1 minute read
100-vuotisjuhla Tanskan Frederiksbergissä – mukana juhlassa myös ystävyyskaupungin Hämeenlinnan Pohjola-Norden
Teksti: Arto Vuollet Kuva: Fredrik Á.Brekkan
Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa perustettiin Norden-yhdistykset vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Tällöin näiden maiden keskinäiset suhteet olivat vähitellen ehtineet parantua. Idealistinen skandinavismi koki lopun Tanskan ja Preussin välisessä sodassa 1864, kun Ruotsin eikä Norjan hallitukset antaneet sitä sotilaallista apua Tanskalle, jotka nämä naapurimaat olivat aikaisemmin luvanneet.
Advertisement
Pohjoismainen yhteistyö juontaa niihin aikoihin 700-luvulla, jolloin Pohjolaan alkoi muodostua valtioita. Kehitys kulminoitui kuningatar Margaretan johtamaan Kalmarin Unioniin, jolloin koko Pohjola liittyi yhteen vuoteen 1523 saakka. Suomessa Pohjola-Norden perustettiin vuonna 1924, Islannissa vastaava järjestö perustettiin kahta vuotta aikaisemmin.
Hämeenlinnan ystävyyskunnassa Frederiksbergissä, joka sijaitsee maantieteellisesti Kööpenhaminan sisällä, vietettiin Foreningen Nordenin 100-vuotisjuhlaa Pohjolan päivänä 23.3.2019 kaupungintalolla. Juhlaan osallistui myös Hämeenlinnan Pohjola-Norden ry:n puheenjohtaja Arto Vuollet. Ohjelma oli ilmainen ja kaikille avoin. Sen järjesti kaupunki ja paikallinen Norden-yhdistys yhdessä.
Ohjelmassa oli muun muassa pormestari Jørgen Glenthøj’n puhe, kirkon tyttökuoro esitti pohjoismaisia lauluja, kansantanssiesitys, akvarellinäyttely ja pohjoismaisten ystävyysseurojen osastot kaikista muista pohjoismaista paitsi Norjasta. Akvarellinäyttelyssä paikallinen harrastelijataiteilija oli maalannut kohtauksia eri maiden kansanperinteestä. Suomesta Kalevalan tapahtumat oli päässyt hyvin esille ja varsinkin Lemminkäinen viettelemässä saaren naisia oli elävästi kuvattu.
Hämeenlinnasta esiteltiin vanhoja postikortteja ja kaupungin erilaisia painotuotteita. Suomen suurlähetystöstä saatiin jaettavaa materiaali kuten lapsille Suomi-aiheinen värityskirja ja aikuisille reseptejä. Itse otin mukaan hämeenlinnalaisen Laurellin leipomon mainioita ruisreikäleipiä siltä varalta, jos osastolla kävisi suomalaisia. Ja kävihän heitä, ja ruisleipiä arvostettiin kovasti. Päivä oli oikein mukava – oli hyvä ohjelma, oli mukava tavata paikallisia ja jutella heidän kanssaan ja tavata vanhoja tuttuja eri ystävyysseuroista. •