Henkilöt: Haloo Helsinki

Toivonkipinöitä34 PIRKKA Pirkka.fi

KUKA Haloo Helsinki! -yhtye, johon kuuluvat Elli Haloo, 31, Leo Hakanen, 30, Jere Marttila, 30, ja Jukka Soldan, 28. JUURI NYT Yhtyeen seitsemäs albumi Älä pelkää elämää julkaistaan 10.9.

Haloo Helsinki! tunnetaan yhtyeenä, jonka koskettavat kappaleet tuovat lohtua ja voimaa vaikeisiin elämäntilanteisiin iästä riippumatta. Bändi on palannut lavoille kolmen vuoden tauon jälkeen. Mitä he haluavat antaa suomalaisille juuri nyt?

TEKSTI HANNA PESONEN KUVAT JANITA AUTIO

Miltä tuntuu pelastaa toisen elämä? Sitä kysytään yleensä ensihoitajilta, lääkäreiltä, sairaanhoitajilta, palomiehiltä ja poliiseilta. Samaa voi silti perustellusti kysyä myös Haloo Helsinki! -yhtyeen Elliltä, Leolta, Jereltä ja Jukalta. He saavat kuulijoiltaan erityisen paljon palautetta siitä, miten yhtyeen musiikki on auttanut jaksamaan vaikeissa elämäntilanteissa, toipumaan menetyksistä tai jopa näkemään sen ratkaisevan valonpilkahduksen mustimmalla hetkellä. – On äärettömän hienoa kuulla niitä selviytymistarinoita, kuinka jokin biisimme on auttanut ihmisiä, Leo sanoo. – Onhan se mieletön fiilis. Kirjeitä on jopa vaikea lukea, koska niistä menee niin herkkiin tunnelmiin, Elli jatkaa. – On todella iso luottamuksenosoitus, että fanit uskaltavat lähestyä niin henkilökohtaisilla asioilla ja kertoa vaikeista elämäntilanteistaan. Ne ovat jopa liian isoja asioita, ja uran alussa niissä olikin aika paljon pureskeltavaa 15-vuotiaalle, Jere kertoo.

Haloo Helsinki! perustettiin todella jo 2006, kun sen nyt kolmekymppiset jäsenet olivat vasta teini-ikäisiä. He ovat tunteneet toisensa ja tehneet musiikkia yhdessä puolet elämästään. Leo ja Jere kävivät jo samaa päiväkotia. Siitä Haloo Helsinki! on kulkenut pitkän matkan Suomen tämän hetken suurimmaksi bändiksi, joka on tehnyt yli 700 keikkaa, myynyt 400 000 levyä ja saanut 10 musiikkialan Emma-palkintoa. Nelikosta on kasvanut aikuisia – ja koko kansan bändi, jonka keikoille tullaan jopa kolmen sukupolven voimalla.

Yhteinen sävel kirkastui

Haastatteluhetkellä yhtye on juuri palannut keikoille kolmen vuoden tauolta. Bändin jäsenet hehkuttavat kilpaa ensimmäistä yhteistä festarikeikkaansa tarkalleen 1 047 päivää kestäneen breikin jälkeen. – Se oli riemukasta! – Superfiilis! Oli niin hauskaa soittaa taas kimpassa. Huomasimme, että olimme kaivanneet sitä tosi paljon.

Haloo Helsinki! välttyi musiikkialaa kovin ottein kohdelleelta koronakurimukselta lähes täysin, sillä paluu lavoille oli suunniteltu alun perinkin tähän ajankohtaan. Vain elokuulle 2021 suunniteltu jättikeikka Helsingin Olympiastadionilla jouduttiin siirtämään kesäkuulle 2022.

Koronakevään 2020 yhtye teki uutta levyään, ja alkuvuosi 2021 on mennyt treenatessa keikoille. Tauon aikana bändin jäsenet tekivät musiikkia tahoillaan: solistibasisti Ellillä oli sooloprojekti Ellips. Sävellyksistä vastaavat kitaristit Leo ja Jere perustivat Stereoduon, ja rumpali Jukka soitti JVG:ssä. Mitä tauko heille opetti? – Ennen taukoa aloimme olla aika sumussa, väsyneitä. Tuntui välttämättömältä vetää vähän happea. Breikki auttoi näkemään kaiken taas kirkkaammin, Elli kuvaa. Tauko antoi kaikille myös uudenlaista itseluottamusta, "Raotan sanoituksissa henkistä jääkaappiani, mutten erittele sisältöä." josta voi ammentaa jatkoon. – Kun laittaa tutun ja turvallisen hetkeksi syrjään, löytää uusia puolia itsestään. Siinä huomaa myös, että pystyy tekemään töitä muidenkin kanssa ja omaksumaan uusia toimintamalleja, Jere jatkaa. – Olemme tauon jälkeen onnellisempia yhdessä ja meillä on parempi yhteishenki kuin koskaan, Leo sanoo. Musiikkia itselle

