Arvostelussa Im: Great Priest Imhotep

from Anime #115 Digiextra, huhtikuu 2020

Arvostelussa Kun jälleensynnyin hirviönä – limainen karma

Egyptin prinssi

Egypti-teemaiset sarjat ovat melko kovassa nosteessa Japanissa, sillä aihepiirin sarjoja tuntuu pulpahtelevan lähes säännöllisesti. Im: Great Priest Imhotep kertoo Imhotep-nimisestä egyptiläisestä papista, jonka kerrotaan olleen aikoinaan yhtä vahva kuin itse jumalat. Hän kuitenkin katosi yhtäkkiä jälkiä jättämättä.

Nykypäivän Japanissa nuori tyttö Hinome Hawakata painii omien ongelmiensa kanssa. Isän viehtymys erilaisiin mytologioihin on tuonut koko perheelle synkän maineen, joka seuraa Hinomea kouluun asti. Kaikki koulutovereista koulun henkilökuntaan välttelevät yksinäistä tyttöä, koska pelkäävät tulevansa kirotuiksi. Eräänä päivänä Hinome kohtaa ilmielävän Imhotepin. Imhotepin mukaan hänet on vapautettu 3000 vuotta kestäneestä kirouksesta. Nyt hänen täytyy etsiä ja tuhota magai-olentoja, jotka vievät ihmisten sieluja ja aiheuttavat tuhoa ympärillään. Erinäisten tapahtumien seurauksena Imhotep asettuu taloksi Hinomen ja tämän isän luo pannen Hinomen elämän sekaisin.

**Kuvat © Makoto Morishita / Shounen Gangan**

Im: Great Priest Imhotep saa varmasti sormet kihelmöimään monilla, sillä Egyptin historia ja mytologia ovat mielenkiintoisia ja niistä voi ammentaa monituisia tarinoita. Ensimmäisessä pokkarissa saadaan jo mukava määrä jumalia ja mytologiaa, mutta pääpaino on vielä komedialla. Tarinaa lähdetään aluksi pohjustamaan ja samalla tutustutetaan lukijat Imhotepin ja Hinomen hahmoihin. Pian joukkoon liittyy myös pieni koiranpentu Anubis, joka on itse Anubis-jumalan jälkeläinen.

Kun tarinan pohjustus on saatu valmiiksi, suurin osa loppuajasta käytetään arkiseen kohellukseen ja Imin ja Hinomen välisiin sanaharkkoihin. Varsinkin siitä, että Im on muinaisesta Egyptistä, revitään runsaasti huumoria. Hän yrittää muun muassa käyttää papyrusta ja kultaa maksuvälineenä.

Komedia ja nahistelu kuitenkin käyvät pitkäveteisiksi melko pian: lukija haluaisi saada enemmän toimintaa ja tarinaa edistäviä tapahtumia. Tarina itsessään ei ole mitenkään säväyttävä. Onneksi ensimmäinen osa tarjoilee vastapainoksi hyviä tappelukohtauksia, toimivia hahmokemioita ja surullisia kohtaloita.

Makoto Morishitalla kädenjälki on vakaata ja selkeää, vaikkei omaperäisintä. Hänen piirtojälkensä on kaunista katsoa, aina yksityiskohtaisista asuista egyptiläisiin jumaluuksiin. Mangaa on myös miellyttävä lukea, sillä Morishita jättää ruutuihin runsaasti tyhjää tilaa ja käyttää sitä fiksusti hyödyksi.

Tahmaisesta alusta huolimatta sarjalla tuntuu olevan vielä paljon annettavaa. Kunhan tarina pääsee kunnolla vauhtiin, Imhotepista saattaa kehittyä kiinnostava tapaus. Tarina antaa viitteitä siitä, että se muuttuu aavistuksen vakavammaksi ja verisemmäksi, mutta tuskin unohtaa täysin huumoriakaan.

Hanna Saarimaa

Arvosana: ***

Teos: Lupaava sarja, joka varmasti laittaa jokaisen Egyptin mytologiasta kiinnostuneen aivot hurisemaan mielihyvästä. Ainakin vielä Imhotep tuntuu vain kasalta ideoita, mutta sarjalla on paljon potentiaalia kehittyä.

Julkaisu: Tuttua ja vahvaa Yen Pressin laatua. Pokkarin hieman isompi koko ja tyylikkäät kannet tekevät pokkarista laadukkaan. Värisivut on säilytetty. Lopussa on myös pieni infoboksi Imhotepista sekä muita ekstroja.

Arvostelussa Im: Great Priest Imhotep – Egyptin prinssi

Next Article

Arvostelussa Kun jälleensynnyin hirviönä – limainen karma