Suomen heikkenevä äänestysaktiivisuus

"Voiko demokratia toimia, kun suuri osa väestöstä jättää äänestämättä? Onko oikeus olla äänestämättä osa vapaata demokratiaa? Toisaalta eikö äänestämättömyys heikennä demokratiaa?"

Vaalien lähestyessä ihmiset pohtivat ketä äänestävät. Valitettavasti on myös suuri ryhmä äänioikeutettuja, jotka tietävät jo nyt, etteivät tule äänestämään. Äänestysaktiivisuuden heikkeneminen on huolestuttanut monia jo pitkään. Uskoisi, että ihmiset olisivat aktiivisempia äänestäjiä nykyään kuin koskaan ennen. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista. Viime vuosien aikana on Euroopassa villinnyt Korona-pandemia, sekä itäisellä rajalla melkein vuoden pituinen epäoikeutettu sota. Nämä ovat johtaneet kuolemiin, mielenterveysongelmiin, fyysisiin ongelmiin sekä taloudelliseen kriisiin. Miksi siis eivät ihmiset ole äänestäneet aktiivisesti viimeisimmissä vaaleissa? Onko liberaalin-demokratian aika Suomessa ohi? Pitäisikö äänestämisen olla pakollistakaikille äänioikeutetuille, kuten tietyissä muissa EU:n maissa?

Suomessa asuvien suomalaisten äänestysprosentti oli viimeisimmissä eduskuntavaaleissa 72,1. Tämä on kaksi prosenttia enemmän kuin 2015 eduskuntavaalien äänestysprosentti. Äänestysaktiivisuus on silti huomattavasti heikompi kuin muiden EU:hun kuuluvien pohjoismaiden. Ruotsin 2022 valtiopäivävaalien äänestysprosentti oli 84,2 , Tanskan 2022 kansankäräjävaalien äänestysprosentti 84,1. Ruotsin ja Tanskan äänestysprosentit ovat siis kaksitoista prosenttia suurempi kuin Suomen. Tämä ei kuulosta kovin suurelta luvulta, mutta kaksitoista prosenttia vuonna 2019 äänioikeutetuista Suomessa asuvista suomalaisista on n. 511 000 ihmistä. Jos Suomessa oltaisiin äänestetty vuonna 2019 samalla tavalla kuin Tanskassa tai Ruotsissa, vaaliuurnassa olisi ollut n. 511 000 enemmän äänestyslippua. 511 000 on enemmän kuin Espoon ja Tampereen asukasluvut yhteensä. Yhteensä Suomessa asuvia suomalaisia äänioikeutettuja, jotka eivät äänestäneet oli noin 1 190 000.

Ulkosuomalaisten äänestysprosentti eduskuntavaaleissa pysyi alle kymmenen prosentin vuoteen 2007 saakka. Ääniaktiivisuus on ulkosuomalaisten kesken ollut nousussa, vaikka se on edelleen heikkoa. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ulkosuomalais- ten äänestysprosentti oli 12,6. Toisaalta on ymmärrettävää, etteivät ulkosuomalaiset kiinnostu Suomen sisäisestä politiikasta, sillä se ei heitä suoraan koske. Etenkin jos on pysyvästi muuttanut Suomesta pois. Olen itse syntynyt ja kasvanut Belgiassa, josta muutin Suomeen opiskelujen perässä. Kun asuin Belgiassa, en ollut niin kiinnostunut Suomen politiikasta, sillä vaikka osa suvustani asui täällä, Suomi tuntui kovin kaukaiselta. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus ei siis mielestäni ole yhtä merkittävä tekijä kuin Suomessa asuvien suomalaisten äänestysaktiivisuus.

Huolestuttavaa Suomessa asuvien suomalaisten äänestämisessä ei ole ainoastaan alhaiset äänestysprosentit, vaan myös äänestysaktiivisuuden jatkuva heikentyminen. 2018 presidentinvaaleissaa äänestysprosentti oli 69,9, mikä on noin kolme prosenttia vähemmän kuin 2012 vaaleissa ja yli kymmenen prosenttia pienempi kuin 1994 vaaleissa. Pelottavimmat äänestysprosentit ovat kunta-ja aluevaaleissa. Vuoden 2021 kuntavaalien äänestysprosentti oli 55,1 ja vuoden 2022 aluevaalien äänestysprosentti oli 47,5.

Tiedän itsekkin kuinka puuduttavaa ja ärsyttävää tilastojen lukeminen voi olla, mutta nämä tilastot ovat mielestäni erittäin tärkeitä, jotta voidaan ym- märtää kuinka matala ääniaktiivisuus Suomessa on. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei tilanne ole kehittymässä parempaan suuntaan. Vaikuttaa siltä, että yhä harvempi suomalainen oikeasti uskoo demokratiaan. On melkein absurdia ajatella, että viimeisimmissä vaaleissa äänestysprosentti oli alle 50. Tarkoittaako tämä, että yli puolet väestöstä ei koe vastuuta yhteiskunnallisista kysymyksistä? Vai johtuuko matala äänestysprosentti kansan luottamuksen menetyksestä politiikkaan ja poliitikkoihin?

