Norja 2019

Page 1

LUONNOSSA MAAILMALLA XXII

SANTTU AHLMAN

NORJAN

HEMNESBERGET, SVARTISEN & SALTSTRAUMEN 5.–11.9.2019


NORJA

NORJAN HAMNESBERGET, SVARTISEN & SALTSTRAUMEN 5.–11.9.2019 SANTTU AHLMAN

Norja on jostain syystä meikäläiselle matkakohteena reilusti kaikkien muiden maiden yläpuolella, joten sinne täytyy päästä tietyin väliajoin. Niinpä tie johti jälleen kerran vuonoille syyskuussa 2019. Road tripille lähti mukaan lisäkseni Minna ja hänen siskonsa Laura, jolla Norja oli vielä käymättä.

SANTTU AHLMAN

MERITSE LUOTEESEEN TO 5.9. Reissumme alkoi tällä kertaa Vaasasta, jossa yövyimme edellisen yön. Luurit olisivat pärisseet vartin yli seitsemän, mutta heräsimme kaikki jo sitä ennen. Vedimme kitusiin pika-aamupalan, heitimme romut autoon ja ajoimme peräti viiden minuutin siirtymän satamaan. Samalla alkoi losottaa vettä. Puoli yhdeksältä ammuin Škodan Wasalinen sisuksiin, mikä lähti kello 9.00 liikenteeseen kohti Uumajaa. Ensimmäiset puolitoista tuntia tahkosimme Port Royalia ajanvietteeksi. Jokainen vei yhden pelin nimiinsä. Kunhan aika riensi hieman eteenpäin, menimme nautiskelemaan ravintolaan saaristolaispöydän antimia pitkän kaavan mukaan. Siinä kului kaksi tuntia, samalla paatti alkoi keinua melkoisesti maininkien vuoksi. Sapuska oli hyvää, mutta Finnlinesin vastaavaan buffet-tarjoiluun verrattuna ei lähimainkaan yhtä loistava. Lopuksi menimme vielä toviksi kannelle norkoilemaan, kun sade lakkasi. Teimme tietysti aiemmin perinteisen lintuveikkauskisan sekä Ruotsin että Norjan puolen lajeista, joten lajijahti oli jo kovasti käynnissä Ruotsin osalta. Mukavimpia olivat merikotka ja pari kuikkaa. Suomen puolella näkyi todella synkät sadepilvet. Uumajan hoodit olivat melko tuttuja edellissyksyn reissun (Luonnossa maailmalla XVIII) jäljiltä, mutta jouduimme silti käyttämään navia oikean tien löytämiseen. Suunnaksi asetettiin E12-tie, joka sojottaa luoteeseen ja on lyhin reitti Norjan rannikolle Uumajasta. Painoimme ensimmäiset kaksi tuntia hyvällä sykkeellä, kunnes stoppasimme vissiinkin Lyckselessä markettiin palauttamaan Ruotsin panteilla varustettuja tölkkejä muutaman kassillisen. Yhtään ei olla kitupiikkejä/säästöintoilijoita Minnan kanssa... Melkoisen synkät sadepilvet Suomen suunnassa.



Varikkostopin jälkeen losotimme tukka putkella Ruotsin harvaan asutun maaseudun läpi. Vettä tuli taivaalta useita tunteja. Lisäksi oli sumuista ja utuista, joten linturintamalla oli hyvin hiljaista. Maisemat kaunistuivat kuitenkin kivasti hiljalleen. Etenkin erilaiset suomiljööt olivat mahtavia. Teimme vielä yhden tankkausstopin jossain random-huoltsikalla iltapäiväneljän huitteilla. Totesimme, että diesel oli ollut kaikkialla bensiiniä kalliimpaa. Ruotsin puolella ennen Norjan rajaa tuli mukavana havaintona yhteensä neljä kuukkelia. Norjan puolelle pulpahdimme joskus iltakahdeksan huitteilla Suomen aikaa. Ilta alkoi jo hämärtää kovasti, kun painelimme vajaan 20 000 asukkaan Mo i Ranan ohi lyhyen matkaa kaupungin lounaispuolelle Hemnesbergetiin, josta oli buukattuna idyllinen pieni torppa Airbnb:n kautta. Kämppä oli vain hitusen viileä, mutta tilanne alkoi parantua nopeasti, kun löimme kaikki pienet patterit maksimille. Keitimme pasta carbonarat hätäavuksi ja lähdimme tutustumaan lähirantaan tulevia kalastussenssejä ajatellen. Lyhyen kävelymatkan päässä oli pieni satama-allas, jossa oli sopivan näköinen aallonmurtaja, kuten oli Google mapsin satelliittikuvissa hyvin näkynyt. Paikka vaikutti siis lupaavalle, tosin sääennuste ei niinkään. Painuimme lopulta pehkuihin kymmeneltä paikallista aikaa. Tuntui, että useita tunteja kestäneen venekeikutuksen ja koko päivän ajamisen jälkeen maailma keikkui edelleen.

SANTTU AHLMAN

Hemnesbergetin pieni satama.


