Rymy nro 1

1

Kilkkeen leirilehti 8.6.2010

TÄÄLTÄ TULLAAN, EVO! Miltä leirialue haisee, maistuu ja kuulostaa?

Rymy kävi mielikuvitusmatkalla Kilkkeen maastoissa. » sivu 16

”Pelkkä vastuu ei kiinnosta loputtomasti” Henkilökuvassa partion lopettanut Veera Luoma-aho » sivu 12

”You scout, me guide?”

Kilkkeelle tulevien ulkomaalaisten kanssa pärjää vaikka rallienglannilla » sivu 14

”Hyvä keino hiusten stailaamiseen on pystyttää teltta korkeajännitelinjan alle” Leiriterapeutti Vieno Rymy-Möttönen neuvoo » sivu 24

Wn W i W to edi

AVAJAISET

PÄÄKIRJOITUKSET

Kaurakeksin arvoinen leirintekijä Joka vuosi Suomen Partiolaiset tekee vapaaehtoistyötä lähes 2000 henkilötyövuoteen verrattavissa olevan määrän.

Näin partio viestii ulkoisesti niille, jotka istuvat rahoituksen ja julkisuuden päällä. Entä sisäisesti? Montako kertaa sinua on taputeltu olalle: mahtavaa että olet olemassa, vastaat muuten palkatun työntekijän kuudesosaa!

Veikkaan, ettei kovin usein. Tässä pari esimerkkiä suurleirin tekemisestä: Eräälle mestarille survotaan jatkuvasti uusia tehtäviä. Aikataulu on tosi tiukka, sori, mutta tekisitkö tämän huomiseksi -viestejä sinkoilee tauotta. Lopulta mestari panee itsensä ja meilinsä kiinni määrittelemättömäksi ajaksi.

Tai: Tiimi on vetänyt itsensä piippuun ja joku uskaltaa pyytää päälliköltä yhteistä virkistysiltaa. Sellainen järjestetään. Tarjolla on kaurakeksejä ja neljä powerpoint-esitystä.

Me luottikset kohtelemme usein toisiamme kuin ruuvimeisseleitä: oleellisia kapineita yhteisen talon rakentamisessa, mutta helposti heitettävissä takaisin työkalupakkiin. Sieltä vempain sopii kaivaa esiin, kun sitä taas tarvitaan. Pölyt pois ja hommiin!

Partion on turha kehua olevansa mikään johtajakoulu, ellei siellä opeteta kaikkia johtamisen osa-alueita. Kriisinhallinta ei auta, jollei pomo ymmärrä kiittää, kannustaa ja kuunnella alaisiaan.

Kilkkeenkin tekeminen on vapaaehtoistyötä, josta kukaan luottis ei toivottavasti suostuisikaan vastaanottamaan rahallista korvausta. Sen sijaan rahojen jakamista voisi miettiä tekijöidenkin kannalta: käytetäänkö siivu leirin budjetista mieluummin vaikkapa ulkopuolisten esiintyjien palkkioihin kuin siihen, että ympäri Suomea valmistelukokouksissa ja koulutuksissa kulkeville partiolaisille korvataan matkakulut ja kunnon ruoat.

Nyt valittiin vaihtoehdoista ensimmäinen, ja se on väärin. Sillä tälle satavuotiaalle, jäseniään jatkuvasti menettävälle liikkeelle partiojohtajan pitäisi olla se kaikkein tärkein ja paras sijoituskohde.

Anna Munsterhjelm

Keväisessä puistossa harmaan sateisen aamun jälkeen aurinko ilmestyy pilven takaa. Piknik-kansa repeää suosionosoituksiin. Hymyilen itsekseni: ihan kuin Taruksella! Hetken kuluttua näen auringosta inspiroituneen partiokaverini, joka kertoo juuri ulkomaalaisille ystävilleen partioleiristä, joka ei jättänyt ketään kuivaksi.

Minä, ystäväni ja 12 000 tuhatta muuta partiolaista muistamme ne aplodit, kun Taruksella vihdoin alkoi paistaa aurinko. Kuudessa vuodessa Taruksen sateista on tullut käsite. Ne ovat osa partiokansan yhteistä muistia: kuin euroviisuvoitto tai viime talven valtavat kinokset. Nekin, jotka eivät leirillä olleet ovat varmasti kuulleet, että ”jos leiri olisi ollut armeijan, se olisi keskeytetty, mutta partiolaiset vain jatkoivat!”

Suurleirien mielekkyys on helppo kyseenalaistaa. Tuhannet leiriläiset jonoissa hiekkateillä eivät pääse nauttimaan luonnosta niin kuin vartion omalla vaelluksella. Ekologisuus on kysymysmerkki, eikä sosiaalisinkaan leiriläinen ehdi viikon aikana tutustumaan kymmeneentuhanteen uuteen tyyppiin, sata riittäisi kyllä.

Mutta yhteisöllisyyden luojana suurleirit ovat ylivoimaisia. Hyvässä ja pahassa ne rakentavat kollektiivisia kokemuksia, kunkin partiosukupolven omat traumat ja sisäpiirivitsit.

En todellakaan tahdo Kilkkeelle Taruksen sateita, enkä kaipaa katastrofeja. Tahdon kuitenkin tietää, millaisen muistijäljen Kilke meihin jättää. Lupaan, että se jälki painuu myös Rymyyn.

Suomen Partiolaisten suurleiri Kilkkeen leirilehti. Seuraava Rymy ilmestyy 29.7.2010. Rymy ilmestyy 5 kertaa kesän 2010 aikana.

PÄÄTOIMITTAJAT Anna Munsterhjelm, Laura Saarikoski TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Laura ’Tikku’ Ticklén, Karoliina Tikka AD Mari ’Pinja’ Vahteristo TOIMITUSSIHTEERI Janne ’Haukkis’ Haonperä KUVATOIMITTAJA Eeva Helle

Kilkkeen kääntöpuoli Leirin tekeminen ei ole pelkkää paperipartiota.

Kolumni: Kuusen alta Kymmenentuhatta uutta kaveria, kiitos.

6 – 7

Kahvitauolla Projektipäällikkö Ville Jokisen takakontti on koko ajan pakattuna Kilkettä varten.

Rymyä! & Yrmyy...

8 – 9

Puheenaiheet Alaleireissä on eroja • Hankintapäällikkö ei lepää laakereillaan • Leirisiviileistä suurin osa on lapsia • Rymyjä löytyy myös Erottajalta ja ravitallista • Miksi suurleiri on niin kallis?

Veera Luoma-aho s. 12 − 13

SUURI ILTANUOTIO 10 – 11 Rymyraati

Miten kansainvälisyys näkyi leireillä eri

vuosikymmenillä?

Rymy valistaa Käytännölliset köytökset

Partioperhesuhteita Kolme sisarta voisivat tehdä yhdessä leirin, mutta eivät lähtisi keskenään vaellukselle.

12 - 13

Veera Luoma-aho Ylioppilaslehden päätoimittaja lopetti partion, mutta toivoisi lapsensa innostuvan siitä.

14 –15

Partioilmiö: kansainvälisyys Maailma tulee kylään Kilkkeelle • Näitä sanoja et opi leiriläisen kirjasta • Kolumni: Benetton-kuvia vai oikeaa yhteistyötä?

16 - 18

Reportaasi: Sinne ja takaisin Hyppää Rymyn siivelle! Mielikuvitusmatka Evon leirialueelle kestää vain kahdeksan ja puoli minuuttia.

Reportaasi s. 16 − 18

PÄÄTTÄJÄISET

Yhteinen muisti

Laura Saarikoski

4 – 5

19 – 22

Stam1nan kosketinsoittaja ei liittyisi partioon • Gallup • Kolumni: Vasikoita ja murheenkryynejä • Näin tekeydyt VIP-vieraaksi • Terveisiä perheestä: Leiriheila ei itke kotona • Iltasatu • Leiriterapeutti

Kahvitauolla s. 6

SIVUPOLKU Terveisiä juttukeikalta

“Would you like to swap neckerchiefs?”

Näin taisin minäkin kysyä viime kesänä swopatessani ensimmäistä kertaa. Vietimme lippukuntaleirimme viimeistä iltaa yhdessä Itävallasta tulleiden vieraidemme kanssa. Oma huivini aloitti matkan Wienin lähettyville, ja minä lähdin kotiin Itävallan maahuivin kanssa.

Puoli vuotta myöhemmin istuin Tampereella Rymyn toimittajien kokouksessa. Mietimme kuumeisesti, mistä partioilmiöstä kertoisimme leirilehden lukijoille. Mieleeni muistui heti oma ensikosketukseni swoppaukseen.

TOIMITTAJAT Veera Räsänen, Lotta Pellinen, Anna Voutilainen, Sirkku Juhantila, Niina Partanen, Jaana Ketola, Eva Carlson, Oona Kantele, Milla Savo, Johanna Korhonen, Noona Rautajärvi, Teppo Lakiasuo, Mira Penttilä, Markus Helaniemi, Annika Santalahti, Rosa Heikkinen AVUSTAJAT Pirjo Riittinen TAITTAJAT Tuuli Seppälä, Elina Juola, Lauri Lankinen, Matteus Pentti, Jussi Peso, Kaisu Laulainen

Swoppaus on partiotavaroiden vaihtoa, mutta onko tavara swoppauksen parasta antia?

Minusta swoppauksessa mielenkiintoisinta ovat sen harrastajat. Itävallan maahuivin keräilyarvo ei minua kiinnosta, mutta se muistuttaa huivin entisestä omistajasta Florianista sekä muista vieraistamme.

Swoppaus on kontaktilaji ja tehokas tapa tutustua muihin partiolaisiin.

Veera Räsänen

TÄTÄ RYMYÄ ON TEHTY, TYÖSTETTY JA TAITETTU Kiljavan Yläkämpällä, Café Lasipalatsin nurkkapöydässä, Turun junassa, Tampereen Rupriikissa ja Rajaportin saunassa, Hirvensalossa Suomen siisteimmällä partiokämpällä, idässä ja lännessä, Vuosaaressa, pienessä kylässä nimeltä Raattama ja ihan vaan Assalla eli Partioasemalla.

KANNESSA RYMYÄÄ Linnea Erkamo Järvihaukoista (PäPa). Linnean kuvasi Lauri Lankinen. Rymy-lookin stailasi Eeva Helle. Vaatteet lainattiin mallin omasta kaapista.

Kuvat: Heikki Laurila, Juha Korhonen, Eeva Helle, Harri Länsipuro

MITÄ SILMÄT EI NÄÄ Kuvia Kilkkeen kääntöpuolelta

Paperihaavoja ja peräpukamia?

Pahat kielet haukkuvat Kilkkeen valmistelijoita paperi- ja powerpointpartiolaisiksi, mutta onpa leiriä veistelty valmiimmaksi läppäreiden lisäksi kirveellä ja sahalla.

Piirros: Eeva Helle

KANNON NOKASTA Piirtäjä dokumentoi Kilkkeen arkea

JOTAIN LAINATTUA Tätä meistä takanapäin puhutaan ”Toivottavasti tuo lumentulo alkaa pikkuhiljaa vähentymään, kun muutoin tulee Kilkkeestäkin talvileiri...”

Status Facebookissa 18.3.2010 ”Kato ei tajuu vitsii. Mut ei se mi-

4

tään, ne on partiolaisia. He on jotenkin niin... kunnollisia.”

Maria Veitola Nelosella 21.4.2010 ”Viime vuonna julkaistu nuorison vapaa-aikatutkimus kertoo, että partioon osallistuminen on

lisääntynyt. Nuorten järjestötoiminnassa tämä on poikkeuksellinen kehityssuunta.”

YLE Uutiset 22.3.2010 ”Monilla leireillä on eniten tilaa heinäkuussa. Peruutuspaikkoja

kannattaa kysellä. Partiolaisten suurleiri Kilke järjestetään Hämeenlinnassa 28.7.–5.8. Leirillä kirjoitetaan blogia, painitaan mutapainia, harjoitellaan sirkustaitoja ja tehdään yön yli kestävä minivaellus. Mukaan pääsee,

KUUSEN ALTA Kolumnissa maalaillaan leiriin liittyviä tunteita ja tuoksuja.

Kymmenentuhatta uutta kaveria, kiitos Ulkona sataa lunta. Kävin tänään Levillä laskettelemassa. Kilkkeeseen on alle kolme kuukautta, eikä täällä näytä lainkaan kesäleiriltä.

Silti huomaa, että leiri lähestyy. Savussa sovitaan kyytejä ja tehtäviä, leirin nettisivuilta voi lukea uusimmat kuulumiset ja verkkokaupasta tilata leiripaidan. Kun tekee mieli kuunnella jotain hauskaa, voi laittaa soimaan Metsässä kaikuu Kilke -biisin ja laulaa mukana niin kovaa, että kuuluu naapuriinkin asti. Alan osata sanat ulkoa.

Vanhoja valokuvia läpi käydessäni silmiini osui kuvia viime vuosien leireiltä. Hämmästyin, miten voimakkaita muistoja niihin liittyi. Kuvia katsoessa muisti savulaisten naurun ja riemun, kun he tulivat iltaohjelmasta iltapalalle tanssien. Saattoi kuvitella haistavansa leirissä leijailevan hiekan tuoksun, sen hiekan, joka pöllysi teillä ja jota oli aina jalkapohjissa vaellussandaalien sisällä. Muisti, miltä tuntuivat sade hiuksissa ja märät sadetakin hihat ihoa vasten. Hitaasti muuttuvan näyn, kun rakennusleirin aikana leirialueesta alkoi kohota tiivis partiokylä. Sen, miltä tuntui kävellä varvikossa ja juurten kuvioimilla poluilla.

Valokuvissa on myös paljon partiokavereita, niitä, joiden kanssa elettiin viikko metsässä yhdessä, kuljettiin ruokailukatoksen, rannan ja ohjelmalaaksojen väliä ja istuttiin hämärässä elokuun illassa juttelemassa.

Nyt tuttujen ja puolituttujen kanssa käydään perinteisiä ”Lähetkö sä Kilkkeelle?” -keskusteluja. On kiva ajatus tavata kaikki ne ihmiset siellä.

Kuitenkin Kilkkeen kokoisen leirin tuhansista ihmisistä tuntee vain hyvin pienen osan. Se on aivan eri kuin lippukunta- tai edes piirileirillä. Se on jännittävää. Savustanikin tunnen vain muutaman ihmisen ja odotan innolla ja mielenkiinnolla niiden tapaamista, joista olen vain kuullut. Toivottavasti leirin lopussa tuttuja on paljon enemmän.

Toivon saavani leiriltä uusia ystäviä ja hienoja muistoja. Nythän on hyvä hetki toivoa. Sitten, kun on leirillä, ei enää juuri pysähdy toivomaan – sitten sitä elää leiriä ja nauttii siitä.

Voisiko toivoa 10 000 uutta kaveria? Ehkei sentään ihan, ehkä se olisi liioittelua. Jos vaikka nyt alkuun viisi tai kymmenen. Ja olisihan hauskaa, jos heitä olisi eri puolilta Suomea. Uudet kaverit ovat mahdollisuus, jonka saavuttamiseen on leirin verran aikaa. Onneksi uusiin kivoihin ihmisiin tutustuminen ei kuitenkaan ole suoritus. Vaikka kaveruussuhteita ei aivan itsestään synny, leiriltä ei varmasti voi vahingossa lähteä tutustumatta kehenkään.

