Sopa #3 2014 by Rebecca Svahn

Sopa #3

Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry

I started #Movember last week

Sopa #3

Sisällysluettelo: Pääkirjoitus.......................................................................................3 Puheenjohtajan Sana.....................................................................4 Turkuuuun! Hyvästi Helsinki...............................6 Suomi on paras maa suomalaiselle oluelle..........10 Teiniäiteys.......................................................................................14 Turun yöelämä, where to go?..............................................................18 Sarjakuvia..............................................................................21

Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry TOIMITUS Rebecca Svahn resosv@utu.fi AVUSTAJAT Mari Haapanen, Sanni Soilampi, KarhuaPRKL, Santeri Latvaala, baarimuikkeli -91 ULKOASU JA TAITTO Rebecca Svahn JULKAISUTIEDOT Julkaisija Kompleksi ry, Painopaikka, Painosalama, Julkaisuaika marraskuu 2014, Levikki 15 2

Ympäri mennään yhteen tullaan Turun yliopistolla vietettiin Martti Ahtisaari päivää 13.11.2014. Presidentti oli viettänyt koko päivän Turussa, kierrellen kouluja ja tavaten nuorisoa päättääkseen ansiokkaan päivänsä Educariumin suuressa luentosalissa. Ahtisaaren lisäksi keskusteluun osallistui myös muita panelisteja, kuten lasten ja nuorten erikoislääkäri sekä sosiologian professori. Keskustelu käsitteli sitä, miten lapsista tulee vastuullisia aikuisia. Ennen keskustelun vilkastumista, kertoi Presidentti Ahtisaari omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Hänhän on vanhimmalta koulutukseltaan kansakoulun opettaja ja on toiminut vuosia diplomaattina. Mieleenpainuvaa oli Ahtisaaren muistot ensimmäisestä kerrastaan New Yorkissa perheensä kanssa, ja miten he kaupunkiin sopeutuivat. Isä sai kutsun Amerikkaan. Kutsu oli hänelle houkutteleva Afrikassa diplomatiatyössä vietettyjen vuosien jälkeen. Vaimo kannusti puolisoaan, poika oli valmis muuttamaan. Päätös oli selvä, perhe Ahtisaari muutti New Yorkiin. Perheenjäsenten toisilleen suomasta tuesta ja lämpimistä väleistä huolimatta, ei elämä ollut samanlaista kuin Suomessa. Pojan silmistä huokui ikävä. Poika koki itsensä oudoksi YK -koulussaan ja yksinäiseksi suuressa

Sopa #3

kaupungissa. “Ei se poika kummosta ole tääläkään, päivittäin kuljen näitä samoja pitkiä, ovilla reunustettuja käytäviä ja ja mietin mitä ihmettä nää tääl on!” vastasi isä pojalleen. Presidentti Ahtisaari jatkoi: “olitpa kuinka outo tai yksinäinen tahansa, etsi ne keinot millä päästä sisään järjestelmään”. Koko elämämme on kietoutunut järjestelmien ympärille. Perhe on eräs järjestelmä, johon voi kuulua muun muassa vastuunkantaja tai sopimusten rikkoja. Kaveriporukka on järjestelmä. Ainejärjestö on järjestelmä, samoin kuin luentokurssiin osallistuvat tai G20 -maiden jäsenet. Järjestelmät vaikuttavat monimutkaisilta ja arvaamattomilta. Hetken seurattuamme ja tutkiskeltuamme alamme ymmärtää järjestelmän logiikkaa – pääsemme siihen sisään. Kompleksiset suhteet aukenevat ja saamme päätäntävallan ollakko osana järjestelmää vai sen ulkopuolella. Tärkeintä on tiedostaa järjestelmän olemassaolo ja sen pääpiirteinen logiikka. Tietoinen toimii paremmin.

Rebecca Svahn Päätoimittaja

Sopa #3

Hei Kompleksilaiset!

