutumisella tai humalalla ei ole merkitystä. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksesta kertominen on vaikeaa. Nuoren kertominen tulee ottaa luottamuksen osoituksena ja ymmärtää oman reaktion tärkeys tilanteessa. Jos nuori kertoessaan kohtaa syyllistämistä, epäuskoa ja vähättelyä, ahdistus ja huonovointisuus vain lisääntyy ja

kertominen uudelleen vaikeutuu. Seksuaalisen kaltoinkohtelu vaikuttaa nuoruuteen, omaan seksuaalisuuteen ja psyykkeeseen. Tästä huolimatta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta voi selvitä. Eteenpäin katsominen ja kannatteleminen on nuorta tukevan työntekijän tehtävä. Tästä on tärkeää puhua myös yleisesti nuoren kanssa, seksuaalisuutta loukkaavat teot ja väkivalta ovat vakavia asioita, kaikesta huolimatta niistäkin voi selvitä.

Nuoren kertoessa kaltoinkohtelusta: 1. Kiitä, rohkaise & usko. 2. Anna nuoren kertoa tapahtumasta, älä johdattele tai painosta. 3. Tue nuorta. Kerro, ettei nuori ole syyllinen tilanteeseen ja hänelle on tehty väärin. (Mahdollisen rikosnimikkeen antaa poliisi.) 4. Tue nuoren jaksamista ja kerro miten sinä voit olla hänelle tukena. 5. Ole yhteydessä nuoren vanhempiin (yhdessä nuoren kanssa). 6. Rikosepäilyssä, tee lastensuojelu- ja rikosilmoitukset (yhdessä nuoren kanssa). 7. Tee tarkat muistiinpanot.

Ammattilaisen ilmoitusvelvollisuus Kaikkien lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvoitettujen on ilmoitettava poliisille, jos heillä on tehtävässään esille tulleiden tietojen perusteella epäilys lapseen kohdistuneesta seksuaalirikosepäilystä. Poliisille tehtävän ilmoituksen lisäksi velvollisuus on tehdä myös lastensuojeluilmoitus. Ilmoitukset voidaan tehdä salassapitosäädösten estämättä (lastensuojelulaki 25 §, Finlex). Kurkkaa nuorta suojaava lainsäädäntö ja lisää ilmiöstä: www.nuortenexit.fi

TEKSTI ILONA MÄKI

Netissä

vaanivat

pakettiautot L

apsia ja nuoria on jo vuosikymmeniä varoiteltu pakettiautoista ja niissä olevista aikuisista. Todellisuudessa lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaalinen kaltoinkohtelu tapahtuu muualla. Mediassa maalaillaan kauhukuvia mobiilisovelluksista ja netistä. ”Suojele lastasi, pidä lapsesi poissa netistä!” ”Tiedätkö, kuinka paljon lapsesi viettää aikaa netissä?” Nuorille netin käyttö on arkipäivää, sosiaalisten verkostojen ylläpitoa ja ajanvietettä. Puhelimista löytyy monia mahtavia sovelluk-

sia kuvien jakamiseen, yhteydenpitoon ja oman imagon rakentamiseen. Näissä sovelluksissa vaanivat myös nuo pakettiautoja ajavat aikuiset. Seksuaalisävytteiset kommentit, viestit, kuvien pyytäminen/näyttäminen ovat seksuaalisen kaltoinkohtelun arkipäiväisiä muotoja netissä. Onko siis nuoret pidettävä pois netistä ja pakotettava paljastamaan sivuhistoria? – Ei. Ongelma on aikuisten ja toisten nuorten kaltoinkohtelevassa käytöksessä, ei nuorissa tai netissä itsessään.

Vinkkini nuoren suojaamiseen tulee tässä: 1. Ole aidosti kiinnostunut siitä, millaisia palveluja nuori käyttää netissä. 2. Puhu avoimesti kaltoinkohtelevasta toiminnasta, älä syyllistä tai kauhistele. 3. Tutkailkaa ilmiötä yhdessä ja miettikää mitä seksuaalinen ukaltoinkohtelu netissä voi olla. 4. Kannusta kertomaan sinulle, jos nuori kohtaa jotain epämääräistä tai epämiellyttävää netissä. 5. Muista, että nuorella on oikeus yksityisyyteen.

Pyydätkö nuorta kertomaan keskusteluistaan välitunnilla? – Et. Älä siis vaadi näyttämään whatsapp–viestejäkään. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen Jos pakettiauton kuljettaja on tarjonnut kyydin koulusta kotiin, syyttäisitkö siitä nuortasi vai olisitko kiitollinen, että hän pääsi turvallisesti perille ja kertoi sinulle asiasta? Parhaimmillaan kaltoinkohtelua netissä kohdannut nuori tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta. Älä silloin syyllistä, päivittele tai sano ”mitä minä sanoin”. Sen sijaan kiitä ja rohkaise: ”Hienoa että kerroit minulle, et ole tehnyt mitään väärää”. Vaikka nuoresi olisikin törmännyt seksuaaliseen sisältöön tai kaltoinkohteluun seksichateissa tai mielestäsi sopimattomilla sivustoilla, muista että kiinnostus seksuaali-

