Henkilö: Annimari Korte

Uusiaika

KUKA? Annimari Korte, 32, 100 metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen haltija ja Suomen mestari. Asuu yksin Helsingissä. JUURI NYT Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen (Tammi) ilmestyy keväällä. Kirja on tulossa myyntiin K-Citymarketeihin.

Jos Tokion olympialaiset järjestetään tänä vuonna, siellä nähdään nainen, jonka ei enää koskaan pitänyt kilpailla. Annimari Korte nousi aitajuoksun huipulle yli kolmekymppisenä, vuosien sairastelun jälkeen.

TEKSTI JENNI KLEEMOLA KUVAT EERO KOKKO

Mitä täällä tapahtuu! Ylen urheiluselostaja mylvii mikrofoniin.

Annimari Korte hengittää vielä kiivaasti juuri päättyneen juoksun jälkeen. Katse on kiinnittynyt jonnekin, ehkä tulostauluun. 12,72 pysähtyvät kellot, katsokaa tuota aikaa! Uusi Suomen ennätys!

Korte peittää kasvonsa käsillään. Onko hän purskahtamassa nauruun vai itkuun? Ennätysjuoksu heinäkuussa 2019 on Annimarin rakkain muisto hänen aitajuoksijan urallaan. – Suomen ennätys ylitti kaikki unelmani. En ollut ikinä tavoitellut sitä tai edes haaveillut siitä.

Viikkoa ennen ennätysjuoksua Annimari oli ymmärtänyt, että hän voisi ehkä pystyä siihen. Kolme vuotta aikaisemmin hän ei pystynyt edes juoksemaan.

Kun vedenkin nieleminen sattui

Kun Annimari oli 14-vuotias, hän juoksi hallissa ikäistensä Suomen ennätyksen 60 metrin aidoissa. Silloin välähti: tätä hän haluaa tehdä! – Aitajuoksu oli ensimmäinen asia, jossa olin hyvä.

Mutta jo parin kuukauden kuluttua iskivät ensimmäiset selkäkivut. Siitä lähtien Annimarin urheilu-uraa ja elämää ovat leimanneet loukkaantumiset ja pitkiä selvittelyjä vaatineet sairastelut – tosin niiden lomassa myös hyvät tulokset urheilukentillä.

Parikymppisenä selkäkipu oli niin kova, ettei Annimari pystynyt pahemmin seisomaan tai istumaan, saati treenaamaan. Eräs lääkäri poltti hänen selkärangastaan hermoja fasettinivelien ympäriltä. Annimari pystyi taas juoksemaan.

Seuraavat pahat vaivat alkoivat muutaman vuoden kuluttua. Annimarin rintalastaan sattui niin, että hengittäminenkin teki kipeää. Hänellä alkoi myös olla vaikeuksia niellä.

Kilparadat jäivät. Vuodet täyttyivät tutkimuksista, kunnes eräs lääkäri kertoi rintakipujen syyn. Annimarilla oli Tietzen oireyhtymä, tulehdus kylkirustoissa. – Se aiheuttaa samanlaista kipua kuin sydänkohtaus, Annimari kertoo.

Kortisonipistokset auttoivat rintakipuun, mutta nieleminen kävi vaikeammaksi. Pelkän veden saaminen alas oli

tuskaa. Samaan aikaan ruoka-aineallergiat pahenivat. Lopul- – Ajattelin, että nyt minulla on vuosi lisää aikaa kehittyä ja ta joulukuussa 2014 Annimari sai diagnoosin: eosinofiilinen juosta paremmin. ruokatorven tulehdus, joka johtui allergioista. Selvisi, että Vuoden 2020 tahti olikin kova. Annimari juoksi Suomen Annimari oli allerginen lähes kaikelle, mitä ihmiset tapaavat mestariksi ja alitti olympiarajan kauden aikana vielä seitsesyödä: viljoille, maidolle, munille, suurimmalle osalle hedel- män kertaa. mistä ja vihanneksista, mereneläville. Edessä oli lääkkeitä, – Tuntui oudolta, että siitä tuli niin normaali juttu. En siedätyshoitoa ja tiukin mahdollinen ruokavalio. tavoitellut sitä, se vain tapahtui melkein jokaisessa kisassa.