Kilkkeen ansiosta olen jo nyt soitellut puheluita tai lähettänyt sähköposteja seitsemälle ihmiselle, joista en aiemmin tiennyt mitään. On ollut mukavaa jutella esimerkiksi tämän lehden haastateltavien kanssa.

Ehkä osan heistä tapaan Kilkkeellä.

Anna Voutilainen Kirjoittaja on espoolainen partiolainen, joka viettää kevään Kittilässä.

Kuva: Elina Juola

KUIN KAKSI KARJAA

Tarus-partioleiri

vaikka ei olisi partion jäsen.”

Helsingin Sanomat, 16.4.2010 ”Sorge nyt vaan, mutta miksi savujen ea-vastaavilla täytyy olla kondomeja mukana...?”

Status Facebookissa 8.3.2010

”On taas ihan Kilkkeessä... Mitä pitää hankkia? Mitä ottaa mukaan? Missä me nukutaan? Kuka on meidän kyläpäällikkö? Ketähän tuttuja siellä näkee? ...voi olispa jo kesä! ” Status Facebookissa 25.2.2010

Tuska-festivaali

”Onhan partio hieman epäseksikäs julkisuudessa, mutta partiolaisten asenne on kohdallaan.

Se on vastakohta nykyihmisten uusavuttomuudelle. ” Hanna Väänänen ja Mikko Hietanen Keskisuomalaisessa 13.2.2010

Haluatko viestisi tekstaripalstalle? Lähetä tekstarisi, ideasi, vinkkisi, toiveesi, kutsusi, etsintäkuulutuksesi rymylehti@gmail.com tai tule käymään Kilkkeen Pressiklubilla.

5

KAHVITAUOLLA Projektipäällikkö Ville Jokinen, Sokkalan Sissit ry (J-SP)

Iso pomo ei takerru pikkuasioihin Kilkettä työkseen tekevä Ville Jokinen on paperipartiolainen parhaasta päästä. Projektipäällikön päivä kuluu yleensä tietokoneen ja puhelimen ääressä.

Teksti: Noona Rautajärvi Kuva: Alina Perälä Olet yksi Kilkkeen kolmesta työntekijästä. Mitä projektipäällikkö oikein tekee?

– Yhdessä leiritoimikunnan kanssa vastaan leirin suunnittelusta, seurannasta ja talouden hoitamisesta.

Se käsittää esimerkiksi leirin hankinnat ja niiden kilpailuttamisen sekä erilaiset sopimukset. Käytännössä olen se, joka ”clousaa diilit”.

Tärkeä osa työtä on myös leiriä järjestävien vapaaehtoistoimijoiden tukeminen ja tuen organisointi. Projektipäällikön pitää hallita kokonaisuus: pikkuasioihin ei pidä takertua liiaksi.

Parasta on tietysti itse leiri ja se, kun saa olla tekemässä huipputapahtumaa. Projektipäällikkö pääsee seuraamaan leiriä tosi läheltä, tietää kaikki yksityiskohdat ja suunnitelmat. Ja saa mahtavia uusia kavereita!

Miksi ryhdyit tähän hommaan?

– Halusin päästä mukaan tekemään yhtä hienoimmista projekteistamme ja samalla kartuttaa omaa osaamistani ja kokemuksiani. Olen ollut partiossa töissä yli 12 vuotta, SP:n lisäksi Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa.

Työskentelet paljon myös meidän luottamushenkilöiden eli luottisten kanssa. Millaista se on?

– Haastavaa, mutta antoisaa.

Varsinkin silloin, kun löytää aidosti hienoja ihmisiä, joiden kanssa luottamus ja arvostus on molemminpuolista. Välillä se saattaa olla myös rasittavaa ja energiaa syövää, mutta pidemmän päälle jää aina hyvä mieli.

Mikä on pahinta, mitä leirillä voisi tapahtua? Onko kaikkiin kriiseihin varauduttu?

– Ikävintä olisi, että leiri jouduttaisiin perumaan tai keskeyttämään – tai jos joku kuolisi. Kaikkiin kriiseihin pyrimme varautumaan

parhaamme mukaan, mutta yllätyksiähän saattaa aina tulla, kuten suuri sade edellisellä Finnjamboreella Taruksella vuonna 2004.

Mikä piristää, kun sataa kaatamalla eikä mikään tunnu onnistuvan?

– Kupponen kuumaa kaakaota ja tuore munkki.

Mikä on lempipartioihanteesi ja miksi?

– Kehittää itseään ihmisenä, sillä etenkin tässä projektissa täytyy opetella koko ajan uusia asioita.

Miksi harrastat partiota?

– Miksi en harrastaisi? Ainakin täältä saa parhaat kaverit. Parhaat kaverini ovat 30 vuoden takaa ja me näemme heidän kanssaan melkein viikoittain. Enää en tosin harrasta partiota, sillä olisi kovin vaikeaa vetää raja harrastamisen ja työn välille.

Mikä olisi Aku Ankan sudenpentukenraalin arvonimesi?

– V.I.L.L.E. - Vertahyytävän Iloinen ja Leppeän Lihava Ekspertti Asteikolla 1-10, kuinka BadenPowell olet ja miksi?

– 8+. Jokaisella on parannettavaa, enkä edes tahtoisi olla enempää.

Milloin pakkaat rinkkasi leiriä varten?

– Tuntuu, että auton takakontissa on koko ajan jotain pakattuna. Varmaan joskus heinäkuun puolessa välissä, eli aika aikaisin kuitenkin.

Mikä esine on pakko pakata joka leirille ja retkelle mukaan?

– Olen aina pitänyt puukkoa mukana. Nyt projektipäällikkönä en jättäisi kotiin läppäriä ja kännykkää, sillä ilman niitä ei hommista tule mitään.

Mitä aiot tehdä kahvitauoillasi Kilkkeellä?

– Nautin hyvästä ilmasta, syön pehmistä ja seuraan ympärillä pyöriviä iloisia leiriläisiä. Juon tosin mieluummin teetä kuin kahvia.

Molemmat juon maidon ja makeutusaineen kera. Lempikahvileipäni on Siiskosen unelmakääretorttu.

RYMYÄ! / YRMYY... Kilkkeen nousevat ja laskevat trendit

RYMYÄ!

Vesisade kuuluu partioleiriin kuin kipinänreiät teltan kattoon ja hyttyset kesäiltaan.

6

YRMYY...

Hiki! Lämmin sää, kesä ja työnteko. Ilman hikeä ei olisi hauskaa, eikä edes deodoranttimainoksia.

Bajamaja voittaa posliinisen serkkunsa niin kärpästen määrässä kuin aromien laadussa

Kotisohva on menneen talven lumia: miksi maata sisällä kun voi rämpiä metsässä?

Facebook kärsii kävijämäärän romahduksesta partiolaisten siirtyessä kommunikoimaan faceto-face.

Yksinäisyys. Mahdotonta teltassa, jossa leirikavereita nukkuu kolmessa rivissä ja viidessä kerroksessa.

RYMYMENOT

3

Torstai 22.7.

Kolme paikkaa,

Keskiviikko 28.7.

1. Kauppa. Siellä tulee varmasti käytyä usein leirin aikana. Se voisi myydä vaikka Hangon suklaapisarakeksejä.

2. Vessat. Tärkeä paikka, ei kaipaa selittelyjä.

3. Leiriradio. Olen hommissa Radio Kilkkeen tekniikassa, joten vietän leirin pitkälti radion tiloissa.

Leiri alkaa Rakennellaan Harjakaiset Torstai 29.7.

Avajaiset Rymy ilmestyy Perjantai 30.7.

Lapan alaleiri-ilta Lauantai 31.7.

Vierailupäivä (Tuikku ja Lapa, Pöpö) Suuri iltanuotio Rymy ilmestyy

3

Hanna Virtanen Haikin muonitusvastaava Nastapartio (Häme) 1. Karkit. Eihän niitä ilman selviä mistään.

2. Tyyny. Useimmiten tyyny on se, jonka jättää tilanpuutteen vuoksi kotiin ja sitten ärsyttää.

3. Hammasharja. Tarvitseeko tätä selittää?

Vierailupäivä (Raffu ja Kaleva, Pöpö) Partiomessu Kalevan alaleiri-ilta

Raffun alaleiri-ilta

Shoppaile: Jos rinkassa on vielä tilaa, voit tilata sinne täytettä Kilke Shopista.

Kolme tavaraa,

Sunnuntai 1.8.

Tiistai 3.8.

Kuuntele: Leirilaulu Metsässä kaikuu Kilke.

Tämä kappale soi päässäsi koko leirin, se soi netissä jo nyt.

jotka otan Kilkkeelle ehdottomasti mukaan

La ja su: Partiokeräilijät järjestää swoppaus-tapahtuman kaikille kiinnostuneille. Tule tekemään hyviä vaihtokauppoja.

Tuikun alaleiri-ilta Vaeltajien ilta Rymy ilmestyy

Kuuntele: Radio Kilke soi jo netissä. Kuuntele mm. mitä avajaisten ohjaaja paljastaa tulevasta esityksestä tai minkälaisen reissun haikkipäällikkö on suunnitellut.

Onni Lampi Vaeltaja Helsingin Kotkat (PäPa)

Kilkkeen rakennusleiri alkaa

Maanantai 2.8.

Minne mennä netissä:

joihin tutustun Kilkkeellä ensimmäiseksi

ILMESTYMISPÄIVÄT

J

aatelonalan yllattaessa, suuntaa kulkusi Kilkkeen suoran market-alueelle

29.7.

31.7.

2.8.

4.8.

Keskiviikko 4.8.

Woomal-peli Päättäjäiset Rymy ilmestyy Torstai 5.8.

Leiri loppuu ja purku alkaa

Hinta

Pehmiskioski Avoinna klo 10-20

2

€

/pehmis

(makuna vanilja)

TEKSTARIT Saku Similä, sulla on söpö hymy! Toivottavasti voitat leirin kivoin poika tittelin.

Hei sinä vaalea, pisamainen neiti Taruksen perheleiristä! Vuolimme yhdessä puu-ukkoja halkokasassa, kai muistat minut? Tule kanssani leirikahvilaan juttelemaan! t. Ruskeakutrinen ystäväsi oranssista teltasta.

Hyvää leiriä kaikille muonavarastoilla töissä oleville, pitäkää hauskaa aikaisista aamuherätyksistä huolimatta! T: Taruksella muonavarastolla töissä ollut

Hei sinä hyvännäköinen juovikas sika, joka asustit Taruksella Uitto-alaleirissä. Teijän Huuvot piristi leiriä. Kuullaan taas Kilkkeellä!

Kukkuuuu päijänteellä seilaajat, sillä lintulaivallanne partiolippu perässänne! Paidat pois! nimim. antakaa kiikarit Terkkuja Veriveljille!

Ootte parhaita. :) t. se, joka on erottamaton hiusharjan kanssa Pöpön söpöt on ihania pikku-menninkäisiä !! <3 nimim. päivänsäde

”Kolmannella pärisee!...” tv.

Mannonen Hei ihanat Päpan toimiston työntekijät! Entinen graafikkonne tahtoo leirillä nähdä teistä ihan jokaisen, oi tulettehan ainakin käymään sielä? Löydätte minut joko leirilehden toimituksesta istumassa, lippukuntani savusta tai leirin parhaassa kahvilassa hengaamassa. Tuuthan moikkaamaan, ois ihanaa!

Ex-Heppu-Eeva KouvolanVersojenTytöt !MuistattehanVieläLoistonMovetroninJaUnoht umattomatBiitsikelit?T örmätäänköKilkkeellä?MeilleAurinkoPaistaa!

Hei te jänisten ulkoiluttajat! Voisitteko kerätä elukkanne papanat pussiin? Ei ole kiva kun aamulenkillä metässä astuu jonkun lemmikin jätöksiin.

Marmelaadinakki on paras ruokalaulu ikinä!

Terkut kaikille, jotka on samaa mieltä!! Halutaan ilmaset marmelaadit kaikille, jotka laulaa sitä ruokajonossa!!!

Bussikuskit, miksi ette tervehdi asiakkaitanne?

Kyllähän johtajakahvilassakin tervehditään!

Samanlainen palvelu ammatti. Nimimerkki Käytös tavat kunniaan.

Ruoka, safka, murkina, muona = parempi mieli! Muistakaa pistää huttua huiviin! nimim. nakkimakkara

Miksi tiskijonot aina seisoo?

Mikä siinä on, että hollantilaiset partiopojat on niin söpöjä;)? nimim. ”Monesti ihmetellyt”

Pienet ja suuremmatkin leiriläiset, muistakaa hymyillä! Surullinen ilme ei piristä, kun taas pienikin hymy pelastaa päivän! Rakennetaan yhdessä iloinen leiri.

Nim. En ole syönyt sitruunaa

Apua mitä mä paan päälle!? En ole ollut partiotapahtumissa saatika leireillä tooosi pitkään aikaan, eikä mulla ole muita kuin sisäsiistejä kaupunkivaatteita! Voiko leirillä olla farkuissa tai kukkamekossa, vai pitäisikö hankkia leiriuskottavia tamineita? Nimim.

Vaihdan farkut verkkarihousuun?

Ohoi Käet 83-Kogilta!

Pelkkä facebook-vakoilu ei riitä mulle, tahdon nähdä teitä livenä! Tuuttehan Kogi-tapaamiseen! Eeva Liittykää kaikki Facebookin Kilke-ryhmään! terkuin FB-addikti

7

PUHEENAIHEET

Alaleireissä on eroja Tuikun kahvilassa voit maistaa vetyä, mutta todelliset partiokyvyt majailevat Kalevassa.

Teksti: Milla Savo Kuvat: SP:n arkisto Kilkkeellä ruokaillaan muutaman sadan hengen kyläkeittiöissä. Tosin alaleireistä Leivossa ja Pöpössä ei ole erillistä kyläkeittiötä. ”Kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä”, kuvailee Leivon alaleiripäällikkö Jussi Erkkilä.

Tuikku-alaleirin johtaja Sari Rautapää kehuu kyläkeittiömallia toimivaksi ja tehokkaaksi. ”Pienemmällä määrällä keittiöhenkilökuntaa saadaan ruokittua suurempi porukka”, sanoo Sari.

Raffun johtaja Kari ”Poppis” Suomela pitää kyläkeittiöitä myös hyvänä ideana, koska näin savujen ei tarvitse itse pyörittää keittiötä, ruokahävikkiä ei tule niin paljon ja työvuorot saadaan paremmiksi.

Kaikissa alaleireissä kyläkeittiöitä pidetään kaikin puolin hyvänä ideana.

Alaleirien nimet korostavat leirin teemaa

Alaleirien nimet ovat vanhojen partiopersoonien partionimiä. Sirkka ”Kaleva” Vesikansa, Anni ”Tuikku” Collan, Rafael ”Raffu” Helanko, Lauri ”Lapa” Winter, Helmi ”Leivo” Lehtonen ja Verneri ”Pöpö” Louhivuori ovat kaikki merkittäviä suomalaisia partiovaikuttajia. Nimet korostavat leirin teemaa, joka on 100-vuotias suomalainen partiointi.