¿Qué Tal? Kompleksille kuuluu hyvää, vaikka tämä syksy on ollut melko tavalla poikkeuksellinen aiemmista syksyistä, ja aiheuttanut ainakin allekirjoittaneessa pientä hermostuneisuutta. Mikä siis oli tänä syksynä toisin? Sosiaalitieteiden fuksien ensimmäisen erän saapuminen. Tämä ja yhteisten fuksiviikkojen järjestäminen Sklubin kanssa nosti syksyn mittaan esille tilanteita, joihin ennalta valmistautuminen osoittautui hankalaksi. Fukseilta saamaamme palautteen perusteella fuksiviikot ovat kokonaisuudessaan onnistuneet kohtuullisen hyvin, tosin joitakin ainejärjestömme toiminnalle haitallisia asioita tuli esille, kuten ainejärjestöjen aseman epä4

selvyys. Suurimpia huoliamme oli tietysti ainejärjestömme toiminnan epävakaantuminen ja epäonnistuminen fuksien yhteisöön liittämisessä. Tämän hetken tilannetta voisi kuvailla ei niin katastrofaaliseksi, mitä keväällä pelkäsimme. Tästäkään emme voi silti olla vielä täysin varmoja: tulevat tapahtumat ja marraskuussa 25. päivä järjestettävä syyskokous tulevat todennäköisesti kertomaan meille totuuden. Näiltä osin todettakoon, että ensi vuonna olemme jo paljon viisaampia. Syksy on hurahtanut aika haipakkaa, ja monenmoista aktiivinen järjestömme on jälleen ehtinyt tehdä, niin tapahtumien kuin koulutuspolitiikan saralla. Parasta

Sopa #3 on silti vasta edessä, sillä pikkujoulukausi on jälleen käsillämme ja samalla Joulumursun vierailu mitä odotetuin. Kaikki siis joukolla juhlimaan marraskuun 28. päivä! Koska elelemme jo melko pitkällä syksyä, on ajatukset jo siirtyneet ensi vuoteen ja ennen kaikkea Kompleksin toiminnan jatkuvuu-

teen. Kuten jo mainittua, syyskokous tullaan järjestämään marraskuun loppupuolella. Itselläni on vahva luottamus siihen, että joukostamme löytyy kompleksilaisia, uusia tai vanhoja, joista saamme ensi vuodeksi koottua jälleen mitä mainioimman hallituksen.

Tsemppiä kaikille loppusyksyn opintoihin! Älkäätte vaipuko kaamoksen syövereihin. Sydämellä, Mari Haapanen

Sopa #3

TURKUUUUN,

Hyvästi Helsinki!

On se joka kerta yhtä jännä. Uusi paikka, uudet ihmiset, uusi alku. Yliopistoon opiskelemaan pääseminen tarkoittaa monelle fuksille uuteen kaupunkiin muuttamista. Asettuuko kaupunkiin, iskeekö koti-ikävä? Survon loput vaatteeni sinikeltaisiin banaanilaatikoihin. Vanha huoneeni ammottaa tyhjyyttään. Istuudumme muuttoautoon määränpäänä uusi opiskelukaupunkini. Kuva vanhasta kotikaupungistani pienenee auton takaikkunassa. Hyvästi Helsinki! Musiikki pauhaa auton kaiuttimista ja päästän ajatukseni valloilleen. Koko elämäni, lukuunottamatta rakasta perhettäni, ystäviäni ja harrastuksiani, on 6

matkalla uuteen kotiin. Irtaudun vanhasta kaavamaisesta elämästäni. Otan askeleen kohti suurta tuntematonta, kohti uutta kaupunkia, uutta opiskelupaikkaa ja uusia ihmisiä. Se on tähänastisen elämäni jännittävin askel. Jännittävin hyvässä ja pahassa. Illalla kyyhötän uudella sohvallani. Se ei tunnu vielä kodikkaalta. Kuuntelen ääniä. Laskeskelen ikkunaruutuja, ja toivon sen