HEMNESBERGET & FINNEIDFJORD PE 6.9. Punkka oli jollain tavalla täydellinen, minkä vuoksi tempaisin enemmän kuin sikeät yöunet. Heräsimme kunnolla varttia vaille seitsemän, sillä nousuvesi oli jo viiden huitteilla. Ja se tietää yleensä parempia kalastusmahkuja kuin laskuvesi. Nousuvesi oli kuitenkin aika vaikeaan aikaan, joten ehdimme aallonmurtajalle vasta hieman aamukasin jälkeen. Harmillisesti taivaalta tuli koko ajan vettä, mutta uhmasimme keliä sadetamineissa siitä huolimatta kalankiilto silmissä. Meikäläinen nappasi ensimmäisellä heitolla meritähden. Minnalla jäi puolestaan ensimmäisen nakkauksen tuloksena uistin pohjaan, joten alku oli mielenkiintoinen. Onneksi Minna sai satimeen pienen sein jo toisella heitolla. Otimme sen ruokakalaksi, koska kalatilannetta oli vaikea aavistaa. Jes! Olimme paikalla vain reilun tunnin sillä saldolla, että Minnalla jäi toinenkin uistin pohjaan ja koukkuun jäi miniturska, jonka vapautimme. Minä ja Laura jäimme nollatulokseen. Vaikka keli oli hienon tyyni, niin lämpöä oli vain alle kymmenen astetta, joten märkien hanskojen kanssa alkoi tulla viileähkö aika pian. Palasimme kämpille ja löin sein fileeksi todeten samalla, että mukana oleva fileointiveitsi oli tylsääkin tylsempi. Pistimme fisun jääkaappiin odottelemaan iltaa. Hörppäsimme Lämmin kuppi -sopat, ja läksimme sateen tauottua pienelle kyläkierrokselle. Keskusta on pientäkin pienempi, mutta sitäkin idyllisempi pieni norjalaistaajama. Poikkesimme myös ostamaan pihdit kalojen irrottamiseen sekä hieman lisäuistimia. Lenkki oli hyvin lyhyt, sillä paikka on todellakin pieni. Palasimme vielä rannan kautta takaisin ja ihmettelimme laskuvesitilannetta. Majapaikassa söimme lounaaksi melkein hyvää mummon muusia ja purkkilihapullia. Lyhyen notkumisen jälkeen Minna heitti ilmoille idean pienestä autoretkestä lähitienoolle, joten retkelle lompsis. Vain vartin ajomatkan päässä kylän itäpuolella oli kivan näköinen laskuvesiranta, josta taustalla lillui haahkaparvi. Köhnäsimme hienojen levien ja simpukoiden kirjomaa rantaa meren ollessa peilityyni. Samalla Minnan kumpparit alkoivat lahota hämärästi, eikä niistä ollut enää mihinkään. Ns. hily-tiltaltteja kuului sieltä täältä, kivikosta lähti kaksi harmaahaikaraa ja palokärki mekasti taustalla.

Laura ja Minna kyläkäppäilyllä. SANTTU AHLMAN






Kauempana tien suunnalta kuului veden kohinaa, joten kälpimme sitä kohti. Ennen virtausta näimme ylärinteessä lähellä kertaallisen mahtavan kalliorinteen, josta tihkui vettä kymmenien metrien matkalta. Tihkupinnat olivat täynnä saniaisia ja sammalia, ja kallion alla oli rinne pullollaan kortetta ja rahkasammalia, ikään kuin pieni viettävä suo. Hitokseen hieno! Myös itse vesiputous/puro/joki oli komia ilmestys. Sompailimme vielä hieman kauemmaksi etelään Finneifjordin länsirannalle, joka oli kaikkineen hyvin jyrkkä ja ”sveitsimaisemia” täynnä. Lampaita laidunsi siellä täällä ja virtavesiä oli vähän väliä tien sivussa. Kasvillisuuden näyttävimpiä ilmestyksiä olivat kultarikkokasvustot. Palasimme kolmelta takaisin Hemnesbergetiin. Laura loihti meille lettukestit Minnan synttäripäivän kunniaksi. Odottelimme myös hetken nousuvettä, joka olisi korkeimmillaan vartin yli kuusi. Niinpä suuntasimme takaisin aallonmurtajalle kalastusvermeiden kera viiden huitteilla. Vettä ei onneksi losottanut, mutta tuuli oli kolea. Kenties nousuveden vuoksi irtonaisia leviä lillui siellä täällä hieman vaikeuttaen virvelöintiä. Puolentoista tunnin session aikana Minna sai kolmannen uistimen pohjaan, mutta hän nosti myös ruokakoon turskan minun tavoin. Lauran turska sen sijaan ehti pomppia itsensä takaisin veteen koukusta. Lintupuolella tuli piekanahavainto, kun yksinäinen lintu paineli vuonon yli. Puoli seiskalta pistin turskat myös fileiksi ja paistoimme päivän kalat tuoreeltaan pannulla. Omnomnom, melkoisen hyvää ja suussa sulavaa! Ihmettelimme jälleen turskan sisusta, joka on kuin elohopeaa väriltään. Kalat katosivat nopeasti pannulta. Illalla pakkasimme vielä romppeita kasaan, sillä tuleva herätys olisi superaikaisin. Maate menimme kympiltä.

