Norja 2020

LUONNOSSA MAAILMALLA XXIII

SANTTU AHLMAN

NORJAN

VARANGINVUONO & NORDKINNIN NIEMIMAA 12.–23.8.2020

NORJA

NORJAN VARANGINVUONO & NORDKINNIN NIEMIMAA 12.–23.8.2020 SANTTU AHLMAN

Norja on matkakohteista ykkönen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Niinpä koronarajoitusten helpottaessa ampaisimme itsemme jälleen pohjoiseen. Kyseessä oli yhdeksäs Norjan tournee meikäläiselle. Tällä kertaa suuntana oli tuttu Varanginvuono maan koillisnurkassa.

KAAMASEEN KE 12.8.

Ehdin olla Minnan kanssa edellisen täyden päivän lomilla Karstulan tukikohdassa, joten meidän ei tarvinnut ajaa heti Porin siirtymän jälkeen pohjoiseen. Starttasimme Skodan kello 7.05 keskiviikkoaamuna. Tavoitteena oli losottaa menemään niin pitkälle kuin persukset kestää, joten jurnuutimme Karstulasta Viitasaarelle ja sieltä nelostietä Ouluun. Pidemmän paussin vietimme lounaan merkeissä Tervolassa Mäkipeura-nimisessä paikassa klo 13.00.

Parin tunnin päästä vastaan tuli Raudanjoen Potkuriparkki, jonka pihaa koristi jättikokoinen Martta potkurinsa kera. Pakkohan sitä oli pysähtyä ihmettelemään. Matka jatkui kuitenkin pian Rovaniemen kautta Saariselälle, jossa etsimme hetken tunturikasveja nasevissa tunturimaisemissa. Harmillisesti kissankäpälät olivat ehtineet kukkia, joten ne jäi määrittämättä. Kurjenkanervaa oli kuitenkin kivasti framilla.

Hiuko alkoi iskeä kovasti, joten hakeuduimme Ivalon keskustaan pasta-aterialle klo 18.00. Sen jälkeen aloimme hiljalleen etsiä soppelia telttapaikkaa, mutta se oli yllättävän vaikeaa, sillä rauhallisia paikkoja tuntui olevan vähän – tai siis ei ollenkaan. Kesti lähes puolitoista tuntia ennen kuin sopiva holli löytyi. Yllätys oli suuri, kun hoksasin, että saavuimme tutulle Kaamasen lintutornille, siis täysin randomilla. Sen läheltä löytyi kiva paikka, jossa sai olla rauhassa. Suihkuvedet sai hyvin lähijoesta. Harmillisesti polttiaisia oli julmetusti, eivätkä hyttyssavut tepsineet niihin.

Iltasella ehdimme vielä ihmetellä kangasmetsän haperomääriä ja kavuta hulppean korkeaan lintutorniin, josta havaintovihkoon nasahti peruskauraa, kuten tukkasotkia, telkkiä, taveja, pajusirkkuja, liroja ja keltavästäräkkejä. Kemin lähellä onnistuimme näkemään pähkinähakin ja mehiläishaukan, mutta muuten lajisto oli normisellaista. Maate menimme kympin nurkilla aika viileässä ilmanalassa.

Kaamasen telttaleiri.

Kurjenkanerva.

VARANGILLE TO 13.8.

Yö meni rattoisasti uusien pehmeiden retkipatjojen päällä koisiessa sateesta huolimatta. Heräsimme aamukasilta, teimme aamiaisen, pakkasimme romut autoon ja jatkoimme noin sadan kilometrin siirtymän Utsjoelle, kunhan olin ensin väistellyt sinirintaa aamuvirtungilla.

Stoppasimme sitä ennen Padoniva Buoddobohkilla, joka on Jorpajärven eteläosassa Utsjoen varrella. Talsimme alas rantaan ja kävelimme eräänlaiselle matalalle särkälle. Keli oli viileä, mutta nasevan aurinkoinen. Särkällä paistatteli päivää karvatunturihärkki ja tunturikurjenherne, taivaalla paineli piekana, jostain kuului urpiaisen lentoääntä ja rantapöpelikössä hääri sinirinta.

Virkistävän paussin jälkeen jyräsin Skodan Utsjoen keskustaan, jossa tankkasimme löpöä pirssiin ja ostimme kaupasta hieman jääkaappiruokia kylmälaukkuun. Stoppi oli lyhyt, sillä polte rajan yli vihreimmille maille oli suuri. Edellisestä Varangin tourneesta oli ehtinyt kulua kahdeksan vuotta, mikä on suunnilleen seitsemän vuotta liikaa.

Norjan puolella alkoi armoton lintujen plokkaus, sillä käynnissä oli jälleen lintuarvauskisa. Lajia alkoi napsua kivasti tiskiin, kun hemaiseva Varanginvuonon pohjukka vesilintuineen tuli ensi kertaa näkyviin Varangerbotnin jälkeen. Ajoimme yhden wc-paussin turvin suoriltaan Nessebyn kirkon parkkipaikalle.

Vuonon pohjukan yllä leijui uhkaavia sadepilviä, joten laitoimme trangiavedet heti tulille. Keitinvesien lämmetessä seuloin laskuvesirantojen linnustoa kaukoputken avulla. Paikalta löytyi muun muassa pari jouhisorsaa, merihanhia, meriharakoita, tyllejä, isosirrejä, suosirrejä, suokukkoja ja nippu muita kahlaajia. Yllättäen kaukaa kuului kurjen ääntä. Yksi lajin edustaja näkyikin hitusen myöhemmin. Lintuja oli kuitenkin melko vähän hollilla.

Sapuskoinnin jälkeen kiertelimme hienon tunturikirkon eteläpuolella olevaa niemeä kasvien toivossa. Mukavaa lajistoa oli kivasti löydettävissä, kuten pulskaneilikkaa, mustasaraa, käyräsaraa, tähkäpiippoa, läätettä, pohjantähkiötä, mähkää ja monta muuta pohjoisen kasvattia. Mukavin oli kuitenkin kehtokatkero, josta nasahti ensimmäinen kasvielis.

Nessebyn lounaspaussi.

MINNA SALO

Nessebyn retki oli jälleen mainio – paikka ei petä ikinä! Onneksi vesisade ei ehtinyt paikalle, joten pääsimme jatkamaan kuivin taminein. Pyyhälsimme itään Vestre Jacobselvin ohi ja aloimme hiljalleen etsiä soppelia telttapaikkaa, nimittän kello olikin jo pitkällä iltapäivän puolella.

Poikkesimme tsekkaamaan EkkerØyssa tutut nurkat, mutta lintukallioiden suunnalla olevalla pienelle parkkialueelle ei päässyt enää autolla, joten se ei sopinut leiriksi. Talsimme kuitenkin lampaiden ympäröimässä maisemassa tsekkaamaan pikkukajavakalliot, jotka olivat tyhjiä. Huhujen mukaan ne ovat autioituneet, vaikka paikalla on pesinyt 30 000 kajavaa. Huolestuttavaa. Miniretkellä näimme kuitenkin muun muassa ruusujuurta ja tunturikihun, joka viiletti taivaalla.

