Pääkirjoitus

Pienessä yhdistyksessä toiminnanjohtajan työpanos on koko toiminnan kannalta keskeinen: johtaja vastaa taloudesta, henkilöhallinnosta, raportoinnista, projektien hallinnoinnista sekä monista arjen sujuvuuteen vaikuttavista käytännön asioista. Ajatukset askaroivat työvastuissa vapaaajallakin. Kun on tottunut aamuisin suuntaamaan työpaikalle, on totutteleminen siihen, että omalta kohdalta isänmaata on rakennettu riittävästi. En ole enää tarpeellinen enkä tärkeä siksi, että vastaisin työtehtävistä. Joku toinen ottaa vastuun kannettavakseen.

Koen olleeni viimeisen vuosikymmenen varsin etuoikeutetussa asemassa: olen saanut itse olla luomassa työpaikkani ja työympäristöni sekä valitsemassa työtoverini. Klubitalon kaltaisessa yhteisössä on työnimu ja ilo valtaisa. Alati kasvavassa yhteisössämme olen työskennellyt, tutustujat mukaan lukien, satojen huipputyyppien kanssa. Jokainen jäsen on tuonut yhteisöön mukanaan jotakin ainutlaatuista oman persoonansa myötä. Harvassa työpaikassa voi toteuttaa osaamistaan niin monipuolisesti kuin järjestömaailmassa. Klubitalomallin toteuttama kansainvälinen toimintamalli on myös itsessään ainutlaatuinen: rahoittajakin (RAY) pöyhi ja tutki Klubitalomallia selvittääkseen, kuuluisiko se kuntien lakisääteisesti rahoitettavaksi toiminnaksi. Tulivat lopulta siihen lopputulemaan, että mikään laki ei voi määrätä kuntoutujia ottamaan itse vastuuta itselleen järjestetystä kuntouttavasta toiminnasta siten, kuin se tapahtuu Klubitaloilla. Hallinnolliset tehtävät ovat lisääntyneet huomattavasti. Aikanaan täytettiin syksyisin rahoitusta haettaessa muutama A4 copy-paste systeemillä. Toki raportoinnin muuttuminen sähköiseksi on tehnyt siitä jouhevamman, mutta samalla erilaisten raporttien pituus ja määrä on huomattavasti lisääntynyt. Kaikki se on poissa läsnäolosta yhteisössä. Vaarana on ollut polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Sydänlämpimät kiitokset Sinulle, yhteistyökumppani, yhdessä kuljetusta matkasta! Maaliskuussa eläköityvä Arja PSALMI

Aika on syödä ja aika on juoda, aika on astiat tiskata. Aika on kerätä kiviä kokoon ja aika ne menemään viskata.

Aika on ottaa löysin rantein, aika on olla sitkeä, aika on nauraa kippurassa, aika on myös itkeä. Aika on olla pitkällään, aika on nousta jaloilleen, aika on kiertää maailmalla ja aika on jäädä aloilleen.

Aika on tulla vanhemmaksi, aika on olla nuoria, aika on olla hiekanmuru, aika on siirrellä vuoria. aika on lausua hyvää päivää, aika on sanoa hyvästi, aika on liitää pintaa pitkin, aika on kokea syvästi.

Aika on olla erämaa, aika on olla katuna, aika on olla aikataulu, aika on olla satuna. Aika on laittaa reppu selkään. aika on päättää retkensä. Kaikella yhteisen auringon alla on omat määrähetkensä.

Jukka Itkonen, Viisi vuodenaikaa