Suurin osa alaleirien johtajista ei ole ollut mukana alaleirien nimiä valitsemassa, mutta kaikki ovat todella tyytyväisiä lopputulokseen.

Poppis Suomela kertoo Raffun

sopivan hyvin kolmikielisen alaleirin nimeksi, koska siinä on kaksi f-kirjainta. Toisin kuin muita alaleirejä, Tuikkua johtaa kaksi naista.

Siksi Tuikku sopii alaleirin nimeksi hyvin, kertoo Sari Rautapää.

leirillä on myös kaksi muuta kahvilaa. Kilkkeen jokaisen kahvilan yhteydessä toimii kioski. Jos haluat istahtaa alas hetkeksi, kannattaa asioida kahvilassa, mutta kiireisille suositellaan kioskilla asiointia.

Kahvilat piristävät päivää

Kalevan Scout Talent tuo tosi-tv:n partioon

Kesäleirin perinteinen lepopaikka on kahvila. Sari Rautapää kehuu alaleirinsä kahvilaa parhaaksi.

Kahvilan nimi Cafe Saimaa kuvaa hänen mielestään hienosti alaleirin henkeä. ”Tuikku loistaa valona pimeässä.”

Sari kertoo, että jokaisella kahvilalla on oma hittituotteensa. Cafe Saimaan hittituote on vety, jota Sarin mukaan kannattaa käydä maistamassa.

Raffun hittituote on hattara, joka valittiin alaleirin tuotteeksi, koska se on perinteinen FiSSc:n leirituote.

Raffun kahvilan nimi on osuvasti CaFFela.

Kaleva-alaleirin johtaja Lasse Lehtinen kertoo, että kahviloita on leirillä runsaasti. ”Kahviloita piisaa, lisäksi voi vielä siis käydä vaikka joka päivä eri kahvilassa haistelemassa tunnelmia ja maistelemassa herkkuja. Kioskeja on kahviloiden yhteydessä ja pehmistäkin leiriltä saa”, Lasse sanoo.

Lapan kahvila Lapasessa palvelu perustuu ystävällisyyteen ja avoimeen asiakkaista huolehtimiseen. ”Siellä keloista rakennettu avokatos tulisijoineen tulee tervehtimään leiriläisiä kaikkien palveluiden virkistävänä keitaana”, kehaisee alaleirin johtaja Jouni Riihelä.

Alaleirien kahviloiden lisäksi

Kaleva järjestää Kilkkeellä hieman erilaisempaa ohjelmaa kuin yleensä leireillä on nähty. Kalevan Scout Talent on uusi, jännittävä ja hauska kilpailu kaikille partiolaisille, jotka osaavat jonkin omaperäisen taidon.

Kilpailu herättää kuitenkin pakostakin kysymyksen: alkaako tosi-tv vaikuttaa myös partiolaisiin?

Talent-ohjelma on kerännyt suosiota ja osallistujia ympäri maailman.

Alaleirin johtaja Lasse Lehtinen odottaa jo innolla, millaisia taitoja partiolaiset kisassa esittelevät. ”Taito voi olla mitä vaan. Tässä vaiheessa on hankala sanoa, mitä voittoon vaaditaan. Kaikkihan riippuu kisan tasosta sekä tietysti siitä, kenet yleisö ottaa omakseen.”

Kiinnostuitko? Käy katsomassa ohjeet osallistumiseen: www.kilke.fi/alaleirit/kaleva

i-S uom

rt

nk rt iseu dun Pa

en ma

ry

pa

iir i

omen

et ry

la ise t ry

io lai s

et ry

ry iiri op

is-S u

d Uu

ai set ry

na

u

oi s -S tio avon par

pu Pääkau

ol an Parti

hj Po

ja Poh

nm a

La is pin Partiola

Lo

m Ky

en i rt laak son Pa

tio en Par

iop ii r i r y

iir een Partiop

la ise t ry

ir y

ter r.f

ou

et ry

ol ais

äm

v Jär

a

Sc s Sv enska

H

l Fin

l Ete

nd

Rafael ”Raffu” Helanko Rafael ”Raffu” Helanko oli leikkisä mies, joka toimi Suomalaisten Partiopoikien liiton sekä ensimmäisen Satahankaleirin johtajana. Hän myös vaali leikki- ja meripartioperinteitä ja perusti Partiomuseon.

Siviilit soluttautuvat leirille

Näin suuri osa piirien 12 vuotta täyttäneistä osallistuu Kilkkeelle.

rti lan Pa

Anni ”Tuikku” Collan Anni ”Tuikku” Collan oli suomalaisen partiotyttötoiminnan uranuurtaja. Siviiliammatiltaan Anni oli Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen opettaja ja koulutushallituksen naisten liikuntakasvatuksen tarkastaja.

Hän toimi Suomenkielisten partiotyttöjen johtajana lähes kaksi vuosikymmentä ja oli pitkään Partiotyttöjen Maailmankomitean jäsen. Vuonna 1935 hän sai Kultajoutsenen numero 1.

Collanin solki on nimetty hänen mukaansa.

Kaleva: Häme, Uusimaa, 2900 leiriläistä, 5 kylää, puolukanpunainen huivi Tuikku: Päpa, Kymi, E-KP, 2000 leiriläistä, 4 kylää, partionsininen huivi Raffu: L-SP, FISSc, 2000 leiriläistä, 4 kylää, hiekanruskea huivi Lapa: J-SP, PoSaPa, Lappi, Pohjanmaa, 2100 leiriläistä, 4 kylää, metsänvihreä huivi Pöpö: perhekylä, omenanvihreä huivi Leivo: palvelukylä, kallionharmaa huivi

TILASTO

äKa rja

Lauri ”Lapa” Winter Legendaarinen meripartiojohtaja Lauri ”Lapa” Winter muistetaan Satahanka II:n ja pohjoismaisen Jamboreen johtajana, joka kävi Gilwell-kurssin neljä kertaa silkasta innostuksesta. Lapa sai Hopeasuden vuonna 1965. 1.8.2010 tulee kuluneeksi 85 vuotta Lapan syntymästä.

op an Parti

Lähes viisisataa Kilkkeelle ilmoittautunutta ei ole maksanut partion jäsenmaksua. He eivät vielä ole partiolaisia, he ovat siviilejä.

Teksti: Lotta Pellinen Siviileistä suurin osa, noin kolmesataa, on perheleirissä majoittuvia 0−11-vuotiaita lapsia. Leiriläisiksi on kuitenkin lähdössä myös toista sataa tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaikäistä siviiliä. Aikuisiakin on joukossa muutama. Ihan umpimetsästä eivät hekään ole leirille tulossa: kaikilla heillä on jokin partiokontakti, kuten ystävä tai sukulainen.

Leirillä siviililapset asuvat yhdessä partioon kuuluvien vanhempiensa kanssa perhekylä Pöpössä.

Perhekylässä majoittuvien lasten joukossa on myös 7−11-vuotiaita partiolaisia, koska leiriohjelma on tarkoitettu tarpojaikäisille ja sitä vanhemmille.

Nuoret ja aikuiset siviilit maksavat leiristään 25 euroa enemmän kuin partion jäsenmaksun maksaneet lähtijät. Tämä johtuu siitä, että heillä hintaan kuuluu myös vakuutus leirin ajaksi. Lapsisiviilien leirihinta on taas huomattavasti muita huokeampi. 7−11-vuotiaat maksavat leiristä 135 euroa ja 4−6-vuotiaat 50 euroa.

Alle 4-vuotiaat pääsevät leirille ilmaiseksi.

SÄHKEET Kilkkeen jälki-ilmoittautuminen päättyi 30.4.2010. Ilmoittautuneita on yli 10 300.

8

Päälliköt ja mestarit tapasivat 17.-18.4. Lammilla. Tapaamisessa tutustuttiin powerpointtien avulla leirin eri osa-alueisiin.

Talkootyöt leirialueella jatkuvat pitkin kevättä ja kesää. Leirialue kytkettiin valtakunnan sähköverkkoon 30.4.2010. Lisätietoja Kilkkeen nettisivuilta ja Jussi Korhoselta.

Kilke on yksi juhlavuoden timanteista, eikä leirillä ole omaa suojelijaa. Juhlavuoden suojelija on presidentti Tarja Halonen.

Lapa

Leivo

Pitkänniemenjärvi

Tuikku

Verneri ”Pöpö” Louhivuori Verneri ”Pöpö” ”Louhisusi” Louhivuorta on kutsuttu Suomen Baden-Powelliksi. Hän oli ensimmäisiä partiosta kiinnostuneita suomalaisia ja toimi Suomen Partioliiton ensimmäisenä presidenttinä. Louhisuden solki on nimetty hänen mukaansa.

Pöpö

Miksi Rymystä tuli Rymy?

Teksti: Lotta Pellinen Leirilehti Rymyn nimi syntyi pitkällisen pohdinnan jälkeen ydintoimituksen kokoontumisessa viime syksynä. Rymyn päätoimittaja Laura Saarikoski muistelee, että ideoita oli paljon ja ne olivat hyviä, mutta mikään niistä ei tuntunut juuri sopivalta. Lopulta monen muunnoksen jälkeen syntyi Rymy, johon kaikki ydintoimituksessa olivat tyytyväisiä. ”Rymyssä on hyvää se, että se kuvaa ääntä, kuten myös Kilke. Se on aktiivista toimintaa, voidaan rymytä yhdessä. Siitä saa myös johdettua tekijät eli rymytytöt ja rymypojat”, Laura kertoo.

Kilkkeen leirilehden lisäksi Rymy-nimeä kantavat muun muassa helsinkiläinen ravintola Rymy-Eetu, Kemin rytmimusiikkitarjontaa edesauttava yhdistys Rytmimusiikin Ystävät (RyMY) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yhteinen uusi ruokamyrkytysepidemiarekisteritietojärjestelmä (RYMY).

Väestörekisterin mukaan vuosien 2000–2009 aikana kolme suomalaista poikaa sai nimekseen Rymy.

Myös useita eläimiä, varsinkin hevosia ja koiria, on nimetty Rymyiksi.

Sirkka ”Kaleva” Vesikansa Sirkka ”Kaleva” Vesikansa kuvitti partiolaisten adventtikalenterin vuonna 1973. Hän oli aktiivi partiolainen, lempinimeltään Kaleva. Hän teki pitkän uran Suomen partiopoikajärjestön puolella, ja hänelle myönnettiin vuonna 1956 poikkeuksellisesti, ainoana naisena Suomessa, partiopoikien Hopeasusi-kunniamerkki.

Kuva: Matteus Pentti

Kaleva

Helmi ”Leivo” Lehtonen Vannoutunut turkulainen Helmi ”Leivo” Lehtonen toimi Suomen Sinisten Partiotyttöjen liitonjohtajana vuodet 1946–1962 ja vaikutti myös lippukunnassaan Tähti-Tytöissä.

Kaupunginvaltuustossakin istunut Leivo ei päässyt partiotaipaleellaan kokemaan vartiolaisuuden auvoja. Omien sanojensa mukaan hänet pantiin heti töihin. Leivo sai partioansioistaan Kultajoutsenen 1944.

EN YMMÄRRÄ

Leiriläiset maksavat osallistumisestaan suurehkon summan rahaa, ja leirin oheistuote- ja kahvilamyynti on budjetoitu tuottamaan voittoa. Miksi Kilke on niin kallis leiri, Suomen Partiolaisten talousministeri Henrik Sandholm?

Hankintapäällikkö ei lepää laakereillaan Kilkkeen hankintapäällikkö yrittää täyttää leirintekijöiden hankalimmatkin toiveet apunaan vain Excel ja joukko avuliaita leirintekijöitä.

Teksti: Johanna Korhonen Kilkkeelle hankittavista tavaroista vastaa hankintapäällikkö Elina Katajamäki, joka järjestelee tilaukset ja selvittää hankintalähteet. Hänen pestinsä on teoreettisempi kuin Kilkkeen monet muut pestit, mutta hänen ei kuitenkaan tarvitse selvittää kaikkea yksin. Projektipäällikkö Ville Jokinen on osallistunut suureen osaan järjestelyistä. Lisäksi muut leirintekijät neuvovat tarvittaessa.

Huhti- ja toukokuu ovat hankintojen kannalta kiireisimmät kuukaudet. Hankintapyyntöjen tarkennukset on vasta saatu, ja tavarat pitäisi nyt konkreettisesti hankkia. Suuri muutos aikaisempiin leireihin on se, että hankinnat tehdään nyt keskitetysti. Apuna on sähköinen hankintajärjestelmä. Ainuttakaan tavaraa ei hankita, ellei sitä ole erikseen kirjattu ylös ja todettu tarpeelliseksi. Joitakin hankintoja on pitänyt kieltää suoraan, toteaa Katajamäki.

Kilkkeelle hankitaan erikoisiakin tavaroita, mutta aivan mahdottomia hankintoja ei vielä ole tullut

Leiriläiset kilpailevat Kaleva-alaleirissä taitavimman ja kekseliäimmän leirirakennelman rakentamisessa. Kilpailu päättyy 1.8.2010. Uljain ja luovin savu palkitaan.

Katajamäelle vastaan. Kaikki tarvittava on tähän mennessä löytynyt ja sopimuksia suuremmista hankinnoista on jo tehty.

Tuotteiden suuret määrät tuottavat joskus haasteita: mistä hankkia 3000 pingispalloa? Joissakin tuotteissa joudutaan turvautumaan myös useampiin tavarantoimittajiin.

Hankintaa pyritään keskittämään mahdollisimman paljon, koska kuljetus leirille on näin helpompaa, eikä työn määrä kasva. ”Aika paljon on Excelin pyörittelyä ja hintojen laskemista sekä vertailua”, kertoo Katajamäki hankintojen tekemisestä.

Pesti on hänen mielestään ollut monipuolinen ja erilainen kokemus, vaikka ajoittain se onkin osoittautunut odotuksia rankemmaksi. Nyt työmäärä kuitenkin hiukan jo huvittaa. ”Joskus tuntuu kuin tekisi kahta työtä – päivällä 'oikeita' töitä ja illalla Kilke-töitä."

Evon nuorisoleirikeskuhanke on saanut opetusministeriöltä ja maa- ja metsätalousministeriöltä tukea yhteensä noin 700 000 euroa. Hanke sai alkunsa pääministeri Matti Vanhasen vierailtua partiolaisten edellisellä suurleirillä Taruksella.

Rymy kysyy hyviä tyhmiä kysymyksiä

Teksti: Johanna Korhonen ”Partioneuvosto on päättänyt, että Kilkkeen myyntitoiminnalla tavoitellaan voittoa. Kilkkeen myynti toimii osana keskusjärjestön varainhankintaa. Sitä voi periaatteessa verrata minkä tahansa lippukunnan tai partiopiirin myyjäisiin tai muuhun myyntitoimintaan.

Kilkkeen leirimaksuilla ei sen sijaan ole tarkoitus tuottaa voittoa.

Rahalla tuetaan pysyvän organisaation tekemää jatkuvaa ja tärkeää partiotyötä, jonka avulla esimerkiksi tällaiset suurleirit saadaan tehtyä vaivattomammin.