SANTTU AHLMAN

Laura kalastamassa nousuveden aikana.



SVARTISENIN JÄÄTIKKÖ LA 7.9. Kännykät soivat tylysti jo kello 5.10, ja jo 20 minuutin päästä olimme autossa kaikkine romppeineen matkalla kohti Svartisenin jäätikköä. Lämpöä oli vain viisi astetta, joten aamu oli aika vilpakka. Aikaisen herätyksen syynä olivat kahden lautan välietapit sekä jäätikölle menevän paatin aikataulut. Päristimme hämärässä ilman mitään muuta liikennettä Mo i Ranan ohi Kilboghavnia kohti hehkeiden maisemien ohi. Maisemat muuttuivat yhtä karummiksi ja jylhemmiksi Mo i Ranan luoteispuolella, jossa näimme myös lumihuippuisia vuoria. Näkymät olivat kerrassaan upeita. Teimme vain yhden hyvin lyhyen näköalastopin pienen mäentöppäreen päällä. Paikalla kasvoi purtojuurta yleisenä. Kyllä oli jylhää maisemaa! Kilboghavnin satamassa olimme ensimmäisenä jonottomassa lauttaa jo varttia vaille kahdeksan. Itse purkki lähti puoli yhdeksältä. Tiketeistä maksoimme yhteensä 407 kruunua (n. 40 euroa). Odotellessa ihmettelimme sataman laiturilta kristallinkirkkaan veden läpi näkyneitä meritähtiä ja -siilejä, joita oli kosolti. Hollilla oli myös jättimäinen sei. Vaikka lautan kannella oli viileää, tapitin silti lintuja koko siirtymän. Keli oli kylmyyttä lukuun ottamatta aivan huippu, tosin lintuja oli nihkeästi näkyvissä. Lauttamatka kesti

SANTTU AHLMAN

Aamun synkähköjä maisemia.


noin tunnin kaikkineen, kunnes purtilo saapui Jetvikiin. Sieltä oli lyhyt 20 minuutin erikoiskoe Ågskardetiin. Olimme onneksi autojonossa jo toisena, joten pääsimme klo 10.20 lähteneeseen lauttaan, jonka taival kesti vain kymmenen minuuttia. Lysti maksoi 180 kruunua, joten se oli suhteessa ensimmäiseen verrattuna reilusti kalliimpi. Halsassa poikkesimme Spariin ostamaan leipää ja virvokkeita. Hetken kuluttua olimme itä-länsisuuntaisen vuonon pohjoispuolelle parkkipaikalla valmistamassa lihakeittoa trangialla. Lämpöä oli kahdeksan astetta, mutta aurinko alkoi paistaa kivasti ja Svartisenin jäätikkö näkyi hienosti horisontissa. Tasan puoliltapäivin hyppäsimme pieneen veneeseen, joka kuljetti porukkaa vuonon toiselle puolelle noin 20 minuutin siivun. Paattitiketit maksoivat 200 kruunua per nuppi. Edessä oli 4,5 kilometrin kävely jäätikölle, joten lähdimme talsimaan soratietä tiukkaa tempoa. Meidän oli tarkoitus palata ”mantereelle” klo 15.30 veneellä, mutta matka näytti olevan niin pitkä, että kolmen vartin kävelyn jälkeen päätimme lähteä sen sijaan viimeisellä, klo 18.30 kyydillä. Muuten olisi ollut luvassa noin kymmenen kilometrin kävely, eikä aikaa juuri ollenkaan paikan päällä ihmettelyyn. Päätös oli oikea. Osa porukoista lainasi fillarin käyttöönsä, mutta me painelimme koko matkan kävellen todella makeissa maisemissa. Vihdoin Svartisvatnet-järven kaakkoiskulmalla alkoi