Sopa #3 tuovan onnea tuleville vuosille. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin pidättelystä huolimatta. Yksinäisyys painaa hartiani lysyyn. Miksi olen jättänyt kotoisan elämäni, ja astunut uusiin suuriin saappaisiin? Päätös uudesta opiskelukaupungista tuntui valintavaiheessa mahtavalta. Se toisi mukanaan seikkailun tuoksut. Huomisaamuna edessäni on ensimmäinen päivä yliopistoopiskelijana. Kukaan ei tunne minua. En voi päivän jälkeen kertoa uusista kokemuksistani tai purkaa innostustani läheisilleni kotona, kun asun yksin. Olen yksin itseni kanssa. Yksin minä tiedän kuka olen. Ainakin luulen niin.

Kaunis aamuaurinko sarastaa pimennysverhojen reunojen lomasta. Valmistaudun päivään hartaasti, ja puen kasvoilleni leveän hymyn. Ensimmäisen päivän aikana se ei hyydy. Se ei hyydy montaa kertaa ensimmäisten viikkojen, ensimmäisten kuukausien aikana. Ilmapiiri yliopistolla on lämmin, ihmiset ovat ystävällisiä. Oman identiteetin löytäminen uudessa ympäristössä ei olekaan odotetun haasteellista. Toiminnantäyteiset päivät toivottavat meidät uudet fuksit tervetulleiksi. Akateeminen vapaus saa käsitteenä täysin uuden merkityksen. Opiskeluun pääsee nopeasti

Sopa #3 sisälle. Pitkälti opiskelijaympyröissä pyörivä elämä Turussa on alkanut maistua paremmalta kuin hyvältä, vaikka vanhaan kotikaupunkiin palaaminen on muodostunut jo melkein viikottaiseksi rutiiniksi. Uuden ja vanhan elämän yhteensovittaminen onkin helppoa Onnibussin naurettavan halpojen lippujen ansiosta.

Viimeisten kuukausien seikkailut ovat olleet mieleenpainuvia ja antoisia. Kiitos tuutoreiden ja uusien opiskelukavereiden! Kiitos Turku! Kuulemiin.

Sanni Soilampi

Sopa #3

SUOMI ON PARAS MAA SUOMALAISELLE OLUELLE Tällä kertaa olutseura piti erikoisillan ja kokeili meille kaikille tuttuja suomalaisia klassikoita. Nuo reppulämpimät pullot ja tölkit ovat olleet osa suomalaista kulttuuria jo keskioluen vapauttamisesta lähtien. Vanhan kansanviisauden mukaan niiden maku paranee määrän kasvaessa. Lisäksi kuten kahvia, niitä opetellaan juomaan. Pitkään ja hartaasti käy oppijan tie. Kukapa ei muistaisi sitä tunnetta kun ensi kerran maistoi sitä vaivalla vanhempien jääkaapista varastettua tölkkiä pirteässä pakkasyössä, ja se oksentaminen O tempora, o mores (Petronella tää on sulle). Suomalainen olut on myös tieteellisesti todistettu olevan parhaimmistoa. Panimoliitton ”tutkimus1” kertookin suomalaisten miesten pitävän suomalaista olutta parhaimpana ruokajuomana, pahimpana kilpailijana tulee perässä maito ja vesi. Kovassa sarjassa siis taistellaan. Tällä kertaa olutseura toteutti kokouksensa poikkeuksellisesti sokkotestinä. Näin arvostelimme myös olutseuran raadin, jonka osumatarkkuus jäi hyvinkin alhaiseksi. Kunniamaininnan saa kuitenkin Kompleksin arvoisa puheenjohtaja, joka näytti että johtoon ei astuta ilman oikeita, työelämässäkin relevantteja, taitoja. Valitettavasti sokkotesti ei mahdollistanut kuuluisaa etikettivertailua. Yleisesti voi kuitenkin sanoa oluiden etiketin suosivan raakaan ilmaisuun pyrkivää ”art brut” linjaa.