Matka jatkui edelleen lyhyen siivun koilliseen, sillä kokeilimme onneamme Krampenesista luoteeseen tunturiylängölle lähtevän tien suhteen. Tie oli paikoin todella kehno ison kuorman kanssa, eikä sopivaa paikkaa löytynyt. Sen sijaan riekonsara ja tunturivihvilä olivat mainioita löytöjä.

Loputonta tundraa.

T채hk채piippo.

Ruohokanukkaa Nessebyn kirkon luona.

K채yr채sara.

Vaivaispaju ja väinönputki (yllä) sekä kehtokatkero.

Ruusujuuri ja keväthanhikki (oikealla).

Variksenmarja ja ruohokanukka (yllä) sekä pulskaneilikka.

Jatkoimme vielä lähes Kibergiin saakka, kun vihdoin Indre Kibergin nurkilla tärppäsi.

Löysimme rauhallisen oloisen tien vieressä pienen maa-aineksenottoalueen, josta oli hulppeat näkymät merelle. Tien toisella puolella oli pieniä vesilampareita, joista sai pesuvesiä, joten homma oli saletti. Eli ei muuta kuin leiri pystyyn tunturipoimulehden kirjomiin maisemiin.

Tiuku repi jo puoli kuusi, joten teimme samalla trangiapöperöt. Minä raijasin ämpärillä vettä lähilampareesta suihkuttelua varten. Oli suorastaan loisteliasta viritellä kaukoputken jalustaan akulla toimiva retkisuihku, jonka olimme saaneet lahjaksi. Paikalla pystyi peseytymään suorin jaloin ja vieläpä lämpimässä vedessä.

Iltaa vasten kävimme vielä kälppimässä rannassa, mutta kalastukseen sopivaa jyrkännettä ei löytynyt. Merenrantamaisemia oli silti mukava tarpoa. Peruskasvilajistoa olivat muun muassa vaivaispaju, siniyökönlehti, ruusujuuri, mähkä ja ketonoidanlukko.

Ehdin myös tapittaa merelle hetken aikaa spuden kanssa. Lintuja oli todella paljon maisemissa esimerkiksi haahkan ja pikkukajavan formaatissa. Niiden seassa uiskenteli kivasti kahdeksan pyöriäistä ja yksi harmaahylje. Myös reissun ensimmäinen myrskylintu ja suula painelivat merellä.

Sää viileni aika nopeasti ja oli suorastaan kylmä, kun painuimme teltan kätköihin hyvissä ajoin.

Mainio retkisuihkuviritelmähässäkkä.

HAMNINGBERGIIN PE 14.8.

Yö oli vilpakka, mutta jo viiden jälkeen teltassa alkoi olla lämmintä, jopa kuumaa. Paikka oli todella rauhallinen, sillä vain yksi fillari paineli ohi. Myös lammas herätti jossain kohtaa. Heräsimme lopulta klo 7.00 mahtavaan auringonpaisteeseen ja kymmenen asteen lämpötilaan.

Aamutouhuja väritti kivitaskupoikue ja lähellä hetken viipottanut kärppä. Aamupalan ja pakkailujen jälkeen ajoimme Vuoreijaan tsekkailemaan holleja. Kävimme tutulla rannalla, josta näkee hyvin HornØyan lintuvuorelle kaukoputkella. Pettymys oli raju, sillä valtavat kallioseinämät olivat käytännössä täysin tyhjiä – voihan jehna! Myöhästyimme lintuhommista ilmeisesti vain viikolla tai jotain vastaavaa, sillä jokusia päiviä aiemmin seinämillä komeili tuhansittain lunneja ja muita ruokkilintuja. Meillä olisi ollut venereissu luvassa saarelle, koska kyseessä on huippukohde, eikä Minna ollut koskaan nähnyt lunneja vierestä. Sikäli tilanne iski masentavasti kupoliin, kun yksi suurin syy Varangin reissuun oli nimenomaan HornØya. Onneksi saimme peruutettua reissun. Paikalta näkyi jonkin verran ruokkilintuja ja näyttävää merihalikkaa, joka on säväyttänyt aiemmin erikoisena kasvina.

Kävimme vielä satamassa ihmettelemässä idyllisiä talonseiniä pikkukajavanpesineen.

Fotoja tuli ammuttua pieni nippu, samoin videoita, sillä pesät olivat ihan vieressä. Erityisesti kajavien ääntelyä oli hauska kuunnella.

Karuilla merenrantakivikoilla viihtyvä merihalikka.

MINNA SALO

Kajavakuvailujen jälkeen asetimme nokan kohti luodetta ja Hamningbergia. Olin sikäli tohkeissani, kun aiemmilla reissuilla Hamningbergissa on tehty aina aika lyhyt visiitti.

Se on kuitenkin ”maailman äärissä”, superkarujen maisemien takamailla ja huomattavan hyvällä merilintupaikalla. Nyt siellä olisi luvassa peräti kolme yötä.

Maisemat muuttuivat pian Vuoreijan jälkeen ”Norjan Mordoriksi”, kun terävät kivilaatat työntyvät maasta viistosti ylös. Tie mutkittelee mahtavien kivipaasien välissä. Muutamissa paikoissa ylärinteissä näkyi vielä lunta.

Saavuimme pieneen kylään klo 12.30, mutta varaamamme Airbnb-mökki oli edelleen varattuna, joten ajoimme sataman tuntumaan ja virittelimme trangian avulla kanakeittoa.

Nousuvesi oli tulopäällä, joten menimme kalastamaan läheiselle laiturille. Kalastuksen yllätys oli näyttävästi ohilentänyt amerikanjääkuikka. Kalasaldo jäi sen sijaan yllättäen nolliin puolen tunnin heittelyn aikana.

Poikkesimme vielä Hamningbergin niemen länsipuolella pienelle retkelle. Hallin lisäksi kaukaa lännessä näkyi Sylttyvuonan suuri suulayhdyskunta, vuonon yli viipotti tunturihaukka ja merellä lensi leveäpyrstökihu. Nasevaa! Kasvirintamalla näimme muun muassa tunturikohokkia, pohjanleinikkiä, kehtokatkeroa ja paljon ruusujuurta.

Palasimme mökille klo 14.40, jolloin se oli tyhjä. Desinfioimme varmuuden vuoksi kaikki kahvat sun muut pinnat, joita kosketellaan paljon. Korona nääs. Sen jälkeen asetuimme taloksi. Yllättäen nälkä iski jälleen, ja pasta-aterian jälkeen oli luvassa pieni siesta.

Ikkunoista sai ihmetellä välillä pihapiirissä laiduntaneita komeita poroja.

Viiden jälkeen lähdimme uudelle kävelylenkille ns. takarannalle, koska siellä oli vuokraajan mukaan joku kalastusholli. Kävelimme vaikeassa kivikossa ja upeassa säässä pitkähkön pätkän, kunnes reitti muuttui kalliohyppelyksi. Soppelia rantaa virvelöintiin ei löytynyt, mutta kiikarit meinasivat kadota jossain vaiheessa, kun jätin ne maahan kasveja ihmetellessä.