Ägskardetin lauttarannan näkymiä. SANTTU AHLMAN


nousu jäätikön luokse. Suunnistimme Svartisen-opasteen suuntaan pientä polkua. Nousu johti kivikon ja kallioalueen sekä parin pienen virtauksen yli yhä ylemmäs. Tunturikasveja oli nasevasti framilla, kuten esimerkiksi kultarikko, tähkäpiippo, sinirikko, tunturiniittyleinikki, tunturikurjenherne, -nurmikka, -vihvilä, -haarikko, -poimulehti ja sen sellaista. Nousu oli aika pitkä ja jouduimme hieman arpomaan mihin suunnata. Kalliopinnoilla oli mahtavia muotoja ja värejä, kuten kultaista, valkoista, ruosteenruskeaa ja jopa vihreää väriä. Lopulta päädyimme view pointille, mutta siitä oli vielä jonkinmoinen taival itse jäätikön laidalle. Jatkoimme edelleen talsimista, kunnes merkitty reitti loppui tyystin. Sain kuitenkin suostuteltua Minnan ja Lauran jatkamaan kohti jäätä. Maastonmuodot tasaantuivat hieman, eikä kävely ollut enää hankalaa pitkin louhikkoa. Lopulta pääsimme perille huikean hienon jäätikön luokse, joka oli oikeastaan ihan himmeän hienon turkoosinsininen. Väri johtuu siitä, että jää imee itseensä punaista valoa, mutta sininen valo heijastuu siitä pois. Jäätikön sisään virtasi myös pieni sulamispuro. Miljöö oli jotenkin aivan täydellinen, eikä muuta jengiä ilmestynyt ollenkaan yhtä lähelle jäätä. Aloitin kuvailusessiot. Kello oli vasta iltapäiväkaksi, joten aikaa olisi viljalti. Pian alkoi kuitenkin sataa tosi ikävästi. Kuvailin vielä jonkin aikaa, mutta sade vaan jatkui ja jatkui, mikä harmitti raakasti. Rintama näytti yhtenäiseltä, joten läksimme hiljalleen kapuamaan takaisin alas. Mieli oli kuitenkin onnellinen, koska kävimme jäätikön reunalla saakka. Paluukävely oli tietysti yhtä pitkä kuin menosellainen, joten talsiminen alkoi jo tuntua koivissa. Laskeutuminen kesti ensin hyvän tovin, samoin soratiemarssi. Stoppasimme lähtöpaikan lähellä kahvilaan, jossa söimme wrapit ja jäätelöt. Kenkien poisto jaloista hetkeksi ja istuminen tekivät gutaa. Sää alkoi seljetä pikkuhiljaa, ja satamaan palasimme jo hyvässä kelissä. Meille jäi yli tunti aikaa odotella venettä ja fiilistellä kokemuksia Norjan toiseksi suurimmasta jäätiköstä. Kyseessä oli kaikille ensimmäinen kohtaaminen jäätikön kanssa. Valitettavasti mokoma on kutistumassa ilmastonmuutoksen myötä. Eiköhän tietysti saderintama iskenyt uudelleen, joten värjöttelimme yli puolet ajasta sateessa. Lopussa vettä tuli tauotta ja reilusti.

Vähemmän tuskaisten ilmeiden kaksikko. LAURA SALO

LAURA SALO

Tuskaisten ilmeiden kaksikko.






SANTTU AHLMAN

Olimme takaisin autolla klo 18.50 jo aika väsyneinä, tosin ihmekös tuo, kun olimme lähteneet liikenteeseen aamulla lähes 14 tuntia aiemmin. Lisäksi kävelyä tuli aika tarkalleen kymmenen kilometriä. Nousua kertyi 61 kerrosta, laskua tietty saman verran. Seuraavat kaksi tuntia kuluivat ajaessa pohjoiskoilliseen Saltstraumeniin. Matkan varrella oli jälleen upeita vuoristo- ja vuonomaisemia ja hillitön nippu tunneleita, joista pisin oli kahdeksan kilometriä. Keli vaihteli koko ajan: vettä, aurinkoa, vettä, aurinkoa ja niin edelleen. Loppuvaiheessa tien poskessa oli vielä kolme isoa hirveä. Lisäksi Saltstraumenin siltaa oli kiva viilettää hämärässä illalla. Airbnb:n kautta buukattu mökki oli hieman vaikea löytää, sillä se oli osin katveessa remonttitykötarpeita olevassa pihassa. Kämpässä oli vain 15 astetta lämpöä ja yksi patteri, eikä verhoja lainkaan, joten paikasta tuli hieman paska fiilis. Pihan autotallissa oli nuorison bileet käynnissä. Great. Saimme hieman lämpöä tupaan keittiön uunin avulla pitämällä luukkua raollaan. Teimme iltapalapastan ja painuimme pehkuihin klo 22.30. Päivä oli pitkä mutta loistava.


SALTSTRAUMEN SU 8.9. Heräsin sikeiden unien päätteeksi seiskalta ja puolen tunnin päästä lähdin aamukävelylle. Aamu oli suorastaan upea: aurinkoinen ja tyyni. Taivaalta kuului pientä kirvis- ja rastasmuuttoa samalla, kun etsin soppelia kalastuspaikkaa. Sellainen löytyi käytännössä suoraan viereiseltä rannalta. Eipä muuta kuin aamupalalle ja kalastamaan. Rannan tuntumassa oli mainio kyltti, jossa kerrotaan koko vuoden nousu- ja laskuvesiaikataulut. Meillä kävi nimittäin sikäli munkki, että olimme jo buukanneet majapaikan ja vasta sen jälkeen selvisi, että Saltstraumenin salmessa on maailman voimakkain vuorovesivirtaus, joka saattaa edetä peräti 40 kilometrin tuntivauhtia. Vettä lappaa vain 150 metriä kapeaa ränniä pitkin hulppeat 400 miljoonaa kuutiometriä kahdesti päivässä. Kyltti kertoi, että vesi oli noussut mereltä aamulla kello 7.18, minkä vuoksi virtaus oli edelleen voimakas ja pyörteet hienoja. Kerkesin nakella uistinta virvelillä vain vähän aikaa, kunnes Minna ja Laura tulivat myös fisujen perään. Ranta oli muuten täysin autio. Virrassa keikkui vain yksi vene. Syönti ei ollut kovin kummoinen, mutta sain Minnan lisäksi yhden sein. Olimme parisen tuntia kalastamassa, mutta saldo ei noussut kummoisemmaksi. Meduusoja lappoi sen sijaan koko ajan virran mukana vierestä. Niitä oli nasevaa seurailla. Kävin hakemassa välillä kahvijuoman jääkaapista ja palasin takaisin rantaan. Sitten olikin yhtäkkiä täysi härdelli päällä, kun Minna ja Laura tempoivat seitejä rannalle. Haavin ja irrottelin niitä tuon tuosta. Lopulta luulimme, että Minnan uistin juuttui tyystin pohjaan, mutta kyseessä olikin kunnon vonkale. Pitkän kamppailun jälkeen haavissa oli mahtavan kokoinen turskanmötkäle, jolla oli pituutta 66 senttiä. Painoa oli arviolta 3,5–4 kiloa, sillä 2,5 kilon vaaka napsahti pohjaan välittömästi. Fiilis oli kaikilla ihan tapissa! Otus oli erikoisen tummanruskea, mikä johtuu matalista rannikkovesistä. Kalastimme vielä tovin jättikalan jälkeen.

