Kulttuuri- ja hallintokeskus

Alvar Aalto Rovaniemell채

Kulttuuri- ja hallintokeskus

Alvar Aalto Rovaniemellä Alvar Aallon ura osuu aikaan, jolloin maailma

mukaan. Suomen Arkkitehtiliiton jälleenraken-

ensimmäinen vuonna 1972 ja toinen 1975. Lap-

eli voimakasta murroskautta. Ensimmäinen

nustoimistossa hän johti vuosina 1945-1946

pia-talosta tuli kulttuurin monitoimitila, jossa

maailmansota oli takanapäin, ja jälleenraken-

Rovaniemen asemakaavan uudistustyötä. Näin

pääpaino on teatteri- ja kongressitoiminnassa.

taminen kiihkeää.

syntyi kuuluisa “Poronsarvi - asemakaava”.

Rovaniemen kaupungintalon valmistuminen

Uusi aika etsi uusia muotoja. Arkkitehtuuris-

Kun Lappiin tehtiin aluesuunnitelma 1950-

vuonna 1988, 12 vuotta Alvar Aallon kuoleman

sa funktionalismi tähtäsi pelkistettyyn tarkoi-

luvulla, oli Alvar Aallolla toimisto Rovanie-

jälkeen, viimeisteli Rovaniemen hallinto- ja

tuksenmukaisuuteen. Asunnot menettivät yk-

mellä. Tuolloin oli etusijalla nopea asuntojen

kulttuurikeskuksen.

sillöllisyytensä. Standardista tuli rakentamisen

rakentaminen evakosta palanneille lappilaisil-

Kulttuuri- ja hallintokeskuksen arkkitehtuuri

perusta. Julkisten rakennusten kohdalla suun-

le. Vasta 1960-luvulla oli julkisten rakennusten

liittää Rovaniemen kiinteästi Euroopan yhte-

taus oli samankaltainen. Turhat koristelut

vuoro.

yteen. Keskuksen monet ratkaisut ovat tuttuja

jätettiin pois. Jokaisen yksityiskohdankin tuli

Oli luonnollista, että Rovaniemen kulttuuri-

Aallon muista töistä, joita voi ihailla eri puolilla

palvella tehokkuutta. Suomi eli samaa murros-

ja hallintokeskuksen suunnittelu annettiin

maailmaa. Kansainvälisen ilmaisun läpi nousee

ta ja kurkotti Eurooppaan. Tuskin olimme

Alvar Aallolle, aikansa tunnetuimmalle arkki-

kansallisia, paikallisia piirteitä, jotka sitovat

selviytyneet ensimmäisestä maailmansodasta,

tehdille ja Rovaniemen asemakaavan luojalle.

rakennukset Rovaniemelle, Lapin pääkaupun-

kun jo toinen vyöryi yli. Rauhan tultua ryh-

Jo 1950-luvulla Aalto oli tehnyt suunnitelmia

kiin.

dyttiin arvioimaan tuhoja. Edessä oli mittava

alueen varaamiseksi kulttuuri- ja hallintokes-

jälleenrakennustyö.

kukselle. Nyt hän pääsi käsiksi aiheeseen.

Alvar Aalto oli yksi niistä suomalaisista ark-

Aallolla oli selkeä käsitys julkisten rakennusten

kitehdeistä, jotka ottivat Euroopan haasteet

asemasta ja miten ne parhaiten palvelevat

vastaan. Muiden tavoin hän omaksui funktio-

yhteiskunnan tarpeita. Rovaniemi sai suunni-

nalismin, mutta ei tyytynyt valmiisiin ajatus-

telman, jossa Aallon filosofia kiteytyi harmoni-

kaavoihin. Hän kiinnitti huomiota luonnon

seksi kokonaisuudeksi.

suomiin mahdollisuuksiin ja rajoituksiin sekä

Kulttuuri- ja hallintokeskus, jonka muodos-

huomioi ihmisten erilaiset tarpeet. Hän ajatteli

tavat Lappia-talo, kirjastotalo ja kaupungintalo,

tilaa uudella tavalla, ja loi joustavan standardin

edustaa Aallon näkemystä julkisten rakennus-

käsitteen.

ten roolista yhteiskunnan sosiaalisina keskuk-

Toinen maailmansota päättyi Lapissa lähes

sina.

täydelliseen tuhoon. Rovaniemellä oli edessä

Rakennusten toteuttamisjärjestys oli luonteva.

valtava jälleenrakennusurakka, johon jo maa-

Ensimmäisenä rakennettiiin kirjasto vuonna

ilman maineeseen yltänyt Alvar Aalto joutui

1965. Lappia-talo valmistui kahdessa osassa,

Alvar Aalto s. 1898, k.1976 - Ylioppilas vuonna 1916 - Arkkitehti vuonna 1921 - Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja 1943-1958 - Professori Massachusetts Institute Of Tecnology (USA) 1946-1948 - Suomen Akatemian jäsen 1955-1968 - Suomen Akatemian esimies 1963-1968 - Arkkitehtitoimisto Jyväskylässä, Turussa ja Helsingissä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia on eri puolilla maailmaa: Tanskassa, Pohjois-Jyllannin taidemuseo, Aalborgissa, Saksassa, Wolfsburgin kulttuurikeskus ja Essenin teatteritalo, USA:ssa Mount Angel Benedictine Collegen kirjasto Oregonissa.