Suorana esimerkkinä voidaan käyttää Evon leirialueen pystytystä, jonka hankintaan ja varustamiseen on kulunut pysyvän organisaation työtä. Toinen esimerkki on yleinen edunvalvonta, joka auttaa meitä saamaan valtionapua ja muita avustuksia, joita ilman Kilkkeen järjestäminen olisi paljon nykyistä kalliimpaa. Toisaalta, myös leirillä toteutettava partio-ohjelma on syntynyt monien vuosien kovalla työllä, ja tätäkin varten tarvitsemme rahaa. Yhteenvetona partiossa kaikki liittyy kaikkeen ja yhden asian nostaminen erilleen on hieman hankalaa. Suuntaviivoja sille, mitä seuraavaksi tehdään ja mihin rahaa käytetään, saa toimintasuunnitelmasta ja strategiasta.”

YLE on koonnut Elävä Arkisto -palveluunsa videopätkiä aikaisemmilta Suomen Partiolaisten (SP) suurleireiltä. Ensimmäinen SP:n järjestämä suurleiri oli Karelia vuonna 1979.

Facebookissa Kilkkeellä on lähes kaksituhatta tykkääjää.

9

RYMYRAATI 100 vuotta partiomuistoja

RYMY VALISTAA Tämäkin partiotaito pitäisi jo osata

Miten kansainvälisyys näkyi leireillä?

Koonneet: Anna Voutilainen & Sirkku Juhantila

1920-luku

Saara Nevanlinna, 92, Helsingin Oravat Se ei näkynyt, ainakaan tytöillä. Tiesimme kuitenkin, että partion on perustanut B-P.

kuva: SP:n arkisto

1930-luku

Lassi Westerling, 85, Töölön Siniset (Helsinki) ja Kelovartijat (Espoo) Kultalan leirillä oli mukana ulkomaalaisia Saksasta, Puolasta, Tanskasta, Norjasta ja Virosta, ehkä Englannistakin. Muistan, että saksalainen partio vaikutti suomalaisista sotilaalliselta. Kansainvälisyys siis näkyi, mutta matkustaminen oli hankalampaa kuin nykyään. Myöhemmin olen ollut monella kansainvälisellä leirillä.

1940-luku

Päkä Malmi, 77, Toimen Pojat (Helsinki) Siihen aikaan oli tosi ihmeellistä ja erikoista, jos joku meni käymään vaikka Ruotsissa.

1950-luku

Kun osaat näppärästi valmistaa molemmanlaisia köytöksiä, voit tehdä leiripäiviesi ratoksi mieluisan keinun.

Taidatko köytökset?

Ei rakennusleiriä ilman pukki- ja ristiköytöksiä.

Kumpainenkin köytös voidaan aloittaa kytkyllä tahi siansorkalla.

Teksti ja kuvat: Tuuli Seppälä

1.

2.

Arja Rinkamo, 64, Karimo (Rauma) Lippukuntamme isommat tytöt olivat mukana kansainvälisellä leirillä. Yhdellä lippukuntaleirillä oli vieraana englantilaisia partiojohtajia. Vierailut olivat aina suuri rahallinen ponnistus.

1960-luku

Teija Lehtiranta, 52, Leirisiskot (Salo) Nordjamb 70-luvulla oli ensimmäinen leiri, jolla tapasimme ulkomaalaisia, ja vasta tuon leirin innoittamana meidänkin lippukunta innostui kansainvälisyydestä.

1970-luku

Jussi ”Jupo” Lares, 44, Lauritsalan Siniveljet (Lappeenranta) Karelia-leirille 1974 osallistui delegaatteja eri partiomaista. Mukana oli myös pioneereja itäblokin maista, luultavasti tuolloisesta Itä-Saksastakin. Vieraita näimme lähinnä leirin lipunnostoissa, avajaisissa ja päättäjäisissä.

1. Pukkiköytös

Puut asetetaan ristin malliin ja köyttä aletaan pyörittää ympäri aina ylemmän puun ylitse ja alemman puun alitse. Kun toimenpidettä on jatkettu riittämiin, siirrytään kieputtamaan köyttä puiden välistä aina alemman puun ylitse ja ylemmän ali.

Näin köytös saadaan kiristettyä.

KÄPYJÄ SELÄN ALLA

1980-luku

Jussi Salminen, 31, Kalevan Karhut (Tampere) Olen ollut vain lippukunnan omilla leireillä. Niillä kansainvälisyys ei ole näkynyt.

1990-luku

Mikko ”Silli” Sillander, 27, Vaasan Metsäveikot Loistolla tapasimme ulkomaalaisia, samassa savussa oli ruotsalaisia ja muualla leirissä oli meksikolaisiakin.

Matias Jääskeläinen, 16, Muuratpartio (Muurame) ja Kortepartio (Jyväskylä) Jollain suurleirillä Etelä-Suomessa oli leiriläisiä Englannista, ehkä myös Saksasta ja Amerikasta. Itse olemme tehneet pyörävaelluksen Ahvenanmaalla.

10

Matteus Pentti

2000-luku

2. Ristiköytös

Kun köysi on tukevasti kiinni, sitä kierretään rinnan asetettujen puiden ympärille tukevasti. Lisäksi on tärkeätä katsoa, etteivät köytöksen narut risteä keskenään. Näin saadaan tukeva ja kaunis köytös.

Kun narua on riittämiin kierretty, puut levitetään ristin malliin ja narua kieputetaan puiden välistä.

Lopuksi tulee muistaa kiristää köytös samaan tapaan kuin pukkiköytöksessä.

Köytökset päätellään kestävällä solmulla.

Kuva haastateltujen albumista

Hanna Harju, 35, työskentelee puutyön ja entisöinnin opettajana ja asuu Nurmeksessa.

Paula Harju, 33, tekee kansainvälistä diakonia- ja maahanmuuttajatyötä Mikkelissä.

Anna-Leena Harju, 29, on joensuulainen teatteripuvustaja.

PARTIOPERHESUHTEITA

Stressaaja, työmyyrä ja maskotti Siskokset Hanna, Paula ja Anna-Leena Harju voisivat järjestää yhdessä leirin, mutta eivät ikinä lähtisi kolmistaan vaellukselle.

Teksti: Niina Partanen

Hanna

“Partio on täynnä sisaruksia ja sukulaisia, eikä se ole pelkästään hyvä. Pienellä paikkakunnalla joku voi vaikka ajatella, pääseekö ollenkaan mukaan, jollei ei ole sukua meille! Ehkä tällaisessa useamman partiolaisen perheessä ajattelee, että joskus voi jättäytyä pois, kun ne kaksi muuta ovat jo edustamassa. Jokainen vuorollaan käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Oikeastaan me kolme ei olla koskaan tehty mitään partiojuttua yhdessä. Koska jokaisella lippukunnalla on omat tapansa, olisi ollut rikkaampaa mennä jokainen eri lippukuntaan. Toisaalta tapahtumien järjestäminen helpottuu, kun meillä on luonnostaan samat perinteet ja tietty kaava esimerkiksi leiristä. Ei tarvitse neuvotella niin hirveästi eikä tule juuri väärinkäsityksiä.

Meidän roolit jakautuu luonteenpiirteiden eikä iän mukaan. Paula on organisaattori ja johtaja. Anna-Leenakin voi olla työmyyrä, mutta enemmän se on sellainen viihdyttelijä ja chillailija. Se pitää yllä hyvää tunnelmaa ja toimii maskottina. Minä stressaan liikaa etukäteen – ja jälkikäteenkin.

Se ärsyttää siskoja. Voisin ottaa rennommin. Luultavasti sekin ärsyttää, että muutan joskus itsenäisesti suunnitelmia kertomatta muille.

Partiojutuissa Anna-Leena on aina hyvällä tuulella. Järjestettiin juuri yhdessä partiotaitokisat Nurmeksessa ja ilahduin siitä, miten paljon hän näki vaivaa.

Paulassa ilahduttaa se, että sillä on aina teetä. Olen ylpeä Paulasta, kun se on mukana kehittämässä partiota maailmalla.

Erilleen muuttamisen jälkeen meistä on tullut enemmänkin kavereita. Me ollaan kaikki tehty omia juttujamme omilla tahoillamme. Sitten yllätytään, kun meidän vauvasisko osaakin tehdä jotain, mitä ei edes tiedetä sen oppineen.

Olisi kiva tehdä yhdessä piiritason leirejä. Voisin myös lähteä siskojen kanssa partiomatkalle, vaikka Venäjälle.

Anna-Leena tykkäisi ihan hirveästi, koska Venäjän partiolaisilla on semmoiset iltanuotiot, että ne juo vaan teetä ja kulkee nuotiolta toiselle ja halailee, laulaa ja leikkii. Vaellukselle en lähtisi siskojen kanssa – tai lähtisin, mutta tekisin omia pyrähdyksiäni, kun toiset olisivat leirissä.

Pelkästään kolmistaan en haluaisi tehdä mitään. Ehkä käydä Keyrityllä [partiomajalla] haravoimassa. Tai retkeillä.

Mutta siitä ei tulisi mitään, jos meidän pitäisi kolmisin tehdä ja jakaa joku projekti.

Paula joutuisi tekemään yksin kaiken.”

Paula

“En voisi kuvitellakaan, että menisimme yhdessä suurleirille hommiin. Tiedämme toisistamme, mitkä asiat hoituvat ja mitkä ei. Minun pedanttisuuteni ärsyttää siskoja.

Itse en pääse enää toimimaan aktiivisesti omassa lippukunnassa, joten ilahduttaa aina kuulla, että siskot järjestävät siellä kaikenlaista toimintaa.

Hannalla on hirveän hyvät erätaidot, niihin voi aina luottaa.

Suomen Partiolaisilta puuttuu oma laulukirja. Me voisimme tehdä sen yhdessä. Nyt kun piirirajat ovat muuttuneet, ei ole enää naapuriyhteistyötä.

Voisimme järjestää vaikka pienempiä leirejä lähialueiden lippukuntien kanssa. Tai olisi kiva lähteä johonkin ulkomaille leirille ilman leiriläisiä. Kerrankin olisi sellainen leiri, jossa saa valvoa ja hengailla.

En lähtisi tekemään mitään, mitä esimerkiksi Hanna tykkää tehdä. Partiossa on kuitenkin niin paljon eri osa-alueita, kaikille riittää omansa.

On päivänselvää, että siskoihin suhtautuminen muuttuu iän ja välimatkan myötä.

Minä olen siskoille vähän sellainen tiedonvälittäjä. Teen niin paljon piiritasolla ja olen yhteydessä keskusjärjestöön, että tiedän, mitä projekteja on meneillään. Pyrin välittämään sitä tietoa lippukuntaan.”

Anna-Leena

“En olisi partiossa, jos siskotkaan eivät olisi. On turvallinen olo, kun he ovat mukana. Ehkä joskus kymmenen vuotta sitten käyttäydyin eri tavalla, kun isosiskot olivat paikalla. Enää en saa Paulalta niin paljon pedagogisia katseita!

Hanna tykkää suunnitella kaikkea – rasteja ja ohjelmaa – ja toteuttaa niitä. Hanna on älyttömän hyvä lasten kanssa.

Paula on superpartiolainen.

Taruksella olin ensimmäistä kertaa yksin johtajatehtävissä.

Yleensä Paula on ollut mukana ja sitä tuli vähän ikävä.

Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, ja se ärsyttää siskoja.

Jos lupaan tehdä jotakin, niin sen tekeminen on ihan fiftysixty.

Olisi kiva järjestää yhdessä leirejä. Saisi uusia kontakteja. Vaellukselle me ei voitaisi koskaan lähteä yhdessä. Me oltaisiin Paulan kanssa liian hitaita Hannalle ja minä itkisin siellä viimeisenä.

Enää ei tapella Paulan kanssa niin paljon kuin aiemmin, mutta edelleenhän nuo pitää minua pikkusiskona. Jos ne ajattelee, että “ei se osaa tätä tehdä”, niin minulle tulee sellainen “minähän näytän, että osaan”-olo.

Jos tarvitsen apua, käännyn siskojen puoleen. Jos minun pitää muonittaa leiri, soitan Paulalle. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja osaamisemme, joita muut voivat hyödyntää.”

Jos meidän pitäisi kolmisin tehdä joku projekti, Paula joutuisi tekemään yksin kaiken.”

Hanna

11

12

HENKILÖKUVA

Ylioppilaslehden päätoimittaja Veera Luoma-aho lopetti partion, koska ei voinut enää allekirjoittaa kaikkia sen arvoja.

Hän olisi kuitenkin pysynyt mukana, jos olisi löytänyt partiosta oman yhteisönsä.

Teksti: Laura Saarikoski Kuva: Alina Perälä Kun Veera Luoma-aho näkee keväisenä päivänä Senaatintorilla partioparaatin, hän kauhistuu sitä, kuinka sotilaallisilta ja yltiöisänmaallisilta partiolaiset näyttävät. Hän ei voisi kuvitellakaan olevansa mukana marssimassa.

Kaksikymmentä vuotta sitten Veera oli vielä mukana paraatijoukoissa. Silloin marssiminen oli hauskaa ja uusmaalaisten riveissä asteleva Veera ylpeä partioasustaan ja merkeistään.

Keravalla asunut Veera oli lähtenyt partioon perinteiseen tapaan isosiskon perässä. ”Savio on pieni paikka, eikä vaihtoehtoja ollut paljon. Partio oli luonteva valinta”, Veera muistelee nyt kotisohvallaan Vallilassa. ”Sudenpennuissa oli ehkä vähän tylsää, mutta vartiolaisena alkoi olla hauskaa.”

Merkkien suorittaminen ja retket saivat nuoren Veeran innostumaan, mutta erätaitoja ja motivoivaa tekemistä ei ollut tarpeeksi. Oma lippukunnan meno tuntui Veerasta toisinaan pliisulta naapurilippukuntaan verrattuna. Hän harkitsi jopa lippukunnan vaihtamista, mutta oma vartio sai hänet pysymään mukana.

Veera piti siitä, että vartiossa oli vain tyttöjä. Tyttöryhmässä kaikki tekivät kaikkea. Hän ei usko, että sekaryhmässä roolit olisivat olleet yhtä vapaat.

Vertaisjohtajuus tuntui vartion vahvuudelta ja heikkoudelta. Nuoret vartiojohtajat olivat aidosti osa porukkaa, mutta toisaalta kokousten valmistelu saattoi usein jäädä puolitiehen. Samat virheet Veera arvioi tehneensä itsekin aloittaessaan vartionjohtajana.

Mukavasta vartioajasta huolimatta Veeran oma vartio ei pysynyt mukana lippukunnassa. Isommilla johtajilla oli hyvä poppoo, mutta he eivät onnistuneet vetämään nuoria mukaansa. Veeran vartiosta jäljelle jäi vain Veera. ”Pelkkä vastuu ei loputtomasti jaksanut kiinnostaa eikä lippukunnalla tuntunut olevan enää mitään annettavaa”, Veera sanoo. Siksi hän lähti hakemaan piiristä toimintaa, jota lippukunta ei pystynyt tarjoamaan. Hän toimitti Uudenmaan piirilehti Pärskettä, kävi hankeohjaajakurssin ja järjesti Loistolle ilmaisutaitohaikin. Hetkeksi Veera löysi oman yhteisönsä.