Sopa #3 1. Lapin Kulta Olut täytti mainoslauseessaan lupaamansa Lapin purojen maun varsin mallikkaasti, mausta tuli mieleen lähinnä oudon sivumaun omaava vesi. Laimean maun vuoksi olutta suositellaan nautittavaksi varsinkin yökerhoissa, erityismaininnan sai etenkin kulttuuriravintola Forte. Tahmainen tanssilattia ja ”What is Love” kuvailee oluen makua liiankin hyvin. Oluen kanssa sopii mm. tupakka, nuuska ja Samuli Edelmanin tuotanto. 2. Kukko Tämä postmoderni versio Lapin kullasta ei miellyttänyt raatia. Makua ei oluesta saatu millään irti, ainoastaan keltaista keltaisempi väri oli huomion ar-

voista. Kukko onkin hyvin lähellä Vihreää kaupunginvaltuutettua, voihan sitä kannattaa mutta hei oikeesti... Olut sopiikin varsinkin aloittelevalle oluen ystävälle, vähäistä humalointia pidettiin jopa voimaannuttavana. Suositellaan Mikko Leppilammen seurassa. 3. Koff Yllätys yllätys voittaja ei ollutkaan Karhu. Koffista pidettiin, koska arvoisan raadin kommentteihin kuului mm. ”Tää on hyvää, tää on Karhua” ,”Parasta koska on Karhua”, ”Karhun voima”. Oluen humaloinnista pidettiin ja olutta kuvailtiin rehvakkaaksi, luonteikkaaksi ja täyteläiseksi. Oluessa on myös hievahdus katkeruutta, joka siirsikin keskustelun opintotukeen. Tätä ”oikeiden baarien olutta” suositellaan nautittavaksi erityisesti Tinatuopissa tai Heikki Luoman maalaiskomedioiden sivussa.

4. Olvi Olvi joutui kisassa sille säälittävälle toiselle sijalle. Olvi on 11

Sopa #3

raadin mukaan pehmeä kesäkaveri joka ei räjäytä. Oluessa nähtiin olevan myös vähän päänsärkyisyyttä. Olutta suositellaan varsinkin päiväkänneihin. Oikeuksiin se pääsee myös isän seurassa saunaoluena nautittuna. Enempää en viitsi tästä ikuisesta numero kakkosesta kertoa.

raadista luuli sen olevan KUKKOA. Olutta kuvattiin myös kuivaksi ja pahaksi: ”YÖK”. Toisaalta Karhun viinaista ja maltaista makua kehuttiin. Erityisesti tumma väritys sai kehuja. Karhua suositellaan Vareksen jatko-osien, J.Karjalaisen ja isän kanssa. Myös seksistiset ja rasistiset ”Raksatarinat” sopii oluen rinnalle täydellisesti.

5. Karhu

Voih kuka olisi uskonut ennakkosuosikin päätyvän miltei viimeiseksi. Pahimman kolauksen Karhu saa siitä että iso osa

6. Karjala Karjala sai erityismaininnan hanaoluena. Karjalaa kuvaillaankin

Sopa #3 baari-illan ystäväksi ja loistavaksi valinnaksi suunnitellessa sitä kuudetta tuoppia. Oluessa nähdään myös olevan mukana lämmintä sosiaalidemokratiaa (Lipposen lama-ajan politiikka), ja sen rinnalle suositellaan erityisesti Komisario Palmu elokuvia. Viimeinen olut summaa koko illan annin, ”nyt pissalle ja baariin”. Suomalainen bulkkiolut, yksit-

täiseksi makuelämykseksi siitä ei ole, mutta seurusteluun se sopii kuin vesi tai maito.

