Eläimet ja niiden tietoisuus

Eläimet ja niiden tietoisuus

Tietoisuus tarkoittaa pohjimmiltaan, että yksilö on läsnä maailmassa, tuntee tunteita, käsittelee tietoa ympäristöstä ja on tajuinen. Tietoisuutta on pyritty jäsentämään usein eri tavoin.

Perustavanlaatuisin tietoisuuden muoto, tunnetietoisuus, on usein läsnä niissäkin eläimissä, jotka eivät loista älykkyyttä vaativissa tehtä vissä. Tunnetasolla tietoinen eläin kokee maailman reagoiden asioi  den miellyttävyyteen tai epämiel lyttävyyteen. Perustavat tunteet eivät vaikuta olevan vähäisemmät vähemmän älykkäillä eläimillä. Itse asiassa on mahdollista, että kun älykkyyttä on vähemmän, tunteet palavat jopa kovemmin.

Kognitiivisella tietoisuudella tar koitetaan kykyä havainnoida, sisäis tää ja käsitellä ympäristön antamia ärsykkeitä. Kun eläin ratkoo eteen tulevia käytännön ongelmia älynsä avulla tai vaikkapa kaivaa muistis taan jonkun asian, se operoi tällä tasolla.

Tietoisuuden tutkimus on vielä voimakkaassa muuttumistilassa ja tiedeyhteisön sisälläkin näkemyk  set eläinten tietoisuudesta vaih televat. Yhdessä asiassa kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että tietoi  suuden kehittynein, kolmas taso on itsetietoisuus. Itsetietoisuuden tasolle yltävät eläimet ymmärtävät jollakin tavalla oman erillisyytensä ympäristöstään ja muista yksilöistä. Eläintutkimuksilla on pystyt ty osoittamaan, että eläimillä on kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja. On myös saatu näyttöä siitä, että osa eläimistä on tietoisia omasta olemassaolostaan. Tämä on osoi  tettu peilitestin avulla.

Peilitestillä tutkitaan, tunnistaako eläin itsensä peilikuvastaan eli onko se itsetietoinen. Eläimeen laitetaan maalilla värimerkki sellaiseen paikkaan, joka näkyy sille vain peilin kautta. Tämän jälkeen tutkijat seuraavat, yrittääkö eläin poistaa täplää tai koskettaa sitä. Tällaista reagoimista pidetään todisteena siitä, että eläin tunnistaa itsensä peilistä.

Testin ovat läpäisseet eläin kunnan edustajista ainakin norsut, pullokuonodelfiinit, harakat, valaat ja suurin osa apinoista ja simpans seista. Viimeisimpänä myös puhdis tajakalan (Labroides dimidiatus) on todettu reagoivan kuvaansa peilis sä. Ihmislapset eivät selviä tästä tes tistä ennen 18 kuukauden ikää.

Nykyinen tieteellinen aineisto tukee näkemystä, jonka mukaan hyvinkin erilaisin aivoin varustetut eläimet voivat olla tietoisia, kokea tunnetiloja ja selviytyä vaativista analyyttisistä haasteista.

Aivot ja tunteet

Sosiaalisuus, yhteistyöhalukkuus ja oppimiskyky ovat edistäneet lajien menestymistä evoluutiossa. Jotta eläin kykenisi toimimaan laumassa, sen pitää olla tietoinen itsestään ja teoistaan. Tunteet toimivat yhtenä työkaluna sosiaalisessa kanssakäymisessä ja auttavat käytöksen hallinnassa. Ihmisen kanssa yhdessä elävä koira sisäistää monia ihmiselle ominaisia toimintamalleja. Eläinten sosiaaliset kyvyt tulevat esiin muun muassa pyrkimyksessä vuorovaiku tukseen, kiintymyksenä ja uskollisuutena.

Tunteet ovat ohjanneet eläimiä poispäin vahingollisista asioista, kohti selviytymistä. Tunteet ohjaavat toimintaa myös oppimisen kautta: kun eläin kokee kerran ikäviä tunteita tietyssä yhteydessä, se usein välttää kyseistä tilannetta tai paikkaa myöhemmin. Positiivisiin tunteisiin liittyviin tilanteisiin hakeudutaan uudelleen. Eläimet kokevat positiivisia tunteita esimerkiksi sosiaalisesta toiminnasta, hoivasta, käyttäytymis tarpeiden toteutumisesta, ruuasta, oppimisesta, leikistä ja parittelusta.