Lukioikäisenä Veerassa alkoi herätä kriittisyys partion arvomaailmaa kohtaan. Sudenpentuna lipunnosto oli ollut jännittävä ja hauska seremonia. Aikuistuva Veera näki kuitenkin rituaalien takana merkityksiä, joita hän ei kokenut omikseen. Lipunnostoseremonia tervehdyksineen alkoi tuntua kummalliselta ja siihen osallistuminen kiusalliselta.

Viimeisinä partiovuosina Veera ystävineen hankki vanhan puisen veneen, jota he alkoivat porukalla kunnostaa. ”Jos siitä projektista olisi tullut jotakin, olisin saattanut pysyä partiossa”, Veera miettii. ”Se oli sellaista toimintaa, mitä olisin kaivannut.”

Porukan innostus kuitenkin hiipui, vene unohtui

jonkun takapihalle ja partio sai jäädä.

Kun Veera aloitti valtiotieteiden opinnot Helsingin yliopistossa, hän ryhtyi heti etsimään omaa paikkaansa. Aluksi hän kokeili Eteläsuomalaista osakuntaa. Se oli todella yhteisöllinen ja tiivis ryhmä, mutta siellä Veera törmäsi samaan arvo-ongelmaan kuin partiossa. ”Liput ja pöytälaulut eivät oikein olleet minun juttuni.”

Osakunnan mukana Veera osallistui eräänä itsenäisyyspäivänä ylioppilaiden soihtukulkueeseen. Samana vuonna kuokkavieraat osoittivat mieltään presidentinlinnan edustalla. Soihtu kädessä ja ylioppilaslakki päässä Finlandia-hymniä laulanut Veera tajusi, että hän oli väärässä porukassa.

Veera kuvailee tilannetta avainkokemuksena. Hän oli alkanut lukea globalisaatiosta ja pian sen jälkeen hän lähti mukaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Vihreisiin ja Sitoutumattomaan vasemmistoon.

Sieltä Veera löysi vihdoin arvomaailmaltaan samanlaista seuraa. Samasta porukasta ovat myös nykyiset parhaat ystävät.

Vuosituhannen alku oli opiskelijapolitiikassa aktiivista aikaa, ja Veera lähti mielenosoituksiin myös ulkomaille. Suomessa hän oli mukana järjestämässä lapsentekolakkoa vastalauseena Matti Vanhasen lanseeraamille lastentekotalkoille. Tekemisen meininki ei Veeran mukaan aina ollut sellaista kuin partiossa tai osakunnassa, mutta partiossa opituista järjestelytaidoista oli hyötyä.

Pelkkä vastuu ei loputtomasti jaksanut kiinnostaa eikä lippukunnalla enää tuntunut olevan mitään annettavaa.”

Politiikka ei kuitenkaan vienyt Veeraa mennessään.

YK:n päämajassa New Yorkissa hän päätti, mihin suuntaan jatkaisi. ”Olin harjoittelussa YK:n viestintäosastolla ja tajusin, etten halunnut tiedottajaksi isoon organisaatioon.

Halusin olla toimittaja.”

Ratkaisu sai hänet luopumaan poliittisesta vaikuttamisesta. ”Toimittajalla voi mielestäni olla omat arvot, mutta täytyy osata olla kriittinen itseään kohtaan, ettei huomaamatta aja omaa agendaansa.”

Veera valittiin Ylioppilaslehden päätoimittajaksi 2008, mutta on nyt äitiyslomalla eikä enää palaa lehteen. Uusi päätoimittaja aloittaa Ylioppilaslehdessä alkusyksystä. Veeran tulevaisuus on auki, mutta toimittajana hän jatkaa varmasti. Se on hänen unelmatyönsä.

Haastattelun keskeyttää päiväunilta palaava muutaman kuukauden ikäinen poika. Äitinsä sylissä heräilevä poika sai edellisenä sunnuntaina nimekseen Ukko Alvar.

Vaikka Veera ei sulattanut partiossa ihan kaikkea, hän ilahtuisi, jos Ukko innostuisi partiosta. Lippukunnan äiti valitsisi pojalleen kuitenkin tarkasti. Perinteiden sijaan lippukunnan pitäisi keskittyä toimintaan. ”Tiedän, että partiosta saa mielettömiä elämyksiä.

Parasta on, että annetaan uskoa siihen, että lapset ja

nuoret osaavat tehdä itse, eikä heitä tarvitse liikaa holhota”, Veera perustelee. ”Se on niin iso asia, että ei haittaa vaikka arvomaailmassa olisi tiettyjä asioita, joita en täysin allekirjoita.

Enkä usko, että lapset olisivat täysin aivopestävissä mihin tahansa. Enhän minäkään ollut.”

Partioihanteet Veera näkee sellaisina arvoina, joita hän haluaisi välittää eteenpäin. Parhaimmillaan ne myös välittyvät partioarjessa. Esimerkiksi hän nostaa ihanteen auttaa ja palvella. ”Muiden ihmisten palvelu ei ole sellainen ihanne, joka yleensä näkyisi missään harrastuksessa nykyaikana.”

Kuullessaan, että uudessa peruskirjassa auttaa ja palvella ei ole enää myöskään partiolaisten ihannelistalla, Veera tyrmistyy. ”Eikä! Millä se on korvattu? Vaatia hyvää palvelua?”

Veera puuskahtaa.

Palveleminen liittyy Veeran mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja se on eri asia kuin päivän hyvän työn tekeminen. Oman yhteisön eteen tehdään töitä, koska siinä ollaan osallisina ja kannetaan vastuuta – ei siksi, että oltaisiin hyväntekijöitä.

Partiolaisten yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen piiri- ja keskusjärjestötasolla Veera suhtautuu epäröiden. ”Hyvä, että ylätasolla mietitään, mitkä ovat liikkeen arvot ja mitä yhteiskunta tarvitsee, mutta se ei ole minua varten. Partiossa minua kiinnostaa ruohonjuuritason vaikuttaminen.” ”Partiossa oppi toimimaan yhteisössä ja ottamaan luontevasti jonkin tehtävän itselleen. Se on ollut tosi automaattista sen jälkeen, ehkä liiankin automaattista”, Veera naurahtaa. ”Ehkä juuri siksi monilla entisillä partiolaisilla on vaikeuksia sanoa ei.”

Entisiin partiolaisiin törmää jatkuvasti politiikassa ja järjestötoiminnassa. Veera arvioi, että osittain se johtuu siitä, että partioon hakeutuvat aktiivisuuteen kannustavien perheiden lapset ja partiossa viihtyvät sosiaaliset ja tarmokkaat yksilöt. ”Mutta toinen puoli selittyy sillä, että partiossa oppii, että kun johonkin mennään mukaan, niin sen eteen tehdään töitä ja tartutaan toimeen. Partiossa on selvää, että jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon.”

Nyt lapsen syntymän jälkeen mielessä on käynyt ajatus omasta paluusta partioon. Oman yhteisön paikka olisi taas auki. Partiosta Veera on kaivannut syvempiä ihmissuhteita ja sitä, että kaikki osallistuvat ja tekevät töitä yhteisen tavoitteen eteen. ”Olen miettinyt, että voisin lähteä partioon vaikka vetämään vaikka sudenpenturyhmää, tekemään perusjuttuja vastapainoksi omalle työlle. Paperia ja kokouksia en kaipaa yhtään lisää. Ruohonjuuritasolla partiota voisi tehdä omalla tavallaan.”

Mitä tulee mieleen?

kupoliteltta – takapiha paraati – outoa paperipartio – haukkumasana trangia – hienot muistot rymy – Sipoon metsät Kilke – muitakin kuin partiolaisia, yritetään saada uusia jäseniä Uusi ihanne: Auttaa ja palvella takaisin

13

KOLUMNI

PARTIOILMIÖ

Benetton-kuvista yhteisiin kokemuksiin

Erivärisiä, nauravia naamoja esitteen kannessa.

Lippukunnan varakkaimman samoajan Jamboreematka. Muutama johtajakansioon hävinnyt ohjelmavinkki.

Tätäkö on partion kansainvälisyys?

Kansainvälisyys ei saa olla värikäs leima, joka lyödään muun partiotoiminnan päälle ja kaivetaan esiin kerran vuodessa muistelemispäivänä. Kansainvälisyys on partioliikkeen ytimessä. Sen pitäisi koskettaa toiminnassa meistä jokaista aina ensimmäisen syksyn sudenpennusta siihen kaikkein aikuisimpaan tukeen.

Kansainvälisyys on partion valttikortti. Kuinka monta muuta 40 miljoonan jäsenen monikulttuurista ja moniuskontoista nuorisojärjestöä tunnet?

Partion tarjoamat kansainväliset kokemukset ja kontaktit ovat jotakin, minkä avulla voisimme raivata paikan jääkiekkoharjoitusten ja tanssituntien rinnalle – tai niiden ohi.

Partion kansainvälisyys ei ole vain markkinointikikka tai tyhjä lupaus. Partiossa kansainväliseen toimintaan ja globaalin vastuun kantamiseen on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet. Ohjelmamme sisältää monia kansainvälisen kanssakäymisen, kansainvälisyyskasvatuksen ja kehitysyhteistyön muotoja. Esimerkiksi kumppanuushankkeet, bittimaailmassa tapahtuva JOTI sekä leireillä vierailevien ulkomaisten partiolaisten tapaaminen onnistuvat kotimaastakin käsin, eivätkä vaadi mittavaa matkakassaa.

Toisaalta toiseen maahan matkustaminen on kokemus, jota virtuaalisesti ei voi korvata. Olen kuullut valitusta siitä, että partio-ohjelman vaeltajien ulkomaanprojekti on hankala ja kallis toteuttaa.

Että kaikilla nuorilla ei ole rahaa ja mahdollisuutta lähteä ulkomaille.

Valittajat ovat oikeassa. Ja juuri siksi partion tulee tarjota mahdollisuus kansainvälisiin kokemuksiin! Sillä jos Suomen suurin nuorisojärjestö ei anna parikymppisille nuorille – lompakon paksuuteen katsomatta – tilaisuutta nähdä maailmaa kotimaan rajojen ulkopuolella, kuka sen antaa? Talkoilla ja tahdolla se onnistuu.

Vaikka esitteiden kannessa nauretaan, kansainvälisyys ei aina vain hymyilytä. Niinä väsyneinä hetkinä, kun olen etsinyt ranskalaisille puutonta telttapaikkaa metsässä tai kuunnellut amerikkalaisten valitusta suomalaisen leiriaamupalan koostumuksesta, olen ollut valmis lähettämään ulkomaiset vieraat kuuluisalle pippurin kasvualueelle.

Kansainvälisyys ei olekaan esitteen kiiltävä kuva.

Se on parempaa, sillä se on aitoa. Se on tilaisuus ymmärtää, että asioita voi tehdä ja ajatella myös toisin. Se on miljoonia mahdollisuuksia löytää erilaisia ihmisiä, näkemyksiä, vitsejä ja toimintatapoja. Joidenkin kanssa synkkaa, toisten ei – mutta mahdollisuus siihen kannattaa antaa! Kilkkeellä siihen on yli 600 tilaisuutta.

Karoliina Tikka Kirjoittaja on Rymyn toimituspäällikkö, SP:n kansainvälisten yhteyksien valiokunnan jäsen ja yksi yllä olevan kuvan 15 nauravasta naamasta. Roy (kuvassa keskellä) opetti hänelle paljon tasavertaisesta johtamisesta, Lianne (kuudes oikealta) keksi hauskimmat ideat ja Chris (ylärivissä) sai heidät kaikki suunnittelemaan matkaa Intiaan..

14

Kaipaatko kesälomaasi vieraita kieliä ja tuntemattomia kulttuureita? Tympiikö pienissä suomalaispiireissä pyöriminen? Eksoottisempaan tunnelmaan pääset Kilkkeellä, sillä suurleirille kansainvälisyys kuuluu kuin hernekeitto vierailupäivään.

Teksti Jaana Ketola Kuvitus Mari ’Pinja’ Vahteristo Jos tahtoo rakentaa ystävyyttä yli valtiorajojen, ei tarvitse välttämättä ostaa matkalippua maailmalle – partioon liittyminen riittää.

Kansainvälisiä leirejä ja muita tapahtumiahan järjestetään ympäri maailman joka vuosi.

Ja jos oikein hyvin käy, partiolaiset muualta maailmasta tulevat meidän luoksemme kylään. Tänä kesänä Evolle saapuu suomalaisten lisäksi leireilemään lähes tuhat ulkomaalaista partiolaista. ”Kansainvälisyys tulee näkymään Kilkkeellä erityisesti ohjelmassa”, kertoo leirin kv-tiimiin kuuluva Virpi Väyrynen.

Jokainen leiriläinen voi suorittaa ystävyysmerkin, jonka tehtävät löytyvät leiriläisen kirjasta.

Hengailulaaksossa sijaitsevassa teltassa taas pääsee pelailemaan ja swoppaamaan merkkejä uusien ulkomaalaiskavereiden kanssa. ”Lisäksi jokaisessa alaleirissä järjestetään workshopien avulla kansainvälisyysilta. Näissä illois-

sa kansainväliset vieraat saavat esittää omaa ohjelmaansa”, Virpi valaisee.

Kv-tiimin päällikkö MeeriMaria Jaarva lisää, että kansainvälisyys näkyy myös alaleirien jokapäiväisessä elämässä, sillä ulkomaalaisia leiriläisiä asuu suomalaisissa savuissa jokaisessa alaleirissä. Kilke on virallisestikin kolmikielinen, joten ohjeet ja ohjelmat tarjotaan aina myös englanniksi ja ruotsiksi.

Ruotsin jamboree syö Kilkkeeltä osallistujia Kilkkeelle on tulossa noin 700 partiolaista Suomen ulkopuolelta.

Kv-tiimin Meeri harmittelee, että todennäköisesti ulkomaalaisten vieraiden määrä jää Tarusta pienemmäksi. Samaa porukkaa edustava Soile Oikkonen arvelee, että osallistujakato johtuu vuoden päästä järjestettävästä Ruotsin maailmanjamboreesta. Peräkkäiset reissut kahteen hyvin samanlaiseen maahan eivät houkuttele.

Kaikkein eniten ulkomaalaisia

partiolaisia Kilkkeelle on tulossa Iso-Britanniasta, mutta pisin matka kertyy Uudesta-Seelannista Evolle reissaavalle ryhmälle. Kohti hämäläistä metsää matkaavat partiolaiset myös ainakin Pakistanista ja Brasiliasta.

Soilen mukaan nuorin kansainvälinen leiriläinen on puolivuotias ja vanhin yli kuusikymppinen.

Ulkomaalaisia onkin tulossa jokaisesta ikäkaudesta aina tarpojasta johtajaan. Osa johtajista toimii Kilkkeellä ulkomaalaisryhmien johtajina, loput tavallisissa leiripesteissä.

Nappaa ulkomaalainen partiokaveriksi Meeri muistuttaa, ettei kaikilla partiolaisilla ole mahdollisuutta osallistua maailmanjamboreelle.