Esimerkki Panimoliiton pettämättömästä logiikasta ja kompetenssista1 ”Oluen päivittäinen kulutus, noin neljä juomaa (40g) miehillä ja kaksi (20g) naisilla vähentää ennenaikaisia kuolemantapauksia jopa 18

prosentilla verrattuna ihmisiin, jotka käyttävät sitä runsaasti”.

KarhuaPRKL 13

Sopa #3

s y e t i ä i Tein <3

Luovuttuani elämästä tarpeet-

<3 lakoaa tämän tästä. Luonnollinen kuolema on siellä seuduin haave, josta voivat uneksia vain kuolemaan aivan liian nuoret.

tomana toistakymmentä vuotta sitten pääasiallinen tietolähteeni muista ihmisistä on ollut Salatut elämät. Olen kokenut tämän Mutta nyt siellä tahkotaan taas mielekkääksi ja autenttiseksi käännettä, jollainen vituttaa tavaksi tutustua normaalien minua aina: teiniraskaus. Se on ihmisten arkeen. Kai näiden traagista, tarpeetonta ja jokseenjuonenkäänteiden on pakko kin tylsää, koska ensiksikään en tositapahtumiin perustua: niin ole teinityttö ja toiseksi vaikka luovaa käsikirjoittajaa ei ole, olisin, luultavasti minulla olisi vaiettäkö hän todella mielikuvitukkeuksia löytää samastumispintaa sellaan ja innovaatiokyvyllään abortin kanssa aivan tosissaan olisi jumahtanut Salkkareita jahkailevaan lukiolaiseen. Hykirjoittamaan. Sellaisen lahjakkuvänen aika, tee se! Ei käsikirjoituden paikka on jossain muualla. tajillasi kuitenkaan ole rahkeita Kun ei ole, ainoaksi realistiseksi kehittää hahmoasi yhtään sen vaihtoehdoksi jää, että jossakin päin Ullanlinnaa todella ¶¶ on pahamaineinen kerJos ei seitsemän kondomia päällekkäin rostalo, jonka edustalla ammuskellaan, lähikuptunnu hyvältä, mieti tuntuuko seitpila räjähtää ja ihmisiä semän lasta päällekkäin 14

¶¶

Sopa #3 pidemmälle. Luultavasti saat keskenmenon joka tapauksessa, tai vaihtoehtoisesti lähdet jonnekin hevon helvettiin eikä edes äitisi oikein jaksa kaivata. Tästä syntyykin perinpohjainen ongelma: toisaalta abortti on murha ja jokainen elämä ihme ja lahja, toisaalta ei ole sen pidemmälle mietitty, millainen ihme ja lahja on vastentahtoisesti liian nuorena elämää synnyttävän poloisraukan oma elämä siitä eteenpäin. Spoiler alert: no se on aika surkea. Sitä joutuu miettimään hyvin perinpohjaisia kysymyksiä, joihin aivojen etuotsalohko ei ole vielä oikein kasvanut miettimään vastauksia. Samaan aikaan ikätoverit löytävät nihilismin ja mehustelevat keskivertoa paremmassa älykkyydessään uiskennellen, kuinka synnyttämiselle pitäisi

laatia samanlainen ajokortti kuin vähän kaikelle muullekin tässä maassa. Toki tällainen menee helposti läpi. Kannattaa vedota pienimpiin yhteisiin nimittäjiin, jos haluaa vaikuttaa pätevältä. Timo Soini päätti opiskella kansanopistossa kansan kieltä, kunnes hallitsi sen jo lähes sujuvasti, jytkäytti eeppisen vaalivoiton ja nauroi koko matkan bunkkeriin. Hyvä niin. Teiniäitiongelman lopulliseen ratkaisuun löytyy muitakin keinoja. Seksuaalikasvatus ei kenties oikein ole järkevä vastaus, koska sitä jo ainakin Suomessa on aika riittävästi. Kenties tätä voitaisiin kehittää päihdevalistuksen hyväksi koetun mallin suuntaan. Tarkoitus pyhittää useimmiten keinot, joten jos vaikka valehdeltaisiin ihan kunnolla päin