Eläimen aivojen rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen antaa valaisevia näkökulmia sen käyttäytymiseen, koska käyttäytyminen lähtee siitä, mitä tuntemuksia eläin missäkin tilanteessa kokee, eli siihen mitä aivoissa tapahtuu.

Aivojen rakenne selittää myös eri eläinlajien välisiä eroja. Esimerkiksi kissan aivoissa kolmiulotteisen tilan hahmottamiseen liittyvät alueet ovat kehittyneempiä kuin koiran, mistä seuraa, että paikkojen tuttuudella tai vieraudella on suurempi merkitys kissalle kuin koiralle. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat koiralla, ja kaikilla laumaeläimillä, kehittyneempiä kuin kissalla, mistä seuraa, että oman perheen jäsenten läsnäololla on suurempi merkitys koiran turvallisuudentunteelle kuin kissan.

On monia asioita, joissa kaikkien nisäkkäiden, myös ihmisen, aivot ovat hyvin samankaltaiset. Ihmisellä ja eläimillä on yhteiset esi-isät, ja ko kemusmaailmamme on näin myös lähtöisin eläinmaailmasta.

Fyysiset tuntemukset, kuten kylläisyys tai kipu ovat kaikilla nisäkkäillä samantapaisia. Kivun kokeminen on yhteistä kaikille selkärankaisille ja joillekin tutkituille selkärangattomille. Kipu on neurologinen kokemus, johon liittyy tunteita. Vahingoittumisen ja kuolemisen välttäminen on evolutiivisesti ratkaisevan tärkeä ominaisuus, ja siksi voimakkaat pelon ja kivun kaltaiset tunteet ovat levinneet varhain ja laajalle eläinkunnassa.

Tunteita (emootioita) on tutkittu lyhyemmän aikaa, mutta niistäkin perustunteet (ilo, suru, aggressio) näyttäisivät olevan koirilla ja muilla nisäkkäillä vastaavat kuin ihmisillä. Pelkoon, helpotukseen jne. liittyvät hermoradat ja niiden toiminnat ai voissa ovat varsin samanlaiset kaikilla nisäkkäillä.

Muut tunteet, kuten huolestuminen tai syyllisyydentunto ovat monimutkaisempia perustunteiden yhdistelmiä. Tässä vaiheessa tullaan alueelle, jossa eläimen ja ihmisen erot alkavat.

Tunteen tiedostaminen mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka eläin viestittää toiselle. Mikä käytös olisi kaikkein paras missäkin tilanteessa: alistua, hyökätä, ottaa kontaktia. Vaikkakin suurin osa tun nepohjaisista reaktioista syntyy ali tajunnassa – ne siis ilmentyvät ajattelematta – me opimme yrittämään ajatella ennen kuin toimimme.

Ajattelu mahdollistaa meille nähdä asioiden syy- ja seuraussuhteita tunteiden saralla. Kyky asettua toisen asemaan, empatia on autta nut ymmärtämään toisia yhä parem min, tehostanut yhteistyötä ja on ilmeisesti ollut myös edellytyksenä kielen kehittymiselle.

Koiran tietoisuus

Yleisin koirien tunteiden väärintul kinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitse  minen syyllisyydeksi tai häpeäksi aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollinen vaaran olemassaolo.

Syyllisyyden tai häpeän tunteminen sen sijaan edellyt täisi kahta asiaa, joita koiralla ei nykytieteen valossa ole: kykyä ajatella omaa toimintaansa toisen näkökulmasta, sekä kehittyneempää ajantajua kuin koiran aivot antavat mahdollisuutta.

On mahdollista, että koiran ja monien muiden nisäkkäiden tietoisuuden taso vaihtelee, ja on korkeimmillaan uusien ongelmatilanteiden ratkaisemisen aikana.

Eläinten älykkyys

Sosiaalisen elämän haasteita pidetään yhtenä älykkyyttä edistävistä tekijöistä, ja monet ryhmissä elävät eläinlajit ovatkin kognitiivisesti päteviä.

