Opiskelijan havaintoja

Sosionomi-opiskelija Kimmo Määttänen työskenteli Salon klubitalolla 14.5-20.7.2018 ja työnsä ohessa havainnoi objektiivisesti Salon klubitalon toiminta-ajatusta ja työskentelytapaa.

Klubitalo edistää jäsentensä työja opintomahdollisuuksia käyttämällä ratkaisu- ja voimavarakeskeistä sosiaalityön työmenetelmää. Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu se, että katse suunnataan tulevaisuuteen. Ei murehdita liiaksi mennyttä elämää ja siellä kohdattuja haasteita. Menneisyys nähdään enemmänkin voimavarana. Ei ole kuitenkaan kiellettyä puhua elämänhistorian vaikeista asioista, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Työote pyrkii tutkimaan ihmisen taitoja, kykyjä ja osaamista, joiden avulla voidaan päästä haluttuihin tavoitteisiin ja ratkaista ongelmia. Henkilö itse asettaa omat tavoitteensa ohjaajan toimiessa rinnalla kulkijana ja avustajana. Vahva usko ihmisen kykyyn muuttua on olennaista ratkaisukeskeisyydessä.

Käytännön havaintoja Salon Klubitalon työ- ja opintoyksikön ohjaajan työstä

Salon Klubitalossa ratkaisukeskeisyys näkyy muun muassa niin, että ohjaaja ei keskity jäsenen sairauksiin ja ongelmiin. Klubitalon periaatteisiin kuuluu, että diagnooseja ei kysellä. Ihminen kohdataan ihmisenä. Tässä toteutuu sosiaalityön eettisiin periaatteisiin kuuluva ihmisarvon kunnioittaminen. Ohjaaja ei siis välttämättä tiedä mitä sairauksia henkilöllä on. Toki jäsen on saattanut itse kertoa sairauksistaan, mutta se ei ole edellytyksenä avun saamiselle. Työ- ja opintoyksikössä keskitytään henkilön jäljellä olevaan työja toimintakykyyn ja pohditaan yhdessä, miten sen voisi valjastaa käyttöön. Positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen jäsenten suhteen näkyy kaikilla Klubitalon ohjaajilla arkisessa työssä. Jäseniä kehutaan pienistä ja suurista onnistumisista ja heidän rinnallaan iloitaan hyvin sujuneista asioista. Vastaavasti epäonnistumisten edessä ei lannistuta, vaan suunnataan katse eteenpäin myönteisiin asioihin. Ratkaisukeskeisyys tulee tällä tavalla hyvin esiin.

Ohjaaja ei oleta, että henkilölle soveltuu jokin tietty ratkaisumalli tai kuntoutumispolku, vaan kysyy jäseneltä mitä tämä haluaa. Ohjaaja hallitsee palvelujärjestelmän ja erilaiset kuntoutusmuodot ja mahdollisuudet sekä niihin liittyvän byrokratian ja pystyy kertomaan faktat jäsenelle, mutta ei päätä miten asiassa toimitaan. Hän toki ehdottaa omasta mielestään soveltuvia toimenpiteitä. Dialogi ohjaajan ja jäsenen välillä on tasavertaista ja ihmistä kunnioittavaa. Aito läsnäolo, henkilön reflektoiva kuunteleminen ja käsillä olevaan asiaan keskittyminen näkyvät kohtaamistilanteessa. Myös keskustelussa käytettävä kieli on ammatillisesti sopivaa, mutta ei kuitenkaan liian virallista. Tämä luo vuorovaikutukselle empaattisen ja välittävän ilmapiirin. Jäsen aistii, että ohjaaja on hänen puolellaan.

Narratiivisuus eli tarinallisuus ohjaustyössä

Klubitalon jäsenillä on kaikilla oma elämäntarinansa. Monista haasteista johtuen jäsen näkee usein oman elämänsä negatiivisena ja ongelmakeskeisenä ja tulevaisuuden pelottavana ja toivottomana. Klubitalolla suunnataan jäsenen elämänhistoriaa voimavarakeskeisemmäksi. Ihmisen kertoessa tarinaa omasta elämästään, ohjaaja tarttuu hänen puheessa oleviin rakentaviin ilmauksiin ja pyrkii vahvistamaan niitä. Käytännössä tämä näkyy niin, että ohjaaja voi kysellä jäsenen menneisyydessä olevia positiivisia ja voimaa antavia asioita. Hyvien asioiden muistelu luo jäsenelle positiivisia mielikuvia ja tällöin oma elämä ei tunnukaan täysin epäonnistuneelta. Narratiivisella ajattelutavalla voidaan harjoittaa myös niin sanottua tulevaisuuden muistelua. Kun jäsen esimerkiksi hakee opiskelupaikkaa, voi ohjaaja kysellä häneltä missä tämä näkee itsensä muutaman vuoden päästä. Jäsenen kertoessa omaa tulevaisuuden visiotaan, ohjaaja kuuntelee ja keskustelee ja ikään kuin vahvistaa henkilön tarinaa. Tällä tavalla jäsen oivaltaa, että hänen suunnittelemansa tulevaisuus on mahdollista, kun ohjaaja uskoo siihen yhtä lailla ohjattavan kanssa. Tällainen työtapa luo uskoa tulevaisuuteen ja auttaa tavoittelemaan itse asetettuja päämääriä. Tulevaisuudesta ei tietenkään voi kukaan tietää, mutta yhdessä narratiivisella ja ratkaisukeskeisellä työmenetelmällä työskentely tuo jäsenelle voimaantumisen ja valtaistumisen kokemuksia.