Kävin vielä staijaamassa satamassa merelle klo 18.20–19.40 välisen ajan Minnan jäädessä huilimaan mökille. Keli oli ilmeisesti liian tyyni merilinnuille, sillä meno oli hiljaista.

Siitä huolimatta kirjasin hulppeasti neljä kihulajia! Sylttyvuonon suulia lenteli toki vähän väliä, mutta muuten mainittavia olivat lähinnä neljä pyöriäistä ja kaukana siintäneet tylyt sadepilvet. Loppuillan otimme lunkisti.

Semihaastavia retkimaisemia. Taustalla Santtu toikkaroimassa kallioilla.

Tunturikohokki.

HAMNINGBERG LA 15.8.

Heräsimme sikeiden unien päätteeksi aamuseiskalta. Aamiaisen jälkeen lähdimme täyspilvisessä ja tyynessä säässä etsimään itärannan polkua. Yöllä oli ropsinut vettä ja sateen uhka leijui koko ajan yllä. Pihapiirin laiteilla olevat maakattoiset vanhat rakennukset olivat jotenkin täydellisen näköisiä harmaiden pilvimassojen alla.

Sataman eteläpuolen poukamassa kellui yllättäen peräti viisi jääkuikkaa. Kivikoissa telmi lapinkirvinen ja jokunen urpiainen pyöri pihapiireissä. Kasvipuolella näimme muun muassa karvatunturihärkkiä ja haproa. Itse polku osoittautui hyvin vaikeakulkuiseksi, sillä se luikerteli märkiä ja liukkaita kallioita pitkin. Retki jäi näin ollen hieman nysäksi.

Palasimme kämpille ja otimme kalastusvermeet mukaan. Kello oli kympin huitteilla ja Vuoreijassa olisi nousuvesi klo 12.30, joten ajankohdan piti olla hyvä. Menimme edellispäiväiselle pitkälle betonilaiturille. Alku oli tällä kertaa lupaava, sillä sain reissun ensimmäisen sein heti ykkösheitolla. Tosin kakkosheitolla jäikin sitten heti uistin pohjaan. Välillä oli myös hitusen siimat sotkussa, mutta se ei haitannut meininkiä. Nimittäin merikalastus Norjassa on ihan huippua!

Paikka ei kuitenkaan osoittautunut kovin hyväksi, koska Minna ei saanut heitettyä pienemmällä virvelillä tarpeeksi kauas, minkä vuoksi uistin meinasi tarttua pohjaan vähän väliä. Jos olisi päässyt parikymmentä metriä syvemmälle, niin tiedä kuinka paljon fisua olisi noussut. Minna tosin nappasi hyvin erikoisen ”syvyyspommin”, joka on ilmeisesti jotain sukua merimakkaroille. Minä sain lopulta neljä seitä ylös, joskin tusina pääsi karkuun. Laituri oli niin korkealla vedenpintaan nähden, että leijonanosa pääsi karkuun nostovaiheessa. Pääasia kuitenkin, että ruokakalaa tuli.

Paluukävelyn aikana huomasin, että sataman luokse oli ilmestynyt kolme lintuharrastajaa, joista yllättäen tunnistin jyväskyläläisen Ari Sylgrenin, joka on ollut Karstulan linturalleissa, Karsturalleissa. Hän oli lintutourneella Pekka Kyllösen ja Petri Kuhnon kanssa.

Kävimme juttusilla ja oli mukava tutustua myös Pekkaan ja Petriin, jotka ovat tuttuja nimiä Keski-Suomen puolelta. He majoittuivat Vuoreijassa ja olivat jo käyneet Slettnesin majakalla Nordkinnin niemimaan kärjessä. Havikseen oli tarttunut lintujen lisäksi kärkipään nisäkäshavaintoja miekkavalaan ja lahtivalaan muodossa – molemmat olisivat olleet meikäläiselle eliksiä. Plakkarissa oli lisäksi myös pitkäeväpallopää. Heillä oli tarkoitus tulla meristaijiin seuraavana päivänä, joten näkisimme vielä uudelleen.

Puoli yhden huitteilla teimme sapuskaksi perunamuusia ja superhyvää tuoretta seitä suoraan pannulta, ah! Sei on tuoreena jopa parempaa kuin turska, joka sekin on suurta herkkua. Vietimme myös pienen siestan ja keittelin lattea mutteripannulla.

Koska sade ei iskenyt vielä kunnolla, lähdimme tsekkaamaan mäen yläosassa olevia vanhoja bunkkerirakenteita, jotka ovat toisen maailmansodan peruja. Tuuli pysytteli edelleen tyynenä. Reitti tykistöpaikalla luikertelee ensin pohjoiseen, sitten takaisin etelään. Samaa polkua kulki miekkonen, joka pienen rupattelun tuloksena osoittautui Reima Haapojaksi, Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen aktiiviksi, jonka kanssa olen joskus vaihtanut sähköposteja. Pieni maailma jälleen kerran.

Sadepilvien velloessa yhä lähempänä, äänimaailma oli äärimmäisen hiljainen. Lintuja ei näkynyt lainkaan, vain karuja kalliopintoja ja tunturikeulankärkeä uutena kasvilajina.

Kun pääsimme 81 metriä korkealle bunkkeritasanteelle, alkoi losottaa vettä. Ehdimme kuitenkin katsastaa hyvin säilyneet rakennukset. Tykit oli tosin purettu pois. Tantereella kasvoi runsaasti jo kukkinutta lapinvuokkoa.

Palasimme lopulta litimärkinä takaisin jo klo 16.15. Koska vettä tuli taivaalta ihan huolella loppupäivän ajan, olimme pitkälti sisätiloissa ja keskityimme ruoanlaiton lisäksi tulevien päivien suunnitelmien tekoon. Sääennuste jatkoa ajatellen näytti nimittäin äärimmäisen kehnolle voimakkaan tuulen, jatkuvien sateiden ja kylmyyden takia. Telttailu olisi ollut suorastaan karmeaa. Tutkimme siis hyvän tovin Airbnb:n vaihtoehtoja loppureissulle.

Sade taukosi onneksi klo 19.45–20.40 väliseksi ajaksi, joten painelin tukka putkella satamaan staijaamaan merelle. Saldo oli varsin hyvä, sillä tiskiin pamahti uutena Norjan pinnana kaksi nokiliitäjää. Muita mukavia olivat 37 myrskylintua, jääkuikka, jääkuikkalaji ja pyöriäiset. Vesisade jatkui pian voimakkaana uudelleen, joten oli hiljalleen yöpuun aika.

HAMNINGBERG SU 16.8.

Heräsin kello 7.00 ja ihmettelin, kun potentiaalisen Airbnb-majapaikan kontakti ei ollut vastannut mitään edellispäivän viestiin. Olin nimittäin tehnyt virallisen varauksen, mutta vahvistusta ei tullut systeemistä lainkaan.