suuteen ja seksiin on aivan normaalia nuoruutta. Uteliaisuus kuuluu nuoren normaaliin seksuaaliseen kehitykseen ja nuori on saattanut hakeutua sivustoilla oma-aloitteisesti. Kaltoinkohtelua kohdannut nuori ei ole syyllinen tilanteeseen, vaan vastuu tapahtuneesta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta on aina aikuisella tai toisella nuorella. Huolen kasvaessa suureksi on jokaisella vanhemmalla vastuu huolehtia nuoren hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Mieti silloinkin, mikä on paras keino. Puhelimen pois ottaminen ja läpi-syynääminen vai avoimen keskustelun yrittäminen? Nuoria ei ennenkään ole kielletty kulkemasta ulkona pakettiautojen pelossa. Ethän siis kiellä nettiäkään tai pakota paljastamaan sivuhistoriaa syyttä suotta?

TEKSTI RIIKKA FORSS KUVA ELINA TUOMI

Toppi vai poolo

– kotoutumiskysymys? Viime viikkoina uutiset tulvivat monenlaista viestiä humaanista hädästä ja pakolaiskriisistä. Suomeen saapuville turvapaikanhakijoille järjestellään kattoja päiden päälle niin ääriään täynnä olevista vastaanottokeskuksista, yksityishenkilöiden kodeista kuin erilaisista väliaikaisista tiloista. Osa Suomeen tulleista henkilöitä on majoitettu oppilaitoksiin. Tämän myötä olemme saaneet lukea varsin erikoisia huhuja naisopiskelijoille suunnatuista pukeutumisohjeistuksista: joissain oppilaitoksissa on kehotettu peittämään avarat kaula-aukot. Eräänkin oppilaitoksen opettaja toteaa päivälehdelle perusteluksi tälle sen, ettei koululle saapuvien islaminuskoisten turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten opiskelijoiden kohtaaminen aiheuttaisi hämmennystä. Samaan hengenvetoon jutussa todetaan, että mitään ongelmaa tai jännitettä asiassa ei ole ilmennyt. Niin, turvapaikanhakijoilla saattaa olla muutama muukin asia mielen päällä juuri nyt. Opiskelijoille suunnatuissa pukeutumisohjeistuksissa vihjataan rivien välissä erittäin huolestuttavasti sitä, että ongelmien tai häirinnän syynä voisi olla pukeutuminen, erityisesti naisten pukeutuminen. Ei,

pukeutuminen ei koskaan oikeuta häirintää. Tällaisilla viesteillä myös vahvistetaan perättömiä ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan. Herää kysymys, miksi naisten pukeutumista pyritään kontrolloimaan ja miksi sillä olisi mitään tekemistä kotoutumisen kanssa? Case minihame vuonna 2015, oikeesti? Kaikille turvalliset tilat ja maahan tulevien turvanpaikanhakijoiden kotoutuminen rakentuvat ilmapiirin, ei kaula-aukkojen, avaruuden mukaan.

TEKSTI NOORA, NUORTEN EXIT

”Moro horo”, ”Mitä homo?”

ja muita mukavia tervehdyksiä K eskiviikkona tein lyhennetyn työpäivän

ja ajattelin, että nautin kerrankin iltapäivästä ulkona ilman päiväkodin lapsiryhmää. Lähdin ekaluokkalaiseni mukaan leikkipuistoon. Aurinko tekosyynä istuin puistonpenkillä ja ajattelin lukea ihan oikeaa kovakantista kirjaa. Pääsin kuitenkin vain neljännelle riville asti. Viereisellä puistonpenkillä istui kaksi teinityttöä. Kivan rupattelun sijaan tyttökaksikko arvosteli älypuhelimen näytöltä kuvia. Arvosteluasteikkona toimi: ”hyvännäköinen horo”, ”läski horo”, ”ihan ookoo horo”. Poikien kohdalla arvosteltiin ”homoksi” ja ”semihomoksi” vaatetuksen perusteella. Kysyin nuorilta (samoin kuin kysyn päiväkodissa lapsilta niin sanotun tuhman sanan hokemisen kohdalla): ”Mitä tuo sana tarkoittaa? Ihan oikeasti?”

Sain kuulla, että ”horo” on ihan kiva sana. Läppä, jota kukaan ei ota oikeasti vakavasti. Sanalle määritelmää eivät tytöt osanneet antaa. Kerroin heille, mitä se sana tarkoittaa ja vastauksena sain kuulla olevani nolo aikuinen. Tyttöjen kanssa käyty keskustelu vahvisti, että sanoja kuten ”huora” ja ”homo” viljellään haukkumasanoina, tervehdyssanoina ja lisäniminä ilman tietoa siitä, että jotakuta sen sanan käyttö voi loukata. Niin kauan, kun kukaan ei puutu asiaan, halventava kielenkäyttö jatkuu. Pyydänkin siis: Tee poikkeus. Puutu asiaan. Kerro lapsille ja nuorille, mitä nuo sanat tarkoittavat. Kerro, millaisia vaikutuksia niillä sanoilla voi olla. Ei ole maailman vakavin asia olla se nolo aikuinen, kun tietää puuttuneensa oikeaan asiaan.

