Pääkirjoitus

Fukuyama oli väärässä - yllätys. Historia ei loppunut. Kylmän sodan jälkeinen länsimaisen demokratian voittokulku tuntuu kaukaisemmalta kuin koskaan, kun kamppailua ideologiamme selviytymisestä käydään yhä useammalla tatamilla ja konkreettisemmin kuin aikaisemmin.

Täällä koto Suomessa eduskuntavaalit lähestyvät jälleen - hurraa hurraa. Polarisaation, populismin ja myrkyllisen retoriikan turmelema puoluepolitiikka valmistautuu jälleen näyttämään kyntensä. Suomalaisen demokratian nelivuotinen eskaloituminen päättyy jälleen vääjäämättömään antikliimaksiin, jossa kaikki taas muuttuu. Ja varmasti muuttuukin, mutta oleellista on, että politiikan peli pysyy aina samana.

Tämä peli polkee jalkoihinsa niin vähemmistöjen oikeudet ja ilmaston, kuin myös demokratiamme tulevaisuuden. Loppujen lopuksi peli palvelee pelaajiensa intressejä. Hitaasti kuoleva demokratiamme sätkähähtää jälleen eloon, ennen kuin se vaipuu takaisin horrokseensa.

Nykyisessä muodossaan länsimainen demokratia palvelee kapitalistisen maailmanjärjestyksen intressejä. Poliittinen kenttä luo määrätietoisesti maailmaa sen tarkoituksiin sopivaa maailmaa. Demokratiasta ja kapitalismista puhutaankin jo samaan sävyyn. Tosiaan maailmankaikkeuden kuoleman käsitteleminen olisi helpompaa kuin kuvitella maailmaa ilman näitä reliikkejä. Kapitalismin lonkerot myrkyttävät vääjäämättä demokratiamme. Elämmekö siis jo dystopiassa?

Tämä systeemi rakastaa meitä. Yhteiskuntakiinnostuneina ja poliittisesti aktiivisina nuori- na takaamme sen jatkuvuuden. Vuokrataan yksiöitä joihin meillä ei ole varaa. Juodaan kaljaa ja poltetaan röökiä - siis kulutetaan. Mikäs sen parempaa. Varaa kuluttaa ei ole, joten elämmevelaksi. Tämä on antikapitalistisen vasemmistolaisen nuoren elämän suurin ristiriita. Olemmehan todellisuudessa kapitalismin lempilapsia.

Onko mitään tehtävissä? Jätetäänkö vaikka kaikki yhdessä äänestämättä? Riittäisiköhän se vai julistautuisiko joku silti vaalivoittajaksi? Hallitushan saataisiin muodostettua, vaikka äänioikeus koskisi ainoastaan saattohoitopotilaita. Entä jos seotaan oikeasti ja aletaan kivittämään järjestyksenvalvojien autoja? Näinkö väkivaltamonopoli puretaan? Noustaanko barrikaadeille ja jaetaanko kiväärit vai miten se menikään. Lopetetaanko kuluttaminen kokonaan ja eletään erakkoina? Ei nyt sentään. Vuoden ensimmäisessä Poleemissa pääsemme pohtimaan niin demokratian juuria kuin tulevaisuutta, katsellaan mihin päädytään!

Ps. Kuulin jostain, että Kannunvalajat ovat entisiä talonvaltaajia. Romanttista. P

Leevi Kumpulainen, vastaava päätoimittaja Poleemi 1/23