Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työmenetelmä käytännössä Salon Klubitalon työ- ja opintoyksikössä
S
osionomi-opiskelija Kimmo Määttänen työskenteli Salon klubitalolla 14.5-20.7.2018 ja työnsä ohessa havainnoi objektiivisesti Salon klubitalon toiminta-ajatusta ja työskentelytapaa. Klubitalo edistää jäsentensä työja opintomahdollisuuksia käyttämällä ratkaisu- ja voimavarakeskeistä sosiaalityön työmenetelmää. Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu se, että katse suunnataan tulevaisuuteen. Ei murehdita liiaksi mennyttä elämää ja siellä kohdattuja haasteita. Menneisyys nähdään enemmänkin voimavarana. Ei ole kuitenkaan kiellettyä puhua elämänhistorian vaikeista asioista, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Työote pyrkii tutkimaan ihmisen taitoja, kykyjä ja osaamista, joiden avulla voidaan päästä haluttuihin tavoitteisiin ja ratkaista ongelmia. Henkilö itse asettaa omat tavoitteensa ohjaajan toimiessa rinnalla kulkijana ja avustajana. Vahva usko ihmisen kykyyn muuttua on olennaista ratkaisukeskeisyydessä. Käytännön havaintoja Salon Klubitalon työ- ja opintoyksikön ohjaajan työstä Salon Klubitalossa ratkaisukeskeisyys näkyy muun muassa niin, että ohjaaja ei keskity jäsenen sairauksiin ja ongelmiin. Klubitalon periaatteisiin kuuluu, että diagnooseja ei kysellä. Ihminen kohdataan ihmisenä. Tässä toteutuu sosiaalityön eettisiin periaatteisiin kuuluva ihmisarvon kunnioittaminen. Ohjaaja ei siis välttämättä tiedä mitä sairauksia henkilöllä on. Toki jäsen on saattanut itse kertoa sairauksistaan, mutta se ei ole edellytyksenä avun saamiselle. Työ- ja opintoyksikössä keskitytään henkilön jäljellä olevaan työja toimintakykyyn ja pohditaan yh-
dessä, miten sen voisi valjastaa käyttöön. Positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen jäsenten suhteen näkyy kaikilla Klubitalon ohjaajilla arkisessa työssä. Jäseniä kehutaan pienistä ja suurista onnistumisista ja heidän rinnallaan iloitaan hyvin sujuneista asioista. Vastaavasti epäonnistumisten edessä ei lannistuta, vaan suunnataan katse eteenpäin myönteisiin asioihin. Ratkaisukeskeisyys tulee tällä tavalla hyvin esiin.
Ohjaaja ei oleta, että henkilölle soveltuu jokin tietty ratkaisumalli tai kuntoutumispolku, vaan kysyy jäseneltä mitä tämä haluaa. Ohjaaja hallitsee palvelujärjestelmän ja erilaiset kuntoutusmuodot ja mahdollisuudet sekä niihin liittyvän byrokratian ja pystyy kertomaan faktat jäsenelle, mutta ei päätä miten asiassa toimitaan. Hän toki ehdottaa omasta mielestään soveltuvia toimenpiteitä. Dialogi ohjaajan ja jäsenen välillä on tasavertaista ja ihmistä kunnioittavaa. Aito läsnäolo, henkilön reflektoiva kuunteleminen ja käsillä olevaan asiaan keskittyminen näkyvät kohtaamistilanteessa. Myös keskustelussa käytettävä kieli on ammatillisesti sopivaa, 8
mutta ei kuitenkaan liian virallista. Tämä luo vuorovaikutukselle empaattisen ja välittävän ilmapiirin. Jäsen aistii, että ohjaaja on hänen puolellaan. Narratiivisuus eli tarinallisuus ohjaustyössä Klubitalon jäsenillä on kaikilla oma elämäntarinansa. Monista haasteista johtuen jäsen näkee usein oman elämänsä negatiivisena ja ongelmakeskeisenä ja tulevaisuuden pelottavana ja toivottomana. Klubitalolla suunnataan jäsenen elämänhistoriaa voimavarakeskeisemmäksi. Ihmisen kertoessa tarinaa omasta elämästään, ohjaaja tarttuu hänen puheessa oleviin rakentaviin ilmauksiin ja pyrkii vahvistamaan niitä. Käytännössä tämä näkyy niin, että ohjaaja voi kysellä jäsenen menneisyydessä olevia positiivisia ja voimaa antavia asioita. Hyvien asioiden muistelu luo jäsenelle positiivisia mielikuvia ja tällöin oma elämä ei tunnukaan täysin epäonnistuneelta. Narratiivisella ajattelutavalla voidaan harjoittaa myös niin sanottua tulevaisuuden muistelua. Kun jäsen esimerkiksi hakee opiskelupaikkaa, voi ohjaaja kysellä häneltä missä tämä näkee itsensä muutaman vuoden päästä. Jäsenen kertoessa omaa tulevaisuuden visiotaan, ohjaaja kuuntelee ja keskustelee ja ikään kuin vahvistaa henkilön tarinaa. Tällä tavalla jäsen oivaltaa, että hänen suunnittelemansa tulevaisuus on mahdollista, kun ohjaaja uskoo siihen yhtä lailla ohjattavan kanssa. Tällainen työtapa luo uskoa tulevaisuuteen ja auttaa tavoittelemaan itse asetettuja päämääriä. Tulevaisuudesta ei tietenkään voi kukaan tietää, mutta yhdessä narratiivisella ja ratkaisukeskeisellä työmenetelmällä työskentely tuo jäsenelle voimaantumisen ja valtaistumisen kokemuksia.