Sopa #3 naamaa: seitsemälläkymmenellä prosentilla väestöstä on jo syntyessään HIV, joten minkä riskin sinä ottaisit, amisviiksi? Jos ei seitsemän kondomia päällekkäin tunnu hyvältä, mieti tuntuuko seitsemän lasta päällekkäin, AIDS, kuppa, tippuri ja mitä näitä nyt on. Lisäksi kukaan ei ota töihin, jos on sattunut kerrankin erehtymään ehkäisyttä panemaan. Ei koskaan. Ikuinen idioottirekisteri siinä. Elämä pilalla. Just say no. Miksei mainostettaisi myös pidättäytymisen iloja. Eihän yllätysraskauksia tässä maailmassa ole sattunut ennestään kuin yksi, ja siitäkin on yli kaksituhatta vuotta. Kyllä se tosirakkaus odottaa, ei seksiä ennen asuntolainaa! 16

Mutta mikäli nyt kuitenkin nykypäivänä näitä teini- tai muita epäpäteviä raskaantumisia sattuu muuallakin kuin Ullanlinnassa, eikä adoptiokaan oikein onnistu, kun luomutietoiset cityeugenistit keksivät vertailla omia ja adoptioon päätyvien geenejä, kenties näppärintä olisi syytää yhteiskunnan puolesta valtaisat määrät rahaa, aikaa ja vaivaa, koska mikään kuviteltavissa ja keskimääräisen sosiaalityöntekijän käsivoimin kannettavissa oleva rahasumma tuskin olisi riittävästi, mikäli tämän rahan kantamattomuuden kerrannaisvaikutuksia alettaisiin laskea. Toisaalta harvoin aletaan, koska odottelu on tylsää eikä kukaan ymmärrä numeroista, saatika sitten rahasta, yhtään mitään. Siksi on pätevintä penätä vastuuta tai vaikka kehitellä lukion filosofian ykköskurssista voimaantuneen mielen löytämiä helppoja ratkaisuja vielä helpompiin, mutta vaikeaksi väännettyihin ongelmiin.

Ervasti alaltaan

Sopa #3

Turun yöelämä ? o g here to

Suuntasimme Apolloon. Poikkeu-

ksena kaikkiin Turun baareihin, Apollon ikäraja on 22 vuotta. Apolloon ja sen yhteydessä olevaan Soittojuomala Armakseen on ilmainen sisäänpääsy tiettyinä aikoina - perjantaisin ja lauantaisin heti baarin auettua kello kymmeneltä tunnin ajan (huom. Armas aukeaa jo klo 20 ja sisään ilmaiseksi klo 23 saakka). Yhdellä sisäänpääsymaksulla saa käyttöönsä sekä Apollon että Armaksen palvelut - saat siis valita, millaisen musiikin tahtiin peppuasi heilutat tai vaihtoehtoisesti istut juoden itseäsi entistä mukavammaksi

(huom. tarkoitus ei ole painostaa ketään juomaan). Armaksessa voit laulaa karaokea ja kuunnella suomipoppia. Apollon puolella taas on (lähes) joka viikonloppu jokin livebändi usein suosikkicovereita soittaen, ja välissä soitetaan valtavirran radiokanavilta tuttua hittimusiikkia. Kokonaisuudessa Apollo & Armas ovat kahdessa kerroksessa, ja reittejä kerrosten välillä on useita. Portaikkoja on monta - älä siis sovi treffejä “portaiden alapäähän”. Ensikertalaiselle portaikot saattavat olla hämääviä, mutta “uuden” portaikon löytäessään voi tuntea olevansa Liisa Ihmemaassa miet-