Siksikin suomalaisella suurleirillä halutaan suoda jokaiselle tilaisuus päästä kokemaan partion kansainvälisyys käytännössä.

Kilkkeellä ulkomaalaisia on siis helppo bongata ja heihin tutustuminen kannattaa – selvä. Entä

Näitä lauseita leirikirja ei sinulle kerro Suomi/Finska/Finnish: Oletko jo nähnyt Rymyn uusimman numeron?

Mihin ne kiilat nyt hävisivät?

Tähän istuinalustalle mahtuu kyllä.

Menetkö kanssani... kahvilaan jäätelölle? rannalle? naimisiin?

Montako päivää putkeen oikein voi sataa?

Haluaisitko vaihtaa huiveja?

Nähdään iltanuotiolla!

Väiskit vaihtoon

Swoppaus on monille erityisesti jamboreilta tuttu, kansainvälinen partioilmiö. Partiotavaroiden vaihto on rantautunut Suomeenkin – myös Kilkkeelle.

Teksti: Veera Räsänen Kuva: Johanna Skarp

sitten, kun on havainnut ulkomaanelävän vaikka vessajonosta tai tiskipaljun äärestä? Paiskataanko ventovieraan kanssa heti kättä päälle ja sovitaan treffit kahvilaan?

Mitä jos suusta ei irtoakaan sujuvaa brittiaksenttia vaan kömpelö töräys rallienglantia? ”Helpottaakseen kommunikointia ulkomaalaisten kanssa voi jokainen Kilkkeelle tulija opetella esimerkiksi partiosanastoa ja kertomaan Suomesta, omasta kotipaikkakunnastaan ja partiosta Suomessa”, Meeri opastaa.

Hän toivookin, että kv-vieraita isännöivät lippukunnat olisivat

savukavereihinsa yhteydessä jo etukäteen. Kun on tutustuttu ja sovittu asioista ennen leiriä, sujuu yhteistyö Kilkkeellä sutjakammin.

Lisäksi savuisäntien olisi hyvä tutustua siihen maahan, josta savuun tulevat ulkomaalaiset osallistujat ovat kotoisin, ja opetella vaikka muutama sana kieltä. Tervehdyksen heittäminen vieraiden äidinkielellä tekee varmasti vaikutuksen.

Namaste!

Perhevierailun kautta kotimatkalle Kilkkeellä kansainväliset vieraat osallistuvat samaan ohjelmaan ja

syövät samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Toki esimerkiksi uskontoihin perustuvat ruokavaliot otetaan kyläkeittiöissä huomioon – samoin kuin laktoosi-intoleranssit ja omena-allergiatkin otetaan.

Ennen Kilkettä ja sen jälkeen ulkomaalaisille on kuitenkin tarjolla omaa ohjelmaa. Home Hospitality eli HH tarkoittaa muutaman päivän mittaista vierailua suomalaisessa partioperheessä. Silloin isäntäperhe voi vaikka esitellä vieraalle kotipaikkakuntaansa tai järjestää illanvieton koko lippukunnan voimin.

De här meningarna fanns You didn´t find these in ­­­­­inte­­i lägerboken the dictionary Ruotsi/Svenska/Swedish:

Englanti/Engelska/English:

Har du redan sett det senaste numret av Rymy?

Have you already seen the latest issue of Rymy?

Vart försvann nu alla jordkilar?

Where did you hide the tent pegs?

På det här sittunderlaget ryms du nog.

You’ll fit on this sitting mat.

Kommer du med… till caféet på glass? till stranden? Vill du gifta dig med mig?

Will you… join me to the cafeteria for an ice-cream? join me to the beach? …marry me?

Hur många dagar kan det riktigt regna i ett sträck?

How many days in a row is it possible to rain?

Skulle du vilja byta scouthalsduk med mig?

Would you like to swap neckerchiefs?

Vi ses på lägerbålet!

See you at the camp fire!

Koonnut: Eva ’Nyppe’ Carlson ja Veera Räsänen

Swoppaus on partiotavaroiden vaihtoa, useimmiten eri maista kotoisin olevien partiolaisten kanssa. Sitä harrastetaan erityisesti suurilla leireillä. Partiotavara vaihtaa omistajaa ja toisen romusta voi tulla toisen aarre. Tässä harrastuksessa hamstraamisesta siis hyötyy ja myös kansainvälisyys kannattaa. Swoppaus on hauska tapa saada ystäviä ympäri maailmaa.

Haluttua vaihtotavaraa ovat etenkin partiohuivit ja erilaiset merkit. Tyypillisiä vaihdettavia ovat esimerkiksi brodeeratut tapahtumamerkit.

Kunhan tavara on uuden omistajan näkökulmasta tarpeeksi eksoottinen tai kyseinen esine täydentää sopivasti kokoelmaa, syntyvät kaupat. Monet keräilevät valikoivasti ja ovat rajanneet keräilykohteensa esimerkiksi partiokirjallisuuteen.

Swopata voi missä vain ja milloin vain; leiriharrastuksena tai keräilymielessä. Suurleireille on perinteisesti rakennettu swoppauspiste, jonne leiriläiset voivat kokoontua varta vasten tekemään kauppoja. Kilkkeellä kiinteää swoppauspistettä ei ole, mutta parina päivänä leirillä järjestetään keräilymarkkinat. Kansainvälinen kohtauspaikka puolestaan on ainakin PlayStation-teltta. Teltalla leiriläiset pääsevät pelaamisen lomassa tapaamaan ulkomaalaisia vieraita ja etsimään kiinnostuneita swoppaajia.

Swoppauksessa on muutamia sääntöjä: ansiomerkkejä ei saa swopata, ja molempien osapuolien on oltava tyytyväisiä kauppaan. Kannattaa myös miettiä tarkoin, mitä vaihtaa ennen kuin ryhtyy kaupan käyntiin. Oman vanhan ensihuivin sijaan kannattaa ostaa toinen huivi, jonka sitten voi leirillä hyvillä mielin swopata eteenpäin. Swoppaukseen kannattaa varautua jo ennen leiriä. ”Väiski on hitti. Leirille kannattaa ottaa varaväiski”, neuvoo keräilijä Teemu Helin.

Teemu on aktiivisesti mukana suomalaisen swoppausyhdistyksen Partiokeräilijät ry:n toiminnassa. ”Nuoria on yhdistyksessä vain vähän”, kertoo Teemu.

Yhdistyksen jäsenkunta on päässyt ikääntymään, ja Teemu toivottaakin nuoret tervetulleeksi mukaan toimintaan. Partiokeräilijät ry toimii swoppauksen harrastajien ja erityisesti keräilijöiden foorumina, jossa sekä vaihdetaan että ostetaan partiotavaraa. Keräilytapahtumia järjestetään pari kertaa vuodessa. Yhdistyksen hallituksen jäsenten yhteystiedot löytyvät PartioWikin kautta. Jos Kilkkeellä saa swoppauskärpäsen pureman, apu on siis lähellä.

15

Höjdpunkterna i Kilke-lägrets liv

2007 hösten

2004

december

Statsminister Vanhanen är på besök på Tarus i Padasjoki och förundrar sig över varför scouterna inte har ett eget, permanent lägerområde. Lägerchefen glömmer inte Mattis ord...

16

2005

Scouterna väljer området i Evois till sitt fasta lägerområde. Forststyrelsen äger området, men scouterna får förkörsrätt till att använda området. Kontraktet är i kraft 30 år.

Scoutrådet gör upp målsättningar för storlägret 2010.

Juha Lehto och Sari Liikonen söker platserna som lägerchef och vice. De intervjuas och träffas första gången.

2008 januari

Lägret får sin första anställda person.

De nya lägercheferna börjar samla ihop sin lägerledning. Många av de största cheferna var med redan på Tarus och trivdes så bra att de tog emot ett ännu större uppdrag den här gången.

Hyvät matkustajat, bästa passagerare! Tämä on pikainen pakettiautomatka Evolle, suurleiri Kilkkeen leirialueelle.

Arvioitu matkustusaikamme on noin kahdeksan ja puoli minuuttia, mukaan lukien kuvien katseluun käytettävä aika. Pyydämme teitä sulkemaan matkapuhelimenne sekä kuuntelemaan, maistamaan ja haistamaan Kilkettä.

REPORTAASI Teksti: Anna Munsterhjelm Valokuvat: Sakari Kouti Piirrokset: Eeva Helle, Elina Juola Tidsaxel: Eva ’Nyppe’ Carlson Ensin tulee haju. Ummehtunut ja paksu, vähän makeakin. Se on sekoitus ylivuotisia kanervia, Trangian polttimosta vuotanutta Marinolia ja rakennusleirillä hikeentyneitä teepaitoja. Se on lippukunnan varastoon pakattu kesäleirin tuoksu.

Palokyllästetyn puolijoukkueteltan kantamisesta jää käsiin tahmea tunne.

Viskataan teltta pakettiautoon sisal-nippujen ja työkalupakin seuraksi! Kun auto on kattoaan myöten täynnä, varastossa lojuu enää yksinäinen pulkka jääsaha sylissään. On niiden vuoro lomailla.

Kuski käärii lahkeensa pohkeisiin, työntää aurinkolasit silmilleen ja näppäilee navigaattoriin määränpääksi osoitteen Evo, Lammi, Hämeenlinna. Tästä se alkaa!

Jos olet joskus nähnyt suomalaiseen kangasmetsään pystytetyn leirin, olet nähnyt myös Kilkkeen maaston. Mänty siellä ja toinen täällä, sata mäntyä niiden takana. Väleihin mahtuu muutama leppä ja koivu. Niiden alapuolella ruohotupsut ja varvut jaksavat vielä yrittää vihreinä, mutta viikon päästä ne ovat jo talloutuneet kioskijonoon ryntäävien sandaalien alle. Jossain puunrunkojen takana väikkyvät Pitkänniemenjärvi ja Ylinen Rautjärvi. Illalla on päästävä sinne pulahtamaan!

Keltainen huomioliivi pistää maiseman maastokuosista silmään kuin suomalaisturisti Tallinnan torilta. Heti ärsyttää.

Päästäänköhän näistä koskaan eroon?

Liivin sisällä oleva hontelo turvamies nostaa puomin ja paku pääsee kaartamaan leirialueelle. Tai pääsisi, jollei tien tukkeeksi astuisi jatkuvasti uusia, asioillaan kulkevia leiriläisiä. Yksi työntää

våren

Projektplanen för lägret skrivs: Kilke börjar ta form!

16.5.

Lägret får namnet KILKE. Namnet hittas i ett tidningsurklipp om lägret Tarus.

För att få fram en bra logo ordnas en logotävling.

2009 januari

Cheferna för de olika teamen på lägret är rekryterade. De har ett första möte i Padasjoki.

februari

Lägrets budget är klar och man kan äntligen börja marknadsföra!

täyteen lastattuja maitokärryjä, toinen kantaa itseään korkeampaa ämpäripinoa, kolmas ja neljäs kuljettavat kakkosnelosia kainalossaan.

Hei varo! Ihan puskurin edessä pienen possun kokoinen ja vähintään yhtä kurainen perheleiriläinen tonkii antaumuksella mutalammikkoa ja pysyy paikoillaan betoniporsaan lailla, vaikka ympärillä suhaa pataljoonallinen autoja ja ihmisiä. Ei haittaa, aurinko paistaa! Eivätkä Kilkettä varten pystytettävät kaarihallit, ohjelmapisteet tai leiriportit tule loppumaan ihan heti kesken.

Vielä viime vuonna kuorma-autojen paikalla oli kaivinkoneita ja partiolaisjoukon tilalla kimpullinen työmiehiä. Silloin tuleva leirialue näytti enemmän rakennustyömaalta kuin metsältä: maa oli revitty auki, satoja puita oli kaadettu pienen talon kokoisiksi riukuläjiksi, tiet olivat valtavien renkaiden urittamat. Jos kävit silloin Evolla etsimässä luonnon rauhaa, löysit todennäköisesti vain päänsäryn.

Siitä päänsärystä voit muuten syyttää Matti Vanhasta.

Jos kävit vuosi sitten Evolla etsimässä luonnon rauhaa, löysit todennäköisesti vain päänsäryn.

Siitä voit muuten syyttää Matti Vanhasta.

mars

Första utkastet för lägrets programkarta är färdig. Redan nu vet vissa vad vi ska syssla med på Kilke...

juni

Huomio, katse alaspäin! Kaksi vuotta sitten pääministeri työnsi lapionsa maahan juuri tällä paikalla. Silloinkin keskusta kiemurteli vaalirahasotkuissaan, mutta Evolle Matti oli tullut viimeistelemään erään ihmeen suoraviivaisesti edenneen hankkeen. Vieraillessaan vuonna 2004 edellisellä finnjamboreella Taruksella hän oli nimittäin heittänyt ilmaan ajatuksen partiolaisten omasta, kiinteästä leirialueesta. Sellaisesta, jonka rakentamista ei tarvitsisi aloittaa joka kerta aivan tyhjästä, vaan jossa infrastruktuuri odottaisi leiriläisiä valmiina. Ja sellaisesta, jonka löytämisestä ja varaamisesta ei tarvitsisi murehtia aina useampaa vuotta ennen leirin järjestämistä.

Siispä tuumasta toimeen: Evon alueen kaavaa ryhdyttiin muuttamaan niin, että sinne olisi mahdollista perustaa pysyvä leiri. Siksi maata myllättiin: alueelle vedettiin noin miljoonan euron edestä vesi- ja viemärijohtoja sekä teitä.

Talkoolaisvoimin rakennettiin lisää kiinteitä laavuja ja silta.

Metsähallituksen hallinnoimasta ja valtion omistamasta hämäläisestä retkeilyalueesta lohkaistiin lopulta leirien majoituskäyttöön viitisenkymmentä ja ohjelmalle sekä huollolle kuutisenkymmentä hehtaaria. Perusleirialueelle mahtuu suurinkin piirileiri – viitisentuhatta leireilijää – mutta nyt Kilke-vuonna elintilaa on täytynyt vallata lisää.

Lägersångtävlingen är avgjord: Metsässä kaikuu Kilke vann!

augusti

Lägrets nya logo lanseras.

Lägrets utseende börjar skapas.

september

De två nyanställda projektarbetarna börjar vänja sig vid sina röda kontorsstolar.

17

Rakennushommissa ei muuten ole ollut pelkästään tavallisia työmiehiä, vaan myös vankeja.

Metsähallitus työllistää Hämeessä kuukausittain kuusitoista vankia, ja Evon aluetta he ovat parhaillaankin muuttamassa esteettömämmäksi. Esimerkiksi nuotiopaikoista, laavuista ja laitureista on tarkoitus tehdä sellaisia, että niille pääsee kurvaamaan vaivatta vaikka pyörätuolilla. Ehkä osa uudistuksista ehtii valmiiksi ja helpottamaan sisupartiolaisten arkea jo Kilkkeelle.

Jatketaan matkaa, suunnataan kohti rantaa. Tien molemmilla puolilla töröttävät alaleirit vielä puolityhjinä. Lippukuntien varusteita on kipattu sinne tänne noutajiaan odottamaan.

Mistä löytyy meidän savu?