Vuosien sairastelun jälkeen oli aika tehdä jotain uutta. Se on lievästi sanottuna hyvin urheilijalta, joka ei vielä Annimari muutti Portugalin kautta Espanjaan, teki pitkiä pari vuotta aikaisemmin ollut urheilija. Mistä kumpusi usko työpäiviä media-alalla, tervehtyi pikku hiljaa ja alkoi koiran- siihen, että vielä oli mahdollista juosta huipulla? omistajaksi. – Se tuli terveyden kautta. Ensin tuli terveys, sen jälkeen – En enää ajatellut ollenkaan urheilua tai sitä, että enää lähdin huvikseni treenaamaan. kilpailisin. Menestys on tullut sivutuotteena rakkaudesta aitomiseen.

Tavoitteellisen treenin Terveys on asia, johon Annisijaan Annimari kävi kuntosalilla, Portugalissa asuessaan juoksi koiran kanssa rannoilla. Vuoden 2017 alussa Annimari kuitenkin päätyi tuttavansa mukana urheilukentäl"Se, että pystyn tekemään on tärkeämpää kuin se, mari palaa aina uudelleen. Tällä hetkellä elämässä on tärkeintä pystyä harjoittelemaan. Arkea tukevat tärkeimmät ihmiset ja eläimet. Omat koirat Raad ja Maya piristävät aina. le. Aitominen pitkästä aikaa tuntui hauskalta, ja hän alkoi treenailla omaksi huvikseen. miten lopulta menee." Toisen koirista Annimari otti hoiviinsa Egyptissä, jossa sitä potkittiin kadulla. Toinen lähti

Kentältä erääs espanjalai- mukaan Espanjasta. nen urheilija nappasi Anni- Viime vuonna Annimari marin mukaan valmennusryhmään, ja hänestä tuli FC muutti takaisin Suomeen, ja nyt lapsuudenperhe on lähellä Barcelonan urheilija. Liki kolmekymppinen Annimari alkoi – sisarukset samassa kaupungissa ja vanhemmat puolen tuntreenata työpäiviensä ohella. Samana keväänä hän osallistui nin ajomatkan päässä. Urheilijaa auttaa iso tiimi: valmenensimmäiseen kilpailuunsa viiden vuoden kisatauon jälkeen. taja, manageri, psykologi, hieroja, fysioterapeutti, kiroprak– Juoksin siinä kisassa kovempaa kuin ikinä ennen. tikko...

Vielä seuraavana vuonna Annimari teki yhdeksäntuntisia Terveysongelmat ovat vaikuttaneet siihen, millainen työpäiviä, joiden jälkeen lähti treenaamaan. Vuosi 2019 oli ihminen Annimari nyt on. ensimmäinen, jolloin hän treenasi täysipainotteisesti. Siitä – Löydän kaikesta jotain positiivista. Minun on vaikea ajatulikin Annimarin ensimmäinen vuosi huipulla. tella, että huonosti menneet kisat olisivat pettymys, koska ylipäätään pystyn kisaamaan. Se, että pystyn tekemään on Miksi herätä huonolla tuulella? tärkeämpää kuin se, miten lopulta menee. Annimari ei ihan ymmärrä ihmisiä, jotka nousevat sänSamalla juoksulla, jolla Annimari rikkoi Suomen ennätyk- gystä valmiiksi väärällä jalalla. sen, hän alitti Tokion olympiarajan. – En ole koskaan huonolla tuulella heti herätessäni tai – Se oli uskomatonta. Siinä toteutui parinkymmenen vuo- ilman syytä. den haave. Viime vuonna Annimari valittiin vuoden positiivisim-

Pandemia siirsi olympialaisia vuodella eteenpäin, mutta maksi suomalaiseksi. Raadin mukaan hän on sitkeä esikuva, se ei hetkauttanut Annimaria. joka uskoo itseensä ja löytää hyvää myös elämän haasteista.

ANNIMARIN SUOSIKKIKAUPUNGIT:

KAIRO

Egypti on ylipäätään suosikkipaikkani. Missään muualla ei ole samanlaista: pyramideja ja historiaa. Ruoka on parasta ja ihmiset ovat tosi mukavia.

ATLANTA

Opiskelin Yhdysvalloissa yliopistossa parin tunnin päässä Atlantasta. Siellä ihmiset ovat tosi positiivisia, auttavaisia ja hauskoja. Hyvän olon kaupunki.

VALENCIA

Suosikkikaupunkini, jossa asuin pari vuotta. Kaikki on kävelymatkan päässä. Valenciassa on vähemmän turisteja ja isommat rannat kuin muualla Espanjassa.

HELSINKI

Tykkään asua Helsingissä. Täällä kaikki on helppoa ja asiat toimivat kuten pitääkin. Helsingistä löytyy kaikkea, mitä tarvitsee, ja merikin on lähellä.