Oppiminen on myös eläinkunnan edustajien taito. Oppimisella on monta, vaikeusasteiltaan paljonkin vaihtelevaa tasoa. Ennen alkeellisina pidetyt liskotkin kykenevät oppimaan uutta ja soveltamaan oppimaansa niille täysin uudenlaisiin tilanteisiin. Kaloilta löytyy sosiaalista oppimista eli oppimista toisten esimerkistä.

Muisti on älykkyyden tärkeä osa-alue. Varastomuisti on kertyvää, tarpeen tullen mieleen nostettavaa massaa, kun taas työmuisti tarkoittaa eläimen kapasiteettia pitää tietoa aktiivisessa käytössä ratkaistakseen ongelmia. Etuaivokuoren alueet, jotka vastaavat työmuistista, ovat ihmisellä erityisen kehittyneitä. Vaikuttavan työmuistimme ansioista kykenemme erittäin monimutkaisiin älyllisiin suorituksiin.

Episodinen muisti on kyky ”mitä, missä, milloin” -tyyliseen mielen aikamatkustukseen. Esimerkiksi rotilla ja tietyillä varislinnuilla on tämä kyky. Episodisen muistin olemassaolo lajilla saattaa tarkoittaa, että sen edustajat osaavat myös ennakoida ja pohtia tulevia tapahtumia.

Kädellisiltä, varislinnuilta, norsuilta, rotilta ja sioilta on löytynyt merkkejä mielen teoriasta, joka tarkoittaa kykyä hahmottaa toisenkin yksilön olevan mielellinen toimija. Esimerkiksi siat kykenevät sosiaalisessa tilanteessa laskelmoimaan oletuksia toisten yksilöiden motiiveista ja mahdollisista edesottamuksista. Rottien ja norsujen kohdalla tämä kyky on johtanut myös altruistiseen, empaattiseen käytökseen lajikumppaneita kohtaan.

Leikkiä pidetään kehittyneisyyden ja älykkyyden osoituksena: se on joustavaa, soveltavaa ja tutkivaa touhua. Useat eläinlajit krokotiileista lintuihin, nisäkkäisiin ja mustekaloihin leikkivät.

Lintuja pidettiin kauan yksinkertaisuuden ilmentyminä. Vasta viimeisten parinkymmenen vuoden kuluessa on huomattu niiltä itse asiassa löytyvän lähes kaikki älykkyyden mittareina pidetyt ilmiöt työmuistista mielen teoriaan ja jopa abstraktiin ja numeeriseen ajatteluun saakka. Neurobiologian havainnot vahvistavat, että lintujen aivojen kapasiteetti vastaa keskikokoisten kädellisten aivoja.

Mielihyvä, huolenpito ja sosiaalisuus

Mielihyvää tuottaa niin syöminen, saaliin pyydystäminen ja leikki kuin seksuaalisuus ja jälkeläisten hoivaaminen. Jo ruoan odotus lisää dopamiinin eritystä, ja itse syöminen tuottaa lisää elimistön omia opiaatteja, jotka tuottavat nautinnon tunteen. Jos yksilöllä on vähän tekemistä, ruoan tuottaman mielihyvän merkitys korostuu.

Poikasten ja kumppanin hoivaaminen, sukiminen, nuoleminen ja rapsuttaminen tuottavat onnellisuushormoniksi sanottua oksitosiinia kummassakin osapuolessa ja ylläpitää yhteenkuuluvuutta. Hevosille on lajikumppanien koskettaminen tärkeää. Pikku lapsen tai minkä tahansa muun eläimen parkaisu raastaa normaalin aikuisen ihmisen sydäntä. Myös kaurisemot valpastuvat, kun ne kuulevat minkä tahansa lajiin poikasen hätähuudon, ja pyrkivät löytämään äänen lähteen.

Lähteitä

https://agricolaverkko.fi/review/elainten-maailma-on-erilainen/

http://animalia.fi/2018/08/28/puhdistajakala-lapaisi-elaintenitsetietoisuudesta-kertovan-peilitestin/

https://kesykoira.wordpress.com/koiran-tietoisuus/

https://vegaanihaaste.fi/elainmieli-luonnontieteellisestanakokulmasta