MINNA SALO

Santtu aloittelemassa Saltstraumenin kalastussessioita.





Leikkuulauta jäi kovin pieneksi.

SANTTU AHLMAN

LAURA SALO

Sitten oli ison kalan fileoinnin aika. Se olikin hitusen kimurantti keissi, sillä meikäläisellä ei ollut mitään kokemusta niin ison kalan käsittelystä ja turska on vielä melkoisen paksu jötkö selkäpuolelta. Minna onneksi löysi netin ihmeellisestä maailmasta pienen opetusvideon, jossa näytettiin kuinka turskan lihaa sai maksimimäärän talteen. Operaatio oli hieman tahmea tylsillä veitsillä, mutta siitä saatiin silti aimo annos sapuskaa. Tempaisimme samalla täyden setin paistettua turskaa ja seitä kitusiimme. Oli kyllä melkoisen hyvää taas. Puolen päivän jälkeen läksimme Coopiin ostamaan voita, sitruunaa ja lisää uistimia. Kävimme samoilla vauhdeilla jokusen kilometrin päässä idässä Knaplundsoyassa. Paikka oli Saltfjordenin pohjukassa. Siellä oli julmetun hienoja kalliomuodostumia. Niitä ihmetellessä huomasin kauempana kymmenen pyöriäisen parven. Yritimme päästä parvea lähemmäksi, mutta sopivat tiet olivat kaikki pihoihin johtavia yksityisteitä, joten emme päässeet makustelemaan havainnolla.


SANTTU AHLMAN


MINNA SALO

Palasimme kämpille ja poikkesimme katsastamaan tilanteen rannalle, jossa oli kunnon karnevaalimeininki. Jengiä oli todella paljon kalastamassa molemmin puolin salmea. Ja kalaa myös nousi reipasta tahtia. Moni oli ikään kuin sunnuntaipiknikillä virvelien kera. Jäimme ihmettelemään meininkiä hyväksi toviksi. Välipalatauon jälkeen otimme kalastusvermeet kainaloon ja talsimme tutulle paikalle kahvilan alapuolelle. Laskuvesi oli alkanut noin puolitoista tuntia aiemmin kello 13.57. Keli oli edelleen mahtava, joten pysyttelimme kalahommissa pari tuntia. Heittelin menemään lyhyen ajan, mutta iltapäiväväsymys iski sen verran, että vedin siestaa kalliolla auringon lämmittäessä kivasti. Samalla Laura veti viisi ja Minna kolme seitä. Pistimme kimpsut kasaan ennen kuutta. Luvassa oli uuniturskaa sitruunan kera. Vedimme pitkälti pelkkää kalaa ja paahtoleipää. Chillailimme vielä hetken, mutta polte kalastamaan näytti olevan sen verran kova, että menimme uudelleen rantaan klo 19.15. Vesi oli lähtenyt nousemaan ja pyörteet olivat huikeita. Vedin ylös Minnan tavoin yhden sein, mutta Laura kiskoi niitä peräti seitsemän. Yksi isompi, noin 45 senttiä pitkä, sei otettiin ruokakalaksi. Aurinko laski klo 20.05, jolloin nousuvesi oli korkeimmillaan. Pyörteet olivat hypnoottisia ja ihailimme niitä hämärään saakka, kunnes poistumme hollilta puoli ysiltä. Majapaikassa fileoin sein ja suolasimme sen kevyesti seuraavaksi päiväksi. Iltapalan ja suihkuttelun jälkeen menimme maate kympiltä. Suihkun lattiakaivo oli lievästi ärsyttävä, sillä se oli lattian korkeimmalla kohdalla, joten suihkuvesien saaminen itse kaivoon kesti lastalla aina ikuisuuden.

Simahtanut tyyppi.