Nousimme lopulta vasta kasilta. Sää oli selkiintynyt ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli ennusteen mukaisesti voimakas. Vedin aamiaisen ja hilpaisin satamaan tapittamaan KeskiSuomen trion kanssa. He olivat olleet hollilla jo klo 7.00. Seuraavat 2,5 tuntia menivät joutuisasti tapittaessa merellä ja jutellessa niitä näitä. Erityisen maininnan ansaitsee Pekan ja Petrin himo kuivattuun turskaan, mikä on aika järkyttävää tavaraa. Ari oli sentään samaa mieltä. Jotenkin onnistuin missaamaan pari nokiliitäjää ja pikkuliitäjän, mutta toisaalta ne menivät iäisyyden kaukana horisontissa aaltojen seassa. Myrskylintuja viiletti tauotta koko session ajan. Isokihu oli myös mukava.

Minna tuli paikalle aika pian ja nautiskeli auringonpaisteesta tyynessä kohdassa. Hän huomasi samalla jonkin jyrsijän painelevan piiloon, mutta harmillisesti se jäi näkemättä ja tunnistamatta. Tiedä mikä olisi ollut näin pohjoisesssa.

Lopulta sade katkaisi menon, kun horisontti muuttui suttuiseksi. Minna hilpaisi paikalta klo 11.15 ja minä puolen tunnin päästä. Myös Keski-Suomen kopla lähti jatkamaan matkaansa kohti vuonon pohjukkaa ja Suomea.

Lounaan jälkeen pidimme pienen huilitauon ja jatkoin majapaikkasäätöä. Tuuli repi maisemaa jo 17 metriä sekunnissa, joten avoimella betonilaiturilla ei ollut mitään saumaa kalastaa. Niinpä suuntasimme iltapäiväretkelle noin 15 kilometrin päähän tietä Vuoreijan suuntaan. Upean karut maisemat näyttivät edelleen hehkeille.

Norjan Mordor.

Lopulta löysimme aivan mahtavan lumiluolan melko läheltä tietä, joten löimme Skodan parkkiin ja talsimme ylämäkeen lumenviipymispurolle. Itse lumiluola oli käsittämättömän upea, vaikka sisälle ei uskaltanutkaan mennä sortumisvaaran vuoksi. Näky oli erikoinen erityisesti, koska luolan katto hohti syaaninsinisenä ja pinnanmuotojen takia olo oli kuin valaan suolistolla. Tai jotain.

Kärkipään hommia oli tutkia lumenviipymäpuron kasvillisuutta. Lajistoa nimittäin piisasi. Uusia reissulajeja olivat muun muassa norjanjäkkärä, savijäkkärä, tähtirikko, pohjanhorsma ja tunturitädyke. Uusia tuttavuuksia olivat nuokkurikko, purorikko, napapaju ja tunturilieko. Ihmettelimme pohjoisen kasveja ja hohdokasta luonnonmuodostelmaa lähes kaksi tuntia.

Tunturitädyke (vasen ylä), norjanjäkkärä ja tähtirikko.

Napapaju (vasen ylä), lapinvuokko ja nuokkurikko.

Meristaijauksen (15.30–17.35) saldo lajeittain ja yksilömäärittäin Haahka 3 Mustalintu 2 Kuikka 2 Jääkuikka 2 Jääkuikkalaji 1 Myrskylintu 1 836 Pikkuliitäjä 1 Nokiliitäjä 4 Suula 230 Karimetso 4 Merikotka 1

Isokihu 2 Leveäpyrstökihu 1 Merikihu 40 Naurulokki 1 Harmaalokki 4 Pikkukajava 47 Lapintiira 3 Lunni 16 Riskilä 17 Tylli 1

Antoisan iltapäiväretken jälkeen mökissä valmistui jälleen lattea Bialetin mutteripannussa.

Eipä olisi ikinä uskonut, että meikäläinen höynähtää niin täysin kyseiseen juomaan.

Keli oli vihdoin täydellisyyttä hipova merilintuastaijiin: 17 m/s luoteistuuli, kymmenen astetta lämpöä ja huisin paljon näkyvyyttä pilvipoudassa. Veri veti meristaijiin, jota harrastin hc-meiningillä klo 15.30–17.35 välisen ajan. Onneksi puin ylle paksun vaatekerran, tosin silti oli kylmää puhurissa. Staijaus oli hienoin valtameritapitus mitä olen kokenut, sillä kirjasin yli 2 000 lintua, joista valtaosa oli myrskylintuja. Helmiä olivat neljä nokiliitäjää, pikkuliitäjä, jääkuikka, pari isokihua ja leveäpyrstökihu. Lintuja meni käytännössä tauotta, joten olisin viihtynyt paikalla vielä pidempään, mutta viimeiset puoli tuntia satoi vettä. Näkyvyys tippui lopulta surkeaksi ja oli pakko luovuttaa. Mahtipuuhaa!

Illalla selvisi onneksi vihdoin seuraavien öiden majapaikka, joka olisi tosin 6,5 tunnin ajomatkan päässä Nordkinnin niemimaalla. Painuimme jälleen jo puoli kympiltä pehkuihin.

SKJÅNES KUTSUU MA 17.8.

Nousimme kello 7.15, tempaisimme aamupalan kitusiimme, pakkasimme tavarapaljouden autoon ja siivomme mökin. Pääsimme lähtemään klo 8.30 sadekuurojen kastellessa Hamninbergia tuon tuosta.

Ajomatkan aikana nasahti plakkariin uusina reissupinnoina muun muassa tuulihaukka, ampuhaukka, lapinsirkku, punakuiri ja pikkukuovi. Yritimme myös epätoivoisesti löytää lahtivalasta eräältä alueelta, sillä Kuhnon Petri pisti edellispäivänä viestin ajomatkalta, että mokoma oli löytynyt läheltä tietä.

Tuuli repi maisemaa 15 metriä sekunnissa ja tunkeutui heti ytimiin sadekuurojen aiheuttaman ilmankosteuden takia. Niinpä jätimme varsinaiset retkeilystopit väliin. Vesisaaressa poikkesimme markettiin ostamaan maitoa ja leikkelettä sekä tankkaamaan, mutta muuten ajoimme suoraan Nessebyn kirkolle.

Katsastin aika joutuisasti lintutilanteen, mutta siivekkäitä oli framilla melko vähän. 300 suosirrin poka sentään kierteli kivasti rantaviivan tuntumassa. Seassa oli yksi kuovisirri. Paikalta kirjasin lisäksi yhden metsähanhen.

Nälkä kurni vatsassa, mutta rajun kelin takia trangiahommat eivät olleet mahdollisia. Niinpä ajoimme vuonon pohjukkaan, sieltä Tanaan ja edelleen Tenojoen länsipuolta pohjoiseen. Laajojen saderintamien välissä Rustefjelbman länsipuolelta löytyi levike, johon iskimme trangian tulille supernopeasti. Ehdimme nippa nappa valmistaa aika surkean makuista pussikeittoa, kunnes alkoi jälkeen sataa. Ajoitus osui nappiin 15 minuuttin pikasapuskoinnille.

Jatkoimme makeiden maisemien läpi länteen Ifjordiin, sieltä pohjoiseen Bekkarfjordiin ja aivan tolkuttoman hienojen maastojen ohi kohti koillista. Tie oli aluksi aika kehnossa kunnossa, mikä tuntui suurella painolastilla auton iskareissa.