Mäntyjen väleihin vedetyllä merkkausnauhoilla rajatuista alueista pitäisi nyt bongata se oikea ja toivoa, etteivät sitkeimmät kannot ja terävimmät kivet osu juuri sille.

Nyt vilahti ojassa! Olisiko se ollut Sakari?

Evon kuuluisin asukas saattaa nimittäin tarkkailla meitä Saukonojan rantapöheikön suojista, ujo kun on. Sakari on silti puunkaatamisen Suomen mestari, jonka aikaansaannoksia pääsee katsomaan ihan oppaankin johdolla. Yli 80 senttiä halkaisijaltaan olevan rungon poikki nakertaminen on tämän kanadanmajavan saavutuksista suurin.

Sakarin kavereina ja kylänmiehinä Evolla asustaa joukko muitakin nelijalkaisia. Hirvet eivät ihmisistä juuri piittaa, mutta maakuntaeläin ilveksestä näkyy useimmiten vain tassunjäljet, liito-oravasta puhumattakaan. Siltä jää merkiksi vain pahaisia papanoita.

Kilkkeen aikaan metsäneläimet taitavat tosin kipaista tyynemmille seuduille pakoon sitä kolinaa, murinaa, tömähtelyä, rasahtelua ja loiskintaa, joka kymmenestätuhannesta partiolaisesta lähtee.

Heinäkuussa eläimet eivät ole täällä. Ne ovat paossa sitä kolinaa, murinaa, tömähtelyä, rasahtelua ja loiskintaa, joka kymmenestätuhannesta partiolaisesta lähtee.

Seuraavana aamuna sataa.

Teltan kattoon ropsahtelee laiskoja pisaroita, kipinänreiästä noruva pieni puro kurottaa jo villasukkaisia varpaita.

Maavaatteen raoista työntyvät sinnikkäät mustikanvarvut kutittavat poskea. Vieruskaveri haukottelee. Kyläkeittiöstä kuuluu jo kaasun suhina ja kattiloiden kalina, pian aamupuuron tuoksu ehtii telttaankin.

Tänään alkaa oikea Kilke!

Ja sitten herätys.

Oikeasti sade ropisee kerrostalon parvekelaseihin, kaikki vihreä kasvaa saviruukuissa ja ruoan tuoksu on karannut naapurin tädin lihapullapannusta. Sillä: hyvät matkustajat, bästa passagerare! Olemme saapuneet takaisin, ja mielikuvitusmatka Evolle päättyy tähän. Toivotamme teidät tervetulleiksi uudelleen!

Heinäkuussa lunastettaviin lippuihin sisältyy muuten myös aitoa leirihajua, emalimukista tarjotun kahvin makua ja naarmuisia sääriä.

2010 30.10.

Lägrets två första anmälningar kommer in. Under den första veckan anmäler sig 18 personer. Tur att vi blev fler...

3.11.

Kilke Shop öppnas på nätet och lägerchefen är den första kunden. Han beställer en svart långärmad lägerskjorta.

18

januari

mars

februari

I programdalarnas beställningsprogram hittas det första verkligt stora klåpet, som förhoppningsvis blir det värsta kommateckenfelet: En programpunkt beställer 150 km spiror, istället för 150 meter.

Den första allvarliga lägerromansen uppstår. När man tillbringar många timmar tillsammans i samma team och planerar storläger kan vad som helst hända...

Kilkes projektanställda bokar sitt första psykologbesök: Det är dags för terapi!

Kilke har redan över 2000 vänner i Facebook

april

Lägrets alla chefer och mästare träffas första gången på samma plats. Hela lägret simuleras dag för dag och man går igenom varje programdal, varje lägerdags program, varje worst case-scenario...

Lägerområdets simstrand flyttas en halv kilometer!

ALLT är möjligt...

21.4.

Aku Ankka plagierar scouterna genom att publicera en serie om lägret Vilke 2010.

30.4.

Sista möjligheten att efteranmäla sig, också för lägerdeltagare som kommer från andra länder. Nu är nästan 10.400 personer på väg på Kilke!

593 av lägerdeltagarna har laktosintolerans och lägrets äldsta deltagare är 84 år gammal.

11.5.

Beräknad dag för Kilkes yngsta deltagare, som är anmäld före sin födelse!

JULKKIS & PARTIO

GALLUP

”Sytyttäisin nuotion yhdellä tikulla”

Teksti: Suvi Takala Kuvat: Eetu Marjakangas, Anne Asiainen, Sara Terho, Satu Salo-Jouppila 1. Mihin suurleirejä tarvitaan?

2. Mitä hyvällä suurleirillä pitää ainakin olla?

3. Mikä pilaisi sinun leirisi?

Julia Saarimäki, 15, Tasangon Talvikit (PP) 1. Niitä tarvitaan pitämään oman lippukunnan partiolaisia mukana partiotoiminnassa, koska leirejä odotetaan aina innolla.

2. Hyvä meininki ja ohjelmaa, jossa tutustuu uusiin ihmisiin.

3. Jos olisi liian paljon vastoinkäymisiä, esimerkiksi jos sataisi kaatamalla vettä koko leirin ajan.

Jari “Huhtis” Huhtakallio, 46, Tyrnävän Mustavarikset (PP)

”Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän pidän itseäni partiolaisena. Lippusolmut, wogglen tekeminen ja merkkien ompelu eivät ole ihan mun juttu.”

Stam1nan kosketinsoittaja Emil Lähteenmäki ei lähtisi mukaan partiotoimintaan, vaikka onkin luontoihmisiä.

Teksti & kuva Mira Penttilä Mitä partiosta ja partiolaisista tulee mieleen? ”Arvasin sun kysyvän juuri tuota. Ensimmäisenä tulee mieleen luonnon vaaliminen ja solmujen tekeminen. Kyllä mun mielipiteet tulee aika vahvasti Aku Ankan pohjalta. Omassa lähipiirissäni ei

ole partiolaisia, eikä kaiketi kukaan Stam1nan pojistakaan ole ollut mukana toiminnassa. Joku lapsuudenkaveri kyllä kävi partiossa.”

Voisitko itse liittyä partioon? ”Mitä eräilyyn tulee, oon niin oman rauhan perässä, etten lähtisi mukaan partioon. Muuten en näe mitään syytä, miksen voisi liittyä.

Leirillä en välttämättä pärjäisi, vaikka vietänkin mielelläni aikaa luonnossa. Kyllä minä nuotion saisin yhdellä tikulla syttymään, jos olisi kuivia puita ja puukko käytössä.”

Mikä on sudari? ”Kai se liittyy jotenkin Aku Ankasta tutuksi tulleisiin sudenpentuihin?”

PARTIOSSA ON VIRHE Kolumnissa annetaan pyyhkeitä

Kuva: Hannu Keränen

Vasikoita ja murheenkryynejä Pitkän talven jälkeen vasikat ja lehmät ovat haljeta innosta. Navetan ovissa ei leveyskään riitä, kun kaikki pyrkivät ulos kevääseen yhtä aikaa, hännät ja sorkat ilosta heiluen!

Samanlaista riemua olen itse kokenut tämän suurleirin valmisteluissa. On mukavaa saada tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomen ja todeta, että leiriä ihan oikeasti tehdään yhdessä ja innostuksella. Mikä mieletön määrä tietoa ja taitoa on jo nyt liikkeellä!

Olen pestannut alaleirimme muonitukseen tekijöitä niin sähköpostitse kuin puhelimitse ja saanut heidät helposti mukaan. On hämmästyttävää, kuinka luonnollista onkaan ollut keskustella asioista ventovieraiden kanssa ja että he ovat suostuneet minun – itselleen ventovieraan – tarjoamiin tehtäviin. Eräskin lähtee mukaan, vaikka viettää häitään juuri leirin alla.

Siksi odotan innolla tapaavani nämä kasvottomat sähköpostin lähettäjät. Odotan Evolle kaartavia linja-autoja, joista pursuaa partiolaisia, joiden kanssa aloitamme viikon mittaisen rupeaman kaikkine haasteineen. Odotan sitä siksi, että ilman tekijöitä jäisi tämäkin leiri pitämättä.

Jos joutuisimme leirimaksussa maksamaan eteemme tarjoillun ruoka-annoksen valmistuksen, maksaisi Kilke moninkertaisesti sen summan mitä nyt. Sen takia kaikkia meitä muonittajia, ohjelmanikkareita ja vesiputkenvetäjiä tarvitaan kipeästi. Ja meitä tarvittaisiin vieläkin enemmän.

Omalla alueellani uuden ohjelman edellyttämät aikuiset johtajat ovat savolaisen sanonnan mukaisesti kiven alla. Me kauan toimintaa pyörittäneet alamme olla ideaköyhiä ja uupuneita, kaipaamme vastuunkantoon lisää aikuisia. Emmekä ole ongelmamme kanssa yksin: sama johtajapula vaivaa muitakin pikkupaikkakuntien lippukuntia.

Ehkä voisimme kaikki kutsua ei-partiolaiset ystävämme Kilkkeelle ja sitä myötä muutenkin partioon?

Myös partiolaisten vanhemmat voisivat ottaa enemmän vastuuta toiminnasta. Partion teemoihin kuulunee edelleen tekemällä oppiminen, ja sitähän leirin tekeminen on parhaimmillaan. Toki itseänikin hirvittää, kun pelkästään alaleiriimme tulee enemmän leiriläisiä kuin kotikunnassani Hirvensalmella on asukkaita.

Vika ei ole pelkästään tekijöiden määrässä, vaan joskus myös laadussa. Sähköpostiviesteihin olen usein saanut odottaa vastausta kyllästymiseen saakka, kun vastapuoli ilmeisesti kuvittelee, että osaisin hiljaisuudesta päätellä hänen mielipiteensä. Se ajatus on suoraan navetan takaa! En ole selvännäkijä, eikä kahvinporoista ennustamistakaan ole tullut opeteltua.

Kun on leikkiin lähtenyt, täytyy leikkiä loppuun asti – tai ilmoittaa luopuvansa pestistä. Suurleiri on nimensä mukaisesti sen verran SUURI, että asiat on tehtävä ajallaan. Viestiketjun hitaus tai sen katkeaminen haittaa monen työn etenemistä. Useimmille meistä tämä on kuitenkin se vapaaehtoinen harrastus ja päätyö on jotain vallan muuta Sitoutumisen määrää olen itsekin joutunut miettimään. Kaksi viikkoa kesästä on saman verran aikaa pois Peppi-pupulta. Voisin vaikka ajaa pyörällä, silitellä isoksi kasvanutta kissalaumaamme tai pulahtaa kahluualtaaseen.

Silti – Kilkkeellä tavataan!

Pirjo Riittinen

1. Suurleireillä näkee, että meitä on muitakin kuin vain oma lippukunta tai piiri. Ympärillä on eri kokoisia ja näköisiä, eri kieltä puhuvia, mutta samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kaikki kansat yhtä suurta perhettä. Näin ajattelin 2007 Englannin Jamboreella ollessani.

2. Yhteiset, kunnon avajaiset ja päättäjäiset, jossa koko leiri kokoontuu yhteen.

3. Toivottavasti mikään ei pilaa leiriä. Yritän ottaa kaikki eteen tulevat kokemuksina. Ikävä tietysti, jos kenkä alkaa hiertää, mutta kokemus se on sekin.

Tiia Salo, 20, NMKY:n Rastipartio (Päpa) 1. Suurleirejä tarvitaan, jotta lippukunnat ja yksittäiset partiolaiset ympäri Suomen voivat luoda hyödyllisiä kontakteja ja nähdä muiden lippukuntien tapoja toimia.

2. Hyvä johtajahuolto ja vapaa-aikaa myös pestissä oleville.

3. Hyvän leirifiiliksen pilaisi huono pesti ja stressi.

Sini Konstari, 17, Vaasan Partiotytöt (PP) 1. Suurleirejä tarvitaan piristämään kesää ja siksi, että pääsee tapaamaan kavereita, jotka asuvat kauempana. Uusia ystäviä mahtuu kelkkaan aina lisää, ja suurleirillä pääsee tutustumaan myös ulkomaalaisiin partiolaisiin.

2. Hyvä tunnelma ja hauskaa ohjelmaa, loppu hoituukin itsestään.

3. Jonkin täytyy mennä pahasti pieleen, että se onnistuisi pilaamaan koko leirin. Varmaankin jokin todella suuri onnettomuus, jonka vuoksi leiri jouduttaisiin perumaan.

Joonas Kivikunnas, 23, Halssilan Haukat ry (J-SP) 1. Suurleirit tarjoavat mahdollisuuden tavata partiolaisia ympäri Suomen ja maailman.

Suurleirien media-arvoakaan ei sovi vähätellä.

2. Sopivasti vapaa-aikaa ja riittävästi ruokaa.

3. Ei ainakaan kaatosade.

Kirjoittaja on Lapa-alaleirin muonamestari, joka tulee Hirvi-Partiosta Järvi-Suomen Partiolaisista. Hän odottaa telttaöitä linnunlauluineen ja ärtyy aikaisesta käenkukunnasta.

19

SÅ HÄR!

Teksti: Eva ’Nyppe’ Carlson Kuvitus: Matteus Pentti

NIKSIRYMY

Treenaa itsesi leirikuntoon Leiri lähestyy kohisten, mutta tiiviillä treenillä ehdit vielä ponnistaa napakkaan kuntoon. Parhaan tuloksen saat tehokkaalla ja ytimekkäällä treeniohjelmalla. Näillä helpoilla ohjeilla saat mielesi ja kehosi leirikuntoon jo kolmessa viikossa.

Teksti: Niina Partanen

3 viikkoa ennen leirin alkua

Viikkoa ennen leirin alkua

3 päivää ennen leirin alkua

Turnauskestävyys: Pyöritä partiohuivia pääsi yläpuolella puolen minuutin ajan. Vaihda kättä. Pidennä pikkuhiljaa harjoituksen kestoa.

Partiokulttuuri: Vastaa kaikkiin kysymyksiin huutamalla lyhyitä riimiloppuisia loruja.

Leiriolosuhteisiin totuttautuminen: Makuupussijumppa. Harjoittele vaatteiden vaihtamista makuupussissa. Mielellään pienessä tilassa viiden muun ihmisen kanssa.

Ruokavalioon totuttautuminen: Lisää vähittäin kaurapuuroa ruokavalioosi.

Aloita vieroitus Facebookista.

Turnauskestävyys: Lopeta kulkuvälineiden käyttö. Liiku aina jalkaisin. Myös kesälomavierailulle mummolaan Somerolta Nakkilaan ja takaisin.

Partiokulttuuri: Laula ‘Nyt silmäin alla Jeesuksen’ mahdollisimman monella eri sävelellä.

Leiriolosuhteisiin totuttautuminen: Älä vedä vessaa. Kokeile, kuinka korkeaan torniin onnistut vielä tekemään tarpeesi.

Ruokavalioon totuttautuminen: Lisää vähittäin sammalta, hyttysiä, puun kuorta ja muuta ympäristöstä irtoavaa ainesta ruokavalioosi.

Aloita vieroitus kaikesta viihdeelektroniikasta.

Turnauskestävyys: Hilaa painavia taakkoja edestakaisin. Laske ne välillä maahan ja nosta takaisin selkään. Apua käyttämättä!

