TEHO Sport Suomen Cup

Seinäjoen Peliveljet ja FBC Loisto Turusta juhlivat, kun TEHO Sport Suomen Cupin mestaruudet ratkottiin 20. helmikuuta Riihimäen Cocks Areenalla. Cupin alkukierrokset oli tuttuun tapaan pelattu syksyllä. Cupin aiemmin 2010–2011 voittanut SPV nousi miesten finaalissa Nokian KrP:tä vastaan kolmen maalin takaa 6–5-voittoon. Edelliskauden cupmestari SB-Pron 5–4 kaataneelle FBC Loistolle finaalipaikka ja mestaruus olivat historian ensimmäiset.

Miesten finaalissa otti välierissä itsensä Classicin pudottanut Nokian KrP otteen heti ottelun alusta. Ensimmäinen maali merkittiin kuitenkin SPV:lle, kun tilanteeseen kurottanut Nico Jonaeson huitaisi epäonnekseen pallon omaan verkkoon. Kohta Jonaeson kuitenkin vapautti Henri Johanssonin ohjaamaan maalin edestä tasoituksen, ja KrP:n päästyä pelaamaan ylivoimalla Johansson sivalsi Joona Rantalan poikkisyötöstä nokialaiset johtoon.

Toisessa erässä KrP näytti jo karkaavan, kun Mikko Laakso kiepsahti hyökkäyspään pallonriiston jälkeen laukomaan 3–1 ja Henri Johansson viimeisteli perään hattutemppunsa. Sitten oli Peliveljien vuoro osoittaa tunnettu sitkeytensä: Jari Hankkio sivalsi Sami Kosken rystyltä tuuppaamasta pystysyötöstä kavennuksen ja vain 11 sekuntia myöhemmin Juuso Keskinen karkasi Jeri Heikkilän kaaripallosta nostamaan eron enää yhteen.

Viikolla SPV nousi F-liigan ottelussa Nokiaa vastaan neljän maalin takaa voittoon, ja se palasi mieleen, kun kolmannen erän alussa Aapo Lokasaari lapioi kakkospallosta pelin tasoihin ja kohta puolustaja Henri Urmas linkosi viivasta Peliveljet toisen kerran johtoon. Vajaat neljä minuuttia ennen ottelun loppua KrP:n Nico Jonaeson otti päädyssä turhan työntämisjäähyn, ja ylivoimalla Jari Hankkio pommitti oikeasta siivestä takatolpan tyveen 6–4. Jonaeson työnsi vielä etukulmasta kavennuksen Henri Johanssonin syötettyä poikittain maalin takaa, mutta sitten aika loppui. – Meiltä ihan hyvä tulo peliin mutta sitten tekeminen vähän karkasi ja hyökkäykset jäivät liian lyhyiksi, SPV:n valmentaja Tommy Koponen mietti VeikkausTV:n haastattelussa. – Toisen erän alussa oltiin pallolla huolimattomia, jolloin kaveri pääsi vähän karkuun, mutta näytettiin taas luonnetta ja noustiin kahdella nopealla mukaan. Sitten se oli taas maalin peli, ja tiedettiin, että kun päästään kolmanteen erään, ollaan siinä aika vahvoja. Lopussa kyllä olisi pitänyt maalin johdossa pysyä enemmän pallossa.

Nokian KrP:n luotsi Jarmo Härmä oli toisen perättäisen hävityn cupfinaalin jälkeen ymmärrettävän pettynyt. – Jonkin verran tulee v-alkuista sanaa mieleen kun katsoo vierestä kaverin juhlimista toista vuotta putkeen, mutta oli tämä hyvä salibandyilta ja pokaalin arvoista peliä. SPV näytti, kuinka hyviä he ovat ratkaisupeleissä ja varmaan nosti omaakin rimaansa jonkun verran. Meillä oli toisessa erässä vahva momentum ja pitää ottaa läksynä, miten hiukan humalluttiin kun johdettiin 4–1 ja 5–1:kin kävi lähellä. On meille vähän tyypillistä, että kun pitäisi lyödä peli pakettiin, ajatus karkaa vähän liian kauas. Se on oppi, joka pitää tästäkin pelistä ottaa mukaan.

FBC Loisto kesti johtoaseman menettämisenkin

Naisten loppuottelun avauserä tahkottiin FBC Loiston enemmistä maalipaikoista huolimatta tasalukemiin 1–1, kun SB-Pro loihti harvoista omistaan maalin, ylärimaosuman ja tolppalaukauksen. Toisessa nuoret turkulaiset karkasivat jo 3–1-johtoon, kun ensin Iida Mettälä kiepsahdettuaan omassa päässä vastustajien välistä esiin vapautti Anna Marttalan maalintekoon ja kohta Emilia Pietilä kiskaisi kaukaa yläriman alle. Erän lopussa Pro kuitenkin palasi peliin Loiston ykköstähti Ulla Valtolan kustannuksella. Tämän huolimaton oman alueen syöttö löytyi kahden vastustajan syötön jälkeen omasta verkosta, ja kohta SB-Pro prässäsi kahdella pelaajalla pallon Valtolalta rakentaen Mirja Hietamäen tasoituksen vain 44 sekuntia ennen taukosummeria. Viimeisenä nauroi kuitenkin kolmannessa erässä Valtola, kun hän ohitti omalla alueella vastustajan ja vapautti Saana Lenkkerin sijoittamaan Loiston uudelleen johtoon. Voittomaaliksi jääneen 5–3-maalin pommitti Emilia Pietilän poikkisyötöstä takayläkulmaan Henrika Maikola kahdeksan minuuttia ennen loppua. Pron loppuvyörytys kuudella viittä vastaan tuotti vielä Ina Lemisen kavennuksen, mutta viime hetket Loisto ja maalivahti Minnie Heininen kestivät.

– Lähdettiin rohkeasti karvaamaan ja pelaamaan vähän riskilläkin. Välillä oltiin kusessa mutta jäätävästi pelaajat niillä vaikeilla hetkillä peittivät ja ryynäsivät, FBC Loiston valmentaja Matti Pienihäkkinen mietti VeikkausTV:n haastattelussa. – Välillä me olimme parempia ja välillä Pro oli paljon parempi mutta ei tämä tulos varmaan vääryyskään ollut.

Nuori Loisto ei murentunut edes johtoaseman nopeaan menettämiseen toisen erän lopussa. – Siinä tehtiin pieniä muutoksia kentällisiin ja muutettiin vähän karvia ja nostatettiin uskoa, että vielä tehdään maaleja kun toinen erä pelattiin tasoihin vähän huonommallakin pelillä.

Loiston ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin yleisöäänestyksellä Iida Mettälä, ja päävalmentajan mielestä aivan oikein. – Hän pelasi kaksi erää eri paikalla kuin normaalisti ja aivan jäätävä esitys, Matti Pienihäkkinen naulasi. – Helvetin pettyneitä ollaan niin valmentajat kuin pelaajatkin, SB-Pron luotsi Aki Vilander myönsi. – Ei sitten saatu ulos sitä esitystä mitä lähdettiin hakemaan, keväälle jää mietintään, miksi oltiin tänään niin varovaisia. Sitten kun piti pakkotilanteessa ruveta pelaamaan, ruvettiin pelaamaan mutta oltiin vähän epäonnisia ettei saatu maaleja tehtyä oikeilla hetkillä. Ei peliä voi tällä tasolla tällä tavalla aloittaa.