SALTSTRAUMEN & BODø MA 9.9. Kännykät soivat kello 7.00, ja painelimme aamupalan jälkeen rantaan klo 7.45, jolloin oli nousuvesi ja voimakkaat virtaukset. Nousuvesi saavutti huipun klo 8.49. Aamu oli jälleen mahtava: tyyntä ja aurinkoista. Taivaalta kuului jälleen hieman räkättirastas-, niittykirvisja järripeippomuuttoa. Vastarannalla oli hienosti 140 haahkan poka surffaamassa pyörteissä. Erikoista katseltavaa. Lisäksi rantakalliolla koikkelehti kaksi luotokirvistä. Arki oli iskenyt kalastuspaikalle, eikä hollilla ollut käytännössä ketään muita. Kalastimme noin kaksi tuntia saaden ylös seuraavan seimäärän: Laura 5, minä 3 ja Minna 2. Niistä kolme suurinta päätyi ruokakaloiksi. Tasan ysiltä vuonolle lähti 11 isoa moottorivenettä melkoisessa armadassa täynnä jengiä, eli jotain happeningia oli meneillään, ilmeisesti turistiretki. Käsittelin kalat kämpillä, nakkasimme hieman sapuskavärkkejä autoon ja lähdimme ajamaan kohti Bodøa, johon oli puolen tunnin siirtymä. Kaupungin kupeesta tunnistimme toissavuotisen marketin, jossa stoppasimme matkalla Lofooteilta Suomeen. Tavoitteena oli päästä pälyilemään avomerelle, joten navigoimme kaupungin luoteispuolen niemeen. Tai olisimme navigoineet, ellei se olisi osoittautunut suljetuksi lentokenttäalueeksi. Muutkaa n kartalta soppelin näköiset paikat eivät pelittäneet. Lopulta päädyimme Bodøn koillispuolelle Skivikan pieneen satamaan. Valmistimme siellä tomaattikeittoa trangialla 16 asteen leppoisassa kelissä. Tsekkailin samalla merta spudella, mutta kovin oli hiljaista; lähinnä lokkeja ja merimetsoja. Paikalta ei tosin ollutkaan kovin kummoinen näkymä avomeren suuntaan.

Näkymä Saltstraumenin sillalta etelään.




Ruokapaussin jälkeen tankkasimme pirssin 14,1 kruunun litrahinnalla ja poikkesimme kauppaan hakemaan kahvijuomaa ja herkkuja. Kaikilla oli jotenkin virta loppu, joten valuimme hiljalleen takaisin Saltstraumeniin. Tsekkasimme vielä Saltfjordenin pohjukkaa pyöriäisten toivossa, mutta tyhjää oli täynnä. Saltstraumenissa menimme vielä pälyilemään maisemia sillan koillispuolella olevan ökyhotellin pihapiiriin. Sää pysyi tosi hienona, joten istuskelimme hyvän tovin vuonon näköalapaikalla. Mökkiin palasimme kahdelta. Huilimme ja söin Minnan kanssa paistettua seitä välipalaksi – helekatin hyvää! Laiskottelun jälkeen ajoimme läheisen kirkon parkkikselle ja talsimme isolle sillalle, josta näki joka suuntaan mahtavasti. Ihmettelimme vuonon pyörteitä varmaan puoli tuntia, joten niillä oli selvästi hypnotisoivia vaikutuksia. Meikäläinen oli jopa t-paidassa, sillä lehtikään ei värähtänyt puissa. Majapaikassa pakkailimme romuja valmiiksi seuraavaa aamua ajatellen, mutta tietysti käytimme vielä viimeisen illan paikalla hyväksi ja painuimme kalastamaan klo 17.45–19.15 väliseksi ajaksi. Tällä kertaa Minna otti lunkisti. Lauralla jatkui melkoinen vire, mistä oli osoituksena muikea seitsemän sein saalis. Minä nappasin samaan aikaan neljä kalaa. Vesi oli jälleen nousussa ja pyörteet huikeita. Näimme ohessa 13 harmaahaikaran iltalentoparven. Session jälkeen oli yllättäen luvassa pannulla paistettua seitä, jota Laura veti poikkeuksellisen suuren setin. Ruoan jälkeen menimme vielä ihailemaan laskevaa aurinkoa, virtausta ja siltaa hämärään asti. Kerrassaan hypnoottista meininkiä. Maate menimme kympiltä.