"En ole ikinä haaveillut voittamisesta, koska se on ollut niin epärealistista."

– Valinta ja Suomen mestaruus olivat vuoden kohokohtia. On hienoa saada urheilusuoritusten lisäksi tunnustusta siitä, millainen olen. Se on ehkä vähän arvokkaampaakin.

Omalla tarinalla voi auttaa

Joitakin ärsyttää nainen, joka on urheilukentällä paitsi nopea myös näyttävä – ja joka itkee onnesta hyvän juoksun jälkeen.

Annimari sanoo, että hän on kertonut itsestään julkisuuteen lähinnä asioita, jotka liittyvät urheiluun, terveyteen tai koiriin. Toukokuussa ilmestyy urheilutoimittaja Mika Saukkosen kirja Annimarista. Se kertoo asioita, joista hän ei ole ennen puhunut.

Palasia Annimarista voi nähdä hänen Instagram-tililtään. Siellä hän jakaa arkeaan 52 800 seuraajalleen.

Videoilla Annimari hyppää bikineissä lumihankeen, käy koiravaljakkoajelulla, pinkoo aitojen yli ja nostaa rautaa – mutta myös kertoo vaikeuksistaan. – En suunnittele, mitä sisältöä jaan somessa. Minulle on tärkeää, että jaan aitoja asioita, hyviä ja huonoja hetkiä.

Julkisuus ei kiinnosta Annimaria, mutta se on osa työtä. Sen avulla hän voi jakaa tarinaansa ihmisille. – Minulle ykkösasia urheilussa on, että se tekee minut onnelliseksi. Juoksen aitoja itselleni. Mutta seuraavana tulee se, että on hienoa, jos voin motivoida ja auttaa ihmisiä.

Kuin vastineeksi Annimari saa somen kautta tsemppiä, ihanimpina ehkä nuorten tyttöjen lähettämät viestit. – He saattavat kertoa omista ongelmistaan tai siitä, että heillä on ollut samanlaisia vammoja kuin minulla. Yksi kertoi, että olisi lopettanut urheilun, jos ei olisi selannut someani ja inspiroitunut siitä.

Ja sitten oli pikkupoika, joka kertoi viestissään, että häntä oli kiusattu koulussa allergioiden takia. Se loppui, kun poika kertoi kiusaajille, että hänen allergiansa ovat samat kuin Annimarilla.

– Nämä viestit ovat minulle parempaa kannustusta kuin tsempit juosta lujaa. Parasta kannustusta on se, että en ole vain urheilutulokseni, vaan voin vaikeuksieni kautta auttaa muita. Että kaikella tekemiselläni on jotain isompaa merkitystä.

Tavoitteena olympiafinaali

Koronapandemia sulki Helsingin ainoan sisällä olevan sadan metrin suoran. Siksi Annimari lähti harjoitusleirille Teneriffalle, kun treenikausi kohti kesää alkoi helmikuussa. Muuten korona ei juuri vaikuta hänen arkeensa. Urheilun takia hän on tottunut viettämään paljon aikaa yksin.

Kovalla harjoituskaudella Annimari treenaa noin 25 tuntia viikossa. Nyt kaikki tähtää siihen, että hän on iskussa heinäkuussa. Olympialaisissa tavoite on päästä finaaliin. – Se on nyt ehkä vaikeampaa kuin koskaan. Pitää juosta pari kymmenystä kovempaa kuin aiempina vuosina, taso on niin kova.

Tavoite on kuitenkin realistinen, jos kaikki osuu kohdalleen. Olympialaisten jälkeen treenit ja kausi jatkuvat. Annimari haluaa vain juosta niin kovaa kuin pystyy. Nähdä, missä omat rajat kulkevat. – En ole ikinä haaveillut mitaleista ja voittamisesta, koska se on ollut urallani niin epärealistinen haave. Ja sitten kaikki onkin mennyt niin paljon paremmin kuin olisi voinut uskoa.

Tulevaisuus urheilu-uran jälkeen on vielä auki. Toimittajan töitä? Ei. Valmentamista? Toivottavasti, mutta ei pelkästään sitä. Varmaa on vain se, että koiria tulee vielä lisää.

Olympialaisissa Annimari on 33-vuotias. Aitajuoksijana ikä voi tulla vastaan vasta lähemmäs nelikymppisenä. – Mutta huippu-urheilu on rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Useimmilla tulee vastaan ensin motivaation puute ja se, että haluaa elämältään muutakin.

Onko Annimarilla ollut haasteita motivaation kanssa? – Ei! Minähän olen urheillut kunnolla vasta kaksi vuotta.