Jes! Nyt käy flaksi! Ennen kuin ryhdyt petipuuhiin, varmista kuitenkin, että:

1. on pa n is i p m u K aa n taj u iss

2. Ku m p pa n is i h a lua a my ös seks iä.

3. Ku m p ikin osa p uo li t iet ää, ett ä vo i s a n oa e i m iss ä va ih eessa ta h a n sa .

4. ymy hte is isn o nnö Te il lä elis ää p s y märr tä.

5. O lette keskustelleet si itä, m ikä ku m ma llekin on seks iss ä ok ja m ikä ei .

Bonusvinkki: tämä on helppoa ja tärkeää kysyä suoraan, kerran se vaan kirpasee!

TEKSTI ANNA NUOTIO

TEKSTI HENRIETTA PIHLAJA

oimitus oli kiinnostunut kuulemaan yläkoulussa työskentelevän opettajan ajatuksia ja kokemuksia nuorten seksuaalikasvatukseen ja –oikeuksiin liittyen. Haastattelussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Päivi Lehti.

Tuleeko aineenopettajan työssä paljon vastaan tilanteita, joissa täytyy puhua nuorille heidän omista seksuaalioikeuksistaan? Äidinkielen tunneilla tällaisia tilanteita on aika harvassa. Tilanteita saattaa tulla esimerkiksi mediajaksossa, kun tutkitaan median vaikuttamista: vaikuttavia (mainos)kuvia tai tulee puhe kuvista, joita ei olisi halunnut nähdä.

Aihe on kuitenkin nuorille sen verran arka, että vain rohkeimmat kertovat mielipiteitään koko luokan kuullen.

Miten toimisit, jos nuori tulisi kertomaan esimerkiksi tilanteesta, jossa on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää tai kaltoinkohtelua? Minulla on virkamiehenä velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos ilmenisi, että oppilas on joutunut esim. rikoksen uhriksi. Koulussa tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään puututaan heti - kuten muuhunkin häirintään ja kiusaamiseen. Meillä on selkeä ohjeistus, miten tällaisissa tapauksissa toimitaan. Ensimmäisenä vaiheena tietenkin keskustelu asianosaisten kanssa.

Entä silloin, jos nuori kertoo esimerkiksi olevansa epävarma omasta halukkuudestaan harrastaa seksiä, mutta kokee siihen sosiaalista painostusta kavereilta tai kumppanilta?

opettajana sanoa, onko oppilas epävarma seksuaalisuutensa kanssa. Uskoisin, että suurin osa nuorista on, ja koska oppilaat kehittyvät hyvin eri tahdissa, on hyvä, että koulussa saa olla juuri sellainen kuin on. Meidän koulussa on kyselyiden mukaan vähän kiusaamista, mikä vaikuttaa varmaan myös esittämäsi kysymyksen tilanteeseen niin, että oppilaat voivat olla omia itsejään. Oppilaskyselyissä tulee joinkin vuosina yllättäviä piikkejä siinä, että osa oppilaista on kokenut seksuaalista häirintää koulussa. Tämä on enimmäkseen nimittelyä, joka valitettavasti jää meiltä opettajilta kuulematta. Itse en ole kuullut 20-vuotisen urani aikana tyttöjä nimiteltävän "huoraksi", mutta homottelua kuulen ja siihen tietenkin

Draamaharjoituksissa ja keskusteluissa suvaitsevaisuus, toisen huomioiminen ja kohtelias vuorovaikutus ovat jatkuvasti mukana kulkevia teemoja.

Tällaista ei ole tullut vastaan. Kirjoitelmissa oppilaat saattavat käsitellä hyvinkin henkilökohtaisia aiheita, ja tekstin sävystä ja tunnelmasta riippuen saatan pyytää oppilasta jäämään kanssani kahden ja kysyn, haluaako hän jutella hetken tekstissä esiin tulleista asioista.

Tai vastaavasti esimerkiksi epävarmuutta näyttää rohkeasti omaa seksuaalisuuttaan? Tai toisinpäin - että on hyvin seksuaalinen, mutta saa siitä vaikkapa huorittelua niskaan tai ei tiedä kuinka toimia halujensa kanssa? Ensimmäinen kysymys on vaikea: en osaa

puutun aina - kuten kaikkeen huonoon käytökseen ja kiusaamiseen.

Kuinka rohkaisisitte nuorta olemaan oma itsensä ja pitämään kiinni omista oikeuksistaan?

Äidinkielen tuntien draamaharjoituksissa ja keskusteluissa suvaitsevaisuus, toisen huomioiminen ja kohtelias vuorovaikutus ovat jatkuvasti mukana kulkevia teemoja. Myös kirjallisuuden käsittelyssä ihmissuhteet ja toisen hyväksyminen omana itsenään tulevat esiin. Uskon tällaisten harjoitusten ja keskusteluiden tukevan oman identiteetin rakentumista ja toisen reviirin kunnioitusta. 7.ja 8.-luokkalaisissa näkyy vielä hauras rakentuva identiteetti ja epävarmuus, mutta 9. luokalla on hienoa huomata, kun oppilaat rohkaistuvat ja tulevat sinuiksi oman itsensä kanssa. Tämä näkyy ilmaisurohkeutena ja rohkeutena esittää omia ajatuksiaan luokassa.