HAAPARANTAAN TI 10.9. Heräsin kello 6.20, mutta nousimme koko köörin voimin seiskalta. Aamutoimien jälkeen pääsimme tasan klo 8.00 lähtemään pienen rastasmuuton säestämänä. Tällä kertaa aamu valkeni hieman pilvisenä ja tuulisena, mutta lämpötila huiteli 13 asteessa, mikä oli selvästi enemmän kuin aiempina aamuina. Ajelimme Skjerstadfjordenin eteläpuolen pikkuteitä hiljalleen, jotta näimme hieman pidemmälle vuorovesivuonoa. Tie johti lopulta Rognan eteläpuolelle E6-tielle, jota ajoimme vain lyhyen aikaa Norjan puolella, kunnes käännyimme Merkenesiin ja Ruotsin Lapin suuntaan. Seuraavaksi oli huikean hienon Skandien vuorten ylitys. Yhdellä stopilla korppi paineli piekena perässään, muuten oli hyvin hiljaista. Maisema muuttui hyvin nopeasti värikkään ruskan kirjomaksi vuoristo- ja tunturiylängoksi. Pian alkoi sumupilvien yhtenäinen lautta ja lopulta myös sade, joka kesti ja kesti. Teimme vain jokusen stopin kehnon kelin takia. Siirtymän parhaimmistoa olivat kaksi kuukkelia ja tienposken kelon merikotka. Sumu sakeni niin sankaksi ja vettä tuli niin paljon, että trangiahommat eivät onnistuneet. Niinpä päristimme Arjeplogiin saakka. Siellä kävimme Frassas-nimisessä pikaruokaravintolassa syömässä luokattoman huonot purilaiset yhden aikaan. Onneksi sentään nälkä lähti. Sade ja sumu jatkuivat edelleen, ja huonommillaan näkyvyys oli vain 20 metriä. Näimme siitä huolimatta kolme hirveä, lähes kymmenen poroa ja hienoja suoalueita. Hakkuiden osuus kasvoi melkoisesti Norjan laajojen metsien jälkeen. Loppupäivän losotimme yhtä soittoa vain yhden stopin turvin Haaparantaan, johon saavuimme puoli viideltä. Ajoa oli takana kahdeksan tuntia. Meillä oli tarkoituksena käydä elintarvikeostoksilla seuraavana päivänä, mutta ehdimme hyvin Candy Worldiin ja isoon markettiin ostamaan muun muassa mässyä ja virvoitusjuomia. Olin varannut sähköpostilla huoneen meille River Motelliin, jossa olimme vuotta aiemmin. Tällä kertaa varausta ei tosin näkynyt ja vastaanottomiekkonen sönkkäsi jotain ihan joutavaa, että maililla ei voi varauksia tehdä, kun johtaja katsoo niitä niin harvoin ja viestejä tulee liikaa. Jantteri oli kaikin puolin tympeä, mutta saimme kuitenkin huoneen. Minna kävi loihtimassa riisi-kana-maissi-kookosmaito-illallisen matkustajakodin keittiössä. Meille jäi reilusti aikaa huilia iltasella, sillä aurinko laski jo seiskan pintaan. Maate menimme tuttuun tapaan kympiltä.




PORI KUTSUU KE 11.9. Heräsimme aamuseiskalta. Kävin lyhyellä lintukävelyllä jokirannassa, mutta keli oli kerrassaan surkea; tuuli oli kova ja vettä satoi välillä. Siivekkäitä ei siis juuri ollut näkyvissä. Pihanurmikon yksinäinen pähkinähakki oli kuitenkin kiva havainto. Palasin pian aamupalalle ja ammuimme auton kohti Suomea heti aamiaisen jälkeen. Päivä kului nopeasti, kunhan olin ensin napannut tolppakamerasta 170 euron rikesakon, kun en huomannut nopeusrajoituksen muuttuneen. Saakeli! Söimme lounaan matkan varrella ja näimme muuttohaukan varislintujahdissa Pohjanmaan lakeuksilla, mutta muuten päivä oli pelkkää ajoa melko kehnossa kelissä. Poriin saavuimme joskus viiden jälkeen. LOPUKSI Norjan road trip meni kaikin puolin hienosti. Reissukohteina olleet Svartisenin jäätikkö ja Saltstraumenin vuorovesivuono olivat huikeita nähtävyyksiä ja kalaa tuli enemmän kuin paljon. Lauralla taisi merikalastuskärpänen puraista, koska hänen suustaan pulppusi seuraavaa lausuntoa seitä rannalle kiskoessa: ”Tämmöselle reissulle voin mieluusti toistekin lähteä”. Suuri kiitos Minnalle ja Lauralle mukavasta matkaseurasta!

Reissun kalasaldo.

Lintuarvauskisan tulokset. Kisaaja

Ruotsi

Norja

Yhteensä

Kalastaja

Sei

Turska

Yhteensä

Laura Salo

21

47

79

Laura Salo

27

-

27

Santtu Ahlman

52

58

72

Minna Salo

9

2

11

Minna Salo

18

50

59

Santtu Ahlman

10

-

10

Oikea tulos

41

49

60

Oikea tulos

46

2

48

Matkan iltahuutolista. Kauttaviivoin on eritelty maat 5.9. (Ruotsi/Norja) ja 10.9. (Norja/Ruotsi). Laji

5.9.

6.9.

7.9.

8.9.

9.9.

10.9.

11.9.

Yht.

-

-

3

-

-

-/12

-

15

Whooper Swan

Sinisorsa

2/-

4

-

-

-

-/35

-

41

Mallard

Haapana

6/-

-

-

-

-

-

-

6

European Wigeon

Tukkasotka

Laulujoutsen

Species

23/-

-

-

-

-

-

-

23

Tufted Duck

Haahka

-

22

-

7

140

8/-

-

177

Common Eider

Telkkä

2/-

6

2

-

-

-/6

-

16

Common Goldeneye

Isokoskelo

1/-

-

140

-

-

4/6

8

159

Goosander

Kuikka

2/-

-

-

-

-

-

-

2

Merimetso

27/-

4

33

15

45

3/2

-

129

Great Cormorant

Harmaahaikara

-/2

3

26

15

25

-

-

71

Grey Heron

Merikotka

1/-

-

2

-

3

-/1

-

7

White-tailed Sea Eagle

Black-throated Diver


Laji

5.9.