Partiokulttuuri: Äänitä ininää ja soita äänitettä koko yö - mielellään mahdollisimman lähellä korvaa.

Leiriolosuhteisiin totuttautuminen: Peseydy vain kylmällä vedellä.

Ruokavalioon totuttautuminen: Syö vain kylmää ruokaa. Jonakin päivänä voit jättää ruuan syömättä kokonaan, koska et ehtinyt keittiölle ajoissa työtehtäviesi vuoksi.

Katkaise sähköt kotoa.

Partiomaisen pirteä, reilunkokoinen sateenvarjo.

10,00 €

T-paita

12,00 €

Olkalaukku

20,00 €

Virallinen leiripaita, josta löytyy niin naisten kuin miestenkin malli.

60,00 €

Hupullinen partionsininen soft shell -takki suojaa sateelta.

Yllä kuvassa tytöllä olkalaukku Partiotunnuksella ja Kilke merkillä.

Nipsupussit

Paita

22,00 €

Tekninen kauluspaita partion sinisissä väreissä.

Lisää tuotteita Kilke Shopissa Kilkkeen Suoralla Aukioloaika leirillä päivittäin klo 10 - 19.30 Tuotteita voi tilata ja niihin voi tutustua jo ennen leiriä osoitteessa:

www.partio.fi/kilkeshop

20

www.partio.fi/kilkeshop

2. Tupu, Hupu ja Lupu osallistuvat tänä kesänä Kilkkeen varjoleirille (Aku Ankka 16/2010) nimeltä a) Pilke b) Vilke c) Välke 3. Kun valmistaudut seikkailuun, tarvitset Kilkkeen leirilaulun mukaan a) Valomiekan b) Huippunopean langattoman WLANin c) Partiohuivin 4. Mikä seuraavista EI kuulu joukkoon a) Pöpö b) Kaleva c) Tuikku d) Tirrikka e) Raffu

6. Kilkkeellä juhlitaan a) Partioliikkeen 100-vuotisjuhlaa b) Panun syntymäpäivää c) Suomalaisen partioliikkeen 100-vuotisjuhlaa

Partionsininen naruolkaintoppi. Köynnöspainatus.

Takki

1. Minkä seuraavista voit ostaa Kilke-shopista? a) Sporkin b) Frakin c) Pakin

5. Kilkkeen rakentaminen aloitettiin a) Noin viisi vuotta sitten b) Noin vuosi sitten c) Kesän alussa

Sateenvarjo 18,00 €

Toppi

Oletko kaikkitietävä Kilke-guru? Ota selvää!

Voit tarkistaa oikeat vastaukset jutun lopusta.

Globe Hope on valmistanut nipsupussit kierrätysmateriaalista. Isoin Harri-nipsupussi 20,00 €, keskikokoinen Jenni-nipsupussi 18,00 € ja pieni Mini-nipsupussi 16,00 €.

Lisää Globe Hope tuotteita löydät Kilkeshopin sivuilta.

Maksuvälineenä Kilke Shopissa leirillä käy käteinen, pankkikortti sekä alla listatut kansainväliset maksukortit.

7. Vierailupäivänä leirille EI saa ottaa a) Naapurin tätiä b) Koiraa c) Omaa autoa 8. Kilkkeellä on mahdollista työskennellä a) Tulensyöksijänä b) Kylttien kyhääjänä c) Puihinkiipeilijänä Laatinut: Oona Kantele Oikea rivi: 1a, 2b, 3c, 4d, 5a, 6c, 7b, 8abc

eet Kilkkeen päheät tuott ajan! saatavilla koko leirin

Kilke-visa

LEIRITERAPEUTTI Vieno Rymy-Möttönen ratkoo kaikki ongelmasi

Kaapista ulos, piilopartiolaiset!

Vasuria vaan kaikille pienille ja ruoka-aikaan leirikeittiöllä olleille rymistelijöille! Minä olen Kilkeleiriterapeuttinne Vieno Rymy-Möttönen. Kannan huolenne ja murheenne ja etsin vaikka Sompion suosta tervaksen katkuiset tai loistokkaat ratkaisut teidän pulmiinne. Kaiken kiireen ja kilkkeen keskellä toivon ainakin seuraavien pulmien siirtyvän ongelmien tarustoon: Hei Vieno! En uskalla kertoa kavereilleni, että olen lähdössä partioleirille. MITÄ TEEN! Nimim. Kaappipartiolainen-97 -No voi voi sentään ja hyvänen aika! Me kaikki olemme erilaisia ja meidän myös tulisi hyväksyä itsemme juuri sellaisina kuin olemme. Kaappipartiolaisuudessa ei ole mitään hävettävää, kunhan vain muistaa tuulettaa välillä. Joten siis ovet auki maailmalle, pää pystyyn ja pieni loikka kynnyksen yli.

Siihen voi enintään vähän kompastua, mutta mehän osaamme ensiapua...

Olen mielestäni ruma ilman meikkiä ja hiusten föönausta.

En haluaisi tehdä laittautumisesta numeroa leirillä. Miten kohennan ulkonäköäni huomaamatta? Nimim. Teltassa ei ole sähköä.

-Kuusen kävyt toimivat kätevinä paplareina ja samalla antavat hiuksille leirimäisen mattapinnan. Hyvä keino hiusten stailaukseen on myös pystyttää teltta korkeajännitelinjan alle, jolloin sähkölinjan magneettikenttä hoitaa hiuksillesi villin leiripörrön. Kaunista kesää!

TERVEISIÄ PERHEESTÄ

mitä teet, niin mene rukkaset kädessä seisomaan avoimelle paikalle tai ihmisten kulkureitille. Aivan varmasti joku tulee pian sanomaan, että “tee jotain”. T. Vienon naapuri

Muut eivät kuitenkaan tee hommiaan ja joudun tekemään heidänkin työt pestissäni. Mitä teen? Nimim. Vi...taa jo etukäteen-86 -Delegoi ne eteenpäin ja mene kahville. Niin Vienokin tekee.

Nytkin Vieno Rymy-Möttönen makaa jossain banaanipuun alla, ja minä kirjoitan tätä täällä kotomaassa, ja lumityöt on tekemättä. Kilkkeellä on 10 000 leiriläistä, jotka ovat kaikki huij... innokkaita töihin... Vai oliko tuo “Mitä teen? “ varsinainen ongelmasi? Jos et tiedä

Mitä on meidän alumiinikattilassa? Se ei lähde irti, on epämääräisen väristä, ja en ole aivan varma siitä, että onko se eläin- vai kasvikunnan edustaja. Nimim. Leirikokki -Ei hätää! Se on vain se viime kesän viimeisen leiriaamun kaurapuuro, johon Joppe pudotti sen karvalakkinsa.

Suosittelen metallin keräystä ja uuden karvalakin hankkimista muistaen kuitenkin, että karvalakillakin on tunteet ja se voi purra, jos sitä loukataan.

Mistä löytäisin sopivan kokoisen rinkan, kun partio- ja retkeilykaupat eivät niitä myy?

Mielestäni syy ei ole pakkaustaidoissani, sillä karsin jo kaiken ylimääräisen pois leiritava-

Missä partiojohtajat kasvavat?

En ole koskaan nähnyt partionjohtajanpoikasia... Nimim.

Sudu-04 -Partiojohtajat syntyvät täysikasvuisina, kuten monet muutkin eläimet esimerkiksi pulut. Vai oletko koskaan nähnyt pulun poikasia?

Menikö kuksa nurin? Söikö naapurisavun Maukka taas kaikki nakit? Vieno RymyMöttönen kuuntelee huoliasi.

Kysymyksesi voit esittää Kilkkeen Pressiklubilla tai osoitteessa rymylehti@gmail.com.

ILTASATU

Leirileski kadehtii vikan illan bileitä Kun poikaystävä lähtee leirille, tyttöystävä ei todellakaan jää kotiin siivoamaan.

Teksti: Anna Munsterhjelm Heinäkuun lopussa helsinkiläinen Noora Mikkola aikoo ”porsastella esteettömästi”.

Kun partiolaispoikaystävä on poissa nurkista, voi Noora nukkua ja valvoa milloin tahtoo, syödä mitä mieli tekee ja kutsua omat kaverinsa vaikka vuorokauden kestävään Singstar-maratoniin.

Kilke on kolmas isompi kesäleiri Nooran ja Joonaksen seurustelun aikana. Ensimmäisellä kerralla tyttöystävä ei ottanut leirille lähtöä ihan yhtä kevyesti kuin nyt. ”Olimme seurustelleet kolme kuukautta, kun Joonas ilmoitti lähtevänsä partioleirille.

Ajattelin, että kyse on jostain viikonloppureissusta. Pikkasen jouduin nieleskelemään, kun kuulin, että rakennus- ja purkuleireineen setti kestäisi kolme viikkoa.”

Myös kuvitelmat leiristä ovat muuttuneet reippaasti Joonaksen juttujen ja vierailupäivien myötä. ”Akuankka-mielikuvat meni kyllä ihan metsään, ainakin aikuisten kohdalla. Viime vuonna Joonas vissiin vaan ajeli autolla ja juhli kahvilassa aamukahteen. Se ei kuulosta yhtään tyhmemmältä tavalta viettää kesää!

Kuvista päätellen partioleirin vikana iltana tanssitaan pöydillä ja pukeudutaan hassusti.”

Nooraa ei huoleta Joonaksen pärjääminen leirillä. Kuulumiset vaihdetaan kerran päivässä tekstiviestillä ja Noora on luvannut lähettää puuttuvat varusteet perään. ”Joonas unohtaa aina jotain. Viime vuonna postitin sille kumisaappaat ja aurinkorasvan.

Jälkimmäistä se ei tosin pyytänyt.”

ralistaltani. Vai löydätkö sinä vielä siitä jotain ylimääräistä?

Lähetin listan sinne toimitukseen jo viime viikolla, joten listan loppupään pitäisi olla siellä aivan lähipäivinä. Nimim.

Turhaanko tungen -94 -Voih!

Kohta on jo kiire Huivi oli kaulassa, rinkka pakattuna ja suklaa riittävän syvällä, jotta se ei altistuisi heti ensimmäisten kavereiden ahnaille katseille. Bussi kololta Rauhakankaan leirille lähtisi vasta tunnin päästä, joten Sakari ehtisi rentoutua hetken sohvalla uusimman Aku Ankan parissa.

Sohva ei kuitenkaan ollut tyhjä, vaikka äiti ja sisko eivät olleet vielä edes kotona. Sillä lojui suippokorvainen ja pujopartainen, harmaanvihreään asuun sonnustautunut metrin mittainen olento. ”Kuka sä olet?” Sakari kysyi hämmästyksestä selvittyään. ”Menninkäinenkö?”

Partasuu naurahti. ”Neljätoistavuotias ja uskoo vielä menninkäisiin. Ei, en ole menninkäinen. Olen leiritonttu.” ”Tonttu? Mutta ne on satuolentoja”, Sakari sanoi epäuskoisesti. ”Sinähän sekavia puhut”, tonttu vastasi. ”Jos olisin satuolento, niin en kai minä olisi tässä. Seuraavaksi alat varmaan väittää, että partio on nuorisojärjestö, jossa vain tehdään solmuja ja talutetaan mummoja suojatien yli.”

Sakari ravisteli päätään. ”Mutta... et sä voi tyhjästä ilmestyä...” ”On yhdentekevää, mistä minä ilmestyin”, tonttu vastasi hieman närkästyneen kuuloisesti. ”Sen sijaan on erittäin tärkeää, että lähdemme täältä yhdessä.”

Tonttu napsautti sormiaan. Silmänräpäyksessä maailma muuttui. He olivat paikassa, joka näytti etäisesti Rauhakankaan leirialueelta, mutta jotakin oli pielessä. Leirin ikihongat olivat kuolleet pystyyn, mustikanvarvut pudottaneet lehtensä ja haalistuneet

harmaiksi. Lippuaukea oli muuttunut punaiseksi, haisevaksi saviliejuksi, ja horisontissa näkyi järvi, jonka vesi oli sysimustaa. Tuuli humisi korvissa, mutta mitään muita ääniä ei kuulunut. ”Miten sä tämän teit? Eikö sun olisi pitänyt lukea taikasanoja tai sekoittaa jotain padassa tai...” ”Höh”, tonttu tuhahti. ”Ei toisiin maailmoihin mennä vaatekaapin kautta tai piirretä taikaovea liidulla lattiaan. Riittää, että tiedät olevasi menossa.”

Tonttu heilautti kättään. ”Ei Rauhakangas tietenkään tältä näytä. Kun menet sinne illalla, kaikki on kuten ennenkin. Hongat huojuvat, pääskyset livertävät taivaalla, ensimmäiset mustikat ovat juuri kypsyneet ja vesi kimmeltää kutsuvana. Kaikki on hyvin. Mutta jos et tee mitään, tämä on Rauhakankaan kohtalo. Siinä, missä ennen oli vihreää, tulee olemaan vain harmaata ja kuollutta. Sinä saat valita.” ”Eihän kukaan tällaista tahdo. Mitä minun pitää tehdä?” Sakari kysyi. ”Kyllä sinä tiedät, kun valinnan aika koittaa”, tonttu vastasi salaperäisesti. ”Mutta eikö kukaan muu voi tehdä mitään?”

Sakari tivasi. ”Ei”, tonttu vastasi vakavana. ”Ei voi.”

Sakari yritti ottaa askelen kohti tonttua, mutta jalat olivat jumissa paksussa, punaisessa savessa. Savi ei antanut periksi, ja Sakari tunsi, miten hän hiljalleen vajosi syvemmälle maan sisään.

Hän kalpeni ja kurotti kohti tonttua. ”Auta minua!” Sakari huusi kurkku suorana.

Tonttu pudisti päätään. ”En minä voi auttaa sinua. Vain sinä itse voit.”

Savi petti Sakarin alta ja maailma peittyi punaiseen liejuun. * * * Sakari heräsi kännykän herätysääneen olohuoneen sohvalla. Nyt piti juosta: bussin lähtöön oli enää kymmenen minuuttia. Sakari kurotti eteisen nurkasta vaelluskenkänsä, mutta oli pudottaa ne lattialle: kenkäpari oli kauttaaltaan punaisen saven peitossa.

Sakari pyyhkäisi kylmää hikeä otsaltaan, huuhtaisi vaelluskengät nopeasti vessan hanan alla ja sulki ulko-oven perässään.

Nyt oli kiire.

Teksti: Elias Tikkanen Kuva: Tuuli Seppälä ja Stella Vahteristo

21

Leirilehti Rymy kertoo Kilkkeen puheenaiheet ja pureutuu partioilmiöihin.

Rymy välittää myös sinun viestisi eteenpäin. Lähetä tekstarisi, ideasi, vinkkisi, toiveesi, kutsusi, etsintäkuulutuksesi osoitteeseen rymylehti@gmail.com tai tule käymään Kilkkeen Pressiklubilla.

Rymy ilmestyy leirin aikana neljä kertaa torstaina 29.7., lauantaina 31.7., maanantaina 2.8. ja keskiviikkona 4.8.

Oman Rymyn löydät Kilkkeen kahviloista, omasta savustasi sekä www.kilke.fi.