TEKSTI IIRIS KORHONEN

Sukupuolen moninaisuus koulussa

ukupuoli ilmiönä on moninainen, siis jotakin enemmän kuin kaksi toisistaan erotettavissa olevaa, toisilleen vastakkaista sukupuolta. Ihmiset määrittelevät ja kokevat sukupuolensa eri tavoin. Myös yksilö voi olla sukupuoleltaan moninainen: intersukupuolinen, sukupuoleton tai kaksisukupuolinen. Sukupuolen moninaisuus koskettaa ilmiönä meitä kaikkia, sillä siihen sisältyvät sekä sukupuolivähemmistöt että sukupuolienemmistöt. Sukupuolienemmistöille sukupuoli voi

tuntua itsestään selvältä ja näkymättömältä ilmiöltä, vaikka oikeastaan koko yhteiskuntamme on sukupuolittunut. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset. Transihminen on yläkäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka kokevat, että syntymässä määritetty sukupuoli ja oma kokemus sukupuolesta ovat jollakin tasolla ristiriidassa. Transihmisiin kuuluvat transsukupuoliset, transgenderit ja transves-

tiitit. Sukupuolivähemmistöjen kokema syrjintä nähdään usein samansuuntaisena kuin seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä. On kuitenkin todettu, että transihmiset kohtaavat enemmän syrjintää kuin seksuaalivähemmistöt, joita kohtaan vallitseva ilmapiiri on jo muuttunut sallivammaksi. Myöskään ne tukitoimet, joita on otettu käyttöön seksuaalivähemmistöjen tukemiseksi, eivät välttämättä tuota tarvittavaa tukea esimerkiksi sukupuoliidentiteetin rakentamiseen liittyviin kysymyksiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan suurin osa transsukupuolisista kohtaa kiusaamista koulussa. On myös todettu, että transsukupuolisen oppilaan on todennäköisempää joutua opettajan häirinnän kohteeksi kuin saada häneltä apua kiusaamistilanteessa. Opettajat myös väittävät kiusaamisen olevan transoppilaiden omaa syytä. Kiusaaminen johtaa usein koulun keskeyttämiseen. Häirinnän ja kiusaamisen lisäksi myös koulun käytänteet vaikeuttavat transsukupuolisten asemaa koulussa. Lehtonen (2003) on väitöskirjassaan tutkinut seksuaalisuutta ja sukupuolta suomalaisessa koulussa. Hän

on tarkastellut käytänteitä, jotka määrittävät sitä, millainen seksuaalisuuden tai sukupuolen ilmentäminen saa koulussa näkyä ja olla. Hänen mukaansa heteronormatiivisuus säilyy koulun käytänteissä, koska seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta ei puhuta. Myöskään opetuksessa ei moninaisuutta käsitellä riittävästi, vaan heteroseksuaalisuus asetetaan keskeiseksi ja sukupuolet vastakkaisiksi. Tutkimusten perusteella tärkein keino sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden tilanteen parantamiseksi on opettajien tiedottaminen ja kouluttaminen. Kun opettajalla on tietoa sukupuolen moninaisuudesta, on hänen mahdollista pyrkiä vähentämään sukupuolittuneita käytänteitä ja irrottautua heteronormatiivisuudesta. Hänen on tällöin myös mahdollista ymmärtää syrjinnän ja kiusaamisen vaikutukset. Heteronormatiivisuudesta irtautuminen hyödyttää jokaista oppilasta, sillä irrottautuminen sukupuolinormeista avaa meille jokaiselle mahdollisuuden ilmentää sukupuoltamme laajemmin. Mistä lisää tietoa? www.transtukipiste.fi

Kolme Voisitko vain silittää? E

n oikein koskaan oppinut sanomaan ei. 14-vuotiaana seurustellessa 19-vuotiaan kanssa en uskaltanut pistää vastaan. 19-kesäisellä, kun on jo kovat halut. Taas 14-vuotias ei aivan tiedä mitä tahtoo, eikä myöskään ehkä sitä, ettei olekaan valmis menettämään neitsyyttään ensimmäiselle ihmiselle, jonka kanssa suutelee. Tein kaiken miellyttääkseni häntä, ollakseni hänen arvoisensa. Tuntuihan se hienolta seurustella melkein aikuisen kanssa. Kaikki olivat kateellisia, ja itse tahtoi vain tehdä kaikkensa saadakseen hänet pysymään ja pitämään itsestään. Mitä sitten, jos se vaatisi epämiellyttäviä asioita? Hän sanoi, että olen nätti ja ihana, ja että hän haluaa minua. Häntä kiihotti viedä neitsyyteni. Minä en uskaltanut kertoa, että minua pelottaa, enkä ole vielä valmis. Lukiossa alkoi villi biletys, eikä keinoja sydänsurujen käsittelyksi löytynyt. Uudet ihmiset ja kumppanin puute kiihdyttivät mielen.