Eduskuntavaalien lähestyessä on tärkeää pohtia, minkälainen on nykyinen äänestysaktiivisuus. Voiko demokratia toimia, kun suuri osa väestöstä jättää äänestämättä? Onko oikeus olla äänestämättä osa vapaata demokratiaa? Toisaalta eikö äänestämättömyys heikennä demokratiaa? Uskon, että äänestäminen on erittäin tärkeää, sillä demokratiassa yhteiskuntamme ei pääse eteenpäin, elleivät kansalaiset äänestä. Pohtiessani näitä kysymyksiä mieleeni tulee synnyinmaani äänestämispolitiikka.

Belgiassa äänioikeutettujen on ollut pakko äänestää vuodesta 1893 lähtien. Tuohon aikaan äänioikeutettuja olivat vain miehet. Naiset saivat äänioikeuden Belgiassa vasta vuonna 1948. Pakollisen äänestämisen tarkoituksena oli puolustaa työväkeä, jotta hekin pääsisivät äänestämään. Äänestämisen ollessaan pakollista, pomoilla ei ollut mahdollisuutta estää työläisiä äänestämästä, pakottamalla heidät työskentelemään vaalipäivänä. En väitä, että Belgian poliittinen järjestäytyminen olisi täydellinen ( Belgia on kahteen otteeseen ollut ilman hallitusta melkein 600 päivää), mutta pakollinen äänestäminen on kiinnostava konsepti.

Pakollinen äänestäminen ratkaisisi heikon äänestämisprosentin, mutta siinäkin on huonot puolensa. Suurimpana ongelmana on mielestäni äänestäjien tietämättömyys. Tämä ongelma on olemassa myös Suomen harjoittamassa demokratiassa, mutta ei samalla mittakaavalla. Kun äänestäminen on pakollista, eivätkä äänestäjät ole perehtyneet ehdokkaisiin tarpeeksi, he saattavat äänestää satummanvaraisesti, tai samalla tavalla kuin oma sosiaalinen piirinsä. On ymmärrettävää, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti aikaa ja resursseja perehtyä kaikkiin ehdokkaisiin ja puolueisiin. Tämä ei kuitenkaan sivuuta siitä johtuvaa ongelmaa. Mielestäni kouluissa pitäisi antaa poliittinen opetus tietyn ikäisille lapsille. Myös työnantajien pitäisi antaa vapaa-aikaa työntekijöille, milloin he voivat perehtyä puolueisiin ja ehdokkaisiin.

Nämä muutokset voisivat parantaa tapaa, jolla kansalaiset äänestävät. Jos äänestäjät ovat asiantuntevia ja äänestäminen on pakollista, uskoisin demokratian toimivan kuten sen pitäisi.

Pakollisen äänestämisen voi myös oikeuttaa, jos uskoo äänestämisen olevan demokratiassa velvollisuus eikä oikeus. On hyvin loogista, että äänestäminen on samalla tavalla velvollisuus, kun esimerkiksi asevelvollisuus, peruskoulu (tai vastaava perusopetus) tai verojen maksaminen. Miksi pakollinen äänestäminen kuulostaa enemmän yksilön vapauden rajoittamiselta, kuin nykyiset yhteiskunnassa olevat kansalaisvelvollisuudet?

Velvollisuus äänestää ei edellytä tietyn ehdokkaan tai puolueen äänestämistä. Pakollinen äänestäminen ei tarkoita sitä, että kansalaisten on pakko valita tietty ehdokas. Saa myös äänestää tyhjää. On vain pakko mennä paikan päälle äänestämään jotakin. On mielestäni hyvin erilaista olla äänestämättä tai äänestää tyhjää. Tyhjää äänestäminen on demokratiassa parempi kannanotto kuin olla äänestämättä. Tyhjää äänestävä on mennyt paikan päälle äänestämään ilmoittaakseen, ettei kukaan ehdokas kelvannut. Hän tietyllä tavalla vaatii uusia ehdokkaita. Ihminen joka ei äänestä, ei samalla tavalla ilmaise omaa mielipidettään. Äänestämättä jättäminen ei ole demokraattista. On sallittua kyseenalaistaa ja vastustaa demokratiaa, mutta demokratian kannattaminen vaatii äänestämisen.

Toivoisin vain, että kaikki lukijat äänestäisivät seuraavissa eduskuntavaaleissa. Konkreettista muutosta on vaikea saada aikaan ilman äänestämistä. En halua, että lukijan mielestä yrittäisin moralisoida ihmisiä äänestämään. Toivoisin vain, että jokainen ymmärtäisi, ettei demokratia voi toimia ilman äänestämistä. Viime eduskuntavaaleissa äänestämättä jätti melken 1 200 000 kansalaista. Tämä on enemmän kuin SDP:n ja Perussuomalaisten äänet yhteensä. On siis turha uskoa, etteikö omalla äänellä ole merkitystä. Jos kaikki äänestämättä jättäneet olisivat äänestäneet, vaalien tulokset voisivat olla hyvin erilaiset.