Ajomatka karuakin karummissa vuoristomaisemissa oli visuaalisesti mahtavaa, vaikka välillä tuntui, että auto lähtee lentoon suksiboksin kanssa. Harmaat sadepilvet värjäsivät kivikkomaisemia tehden näystä paikoin jopa apokalyptisen. Ja sekös vasta kolahtaa. Lähes myrskylukemissa puhaltanut luoteistuuli vain kuuden lämpöasteen kera teki kelistä ääripäärapean. Muutamalla valokuvaustopilla tuntui kuin iholle olisi satanut pieni jääpuikkoja.

Pienten tunturipurojen ja -lampareiden vilistessä silmissä, Minna läväytti äkisti tiskiin pärskäjuurihälytyksen. Minulta laji meni kokonaan ohi, mutta palasimme pian samalle paikalle, jossa komeili runsaasti valkopärskäjuuria. Aivan loistavaa! Olin nimittäin jo vuosia haaveillut näkeväni sitä joskus, ja nyt se tuli vastaan täysin yllättäen. Suomen puolelta pärskäjuurta ei kannata haikailla, sillä se löytyy ilmeisesti vain muutaman verson voimin Tenojokilaaksosta. Ihailimme mainiota löytöä, jota siivitti vielä toisena eliksenä näyttäytynyt pieni tunturilieko. Kultarikkoa esiintyi yleisenä siellä täällä.

Saavuimme määränpäänä olleseen Skjånesiin klo 16.05. Aurinko alkoi jo näyttäytyä, mutta tuuli kävi paikoin voimakkaana, joskin selvästi heikompana suojaisassa vuonossa.

Airbnb:n kautta buukattu paikka vaikutti lupaavalle, sillä saimme hiljattain remontoidun talon koko alakerran käyttöömme. Omistajat asuivat yläkerrassa. Makuuhuoneesta aukesi leppoisa näkymä pienen kalastajakylän lahdelle ja rannassa oli juuri rakennetut fasiliteetit kalankäsittelyille, mitä majoittujat saivat vapaasti käyttää.

Teimme ensihätään hernekeittoa ja otimme hetken rennosti; olihan takana lähes kahdeksan tunnin autoilu. Sateen tauottua kävimme ihmettelemässä lähellä olevia turskankuivaustelineitä, jotka lemusivat niin rajusti, ettei ikkunaa voinut pitää auki. Valokuvaa ottaessa meinasin saada slaagin, kun kuivaustellinkien luokse viritetty lintujenhätyytyshärveli pamautti hirveän jysäyksen vieressä. Liukenimme pian takavasemmalle.

Ajoimme kylään ja etsimme Coop-marketin, jonka takaa olisi kuulemma mahdollista heitellä virvelillä majapaikan isännän mukaan. Paikka vaikutti olevan ok, eikä tuuli ollut enää mahdoton, joten heittelimme hetken aikaa. Tuuli hieman repi siimoja mihin sattuu, mutta nostimme kuitenkin kaksi turskaa illan appeeksi.

Iltasella heitimme kalat pannulle kypsymään, pesimme pyykkiä ja kauhistelimme miten hyvin turskankuivurihässäkän varoitusäänet kuuluivat makuuhuoneeseen. Maate menimme kympiltä.

Kultarikko (yllä), tunturilieko ja valkopärskäjuuri.

SKJÅNES TI 18.8.

Heräsin kello 3.55., 4.30, 5.17 ja niin edelleen läheiseen paukutukseen, joka kuului, kun linnut yrittivät päästä kuivumassa olevien turskien kimppuun. Voihan vitales, muuten täydellinen majapaikka olikin nukkumisen kannalta surkea. Yritä siinä sitten koisia, kun haulikon pamausta muistuttava ääni jysähti seinän takaa vain noin 50 metrin päästä vähän väliä. Aamu oli sen vuoksi hieman laiskahko temmoltaan, kun nousimme ylös klo 8.30.

Yöllä oli losottanut vettä ja kaikki paikat olivat märkiä. Lisäksi sateen uhka leijui taivaalla edelleen vaikka hetkellisesti oli poutaa. Hilpaisimme lyhyen ajomatkan päähän kasviretkelle sadeviittojen kanssa. Lyhyt kävely oli kuitenkin anniltaan hitusen nihkeä, eikä pieneltä suoltakaan löytynyt sen kummempaa. Pohjansinivalvatti sentään nasahti reissulistalle.

Jatkoimme autolla muutaman kilometrin pidemmälle erääseen pienen poukaman pohjukkaan, josta aukesi todella hienot maisemat. Takana siinsi meri, taivasta vasten iso vaalea vuori ja siinä välissä luikerteli pieniä sulamisvesipuroja, joista osa tihkui maan läpi.

Kasvillisuutta oli laidasta laitaan. Eipä ihme, että pieni suomalaispoppoo oli pystyttänyt telttasaunan huippuhienolle mestalle. Vähän tuli jopa kateellinen olo saunomismahkuista.

Könysimme rinnettä ylös ja ihailimme paikkaa, joka on varmasti yksi hienoimmista mikä on Norjassa tullut vastaan. Kasvirintamalla oli paljon valkopärskäjuurta, punakkoa, tähtirikkoa, tunturipoimulehteä, pohjantuoksusimaketta ja muita peruslajeja, kuten pohjantähkiötä ja sykeröpiippoa. Kokonaan uusia tuttavuuksia olivat suippohärkylä, tunturivalkokämmekkä, tunturinurmikka ja tunturihorsma. Myös pussikämmekkää kasvoi monin paikoin.

Palasimme lounashommiin klo 12.00 vetämään kana-maissi-riisisettiä. Pienen siestan jälkeen menimme puoli kahdelta takaisin Coop-marketin takapihalle virvelöimään. Viskoimme uistinta mereen puolitoista tuntia hitusen nihkeällä tuloksella, sillä ylös nousi vain yksi kämmenenmittainen turska, josta ei ruokakalaa saanut.

Välipalan jälkimainingeissa lähdimme etsimään parempaa kalapaikkaa länteen. Aamupäivän retkipaikan suomalaiset olivat kalastamassa tien kupeessa, joten stoppasimme haastattelemaan, sillä turskaa näytti nousevan. Paikalla oli kuulemma 150–200 metriin saakka oleva syvänne heittoetäisyydellä, mikä selitti hyvää kalamäärää.

Päryytimme lopulta pohjoiseen Mehamniin saakka etsimään uistinkauppaa, tosin sellaista ei löytynyt. Hieman ränsistyneen näköinen, alle 800 asukkaan kylä oli 1800-luvun lopulla eräs valaanpyynnin keskuksista. Nyt elämänmeno näytti kovin verkkaiselle. Keskustan pohjoisella puolella oli naseva näkymä merelle melko korkealla olevasta niemestä.

Komeiden tyrskyjen lisäksi juuri muuta ei kuitenkaan ollut näkyvissä, vain yksi myrskylintu. Paluumatkalla näimme jälleen sadoittain poroja vesisateiden velloessa ilmatilassa.

Skjånesiin palasimme hitusen iltaseitsemän jälkeen. Ilta kului laiskotellessa, kunnes menimme kympiltä maate.

Valkopärskäjuuri (yllä).

Suippohärkylä ja punakko (yllä).

SLETTNES KE 19.8.