Kaikilla tavoin täytyi osoittaa itselleen, että kelpaa muillekin kuin epäkunnioittavalle exälleen. Tunsin itseni kokeilunhaluiseksi kaikella tavoin. Join paljon, poltin ja nuuskasin, kokeilin muitakin päihteitä ja pussailin paljon. Iltojen päätyessä yhteiselle pedille, humalaisten suudelmien kiihottamana, en osannut pistää vastaan, kun kädet alkoivat hivuttautua paidan alle tai housuihin. En vielä silloinkaan tiennyt mitä halusin. En vain oikein uskaltanut perääntyä. Ajattelin, etten voi tuottaa pettymystä, jos olen mennyt näin pitkälle. Olipa henkilö kuinka söpö tahansa, en silti saanut seksistä sellaista mielihyvää, jollaisesta muut aina puhuivat. Yliopistoon päästessäni tunsin olevani hauras seksuaalisuuteni kanssa. Minun olisi pitänyt olla itsenäinen ja fiksu aikuinen, mutten osannut edes kieltäytyä arveluttavissa tilanteissa. Seksi tuntui olevan kaikille muille niin normaali ja arkipäiväinen asia. Minulla oli määrällisesti paljon kokemusta, mutta todel-

novellia

TEKSTI HENRIETTA PIHLAJA

lisuudessa en tiennyt mistään mitään. Känniset sähellykset lähes tuntemattomien kanssa eivät tuoneet paljon kokemuksen tuntua, eikä myöskään tuntua siitä, että seksi voisi olla erityisen mukavaa. Tunsin kyllä seksuaaliset tarpeeni, mutten ollut koskaan saanut niitä tyydytetyksi kenenkään kanssa. Kyse ei siis ollut siitä, etteikö minulla olisi haluja. Ehkä ei ollut vain oikeita kumppaneita. Aloin menettää uskoni sellaisten olemassaoloon. Puoli vuotta sitten tapasin nykyisen poikaystäväni. Opiskelijatapahtuman jatkoilta päädyimme vielä jatkojen jatkoille. Väsyessäni hän silitti päätäni. Ei muuta. Vain silitti. Mielihyvän tuntemukset virtasivat kehon halki ja ihastuminen pyrki pintaan jokaisen kohtaamisen myötä yhä selvemmin. Silitys johti lopulta suudelmiin, mutta suudelmat pysyivät pitkään vain suudelmina. Luottamus ja yhteys rakentuivat tapailumme jatkuessa niin suuriksi, että uskalsin ensi kertaa elämässäni

puhua seksiin liittyvistä tuntemuksistani. Yllätyksekseni hän ei tuominnut, ei hämmästellyt eikä painostanut. Hänen ymmärryksensä ja kunnioituksensa sai minut haluamaan häntä enemmän kuin koskaan ketään – ja vielä hetken koittaessa hän kysyi olenko varma, ja pyysi sanomaan heti jos tuntuu pahalta. Kunpa olisin ymmärtänyt oikeuteni aiemmin. Olisin koska tahansa, kenen tahansa kanssa voinut sanoa, etten halua, sanoa jos pelottaa, sanoa jos tuntuu pahalta, sanoa jos tahdon lopettaa kesken, tai olla menemättä pidemmälle. Nyt olen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan, jonka kanssa en pelkää, jonka kanssa ei tunnu pahalta ja jonka kanssa tahdon mennä loppuun asti useamman kerran. Hänelle kuitenkin voisin sanoa koska tahansa ei. Ja niin minun tulisi voida sanoa kenelle tahansa, jos minusta tuntuu siltä. Jos vaikka tahtoisin, että vain silitettäisiin.

Mä teen mitä mä haluun S

ormet pilluun vaan ja menoks. Tässä on viimeset pari päivää mennyt ties kenenki ruumiinosa ties missäkin reiässä. Mun frendit varotti mua siel festareilla, ettei mun kannata lähtee keidenkään tuntemattomien matkaan. En mä niitä kuunnellut. Mä lähden just kenen matkaan mä ite haluun ja panen just ketä mä ite haluun ja missä haluun ja millon haluun. Kun mä haluun ryypätä mä ryyppään, kun mä haluun panna mä panen. Simppelii. Sillon mua panetti ja mua huvitti lähtee niiden matkaan niin totta helvetissä mä lähdin, ku ilmasta kaljaakin oli tarjolla. En tienny millon olin viimeks ollut himas, joten päätin lähtee takas stadiin. Ne oli tarjonnu kaikki juomat, joten mulla oli viel hyvin

toisen pillussa ja kolmannen perseessä. Yhtäkkiä se ei tuntunutkaan enää yhtään kivalta. Mulla ei ollut hajuukaan missä helvetin pöndellä mä olin. Pillu oli ku sahara ja koko alapää valu verta, mikä ei tällä kertaa johtunut menkoista. Siin vaihees mulle tuli mieleen, ettei se ehkä sittenkään ollut hyvä idea lähtee niiden matkaan. Suunnistin lähimpään

massii jäljellä. Hyvästiks ne halus kuitenkin ottaa viel kerran uusiks eikä päästänyt mua lähtee ennen sitä. Yhen muna oli suussa,

ketään. Enkä sano frendeille mitään. Nehän oli kokoajan oikeessa.