Apollo & Armas

Sopa #3

tien “mihin ihanaan ihmeeseen nämä vievät?!”. Minä ja kaksi ystävääni kiertelimme lahjakkaasti ympäri baaria joka puolella. Ruuhkaisinta Halloween-lauantaina oli ehdottomasti yläkerrassa, jossa tanssilattia oli täynnä, livemusiikki soi ja baaritiskille sai raivata tiensä hitaasti mutta varmasti. Kiitos 22-v ikärajan, ihmiset baarissa osasivat käyttäytyä. En nyt todellakaan halua olla ikärasisti, mutta kyllähän sen huomaa. En nähnyt ketään oksentamassa nurkassa, en rähinää narikassa enkä etuilua baaritiskillä. Ihmiset käyttäytyivät hyvin, tai niin hyvin kuin humalaiset ihmiset yleensä. En ole ikärasisti, enkä myöskään mikään

muu syrjäyttävä halua olla - en siis voi sanoa, että muualla ihmiset poikkeuksetta oksentaisivat, mutta tällaisen huomion onnistuin tekemään, ymmärrättehän pointin pliis? Ihmiset olivat pukeutuneet tyylikkäästi ja olivat samantyylisiä keskenään. Poikkeukset vahvistivat säännön. Baaritiskejä on kolme (tai niin monta minä löysin). Me olimme Apollossa Halloween-viikonloppuna, ja täytyy kyllä antaa henkilökunnalle pisteet maskeerauksesta. Vaikka baarimikot näyttivät Halloween-lookissaan pelottavilta, eivät he onnistuneet pelottelemaan ihmisiä pois baaritiskiltä. Baari oli aivan täynnä, ja jonoa riitti ulkopuolel-

Sopa #3 la. Jonoa Apolloon ja Armakseen Kiitokset Apollolle ja Armakon lähes aina, mutta varmasti selle, sekä ravintolapäällikölle Halloween-viikonloppu edesaut- yhteistyöstä. Nettisivuilta nighttoi baarin todella täynnä olemista. Ehdoton plussa ¶¶ olivat suuret vessatilat. Kiitos toimittajan statuksen, pääsimme Hädälle pääsi, ja paperin tutustumaan myös VIP-puoleen ollessa loppu; noh, hätä keinot keksii. Vaikka vessaan ¶¶ pääsi, oli kuivaaminen aika vaikeaa paperipulan vuoksi sekä vessassa että käsiä pestäessä. Nämä nyt kuitenkin club.fi löytyvät esiintyjät ja muut on näitä - missäpä baarissa vessat olennaiset tiedot. ovat täydelliset läpi koko illan? Vastaus; ei missään. Mä suosittelen. Mä tykkäsin. Kiitos toimittajan statuksen, pääsimme tutustumaan myös VIP-puoleen. Harvemmassa Turun baarissa on VIP-puolta, mutta Apollon VIP-puoli on kehun arvoinen. Oma baaritiski sekä tanssilattia, lisäksi paljon istumatilaa sohvaryhmissä. Lisäksi, jos haluaa saada tunnelmaa mitä toisella puolella tapahtuu, näkee livebändin esiintymisen televisiosta. VIP-puolelle voi pyytää sisäänpääsyä jos on joku merkittävä henkilö - kuten päivänsankari (tai tärkeän lehden toimittaja). Myös tapahtumien jatkoilu, esimerkiksi vuosijuhlien jatkot, ovat Apollossa mahdollisia. 20

Terkuin, baarimuikkeli -91

Sopa #3

Han ja Tu by Santeri Latvaala seuraa facebookissa, Han ja Tu Kaksi reipasta fisua

Sopa #3

I SAID A HIP HOP HIPPIE TO THE HIPPIE THE HIP HIP A HOP, AND YOU DON’T STOP, A ROCK IT TO THE BANG BANG BOOGIE, SAY, UP JUMP THE BOOGIE TO THE RYTHM OF THE BOOGIE, THE BEAT

Sopa #3

Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry

Seuraa facebook: Kompleksi-ry blogspot: Kompleksi-ry