Sanaton halaus

Isä, olen täällä maailman toisella puolen Ja laulan: ”papadaduda papapa duda dapa” Äiti, älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen Ja laulan: ”papadaduda papapa duda dapa” Vaikkei olisi perehtynyt yhtyeen musiikkiin, ei varmasti ole välttynyt kuulemasta tätä kertosäettä. Vuonna 2011 julkaistun IIIalbumin Maailman toisella puolen kappaleesta tuli järkälemäinen kestohitti. Tämä biisi oli käänteentekevä bändin uran kannalta. Kyseinen albumi oli myös ensimmäinen, jolle Elli kirjoitti itse lähes kaikki tekstit. Sen jälkeen hän on vastannut sanoituksista.

Koskettavat tekstit ovat Ellin mukaan sekoitus omakohtaisuutta, ympäristön tarkkailua ja yleistä maailmanmenoa. – Olen tällainen herkkis ajattelija. Kuljen silmät ja korvat auki. Raotan sanoituksissa henkistä jääkaappiani, mutten erittele, mitä sen hyllyillä ja lokeroissa on. Haluan siten säilyttää itselläni tietynlaisen turvakuoren.

Elli ei siis koskaan avaa bändin kappaleiden taustoja kovin yksityiskohtaisesti. – Sanoitusten teko olisi silloin haurasta puuhaa. Siinä on jotain pyhää, kun kyse on henkilökohtaisista asioista. On myös tärkeää, että kuulijalle jää tilaa tulkita kappaleita, kuten haluaa. – Kun julkaisemme biisejä, ne lähtevät elämään. On hauska kuulla, miten ihmiset tulkitsevat niitä. Musiikin antama vertaistuki on kuin sanaton halaus.

Sanoja ei aina tarvita kohtaamisissa keikan jälkeenkään. – Fani voi sanoa vain biisin nimen ja sitten halataan. Me molemmat tiedämme, mistä on kyse, Elli kuvailee.

Se sattuu kun meet, se sattuu kun meet Ja jonkun toisen onnelliseksi teet Se sattuu kun meet, se sattuu kun meet Mä piilotan mun kyyneleet silkkihuivin alle Yhtyeen syyskuussa ilmestyvältä levyltä jo julkaistu Piilotan mun kyyneleet single kiteyttää hyvin, miksi yhtyeen musiikki puhuttelee niin monenikäisiä. Valtaosa on kohdannut tällaisia tunteita ainakin kertaalleen, on sitten teini tai seniori. Kun samastuttavaan sanomaan yhdistää vahvan tulkinnan ja hyvällä tavalla mahtipontisen melodian, ei yllätä, että kappaletta on striimattu Spotifyssa jo yli 7 miljoonaa kertaa. Laulu

TÄLLAISTA MUSIIKKIA HALOO HELSINKI! KUUNTELEE:

ELLI:

Saatan kuunnella Tapio Rautavaaraa vaikka joogatessa. Eniten kotona soivat rock ja proge – ja voimakkaat naislaulajat. Suosikkibiisini juuri nyt on Genesiksen Firth of Fifth.

LEO:

Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan fiiliksen mukaan: poppia, rockia, räppiä, lattaria, reggaeta. Viime aikoina Manu Chaoa. Kaikenlainen musiikki on arvokasta ja mahdollisuus inspiroitua.

JERE:

Minuun vetoavat melankolia, isot kertosäemelodiat ja biisit, joiden tarinan voi nähdä. Kotona soi Spotify, joka tarjoaa uusia biisejä sen mukaan, mitä on aiemmin kuunnellut.

JUKKA:

Kotona minulla on usein auki Yle Radio Suomi, jossa soi rikas kattaus uutta ja vanhaa. Siinä huomaa, miten paljon hyvää musiikkia tehdään. Yksi suosikkini on Eric Clapton.

Haluamme pitää yllä toivon kipinää. Ihmisissä on hirveästi voimaa!

soi myös Aku Louhimiehen tulevassa Odotus-elokuvassa. Molemmissa on samaa tematiikkaa ja intensiivisyyttä.