markettiin ja ostin lavan kaljaa, sit hyppäsin ekaan bussiin, joka meni Helsinkiin. Mulla oli ollut samat risaset shortsit ja toppi päällä viimesen viikon. Kun tulin stadiin, olin taas oikein hyvässä jurrissa. Soitin frendeille, jotka kävi nekin ostaa juomist ja mentiin Hietsuun alottelee iltaa. Päätin, että tänään en enää pane

Kenen oikeus K

erran juoksin tuota katua hullun lailla itkien. Minulla oli kiire, vaikken tiennyt minne olin menossa. Kenen syliin kaivata, kun lämpiminkin osoittautui turvattomaksi? Keneen uskaltaisi tukeutua? Ensin makasin turtuneena sängyssä päästämättä mitään sisältäni. Tuijotin seinässä olevaa julistetta muistamatta kuka olen. Missä olen. Vierestäni kuului puhetta kuin jostakin hyvin kaukaa. Sanat puhuivat ehkä rakkaudesta, kauneudesta, mielihyvästä.

Sanojen merkitykset tuntuivat yllättäen vierailta. Onko rakkaus sitä, että saa toisesta kaiken senkin, mitä toinen ei tahtoisi antaa? Onko vastentahtoinen pelko kauneutta? Onko mielihyvä vain rajattujen oikeus? Mitä näistä jää toiselle osapuolelle? Minulle ei tuntunut jäävän mitään. Yhtäkkiä niskaani hivelevät kosketukset tuntuivat sietämättömiltä. Nousin. Puin. Lähdin. Juoksin.

Kirjoittajan kommentti Yksikään novelleista ei ole suora tositarina minun tai kenenkään tuntemani ihmisen elämästä, vaikka minä-kerronta johtaa ehkä helposti sellaiseen käsitykseen. Yhtäkään näistä teksteistä en ole kirjoittanut siitä näkökulmasta, että seksuaalinen hyväksikäyttö tai häirintä olisivat uhrin omaa syytä. Tahdon sanoa tämän selkeästi ääneen, sillä en tiedä, millaisia tulkintoja kerronta kenessäkin herättää. Tarkoitukseni on luoda samaistumisen kokemuksia, sekä tuoda esiin erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia, joita tällaiset kokemukset voivat ihmisessä herättää. Niiden kautta tahdon nimenomaan viestittää, ettei

vika ole koskaan oma, vaikka itsestä tuntuisi siltä. Ei silloin, jos ei uskalla kieltäytyä tarpeeksi selvästi ja jämäkästi, ei silloin, jos on päihtynyt tai pienissä vaatteissa ja lähtee tuntemattomien matkaan, eikä silloin, jos oma seurustelukumppani painostaa. EI KOSKAAN. Jokaisella on oikeus sanoa ei vaikka kesken yhdynnän. Jos on kerran sanonut ei, vaikka vain siirtämällä käden pois epämieluisasta paikasta, se pitäisi uskoa ilman inttämistä tai vastaväitteitä. Siihen ei tarvita erillisiä perusteluja, jos ei halua. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajansa.

TEKSTI JULIA KORHONEN

Sivuaineena sukupuolentutkimus V

uosi sitten tapahtui yksi tähänastisen elämäni mahtavimmista jutuista; sain opiskelupaikan ja aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineenani yleinen ja aikuiskasvatustiede. Opinnoissani käsitellään monipuolisesti kasvatukseen, koulutukseen ja oppimiseen liittyviä asioita, mutta melko nopeasti henkilökohtainen kiinnostukseni kohdentui erilaisiin koulutuksellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa käsitteleviin teemoihin. Aiemmin tasa-arvoisina ja oikeudenmukaisina pitämäni instituutiot ja rakenteet näyttäytyivät minulle uudessa valossa. Suomalainen, maailmanlaajuisesti ihailtu koulutusjärjestelmämme ei tarkemmin tarkasteltuna kohtaakaan jokaista oppilasta yhdenvertaisesti, vaan erilaiset tekijät, kuten etnisyys, uskonto, sukupuoli ja seksuaalisuus vaikuttavat oppilaille avautuviin mahdolli-

suuksiin. Opin kuitenkin myös, että eriarvoistavien rakenteiden ja käytäntöjen tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen mahdollistavat niiden purkamisen ja muuttamisen. Nyt toisen vuoden opiskelijana sivuaineen aloittaminen tarjosi erinomaisen mahdollisuuden syventää osaamista omiin kiinnostuksiin. Muutamia jossitteluita lukuun ottamatta minulle oli melko pitkään selvää, että valitsen sivuaineekseni sukupuolentutkimuksen. Sukupuolentutkimusta opiskellaan humanistisessa tiedekunnassa filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden laitoksella. Sukupuolentutkimus on monitieteinen ja moniääninen tieteenala, jonka metodologia ja ajattelu perustuu feministisiin kysymyksiin ja teorioihin. Keskeisimpiä kysymyksiä ovat muun muassa se, miten ja miksi naiset ovat