MINNA SALO

Heräsin jälleen pamahdukseen kello 3.55., mutta kuin ihmeen kaupalla sain koisittua kuuteen saakka, kunnes aloin plärätä uutisia. Minna nousi hieman myöhemmin ja ysiltä istuimme autossa nokka kohti Slettnesiä. Sää oli viime päiviin nähden kertaallisen mahtava, sillä tuuli oli vihdoin tyyntynyt ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäisen 28 kilometrin aikana tienposkesta lähti 28 kivitaskua, joten tiheys oli huomattava. Reitti kulki edellispäiväistä tietä Mehamniin ja edelleen Gamvikin kylään. Jatkoimme pikkuteitä vielä pohjoisemmaksi Slettnesin majakalle, joka on tunnettu loistavana merilintupaikkana oikealla kelillä ja oikeaan vuodenaikaan. Samaisella paikalla KeskiSuomen kopla näki miekkavalaita ja muuta mukavaa.

Ajoimme suoraan majakalle, jota maalattiin parhaillaan, eikä pihapiiriin päässyt sen vuoksi. Idyllinen majakkapiha rakennuksiin oli jo itsessään hienon näköinen kompleksi.

Seuloin tunnin merta kaukoputkella. Tyynen sään vuoksi paikalta sai hallittua huomattavan laajan alueen. Harmillisesti valaita ei näkynyt, mutta pyöriäisiä ja joitakin hylkeitä näkyi. Myrskylintuja paineli horisontissa jonkin verran ja merikihuja oli framilla yli puolensataa, samoin kuin kaksi isokihua ja jääkuikka.

Seuraavaksi hilpaisimme ruoanlaittoon hieman lännemmäksi paremmalle näköalapaikalle, jonka lähellä on merilintujen staijauskoppi. Pöytäpenkillä oli helppo vääntää pussipastalounas trangian avulla aurinkoisessa kelissä. Ehdin tapittaa merelle jonkin aikaa ja poikkesin katsastamaan myös staijikopin. Sieltä aukesi enemmän näkymää länteen. Perustirppojen lisäksi riemu nousi korviin, kun hoksasin jokseenkin lähellä lentäneen nuoren tiiralokin. Spontaani maailmanpinna – jiihaa! Fiilis nousi tappiin, sen verran vähissä on elissaumat tätä nykyä lähimaissa.

Eipä muuta kuin pastaa naamariin ja hiljalleen takaisin etelämmäksi. Päryytimme hissukseen Mehamniin, jossa jouduimme etsimään hyvän tovin tankkausasemaa, vaikka se olikin ihan tien vieressä. Mokoma oli vain niin pieni ja huomaamaton, että päästelimme ohi useaan otteeseen. Skjånesin länsipuolen pienessä pohjukassa stoppasimme ihmettelemään vanhaa veneenhylkyä.

Kämpillä olimme kahden jälkeen. Välipalatankkauksen jälkeen hilpaisimme kalastamaan, koska oli nousuveden aika. Suuntasimme suomalaisten opastamalle paikalle, jossa olimme valmiudessa klo 15.30. Lämpöä piisasi peräti 16 astetta, eli kymmenen enemmän kuin pari päivää aiemmin. Hetken virvelöinnin jälkeen tulos oli nolla.

Pian kaksi Heinolasta tullutta suomalaistamiestä tuli paikalle ja heillä tärppäsi heti.

Toinen heistä oli valmistanut itse vinon pinon omia 40-gramman uistimia nimenomaan Norjan merihommiin. Hän lahjoitti niitä pari, antoi hieman vinkkejä ja niin alkoi seitä nousemaan hyvällä sykkeellä. Ammattimiehiä selvästi! Oli mukava kuunnella reissutarinoita, sillä viehemies oli käynyt paikalla vuodesta 1968 lähtien lähes vuosittain. Hän muisti hyvin ajan, jolloin päätie oli kivikkoista kinttupolkua, mutta niin vain oli sitä ajellut vuosikaudet.

Skjånesin kupeeseen he olivat tulleet Tromssan suunnalta edellispäivien myrskyä pakoon; asuntovaunu meinasi kipata tuulen takia.

Kahden leppoisan tunnin saldo oli toistakymmentä ruokakokoista seitä. Ihan mahtavaa. Lopussa meille lahjoitettiin vielä kaksi uistinta lisää. Aika uskomatonta! Illalla fileoin kalat, söimme niistä osan ja pakastimme loput kotiinviemiseksi. Löimme myös romuja kassan ennen kuin simahdimme klo 22.00.

TAKAS SUOMEEN TO 20.8.

Ensimmäinen pamahdus kuului tällä kertaa kello 3.30. Melko tarkkoja ovat varis- tai lokkilinnut turskayritelmänsä kanssa, saisivat vaan yrittää kuivattuja kaloja reilusti myöhemmin. Nousimme lopulta seiskalta, söimme aamiaisen ja löimme romppeet jälleen autoon.

Suuntana oli paluumatka Suomeen, jota kohti ampaisimmme klo 8.30.

Pian alkoi sataa ja maisema värjääntyi harmaaksi. Bekkarfjordin nurkilla seuloin hetken mukavan näköisen vuonoa epätoivoisesti valaiden toivossa, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kolme pyöriäistä. Utsjoella teimme trangialounaan eräällä pysähdyspaikalla, jossa oli pöytäpenkkejä sopivasti. Onneksi sade taukosi sen verran, että Minna ehti ihmetellä hillitöntä lähimantujen sienipaljoutta. Yritin vielä löytää jokusen uuden Norjan lintupinnan reissulle, mikä tuotti tulosta peipon muodossa.

Ylitimme Suomen rajan klo 14.15 Suomen aikaa. Jurnuutimme edelleen sateisessa säässä Kaamaseen Neljän Tuulen Tuvalle pienellä virkistäytymispaussille. Takapihan ruokinnalla oli hirveä ryysis, kun peräti 220 järripeippo nautti esille laitettua apetta. Muita olivat muun muassa 6 talitiaista, 12 urpiaista, 6 vihervarpusta, pikkukäpylintu, sinirinta sekä helmienä kaksi taviokuurnaa ja kolme lapintiaista. Kiva stoppi.

Vesisade jatkui ja jatkui, joten painelimme Sodankylän keskustaan saakka syömään pitsat. Sieltä matkamme ei jatkunutkaan Rovaniemen ja Oulun kautta Karstulaan vaan kohti Kemijärveä ja Kuusamoa, sillä määränpäänä oli Lieksa ja Minnan sukulaisen häät. Poikkesimme Kemijärvellä eräässä mökkikylässä, mutta emme raaskineet maksaa pyydettyä 75 euroa yhdestä yöstä, kun Norjan puolen majoituksiin upposi sievoinen summa.

Sopivan telttapaikan kanssa kesti jälleen tuskastuttavan kauan, eikä tilannetta helpottanut jatkuvat sateet. Vihdoin Sallassa lähellä Kuusamon rajaa tärppäsi Karhujärven luoteisnurkassa, josta löytyi täydellinen leiripaikka. Todella rauhallinen vanha ja katkaistu tien pätkä tarjosi kivasti pienen virtapaikan, josta sai kätevästi pesuvedet retkisuihkuun.