6.9.

7.9.

8.9.

9.9.

10.9.

11.9.

Yht.

Piekana

-

1

-

-

-

1/-

-

2

Rough-legged Buzzard

Varpushaukka

-

-

-

-

-

-/1

-

1

Eurasian Sparrowhawk

Tuulihaukka

-

-

-

-

1

1/1

-

3

Common Kestrel

Rantasipi

-

-

-

1

1

-

-

2

Common Sandpiper

Naurulokki

-

-

-

2

4

-

-

6

Black-headed Gull

Kalalokki

6/-

9

25

40

50

5/-

45

180

Mew Gull

Harmaalokki

8/2

7

80

300

350

25/-

-

772

Herring Gull

Selkälokki

-

-

3

2

4

5/-

-

14

Lesser Black-backed Gull

Merilokki

6/-

2

8

30

40

-

-

86

Great Black-backed Gull

Lapintiira

-

-

3

-

-

-

-

3

Arctic Tern

Kesykyyhky

8/-

2

-

-

-

-

3

13

Feral Pigeon

Sepelkyyhky

6/-

-

8

-

1

-/2

2

19

Wood Pigeon

Palokärki

-

1

-

-

-

-

-

1

Black Woodpecker

Käpytikka

-

-

-

-

-

-/1

-

1

Great Spotted Woodpecker

Species

Törmäpääsky

-

-

-

-

1

-

-

1

Sand Martin

Haarapääsky

9/-

5

12

4

2

-/1

-

33

Barn Swallow

Räystäspääsky

-

-

1

-

-

-

-

1

House Martin

Luotokirvinen

-

1

-

-

4

-

-

5

Rock Pipit

-

25

10

30

15

10/5

-

95

Meadow Pipit

4/2

5

5

3

4

6/25

6

60

White Wagtail

Niittykirvinen Västäräkki Tilhi

-

-

-

-

-

-/15

-

15

Bohemian Waxwing

Rautiainen

-

2

-

1

1

-

-

4

Dunnock

Punarinta

-

1

1

-

1

-

-

3

European Robin

Laulurastas

-

-

1

-

1

-

-

2

Song Thrush

Punakylkirastas

-

1

2

15

4

-/1

-

23

Redwing Mistle Thrush

Kulorastas

4/-

-

-

-

-

-/4

-

8

14/15

30

40

45

35

15/60

15

269

Fieldfare

Tiltaltti

-

3

7

2

2

1/-

-

15

Common Chiffchaff

Hippiäinen

-

-

1

-

-

-

-

1

Goldcrest

Sinitiainen

-

1

-

-

-

-

-

1

Blue Tit

Talitiainen

-

-

2

1

-

-

-

3

Great Tit

Räkättirastas

Hömötiainen

-

-

-

1

-

-/1

-

2

Willow Tit

7/3

13

10

12

10

7/15

4

81

Common Magpie

Pähkinähakki

-

-

-

-

-

-

1

1

Eurasian Nutcracker

Naakka

-

-

-

-

-

-

7

7

Eurasian Jackdaw

4/-

-

-

-

-

-/2

-

6

Siperian Jay

40/4

10

20

15

15

10/22

15

151

Hooded Crow

-

1

-

1

1

8/12

-

23

Common Raven

1/-

-

2

-

7

3/-

-

13

European Starling

-

11

-

30

25

12/3

4

85

House Sparrow

Harakka

Kuukkeli Varis Korppi Kottarainen Varpunen Peippo

25/-

45

25

-

-

1/40

35

171

Chaffinch

Järripeippo

-

2

3

5

20

5/15

30

80

Brambling

Viherpeippo

-

-

-

1

2

-/1

-

4

European Greenfinch

Hemppo

-

-

-

-

-

-

8

8

Linnet

Urpiainen

-

4

-

8

10

-/8

-

30

Common Redpoll

Vihervarpunen

-

65

12

-

-

-/1

1

79

Eurasian Siskin

Punatulkku

3/-

2

-

-

-

-

-

5

Eurasian Bullfinch

Pajusirkku

-

1

-

3

3

1/1

-

9

Reed Bunting Yellowhammer

Keltasirkku

Yhteensä lajeja

-

2

-

1

-

-

-

3

24

32

29

27

32

36

15

60


MENOSSA MUKANA:


MATKAN REITTI JA KOHTEET

Utsjoki

200 km

NORJA Andenes

Inari VENÄJÄ

Narvik Hamnøy

Kiiruna

Sodankylä

Bodø Saltstraumen Rovaniemi Svartisen Mo i Rana Hemnesberget

Arjeplog Haaparanta

Kemi

Luulaja Oulu Storuman

RUOTSI

Kokkola

Uumaja

Vaasa

Viitasaari

Karstula

SUOMI

Pori


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.