alistettuja sekä mikä on naisten ja miesten välinen ero. Keskeisiä käsitteitä, sukupuolta ja seksuaalisuutta, tarkastellaan kriittisesti ja problematisoidaan, kuten myös niiden kietoutumista erilaisiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin sekä arkisiin käytäntöihin. Vasta lyhyen aikaa sukupuolentutkimusta opiskelleena olen vaikuttunut siitä, miten antoisasti teemoja käsitellään sekä teorian, että käytännön tasolla. Sukupuolentutkimuksessa kiinnitetään sukupuolten ja seksuaalisuuksien lisäksi

huomiota myös muihin risteäviin eroihin, kuten etnisyyteen, ikään ja yhteiskuntaluokkaan. Sukupuolentutkimus on jo lyhyessä ajassa saanut minut pohtimaan erilaisina itsestäänselvyyksinä ja luonnollisina näyttäytyviä sukupuolijärjestyksiä, ja kiinnittämään niihin erityishuomiota. Koulumaailma on hyvä esimerkki sukupuolineutraalina näyttäytyvästä ympäristöstä, jossa tyttöjä ja poikia kuitenkin kohdellaan varsin eri tavoin, ja heidän toimijuutensa rajat ja mahdollisuudet ovat keskenään hyvin erilaiset. Se mistä tämä kaikki johtuu, ja millaisia yhteiskunnallisia ja yksilötason seurauksia tällä on, on hyvin monimutkainen kysymys. Sukupuolentutkimuksessa näiden ja monien muiden tärkeiden sukupuoleen kietoutuvien kysymysten problematisoinnille on tilaa, aikaa ja erityisesti keinoja. Antoisia opiskeluita ja pullan ja teen tuoksuista syksyä!

Julia

Peduca ry:n yhdenvertaisuussuunnitelma T

ämän yhdenvertaisuussuunnitelman tar-

koituksena on auttaa Peduca ry:tä huomioimaan yhdenvertaisuusnäkökulmat ja ehkäisemään syrjintää kaikessa toiminnassaan. Suunnitelmassa tuodaan esiin konkreettisia toimenpiteitä, joita Peducan hallitus sitoutuu toteuttamaan parhaansa mukaan. On tärkeää, että jokaista tiedekunnan opiskelijaa kohdellaan yhdenvertaisesti. Tämä edellyttää, että jokaisella opiskelijalla on yhtäläiset mahdollisuudet edetä opinnoissa, osallistua Peducan järjestämiin tapahtumiin, ja näin olla osa yliopistoyhteisöä. On muistettava, ettei yhdenvertaisuus ole järjestön toiminnassa ainoastaan oma, erillinen osaalueensa, vaan se on ikään kuin läpileikkaava teema, jonka tulisi näkyä kaikessa järjestön toiminnassa. Tämä yhdenvertaisuussuunnitelma on laadittu Conduksen yhdenvertaisuustoimikunnassa yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa ja otettu muutoksin osaksi Peduca ry:n toimintaa.

Yhdenvertaisuuden määritelmä

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai

ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja – perusoikeudet kuuluvat kaikille. Järjestön toiminnan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että henkilöön liittyvät tekijät eivät saisi vaikuttaa opiskelijan mahdollisuuksiin osallistua järjestön toimintaan, tulla valituksi esimerkiksi hallitukseen tai osallistua järjestön tapahtumiin.

Yhdenvertaisuusvastaavan nimeäminen ja tehtävät

Peducan hallitukseen tai toimihenkilöksi nimetään vuosittain yhdenvertaisuusvastaava, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että Peducan toiminta noudattaa tätä yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Yhdenvertaisuustyö on yhteistä koko hallitukselle, ja koko hallituksen tehtävänä on seurata, että toiminta on yhdenvertaista. Jotta tämä olisi mahdollista, tulee yhdenvertaisuusvastaavan varmistaa, että hallitus tuntee yhdenvertaisuussuunnitelman ja osaa toimia sen edellyttämällä tavalla. Yhdenvertaisuusvastaava edustaa järjestöään Conduksen yhdenvertaisuustoimikunnassa ja toimii linkkinä Peducan ja muiden järjestöjen välillä yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Yhdenvertaisuusvastaavan tehtävänä on myös olla jäsenten tavoitettavissa esimerkiksi yhdenvertaisuuteen liittyvien kysymysten osalta.

Tapahtumat

Peduca ottaa huomioon tapahtumien suun-

nittelussa HYY:n yhdenvertaisuussuunnitelmassa määritellyt kohdat: Tapahtumien tilat pyritetään mahdollisuuksien mukaan järjestämään esteettömiksi. Taustahälinään ja sopivaan valaistukseen kiinnitetään huomiota. Osallistujien tarpeet kartoitetaan ja esimerkiksi tarjoilussa huomioidaan eri vaihtoehtoja. Lomakkeissa sukupuolikohta jätetään avoimeksi, jotta henkilö itse saa määrittää oman sukupuolensa ilman annettuja rajoja. Pöytäjuhlien plaseerauksessa huomioidaan seksuaalivähemmistöjen toiveet. Tapahtumissa järjestäjän vastuu on puuttua epäasialliseen käytökseen. Rasismiin, kiusaamiseen tai muuhun syrjintään puututaan tapahtumissa välittömästi. Peduca pyrkii tapahtumia suunnitellessaan monipuolisuuteen, ja järjestämään sellaisia tapahtumia, joihin eri elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat osallistua.