Lisäksi öttiäisiä oli hämmästyttävän vähän. Kello oli jo 21.30, joten takana oli mittava siirtymä. Lähes yhdeksän tunnin saldo oli noin 800 kilometriä ajoa. Seuraavana päivänä olisi myös turhan pitkä siivu taitettavana, joten painuimme nopsaan pehkuihin.

Jokunen ötökkä nasahti rekkariin ajon aikana.

LIEKSAAN PE 21.8.

Hyvien yöunien jälkeen ampaisimme liikenteeseen puoli kymmenen huitteilla aurinkoisessa kelissä. Taivaalta kuului keltavästäräkkien ja metsäkirvisen muuttoääniä ja jossain helisi tilhi.

Suuntana oli ensin Kuusamo ja sitten Suomussalmi. Sikäli mukava, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan liikkunut kyseistä reittiä etelään. Parin tunnin siirtymän jälkeen huomasimme randomilla tien vieressä erikoisen teoksen, jossa on sadoittain turvepäisiä ja puettuja hahmoja. Löin liinat kiinni ja palasimme parkkialueelle. Paikka osoittautui ”Hiljainen kansa” -teokseksi, joka on ollut paikalla vuodesta 1994 lähtien. Sen yhteydessä oli kahvila ja matkamuistomyymälä.

Kiersimme rauhassa systeemiä läpi kuvaten. Teos oli oikeastaan aika mainio kaikessa erikoisuudessaan. Kierroksen jälkeen ostimme lounaaksi Niittykahvilasta paikallista Lohikukkoa ja HiukoPalaa. Molemmat erittäin hyviä.

Suomussalmelta navigoimme Kuhmon kautta Nurmekseen ja edelleen Lieksaan Minnan äidin serkun – Leenan – ja hänen miehensä Mikan luokse. Piipahdimme vain nopeasti pihassa ennen kuin suuntasimme Mikan perässä hitusen takaisin Nurmeksen suuntaan ja koukkasimme Viekijärven rannalle olevalle Mikan vanhempien mökille, jossa saimme majoittautua pari yötä.

Pian paikalle saapuivat myös Minnan vanhemmat Tapio ja Elina sekä sisko Laura. He olivat jurnuuttaneet Pälkäneeltä maisemiin. Virittelimme telttavehkeet kuivumaan ja asetuimme taloksi. Ehdimme kokkailla kylmälaukussa olleet seit porukalle, saunoa ja ottaa lunkisti.

Karhujärven leiripaikka.

HÄÄT JA HEMBOON LA 22.8. JA SU 23.8.

Lauantai meni käytännössä kokonaan häähumussa. Itse vihkiminen tapahtui näyttävässä Paaterin kirkossa, joka on kuvanveistäjä Eva Ryynäsen suunnittelema. Puukirkossa on muun muassa personaaliset ”puusyylattiat”.

Hääpäivän jälkeen oli aika jatkaa reissua, joten hilpaisimme Nurmeksen ohi Siilinjärvelle, Viitasaarelle ja takaisin Karstulaan, jossa olimme sunnuntaina viiden jälkeen. Takana oli 3 625 kilometrin tournee. Jos huomioidaan vielä Pori–Karstula–Pori-siirtymät, niin reissun aikana kertyi peräti 4 155 kilometriä ajoa. Eipä ihme, että oli jo hieman persukset puutuneina.

LOPUKSI Tällä kertaa Norjan reissun tarjoili toistaiseksi arktisimmat olosuhteet mitä on koskaan itselle tullut vastaan. Niinpä telttailu vaihtui pääosin mökkeilyksi, mikä oli pelastus matkalle. Säästä huolimatta – tai pikemminkin siitä johtuen – etenkin siirtymä Skjånesin vuoristossa oli huippuhienoa sateen piiskatessa maisemaa vaakatasossa.

Suurin pettymys oli kuitenkin lunnien pesimäsaaren tyhjeneminen, joskin Hamningbergissa tarjoiltiin korvikkeeksi huisin hienoa merilintumenoa. Uusia Norjan lintulajeja tuli vastaan 14 lajia, joka on todella kova lukema, kun takana oli jo lähes kymmenen reissua. Kirkkaimmat helmet olivat amerikanjääkuikka, nokiliitäjä, pikkuliitäjä, isokihu, leveäpyrstökihu ja arosuohaukka.

Lintuarvauskisassa molempien arvaukset menivät aika pahasti mönkään, sillä Minna veikkasi 66 lajia ja minä 61 lajia. Saldo oli lopulta peräti 89 lajia, vaikka kyseessä ei edes ollut puhdasverinen lintureissu. Yhtä montaa lintulajia ei ole itselle tullut vastaan yhdelläkään Norjan reissulla aiemmin. Minna vei näin ollen arvauskisan nimiinsä.

Kasvipuolella plakkariin kertyi 13 uutta lajia. Muutenkin pohjoisen lajit kolahtavat kovaa, joten peruslajistoa on mukava etsiä aina. Erityisen mukava oli valkopärskäjuuri. Kasviretkien ohessa etenkin Skjånesin seisaalis oli mainio.

Suuri kiitos jälleen Minnalle reissuseurasta!

Paaterin kirkon lattiaa.

Matkan iltahuutolista.

Laji Laulujoutsen

13.8.

14.8.

15.8.

16.8.

17.8.

18.8.

19.8.

20.8.

