Pohjola-Nordenin Itä-Suomen aluepäivänä retkeiltiin Punkaharjun kansallismaisemassa ”Se tietää rikkaana olemista”

Teksti: Peter Sjölund

Aurinkoisena kesäkuisena lauantaina 2019 kolmisenkymmentä Pohjola-Nordenin Itä-Suomen yhdistysten jäsentä vieraili Punkaharjulla.

Retkelle osallistui väkeä Kerimäeltä, Savonlinnasta, Mikkelistä, Joensuusta, Liperistä, Nurmeksesta ja Leppävirralta. Paikalle tultiin pienryhmissä omilla autoilla. Yhdessä reissatessa on tunnetusti hyvin aikaa huolellisemmallekin ajatustenvaihdolle, mikä edistää yhteisiä päämääriä ja syventää niiden ymmärtämistä.

Aurinkoisena kesäkuisena lauantaina 2019 kolmisenkymmentä Pohjola-Nordenin Itä-Suomen yhdistysten jäsentä vieraili Punkaharjulla.

Sataviisikymmentä vuotta sitten Zacharias Topelius kirjoitti Maamme-kirjassa Punkaharjusta: ”Varmaa vain on, että olkoonpa ilta tahi aamu, kesäyö tahi auringonpaiste, maassamme ei ole kauniimpaa huvipuistoa. Ja tämä sanoo Punkaharjusta paljon. Se tietää rikkaana olemista, sydämemme täyttyy kiitollisuudesta ja palvonnasta.”

Me retkelle osallistuneet totesimme Topeliuksen havainnot oikeiksi. Harjumaiseman huikaisevat näkymät ja houkuttelevat metsäpolut täyttävät kenen tahansa mielen kiitollisuudella. Ja kun vieläpä sää meitä suosi, muutamat tarttuivat tilaisuuteen ja pulahtivat uimaan useammankin kerran päivän aikana. Helteinen alkukesä oli mukavasti ehtinyt lämmittää uimaveden.

Tapahtumarikas päivä alkoi maittavalla lounaalla Saimi Hoyerin luotsaamassa Hotelli Punkaharjussa. Saimi kertoi meille samalla paikan pitkästä historiasta. Sekä tsaareja että presidenttejä on yöpynyt hotellissa.

Lounaan jälkeen kiertelimme taloa ja kiipesimme torniin juuri hurjan ukkoskuuron rynnistäessä harjun yli, huuhtoen kaiken ihanan raikkaaksi. Pian aurinko jo taas paistoi ja lämmitti.

Maittavan lounaan ja hurjan ukkoskuuron jälkeen katsaus alueen karttaan – ja pian taas menoksi. Retken nuorimmat osallistujat, joensuulaiset Ensti ja Tuokko Linjama, tutkivat vaihtoehtoja Peter Sjölundin kanssa. Kuva: Riikka Linjama

Lähistön Retretti-rakennuksessa oli sopivasti taiteilija Johanna Oraksen kesänäyttelyn avajaiset, joihin osallistuimme kuohuviinimaljoja kohottaen. Tapahtuma oli juontajineen ja esiintyjineen meidät maallikot melkein mykistävä markkinointispektaakkeli maamme taidekesässä.

Kolmas kohteemme oli Suomen metsämuseo Lusto, maamme metsähistoriasta ja metsäkulttuurista kertovine upeine aineistoineen. Näyttelytiloja kierrellessä tuli melkein huono omatunto siitä, miten vähän loppujen lopuksi tietää metsän keskeisestä roolista elämäntapamme muokkaajana. Samalla syntyi päätös: tänne pitää tulla säännöllisesti uudestaan, suomalaista itseymmärrystä ja yleissivistystä tankkaamaan.

Pohjola-Norden -liitto tuki retkeämme kustantamalla lounaamme sekä pääsymaksut Metsämuseo Lustoon.

Lämpimässä kesäillassa ryhmämme hajaantui viimein autoseurueisiin, jotka tyytyväisinä ja monin tavoin ravittuina suuntasivat kotimatkoilleen eri puolille Itä-Suomea. •

Det är owisst, när Pungaharju är skönast. Några finna det beundranswärdt, när solen upprinner öfwer Puruwesi och fjärdarna glimma och björkarnas löf synas genomskinliga uti morgonrodnaden. Andra tycka det wara herrligast, när månen skiner på Puruwesi och motsatta sidan af åsen ligger i djup skugga. Så mycket är wisst, att det må wara qwäll eller morgon, sommarnatt eller solsken, finnes ej i wårt land en skönare lustgård. Och detta är mycket sagdt om Pungaharju. Det är att wara rik bland de allrarikaste; det uppfyller wårt hjerta med tacksamhet och tillbedjan.

– Zacharias Topelius, Boken om vårt land (1875)

Uunituore aluelehti ilahduttaa. Opettaja Sari Tuomaala Nurmeksesta on juuri saanut nipun lehtiä Joensuun Pohjola-Nordenin pj Sinikka Marilalta. Kuva: Anni Virnes

Sataviisikymmentä vuotta sitten Zacharias Topelius kirjoitti Maamme-kirjassa Punkaharjusta: ”Varmaa vain on, että olkoonpa ilta tahi aamu, kesäyö tahi auringonpaiste, maassamme ei ole kauniimpaa huvipuistoa. Me retkelle osallistuneet totesimme Topeliuksen havainnot oikeiksi.