Osallistava palveluohjaus

Osallistava palveluohjaus on yksi työmuoto, jota Salon Klubitalossa harjoitetaan. Sillä tarkoitetaan sitä, että ohjattaessa jäsentä eri palveluiden piiriin monimutkaisessa palvelujärjestelmässä, ohjaaja ei tee asioita henkilön puolesta vaan auttaa henkilöä toimimaan itsenäisesti eri palveluja ja etuuksia haettaessa. Tämä edistää jäsenen itsenäisyyttä asioidensa hoidossa. Ohjaaja jalkautuu tarvittaessa mukaan asioimaan vaikkapa TEkeskukseen tai Kelaan, mutta hän ei hoida asiaa jäsenen puolesta. Kuntoutujien toimintakyky ja voimavarat ovat niin erilaiset, että joidenkin puolesta on tehtävä enemmän ja toiset taas pärjäävät itsenäisemmin vähemmällä tuella. Koska jäsenen omia kykyjä ja voimavaroja vahvistetaan, tulee ohjaajan pyrkiä siihen, ettei jäsen tule liian riippuvaiseksi ohjaajasta ja oleta ohjaajan aina hoitavan asiat tämän puolesta. Se vaatii ohjaajalta tasapainottelua asioiden puolesta hoitamisen ja jäsenen omiin kykyihin luottamisen välillä.

Tasa-arvoisuutta ja aitoa välittämistä kanssakumppaneista

Yksi olennainen Klubitalotoiminnan piirre on se, että työntekijät tekevät asioita yhdessä jäsenten kanssa. Jäseniä opetetaan ja tuetaan tekemään erilaisia tehtäviä itsenäisesti. Kun jäsen saa vastuulleen jonkin tehtävän ja pystyy hoitamaan sen onnistuneesti, hän voimaantuu ja saa lisää itseluottamusta. Vastavuoroisesti jäsen voi ohjata ja opettaa muille yhteisön jäsenille omia taitojaan ja osaamisaluettaan, myös henkilökunnalle.

Ohjaustyö on hyvin asiakaslähtöistä, sillä jäsenet saavat osallistua tasavertaisesti henkilökunnan kanssa toimintaan, päätöksentekoon ja kehittämiseen. Työtehtävien tekeminen on täysin vapaaehtoista ja niitä saa tehdä oman jaksamisen mukaan. Se, että työntekijät tekevät samoja tehtäviä, kaventaa perinteistä sosiaali- ja terveydenhoitotyön työntekijäasiakas-asetelmaa. Lopullinen vastuu toiminnasta on kuitenkin työntekijöillä.

Vaikka Klubitalon arkipäiväinen jäsenten ohjaustyö ei liity suoraan työ- ja opintoyksikön toimintaan, on sillä kuitenkin kytkös siihen. Kun jäseniä ohjataan selviytymään muun muassa arkipäivän kotitaloustöistä, tai opetetaan tietoteknisiä taitoja, tuetaan elämänhallintaa, jota tarvitaan työ- ja opiskeluelämässä pärjäämiseen. Tehtävät, joita Klubitalossa tehdään voivat olla hyvin pienimuotoisia ja vähäiseltä tuntuvia, mutta niillä saattaa olla suuri merkitys jäsenille. Tai vastaavasti, joku jäsenistä ottaa vastuulleen suuria kokonaisuuksia ja vie tätä työtä eteenpäin. Kaikki työ lisää pystyvyyden ja kykenevyyden tunnetta ja tähän kun lisätään vielä ohjaajan kannustava työote, saadaan aikaan konsepti, jolla pystytään vähitellen lisäämään jäsenen yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osallisuutta.

Klubitalon kokonaisvaltainen toimintamalli ehkäisee jäsentensä syrjäytymistä ja saa aikaan sen, että ihmiset välittävät toisistaan ja antavat toisilleen vertaistukea.

Kuva: Matti