Yhteensä Species

-

7

-

-

5

-

-

-

12

Whooper Swan

35

9

-

-

160

-

8

-

212

Greylag Goose

Metsähanhi

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Bean Goose

Jouhisorsa

2

-

-

-

-

-

-

-

2

Northern Pintail

Merihanhi

Lapasotka

3

-

-

-

-

-

-

-

3

Greater Scaup

1600

350

10

3

40

15

18

8

2 044

Common Eider

Mustalintu

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Common Scoter

Pilkkasiipi

-

-

-

-

4

-

-

-

4

Velvet Scoter

Alli

8

60

-

-

-

-

1

1

70

Long-tailed Duck

Isokoskelo

6

250

40

45

180

8

6

4

539

Goosander

Tukkakoskelo

-

-

-

-

8

-

-

-

8

Red-breasted Merganser

Haahka

Kaakkuri

11

2

-

-

-

6

8

1

28

Red-throated Diver

Kuikka

-

-

-

4

-

-

1

-

5

Black-throated Diver

Jääkuikka

-

-

6

4

-

-

1

-

11

White-billed Diver

Amerikanjääkuikka

-

1

-

2

-

-

-

-

3

Great Northern Diver

Myrskylintu

1

-

37

2 600

-

1

180

-

2 819

Northern Fulmar

Nokiliitäjä

-

-

2

5

-

-

-

-

7

Soory Shearwater

Pikkuliitäjä

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Manx Shearwater

Suula

1

450

157

400

-

-

3

-

1 011

Northern Gannet

Merimetso

650

250

-

-

90

45

25

-

1 060

Great Cormorant

Karimetso

-

400

4

4

-

-

4

-

412

Shag

Merikotka

-

-

1

2

2

6

4

-

15

White-tailed Sea Eagle

Arosuohaukka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Pallid Harrier

Varpushaukka

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Eurasian Sparrowhawk

Maakotka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Golden Eagle

Piekana

-

1

-

-

5

2

-

2

10

Rough-legged Buzzard

Tuulihaukka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Common Kestrel

Ampuhaukka

1

1

-

1

1

-

2

-

6

Merlin

Tunturihaukka

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Gyrfalcon

Kurki

2

-

-

-

-

-

-

-

2

Common Crane

Meriharakka

7

35

-

-

60

8

3

1

114

Eurasien Oystercatcher

Tylli

55

1

-

2

40

-

1

-

99

Common Ringed Plover

Kapustarinta

3

8

-

-

-

-

-

-

11

Eurasian Golden Plover

Isosirri

2

4

-

-

-

-

-

-

6

Red Knot

Suosirri

55

25

-

-

300

-

4

-

384

Kuovisirri

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Dunlin Curlew Sandpiper

Pikkusirri

2

-

-

-

1

-

-

-

3

Little Stint

Liro

3

-

-

-

-

-

-

-

3

Wood Sandpiper

Punajalkaviklo

4

-

-

-

-

-

-

-

4

Common Redshank

Mustaviklo

1

-

1

-

-

-

-

-

2

Spotted Redshank

Valkoviklo

3

-

-

-

-

-

-

-

3

Common Greenshank

Punakuiri

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Bar-tailed Godwit

Pikkukuovi

-

-

-

-

1

-

5

-

6

Whimbrel

Taivaanvuohi

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Common Snipe

Vesipääsky

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Red-necked Phalarope

Suokukko

3

-

-

-

9

-

-

-

12

Ruff

Isokihu

-

1

-

3

-

-

-

-

4

Great Skua

Leveäpyrstökihu

-

2

-

1

-

-

-

-

3

Pomarine Skua

Laji

13.8.

14.8.

15.8.

16.8.

17.8.

18.8.

19.8.

20.8.

Merikihu

40

8

6

45

1

5

60

-

165

Tunturikihu

1

1

-

-

-

-

-

-

2

Long-tailed Skua Black-headed Gull

Naurulokki Kalalokki Harmaalokki

Yhteensä Species

-

-

-

1

2

-

-

-

3

40

15

4

5

40

15

30

15

164

Arctic Skua

Mew Gull

1 200

600

90

120

800

60

250

80

3 200

Selkälokki

-

2

1

-

-

-

-

-

3

Lesser Black-backed Gull

Merilokki

80

120

45

40

300

15

40

20

660

Greater Black-backed Gull

Tiiralokki

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Pikkukajava

Herring Gull

Sabine´s Gull

900

450

80

70

1700

150

90

40

3 480

Lapintiira

-

-

-

3

-

-

-

-

3

Black-legged Kittiwake

Lunni

-

400

-

16

-

-

1

-

417

Atlantic Puffin

Riskilä

Arctic Tern

18

60

18

25

-

4

90

1

216

Black Guillemot

Kesykyyhky

-

2

-

-

-

2

6

-

10

Feral Pigeon

Kiuru

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Eurasian Sky Lark

Luotokirvinen

-

2

1

-

-

-

-

-

3

Rock Pipit

Niittykirvinen

8

30

8

3

2

10

15

10

86

Meadow Pipit

Lapinkirvinen

2

1

1

-

-

-

-

-

4

Red-throated Pipit

Västäräkki

25

20

10

4

15

4

15

10

103

White Wagtail

Keltavästäräkki

4

2

-

-

2

-

-

-

8

Yellow Wagtail

Virtavästäräkki

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Grey Wagtail

Koskikara

-

-

-

-

-

3

-

-

3

White-throated Dipper

Sinirinta

1

-

1

-

-

-

-

-

2

Bluethroat

Kivitasku

5

15

-

4

18

6

29

6

83

Northern Wheatear

Punakylkirastas

-

-

-

-

-

1

3

4

8

Redwing

Räkättirastas

-

-

-

-

1

-

-

6

7

Fieldfare

Pajulintu

4

-

-

-

2

2

-

1

9

Willow Warbler

Talitiainen

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Great Tit

Isolepinkäinen

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Great Grey Shrike

Harakka

8

-

-

-

2

1

-

1

12

Eurasian Magpie

Varis

12

4

4

4

20

15

20

3

82

Carrion Crow

Korppi

6

4

-

1

12

4

3

2

32

Common Raven

Varpunen

3

4

-

-

6

3

6

-

22

House Sparrow

Peippo

-

-

-

-

-

-

-

1

1

Chaffinch

Järripeippo

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Brambling

Viherpeippo

2

-

-

-

-

-

2

1

5

Greenfinch

Vuorihemppo

-

3

-

-

4

3

-

-

10

Twite

Urpiainen

-

-

7

-

-

2

-

-

9

Common Redpoll

Pajusirkku

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Reed Bunting

Pulmunen

-

2

-

2

-

-

-

-

4

Snow Bunting

Lapinsirkku

-

-

-

-

12

-

-

-

12

Lapland Longspur

Keltasirkku

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Yellowhammer

45

42

24

31

44

29

34

22

89

13.8.

14.8.

15.8.

16.8.

17.8.

18.8.

19.8.

20.8.

Kärppä

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Ermine

Halli

1

2

-

1

-

-

-

-

4

Grey Seal

Pyöriäinen

8

4

8

-

-

-

4

3

27

Harbor Porpoise

Metsäjänis

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Mountain Hare

Lajeja yhteensä

2

3

2

1

0

0

1

1

4

Lajeja yhteensä Laji

Yhteensä Species

MIELENKIINTOISIA KASVIHAVAINTOJA (JÄRJESTYS RANDOM) Kehtokatkero * Käyräsara Mustasara Lääte Tunturikurjenherne Pulskaneilikka Tähkäpiippo Pohjantähkiö Tunturivihvilä Riekonsara * Ruusujuuri Mähkä Tunturipoimulehti Siniyökönlehti Kaarlenvaltikka Ketonoidanlukko Mätäsrikko

* = Uusi laji

Pohjanleinikki * Rohtokuirimo Vaivaispaju Hapro Karvatunturihärkki Tunturikeulankärki * Lapinvuokko * Norjanjäkkärä Lumijäkkärä Tähtirikko Nuokkurikko * Tunturitädyke Sinirikko Purorikko * Pohjanhorsma Valkopärskäjuuri * Kultarikko

Tunturihorsma * Sykeröpiippo Tunturivalkokämmekkä * Pussikämmekkä Pohjantuoksusimake Pohjansinivalvatti Tunturinurmikka * Keväthanhikki Töppövilla Punakko Suippohärkylä * Lapinvuokko Merihalikka Tunturikohokki Tunturilieko *

MATKAN REITTI JA KOHTEET 200 km

Mehamn

Gamvik Hamningberg

Skjånes

Vardø Kiberg

Vadsø Utsjoki

NORJA

Kaamanen Inari

VENÄJÄ

Sodankylä

Rovaniemi

Karhujärvi Kuusamo

Kemi

Oulu

RUOTSI

Suomussalmi

Kuhmo

Kokkola Lieksa Vaasa

Viitasaari

Karstula

SUOMI