Suomessa Aallon käsialaa voidaan seurata Rovaniemen kulttuuri- ja halllintokeskuksen lisäksi etelästä pohjoiseen lännestä itään: Paimion parantola, Vuoksenniskan kirkko, Helsingin kulttuuritalo, Finlandia-talo, Alajärven julkiset rakennukset, Seinäjoen Aalto-keskus, Jyväskylän kaupunkikeskus. Täydellinen luettelo on pitkä ja vaikuttava. Julkisten rakennusten lisäksi Aalto suunnitteli asuintaloja, kerrostaloalueita, teollisuuslaitoksia ja kokonaisia yhdyskuntia, myös Rovaniemelle.

Aallon pehmeälinjainen taivutettu koivu sai huomiota maailmalla huonekaluina. Hänen käytännölliset pikkutuolinsa ovat maailmankuuluja. Samoin tarjoiluvaunut ja nojatuolit.

Pelkistettyä linjaa edustavat myös Aallon suunnittelemat lasituotteet, jotka ovat edelleen tuotannossa. Alvar Aalto ilmaisi itseään myös taidemaalarina ja kuvanveistäjänä.

Kirjasto 1965 Kerrosala 2 515 m2 Tilavuus 13 000m3 Kulttuuri- ja hallintokeskuksen ensimmäisenä vaiheena toteutettiin Rovaniemen kirjastotalo, joka valmistui 1965. Kaupunginkirjasto toimii myös Lapin maakuntakirjastona.

Kirjaston Lappi-osastolla on Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisosia, Murmanskin aluetta sekä arktisia alueita ja Grönlantia käsittelevää kirjallisuutta. Nykyisellään osastolla on merkittävin olemassa oleva Pohjoiskalotti kokoelma.

Lainausosasto on toiminnallisesti ja arkkitehtoonisesti kirjaston keskeisin tila. Osastoon on sijoitettu aikuisten, lasten ja nuorten lainattava kirjallisuus. Kirjastotalossa sijaitsevat myös lehtisali, musiikkiosasto, satuhuone, näyttelysali sekä opinto-osasto.

Viuhkamainen katto, kirjastosalin eritasoratkaisu ja valaistuksen epäsuora kohdistaminen ovat toistuvia elementtejä Aallon arkkitehtuurissa.

Lappia-talo 1972 Ja 1975 Kerrosala 8 500 m2 Tilavuus 48 800 m3 Lappia-talo on suunniteltu monitoimitilaksi.

Rovaniemen Teatterin/Lapin Alueteatterin lisäksi siellä toimii Lapin musiikkiopisto. Lappia-talon suojissa on myös Lapin alueradion toimitilat.

Talo valmistui kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen vuonna 1972 ja toinen vuonna 1975.

Lappia-talon suunnittelussa on otettu huomioon myös kokous- ja kongressikäyttö. Pääsalissa on istumapaikkoja 427 ja kongressisalissa 154. Salit voi tarvittaessa yhdistää. Lisäksi Lappia-talossa on musiikkisali sekä pieniä kokoustiloja. Rakennus on varustettu korkeatasoisella kokouslaitteistolla.

Lappia-talon erikoisuus on katon loivapiirteinen tunturimuoto. Se kytkeytyy luontevasti Aallon pyrkimykseen pehmentää rakennusten muotoja ja mukauttaa ne ympäristöönsä.

Kaupungintalo 1988 Kerrosala 13 000 m2 Tilavuus 46 200 m3 Kaupungintalon valmistuttua vuonna 1988 oli Aallon 1960-luvulla laatima suunnitelma Rovaniemen kulttuuri-hallintokeskukseksi toteutunut.

Rovaniemen kaupungintalon suunnitelmat viimeisteli Alvar Aalto & Co, suunnittelujohtajana arkkitehti Elissa Aalto. Kaupungintalon suunnittelussa huomioitiin Aallon laatima suunnitelma, joskin siihen jouduttiin tekemään muutamia muutoksia, sillä alkuperäinen suunnitelma oli jo 20 vuoden takaa.

Kaupungintalossa on 200 työhuonetta ja 17 neuvottelutilaa. Valtuustosalissa on 80 paikkaa, 143-paikkainen yleisölehteri sekä tilat virkamiehille ja lehdistölle. Suunnittelun lähtökohtana on Alvar Aallon perusajattelun mukaan ihmisen tarpeet, niin talossa työskentelevänä kuin siellä asioivanakin.

Kaupungintalon ja muiden kulttuuri- ja hallintokeskuksen rakennusten sisustuksessa on valkoisten seinäpintojen vastapainona käytetty luonnonväristä puuta.

Korkalorinteen asuntoalue Tapiola1958 - 1961 Korkalorinteen asuinalueen rovaniemeläiset tuntevat paremmin nimellä Tapiola. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1958. Alueelle valmistui kaksi kerrostaloa: (Rakovalkea v. 1959, Poroelo v. 1960) ja kolme rivitaloa (Korkalo v. 1958, Lapinjänkä ja Karpalo v. 1961) sekä myymäläkeskus ja lämpökeskus v. 1959.

Puutarhamainen kaupunginosa sai nykyisen muotonsa, kun alueelle rakennettiin uuden suunnitelman mukaisesti vielä yksi rivitalo v. 1989.

Alvar Aalto piirsi Rovaniemen keskustaan Ahon liikemiessuvulle kolme asuin- ja liiketaloa, joista Koskikatu 18 valmistui v. 1959, Koskikatu 20 v. 1962 ja Jaakonkatu 3 v. 1963.

Aalto suunnitteli Antti Aholle myös yksityistalon, Maison Ahon, joka valmistui v. 1965.

Rovaniemi Hallituskatu 7 96100 Rovaniemi www.rovaniemi.fi

Rovaniemen kaupungin viestintäyksikkÜ 2007