Viestintä ja tiedotus

Peducan viestinnän tulee olla avointa, läpinäkyvää ja jäsenistön tavoittavaa. Peduca tiedottaa kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi. Kuukausitiedotteet ja tapahtumien kuvaukset käännetään molemmille kielille. Peducan hallituksen yhteistiedot löytyvät internet-sivuilta, jotta jäsenistö voi tarvittaessa ottaa yhteyttä esimerkiksi kohdatessaan ongelmia opiskelussaan. Peducan internetsivuilta löytyy tietoa järjestön toiminnasta myös englanniksi. Tiedotuksessa tulee myös huomioida yhdenvertaisuus asiat. Esimerkiksi tapahtumien yhteydessä on tiedotettava siitä, onko tapahtuma esteetön vai ei. On myös kerrottava eri vaihtoehtojen olemassaolosta tapahtumiin liittyen. Esimerkiksi oikeanlaisella tiedotuksella voimme rohkaista osallistujaa toivomaan tietynlaista plaseerausta.

Muuta

Peducan yhtenä tavoitteena on jakaa tietoisuutta erilaisista yhdenvertaisuuteen liittyvistä ilmiöistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi yhdenvertaisuuspäivän muodossa tai erilaisten asiantuntijaluentojen kautta. Peduca voi tukea yhdenvertaisuutta edistäviä tapahtumia muun muassa järjestämällä yhteislähtöjä niihin tai tiedottamalla niistä sosiaalisessa mediassa. Tärkeää on kuitenkin huomioida monenlaiset näkemykset ja antaa tilaa myös erimielisyydelle. Peduca on poliittisesti sitoutumaton ja voittoa tavoittelematon järjestö.

Yhdenvertaisuussuunnitelman päivittäminen ja toteutumisen seuraaminen

Peducan yhdenvertaisuusvastaava tarkistaa yhdenvertaisuussuunnitelman vuosittain ja päivittää sen tarvittaessa. Yhdenvertaisuussuunnitelma laitetaan Peducan nettisivuille, jotta se on jäsenistön sekä muiden käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden luettavissa. Peducan yhdenvertaisuusvastaava seuraa jatkuvasti yhdenvertaisuussuunnitelman toteutumista ja selvittää vuoden lopussa, mitkä tavoitteet ovat toteutuneet ja mitkä eivät. Tapahtumat kirjataan toimintakertomukseen ja -kalenteriin, jotta toiminta säilyy näkyvänä. Tämän kaiken pohjalta suunnitellaan seuraavan vuoden yhdenvertaisuustoimintaa. Yhdenvertaisuusvastaavan vaihtuessa on tärkeää varmistaa, että tieto hyvin toimivista käytännöistä ja parannusta kaipaavista osa-alueista siirtyy eteenpäin. Peduca pyrkii yhdenvertaisuustoiminnassaan jatkuvuuteen, tavoitteellisuuteen ja yhteistyöhön eri toimijoiden ja muiden järjestöjen kanssa.

uoden 201 5 Feministinen Foorumi järjestetään Helsingissä lauantaina 21 .1 1 .201 5. FemFin tavoitteena on edistää feminististä keskustelua. Se tarjoaa tilan tiedon jakamiselle, keskustelulle ja uusille kokemuksille. Vuoden 201 4 FemF kokosi ohjelmaa yli 20:ltä toimijalta ja sen ohjelmaan tutustui päivän aikana yli 600 kävijää. Tänä vuonna FemFin repertuaaria on tarkoitus laajentaa ja pyrkimyksenämme on kerätä vieläkin suurempi joukko feminismistä kiinnostuneita ihmisiä saman katon alle. FemFin päiväohjelman tapahtumapaikkana toimii ruotsinkielinen työväenopisto Arbis (Dagmarinkatu 3, Helsinki). Tavoitteenamme on saada foorumin ohjelmasta mahdollisimman monimuotoista. Päivä päättyy feministiseen iltaklubiin.

Vuoden 201 5 FemFin teemana on risteymät. Intersektionaalisuus on näkökulma, joka keskittyy ihmisten monimuotoisiin ja muuttuviin identiteetteihin ja kokemuksiin. Käsitteellä tuodaan esille risteämiä, jotka johtavat erilaisten valtasuhteiden rakentumiseen ja jotka näyttäytyvät ihmisten elämissä, instituutioissa sekä kulttuurisissa ideologioissa. Ihmistä ei määrittele pelkkä sukupuoli tai etnisyys vaan kaikkiin ihmisiin vaikuttaa erilaiset sosiaaliset ulottuvuudet, kuten sukupuoli, seksuaalisuus, luokkatausta, ikä, etnisyys, uskonto, kyvykkyys jne. Koska ihmisten kokemat etuoikeudet ja syrjinnän muodot perustuvat kaikkiin näihin ulottuvuuksiin ja siihen, miten ne linkittyvät toisiinsa, on myös feministien otettava huomioon tämä kokemuksien kirjo ja moniulotteisuus.

Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä - siis elämää." - Octavio Paz