Vaikka kuulijakunta on laaja ja suosio suuri, yhtye tekee yhä musiikkia ensisijaisesti itselleen. – Olemme aina lähteneet siitä, että pidämme musiikkia tehdessä ensisijaisesti hauskaa. Meidän täytyy ensin saada itse sävärit kappaleista, Leo ja Jere kertovat.

Bändi toivoo kaikilta malttia kuunnella uusikin levy alusta loppuun ja kuulla sen kaikki sävyt. Se on harkittu albumikokonaisuus, jossa mikään biisi ei ole mukana sattumalta.

Toivoa saarnaamisen sijaan

Nyt on säännöt muuttuneet Voiko meitä enää pelastaa? On luonnonvoimat suuttuneet C’mon nyt jatsataan! Haloo Helsinki! on oikeastaan aina ottanut musiikillaan myös kantaa maailman epäkohtiin. Uusi jatsahtava single Lady Domina sai inspiraationsa YouTuben söpöstä Aristokatit-videosta. Sen sanoma kertoo ilmastohuolesta. – On selvää, että jokaisen meistä pitää tehdä osansa, jotta tämä planeetta säilyy hengissä, Elli sanoo.

Bändi haluaa tehdä maailmasta paremman ja nostaa esiin tärkeitä asioita, kuten ympäristöasioita ja tasa-arvoisuutta. – Haluamme herätellä ihmisiä mutta emme saarnata tai osoitella. Se ei toimisi, Elli jatkaa.

Saarnaamisen sijaan bändi luottaa itseoivaltamisen voimaan ja kiertää kaukaa kyynisyyden. – Haluamme pitää yllä toivon kipinää. Maailmassa on tällä hetkellä paljon negatiivisuutta. Olisi tärkeää, ettei vaivuttaisi synkkyyteen ja että jokainen uskaltaisi pyytää apua. Ihmisissä on hirveästi voimaa! Elli sanoo.

Yksi tärkeä arvovalinta on sekin, että bändin jäsenet ovat keskenään tasa-arvoisia. Yhtye esiintyy aina haastatteluissa ja kuvissa yhdessä, ei vain yhden ihmisen kasvoilla ja äänellä. Toinen yhteinen päätös on, että Haloo Helsinki! on julkisuudessa vain työnsä eli musiikkinsa vuoksi. Bändin jäsenet varjelevat tarkasti yksityiselämäänsä. – Julkisuus on osa meidän työtämme, mutta perheemme eivät ole valinneet tätä ammattia, Jere sanoo. – Yksi vastuullisen yhteisön kulmakivi on oikeus omaan turvapaikkaan, Leo komppaa.

Heillä on kuitenkin onnekas tilanne. Suomen suurimman bändin jäseniksi he voivat elää hyvinkin normaalia elämää. – Kuljen ihan normaalisti metrolla ja ratikalla. Käytän lätsää, että on turvallinen olo. Sitä paitsi 99 prosenttia suomalaisista on lähestyessään minua tosi ihania, Elli kertoo.

Modernien rokkareiden vastuu

Jotkin takavuosien rockmuusikot saatetaan muistaa sekoilusta lavalla ja sen ulkopuolella, mutta Haloo Helsinki! edustaa toista äärilaitaa. Heidän elämäntapansa muistuttaa enemmän huippu-urheilijoiden optimoituja valintoja.

Bändin puheissa vilahtelevat sellaiset sanat kuin henkinen hyvinvointi, palautuminen, mökkeily, golf ja ruoanlaitto. Näinkö keskiluokkainen on moderni rock ’n’ roll -elämäntapa? Kaikkia naurattaa. – Tai sitten tämä on vain se, mitä kerromme! Elli huudahtaa ja virnistää.

Vakavasti puhuen fyysisesti ja henkisesti vaativa ammatti todella vaatii palautumista, varsinkin kun suhtautuu työhönsä niin kunnianhimoisesti kuin yhtye tekee. – Olemme ylpeitä siitä, että saamme olla festareiden viimeinen esiintyjä. Meille on annettu vastuu, Leo kertoo. – Olemme kiitollisia kaikesta tästä, Jukka täsmentää. – Hyvä show on yleisön kunnioittamista, Elli kiteyttää. – Pahinta olisi, jos joku kirjoittaisi, että Haloo Helsinki! -yhtye oli keikalla huono. Haluamme aina tarjota parhaan mahdollisen show’n, Jere kuvailee.