Läskistä äyskäriin

Teksti: Ulla Haverinen

Elettyämme 600 vuotta Ruotsin valtakunnan yhteydessä ruotsin kieli on jättänyt meille runsaan lainasanaston, jonka kuulemme sekä paikan- että ihmisnimissä, sanojen merkityksissä, laulujen sanoituksissa ja lakikielessä elintarvikkeita unohtamatta.

Kielisukulaisuus

Suomi kuuluu suomalais-ugrilaiseen ja uralilaiseen kielikuntaan. Valtaosa muista eurooppalaisista kielistä muodostavat indoeurooppalaisen kieliperheen. Suomen kielen rakenne ja sanasto eroavat näin ollen huomattavasti jälkimmäisistä. Ruotsi lähisukukielineen kuuluu indoeurooppalaisten kielten pohjoisgermaanisiin kieliin, kuin myös saksa ja englanti.

Lainasanakerrostumat

Suomen kielen lainasanakerrostumat kronologisessa eli aikajärjestyksessä ovat tutkijoiden mukaan indoeurooppalaiset lainat, balttilaiset lainat, vanhat germaaniset lainat, slaavilaiset lainat ja siis merkittävimpänä ryhmänä naapurimaaltamme omaksumamme 4000 lainasanaa. Tosin sanalainoistamme on huomattava osa ruotsiin muista kielistä saatua kulttuuriomaisuutta (latina, kreikka, ranska ja saksa), joka on sittemmin suodattunut meille.

Suorat lainasanat

Ummikkosuomalaisetkin käyttävät arkikielessään ruotsalaisuuksia, kuten vaikkapa kori (korg) ja lompakko (plånbok). Istumme rannalla (strand), nousemme portaita (trappor) ja tervehdimme rovastia (provast). Sanoja voimme ryhmitellä seuraavasti: Yhteiskuntajärjestystä kuvaavat sanat, kuten laki (lag), tuomari (domare) ja raastupa (rådstuga). Kirkko oli yhteiskunnan tukipilari, joten käymme kirkossa (kyrka), näemme enkelin (ängel) alttaritaulussa (altartavla). Teemme syntiä (synd) ja päädymme helvettiin (helvete). Ja kyllä se saatanakin (satan) jossain siellä väijyy.

Kaupunkisanastoa on muun muassa portti (port), lyhty (lykta) ja katu (gata). Kaupungeissa asui rikkaita (rik) porvareita (borgare), jotka kirjoittelivat kuitteja (kvitto) tai laivasivat tynnyreitä (tunnor). He istuivat salissa (sal) siemailemassa punssia (punch) hienoista laseista (glas). Ehkäpä he pistäytyivät krouvissa (krog) juomassa kannullisen (kanna) tai tuopillisen (stop) olutta. Porvarin poika (pojke) saattoi osoittautua hunsvotiksi (hundsvott), jolloin häntä saattoi uhata jopa itse pyöveli (bödel) mestaamisella (mista). Armeijassa poika tutustui pyssyyn (bössa) ja ruutiin (krut).

Ruokaan, hyötykasveihin ynnä siirtomaatavaroihin liittyvä sanasto alkoi yleistyä 1600-luvulla. Poltettiin tupakkaa (tobak) ja juotiin kahvia (kaffe). Naposteltiin kakkuja (kaka) ) ja sokeria (socker). Limpun (limpa) päälle levitettiin läskiä (fläsk). Pöytään katettiin myös sinappia (senap), silliä (sill) ja tilliä (dill). Ehkäpä joku otti vielä lopuksi kupillisen (kopp) viiliä (fil) tai letun (plätta).

Tekstiileistä ja huonekaluista tunnemme ainakin maton (matta), tyynyn (dyna) ja täkin (täcke). Olohuoneessa on sohva (soffa), vieressä roikkuu taulu (tavla), on kaappi (skåp) ja on hyllyjä (hylla). Sänky (säng) sijaitsee makuuhuoneessa, jossa säilytämme vaatteitamme (kläder), kuten leninkejä (klänning) ja paitoja (skjorta). On hattuja (hatt) ja myssyjä (mössa).

Käännöslainat

Runsaslukuiset kääntämällä syntyneet yhdyssanat ovat tuttuja: nenäliina (näsduk), kirjoituspöytä (skrivbord), puutarha (trädgård) tai vaikkapa kuorma-auto (lastbil) ja taskulamppu (ficklampa). Suomalaisia ja ruotsalaisia yhdistävät myös palasokeri (bitsocker) ja pussilakana (påslakan). Edellä mainittuihin huonekaluihin (möbel) voi tehdä tarkennuksia: kirjahylly (bokhylla) ja sohvapöytä (soffabord). Keittiössä on ainakin tiskikone (diskmaskin), tiskipöytä (diskbänk)) ja ehkäpä siivouskaappikin (städskåp). Tarvitaan myös kahvinkeitin (kaffebryggare) ja pakastin (frysbox). Perheillaliselle (familjemiddag) isoäiti (mormor) kattaa meille ruokapöytään (matbord) mm. ruisleipää (rågbröd), uunimakkaraa (ugnskorv) ja pääruuaksi (huvudrätt) lohikeittoa (laxsoppa). Jälkiruoakasi napostelemme viinirypäleitä (vindruvor) ja omenapiirakkaa (äppeltårta). Kiitos isoäiti, me olemme nyt aivan kylläisiä (helt mätta)!

Mutta nyt tämän kirjoittaja panee suunsa säkkiä myöten (man måste rättä munnen efter). Tänään vietämme viikonpäivistä (veckodag) torstaita (torsdag) eli viikingeiltä perittyä Tor-jumalan päivää. Lisää päivistä ja muista maukkaista (smakfulla) lainasanoista (låneord)) aluelehtemme (regionaltidning) seuraavassa numerossa (nummer). Ai, niin nykyruotsissa äyskäri on (öskar). •

Lähdekirjallisuus

• Haapala - - Torkki: SÄRMÄ. Suomen kieli ja kirjallisuus lukiolaisille (Otava 2012)

• Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys (Otava 1979)

• Häkkinen, Kaisa: Mistä sanat tulevat. Suomalaista etymologiaa. Tietolipas 117 (SKS 1999)

• Vilkko, Marjo: Suomi on ruotsalainen (Schildts&Söderström, 2014)